Fasistikollaboraattoreiden kultilla yhä merkittävämpi rooli Ukrainan asevoimissa

Eilen, 14. lokakuuta, Ukrainassa muistettiin Ukrainan kapinallisarmeijan (UPA) perustamista. Tämän muistamisen taustalla on yksi Ukrainan 1900-luvun historian synkimmistä ja kiistellyimmistä luvuista, muistuttaa ukrainalainen tutkija Marta Havryshko.

Ukrainan asevoimat ovat omaksuneet yhä enemmän Ukrainan nationalistien järjestön (OUN) ja Ukrainan kapinallisarmeijan (UPA) symboleita, rituaaleja ja historiallista perintöä.

Näiden liikkeiden ihannointi, joka rajoittui aiemmin pitkälti äärioikeistolaisiin nationalistipiireihin, on nyt osa Ukrainan sotilaskulttuurin valtavirtaa. Sankarillisen mytologian taustalla on kuitenkin historia, johon sisältyy etnisiä puhdistuksia, poliittista terroria sekä kymmenien tuhansien puolalaisten, juutalaisten ja ukrainalaisten murhia.

Ukrainalainen tutkija Marta Havryshko tarkastelee kirjoituksessaan, miten kiisteltyä menneisyyttä muovataan kansalliseksi sotilasperinteeksi – ja samalla uhrit pyyhitään unholaan.

Rehabilitaation alku

Ukrainan nationalistien järjestö (OUN) oli vuonna 1929 perustettu radikaali ja fasistinen ukrainalainen poliittinen liike. Toisen maailmansodan aikana ja Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 OUN teki yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Sen jäsenet osallistuivat aktiivisesti juutalaisvainoihin, kuten kesän 1941 Lvivin pogromeihin sekä muihin joukkomurhiin ja ”holokausti luodein” -tapahtumiin (mukaan lukien Babi Yar).

OUN tavoitteli etnisesti yhtenäistä ja itsenäistä Ukrainan valtiota saksalaisten tuella, ja sen ideologia yhdisteli nationalismia ja saksalaista kansallissosialismia.

UPA oli Ukrainan nationalistien järjestön (OUN) Bandera-siiven aseellinen haara; se alkoi muodostua vuoden 1943 alussa Volynian ja Polesian alueilla. Kyseisen vuoden maalis- ja huhtikuussa järjestön rivejä vahvistivat sadat Schutzmannschaftin – saksalaisten apupoliisijoukkojen – jäsenet, joiden toiminta oli kytkenyt heidät holokaustiin ja natsien sotarikoksiin eri puolilla miehitettyä Ukrainaa. UPA:n tunnetuimpia komentajia olivat Roman Šuhevytš ja Vasyl Kuk.

UPA ilmoitti tavoitteekseen itsenäisen, vieraan vallan miehityksestä vapaan Ukrainan valtion perustamisen. Tavoitteen tavoitteluun liittyi kuitenkin myös hirmutekoja, kuten kymmenien tuhansien puolalaisten, juutalaisten, ukrainalaisten ja muiden ihmisten surmaaminen. UPA syyllistyi kymmenien tuhansien puolalaisten joukkomurhiin Volhyniassa ja Itä-Galitsiassa vuosina 1943–1944, minkä Puola tunnustaa kansanmurhaksi. Kansallinen vapautustaistelu oli siten erottamaton osa etnisen väkivallan ja sotarikosten perintöä.

Ukrainan itsenäistyttyä vuonna 1991 muisto UPA:sta alkoi nousta uudelleen esiin, aluksi Länsi-Ukrainassa, jossa liike oli toiminut. Alueellisena muistamisen kulttuurina alkanut ilmiö levisi vähitellen Keski- ja Itä-Ukrainaan. Se vahvistui erityisesti Maidanin tapahtumien jälkeen, kun nationalistipoliitikot saivat merkittävää vaikutusvaltaa maan historiallisen muistin ja kulttuuripolitiikan instituutioissa.

Ratkaiseva käännekohta koitti 9. huhtikuuta 2015, kun Ukraina hyväksyi lain ”Ukrainan itsenäisyyden puolesta 1900-luvulla taistelleiden oikeudellisesta asemasta ja heidän muistonsa kunnioittamisesta”. Lainsäädäntö tunnusti virallisesti OUN:n ja UPA:n jäsenet Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistelleiksi. Samalla se antoi virallisen tuen tietylle tulkinnalle heidän historiastaan, mikä on heittänyt pitkän varjon julkiseen keskusteluun heidän aatteestaan, toiminnastaan ​​sodan aikana sekä heidän perinnöstään, joka on herättänyt voimakkaita kiistoja.

OUN:n maineen palauttaminen alkoi myös muokata Ukrainan asevoimien symboliikkaa. Presidentti Petro Porošenkon kaudella OUN:n tervehdys ”Kunnia Ukrainalle! Kunnia sankareille!” otettiin käyttöön virallisena sotilastervehdyksenä. Elokuun 24. päivänä 2018, Kiovassa järjestetyssä itsenäisyyspäivän sotilasparaatissa, ”Synnyimme suurena hetkenä” – joka oli aikoinaan Ukrainan nationalistien järjestön (OUN) hymni – esitettiin ensimmäistä kertaa ”Uuden ukrainalaisen armeijan marssina”.

Sellaisen radikaalin nationalistiliikkeen symboleja – jonka historiaan kietoutuivat fasismi, yhteistyö natsi-Saksan kanssa, etninen puhdistus ja sodan ajan julmuudet – alettiin sisällyttää nykyaikaisen eurooppalaisen valtion seremonialliseen kuvastoon.

Nämäkin kehityskulut jäävät kuitenkin varjoon sen rinnalla, mitä OUN- ja UPA-liikkeiden ympärille rakentuneelle kultille on tapahtunut presidentti Volodymyr Zelenskyin – maan ensimmäisen selvällä enemmistöllä valitun juutalaisen presidentin – kaudella. Tämän historiallisen rehabilitoinnin laajuus ja näkyvyys Zelenskyin presidenttikaudella ovat vailla vertaa Ukrainan itsenäisyyden ajan historiassa.

Nationalistiset sotilasyksiköt kultin edistäjinä

Missään OUN:n ja UPA:n kultti ei ole Ukrainan asevoimissa näkyvämmin esillä niin kutsutuissa kansallismielisissä prikaateissa – äärioikeistolaisten järjestöjen, kuten Asovan, Oikea sektorin, Svobodan, Perinteen ja Järjestyksen sekä muiden, perustamissa sotilasmuodostelmissa.

Kaksi muodostelmaa erottuu joukoista: Asovan prikaati ja Kolmas hyökkäysprikaati. Molemmista on sittemmin tullut paljon suurempien sotilasrakenteiden – Ukrainan kansalliskaartin ensimmäisen Asovan armeijakunnan ja Ukrainan asevoimien kolmannen armeijakunnan – perusta. Molemmat syntyivät äärioikeistolaisesta Asova-liikkeestä. Molempia pidetään nykyään eliittitaistelujoukkoina, joiden vahvuus on lähes 50 000 sotilasta. Ja molempia yhdistää edelleen jokin yhteisen alkuperänsä ulkopuolella: OUN:n ja UPA:n ihannointi.

Ne esittäytyvät Ukrainan kapinallisarmeijan perillisinä, jotka jatkavat sen keskeneräistä taistelua. Kolmas hyökkäysprikaati, joka muodostaa Kolmannen armeijakunnan selkärangan, jopa valitsi 14. lokakuuta perustamispäiväkseen – tarkoituksellinen ele, jolla pyritään korostamaan sen symbolista ja ideologista jatkuvuutta UPA:n kanssa.

Kolmannen armeijakunnan esikunnassa on esillä viirejä, joissa on OUN:n nationalistinen rukous, sekä järjestön perustajan Jevhen Konovaletsin muotokuvia. Esillä on myös armeijakunnan komentajan Andri Biletskyin muotokuvia; Biletskyi on Asova-joukkojen perustaja, joka toimi aiemmin avoimesti uusnatsistisena hahmona poliittisessa marginaalissa mutta on nyt Ukrainan asevoimien kenraali.

Armeijakunnan upseerikoulu on nimetty Konovaletsin mukaan. Sen ideologisessa koulutuksessa annetaan siloteltu ja sankarillinen kuva OUN:sta ja UPA:sta; järjestöjen jäsenet esitetään tinkimättöminä ja uhrautuvina sotureina, jotka ovat omistautuneet ”pyhän äiti-Ukrainan” asialle. Armeijakunta on myös omaksunut piirteitä UPA:n sisäisestä sotilaskulttuurista, kuten järjestelmän taistelijanimille sekä epävirallisen puhuttelusanan druzhe – joka tarkoittaa ”toveria” tai ”ystävää” ja oli aikoinaan yleinen UPA:n taistelijoiden keskuudessa.

Nykyisen 3. rynnäkköprikaatin sotilaiden samaistuminen UPA:n edeltäjiinsä näkyy ehkä selvimmin prikaatin taideprojekteissa ja historiallisissa elävöityksissä. Yksi esimerkki tästä on Storms of Steel (”Teräsmyrskyt”) -valokuvanäyttely, joka avattiin 27. syyskuuta 2023 Kiovan historian museossa ennen kiertuettaan Liettuassa ja Virossa. Näyttelyssä ukrainalaiset nykysotilaat jäljittelivät UPA:n taistelijoista otettuja historiallisia valokuvia, mikä häivytti visuaalisesti eron 1940-luvun liikkeen ja Venäjää vastaan ​​taistelevien nykysotilaiden väliltä.

Samankaltaista OUN:n ja UPA:n ihannointia on havaittavissa myös Asova-joukoissa. Järjestön upseerikoulu on nimetty Mykola Stsiborskyin – erään toisen merkittävän OUN-ideologin – mukaan. Täälläkin ukrainalaisen radikaalin nationalismin historiaa kiillotetaan huolella ja siitä karsitaan pois häiritsevimmät vaiheet: verenvuodatus, hirmuteot ja yhteistyö natsi-Saksan kanssa. Jäljelle jää tarina sankarillisuudesta ilman moraalisia harmaita alueita, uhrautumisesta ilman uhreja sekä kansallisesta vapautumisesta ilman historiallista vastuuta.

”He [neuvostoliittolaiset taistelussaan UPA:ta vastaan] taistelivat aatetta vastaan, joka oli juurtunut jokaiseen ukrainalaiskotiin”, todetaan Asovan videolla, jolla muistellaan lokakuun 14. päivän tapahtumia.

– Tämä on räikeää historian vääristelyä, Havryshko kirjoittaa.

– Tuolloin suuri osa Ukrainasta oli kiireinen jälleenrakentaessaan maataan – neuvosto-Ukrainaa – toisen maailmansodan aiheuttamista tuhoista. Useimmat ukrainalaiset eivät tukeneet UPA:a eivätkä tunteneet myötätuntoa sen asiaa kohtaan. Monille Itä- ja Etelä-Ukrainan asukkaille, joiden sukulaisia ​​nationalistisen maanalaisen liikkeen jäsenet olivat murhanneet, kapinalliset eivät olleet vapaustaistelijoita vaan rikollisia ja rosvoja, joiden paikka oli kaltereiden takana.

– Ajatus siitä, että UPA edusti koko kansakuntaa, ei ainoastaan ​​romantisoi menneisyyttä. Se pyyhkii näkyvistä ne ukrainalaiset, jotka hylkäsivät liikkeen aatteen – mukaan lukien ne, jotka maksoivat tuosta hylkäämisestä hengellään, Havryshko muistuttaa.

Kultti joka jatkaa kasvuaan

Vuosi toisensa jälkeen yhä useammat Ukrainan asevoimien yksiköt ovat alkaneet viettää lokakuun 14. päivää UPA:n perustamispäivänä. Samalla ne vetävät yhä selkeämmän yhtäläisyysmerkin sodanaikaisen sissiliikkeen ja Ukrainan nykyisten asevoimien välille.

Yksiköt julkaisevat kunnianosoituksia virallisilla sosiaalisen median tileillään, tuottavat juhlavideoita ja järjestävät seremonioita. Eräs käytäntö on noussut erityisen suosituksi: sotilaat lausuvat yhdessä UPA:n historiallisen uskollisuusvalan.

Kenraali Marko Bezruchkon mukaan nimetyn 110. erillisen mekanisoidun prikaatin sotilaat järjestivät tällaisen seremonian avoimella pellolla. He pyrkivät luomaan uudelleen olosuhteet, joissa UPA:n taistelijat vannoivat valansa 1940-luvulla. Ukrainan virallisen sini-keltaisen lipun rinnalla heillä oli esillä OUN- ja UPA-järjestöihin yhdistetty punamusta nationalistilippu.

Da Vinci -sudet -pataljoona, jonka ydin muodostui äärioikeistolaisesta Oikea sektori -liikkeestä, käyttää UPA:n valaa vapaaehtoistensa kohdalla. Pataljoonan seremoniat pidetään Kiovassa sijaitsevalla Askoldin haudalla; siellä tulokkaat osallistuvat myös aseiden siunaamiseen – rituaaliin, joka symboloi heidän sitoutumistaan ​​Ukrainan valtion puolustamiseen.

Miksi lokakuun 14. päivä on tärkeä näille sotilaille? Vastaus löytyy heidän omista sanoistaan.

”Seisomme tänään samalla perustalla: samat arvot, sama vihollinen ja sama tavoite – vapaa Ukraina”, julisti 115. erillinen mekanisoitu prikaati virallisella Facebook-sivullaan.

”Heidän sankarillisuutensa on meille tänään ohjaava valo”, totesi 119. erillinen aluepuolustusprikaati sosiaalisessa mediassa julkaisemassaan kunnianosoituksessa.

”Nykyinen puolustajien sukupolvi pitää hallussaan samaa rintamalinjaa – vihollinen on sama”, kirjoitti 128. erillinen raskas mekanisoitu prikaati, joka tunnetaan nimellä Dyke Pole.

Ukrainan nykyarmeija ei omaksu OUN:n ja UPA:n historiaa sen koko monimutkaisuudessaan, vaan version, joka on siistitty ja kiillotettu niin perusteellisesti, että se on muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Kyseessä on historia, josta puuttuvat kiusalliset tosiasiat, vaivaannuttavat kysymykset ja ennen kaikkea epämiellyttävät uhrit.

Tässä kertomuksessa ei ole sijaa niille ukrainalaisille, jotka taistelivat UPA:a vastaan ​​Puna-armeijan, NKVD:n tai muiden neuvostojoukkojen riveissä. Ei sijaa niille, jotka kannattivat neuvostoliittolaista näkemystä Ukrainasta nationalistisen vaihtoehdon sijaan. Ei sijaa niille, jotka epäilivät Banderan radikaalin nationalistisen hankkeen onnistumismahdollisuuksia tai jotka hylkäsivät sen vision itsenäisestä Ukrainasta.

Heidän kokemuksensa on jätetty kansallisen kertomuksen ulkopuolelle; kertomuksen, joka yhä useammin nostaa yhden poliittisen liikkeen tulkinnan menneisyydestä koko kansakunnan historiaksi. Kaikkein silmiinpistävintä on, ettei siinä ole sijaa uhreille, joiden olemassaolo tekee sankarimyytistä monimutkaisen. Heidän muotokuviaan ei ole seinillä. Heidän muistokseen ei vannota valoja. Heidän kärsimystään ei kunnioiteta sotilasmenoin.

Epäkäytännölliset uhrit

Nyky-Ukrainassa UPA:aa (Ukrainan kapinallisarmeija) kunnioitetaan ennen kaikkea sen vuoksi, että se vastusti neuvostovaltaa. ”Eri sodat, sama vihollinen”, julistavat UPA-kultin vaalijat ja viittaavat Moskovaan päin.

Suurin osa OUN:n ja UPA:n uhreista ei kuitenkaan ollut Moskovan sotilaita. He olivat siviilejä.

He olivat ihmisiä, jotka ukrainalaiset nationalistit olivat leimanneet vihollisiksi – koska he olivat sattuneet syntymään puolalaisiksi, juutalaisiksi tai venäläisiksi, koska he olivat uskaltaneet arvostella nationalistien harjoittamaa terroria tai yksinkertaisesti siksi, että he olivat liittyneet ensimmäisten joukossa neuvostoajan kolhooseihin.

Rangaistus oli usein kollektiivinen. Kapinalliset surmasivat väitetyn ”petturin” lisäksi myös tämän vaimon ja lapset iästä riippumatta. Tarkoituksena ei ollut pelkästään vihollisen tuhoaminen. Tavoitteena oli kylvää kauhua kokonaisiin yhteisöihin, käyttää kuolleita varoittavana esimerkkinä ja opettaa eloonjääneille, mitä tottelemattomuus maksaa.

Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvoston alaisen KGB:n 10. osaston 17. huhtikuuta 1973 laatiman raportin mukaan vuosina 1944–1953 UPA:n ja OUN:n maanalaisen liikkeen tekemissä iskuissa sai surmansa 30 676 ihmistä. Raportin erittely paljastaa jotain, josta tämän päivän muistopuheissa mainitaan harvoin. Kuolleiden joukossa oli 3 500 Neuvostoliiton hallituksen virkamiestä, kommunistisen puolueen ja kommunistisen nuorisoliiton jäsentä; 15 355 kolhoosityöläistä ja talonpoikaa; 676 teollisuustyöläistä; ja 1 931 älymystön jäsentä, mukaan lukien opettajia, lääkäreitä ja pappeja. Lisäksi 860 uhria luokiteltiin lapsiksi, vanhuksiksi ja kotiäideiksi.

Vaikka sotilas- ja turvallisuuspalvelun uhrien aliraportointi olisikin mahdollista – mikä on uskottava huolenaihe – raportoitujen siviilikuolemien määrä on valtava. Silti näitä uhreja ei näy missään UPA:n kunniaksi pidetyissä juhlallisissa puheissa, isänmaallisissa kunnianosoituksissa ja sotilasseremonioissa.

Heidät vaiensivat kerran heidät tappaneet nationalistit. Nykyään heidät vaientavat jälleen nationalistiset poliitikot, jotka ovat tehneet tuon historian valikoivasta versiosta osan Ukrainan kansakunnanrakennusprojektia.

Kokonaisvaltainen nationalismi, visioineen etnisesti määritellystä kansakunnasta ja vaatimuksineen absoluuttisesta lojaalisuudesta, on uudelleenpakattu isänmaalliseksi hyveeksi. Tässä narratiivissa uhreilla ei ole sijaa. Heidän verensä tahraamiin univormuihin pukeutuneet ”sankarit” valtaavat jo tilan. Ja ne, jotka uskaltavat kysyä, pitäisikö demokraattisen Ukrainan juhlistaa tällaisia hahmoja, ottavat riskin, että heidät leimataan pettureiksi tai Kremlin agenteiksi.

”Mutta he taistelivat itsenäisen Ukrainan puolesta”, kuuluu tuttu puolustus.

– Ikään kuin itsenäisyys vastaisi kaikkiin moraalisiin kysymyksiin. Ikään kuin valtiollisuuden tavoittelu voisi vapauttaa kaikki sen nimissä tehdyt rikokset. Mutta itsenäisyys ei voi oikeuttaa mitään keinoja. Kysymys ei ole pelkästään siitä, taistelivatko nämä miehet Ukrainan valtion puolesta. Kysymys on siitä, millaisen valtion he kuvittelivat, mitä arvoja he pyrkivät asettamaan ja mitä he olivat valmiita tekemään niille, jotka seisoivat heidän tiellään, Havryshko kirjoittaa.

Satamatyöväki liikkeellä sotaa ja kansanmurhaa vastaan

Työväen antimilitaristien keskustelutilaisuudessa 11.10.2026 puhuttiin satamatyöväen kansainvälisestä liikkeestä militarismia, sotaa ja kansanmurhaa vastaan. Alustajina toimivat vieraat Kreikan ay-rintama PAMEsta, We Do Not Enlist -liikkeestä ja No Harbour for Genocide -kampanjasta.

Emme tee työtä sodan hyväksi

– Kiitos kutsusta. Tervehdin teitä PAMEn, Kreikan kaikkien työntekijöiden taistelurintaman, sekä Pireuksen satamatyöntekijöiden puolesta, aloitti Nikos Tzortzis.

– 30. lokakuuta satamatyöntekijät yli kuudessakymmenessä satamassa neljällä mantereella lakkoilevat ja mobilisoituvat yhdessä sotaa vastaan. Uskomme, että tämä taistelu koskee meitä kaikkia ja liittyy meihin kaikkiin.

– Puhumme vaarallisena hetkenä. Helmikuun lopusta lähtien Yhdysvallat ja Israel ovat käyneet sotaa Irania vastaan. Pelkästään lokakuun ensimmäisellä viikolla ainakin kaksitoista kauppalaivaa joutui hyökkäyksen kohteeksi Mustallamerellä ja Hormuzin salmessa. Neljä merimiestä sai surmansa.

– Gazassa on niin sanottu tulitauko. Mutta, tämän ”tulitauon” aikana yli 1 300 palestiinalaista on saanut surmansa. Lokakuusta 2023 lähtien yli 73 000. Kansanmurha ei ole loppunut. Sen etenemisvauhti on vain muuttunut.

– Kaikki tämä vaatii logistiikkaa. Pommit eivät kulje itsestään. Jokainen sota tarvitsee aluksia, nostureita, kuorma-autoja, rautatietä ja varastoja. Jokainen sota tarvitsee työntekijöitä lastaamaan ne.

– Tässä me astumme kuvaan. Satamatyöntekijät tietävät yksinkertaisen totuuden: ilman käsiämme mikään ei liiku. Kontit pysyvät paikoillaan. Laivoja ei lastata. Ja sotakoneisto pysähtyy.

– Tämä aloite ei pudonnut taivaalta. Se syntyi käytännössä, satamissa, ammattiliittojen toimesta.

– Lokakuussa 2024 Pireuksessa satamatyöntekijöiden ammattiliitto ENEDEP päätti yleiskokouksessaan, ettei se anna Israelin suuntaan matkalla olevan, miljoonia luoteja sisältävän kontin lähteä satamasta. Työntekijät pysäyttivät sen portilla yhdessä Pireuksen asukkaiden kanssa. Tämän vuoksi ammattiliiton puheenjohtaja kutsuttiin myöhemmin syyttäjän kuultavaksi.

– Näin hallitukset, kapitalistit ja heidän valtiolliset instituutionsa suhtautuvat solidaarisuuteen.

– Kesäkuussa 2025 satamatyöntekijät Marseillessa estivät sotilaskuljetukset. Heinäkuussa 2025, jälleen Pireuksessa, estimme Israelin suuntaan matkalla olleiden sotilaskäyttöön tarkoitetun teräksen konttien kulun. Syyskuussa satamatyöntekijät Genovassa ja Livornossa käännyttivät israelilaisen varustamon ZIM:n alukset pois.

– Jokainen satama taisteli. Mutta jokainen satama taisteli yksin. Ja sotateollisuus on kansainvälistä. Niinpä ammattiliitot päättivät ryhtyä yhteistyöhön.

– 26. ja 27. syyskuuta 2025 satamatyöntekijöiden ammattiliitot ympäri Eurooppaa ja Välimeren aluetta kokoontuivat Genovaan. He allekirjoittivat yhteisen julistuksen, jonka otsikko oli selkeä: ”Satamatyöntekijät eivät tee työtä sodan hyväksi”.

– Siitä syntyi kutsu ensimmäiseen kansainväliseen toimintapäivään. Se päivä oli 6. helmikuuta 2026.

– Satamatyöntekijöiden ammattiliitot järjestivät yhdessä, rajat ylittäen, lakon sotaa ja uudelleenvarustelua vastaan. Mitään vastaavaa ei ollut aiemmin tehty. Kaksikymmentä satamaa seitsemässä maassa. Yli kymmenen satamaa Italiassa, Genovasta ja Livornosta Triesteen ja Palermoon. Pireus ja Elefsina Kreikassa. Bilbao ja Pasaia Baskimaassa. Mersin ja Antalya Turkissa. Marseille-Fos Ranskassa. Marokossa, ODT:n toverit joutuivat lykkäämään lakkoa, koska myrskyt sulkivat sataman.

– Jo ennen lakon alkamista alukset, jotka kuljettavat säännöllisesti sotilastarvikkeita Israeliin, muuttivat aikataulujaan.

– Genovan satamatyöntekijät ilmaisivat asian yksinkertaisesti: he olivat luvanneet kansainvälisen lakon, ja he pitivät lupauksensa. 6. helmikuuta osoitti, että kansainvälinen koordinointi ei ole pelkkä iskulause. Siitä voi tulla toimintaa.

– Mutta emme jääneet siihen. 18. ja 19. toukokuuta 2026 yli kolmenkymmenenviiden sataman ammattiliitot kokoontuivat jälleen Istanbulissa. Siellä hyväksyimme Istanbulin julistuksen. Se on 30. lokakuuta -tapahtuman poliittinen perusta.

– Esitän sen ydinajatukset neljänä kohtana.

– Ensinnäkin. Satamat, merireitit, rautatiet, varastot – koko kuljetusketju – on muuttumassa yhä enemmän sotainfrastrukturiksi.

– Hallitukset, Yhdysvallat, NATO, Euroopan unioni ja suuryritykset haluavat tehdä työntekijöistä osallisia aseiden kuljettamisessa kansojen teurastamiseksi. Meidän vastauksemme on, että emme tee heille tätä palvelusta.

– Toiseksi. He puhuvat meille ”turvallisuudesta”, ”vakaudesta” ja ”merenkulun vapaudesta”. Mutta näiden sanojen takana piilee jotain muuta. Kyse on taistelusta energiareittien, kauppareittien, satamien, raaka-aineiden ja markkinoiden hallinnasta. Kyse on voimakkaiden kapitalistivaltioiden välisestä konfliktista siitä, kuka hallitsee. Tällä ei ole mitään tekemistä kansojen turvallisuuden kanssa. Nämä ovat heidän sotiaan, jotka maksetaan meidän hengillämme.

– Kolmanneksi. Työntekijät eivät voi luottaa niihin ammattiliittojen edustajiin, jotka hyväksyvät sotatalouden. Niihin, jotka myyvät sotatuotantoa meille ”kehityksenä”, ”työpaikkoina” ja ”kansallisena etuna”. Niihin, jotka pyytävät työntekijöitä asettumaan hallitusten, laivanvarustajien ja imperialististen liittoutumien taakse.

– Neljänneksi. Taistelu sotaa vastaan ja taistelu oikeuksiemme puolesta ovat yksi ja sama taistelu. Kuten julistuksessa sanotaan: he uhraavat jo rauhan aikana elämämme voiton vuoksi; nyt he haluavat uhrata ne sodassa.

– Vaatimukset ovat siis konkreettisia:

• Palestiinalaisten kansanmurhan välitön lopettaminen sekä itsenäinen Palestiinan valtio vuoden 1967 rajojen sisällä, pääkaupunkinaan Itä-Jerusalem.

• Lähi-idän sodan lopettaminen. Ei tukea, ei avustamista, ei osallistumista sotaan Irania tai Libanonia vastaan. Sotalaivastot ja tukikohdat pois alueelta. Solidaarisuutta Kuuban, Venezuelan ja Sudanin kansojen kanssa.

• Ei aseita, ei ammuksia, ei sotilasvarusteita, ei joukkoja satamien kautta.

• Ei satamien ja kriittisen infrastruktuurin militarisointia. Satamat kuuluvat kansalle ja työntekijöille.

• Ei NATOlle, ei Yhdysvalloille, ei EU:lle, ei laivanomistajille.

• Ei sotataloudelle. Rahat on ohjattava palkkoihin, työehtosopimuksiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työturvallisuuteen.

– Tämä sotatalous koskee kaikkia. NATO-maiden hallitukset ovat sitoutuneet käyttämään viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen vuoteen 2035 mennessä. Euroopan unioni on käynnistänyt jopa 800 miljardin euron suuruista uudelleenvarustelusuunnitelmaa. Ja ne suunnittelevat niin sanottua ”sotilaallista liikkuvuutta”: satamia, rautateitä ja siltoja, jotka ovat valmiina kuljettamaan panssareita ja joukkoja nopeasti kohti rintamaa. Työpaikkamme kirjataan osaksi heidän sotasuunnitelmiaan.

– Kuka maksaa? Me. Kun miljardeja käytetään aseisiin, satamatyöntekijät joutuvat tekemään yhä kovempaa työtä, uuvuttavia vuoroja, alihankintatyötä ja tyytymään mataliin palkkoihin. Työntekijöitä kuolee satamissamme, koska perusturvallisuustoimenpiteet puuttuvat. Ja sota tuo mukanaan inflaatiota: ruoka, polttoaine, vuokra – kaikki maksaa enemmän. Lasku lankeaa aina samojen hartioille: työntekijöille, merimiehille, satamatyöntekijöille, pakolaisille.

– Joten kun sanomme ”ei sotataloudelle”, emme puhu mistään abstraktista asiasta. Puhumme palkoista. Sairaaloista ja kouluista. Siitä, että pääsee töistä kotiin elävänä. Siksi otamme 30. lokakuuta seuraavan askeleen.

– Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet CGT Ports & Docks Ranskassa, ENEDEP Kreikassa, LAB Baskimaassa, Liman-İş Turkissa, ODT Marokossa ja USB Italiassa. Myös Gioia Tauron ORSA Porti on liittynyt mukaan. Tänään ammattiliitot ilmoittavat, että mukaan on liittynyt yli kuusikymmentä satamaa: pelkästään Ranskassa 27, ja Euroopan ulkopuolella satamia Intiassa ja Meksikossa. Helmikuussa meitä oli kaksikymmentä satamaa. 30. lokakuuta meitä on yli kuusikymmentä, ja lisää satamia on liittymässä mukaan.

– Jokainen ammattiliitto valitsee toimintatapansa omien olosuhteidensa mukaan, alkaen lakkoista. Mutta meillä on yksi yhteinen sitoumus: pysäyttää kuoleman lastaaminen. Pireuksessa satamatyöntekijät lakkoilevat yhdessä merimiesten ammattiliittojen sekä telakka- ja metallityöntekijöiden kanssa.

– Sotaa vastustavien vaatimusten ohella vaadimme työehtosopimuksia, joissa on todellisia palkankorotuksia, vakaita työpaikkoja, lyhyempää työaikaa sekä automaation kieltämistä, joka tuhoaa työpaikkoja voitontavoittelun vuoksi.

– Viekää tämä esimerkki omiin työpaikkoihinne. Satamatyöntekijät eivät ole ketjun ainoa lenkki. Kreikassa merenkulkijat vaativat oikeutta kieltäytyä purjehtimasta sota-alueille, ja välitämme saman viestin metalli-, energia- ja televiestintäalan työntekijöille: emme tee työtä sodan hyväksi. Jokainen työntekijä, joka tuottaa, kuljettaa tai ylläpitää sodan välineitä, voi kieltäytyä.

– Ystävät, toverit, vahvuutemme piilee järjestäytymisessä. Ammattiliitoissamme. Yleiskokouksissamme. Kollektiivisissa päätöksissä. Eri maiden työntekijöiden välisessä solidaarisuudessa, joka vastustaa riistoa, voittojen tavoittelua ja imperialistista sotaa.

– 6. helmikuuta näytti tien. 30. lokakuuta on otettava askel eteenpäin. Kansojen ja rauhan satamat, ei imperialistien tukikohtia! Satamatyöntekijät eivät tee työtä sodan hyväksi!

Suomikin on osallinen

– Kiitos tovereille, jotka ovat järjestäneet tämän tärkeän tapahtuman, sekä kaikille tänään täällä läsnä oleville, jotka jatkavat vastarintaa militarisointia vastaan sen kaikissa muodoissa, jatkoi Mariam No Harbour for Genocide -kampanjasta.

– Viime vuosina – ja erityisesti kolmen viime vuoden aikana – militarisoitumisen väkivaltaisuutta on ollut mahdotonta sivuuttaa. Emme ole vain olleet sen todistajina; olemme seuranneet sen etenemistä reaaliajassa, kun se on välitetty suoraan koteihimme. Olemme nähneet miehityksen ja kolonialismin julmuuden sekä sen, miten pitkälle yritykset ja kapitalistiset valtiot ovat valmiita menemään ylläpitääkseen ja puolustaakseen näitä väkivaltasysteemejä.

– Minun ei tarvitse selittää Suomen roolia yksityiskohtaisesti. Monet teistä täällä tuntevat sen paljon paremmin kuin minä: Suomen, Israelin ja NATOn väliset syvät siteet; loputtomat asekaupat, puolustussopimukset, rajaväkivalta ja pakollinen asevelvollisuus. Lista jatkuu.

– Militarisointi ei ole mikään kaukainen uhka, joka häämöttää horisontissa. Se on jo täällä. Se on juurtunut instituutioihimme, rajoihimme ja talouksiimme. Ja se tapahtuu ihmisten kustannuksella – sekä täällä kotimaassa että ympäri maailmaa. Viime vuodet ovat tehneet tämän tuskallisen selväksi.

– Mutta ne ovat osoittaneet meille myös jotain muuta.

– Ne ovat osoittaneet meille solidaarisuuden voiman. Ne ovat osoittaneet meille, kuinka liikkeet yhdistyvät niiden jakolinjojen yli, jotka ovat pitäneet meidät erillään toisistamme niin kauan. Ja ne ovat osoittaneet meille, että väkivallan laajuudesta ja sitä ylläpitävien voimasta huolimatta vastarinnan tahto elää edelleen. 30. lokakuuta on osa tätä historiaa ja vie sitä askeleen eteenpäin.

– Kauppapääoma ja sen reittejä pitkin etenevä sota ovat aina vastanneet järjestäytyneille satamatyöntekijöille samalla tavalla: siirtäkää lastin seuraavaan satamaan ja kiertäkää kieltäytyvät työntekijät. Siksi rajat ylittävää ketjua voi pysäyttää vain rajat ylittävä vastarinta. Juuri tämä tekee 30. päivästä todella historiallisen ja aineellisesti välttämättömän imperialismin ja kansanmurhan vastaisessa taistelussa.

– Helmikuussa yli kaksikymmentä satamaa kieltäytyi toimimasta sodan rattaana. 30. päivänä niitä on jo yli neljäkymmentäviisi, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Kun neljäkymmentäviisi satamaa toimii yhtenä rintamana, jäljellä on huomattavasti vähemmän satamia, joihin voi kääntyä.

– Näemme, että 30. päivänä tapahtuu kolme asiaa samanaikaisesti. Se on konkreettista solidaarisuutta Palestiinalle, koska se häiritsee sotakoneistoa, jota Israel käyttää palestiinalaisten kansan ja heidän vastarintansa murskaamiseen sekä sotien käymiseen koko alueella. Ja se vahvistaa satamatyöntekijöiden omaa valtaa. Työntekijät, jotka ovat jakautuneita ja taloudellisesti kuristettuja, voidaan pakottaa lataamaan mitä tahansa heille käsketään, aseet mukaan lukien. Näin työvoima värvätään imperialistiseen sotaan ja kansanmurhaan, ja siksi työntekijöiden voiman uudelleenrakentaminen on myös osa kaikkea pitkäaikaista taistelua heitä vastaan. Ja se rakentaa uudelleen ja korjaa solidaarisuutta tarkoituksellisesti pirstottujen ”yhteisöjen” ja ”työntekijöiden” välillä.

– Mutta 30. päivä on askel, ei maali, tämän aineellisen kansainvälisyyden rakentamisessa. Niin kauan kuin jotkut satamat jäävät tämän mobilisaation ulkopuolelle, kuten Suomessa ja muuallakin, rahdilla on edelleen minne mennä. Espanjan solmukohtien myötä lakko kattaisi yli puolet kaikesta Välimeren konttiliikenteestä, mikä aiheuttaisi epävarmuutta, jota merenkulkupääoma ei kykene kestämään. Antwerpenin, Bremerhavenin ja Rotterdamin myötä lakko ulottuisi satamiin, joihin Yhdysvallat on nojautunut eniten sodassaan Irania vastaan. Antwerpenin kautta kulkevan Yhdysvaltain sotilastavaran määrä nousi maaliskuussa noin 200 tonnista 2 000 tonniin kuukaudessa, eikä siitä juuri kukaan puhu. Mikään satama ei voi kutsua itseään puolueettomaksi, eikä tämä koske myöskään Suomea.

– Suomi ei pelkästään isännöi NATOa ja osta Israelilta, vaan se valmistaa komponentteja (F-35-koneiden rungot, kranaatinheittimien tuotantolinja), kuljettaa materiaalia (satamiensa ja arktisen rautatien kautta), ohjaa osia (Calidus) ja rahoittaa teollisuutta (Davidin linkko, vuoden 2034 yhteisymmärryspöytäkirja). Jokainen näistä virroista kulkee fyysisesti kartoittamiemme satamien kautta tai on niistä riippuvainen; juuri siksi satamatyöntekijöiden kieltäytyminen on ratkaiseva tekijä: ilman työvoimaa Vuosaaressa, Haminassa, Kotkassa ja rautatiekäytävillä komponenttien, etukäteen varastoitujen Yhdysvaltain varaosaat ja NATOn harjoitusten kulku pysähtyy kokonaan.

– Istanbulin julistuksen logiikka – ei aseita, ei sotakoneistoa – ei ole Suomen tapauksessa pelkkää retoriikkaa, vaan se kuvaa todellista pullonkaulaa. Tästä lähtien 30. päivään asti ja sen jälkeenkin keskitymme osoittamaan jokaiselle satamalle tarkalleen, missä se sijaitsee.

– Tehtävämme on myös osoittaa, että militarisointi ei pääty satamaan. Ennen kuin kontti saapuu laiturille, se on suunniteltu yliopistotutkimuksen pohjalta, valmistettu sotatalouteen mukautetussa tehtaassa, pakattu varastossa ja kuljetettu rautateitse tai maanteitse kaupunkien läpi, joiden infrastruktuuria ollaan uudistamassa sotilaallisen liikkuvuuden tarpeisiin. Jokainen näistä paikoista on lenkki, ja jokaisessa lenkissä on ihmisiä, jotka voivat sanoa ei. Jos satamatyöntekijät ovat ainoat, jotka kieltäytyvät, turvallisuusmääräykset löytävät heidät. Heidän suojansa on siinä, että muutkin lenkkien osapuolet toimivat samoin, ja siinä, että jokainen meistä kieltäytyy passiivisuuden myötäilystä. Yhteiskunta, jota pakotetaan mukaan, joutuu kieltäytymään yhtenä kokonaisuutena.

– Satamatyöntekijät ovat osoittaneet meille, mistä tämä kieltäytyminen alkaa. Sen vieminen kaikkialle muualle on meidän kaikkien tehtävä.

Kolme vuotta kansanmurhaa – Palestiinan asiaa tuettiin ympäri maailmaa

Kun Israelin kansanmurhan aktiivisimman vaiheen alusta tulee kuluneeksi kolme vuotta, mielenosoittajat ympäri maailmaa marssivat lauantaina yhdessä ensimmäisenä täysin koordinoituna maailmanlaajuisena Palestiinaa tukevana toimintapäivänä.

Tästä maailmanlaajuisesta yhteisestä toiminnasta sovittiin kesäkuussa pidetyssä kansainvälisessä sodanvastaisessa konferenssissa, johon osallistui 3 000 aktivistia ja ammattiyhdistysaktiivia. Hanketta tukivat sadat ammattiliitot ja kampanjaryhmät eri puolilta Eurooppaa ja muuta maailmaa; ne kokoontuivat Lontooseen vastustamaan jatkuvaa kansanmurhaa ja maailmanlaajuista ajautumista kohti sotaa.

Eri puolilla maailmaa – jopa 60 maassa – järjestettiin monenlaisia ​​mielenosoituksia. Päivän aikana nähtiin niin valtavia valtakunnallisia mielenosoituksia kuin paikallisesti organisoituja toimia, kuten saartoja, marsseja, kulttuuritapahtumia, tietoiskuja ja kynttilätapahtumia. Suuria mielenosoituksia järjestettiin Iso-Britanniassa, Australiassa, Ranskassa, Etelä-Afrikassa, Brasiliassa, Perussa, Meksikossa ja Chilessä. Päivän järjestelyissä mukana oleva verkosto Global Alliance for Palestine kertoo, että liikehdintään osallistui jopa 200 kansalaisjärjestöä.

Tätä seuraavat 30. lokakuuta satamatyöläisiä tukevat kansainväliset toimet, jolloin satamat eri puolilla maanosaa suljetaan aseiden kuljetusten estämiseksi Israeliin. Sen jälkeen vuorossa ovat kansainvälinen opiskelijalakko militarismia ja asevelvollisuutta vastaan ​​20. marraskuuta sekä laajempi liikehdintä 21. marraskuuta.

Oikeutta, rauhaa, vapautta

Myös eri puolilla Suomea osoitettiin mieltä. ”Oikeutta, ihmisarvoa ja rauhaa Palestiinaan” -mielenilmauksia järjestettiin Helsingissä, Kuopiossa ja Turussa. Lisäksi Tampereella järjestettiin ”Kotimaata ei voi poistaa!” -niminen hiljainen mielenosoitus Hämeensillalla, jota seurasi Palestine Lives Forever -solidaarisuuskonsertti Kalevan hallilla.

Helsingissä mielenosoituskulkue marssi Rautatientorilta kaupungin läpi Eduskuntatalolle, jonka portailla käytettiin useita puheenvuoroja. Puheen pitivät Ahmed Abu Artema, palestiinalainen kirjailija ja rauhanaktivisti, Inka Hopsu, kansanedustaja, Sandra Hagman, kaupunginvaltuutettu, Kamal Aranki PALCIFistä ja Syksy Räsänen Sumud-järjestöstä.

– Me emme ole täällä vain todistamassa historiaa, vaan muuttamassa sen suunnan kun koko maailma katsoo hiljaa vieressä, aloitti puheensa Nadia Moursad.

– Olemme kokoontuneet tekemään yhden asian selväksi: Gazan kärsimyksen on loputtava nyt. Suomen on heti lopetettava asekauppa, sotilaallinen yhteistyö ja katkaistava diplomaattiset suhteet israeliin. Vaadimme välitöntä toimintaa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa Gazaan ja koko Palestiinaan.

– Nyt kun talvi tekee tuloaan, Gazassa ihmiset elävät edelleen teltoissa ilman puhdasta vettä ja turvaa. Ilman toimivia sairaaloita ja kunnollisia lääkkeitä. Tyhjät lupaukset tulitauosta ovat vain jatkumo tälle pitkälle historialle. Ihmiset puhuvat, että kolme vuotta on nyt kulunut. Mutta totuus on, että 78 vuotta on kulunut. Kulunut kotien menettämiseen, piiritykseen, oikeuksien murenemiseen sekä järkyttäviin massamurhiin sekä harkittuihin jopa pieniin lapsiin kohdistuviin tappolaukauksiin.

– Suomen ja länsimaisen median rooli tiedonvälittäjänä on pettänyt pahasti. Erityisesti niin sanotun ”tulitauon” jälkeen uutisointi on käytännössä vaiennut lähes kokonaan vaikka siviileihin kohdistuva väkivalta ja etninen puhdistus jatkuu edelleen joka päivä.

– Tämä hiljaisuus paljastaa myös kaksinaismoralismin, joissa sionistiset mielenilmaukset ja Israelia tukevat puheenvuorot saavat kamerat ja haastattelijat saman tien paikalle, kun taas palestiinalaisten vaatimukset ja viestit vaiennetaan eivätkä saa tasavertaista tilaa julkisessa keskustelussa. Median valikoiva uutisointi ei ole vahinko, se on poliittinen valinta, joka suojelee päättäjiä ja rikollisia vastuulta.

– Gaza ei ole vain maa kartalla tai uutisotsikko, se on miljoonien ihmisten koti. Ja me vaadimme oikeutta vääryyteen. Vaadimme oikeutta turvalliseen kotiin. Ja vaadimme että elämä ja vapaus ovat kaikille yhdenvertaiset. Solidaarisuus ei ole vain puhetta, se vaatii tekoja ja uhrauksia, jotta asiat todella voisivat muuttua.

”Taistellaan tulevaisuutemme puolesta, ei heidän sotiensa” – Euroopan nuoriso- ja opiskelijajärjestöt kansainväliseen lakkoon 20. marraskuuta

Kansainvälinen opiskelija- ja nuorisojärjestöjen koalitio on julkaissut julkisen kutsun kansainväliseen opiskelija- ja nuorisolakkoon 20. marraskuuta 2026, kehottaen nuoria ja opiskelijoita ympäri Eurooppaa kävelemään ulos kouluista ja yliopistoista, lakkoilemaan ja protestoimaan. Järjestäjien tavoitteena on tehdä viime vuosien suurin koordinoitu antimilitaristinen opiskelijamobilisaatio Euroopassa.

Opiskelijajärjestöt ympäri mannerta – Saksassa, Englannissa, Italiassa, Portugalissa, Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä – valmistelevat koordinoituja lakkoja, mielenosoituksia, kampuskokouksia ja julkisia toimia, ja ammattiliittoja ja yhteiskunnallisia liikkeitä kutsutaan mobilisoitumaan opiskelijoiden rinnalla 20.–22. marraskuuta.

Lakko järjestetään vastauksena siihen, mitä koalitio kuvailee historialliseksi militarisoinnin kiihtymiseksi kaikkialla Euroopassa. Hallitusten sitoessa satoja miljardeja euroja sotilasmenoihin ja uudelleenaseistukseen järjestäjät väittävät, että koulutusta, terveydenhuoltoa, asumista, julkisia palveluita ja ilmastotoimia uhrataan sodan valmistelujen rahoittamiseksi.

Järjestäjien mukaan militarisaatio on yhä enemmän tunkeutumassa kouluihin ja yliopistoihin armeijan rekrytoinnin, puolustusrahoitteisen tutkimuksen ja institutionaalisten kumppanuuksien kautta aseteollisuuden kanssa, samalla kun uudelleen käynnistetyt keskustelut pakollisesta asevelvollisuudesta ja laajenevista sotilasliittoumista viestivät laajemmasta poliittisesta muutoksesta kaikkialla Euroopassa.

Järjestäjät esittävät, että militarisaatio, säästötoimet, ilmastonmuutos ja autoritarismi eivät ole erillisiä kriisejä, vaan toisiinsa liittyviä seurauksia samoista poliittisista ja taloudellisista prioriteeteista, jotka estävät nuorilta mahdollisuuden ihmisarvoiseen tulevaisuuteen. Lakko pyrkii tuomaan yhteen opiskelijoita ja nuoria kaikkialla Euroopassa yhteiseen liikkeeseen imperialismia, militarisaatiota ja sotaa vastaan.

Koalitio kuvailee 20. marraskuuta käynnistyvää lakkoa ensimmäisenä askeleena kohti vahvan kansainvälisen antimilitaristisen opiskelijaliikkeen rakentamista. Se pohjaa kuluneeseen vuoteen, jolloin opiskelijat ovat mobilisoituneet sotaa, kansanmurhaa, fossiilisten polttoaineiden laajentumista ja ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan. Opiskelijajärjestöjä, nuorisoryhmiä, kouluyhteisöjä ja yliopistojärjestöjä eri puolilla Eurooppaa kutsutaan tukemaan vetoomusta sekä järjestämään valtakunnallisia ja paikallisia toimia 20. marraskuuta.

Kansainvälinen opiskelija- ja nuorisolakko vaatii:

  • Militarisaation, uudelleenaseistautumisen ja sodan nimissä toteutettavan kurjistamispolitiikan lopettamista. Investointeja hyvinvointiin, julkiseen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja nuoriin aseiden ja armeijoiden sijaan.
  • Kaikkien asevelvollisuuden muotojen lakkauttamista. Koulujen ja yliopistojen on oltava kriittisen ajattelun ja vapautumisen paikkoja, ei sotilasrekrytoinnin tai aseteollisuuden välineitä.
  • Vapautta, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta kaikille sorretuille kansoille. Imperialismin, kolonialismin, miehityksen, apartheidin ja kansanmurhien sekä hallitustemme niihin osallisuuden lopettamista – alkaen kaikkien suhteiden katkaisemisesta kansanmurhia harjoittaviin valtioihin (kuten Israeliin).
  • Ilmasto- ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille. Fossiilikapitalismin, luonnonvarojen riistoon perustuvan talouden sekä ilmasto- ja ympäristötuhon lopettamista.
  • Radikaalia järjestelmän muutosta autoritaarisuutta ja sortoa vastaan ​​sekä demokraattisten oikeuksiemme puolustamista. Rasismin ja patriarkaatin lopettamista sekä äärioikeiston kukistamista kaikissa maissa.

Solidaarisuuslakkorahasto kerää varoja toimintapäivään ryhtyville satamatyöläisille

”Refuse to Move” -kampanja on perustanut solidaarisuusrahaston 30. lokakuuta kansainväliseen militarisaation, sodan ja kansanmurhan vastaiseen toimintapäivään osallistuville satamatyöläisille.

Lokakuun 30. päivänä 2026 satamatyöläiset yli 40 Välimeren satamassa ryhtyvät yhteisiin toimiin militarisointia ja sotaa vastaan.

Heidän toimintansa on suora vastaus Gazan kansanmurhaan, Irania vastaan ​​suunnattuun hyökkäyssotaan ja Sudanin tuhoihin – sekä solidaarisuuden osoitus Kuuban ja Venezuelan kansoille, jotka vastustavat saartoa ja ulkopuolista puuttumista asioihinsa.

Nämä työläiset eivät suostu siihen, että NATO, Yhdysvallat ja EU muuttavat heidän satamansa sotatalouden sotilaallisiksi tukikohdiksi; sotatalouden, joka kuluttaa julkisia varoja kotimaassa ja kylvää tuhoa ulkomailla.

Tukeakseen näitä työläisiä – jotka saattavat kohdata vastatoimia kieltäydyttyään lastaamasta aseita – ”Refuse to Move” -kampanja on perustanut solidaarisuuslakkorahaston. Lahjoituksilla autetaan niitä, jotka asettavat toimeentulonsa alttiiksi haastaessaan sotatalouden.

Lakkorahastoon voi lahjoittaa varoja osoitteessa https://refusetomove.org/strike-fund/.

Rahastoa hallinnoi Edistyksellinen internationaali (Progressive International) Refuse to Move -kampanjan puolesta. Kaikki varat ohjataan 30. lokakuuta 2026 järjestettäviin toimiin osallistuville ammattiliitoille, joita ovat muun muassa CGT Satamat ja telakat (Ranska), ENEDEP (Kreikka), LAB (Baskimaa), Liman-İş (Turkki), ODT (Marokko), USB (Italia) ja ORSA Porti of Gioia Tauro (Italia).

Marco Rubio sai tylyn vastaanoton Kreikassa – tuhannet marssivat protestina Ateenassa

Tuhannet ihmiset lähtivät tiistai-iltana Ateenassa kaduille osoittamaan mieltään Donald Trumpin hallinnon ulkoministerin Marco Rubion vierailua vastaan. Rubio on Kreikassa viimeistelemässä F-35-hävittäjien ja muiden asejärjestelmien myyntiä Kyriakos Mitsotakisin hallitukselle.

Opiskelijaryhmien, ammattiliittojen ja erilaisten poliittisten järjestöjen organisoima militarismin vastainen mielenosoitus alkoi Ateenan yliopiston Propylaia-rakennukselta ja eteni kohti Yhdysvaltain suurlähetystöä, jonka ympärille oli keskitetty vahva poliisivartiointi.

Ammattiliittojen ja joukkojärjestöjen lippujen takana mielenosoittajat marssivat iskulauseiden saattamina, kuten ”Rubio ei ole tervetullut”, ”Ei maata eikä vettä kansojen murhaajille”. Väki vaati myös Yhdysvaltain sotilastukikohtien sulkemista ja Kreikan osallistumisen lopettamista imperialistisiin sotiin.

Mielenosoitus kohtasi myös suuren poliisivoiman. Mellakkapoliisi yritti toistuvasti estää marssin etenemisen kohti Yhdysvaltain suurlähetystöä, ja kemiallisia aineita käytettiin yhdessä poliisin barrikadeista.

Mielenosoituksen olivat kutsuneet koolle radikaali ay-liike PAME, Kreikan kansainvälisen liennytyksen ja rauhan komitea (EEDYE), ammattiliitot ja muut järjestöt.

Rajoituksista huolimatta mielenosoittajat jatkoivat marssiaan laulaen ”Valtion terrori ei mene läpi; työläisten taistelu murskaa sen.” Erillisessä yllätysliikkeessä mielenosoittajat onnistuivat pääsemään Yhdysvaltain suurlähetystön vastapäätä olevalle alueelle ja levittivät banderollin, jossa julisti: ”Ei maata eikä vettä kansojen murhaajille”.

Toinen mielenosoitus, jonka järjesti Kreikan kommunistinen puolue KKE, alkoi Syntagma-aukiolta Kreikan parlamenttitalon edustalta.

Yhdysvaltalaisedustajan vierailua vastustavia mielenosoituksia järjestettiin myös Thessalonikissa ja Patraksessa – Kreikan toiseksi ja kolmanneksi suurimmissa kaupungeissa – sekä useilla muilla paikkakunnilla.

KKE ylisti suurta osanottoa mielenosoituksiin selkeänä hylkäyksenä maan syvemmälle sotkeutumiselle Yhdysvaltojen sotiin ja energiasuunnitelmiin. KKE:n mukaan mielenosoitukset lähettivät ”taistelevan viestin” Uusi demokratia -puolueen hallituksen politiikkaa vastaan, joka sitoo Kreikan entistä tiukemmin Washingtonin strategisiin suunnitelmiin alueella.

Syntagma-mielenosoituksessa puhunut KKE:n pääsihteeri Dimitris Koutsoumbas sanoi, että Kreikan kansa on jo maksanut kalliisti niin kutsutusta ”strategisesta suhteesta” Yhdysvaltojen kanssa nousevien energiakustannusten, köyhyyden, raskaan verotuksen, valtavien sotilasmenojen ja kasvavan sodankäynnin kautta. Hän hyökkäsi myös ”vertikaalisen käytävän” suunnitelmia vastaan, jossa kuljetettaisiin kallista yhdysvaltalaista nesteytettyä maakaasua, väittäen, että se rasittaisi entisestään työväenluokan kotitalouksia ja samalla vetäisi Kreikan syvemmälle imperialistisiin kilpailuihin ja sotilassuunnitteluun.

Vaikka Kreikan hallitus esittää yhä tiiviimmän liittoutumisen Washingtonin kanssa ”geopoliittisena päivityksenä”, kansa viestitti kaduilla aivan toista: työläiset ja nuoriso eivät suostu siihen, että Kreikka muutetaan imperialististen sotien sotilaalliseksi etuvartioksi, joka on täynnä Yhdysvaltain tukikohtia ja joka joutuu maksamaan hintaa kilpailuasetelmista, jotka palvelevat monopolien etuja kansan etujen sijaan.

”Sodanlietsojat eivät ole tervetulleita” – Australiassa vastustettiin Land Forces -sotilasalan messutapahtumaa

Noin 2000 ihmistä on marssinut tänään Länsi-Australian osavaltion pääkaupungin Perthin keskustassa osoittaakseen mieltään Australian suurinta maavoimien sotilasalan messutapahtumaa vastaan.

Tapahtuma avattiin tänään 6. lokakuuta – kaksi vuotta sen jälkeen, kun yhteenotot varjostivat samaa tapahtumaa vastaan ​​järjestettyjä mielenosoituksia Melbournessa.

Sotaa vastustavia iskulauseita huutaneet mielenosoittajat kantoivat kylttejä, joissa luki muun muassa ”sodalla ei ole tulevaisuutta” ja ”sodanlietsojat eivät ole tervetulleita”, kertoo ABC News.

35 järjestön organisoima mielenosoitus alkoi Yagan Squarelta, josta marssittiin Elizabeth Quaylle. Paikka sijaitsee lähellä Perth Convention and Exhibition Centreä, jossa messutapahtuma järjestetään.

Mielenosoitusta valvoi suuri poliisivoimien joukko, ja paikalla oli valmiudessa poliisiautoja sekä muita ajoneuvoja.

Marssin aluksi Noongar-kansan vanhimmat suorittivat perinteisen savuseremonian, minkä jälkeen tanssiryhmä esitti flash mob -esityksen Edwin Starrin tunnetun sodanvastaisen kappaleen ”War” tahtiin.

Mielenosoittajat heiluttivat useita Palestiinan lippuja ja kantoivat aseteollisuutta kritisoivia kylttejä, joissa luki mm. ”Lopettakaa asekauppa Israelin kanssa”.

– Mielestäni maailma on vedenjakajalla. Meidän on valittava rauhan ja sodan välillä, mielenosoittaja Paddy Cullen sanoi ABC:lle.

– Ajatelkaapa vain, mihin kaikkeen 11 miljoonaa dollaria olisi voitu käyttää elinkustannuskriisin keskellä, totesi puolestaan mielenosoittaja Danica Scott viitaten siihen 11,5 miljoonan dollarin lisärahoitukseen, joka myönnettiin poliisille pelkästään asemessujen turvaamista varten.

Ilmastoaktivisti Will Shanahan, joka on asetettu tapahtuman pääsynkieltolistalle, kertoi osallistuvansa mielenosoitukseen tuodakseen esiin sotilastoiminnan ja ympäristövahinkojen välisen yhteyden.

– Asevoimat tuhoavat ympäristöä valtavasti, hän sanoi.

Israelilainen aseyhtiö mukana messuilla

Näytteilleasettajien joukossa on israelilainen sotilasalan yritys Rafael Advanced Defence Systems, joka esittelee Spike-ohjusjärjestelmäänsä.

Kyseessä on ase, jolla sotilasasiantuntijoiden arvioiden mukaan surmattiin Gazassa 43-vuotias australialainen avustustyöntekijä Zomi Frankcom.

Länsi-Australian vihreiden kansanedustaja Sophie McNeill, joka osallistui messuille, vaati Land Forces -tapahtuman järjestäjiä poistamaan Rafaelin konferenssista.

– On äärimmäisen raivostuttavaa ja järkyttävää nähdä Rafael Advanced Systemsin esittelevän tätä ohjusta avoimesti ase-esittelyssä, hän sanoi The Canberra Timesille.

– Tämä Spike-ohjus on tiettävästi surmannut myös tuhansia viattomia siviilejä Gazassa.

Poliisille erikoisvaltuudet

Joka toinen vuosi järjestettävä Land Forces -konferenssi kokoaa yhteen alan edustajia 60 maasta. Tapahtuma järjestetään 6.–8. lokakuuta Perthin Convention and Exhibition Centressä, ja siihen osallistuu lähes 1 000 näytteilleasettajaa. Länsi-Australian poliisi sai tapahtumaa varten kymmenen päivän ajaksi väliaikaisia ​​lisävaltuuksia, joiden nojalla se saattoi evätä pääsyn messuille ja messukeskuksen ulkopuolella sijaitsevalle turva-alueelle henkilöiltä, ​​jotka oli luokiteltu ”ei-toivotuiksi henkilöiksi” (excluded persons).

Näiden pääsykieltojen valvonnassa hyödynnettäneen todennäköisesti uutta kasvojentunnistusjärjestelmää, jota Länsi-Australian poliisi parhaillaan testaa.

Ennen Land Forces -tapahtumaa poliisi oli luokitellut vihreiden työntekijän Matilda Lane-Rosen ei-toivotuksi henkilöksi, mutta hän sai tiistaina luvan saapua tapahtuma-alueelle lyhyeksi aikaa kuvaamaan materiaalia jätettyään asiasta valituksen korkeimpaan oikeuteen.

Poliisiministeri Reece Whitby on kuvaillut poliisin toimia asemessujen suojelemiseksi osavaltion historian laajimmaksi poliisioperaatioksi.

Artikkelin kuva: 7NEWS Australia

Yhdysvaltalainen mustien rauhanjärjestö vaatii: Lakkautetaan AFRICOM! USA ulos Afrikasta!

Yhdysvaltalainen Black Alliance for Peace on julistanut kuluvan lokakuun kansainväliseksi toimintakuukaudeksi Yhdysvaltain Afrikan-komennon (AFRICOM) lakkauttamiseksi ja yhdysvaltalaisjoukkojen vetämiseksi pois Afrikan mantereelta.

3. lokakuuta 2026 tulee kuluneeksi 18 vuotta Yhdysvaltain Afrikan-komennon (AFRICOM) perustamisesta.

– Yhtenä Yhdysvaltain sotaministeriön yhdestätoista taistelukomennosta AFRICOM on pyrkinyt ylläpitämään Afrikan kapitalistista ryöstelyä uuskolonialistisen hallinnan keinoin Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten eduksi, kirjoittaa Black Alliance for Peace.

– Organisaation olemassaolo polkee afrikkalaisten ihmisoikeutta itsemääräämisoikeuteen ja oikeutta ottaa maanosan valtavat luonnonvarat jälleen omaan käyttöönsä imperialismin aiheuttaman jatkuvan kärsimyksen lievittämiseksi.

Black Alliance for Peace -järjestön Afrikka-työryhmä toteaa yksiselitteisesti, ettei AFRICOM suinkaan edistä afrikkalaisten yhteistä turvallisuutta, vaan turvaa Yhdysvaltojen etuja Afrikassa.

– Se onkin vain 2000-luvun versio tykkivenediplomatiasta – salakavalasti institutionalisoitua toimintaa, joka verhotaan kyynisesti ”afrikkalaisia ​​ratkaisuja afrikkalaisiin ongelmiin” -iskulauseen taakse. Hylkäämme Yhdysvaltojen sepittämän narratiivin terrorismin vastaisesta taistelusta maanosassa; sen sijaan tunnistamme AFRICOMin omat edut ja dokumentoidun historian Afrikan valtioiden epävakauttamisessa.

– Kuten järjestömme yhtenäisyyden periaatteissa (Principles of Unity) todetaan, Black Alliance for Peace edustaa vankkaa kolonialismia ja imperialismia vastustavaa kantaa. Yhdistämme Yhdysvaltain imperiumin – joka perustuu sotaan, aggressioon ja riistoon – kansainvälisen roolin siihen kotimaiseen sotaan, jota käydään köyhiä ja työväenluokkaisia ​​mustia vastaan ​​Yhdysvalloissa.

– Tämä yhteys ei ole lainkaan abstrakti, kun tarkastellaan esimerkiksi National Guard State Partnership Program -ohjelmaa: siinä Yhdysvaltain osavaltiotason kansalliskaartin yksiköitä lähetetään Afrikkaan hoitamaan AFRICOMin käytännön tehtäviä silloin, kun niitä ei ole valjastettu toimimaan siviilejä vastaan, jotka vastustavat maahanmuuttoviranomaisia ​​(ICE) ja rasistista poliisiväkivaltaa.

– Jatkaaksemme kamppailua afrikkalaisia ​​kansoja vastaan ​​käytävää sotaa vastaan ​​Black Alliance for Peace viettää koko lokakuun ajan kuudetta vuotuista AFRICOMin vastaista toimintakuukautta. Tänä vuonna toimintamme pohjautuu teemaan ”Sorto synnyttää vastarintaa: Afrikkaa vastaan ​​käytävän jatkuvan sodan kärjistyminen ja sitä vastaan ​​käytävä kamppailu”.

– Vuonna 2026 olemme nähneet tilanteen kärjistyvän merkittävästi: Kenian kompradorit ovat lisänneet kansaan kohdistuvaa sortoa, imperialistit aseistavat sijaisjoukkoja Nigerissä ja Malissa käymään sotaa imperialismia vastustavaa Sahelin valtioiden liittoumaa vastaan, ja uuskolonialistiset voimat sallivat AFRICOMin pommittaa Nigeriaa pyrkiessään saartamaan Sahelin alueen.

– Kuten tiedämme, afrikkalaiset jatkavat vastarintaa, kunnes todellinen itsemääräämisoikeus on saavutettu. Olipa kyse Kenian kansasta, joka kehittää imperialismia vastustavaa yleisafrikkalaista huippukokousta vastapainoksi uuskolonialistiselle Ranskan ja Afrikan väliselle huippukokoukselle, tai Malin kansasta, joka kokoontuu puolustamaan suvereniteettiaan, afrikkalaiset jatkavat pitkäjänteistä kamppailua itsemääräämisoikeuden puolesta. Siksi sanommekin: ”Sorto synnyttää vastarintaa.”

Black Alliance for Peace vaatii kaikkien Yhdysvaltain joukkojen täydellistä vetäytymistä Afrikasta, Afrikan mantereen demilitarisointia ja Yhdysvaltain tukikohtien sulkemista ympäri maailmaa.

– Vaadimme myös, että Congressional Black Caucus (CBC) vastustaa AFRICOMia ja tukee kuulemisia AFRICOMin vaikutuksista Afrikan mantereelle. Kannustamme osallistujia hyödyntämään toimintakuukautta yhteisöjen valistamiseen AFRICOMin imperialistisista juurista, sen jatkuvista loukkauksista Afrikan suvereniteettia kohtaan sekä mahdollisista yhteyksistä omaan osavaltioon tai alueeseen osavaltioiden kumppanuusohjelman (State Partnership Program) kautta.

– Ei kompromisseja, ei perääntymistä!

Lisää kampanjasta voi lukea osoitteessa https://blackallianceforpeace.com/africom2026.

Maailman suurin sairaanhoitajien ammattiliitto katkaisee välinsä israelilaiseen lääkeyhtiö Tevaan

Maailman suurin sairaanhoitajien ammattiliitto Royal College of Nursing (RCN) on katkaissut välinsä israelilaiseen lääkejätti Tevaan yhtiön yhteyksien vuoksi Israelin armeijaan sekä sen pitkän korruptio- ja lahjontaskandaalihistorian tähden.

Päätöksen myötä RCN poisti Teva UK:n sponsorin ja yhteistyökumppanin roolista liiton Lontoon päämajassa järjestettävässä tulevassa tapahtumassa, kirjoittaa Middle East Eye.

Palestiinaa tukevat ryhmät pitivät päätöstä ”merkittävänä läpimurtona” kansainväliselle BDS-liikkeelle (Boycott, Divestment and Sanctions – boikotti, investointien vetäminen pois ja pakotteet), joka pyrkii eristämään Israelin Gazan kansanmurhan ja miehitetyllä Länsirannalla harjoitetun apartheid-politiikan vuoksi.

Lähes 600 000:ta sairaanhoitajaa edustava RCN toimi asiassa sen jälkeen, kun Nurses for Palestine- ja UK Healthcare Petitions to Royal Colleges (UKHPRC) -ryhmät olivat kampanjoineet Teva-yhteistyötä vastaan.

Avoimessa kirjeessä sairaanhoitajat, kätilöt ja terveydenhuollon ammattilaiset varoittivat, että Teva UK on ”kytköksissä Israelin armeijaan, osa apartheidin institutionaalista koneistoa ja vastuussa yrityksen väärinkäytöksistä”.

Kirjeessä kritisoitiin myös RCN:n johtoa siitä, että se oli vedonnut ”poliittiseen puolueettomuuteen” vastauksena jäsenten aiempiin yrityksiin ”ottaa selkeä, periaatteellinen kanta Gazassa käynnissä olevaan kansanmurhaan”. ”Kaupallisen sponsoroinnin vastaanottaminen yritysjätiltä, ​​joka on tiiviisti kytköksissä Israelin valtion sotilaskoneistoon ja sen sotatilan aikaiseen liikekannallepanoon, on täydellisessä ristiriidassa puolueettomuuden kanssa”, allekirjoittajat kirjoittivat.

RCN:n neuvoston puheenjohtaja Carmel O’Boyle vahvisti päätöksen Nurses for Palestine -järjestölle lähettämässään kirjeessä.

– Jatkossa RCN lopettaa kaupallisen yhteistyönsä Teva UK:n kanssa. Teva UK ei enää toimi sponsorina RCNi:n järjestämässä hoitotyön johtamisen huippukokouksessa (aiheena migreeni- ja päänsärkypalvelut), joka pidetään 30. lokakuuta 2026. Tapahtuma järjestetään suunnitellusti, hän totesi viitaten ammattiliiton julkaisu- ja koulutusyksikköön.

– Ryhdymme tähän toimenpiteeseen, koska tarkempi taustaselvitys osoitti, että useat Teva Pharmaceuticalsin toiminnot – jotka ovat olleet oikeudellisten seuraamusten ja julkisen tarkastelun kohteena – eivät ole linjassa RCNi:n ja RCN:n arvojen kanssa.

Nurses for Palestine suhtautui päätökseen myönteisesti ja totesi: ”Tevalla ei ole sijaa sellaisten ammattijärjestöjen sponsorina, jotka on omistettu parantamiselle, hoidolle ja ihmishenkien suojelemiselle.”

UKHPRC totesi: ”On käsittämätöntä, että terveydenhuollon järjestöt solmivat nykypäivänäkin kaupallisia suhteita yrityksiin, jotka kytkeytyvät sellaisten valtiollisten järjestelmien ylläpitämiseen, joiden on todettu tai joiden väitetään kansainvälisten elinten toimesta syyllistyneen vakaviin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin, kuten ihmisyyttä vastaan ​​tehtyihin rikoksiin, apartheid-politiikkaan ja kansanmurhaan.”

Viimeisen vuosikymmenen aikana Euroopan komissio ja Yhdysvaltain viranomaiset ovat määränneet Tevan maksamaan noin miljardi puntaa (1,3 miljardia dollaria) sakkoja hintakartelliyhteistyöstä, lahjonnasta ja markkina-aseman väärinkäytöstä potilaiden ja terveydenhuollon laitosten vahingoksi.

Teva on maailman suurin geneeristen lääkkeiden valmistaja. Yhtiö myy Suomessa rinkkaislääkkeitä nimillä Ratiopharm, Teva ja Actavis.

Israelilaista yritystä vastaan ​​on nostettu myös uusi kanne Yhdysvalloissa käynnissä olevan hintakartelliskandaalin vuoksi.

Saksassa järjestettiin tuhansien ihmisten rauhanmielenosoituksia lauantaina

Järjestäjien mukaan yli 20 000 ihmistä Berliinissä ja 15 000 Stuttgartissa lähti kaduille vaatimaan rauhaa sekä vastustamaan sotaa ja asevarustelua. Mielenosoittajat kokoontuivat tunnuksen taakse: ”Ei asevarustelulle, asevelvollisuudelle ja sodalle! – Rauhan, demokraattisten oikeuksien ja sosiaaliturvan puolesta!”

Kuten aiempinakin vuosina 3. lokakuuta, Saksan ”yhtenäisyyspäivänä”, tapahtuman järjesti laaja, yli 300 järjestön ja rauhanryhmän yhteenliittymä. Mielenosoituksen järjestäjät vastustivat Saksan hallituksen päättämiä lisäyksiä sotilasmenoihin ja arvostelivat muun muassa pyrkimyksiä palauttaa asevelvollisuus.

Berliinissä ja Stuttgartissa mielenosoittajat marssivat rauhanpolitiikan puolesta ja yhteiskunnan militaristista kehitystä vastaan: kritisoiden Ukrainan sodan jatkuvasti kiihtyviä vihollisuuksia, aggressiivista sotilaallista laajentumista sekä kasvavaa suursodan – mahdollisesti ydinaseita sisältävän – riskiä Euroopassa.

Mielenosoituksissa käsiteltiin myös Lähi-idän sotia sekä kansainvälisen oikeuden jatkuvaa rapautumista, joka on seurausta ”lännen” tuesta Yhdysvaltain ja Israelin aggressiiviselle toiminnalle.

Mielenosoittajat vaativat kaikkien asetoimitusten lopettamista ja sen sijaan lisää panostuksia sosiaaliohjelmiin. Lisäksi he vaativat kaikkien Yhdysvaltain sotilastukikohtien sulkemista Saksassa sekä USA:n ydinaseiden vetämistä pois maasta.