”Sotanne on rikollista!” – Mielenosoittajat Helsingissä tuomitsivat hyökkäykset Irania vastaan

Osana kansainvälistä Iranin sotaa vastustavaa toimintapäivää 15. marraskuuta 2026 myös Helsingissä osoitettiin mieltä Yhdysvaltain ja Israelin aloittamaa laitonta hyökkäyssotaa vastaan.

– Yhdysvaltojen ja Israelin Iraniin kohdistuvien uhkausten voimistuessa on aika astua esiin ja ilmaista paheksuntamme ja vaatia tämän laittoman hyökkäyssodan lopettamista Irania vastaan. Yhdysvallat on vakava uhka maailmanrauhalle ja siten myös Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Sen presidentti on arvaamaton sotarikollinen. Kaikki tietävät tämän, mutta Suomen poliittinen eliitti pelkää myöntää sitä, tapahtuman järjestänyt No War on Iran -ryhmä kirjoitti.

– Kokoonnumme tänään tänne Yhdysvaltojen ja Israelin uuden hyökkäyksen uhan edessä Irania vastaan. He saattavat sanoa sodan olevan ohi, mutta se on kaukana siitä, sanoi No War on Irania tapahtumassa edustanut Safa puheessan.

– Tietenkään kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, mutta jännitteet kiristyvät ja Trumpin kerrotaan olevan neuvonantajiensa painostuksen alla käynnistääkseen suuren hyökkäyksen Iraniin ennen tammikuuta, jolloin uusi demokraattien johtama kongressi kokoontuu. Siksi kutsuimme teidät liittymään meihin nyt, nostamaan äänemme vastustaaksemme kaikkia uusia iskuja Iraniin, ennen kuin ne tapahtuvat, koska me mieluummin toimimme kuin reagoimme.

– Tämä hyökkäyssota Irania vastaan ​​alkoi viime vuoden kesäkuussa eikä ole koskaan päättynyt, huolimatta useiden kuukausien kestäneistä tauoista, jotka koskivat Yhdysvaltojen raskaita iskuja Iranin kansaan, infrastruktuuriin, tehtaisiin, sairaaloihin, kouluihin sekä historialliseen ja arkkitehtoniseen perintöön. Jopa näihin taukoihin liittyi merisaarto ja taloudellinen sodankäynti pakotteiden avulla, mikä teki Iranin kansasta yhä köyhemmän ja haavoittuvamman. Iranin islamilainen tasavalta on myös tehostanut sortotoimiaan, pidätyksiään ja teloituksiaan sodan aikana.

– Sota vahvistaa ääriryhmiä samalla heikentäen kansalaisyhteiskuntaa ja kansanliikkeitä, murskaa heidän toivonsa tulevaisuudesta ja vei heidän toimijuutensa. Kaikesta tästä huolimatta Iranin kansa jatkaa äänensä korottamista heille jätettyjen rajallisten tilojen kautta köyhyyttä, pakkohijabia ja teloituksia vastaan.

– Iranin historia on lähes 200 vuoden ajan kertonut imperialistisesta vallasta ja kapitalistisesta imperialistisesta järjestelmästä riippuvaisen hallitsevan luokan sisäisestä tyranniasta. Ja Iranin kansan taistelu vapauden puolesta on ollut molempia vastaan. CIA:n vuoden 1953 vallankaappauksesta Mosadeqia vastaan Iranissa ja jopa ennen sitä, aina nykyiseen sotaan asti, Yhdysvallat pyrki hegemoniaan väliintulon kautta murskaamalla Iranin kansan itsemääräämisoikeuden ja itsemääräämisoikeuden.

– Olemme täällä sanomassa, että Iranin kansa ei ole poliittinen objekti, vaan he ovat täysivaltaisia ihmisiä. Heidän elämänsä on tärkeä, ja he ansaitsevat solidaarisuuden ja myötätunnon kaikissa kärsimyksissään: sodasta ja ulkoisesta hyökkäyksestä kotimaiseen tyranniaan ja sortoon. Sodan uhka ei saa meitä yhdistymään sortajiemme kanssa. Nämä sortotoimet eivät kuitenkaan anna millekään imperialistiselle vallalle oikeutta hyökätä maamme ja kansamme kimppuun – muka vapauteemme vedoten, mutta todellisuudessa ajaakseen omia etujaan. Suomalaisten ja eurooppalaisten johtajien on tuomittava jyrkästi hyökkääjien – Israelin ja Yhdysvaltojen – toimet sekä niiden Iranissa tekemät sotarikokset.

– Yhdysvalloilla on maailman suurin ja tuhoisin sotakoneisto, ja se pyrkii pönkittämään valta-asemaansa kaikkialla maailmassa mitä raa’impia keinoja käyttäen. Maalla on yksi maailman suurimmista ydinasearsenaaleista, se on ainoa valtio, joka on koskaan käyttänyt ydinaseita, ja Trump on toistuvasti uhannut Irania ydinaseiskulla.

– Tuomitsemme ehdoitta kaikenlaisen imperialistisen puuttumisen – oli kyse sitten sodasta, uhkailusta tai taloudellisesta painostuksesta – ja vastustamme sitä. Emme hyväksy, että valtiot, jotka ovat vastuussa Wounded Kneen, Hiroshiman, My Lain, Sabran ja Shatilan, Fallujan, Dahiyan, Gazan ja Minabin tapahtumista, esiintyvät ”ihmisoikeuksien” puolustajina! Samalla seisomme Iranin kansan rinnalla heidän kamppailussaan vapauden ja tyranniasta vapautumisen puolesta.

– Koska alueellinen sota voi riistäytyä käsistä ja laajentua maailmanlaajuiseksi konfliktiksi, vastustamme näitä hyökkäyksiä. Emme tee sitä ainoastaan ​​Iranin kansan elämän, turvallisuuden ja tulevaisuuden tähden, vaan myös kaikkien maailman ihmisten turvallisuuden ja tulevaisuuden vuoksi. Pyrimme rakentamaan ihmisten välistä kansainvälistä yhteisvoimaa, jotta voimme toimia tehokkaammin sotaa ja imperialismia vastaan ​​– riippumattomina niistä valtioista, jotka ovat itse osa ongelmaa.

– Liity mukaan vastustamaan Iranin vastaista sotaa Instagram-sivumme kautta ja auta meitä saamaan äänemme kuuluviin! Seuraa ja jaa ”Iranin uutiset” -sivua, joka raportoi Iranin tapahtumista silloin, kun suomalainen media vaikenee niistä.

– Järjestämme tapaamisen 15. tammikuuta klo 17.00 Trans-kirjastossa (Trans library) – merkitkää ajankohta kalentereihinne. Toivottavasti näemme siellä!

Iranilla oikeus itsemääräämisoikeuteen

Global Sumud Finlandin Alice aloitti puheensa kysymyksellä.

– Miksi olemme täällä tänään? Olemme täällä, koska varakkaat valkoiset miehet ovat päättäneet haluavansa jotakin, mikä ei kuulu heille. Olemme täällä välinpitämättömyyden ja uupumuksen vuoksi – koska niin monille tämä päivä on vain yksi muiden joukossa.

– Päivä, jolloin tunteet ovat täysin turtuneet; päivä, jolloin hallitukset ja poliisi hyökkäävät ihmisten kimppuun, jotka vastustavat rasismia, vihaa ja kansanmurhaa. Jälleen yksi päivä, jolloin poliitikot asettavat rahan, vallan ja resurssien hallinnan ihmisten ja inhimillisyyden edelle. Päivä, jolloin ahneet miehet ja naiset tekevät kaikkensa pitääkseen vallasta kiinni edes yhden lisäpäivän.

– Ja mikä on tästä koituva hinta? Me – ihmiset. Sillä ihmiset ovat vain yksi resurssi muiden joukossa; resurssi, jota voi riistää ja manipuloida. Ja jos meitä ei voi riistää tai hyödyntää manipuloimalla, he tekevät kaikkensa tuhotakseen meidät.

– Imperialistiset vallat manipuloivat ja pakottavat ihmisiä vihaamaan sitä, mikä on vierasta, outoa tai ”toista”. Ja meillä saattaa hyvinkin olla syytä uskoa, että he vihaavat myös meitä – hehän tekevät kaikkensa vakuuttaakseen kaikki ympärillään siitä, että erilaisia ​​ihmisiä täytyy vihata ja tuhota, koska he ovat selvästi ”vihollisia”.

– Vihaavatko he siis meitä? Yrittävätkö he tuhota meidät aidosta vihasta? Eivät. He tappavat ja tuhoavat vain ne, jotka ovat heidän tiellään.

– Mutta olemme täällä tänään, koska emme suostu pelaamaan heidän peliään. Olemme täällä, koska tiedämme kaiken olevan yhteydessä toisiinsa; tiedämme, että kaikkialla maailmassa olemme kohdanneet – tai kohtaamme parhaillaan – saman kamppailun, jota veljemme ja sisaremme ovat käyneet aivan liian monta vuotta. Palestiinassa, Kuubassa, Sudanissa, Kongossa, Intiassa, Kiinassa, Irlannissa ja Etelä-Afrikassa – onko maailmassa todella kolkkaa, joka ei olisi jossain vaiheessa joutunut ei-toivotun saappaan alle?

– Iranin kansalla on oikeus itsemääräämisoikeuteen – oikeus tehdä vapaasti omat valintansa oman maansa puolesta, riippumatta siitä, ketä he tukevat. Se on heidän valintansa, ei meidän – eikä etenkään Israelin tai Trumpin, miehen, joka leikkii Yhdysvaltain armeijalla kuin taapero kylpyammeessa.

– He haluavat uskotella kaikille, että heidän ylivaltansa on väistämätön. Mutta niin ei ole.

– Kysyn siis uudelleen: miksi olemme täällä tänään? Olemme täällä, koska kieltäydymme hyväksymästä tätä.

– Seison tässä tänään Yhdistyneessä kuningaskunnassa syntyneenä – vuosisatojen mittaisen brittiläisen imperialismin ja kolonialismin perillisenä. Minulle on opetettu vääristeltyä historiaa, jonka tarkoituksena on vakuuttaa jokainen sukupolvi siitä, että ”me” olimme se parempi osapuoli – että me toimimme valon ja sivilisaation tuojina pimeille ja kurittomille massoille. Todellisuudessa kuitenkin aiheutimme vuosisatojen ajan mittaamatonta tuskaa ja kärsimystä lukemattomille ihmisille.

– Mutta mikä minulle on vielä tärkeämpää: seison tässä tänään sellaisen ihmisen suorana jälkeläisenä, joka todisti yritystä pyyhkiä kokonainen kansa maailmankartalta – ja joka ymmärsi, kuinka tärkeää on ottaa kantaa. Hän oli ihminen, joka teini-ikäisenä jätti perheensä ja asetti henkensä alttiiksi taistellakseen vastaan; hän teki kaikkensa vastustaakseen. Vaikka hänet otettiin kiinni ja lähetettiin ensin työleireille ja sieltä edelleen kuolemanleireille, hän ei luovuttanut. Hän teki vastarintaa, pakeni – ja jatkoi sitten taistelua uudelleen.

– Hänen muistonsa kunniaksi – niiden puolesta, jotka elivät ennen meitä, ja niiden, jotka tulevat meidän jälkeemme – minä ja me kaikki nousemme vastarintaan. Kehotan teitä verkostoitumaan ja järjestäytymään solidaarisuusliikkeiden kanssa – esimerkiksi meidän, Global Sumud Finlandin, kanssa (jonka puolesta täällä puhun). Olemme yhden vuoden aikana rakentaneet kansainvälisen liikkeen, joka on kahdesti haastanut suoraan Gazan saarron. Liittymällä mukaan ”No War On Iran” -toimintaan ja järjestäytymällä sen puitteissa vahvistatte liikkeen kykyä taistella Iranin itsemääräämisoikeuden puolesta.

– Kun teiltä siis seuraavan kerran kysytään, ketä aiotte äänestää tulevissa vaaleissa, kysykää vastavuoroisesti, mikä ehdokkaan kanta on Iraniin, Palestiinaan, Sudaniin, Kongoon, Kuubaan, Myanmariin sekä kaikkiin muihin sorrettuihin ja kansanmurhan kohteena oleviin kansoihin. Meillä on nimittäin valta nostaa nämä aiheet sellaisiksi kysymyksiksi, joihin poliitikkojen on annettava selkeä vastaus. Jos jatkamme äänekkäästi näiden kysymysten esittämistä, niistä voi tulla tekijöitä, jotka ratkaisevat vaalien lopputuloksen.

Suomen politiikka kaksinaamaista

– Lauantaiaamuna 28. helmikuuta Yhdysvallat ja Israel ryhtyivät iskemään kohteisiin Iranissa. Heti sodan ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain asevoimat iskivät Tomahawk-ohjuksella Shajareh Tayyebeh -alakouluun Minabissa, Etelä-Iranissa. Tämän jälkeen alueelle ammuttiin lisää ohjuksia, mikä surmasi 156 siviiliä – heidän joukossaan 120 koululaista ja 35 aikuista. Kyseessä oli Yhdysvaltain 2000-luvulla tekemistä, siviileihin kohdistuneista iskuista eniten uhreja vaatinut, muistutti puheenvuorossaan Työväen antimilitaristien puheenjohtaja Sippo Kähmi.

– Jopa 5 000 Yhdysvaltain sotilaslentoa lähti sotilasliitto NATOn alueelta Irania vastaan ​​suunnatun kuusiviikkoisen sotilasoperaation aikana. NATOn pääsihteeri Mark Rutte antoi tukensa laittomalle hyökkäyssodalle sanomalla: ”Aplodeeraan sitä!”

– Yhteensä Iranin nykyisen sodan iskuissa on tähän mennessä kuollut arvioiden mukaan vähintään toista tuhatta siviiliä, mukaanlukien vähintään 254 lasta. Joidenkin riippumattomien arvioiden mukaan siviiliuhrien määrä on noussut jopa kolmeen tuhanteen kuuteen sataan.

– Presidentti Alexander Stubb kommentoi tätä laitonta hyökkäyssotaa 1. maaliskuuta melko laimeasti: ”Tilanne Lähi-idässä jatkaa heikkenemistään.” Hän kiirehti tuomitsemaan Iranin vastaiskut ”oikeudettomina ja mielivaltaisina”, mutta missä oli tuomio Yhdysvaltain ja Israelin kansainvälisen oikeuden vastaisille iskuille?

– Muutama päivä myöhemmin ulkoministeri Elina Valtonen kertoi tiedotustilaisuudessaan myös tuomitsevansa Iranin iskut, mutta tuomiota Yhdysvaltain hyökkäykselle ei kuulunut, vaikka Valtonen ylimalkaisesti totesikin pitävänsä “kansainvälisen oikeuden noudattamista erittäin tärkeänä”. Heti perään hän totesi alueen epävakauttavasta laittomasta hyökkäyssodasta voivan olla jopa hyötyä maailmanrauhalle, koska iskut Iraniin heikentävät samalla Venäjää!

– Puolustusministeri Antti Häkkänen kommentoi samana päivänä sotatoimia Iranissa Suomen puolustuksen kannalta ”ihan hyvänä” ja kertoi sodalla olevan ”positiivisia vaikutuksia”, koska niiden avulla Iranin hallinto mukamas halvaantuu.

– “Yhdysvallat on Suomelle merkittävä ja läheinen liittolainen sekä strateginen kumppani,” Häkkänen muistutti puolestaan tässä kuussa sopiessaan suomalaisten upseerien vaihdosta Yhdysvaltain asevoimien kanssa. Siis laitonta hyökkäyssotaa käyvän armeijan kanssa. Samaan aikaan tiedämme, että Häkkänen on jatkuvasti valtuuttanut uusia Puolustusvoimien aseostoja Israelista, valtiosta joka suorittaa kansanmurhaa Gazassa.

– Virallinen Suomi puhuu mielellään juhlapuheissa ja kannanotoissa sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta, mutta käytännössä se hyväksyy täysin vahvimman oikeuteen perustuvan verisen imperialismin, kun sitä harrastavat Suomen liittolaiset Yhdysvallat ja Israel.

– On kysyttävä, jos jokin muu maa olisi murhannut ohjuksillaan 254 lasta, olisiko meidän valtiojohtomme yhtä hiljaa? On kysyttävä, ovatko Iranin lapset vähempiarvoisia? Suomen hallitukselta me voisimme kysyä: eikö teitä hävetä tällainen kaksinaamaisuus? Mutta me tiedämme, että ei hävetä – niin monessa yhteydessä tämän valtiojohdon moraalittomuus on jouduttu toteamaan.

Yhdessä imperialismia vastaan

– Me kutsumme kaikki edistysmieliset rakentamaan yhteistä, voimakasta imperialismin ja taantumuksellisen sodan vastaista rintamaa. Tarvitaan vaihtoehto Stubbien, Valtosten ja Häkkästen verentahrimalle tekopyhyydelle.

– 30. lokakuuta nähty satamatyöläisten kansainvälinen lakkopäivä, joka suuntautui myös Iranin sotaa vastaan, osoittaa meille tien: työväellä on mahdollisuus niin halutessaan toimia tehokkaasti sotaa vastaan omissa maissaan, mutta se vaatii pitkäjänteistä järjestäytymistyötä. Yhdessä me pystymme luomaan perusteiltaan kokonaan toisenlaisen maailman – maailman ilman kansat toisiaan vastaan asettavaa riiston ja sodan järjestelmää.

– Seuraava askel tässä liikkeessä otetaan ensi perjantaina 20. marraskuuta, kun nuoriso ja opiskelijat ympäri Eurooppaa marssivat ulos oppilaitoksistaan sotaa ja militarismia vastaan kansainvälisen lakkopäivän merkeissä. Me tapaamme silloin jälleen kaduilla ja toreilla, myös täällä Helsingissä.

Satamatyöväki liikkeellä sotaa ja kansanmurhaa vastaan

Työväen antimilitaristien keskustelutilaisuudessa 11.10.2026 puhuttiin satamatyöväen kansainvälisestä liikkeestä militarismia, sotaa ja kansanmurhaa vastaan. Alustajina toimivat vieraat Kreikan ay-rintama PAMEsta, We Do Not Enlist -liikkeestä ja No Harbour for Genocide -kampanjasta.

Emme tee työtä sodan hyväksi

– Kiitos kutsusta. Tervehdin teitä PAMEn, Kreikan kaikkien työntekijöiden taistelurintaman, sekä Pireuksen satamatyöntekijöiden puolesta, aloitti Nikos Tzortzis.

– 30. lokakuuta satamatyöntekijät yli kuudessakymmenessä satamassa neljällä mantereella lakkoilevat ja mobilisoituvat yhdessä sotaa vastaan. Uskomme, että tämä taistelu koskee meitä kaikkia ja liittyy meihin kaikkiin.

– Puhumme vaarallisena hetkenä. Helmikuun lopusta lähtien Yhdysvallat ja Israel ovat käyneet sotaa Irania vastaan. Pelkästään lokakuun ensimmäisellä viikolla ainakin kaksitoista kauppalaivaa joutui hyökkäyksen kohteeksi Mustallamerellä ja Hormuzin salmessa. Neljä merimiestä sai surmansa.

– Gazassa on niin sanottu tulitauko. Mutta, tämän ”tulitauon” aikana yli 1 300 palestiinalaista on saanut surmansa. Lokakuusta 2023 lähtien yli 73 000. Kansanmurha ei ole loppunut. Sen etenemisvauhti on vain muuttunut.

– Kaikki tämä vaatii logistiikkaa. Pommit eivät kulje itsestään. Jokainen sota tarvitsee aluksia, nostureita, kuorma-autoja, rautatietä ja varastoja. Jokainen sota tarvitsee työntekijöitä lastaamaan ne.

– Tässä me astumme kuvaan. Satamatyöntekijät tietävät yksinkertaisen totuuden: ilman käsiämme mikään ei liiku. Kontit pysyvät paikoillaan. Laivoja ei lastata. Ja sotakoneisto pysähtyy.

– Tämä aloite ei pudonnut taivaalta. Se syntyi käytännössä, satamissa, ammattiliittojen toimesta.

– Lokakuussa 2024 Pireuksessa satamatyöntekijöiden ammattiliitto ENEDEP päätti yleiskokouksessaan, ettei se anna Israelin suuntaan matkalla olevan, miljoonia luoteja sisältävän kontin lähteä satamasta. Työntekijät pysäyttivät sen portilla yhdessä Pireuksen asukkaiden kanssa. Tämän vuoksi ammattiliiton puheenjohtaja kutsuttiin myöhemmin syyttäjän kuultavaksi.

– Näin hallitukset, kapitalistit ja heidän valtiolliset instituutionsa suhtautuvat solidaarisuuteen.

– Kesäkuussa 2025 satamatyöntekijät Marseillessa estivät sotilaskuljetukset. Heinäkuussa 2025, jälleen Pireuksessa, estimme Israelin suuntaan matkalla olleiden sotilaskäyttöön tarkoitetun teräksen konttien kulun. Syyskuussa satamatyöntekijät Genovassa ja Livornossa käännyttivät israelilaisen varustamon ZIM:n alukset pois.

– Jokainen satama taisteli. Mutta jokainen satama taisteli yksin. Ja sotateollisuus on kansainvälistä. Niinpä ammattiliitot päättivät ryhtyä yhteistyöhön.

– 26. ja 27. syyskuuta 2025 satamatyöntekijöiden ammattiliitot ympäri Eurooppaa ja Välimeren aluetta kokoontuivat Genovaan. He allekirjoittivat yhteisen julistuksen, jonka otsikko oli selkeä: ”Satamatyöntekijät eivät tee työtä sodan hyväksi”.

– Siitä syntyi kutsu ensimmäiseen kansainväliseen toimintapäivään. Se päivä oli 6. helmikuuta 2026.

– Satamatyöntekijöiden ammattiliitot järjestivät yhdessä, rajat ylittäen, lakon sotaa ja uudelleenvarustelua vastaan. Mitään vastaavaa ei ollut aiemmin tehty. Kaksikymmentä satamaa seitsemässä maassa. Yli kymmenen satamaa Italiassa, Genovasta ja Livornosta Triesteen ja Palermoon. Pireus ja Elefsina Kreikassa. Bilbao ja Pasaia Baskimaassa. Mersin ja Antalya Turkissa. Marseille-Fos Ranskassa. Marokossa, ODT:n toverit joutuivat lykkäämään lakkoa, koska myrskyt sulkivat sataman.

– Jo ennen lakon alkamista alukset, jotka kuljettavat säännöllisesti sotilastarvikkeita Israeliin, muuttivat aikataulujaan.

– Genovan satamatyöntekijät ilmaisivat asian yksinkertaisesti: he olivat luvanneet kansainvälisen lakon, ja he pitivät lupauksensa. 6. helmikuuta osoitti, että kansainvälinen koordinointi ei ole pelkkä iskulause. Siitä voi tulla toimintaa.

– Mutta emme jääneet siihen. 18. ja 19. toukokuuta 2026 yli kolmenkymmenenviiden sataman ammattiliitot kokoontuivat jälleen Istanbulissa. Siellä hyväksyimme Istanbulin julistuksen. Se on 30. lokakuuta -tapahtuman poliittinen perusta.

– Esitän sen ydinajatukset neljänä kohtana.

– Ensinnäkin. Satamat, merireitit, rautatiet, varastot – koko kuljetusketju – on muuttumassa yhä enemmän sotainfrastrukturiksi.

– Hallitukset, Yhdysvallat, NATO, Euroopan unioni ja suuryritykset haluavat tehdä työntekijöistä osallisia aseiden kuljettamisessa kansojen teurastamiseksi. Meidän vastauksemme on, että emme tee heille tätä palvelusta.

– Toiseksi. He puhuvat meille ”turvallisuudesta”, ”vakaudesta” ja ”merenkulun vapaudesta”. Mutta näiden sanojen takana piilee jotain muuta. Kyse on taistelusta energiareittien, kauppareittien, satamien, raaka-aineiden ja markkinoiden hallinnasta. Kyse on voimakkaiden kapitalistivaltioiden välisestä konfliktista siitä, kuka hallitsee. Tällä ei ole mitään tekemistä kansojen turvallisuuden kanssa. Nämä ovat heidän sotiaan, jotka maksetaan meidän hengillämme.

– Kolmanneksi. Työntekijät eivät voi luottaa niihin ammattiliittojen edustajiin, jotka hyväksyvät sotatalouden. Niihin, jotka myyvät sotatuotantoa meille ”kehityksenä”, ”työpaikkoina” ja ”kansallisena etuna”. Niihin, jotka pyytävät työntekijöitä asettumaan hallitusten, laivanvarustajien ja imperialististen liittoutumien taakse.

– Neljänneksi. Taistelu sotaa vastaan ja taistelu oikeuksiemme puolesta ovat yksi ja sama taistelu. Kuten julistuksessa sanotaan: he uhraavat jo rauhan aikana elämämme voiton vuoksi; nyt he haluavat uhrata ne sodassa.

– Vaatimukset ovat siis konkreettisia:

• Palestiinalaisten kansanmurhan välitön lopettaminen sekä itsenäinen Palestiinan valtio vuoden 1967 rajojen sisällä, pääkaupunkinaan Itä-Jerusalem.

• Lähi-idän sodan lopettaminen. Ei tukea, ei avustamista, ei osallistumista sotaan Irania tai Libanonia vastaan. Sotalaivastot ja tukikohdat pois alueelta. Solidaarisuutta Kuuban, Venezuelan ja Sudanin kansojen kanssa.

• Ei aseita, ei ammuksia, ei sotilasvarusteita, ei joukkoja satamien kautta.

• Ei satamien ja kriittisen infrastruktuurin militarisointia. Satamat kuuluvat kansalle ja työntekijöille.

• Ei NATOlle, ei Yhdysvalloille, ei EU:lle, ei laivanomistajille.

• Ei sotataloudelle. Rahat on ohjattava palkkoihin, työehtosopimuksiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työturvallisuuteen.

– Tämä sotatalous koskee kaikkia. NATO-maiden hallitukset ovat sitoutuneet käyttämään viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen vuoteen 2035 mennessä. Euroopan unioni on käynnistänyt jopa 800 miljardin euron suuruista uudelleenvarustelusuunnitelmaa. Ja ne suunnittelevat niin sanottua ”sotilaallista liikkuvuutta”: satamia, rautateitä ja siltoja, jotka ovat valmiina kuljettamaan panssareita ja joukkoja nopeasti kohti rintamaa. Työpaikkamme kirjataan osaksi heidän sotasuunnitelmiaan.

– Kuka maksaa? Me. Kun miljardeja käytetään aseisiin, satamatyöntekijät joutuvat tekemään yhä kovempaa työtä, uuvuttavia vuoroja, alihankintatyötä ja tyytymään mataliin palkkoihin. Työntekijöitä kuolee satamissamme, koska perusturvallisuustoimenpiteet puuttuvat. Ja sota tuo mukanaan inflaatiota: ruoka, polttoaine, vuokra – kaikki maksaa enemmän. Lasku lankeaa aina samojen hartioille: työntekijöille, merimiehille, satamatyöntekijöille, pakolaisille.

– Joten kun sanomme ”ei sotataloudelle”, emme puhu mistään abstraktista asiasta. Puhumme palkoista. Sairaaloista ja kouluista. Siitä, että pääsee töistä kotiin elävänä. Siksi otamme 30. lokakuuta seuraavan askeleen.

– Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet CGT Ports & Docks Ranskassa, ENEDEP Kreikassa, LAB Baskimaassa, Liman-İş Turkissa, ODT Marokossa ja USB Italiassa. Myös Gioia Tauron ORSA Porti on liittynyt mukaan. Tänään ammattiliitot ilmoittavat, että mukaan on liittynyt yli kuusikymmentä satamaa: pelkästään Ranskassa 27, ja Euroopan ulkopuolella satamia Intiassa ja Meksikossa. Helmikuussa meitä oli kaksikymmentä satamaa. 30. lokakuuta meitä on yli kuusikymmentä, ja lisää satamia on liittymässä mukaan.

– Jokainen ammattiliitto valitsee toimintatapansa omien olosuhteidensa mukaan, alkaen lakkoista. Mutta meillä on yksi yhteinen sitoumus: pysäyttää kuoleman lastaaminen. Pireuksessa satamatyöntekijät lakkoilevat yhdessä merimiesten ammattiliittojen sekä telakka- ja metallityöntekijöiden kanssa.

– Sotaa vastustavien vaatimusten ohella vaadimme työehtosopimuksia, joissa on todellisia palkankorotuksia, vakaita työpaikkoja, lyhyempää työaikaa sekä automaation kieltämistä, joka tuhoaa työpaikkoja voitontavoittelun vuoksi.

– Viekää tämä esimerkki omiin työpaikkoihinne. Satamatyöntekijät eivät ole ketjun ainoa lenkki. Kreikassa merenkulkijat vaativat oikeutta kieltäytyä purjehtimasta sota-alueille, ja välitämme saman viestin metalli-, energia- ja televiestintäalan työntekijöille: emme tee työtä sodan hyväksi. Jokainen työntekijä, joka tuottaa, kuljettaa tai ylläpitää sodan välineitä, voi kieltäytyä.

– Ystävät, toverit, vahvuutemme piilee järjestäytymisessä. Ammattiliitoissamme. Yleiskokouksissamme. Kollektiivisissa päätöksissä. Eri maiden työntekijöiden välisessä solidaarisuudessa, joka vastustaa riistoa, voittojen tavoittelua ja imperialistista sotaa.

– 6. helmikuuta näytti tien. 30. lokakuuta on otettava askel eteenpäin. Kansojen ja rauhan satamat, ei imperialistien tukikohtia! Satamatyöntekijät eivät tee työtä sodan hyväksi!

Suomikin on osallinen

– Kiitos tovereille, jotka ovat järjestäneet tämän tärkeän tapahtuman, sekä kaikille tänään täällä läsnä oleville, jotka jatkavat vastarintaa militarisointia vastaan sen kaikissa muodoissa, jatkoi Mariam No Harbour for Genocide -kampanjasta.

– Viime vuosina – ja erityisesti kolmen viime vuoden aikana – militarisoitumisen väkivaltaisuutta on ollut mahdotonta sivuuttaa. Emme ole vain olleet sen todistajina; olemme seuranneet sen etenemistä reaaliajassa, kun se on välitetty suoraan koteihimme. Olemme nähneet miehityksen ja kolonialismin julmuuden sekä sen, miten pitkälle yritykset ja kapitalistiset valtiot ovat valmiita menemään ylläpitääkseen ja puolustaakseen näitä väkivaltasysteemejä.

– Minun ei tarvitse selittää Suomen roolia yksityiskohtaisesti. Monet teistä täällä tuntevat sen paljon paremmin kuin minä: Suomen, Israelin ja NATOn väliset syvät siteet; loputtomat asekaupat, puolustussopimukset, rajaväkivalta ja pakollinen asevelvollisuus. Lista jatkuu.

– Militarisointi ei ole mikään kaukainen uhka, joka häämöttää horisontissa. Se on jo täällä. Se on juurtunut instituutioihimme, rajoihimme ja talouksiimme. Ja se tapahtuu ihmisten kustannuksella – sekä täällä kotimaassa että ympäri maailmaa. Viime vuodet ovat tehneet tämän tuskallisen selväksi.

– Mutta ne ovat osoittaneet meille myös jotain muuta.

– Ne ovat osoittaneet meille solidaarisuuden voiman. Ne ovat osoittaneet meille, kuinka liikkeet yhdistyvät niiden jakolinjojen yli, jotka ovat pitäneet meidät erillään toisistamme niin kauan. Ja ne ovat osoittaneet meille, että väkivallan laajuudesta ja sitä ylläpitävien voimasta huolimatta vastarinnan tahto elää edelleen. 30. lokakuuta on osa tätä historiaa ja vie sitä askeleen eteenpäin.

– Kauppapääoma ja sen reittejä pitkin etenevä sota ovat aina vastanneet järjestäytyneille satamatyöntekijöille samalla tavalla: siirtäkää lastin seuraavaan satamaan ja kiertäkää kieltäytyvät työntekijät. Siksi rajat ylittävää ketjua voi pysäyttää vain rajat ylittävä vastarinta. Juuri tämä tekee 30. päivästä todella historiallisen ja aineellisesti välttämättömän imperialismin ja kansanmurhan vastaisessa taistelussa.

– Helmikuussa yli kaksikymmentä satamaa kieltäytyi toimimasta sodan rattaana. 30. päivänä niitä on jo yli neljäkymmentäviisi, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Kun neljäkymmentäviisi satamaa toimii yhtenä rintamana, jäljellä on huomattavasti vähemmän satamia, joihin voi kääntyä.

– Näemme, että 30. päivänä tapahtuu kolme asiaa samanaikaisesti. Se on konkreettista solidaarisuutta Palestiinalle, koska se häiritsee sotakoneistoa, jota Israel käyttää palestiinalaisten kansan ja heidän vastarintansa murskaamiseen sekä sotien käymiseen koko alueella. Ja se vahvistaa satamatyöntekijöiden omaa valtaa. Työntekijät, jotka ovat jakautuneita ja taloudellisesti kuristettuja, voidaan pakottaa lataamaan mitä tahansa heille käsketään, aseet mukaan lukien. Näin työvoima värvätään imperialistiseen sotaan ja kansanmurhaan, ja siksi työntekijöiden voiman uudelleenrakentaminen on myös osa kaikkea pitkäaikaista taistelua heitä vastaan. Ja se rakentaa uudelleen ja korjaa solidaarisuutta tarkoituksellisesti pirstottujen ”yhteisöjen” ja ”työntekijöiden” välillä.

– Mutta 30. päivä on askel, ei maali, tämän aineellisen kansainvälisyyden rakentamisessa. Niin kauan kuin jotkut satamat jäävät tämän mobilisaation ulkopuolelle, kuten Suomessa ja muuallakin, rahdilla on edelleen minne mennä. Espanjan solmukohtien myötä lakko kattaisi yli puolet kaikesta Välimeren konttiliikenteestä, mikä aiheuttaisi epävarmuutta, jota merenkulkupääoma ei kykene kestämään. Antwerpenin, Bremerhavenin ja Rotterdamin myötä lakko ulottuisi satamiin, joihin Yhdysvallat on nojautunut eniten sodassaan Irania vastaan. Antwerpenin kautta kulkevan Yhdysvaltain sotilastavaran määrä nousi maaliskuussa noin 200 tonnista 2 000 tonniin kuukaudessa, eikä siitä juuri kukaan puhu. Mikään satama ei voi kutsua itseään puolueettomaksi, eikä tämä koske myöskään Suomea.

– Suomi ei pelkästään isännöi NATOa ja osta Israelilta, vaan se valmistaa komponentteja (F-35-koneiden rungot, kranaatinheittimien tuotantolinja), kuljettaa materiaalia (satamiensa ja arktisen rautatien kautta), ohjaa osia (Calidus) ja rahoittaa teollisuutta (Davidin linkko, vuoden 2034 yhteisymmärryspöytäkirja). Jokainen näistä virroista kulkee fyysisesti kartoittamiemme satamien kautta tai on niistä riippuvainen; juuri siksi satamatyöntekijöiden kieltäytyminen on ratkaiseva tekijä: ilman työvoimaa Vuosaaressa, Haminassa, Kotkassa ja rautatiekäytävillä komponenttien, etukäteen varastoitujen Yhdysvaltain varaosaat ja NATOn harjoitusten kulku pysähtyy kokonaan.

– Istanbulin julistuksen logiikka – ei aseita, ei sotakoneistoa – ei ole Suomen tapauksessa pelkkää retoriikkaa, vaan se kuvaa todellista pullonkaulaa. Tästä lähtien 30. päivään asti ja sen jälkeenkin keskitymme osoittamaan jokaiselle satamalle tarkalleen, missä se sijaitsee.

– Tehtävämme on myös osoittaa, että militarisointi ei pääty satamaan. Ennen kuin kontti saapuu laiturille, se on suunniteltu yliopistotutkimuksen pohjalta, valmistettu sotatalouteen mukautetussa tehtaassa, pakattu varastossa ja kuljetettu rautateitse tai maanteitse kaupunkien läpi, joiden infrastruktuuria ollaan uudistamassa sotilaallisen liikkuvuuden tarpeisiin. Jokainen näistä paikoista on lenkki, ja jokaisessa lenkissä on ihmisiä, jotka voivat sanoa ei. Jos satamatyöntekijät ovat ainoat, jotka kieltäytyvät, turvallisuusmääräykset löytävät heidät. Heidän suojansa on siinä, että muutkin lenkkien osapuolet toimivat samoin, ja siinä, että jokainen meistä kieltäytyy passiivisuuden myötäilystä. Yhteiskunta, jota pakotetaan mukaan, joutuu kieltäytymään yhtenä kokonaisuutena.

– Satamatyöntekijät ovat osoittaneet meille, mistä tämä kieltäytyminen alkaa. Sen vieminen kaikkialle muualle on meidän kaikkien tehtävä.

Ukrainan sota: Pakkovärväys ja vastarinta

Ukrainasta kerrotaan usein tarinaa kansallisesta yhtenäisyydestä, kansansodasta vapauden ja demokratian puolesta. Silti joka päivä sosiaalisessa mediassa näemme tavallisten ukrainalaisten kuvaamia videoita, jotka ovat ristiriidassa tämän narratiivin kanssa. Näemme kuvia ihmisistä, jotka siepataan kaduilla pakkomobilisaatiossa, niin kutsutussa ”bussifikaatiossa”. Näemme värväysviranomaisten mielivaltaista väkivaltaa ja näemme tavallisten ihmisten vastarintaa tätä järjestelmää vastaan.

Pakkomobilisaation ankara kriitikko on ollut ukrainalainen tohtori Marta Havryshko. Hänet tunnetaan tutkimuksestaan ​​toisesta maailmansodasta, Ukrainan nationalismista ja sodassa tapahtuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Havryshko alusti Työväen antimilitaristien avoimessa keskustelutilaisuudessa Ukrainan sodasta ja taistelusta kieltäytymisestä 19.8.2026.

Iranin sodan seuraukset

Työväen antimilitaristien vuosikokouksen 16.5.2026 yhteydessä iranilainen naisasialiikkeen aktiivi Marzia Nazari piti alustuksen Iranin sodasta ja sen seurauksista.


Yhdysvallat ja Israel aloittivat 28. helmikuuta massiiviset, ennalta ilmoittamattomat ilmaiskunsa Iraniin. Iskuja tehtiin sotilastukikohtiiin, valtion virastoihin, sairaaloihin, kouluihin, yliopistoihin, tehtaisiin, siltoihin, öljy- ja kaasuvaroja kohtaan, voimalaitoksiin, ydinlaitoksiin, muinaiskohteisiin ja muuhun kriittiseen infrastruktuuriin eri puolilla maata.

Yli 3 300 ihmistä kuoli, mukaan lukien 279 opiskelijaa, 110 yliopisto-opiskelijaa ja
67 opettajaa, ja tuhansia asuinrakennuksia tuhoutui, kymmeniätuhansia loukkaantui ja miljoonia joutui kodittomiksi.

Valtion raporttien mukaan sodan olosuhteet ovat aiheuttaneet yli neljän miljoonan ihmisen työpaikan menetyksen. Auto-, varaosa-, kodinkone- ja rakennusteollisuuden raaka-aineita tuottavien terästehtaiden sekä petrokemianteollisuuden pommitukset ovat jättäneet kymmeniätuhansia työntekijöitä työttömiksi.

Iranin valtakunnallisesta internetin sulkemisesta on kulunut yli 70 päivää. Jopa 10 miljoonan verkkoyrityksen toiminta on häiriintynyt päivittäin sodan alusta lähtien, ja suurin taakka on ollut naisilla, pienituloisilla ja keskiluokalla.

– Nyt Islamilainen vallankumouskaarti kontrolloi kaikkea enemmän kuin koskaan. Sodan jälkeen kymmeniä ihmisiä on teloitettu vakoilusta tai Israelin hyväksi työskentelystä syytettynä, vaikka monet heistä ovat viattomia ihmisiä, jotka on pidätetty islamilaista tasavaltaa vastaan suunnattujen mielenosoitusten aikana. Kymmeniä tuhansia on pidätetty. Sotilasjoukot partioivat kaduilla aseet kädessä pelotellakseen ihmisiä, Nazari kertoo.

Myls Libanonissa noin 3000 ihmistä on kuollut Israelin pommituksissa, tuhansia loukkaantunut ja miljoonat ihimiset ovat joutuneet kodittomiksi 2. maaliskuuta lähtien, ja monia asuin-, liike- ja kriittisen infrastruktuurin rakennuksia on tuhoutunut.

Vastauksena iskuille, Iranin islamilainen tasavalta vastasi ohjus- ja drooni-iskuilla Israelin ja Persianlahden valtioiden kohteisiin, sulkien käytännössä Hormuzinsalmen, jonka kautta kulkee viidesosa maailman öljystä. Elintärkeänä maailmanlaajuisena energiapullonkaulana Hormuzinsalmi ei käsittele ainoastaan viidesosaa maailman öljystä ja kaasusta, vaan myös muita elintärkeitä tuotteita, kuten petrokemikaaleja, lannoitteita, heliumia ja monia alueen ihmisten päivittäisiä tarvikkeita.

Hormuzin sulkeminen ei ole ainoastaan aiheuttanut historian pahinta öljykriisiä, vaan se voi myös aiheuttaa maailmanlaajuisen nälänhädän.

Tulitauko ei ole vielä auttanut palauttamaan normaalia liikennettä Hormuzinsalmessa ja maailmankauppaa. Sen sijaan Yhdysvaltojen Iranin-saarto Iranin laivojen läpikulun estämiseksi jatkuu ja on sodan jatkamista toisessa muodossa. Koko Iranin ja maailman talous on kohtaamassa suurta romahdusta.

– Sodan aikana ja sen jälkeen Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, esittämällä joka kerta eri syyn sodan aloittamiselle, kuten Iranin ydinuhan poistamisen, Iranin hallinnon pitkän kantaman ballististen ohjusten uhan tai hallinnonvaihdoksen Iranissa, ei ainoastaan yritä peittää sodan pääsyytä yleisöltä, vaan toisaalta näillä ristiriidoilla hän osoittaa Yhdysvaltojen strategisen hämmennyksen ja sellaisen järjestelmän hämmennyksen, jonka globaali hegemonia on romahduksen partaalla.

– Tässä sodassa jopa Yhdysvaltain lähimmät liittolaiset hylkäsivät sen, ja sen painostus pakottaa heidät liittymään sotaan oli tehotonta.

– Sen sijaan, että Yhdysvallat olisi vakiinnuttanut hegemoniansa ja hallitsevan asemansa maailmassa, tämä sota osoitti tämän hallitsevan aseman kasvavan heikkenemisen.

– Se, että Trump hyökkää liittolaistensa ja vihollistensa kimppuun, asettaa heille tulleja ja uhkaa heitä saadakseen poliittisia ja taloudellisia myönnytyksiä, ei johdu hänen järjestelmänsä taloudellisesta hallitsevuudesta tai voimasta, vaan pikemminkin epätoivosta ja kriisistä, jota amerikkalainen imperialismi kohtaa.

– Iranin vastainen sota ei ole erillinen Ukrainan, Gazan, Venezuelan, Kuuban ja Sudanin konflikteista tai Syyriassa tehdyistä järjestelyistä tai Grönlantia ja Kanadaa vastaan esitetyistä uhkauksista. Kaikki nämä ovat rintamia globaalissa sodassa, jonka tavoitteena on ylläpitää Amerikan hegemoniaa, heikentää kilpailijoita ja jakaa maailma uudelleen.

Nazarin mukaan Yhdysvallat yrittää saada takaisin hallintaansa maailman tärkeimmät energia-alueet ja kauppareitit estääkseen kilpailijansa, kuten Kiinan. Iran sijaitsee globaalin talouden kannalta elintärkeässä strategisessa risteyksessä: Keski-Aasiassa, Etelä-Aasiassa ja Persianlahdella. Iranilla on myös maailman kolmanneksi suurimmat öljyvarannot ja maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot. Iran hallitsee Hormuzinsalmen pohjoisrannikkoa, reittiä, jonka kautta kulkee päivittäin 20 prosenttia maailman öljystä.

– Sota Irania vastaan ei ole koskaan koskenut ydinaseita, ohjusvoimaa, valtioterrorismia, ihmisoikeuksia tai mitä tahansa oikeistolaiset porvarilliset nationalistit, fasistiset monarkistit tai muut naiivit ihmiset väittävätkin, nimittäin ”Iranin kansan pelastamista”.

– Kysymys on siitä, kuka ja millä ehdoilla hallitsee maailman öljyvaroja, kauppareittejä ja harvinaisia mineraaleja.

– Kuten olemme nähneet, tämä sota ei tuonut vapautta eikä näyttänyt ulospääsyä, vaan
uhrasi Iranin ja alueen kansan, syrjäytti Iranin kansanjoukkojen päivittäiset kamppailut ja jopa poisti hallinnon hetkeksi näiden kamppailujen iskujen ulottuvilta.

”Pommit eivät tuo vapautta” – Iranin sotaa vastustettiin Helsingissä

Helsingissä osoitettiin lauantaina mieltä Yhdysvaltain ja Israelin sotatoimia, imperialismia ja viattomien tappamista vastaan Iranissa.

Iranin kaupukeihin on isketty yli viidellä tuhannella amerikkalaisella ja israelilaisella pommilla ja ohjuksella.

– Sotilaiden lisäksi kuolleiden joukossa on siviilejä. Tähän mennesssä yli tuhat siviiliä on kuollut, kertoi tapahtuman järjestänyttä No War on Iran -yhteisöä edustanut Bahar Mozaffari.

– Heidän joukossaan on koululaisia – 168 lasta, jotka kuolivat koulussaan Etelä-Iranissa. Gazan lastenmurhan kaltainen rikos on nyt toistunut Iranissa. Silti sotarikolliset Donald Trump ja Benjamin Netanjahu uhoavat yhä, että sota jatkuu.

– Sotaa oikeutetaan kauniilla sanoilla: humanitaarinen interventio, demokratia, vapaus. Sanotaan se suoraan: Tämä ei ole humanitaarinen interventio. Tämä on sota vallasta. Tämä on sota vaikutusvallasta. Tämä on sota imperialismin laajentamiseksi Iranissa.

– Pommit eivät tuo vapautta. Pommit tuovat raunioita. Pommit tuovat kuolemaa. Pommit tuovat pelkoa.

– Näyttää siltä, että sorretulle kansalle tarjotaan vain kahta vaihtoehtoa – vaihtoehtoa, joissa Iranin kansalle jää lopulta vain kuolema: diktatuurin väkivalta tai sodan väkivalta. Me sanomme: ei kumpaakaan.

Sota alkoi lauantaina 28. helmikuuta noin kello 9:30 aamulla Iranin pääkaupungissa Teheranissa. Lauantai on Iranissa työviikon ensimmäinen päivä. Monet ihmiset olivat vieneet lapsensa kouluun ja lähteneet töihin. Yhtäkkiä ihmiset joutuivat järkyttyneinä ja kauhuissaan pommitusten keskelle.

Raporttien mukaan jo sodan ensimmäisen viikon aikana koulujen, sairaaloiden, asuintalojen, urheilustadionien ja muiden julkisten paikkojen pommituksissa on kuollut noin 1300 ihmistä ja tuhansia on haavoittunut.

– Tämä sota on yksi Yhdysvaltojen imperialismin uusista avoimista rikoksista. Sitä johtavat fasistinen Donald Trump sekä alueella Yhdysvaltojen politiikkaa edustava Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu. Kyseessä on taantumuksellinen sota, joka liittyy Yhdysvaltojen imperialistiseen valtapolitiikkaan ja pyrkimykseen muokata Lähi-idän voimasuhteita, linjasi iranilainen naisliikkeen aktivisti Marzia Nazari.

– Sillä ei ole mitään tekemistä Iranin kansan vapauden tai heidän taistelunsa kanssa Iranin islamilaista diktatuuria vastaan.

Trumpin hallinto on jo rikkonut kansainvälisiä lakeja ja osallistunut yhdessä Israelin kanssa Gazan kansanmurhaan. Nyt se yrittää edistää omaa imperialistista järjestystään Lähi-idässä kilpailussa Kiinan kanssa ja pitää Iranin islamilaista tasavaltaa esteenä tälle tavoitteelle.

– Samaan aikaan tämä sota on Iranin islamilaiselle tasavallalle eräänlainen siunaus, koska se voi käyttää ulkoista uhkaa tekosyynä kiristääkseen turvallisuusilmapiiriä ja tukahduttaakseen yhteiskunnalliset ja protestiliikkeet.

– Iranin kansa on taistellut lähes viiden vuosikymmenen ajan islamilaista hallintoa vastaan ja heikentänyt sitä merkittävästi. Nyt sodan aiheuttamat kärsimykset – kuolemat, tuho, pakolaisuus sekä köyhyyden ja hintojen nousu – varjostavat heidän kamppailuaan ja muita yhteiskunnallisia kysymyksiä.

– Yhdysvallat pyrkii painostamaan Iranin hallintoa tappamalla joitakin sen johtohahmoja, jotta se pakottaisi hallinnon antautumaan ja mukautumaan Yhdysvaltojen aluepolitiikkaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ole tuhota hallinnon sortokoneistoa.

– Israelin näkökulmasta Iranin heikentäminen, jopa sen muuttaminen Gazan kaltaiseksi tuhon ja kärsimyksen alueeksi, ei olisi ongelma. Israel on Yhdysvaltojen tuella surmannut Gazassa kymmeniä tuhansia palestiinalaisia ja pitänyt miljoonia ihmisiä nälänhädän partaalla.

– Netanjahun politiikan tavoitteena on vahvistaa Israelin asemaa alueen hallitsevana voimana ja heikentää tai eliminoida vastustajansa verisen ja tuhoisan sodan kautta.

– Tämän tuhoisan sodan alettua Iranissa ja alueella, osa Iranin porvarillisesta oppositiosta – monarkistit, Mojahedin-järjestö ja jotkut kurdilaiset nationalistipuolueet – tukevat avoimesti Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksiä ja esittävät sodan “ratkaisuna”. Tämä lähestymistapa muuttaa kansan osaksi suurvaltojen ja alueellisten voimien valtapeliä ja sitoo heidän kohtalonsa geopoliittisiin laskelmiin.

– Sota ei tuo vapautta: pommitukset ja lamauttavat pakotteet eivät lisää oikeudenmukaisuutta, vaan luovat edellytykset väkivallan ja tyrannian uusiutumiselle. Aito sosiaalinen vapautuminen on mahdollista vain kansalaisten itsenäisen järjestäytymisen ja tietoisen kamppailun kautta. Kokemukset Afganistanista, Irakista, Syyriasta ja Libyasta osoittavat, että ulkopuolinen “vapauttaminen” johtaa usein infrastruktuurin tuhoutumiseen, köyhyyden kasvuun, protestiliikkeiden tukahduttamiseen ja taantumuksellisten voimien vahvistumiseen.

– Iranin kansa haluaa kaataa tämän rikollisen islamilaisen hallinnon, mutta ei tuhoisan sodan kautta, vaan omien kamppailujensa, protestiensa ja lakkojensa avulla. Heidän tulee vaatia välitöntä sodan lopettamista ja tehostaa taisteluaan hallintoa vastaan.

– Iranin poliittisia vankeja ei saa unohtaa. Heidän henkensä on vakavassa vaarassa. Islamilainen hallinto on menettänyt otteensa monista valtion ja hallinnon elimistä, eikä se kykene huolehtimaan vankiloista tai takaamaan vankien päivittäisiä tarpeita. On raportoitu, että hallinto on siirtänyt vankeja strategisesti tärkeisiin kohteisiin ja käyttänyt heitä “ihmissuojeina”. Tästä syystä kaikkien poliittisten vankien välitön ja ehdoton vapauttaminen on kiireellinen inhimillinen ja poliittinen velvollisuus.

– Meidän tulee tuomita tämä taantumuksellinen sota ja korostaa, että kansan vapautuminen ei tule sodan kautta, vaan työväen ja kansan itsenäisen järjestäytymisen, laajapohjaisen vallankumouksellisen johdon rakentamisen ja organisoidun kamppailun kautta islamilaisen hallinnon kaatamiseksi.

Helsingissä vaadittiin Suomen ja Yhdysvaltain DCA-tukikohtasopimuksen kumoamista

Osana kansainvälisen World Beyond War -rauhanjärjestön julistamaa sotilastukikohtien vastaista Day to Close Bases -toimintapäivää myös Suomessa osoitettiin maanantaina mieltä vieraan vallan tukikohtia vastaan.

Vuonna 2023 Suomen parlamentaarikot päättivät yhtenäisesti ja yksimielisesti luovuttaa Yhdysvalloille oikeuden luoda omia sotilastukikohtia maahan.

– Yhdysvaltojen kanssa tehty DCA-puolustusyhteistyösopimus, jossa 15 suomalaista sotilastukikohta-aluetta avataan myös Yhdysvaltojen omaan käyttöön kymmeneksi vuodeksi, on kumottava, Kolmen sepän patsaalle kokoontuneet mielenosoittajat vaativat.

– Kaikki vieraat, ulkomaiset sotilastukikohdat ovat virheitä, jotka maailman kansojen on korjattava ja poistettava. Tukikohdat pahentavat maailman ympäristöongelmia, lisäävät ydinaseuhkaa ja heikentävät ihmisten hyvinvointia. Ulkomaisten sotilastukikohtien radikaali vähentäminen ja poistaminen on välttämätöntä.

Mielenilmauksen järjestivät Ei tukikohtia-toimintaryhmä (Folk och Fred Finland), Filosofit rauhan puolesta (Filosofer för fred), Naiset Rauhan puolesta (Kvinnor för fred), Rauhanryhmä2022 (Naiset Mustissa/Kvinnor i Svart), WILPF Finland ja Helsingin rauhantoimintaryhmä.

Työväen antimilitaristit yhtyy vaatimukseen DCA-sopimuksen kumoamisesta ja muistuttaa, että taustalla on imperialistisen maailmanjärjestyksen logiikka.

– Kyseessä ei ole vain mielivaltaisesti päätetty huono politiikka, vaan osa Suomen valtion hiljalleen tapahtunutta integroitumista osaksi ”läntistä” imperialistista blokkia globaalikapitalistisessa maailmantaloudessa. Sotilaallinen liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa suoraan DCA-sopimuksella ja epäsuoraan sotilasliitto NATO:n kautta on osa pitkään jatkunutta kehitystä, toteaa järjestön puheenjohtaja Sippo Kähmi.

– Meidän on vastustettava näitä räikeimpiä sotilaallisia esimerkkejä, mutta samalla järjestäydyttävä imperialismia vastaan kaikilla rintamilla myös taloudellisesti ja poliittisesti.

”Näpit irti Venezuelasta!” – Anti-imperialistinen mielenilmaus Helsingissä

Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin imperialisminvastainen mielenosoitus Yhdysvaltain hyökättyä Venezuelaan.

– Eurooppa on pysynyt hiljaa tästä kansainvälisen lain ja kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta. Yhdysvallat ja Eurooppa laajentavat imperialistisia sotiaan, rakentaen satojen vuosien kolonialismin ja kansanmurhan varaan. Palestiinassa, Sudanissa, Kongossa, Venezuelassa ja ympäri maailmaa he ryöstivät maata ja tappavat ihmisiä, mielenosoituksen järjestäjät tiedottivat.

Mielenosoituksessa oli avoin mikki, jossa käytettiin runsaasti puheenvuoroja. Kommunistisella ja vasemmistolaisella liikkeellä oli paikalla vahva edustus.

Myös Työväen antimilitaristien puheenjohtaja Sippo Kähmi käytti tilaisuudessa puheenvuoron.

– Merkillepantavaa on, miten vaisusti Euroopan ja Suomen johtajat ovat reagoineet tähän Yhdysvaltain häikäilemättömän rikolliseen toimintaan. Samat puhuvat päät jotka aiemmin olivat kovasti tuomitsemassa sääntöpohjaisen järjestyksen vastaisia hyökkäyksiä mutisevat nyt ainoastaan: ”seuraamme tilannetta”. Tämä kertoo osaltaan Suomen valtion lakeijamaisesta osallisuudesta imperialistiseen maailmanjärjestykseen.

– Tätä järjestystä vastaan meidän on järjestäydyttävä, voimakkaaksi anti-imperialistiseksi rintamaksi kaduilla, kodeissa ja työpaikoilla. Työväen antimilitaristit pyrkii osaltaan rakentamaan tällaista vahvaa vastarinnan rintamaa. Asettumalla imperialismin etuja ja toimintaa vastaan me liitymme maailman valtaosan, sorretun enemmistön puolelle ja täytämme velvollisuutemme kansainvälisenä työväenluokkana.

Sotilasliitto NATOn hinta köyhille ja työtätekeville

NATOn 5% bkt:sta sotilasmenoihin -vaatimuksen täyttämiseksi tarvitaan joko tuntuvia veronkorotuksia tai julkisten menojen uusia merkittäviä leikkauksia. Jo nyt leikkaukset ovat kohdistuneet johdonmukaisesti yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa oleviin.

Mikä on lopulta NATO-jäsenyyden todellinen hinta suomalaiselle köyhälle ja työtätekevälle? Työväen antimilitaristit ry:n avoimessa opintotilaisuudessa aiheesta alustivat Sippo Kähmi ja Rosa Warski.