Jopa tuhat ihmistä osallistui rauhanmarssiin Aucklandissa 20. kesäkuuta vaatien, että Aotearoasta, Uudesta-Seelannista tulee rauhan ääni eikä osallinen kumppani Yhdysvaltojen johtamissa laittomissa sodissa.
Marssin järjestivät uusi ryhmä, Anti-War Aotearoa, ja Greenpeace, ja se pysähtyi Yhdysvaltain konsulaatin ulkopuolelle matkalla, koska on tärkeää, että Uuden-Seelannin hallitus kieltäytyy kaikista ”sotamineraalisopimuksista” Trumpin hallinnon kanssa, kertoo World Beyond War -sivusto.
Ryhmät kannustavat hallitusta toteuttamaan täysin itsenäistä ulkopolitiikkaa, joka perustuu Te Tiriti o Waitangiin, diplomatiaan ja kansainväliseen oikeuteen.
Greenpeace Aotearoan ohjelmajohtaja Niamh O’Flynn sanoo, että maan ympäristölliset ja kansainväliset prioriteetit ovat perustavanlaatuisesti sidoksissa toisiinsa.
– Vastustamme sitä, että [Uuden-Seelannin pääministeri] Luxon ja koalitiohallitus sallivat Aotearoan joutua mukaan Trumpin sotiin, ja vastustamme voimakkaasti mineraalisopimusneuvotteluja, joilla pyritään lietsomaan näitä sotia, O’Flynn sanoo.
Aotearoa on Uuden-Seelannin maorinkielinen nimi, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”pitkän valkoisen pilven maata”.
– Vaadimme Aotearoalle itsenäistä ulkopolitiikkaa, joka asettaa etusijalle rauhan, noudattaa YK:n peruskirjaa ja tukee ihmisten ja planeetan hyvinvointia. Emme saa myydä Aotearoan luonnonpaikkoja korkeimman tarjouksen tekevälle sodanlietsojalle.
Anti-War Aotearoan tiedottaja sanoo, että marssi on välttämätön julkinen vastaus lisääntyvään imperialistiseen aggressioon, kansainvälisen oikeuden murenemiseen ja vaaralliseen muutokseen kotimaisissa prioriteeteissa.
– Marssimme, koska Aotearoan on tultava rauhan ja järjen ääneksi yhä epävakaammassa maailmassa sen sijaan, että se toimisi tukijana näissä laittomissa, ulkomaisissa sodissa, ryhmän tiedottaja Gabriella Brayne sanoo.
– Vaadimme, että Uuden-Seelannin hallitus asettaa välittömästi pakotteita Israelille Gazan kansanmurhan lopettamiseksi, tukee täysin ICC:n ja ICJ:n sotarikoksia koskevia oikeustapauksia ja vähentää julkista rahoitusta militarisoinnista, jotta se voidaan investoida terveydenhuoltoon, asumiseen ja koulutukseen, Brayne sanoi.
NATO-huippukokouksen lähestyessä Turkissa perjantaina on raportoitu laajoista some-tileihin kohdistuvista estoista, yli sadasta uusista kansalaisaktiivien ja toimittajien pidätyksistä sekä ”dystooppisista” olosuhteista pääkaupunki Ankarassa.
Sosiaalisen median tilejä suljettu
Viime aikoina Turkissa NATOn vastaista sisältöä julkaisseita sosiaalisen median tilejä on estetty yksi toisensa jälkeen.
Esimerkiksi Turkin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenen Berkay Kemal Önoğlun tili estettiin ilman mitään syytä, kertoo soL Haber -sivusto.
Lisäksi Ortaklaşa-lehden Twitter-tili, joka julkaisi tässä kuussa informaatiota NATOsta, estettiin myös. Sensuurin uskotaan liittyvän ennen NATOn huippukokousta tehtyihin julkaisuihin.
Yhdessä viimeisimmistä Twitter-viesteistään ennen sensuuria Önoğlu oli sanonut seuraavaa:
– Kun Ankaran huippukokouksen saarto ruokki julkista NATOn vastaista mielialaa ja hallitsi otsikoita, NATOn vankat kannattajat valtasi pelko. Pelätessään vastareaktion kohdistuvan suoraan NATOon, jotkut joutuivat turvautumaan lausuntoihin, jotka syyttivät kaikesta kokonaan hallituksen mielistelyä.
– Silti tänään se voima, joka on piirittänyt Ankaran katuja ja pitänyt Ankaran asukkaita panttivankeina omassa kaupungissaan, ei ole mikään muu kuin NATO!
– Ovatpa he osa hallitsevaa blokkia tai käyttävät opposition naamiota, ne, joiden ainoana tavoitteena on suojella pääoman diktatuuria imperialistisen hierarkian sisällä, joutuvat historian roskakoriin tämän verisen järjestön mukana.
– Kaikki siteet tähän hyväksikäytön ja rikollisuuden koneistoon on katkaistava välittömästi. Turkin on lähdettävä NATOsta, ja NATOn on lähdettävä Turkista!
Lista blokatuista tileistä Twitterissä ja muissa palveluissa löytyy täältä. Lista koostuu vasemmistolaisista järjestöistä ja julkaisuista.
”Ankara on alkanut muistuttaa dystopiaa”
Lähes koko Ankaran keskustaan on julistettu ulkonaliikkumiskielto. Huipputeknologisia valvontajärjestelmiä on asennettu joka kulmaan.
– Kaupunki, jonka kadut ovat täynnä joko aseyritysten mainoksia tai kameroita ja valvontalaitteita, on jo alkanut muistuttaa dystopiaa, soL Haber kirjoittaa.
NATOn kannattajien mukavuuden varmistamiseksi jopa naulan lyöminen on kielletty: rakennustyömaat suljetaan 70 sijainnissa ja työläiset menettävät työpaikkansa.
– He häpesivät evakuoitua kaupunkia. Siksi he alkoivat kiireesti yrittää korjata sitä ja halusivat piilottaa ne osat, joita ei voitu korjata. Tien varsille pystytettiin esteitä hökkelikylien piilottamiseksi, soL Haber -julkaisu kertoo.
Kaiken tämän ohella yritettiin lepyttää NATOn kannattajia. Ranskan presidentti Macronin päätös sulkea puistot yleisöltä aamulenkkinsä ajaksi aiheutti melkoisen kohun.
Dikmenin laakson asukkaat, jotka halusivat painaa Macronin vastaisia banderolleja protestoidakseen laakson sulkemista, joutuivat kohtaamaan todellisuuden, jossa Ankaran painotaloja oli ohjeistettu ”olemaan painamatta mitään NATOn vastaista”.
Samaan aikaan on saatu selville, että suurinta osaa Turkin toimittajista ei päästetä huippukokoukseen. Presidentin suoraan akkreditoimia toimittajia on hylätty NATOn puolelta.
Perjantaina yli 100 uutta pidätystä
Valtaapitävien suurimpana pelkona ovat protestit ja mielenosoitukset, jonka takia NATO-vastaiseen kansalaisyhteiskuntaan on kohdistunut laajoja pidätyksiä.
NATO Zirvesi öncesi Ankara'daki polis saldırıları yeni bir boyut kazandı. Saldırılar kapsamında 225 kişi hakkında gözaltı kararı verilmişti. 135 kişi adliyeye sevk edildi, 129 kişi tutuklama talebiyle mahkemeye çıkarıldı. Aralarında gazeteci Yıldız Tar, SGDF MYK üyesi Şevin… pic.twitter.com/V8vDOHaziy
Poliisioperaatioita suoritettiin samanaikaisesti useissa eri osoitteissa tiistaina 23. kesäkuuta, ja pidätysmääräysten kohteena olleista 241 henkilöstä 225 otettiin säilöön.
Eilen osana samaa tutkintaa pidätettiin 103 ihmistä, mukaan lukien akateeminen apulaisprofessori, tohtori Emel Memiş, toimittaja Yıldız Tar, TEMA-säätiön Ankaran edustaja Nevzat Özer, Umut-Senin tiedottaja Burcu Arıkan sekä ÇHD:n jäsenjuristit Semra Demir ja Kürşat Bafra. Lisäksi 26 ihmistä vapautettiin, mutta määrättiin kotiarestiin.
Viimeisimpien tietojen mukaan 135 kiinniotettua henkilöä on viety syyteharkintaan, ja 129 henkilöä saatettiin oikeuden eteen esityksellä pidättämisestä. Demokraattiset kansalaisjärjestöt totesivat operaatioiden kohdistuvan NATO-vastaiseen yhteiskunnalliseen oppositioon.
Työväen antimilitaristit vaatii kaikkien kiinniotettujen ja vangittujen toverien välitöntä vapauttamista.
25. kesäkuuta radikaalivasemmistolainen rautatietyöläinen Anasse Kazib ja Révolution Permanente -julkaisun toimittaja joutuvat Pariisissa oikeuden eteen Palestiinan tukemisesta.
Molempia henkilöitä syytetään ”terrorismin anteeksipyynnöstä”, rikoksesta, jota on käytetty lokakuusta 2023 lähtien kriminalisoimaan kaikki solidaarisuuden muoto Gazan kanssa. Vuosi sen jälkeen, kun oikeudenkäynti lykättiin ja tuhansia ihmisiä osoitti mieltään oikeustalon ulkopuolella, kuuleminen pidetään hyvin erilaisessa kontekstissa, kertoo Révolution Permanente.
Viime kuukausina Ranskan hallitus on teeskennellyt kriittisempää kantaa Israelia kohtaan, aina Palestiinan valtion tunnustamisesta Jean-Noël Barrotin teeskenneltyyn raivoon laivueaktivistien Israelissa kärsimästä väkivallasta. Todellisuudessa hallitus kuitenkin tehostaa liikkeen johtavien henkilöiden sortoa. Ranskan valtio on käynnistänyt ennennäkemättömän sortokampanjan.
Urgence Palestine -liikkeen lakkauttamisen keskeyttämisen jälkeen oikeus langetti maaliskuussa ankaran tuomion, jossa 85-vuotias juutalainen aktivisti ja EuroPalestinen tiedottaja Olivia Zemor tuomittiin 24 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rima Hassan, Nicolas Shahshahani ja Urgence Palestinen tiedottaja Omar Alsoumi odottavat oikeudenkäyntiä, joka on määrä pitää 7. heinäkuuta, 9. syyskuuta ja 7. joulukuuta. Samaan aikaan sorto jatkuu Ranskassa palestiinalaispakolaisten kohdalla, kuten tiedustelupalvelujen salaisen raportin jälkeen karkotuksella uhkaaman Ramy Shaathin ja kahden vuoden vankeusrangaistuksen kohteena olleen Alin, joka on tuomittu.
Hyökkäyksellä on selkeät tavoitteet: murskata solidaarisuusliike ja antaa palestiinalaisten kuolla hiljaisuudessa, luottaen median hiljaisuuden ylläpitämään valheeseen, että tulitauko pysäytti kansanmurhan. Silti juuri tällä hetkellä, kun Yhdysvaltain presidentti Trumpin siirtomaa-suunnitelma pysähtyy, Israelin valtio käynnistää uudelleen voimakkaat iskut Gazassa, polttaa kokonaisia perheitä elävältä öisissä pommituksissa Khan Younisissa ja Gazan kaupungissa sekä kiihdyttää Länsirannan asuttamista ja Etelä-Libanonin etnistä puhdistusta.
Anasse Kazibin oikeudenkäynti 25. kesäkuuta on ensimmäinen kerta, kun valtakunnallinen politiikan toimija, viime vuosien merkittävien kamppailujen näkyvä hahmo ja ehdokas vuoden 2027 Ranskan presidentinvaaleissa, tuodaan oikeuden eteen. ”Todellinen testi valtiolle”, kuten yli 1 000 kansainvälistä hahmoa korosti vuonna 2025 julkaistussa mielipidekirjoituksessa, jossa oikeudenkäynti sai alkunsa äärioikeistolaisen, Israelia tukevan järjestön, Ranskan juutalaisnuorison, tekemästä valituksesta.
Viime vuonna Anasse Kazib sai laajaa tukea muun muassa Angela Davisilta, Nancy Fraserin, Raphaël Arnaudin, Emmanuel Tjibaoun, Sandrine Rousseaun ja Jean-Luc Mélenchonin kaltaisilta henkilöiltä. Brasiliasta Espanjaan, Euroopan parlamentista Brysselissä Katalonian parlamenttiin, tapaamisissa älymystön ja aktivistien, kuten Vanessa Codaccionin, Eugénie Mérieaun ja Rony Braumanin, kanssa, ammattiyhdistysaktiivia vastaan nostetut oikeudenkäynnit tuomittiin laajalti. Tämä mobilisaatio on jatkunut siitä lähtien, kuten nähtiin 1. toukokuuta, kun yli 6 000 ihmistä vaati hänen vapauttamistaan suuressa mielenosoituksessa Buenos Airesissa, Argentiinassa. Samoin monet henkilöt, kuten Nathalie Arthaud, Olivier Besancenot, Saif Abukeshek, Francesca Albanese, Frédéric Lordon, Éric Fassin ja koomikko Guillaume Meurice, vaativat mobilisaatiota Kazibin puolesta 25. kesäkuuta.
Mutta rautatietyöläinen Kazib ei halua vain tuoda asiaaan julkisuuteen. Kuten hän ilmoitti viime vuonna lehdistötilaisuudessa Frédéric Lordonin ja Rima Hassanin rinnalla, hän aikoo tehdä oikeudenkäynnistään ”kansanmurhan ja Palestiinan tukemisen kriminalisoinnin oikeudenkäynnin”.
Oikeudenkäynnin aikana Anasse Kazibin asianajajat, mukaan lukien Elsa Marcel, Prisca Anscion ja Romane Bartoli, aikovat suorittaa poliittisen puolustuksen, joka on saanut inspiraationsa merkittävistä poliittisista ja siirtomaa-ajan vastaisista oikeudenkäynneistä. Tätä varten lukuisia johtavia kansainvälisiä älymystön edustajia, Palestiinan asiantuntijoita, pitkäaikaisia palestiinalaisaktivisteja sekä meneillään olevan autoritaarisen hyökkäyksen innokkaita tarkkailijoita, mukaan lukien juristeja ja akateemikkoja, on suostunut todistamaan oikeudenkäynnissä kirjallisesti tai paikan päällä.
Kesäkuun 25. päivä valmistellaan ylimääräistä kuulemista. Tämä on ratkaiseva tilaisuus yrittää pysäyttää sorto, mutta myös korostaa Ranskan valtion vastuuta meneillään olevasta kansanmurhasta aseiden toimittamisen ja palestiinalaisten vainon kautta. Tämä on kiireellinen asia sekä Ranskassa että kansainvälisesti, sillä sorto jatkuu laantumattomana, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa työväenpuolueen hallitus on nimennyt Palestine Actionin ”terroristijärjestöksi”, Saksassa, jossa Israelin tukemista pidetään kansallisen edun mukaisena asiana, ja Yhdysvalloissa, jossa Trump puhdistaa yliopistoja ja mobilisoi ICE:n tukahduttamaan Gazan tukemisen.
Mutta vapauttavaa taistelua käydään myös oikeussalin ulkopuolella. Viime vuonna yli 2 000 ihmistä osoitti solidaarisuuttaan oikeustalon edessä suuressa mielenosoituksessa. Heidän joukossaan oli lukuisia työväen ja ammattiliittojen jäsenten valtuuskuntia – muun muassa RATP:stä, TotalEnergiesistä, SNCF:stä, Transdevistä ja Keolisista – jotka matkustivat paikalle palestiinalaismielisen liikkeen järjestöjen – kuten Urgence Palestine, Tsedek ja Samidoun – sekä poliittisten järjestöjen, kuten Lutte Ouvrièren ja La France Insoumisen, rinnalla.
Nyt 25. kesäkuuta Pariisin oikeustalon eteen odotetaan suurta yleisömäärää kello 11.00, jotta tästä päivästä tulisi voimannäyttö valtion sortoa vastaan ja kokoontumispaikka Palestiinan puolesta taistelemiseksi.
Maassa on raportoitu uusista pidätyksistä ja verkkosensuurista, jonka lisäksi pääkaupungissa astuu voimaan mielenosoituskielto jo kesäkuun puolella.
BASKI VE ZORBALIK POLİTİKALARINIZ SÖKMEDİ, SÖKMEYECEK!
NATO’ya defol dedikleri, özerk ve demokratik üniversite talebini yükselttikleri, kampüslerden meydanlara taşarak devrim ve sosyalizm diye haykırdıkları için yoldaşlarımız tutuklandı.
— Devrimci Gençlik Birliği (@dgbiletisim) June 22, 2026
Yli 20 sosialistia vangittu
Valtion suorittamissa kotietsinnöissä pidätettiin 15. kesäkuuta lukuisia ihmisiä, mukaan lukien luokkavallankumouksellisia.
Pidätetyt BDSP:n, DEV TEKSTİLin, TOMİSin, DGB:n ja Taisteluliiton foorumin jäsenet tuotiin oikeustalolle 18. kesäkuuta.
Yhteensä 23 Istanbulin oikeustalolle tuotua henkilöä vietiin syyttäjän eteen. Syyttäjä lähetti heidät kaikki pidätettäviksi ottamatta lausuntoja pidätetyiltä.
Pidätettyjen joukossa olivat Taisteluliiton edustaja Muhammed Hizmetçi ja Önsöz-lehden päätoimittaja Songül Yücel.
Pidätettyjen luokkavallankumouksellisten puolesta puhuneet DEV TEKSTİL Istanbulin edustaja Okan Karaçam, İEKK:n edustaja İpek Bozkurt ja BDSP:n edustaja Murat Yıldırım vastasivat ”syytöksiin” oikeustalon käytävillä pitämissään puheissa ja totesivat, etteivät he aio luovuttaa taistelussa.
Pidätysmääräyksen jälkeen 21 ihmistä vietiin Metrisin ja Bakırköyn vankiloihin.
YAŞASIN DEVRİM VE SOSYALİZM!
NATO defol dediği için evleri basılarak gözaltına alınan yoldaşlarımızın bir kısmı için tutuklama kararı çıktı. Bizlerin bedenlerini tutsak edebilirsiniz ama düşüncelerimizi, sosyalist bir dünyaya olan inancımızı tutsak alamazsınız! Bizler NATO defol… pic.twitter.com/PRPXV6I1hM
— Devrimci Gençlik Birliği (@dgbiletisim) June 18, 2026
NATOn sota-alusta protestoineet pidätettiin
Marmariksen alueella Muğlassa turvallisuusjoukot pidättivät sunnuntaina Punaisen puolueen jäseniä, jotka protestoivat NATOn tehtävän vuoksi satamassa telakoitua fregattia vastaan, syytettynä ”julkisesta vihan ja vihamielisyyden lietsomisesta”.
Gazete Penceren raportin mukaan sota-aluksen vierailun jälkeen Punaisen puolueen jäsenet järjestivät sunnuntaina mielenosoituksen. Poliisi puuttui mielenosoitukseen ja pidätti neljä ihmistä.
Puolue antoi asiasta lausunnon, jossa sanottiin:
– Toverimme pidätettiin, koska he protestoivat Marmariksessa ankkuroitua NATOn alusta vastaan. Toimenpiteet imperialistista sotajärjestöä NATOa vastaan eivät ole rikos! Nämä pidätykset eivät voi estää meitä taistelustamme imperialistista barbarismia vastaan. Pidätetyt toverimme on vapautettava!
Asianajaja Beyza Nur Öztürk, joka jakoi tietoja pidätyksistä sosiaalisen median tilillään, kertoi seuraavaa:
– Heti kun saimme tietää, että neljä toveriamme oli pidätetty, menimme Marmariksen piirin poliisilaitokselle. Myöhemmin tekaistujen, allekirjoittamattomien pidätysmääräysten jälkeen tovereitamme, jotka protestoivat NATOn sotajärjestöä vastaan, kuulusteltiin illalla syytettyinä ’vihan ja vihamielisyyden julkisesta lietsomisesta’.
– NATOn sotajärjestöä vastaan protestointi ei ole rikos, se on kunniallinen kanta. Vallankumouksellisia ei voi pelotella myöhemmin tekaistuilla, epäsäännöllisillä pidätysmääräyksillä. Toverimme on vapautettava välittömästi!
Kızıl Parti üyeleri Marmaris'te demirleyen NATO gemisini protesto ettikleri için gözaltına alındı.
Kızıl Parti:
"Emperyalist savaş örgütü NATO'ya karşı eylem yapmak suç değildir Gözaltına alınan yoldaşlarımız serbest bırakılsın!" pic.twitter.com/lPCxV9wAq1
Turkin kommunistinen liike (TKH) on kertonut, että pääsy sen verkkosivustolle, jolla on tarkoitus kerätä allekirjoituskampanja NATOn huippukokousta vastaan, on estetty maassa. Liike ilmoitti, että päätöksen teki Amasyan käräjäoikeus, ja lisäsi, ettei se ollut saanut virallista ilmoitusta.
TKH:n päämajan antamassa kirjallisessa lausunnossa todettiin, ettei puolue ollut saanut virallista ilmoitusta pääsyn rajoittamisesta.
Lausunnossa todettiin seuraavaa:
– Verkkosivusto, jolla puolueemme järjestää allekirjoituskampanjaa otsikoilla ’Ei NATOlle’ ja ’En halua Naton huippukokousta pidettävän Ankarassa’, on estetty Amasyan alioikeuden toimesta. Puolueemme ei ole saanut virallista ilmoitusta postitse tai sähköpostitse. Mistä lähtien NATOn vastustaminen on ollut rikos?
TKH totesi, että pääsyn rajoittamispäätös oli puuttuminen sananvapauteen ja demokraattiseen poliittiseen toimintaan.
– Sensuurista on tullut arkipäivää Turkissa, lausunnossa arvioitiin.
Lausunnossa korostettiin, että verkkosivun estopäätös ei ollut pelkästään tekninen toimenpide verkkosivustoa vastaan, vaan se kohdistui suoraan poliittisen puolueen toimintaan.
– Mutta mikä tärkeintä, se, että poliittisen puolueen toiminta on kielletty tuomioistuimen määräyksellä, osoittaa Turkin tilanteen ja sortavan hallinnon.
Puolue jatkoi kritiikkiään todeten, että päätöksellä oli sekä oikeudellisia että poliittisia seurauksia. TKH on ilmoittaunut aikovansa ryhtyä oikeustoimiin eston suhteen ja jatkaa NATOn vastaista kampanjaansa.
Tulevan NATO-kokouksen vuoksi Ankaran mielenosoituskiellot on pidennetty 13 päivään.
Ankaran lääninhallitus on viimeisimmän tiedon mukaan kieltänyt kaikki mielenosoitukset, marssit, kokoontumiset ja jopa lehdistötilaisuudet 28. kesäkuuta klo 00:00 alkaen 10. heinäkuuta klo 23:59 asti NATO-kokouksen vuoksi Ankarassa. Useat luokkakantaiset järjestöt ovat silti kutsuneet joukkoja kaupunkiin osoittamaan mieltään sotilasliittoa vastaan.
Tiistaiaamuna ammattiliitto UMUT-SEN raportoi, että useita henkilöitä Ankarassa, mukaan lukien liiton tiedottaja Burcu Arıkan, otettiin kiinni kotietsinnöissä. Liitto vaatii pidätettyjen välitöntä vapauttamista.
Kello 10 tiistaina Punainen puolue kertoi, että yhteensä 209 henkilöä on otettu kiinni Ankarassa koteihin tehtyjen ratsioiden yhteydessä.
– He haluavat antaa takeita NATOlle ja imperialismille; Ankaraa ollaan muuttamassa sotatila-alueeksi ennen NATOn huippukokousta, kommentoi joukko taistelevia turkkilaisia ammattiliittoja yhteisessä julkilausumassaan.
– He yrittävät tukahduttaa maailmassa ja maassamme nousevaa imperialismin ja sionismin vastaista reaktiota. Pääoman valta yrittää tukahduttaa työväenluokan ja sen etujoukon äänen tarjotakseen imperialistisille isännilleen ruusutarhan ilman piikkejä. Mutta he tietävät, että imperialismin vastainen mieliala tässä maassa ei ole kapea-alainen ajatus, vaan se on juurtunut koko yhteiskuntaan.
– Viestimme on selvä, vaatimuksemme ovat yksiselitteisiä! Huudamme jälleen kerran: sortonne ja pidätysten kauhunne eivät voi estää meitä. Me voitamme.
– Kansan vihollinen ”NATOn Turkin armeijakunta” -projekti, joka oli tarkoitus julkistaa 8. heinäkuuta pidettävässä huippukokouksessa, on peruttava! Turkin on erottava NATOsta ja kaikki imperialistiset sotilastukikohdat maaperällämme on suljettava, ammattiliitot vaativat.
Mielenosoituksia 27. kesäkuuta
Äskettäin perustettu ”Ei NATOlle” -koordinaatioryhmä on kutsunut Turkin kansaa mielenosoituksiin Istanbulissa ja Izmirissä 27. kesäkuuta.
Kutsussa lauantaille klo 18 todettiin seuraavaa:
– Kun lähestymme 7.-8. heinäkuuta, kiihdytämme NATOn vastaista taistelua. Lauantaina 27. kesäkuuta kokoonnumme Trump Towersin eteen sanomaan ’Emme halua NATOa’.
”Ei NATOlle” -koordinaatio on julistanut kokoontumisen myös Izmirissä samana päivänä kello 16 Şirinyer Migros -kaupan edessä iskulauseella ”Ei imperialistiselle aggressiolle ja ei NATOlle”.
Emperyalist saldırganlığa ve NATO’ya hayır demek üzere buluşuyoruz.
Yhdysvallat ja Iran ovat allekirjoittaneet vihollisuuksien lopettamiseen tähtäävän yhteisymmärryspöytäkirjan. Kumpikaan osapuoli ei kyennyt täysin pakottamaan tahtoaan toiselle, arvioivat Iranin vasemmistovoimat.
17. kesäkuuta allekirjoitetussa sopimuksessa sotatoimet lopetetaan heti. Iran sitoutuu olemaan hankkimatta ydinasetta ja sallii liikenteen Hormuzinsalmessa.
Vastineeksi Yhdysvallat purkaa merisaarron, vapauttaa Iranin ulkomailla olevia jäädytettyjä varoja, purkaa kaikki talouspakotteet ja perustaa 300 miljardin dollarin rahaston Iranin jälleenrakennusta ja talouden kehittämistä varten.
Varsinainen ja pysyvä rauhansopimus on määrä neuvotella seuraavan kahden kuukauden kuluessa.
Julkaisemme tässä Iranin vasemmistolaisten ja kommunististen voimien yhteistyöneuvoston analyysin tilanteesta.
Neljäntoista kohdan yhteisymmärryspöytäkirja Iranin islamilaisen tasavallan ja Yhdysvaltojen välillä laadittiin sodan, tuhon, pakotteiden, turvattomuuden ja miljoonien ihmisten kärsimyksen pohjalta Iranissa ja koko alueella. Tämä sopimus ei ole islamilaisen tasavallan voittoasiakirja eikä Yhdysvaltojen ja Israelin tavoitteiden toteutumisen osoitus. Kumpikaan osapuoli ei kyennyt täysin pakottamaan tahtoaan toiselle. Iranin islamilainen tasavalta ei kyennyt muuttamaan ydin- ja alueellisia hankkeitaan ratkaisevaksi saavutukseksi; Yhdysvallat ja Israel eivät myöskään kyenneet saamaan hallintoa polvilleen tai saattamaan päätökseen ylhäältä käsin aloitettua ”hallinnonvaihtoprojektia”. Tämä kahdenvälinen yhteisymmärrys on ennen kaikkea seurausta sodan politiikan, militarismin, kapitalismin ristiriitojen ja valtioterrorismin aiheuttamasta umpikujasta alueella.
Me kommunistit julistimme tämän sodan ensimmäisistä päivistä lähtien, että tämä sota ei ole Iranin kansan sota, vaan taantumuksellisten blokkien ja hallitusten sota, jotka ovat ottaneet alueen ihmiset panttivangeiksi poliittisille, sotilaallisille ja taloudellisille tavoitteilleen. Painotimme, että riippumatta siitä, kumpi puoli saa yliotteen, tämän sodan jatkuminen johtaa vain turvallisuusympäristön kiristymiseen, lakkojen ja itsenäistymisen vaikeutumiseen, työläisten, naisten ja yhteiskunnallisten liikkeiden kamppailun heikkenemiseen sekä myös vapaudellisen ja sosialistisen vaihtoehdon muodostamisen lykkäämiseen. Viime kuukausien kehitys on jälleen kerran osoittanut, että tämä arvio oli realistinen ja sopusoinnussa työläisten, raatajien ja vapautta rakastavien ihmisten etujen kanssa.
Alusta asti olemme vaatineet tämän taantumuksellisen sodan välitöntä lopettamista ja taloudellisten pakotteiden lopettamista. Olemme aina korostaneet, että taloudelliset pakotteet eivät ole väline ihmisten vapauden saavuttamiseksi, vaan ase yhteiskunnan elämää ja toimeentuloa vastaan; ne levittävät köyhyyttä, tekevät lääkkeistä ja leivästä kalliimpia, alentavat palkkojen arvoa ja samalla antavat autoritaarisille hallituksille mahdollisuuden syyttää taloudellisista katastrofeista ”ulkomaista vihollista” ja vahvistaa omaa sortokoneistoaan.
Sodan päättymisen ja Iranin islamilaisen tasavallan, Yhdysvaltojen ja Israelin sotaa lietsovan politiikan päättymisen jälkeen työläiset ja raatajat sekä suuri osa Iranin yhteiskunnasta ovat vaatineet Iranin islamilaisen tasavallan hallintoa kompromissiin Yhdysvaltojen kanssa, ja yksi niistä tekijöistä, jotka pakottivat Iranin hallinnon valitsemaan kompromissin Yhdysvaltojen kanssa, oli pelko joukkovihan ja yhteiskunnallisen protestin räjähdyksestä. Ilman harhakuvitelmia Yhdysvaltojen ja Iranin hallitusten välisestä politiikasta ja yhteisymmärryksestä Iranin työläiset ja vapautta rakastava kansa näkevät tämän imperialistisen ja taantumuksellisen sodan lopun sekä tappamisen, tuhon, siirtämisen ja taloudellisten pakotteiden lopun mahdollisuutena rakentaa elämä ja yhteiskunnallinen solidaarisuus uudelleen, mahdollisuutena oppia tämän sodan kokemuksista ja ulkovaltojen väliintulosta sekä mahdollisuutena laajentaa yhteiskunnallisia ja protestiliikkeitä ja parantaa rivejään taistelussa Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan.
Uskomme tietenkin myös, että tämän pöytäkirjan lopullinen allekirjoittaminen ja sen muuttaminen pysyväksi sopimukseksi sotivien osapuolten välillä riippuu 60 päivää kestävien neuvottelujen edistymisestä ja sodan kannattajien hillitsemisestä kaikilla kolmella puolilla – nimittäin Israelin hallituksella, joillakin Iranin hallinnon ryhmittymillä sekä Yhdysvaltojen sionistisilla ja sotaa kannattavilla piireillä. On tietysti myös mahdollista, että umpikujien syntyminen ja vakavat erimielisyydet sopimuksen osapuolten välillä johtavat jälleen jännitteiden, sodan, saarron ja talouspakotteiden jatkumiseen.
Tämä muistio on myös selvä tappio niille voimille, jotka olivat yhdistäneet islamilaisen tasavallan kukistamisen sotilaalliseen väliintuloon ja Yhdysvaltojen ja Israelin sotaan. Fasistiset monarkistit ja kurdinationalistit (”kuuden virtauksen koalitio”) olivat perustaneet koko strategiansa oletukseen, että sota, pommitukset ja ulkomainen painostus romauttaisivat islamilaisen tasavallan ja nostaisivat heidät valtaan yhteiskunnan raunioille. Sodan loppu ja tämän sopimuskauden alku osoittivat, että tämäkin hanke oli ajautunut umpikujaan. Heillä ainoastaan ei ollut roolia kehityksen kohtalon määrittämisessä, vaan heitä ei edes tunnustettu puolueeksi poliittisissa yhtälöissä. Strategia, jossa valtaa tavoitellaan ulkomaisten pommittajien harteilla, on kansanvastainen ja vararikossa oleva strategia, ja olemme toistuvasti korostaneet sitä.
Kahden 12 ja 40 päivää kestäneen taantumuksellisen sodan kokemukset osoittivat jälleen kerran, ettei islamilaisen tasavallan taakse asettuminen Amerikan ja Israelin vastustamisen nimissä avaa tietä vapauteen; eikä pommittajiin ja ylhäältä tulevaan ”hallinnonvaihtoon” toivominenkaan. Vasemmiston ja kommunististen voimien politiikka, joka alusta alkaen arvioi sodan taantumuksellisena ja kansanvastaisena, vaati sen välitöntä lopettamista, vastusti taloudellisia pakotteita ja korosti yhteiskunnan riippuvuutta pyrkimyksiin itseorganisoida sosiaalisia liikkeitä, työväenliikkeen ollessa keskiössä, on osoittanut pätevyytensä ja oikeutuksensa tänään enemmän kuin koskaan ennen.
Sota ja turvallisuustilanne ovat iskeneet yhteiskunnallisiin kamppailuihin, työväenlakkoihin, naisliikkeeseen ja pyrkimyksiin organisoida vallankumouksellinen vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yhteiskunnan tappiota millään tavalla. Iranin yhteiskunnan perustavanlaatuiset ristiriidat pysyvät ennallaan. Köyhyysrajan alapuolella elävä työläinen ei vapautu köyhyydestä allekirjoittamalla tätä muistiota. Syrjintää vastaan taistelevat naiset eivät saavuta tasa-arvoa tällä sopimuksella. Nuoret, jotka eivät näe itselleen tulevaisuutta, eivät saa tulevaisuutta sotivien hallitusten välisen sopimuksen myötä. Islamilainen tasavalta on välttänyt ylhäältä tulevan hallinnonvaihdoksen hankkeen, mutta se ei ole välttänyt alhaalta tulevaa syrjäytystä ja yhteiskunnallista vallankumousta.
Sota on pysähtynyt, mutta pääkamppailu on vasta siirtymässä uuteen vaiheeseen. Nyt on aika työväenluokan, naisten, nuorten, opettajien, eläkeläisten, opiskelijoiden, sairaanhoitajien ja kaikkien vapautta rakastavien ja tasa-arvoisten ihmisten rakentaa voimansa uudelleen, laajentaa itsenäisiä järjestöjään, jatkaa lakkoja ja yhteiskunnallisia protesteja ja jälleen kerran asettaa islamilaisen tasavallan vallankumouksellisen kukistamisen lippu yhteiskunnan politiikan keskipisteeksi.
Voimat, jotka eilen kehottivat kansaa pysymään islamilaisen tasavallan saappaiden alla ”kotimaan puolustamisen” nimissä, tai ne, jotka yhdistivät hallinnon kaatamisen amerikkalaisiin ja israelilaisiin ohjuksiin ja pommittajiin, eivät saa jälleen kerran esiintyä yhteiskunnan vaihtoehtona. Molemmat sotaa lietsovat voimat, olivatpa he sitten islamilaisen tasavallan ja ”Vastarinnan akselin” puolustajia tai ylhäältä käsin tapahtuvaan hallinnonvaihtoon osallistuvia ”kuuden virtauksen koalition” monarkisteja ja kurdinationalisteja, on syrjäytettävä.
Vasemmistolaisten ja kommunististen voimien yhteistyöneuvosto kehottaa kaikkia vapautta rakastavia, tasa-arvoisia, työväen- ja sosialistisia voimia työskentelemään uuden taistelukierroksen järjestämiseksi islamilaista tasavaltaa ja hallitsevaa kapitalistista järjestelmää vastaan, laajentamaan neuvostoja ja joukkojärjestöjä, järjestämään valtakunnallisia lakkoja ja sosiaalisia protesteja ja ennen kaikkea saattamaan päätökseen Iranin kansan sosiaalisen vallankumouksen.
Iranin yhteiskunnan tuleva kohtalo ei koskaan ratkea maailmanvaltojen neuvotteluhuoneissa, Iranin vallankumouskaartin kasarmeilla tai monarkiaa ja nationalismia kannattavien toimistoissa. Tämän tulevaisuuden ratkaisee vain miljoonien työssäkäyvien ja vapautta rakastavien ihmisten yhtenäinen taistelu vapauden, tasa-arvon, vaurauden, sosialismin ja islamilaisen tasavallan lopun lipun alla.
Alas islamilaisen tasavallan kapitalistinen järjestelmä.
Eläköön vapaus – eläköön sosialismi
Vasemmistolaisten ja kommunististen voimien yhteistyöneuvosto
21. kesäkuuta 2026
Allekirjoitukset: Sosialistinen työväenliitto, Iranin kommunistinen puolue, Kommunistinen työväenpuolue-hekmatistinen, Työväenpolun järjestö, Fedayan-järjestö (vähemmistö) ja Vähemmistön ydin
Yhdysvaltain johtama Rim of the Pacific Exercise (RIMPAC) on maailman suurin kansainvälinen merisodankäynnin harjoitus. RIMPAC järjestetään joka toinen vuosi kesä- ja heinäkuussa parillisina vuosina Honolulussa, Havaijilla.Kuvernööri Josh Greenille, Havaijin kongressin valtuuskunnalle, RIMPACiin osallistuville maille ja muille osoitetussa avoimessa kirjeessä havaijilaiset vastustavat sotaharjoituksia ja vaativat niille pysyvää loppua alueellaan.
Kirjeen allekirjoittaneet pyytävät painokkaasti, että Tyynenmeren reunalla tehtävät harjoitukset lopetetaan välittömästi ja pysyvästi, että näiden harjoitusten vuodesta 1971 lähtien aiheuttamat vahingot siivotaan, että käytetyt alueet puhdistetaan ja ennallistetaan kokonaan ja että Yhdysvaltain armeijalle vuokratut maat palautetaan terveenä ja turvallisena välittömästi nykyisten vuokrasopimusten päättymisen jälkeen.
Havaiji on rauhallinen ja puolueetonmaapitkittyneen miehityksen alla, jonka kansa on johdonmukaisesti ja sivistyneesti pyytänyt Yhdysvaltoja kumoamaan ja korjaamaan tilanteen vuodesta 1893 lähtien. Tämä ennallistamisen puute on johtanut joukkopakoon, järjestelmälliseen rasismiin ja alkuperäiskansojen joukkotappamiseensortoon liittyvien kroonisten sairauksien kautta, sekä koko väestöön kohdistuviin uhkiin Yhdysvaltojen vastustamien ydinasevaltojen mahdollisten kohteiden vuoksi. On vakava vahinko rauhaan omistautuneelle maalle, että sitä käytetään pommitusalustana julmuuksiin maailmanlaajuisesti. Tunnettujen ihmisoikeusloukkaajien, kuten Yhdysvaltojen, Israelin, Indonesian ja Filippiinien, jotka ovat aktiivisesti ja parhaillaan osallisina kansanmurhaan ja muihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kutsuminen mukaan tähän hyökkäykseen Havaijin maita ja vesiä vastaan on maan asukkaiden mukaan hirvittävä vääryys, johon Havaiji ei voi olla osallisena.
Ilmastonmuutos on yksi suurimmista turvallisuusuhkista maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos on vastuussa lisääntyneestä kansainvälisestä jännitteestä, katastrofeista, kuten Lahainan tulipaloista vuonna 2023, ja myrskyistä, jotka aiheuttavat pakolaiskriisejä. Yhdysvaltain armeija on vastuussa maailman suurimmasta organisatorisesta ilmastovaikutuksesta, ja RIMPACin ilmakehälle aiheuttamat vahingot ovat suurempia kuin mikään muu toiminta tai teollisuudenala Havaijilla tai monien maiden tuotanto. Jokainen RIMPAC tuottaa arviolta (asevoimat on ongelmallisesti vapautettu varsinaisesta raportoinnista, minkä on muututtava) 693 366 tonnia hiilidioksidipäästöjä, ja RIMPAC 2026 voi helposti ylittää 700 000 tonnia osallistujien määrän ja mittakaavan kasvun vuoksi. Tämä on paljon enemmän kuin monien maiden, kuten Marshallinsaarten ja Tuvalun, kokonaistuotanto, joita hiilen aiheuttama merenpinnan nousu uhkaa suoraan ja jotka saattavat joutua pakenemaan Havaijille tai muille korkeammille alueille, jos heidän alueensa tulvivat. Viherpesu, kuten biopolttoaineiden ohjaaminen pois siviilikäytöstä laivaston ilmastotoimien keinotekoiseksi paisuttamiseksi, lisää haittoja sen vähentämisen sijaan. Noin 40 pinta-aluksesta, viidestä sukellusveneestä ja 140 lentokoneesta peräisin olevat typpidioksidi, rikkidioksidi ja muut toksiinit aiheuttavat valtamerten happamoitumista ja lämpötilan nousua, mikä osaltaan edistää korallien haalistumista ja planeetan lämpenemistä.
RIMPAC on tuhoisa myös valtamerille. Yli miljoonalle merieläimelle myönnetään ”tappaa, vahingoittaa tai häiritä” -lupa räjähdystä kohden. Merenpinnan auditiivinen seuranta ja ”visuaalinen tarkastus” ennen räjähdyksiä eivät estä delfiinien, valaiden ja muiden merieläinten varsinaista kuolemaa. Sinkex (käytöstä poistettujen alusten pommitukset) ja muut saastuttavat käytännöt saastuttavat kaloja ja muita merieläimiä myrkyillä, kuten PCB-yhdisteillä, PBDE-yhdisteillä, tributyylitinalla, PFAS/PFOA:lla, asbestilla, TNT:llä, RDX:llä ja lukuisilla raskasmetalleilla. Kilpikonnien pesimäalueet kärsivät vakavasti maihinnousuista. Kaikuluotain, jota käytetäänlaajastineljän RIMPAC-viikon ajan, vahingoittaavalaita ja delfiinejä, ja joskus johtaa kuolemaan. Ponneaineet ja raskasmetallien suotoaineet aiheuttavat riuttojen kuolemaa häiritsemällä zooxanthella-suvun bakteereja ja lisäämällä lämpöherkkyyttä, mikä johtaa valkaisuun, joka on tuhoisaa monille herkille lajeille ja kokonaisille koralleista riippuvaisille ekosysteemeille. Myös monia muita ympäristöhaittoja on olemassa.
Seksikauppa lisääntyy dramaattisesti RIMPAC-harjoitusten aikana. Tämä tarkoittaa, että lapsia, naisia ja māhū-ihmisiä (transsukupuolisia ihmisiä) käytetään seksiin joka RIMPAC-kausi joidenkin yli 25 000 RIMPAC-harjoitukseen osallistuvan sotilaan toimesta. Heidän seksuaalinen halunsa on niin pahamaineinen, että strippiklubit ripustavat ”Tervetuloa RIMPAC” -bannereita oviensa ulkopuolelle harjoitusten aikana. Yhdysvaltalaiset sotilaat tunnetaan kansainvälisestimāhū-ihmisiin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Rasistinen väkivalta, kuten humalaisen liittovaltion agentin tappama Kollin Eldertsin APEC-harjoitusten aikana vuonna 2011, on aina riski Havaijilla, ja sitä on perinteisesti suojeltu sekä osavaltion että Yhdysvaltain hallituksen toimesta.
Lisäksi RIMPAC on mielenterveysriski paikallisille asukkaille. Havaijin jatkuvasta hyökkäyksestä ja sen maiden tuhoamisesta johtuva lisääntynyt pelko, viha, voimattomuus ja traumaavahingoittavat sen ihmisiä, ja RIMPAC ajaa paikalliset perheet pois rannoilta, poluilta ja muilta alueilta, joilta perheet voisivat löytää hengähdystauon. RIMPAC tekee Havaijista todellisen potentiaalisen hyökkäyskohteen, mukaan lukien ydinaseiden tuhoamiseksi, osallistujien maailmanlaajuisen aggressiivisuuden vuoksi.
Monet 31 maasta, jotka lähettävät sotilaitaan RIMPACiin, isännöivät myös Yhdysvaltojen sotaharjoituksia alueillaan kansalaistensa voimakkaista protesteista huolimatta. RIMPACin Havaijilla aiheuttamat vahingot kokevat myös ihmiset maissa, jotka ovat joutuneet Yhdysvaltojen sotaharjoitusten kohteeksi ympäri maailmaa, joskus äärimmäisessä määrin. Satoja monenvälisiä sotaharjoituksia järjestetään Aasian ja Tyynenmeren alueella huhtikuusta syyskuuhun, mukaan lukien laajamittaiset monenväliset harjoitukset Japanissa (Resolute Dragon), Guamissa (Valiant Shield ja REFORPAC), Filippiineillä (Balikatan ja Salaknib), Australiassa (Pitch Black ja Talisman Sabre), Indonesiassa (Super Garuda Shield) ja Koreassa (Ulichi Freedom Shield), jotka tuovat yhteensä yli 220 859 sotilasta näihin maihin, joissakin tapauksissa jopa 45 000 sotilasta kerrallaan. Tämä on niiden tuhansien Yhdysvaltain joukkojen lisäksi, jotka on jo sijoitettu näihin maihin kansalaisten ilmaisemista vastalauseista huolimatta. Nämä sotaharjoitukset lisäävät ihmisoikeusloukkauksia, väkivaltaisia hyökkäyksiä, murhia ja muita rikoksia, usein ilman seurauksia. Pommitukset, sotaharjoitukset ja sotilaallinen läsnäolo häiritsevät kalastajien ja maanviljelijöiden toimeentuloa, ja heidän maansa usein varastetaan. Yhteisöistä tulee laajamittaisen sodankäynnin ja konfliktien magneetteja, mikä altistaa ne hyökkäyksille ja tuholle.
RIMPAC ei ole peli. RIMPAC on sotaa: jatkuvaa sotaa Havaijilla, sotaa planeettaamme vastaan, sotaa ihmiskuntaa ja kaikkia tulevia sukupolvia vastaan. On aika lopettaa RIMPAC ikuisiksi ajoiksi ja rakentaa todellista rauhaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin, planeetan suojeluun ja alohaan, kirjeessä todetaan.
Havaijilaisten lisäksi kirje kerää allekirjoituksia kansainvälisesti. Myös Työväen antimilitaristien puheenjohtaja Sippo Kähmi kuuluu kirjeen allekirjoittajiin. Kirje luovutetaan keskiviikkona 24. kesäkuuta sotaharjoituksen ensimmäisenä päivänä vastaanottajilleen havaijilaisen kulttuuriseremonian yhteydessä.
Lontoossa lauantaina järjestetyssä kansainvälisessä sodanvastaisessa konferenssissa työväenliikkeellä oli suuri rooli. Tapahtumassa kuultiin monien brittiläisten ja eurooppalaisten ammattiliittojen edustajien puheenvuoroja.
Tuhansia aktivisteja mukaansa keränneen konferenssin järjesti brittiläinen Stop the War -koalitio, ja sitä tukivat delegaatiot 23 maasta. Tapahtuma pidettiin keskellä Lontoota Westminster Central Hallissa. Yksitoista valtakunnallista brittiammattiliittoa oli antanut tapahtumalle ennakkoon tukensa.
Tapahtumaan osallistui johtavia sodanvastaisia kampanjoijia ympäri maailmaa. Puhujien joukossa olivat palestiinalainen lääkäri ja kansanedustaja Mustafa Barghouti, Amara Enyia Movement for Black Lives -liikkeestä Yhdysvalloissa ja ranskalaisen LFI-puolueen kansanedustaja Jérôme Legavre.
Britanniasta puhujiin kuuluivat kansanedustajat Jeremy Corbyn, Zarah Sultana ja Richard Burgon. Ammattiliitoista puheenvuoroja käyttivät opetusalan UCU:n ja NEU:n, palvelualan PCS:n, sekä kuljetusalojen RMT:n ja TSSA:n ammattiliittojen pääsihteerit.
Felix Kreklow Rojas.
Saksassa noin 55 000 oppilasta eri puolilla maata osallistui viimeisimpiin koululakkoihin, jotka vastustivat asevelvollisuutta.
– Jos tämä on se demokratia, jonka puolesta he haluavat meidän taistelevan, kieltäydyn tappamasta sen puolesta ja kieltäydyn kuolemasta sen puolesta, opiskelija-aktivisti Felix Kreklow Rojas totesi yleisölle.
– Nuoret eivät enää protestoi vain asevelvollisuutta vastaan. He ovat alkaneet ymmärtää, että ongelma on suurempi kuin asevelvollisuus, sitä kutsutaan kapitalismiksi.
Yliopistoalan UCU-ammattiliiton Sean Vernell sanoi, että Gazan kansanmurhaa vastaan lakkoilevat Ranskan, Italian ja Kreikan työläiset olivat asettaneet vertailukohdan sille, millaista toimintaa tarvitaan sotakoneiston pysäyttämiseksi.
Hän lisäsi, että taistelu rasismia vastaan liittyy taisteluun sotaa ja imperialismia vastaan.
– Kun he päästävät sodan koirat valloilleen, he päästävät myös rasismin koirat valloilleen.
Giorgos Gogos.
Kreikan Pireuksen sataman satamatyöläisten liiton pääsihteeri Giorgos Gogos kertoi, kuinka työläiset olivat estäneet Israeliin matkalla olevia sotilastarvikkeita kuljettavia konttialuksia sekä israelilaisia risteilyaluksia.
– Solidaarisuus, se on maaginen sana. Se on periaate, se on arvo ammattiliitoille, Gogos aloitti.
– Meille on tarjottu solidaarisuutta, kun taistelimme Pireuksen satamamme yksityistämistä vastaan. Nyt on tullut aika, jolloin meidän on osoitettava solidaarisuuttamme, ja teemme tämän haavoittuvimmassa asemassa oleville. Ihmisille, jotka kärsivät valtaapitävien taholta, kuten palestiinalaiset kärsivät Israelin kansanmurhasta. Kuten Kuuba kärsii Yhdysvaltojen takia.
– Kansainvälisellä tasolla Euroopan satamatyöläisten neuvoston jäseninä yritämme muodostaa yhteisen rintaman sotia vastaan. Yritämme muodostaa yhteisen rintaman myös muiden alojen kanssa. Euroopan unioni on äskettäin esitellyt Euroopan satamastrategian vuoteen 2026, joka yhdistää kaksi osaa: sotilaallisen liikkuvuuden ja Euroopan uudelleenaseistamisen. He haluavat muuttaa kauppasatamamme sotilassatamiksi. Me emme halua sitä. Haluamme, että satamamme pysyvät siltoina ihmisille, sivilisaatioille ja rauhalle. Ja me vastustamme ja teemme parhaamme.
– Mitä he meiltä tarkalleen ottaen haluavat, varoja kansallisesta budjetista, verorahoistamme, joilla he voivat ostaa omia aseitaan poikiemme ja tyttäriemme tappamiseksi. Ei, emme hyväksy sitä.
– Ja tässä perimmäinen dilemma. Tai teollisuustyöläisten kohdalla se ei ole dilemma, se on kiristystä: säilyttääksesi työpaikkasi sinun on tehtävä pommi, joka tappaa poikasi. Eikö niin? Se on kiristystä, eikö? Me palautamme heille takaisin tämän kiristyksen.
– Kun palaatte maihinne, kaupunkeihinne, ammattiliittoihinne, keskustelkaa kollegoidenne kanssa, keskustelkaa ammattiliittonne perustason ja johdon kanssa, suostutelkaa heidät luomaan laaja rintama sodankäyntiä vastaan. Sota tappaa meidät, se tappaa lapsemme. Ja älkää unohtako, että ennen kuin se tapahtuu, älkää unohtako huutaa Vapaa Palestiina.
Maurizio Coppola.
Italialainen poliittinen aktivisti Maurizio Coppola hahmotteli neljä elementtiä, jotka mahdollistivat Italian taannoiset yleislakot sotaa ja kansanmurhaa vastaan.
– Ensimmäinen on hyvin selvä. Kymmenen päivän aikana Italiassa tapahtui joukkoliike. Perheet, opiskelijat ja jopa lapset menivät kaduille sanoakseen ei kansanmurhalle ja sanoakseen ei Italian hallituksen osallistumiselle tähän kansanmurhaan.
– Toinen elementti. Radikaalit toimet. Ei ollut vain kahden tunnin lakkoja, ei vain kahdeksan tunnin lakkoja, se oli blocchiamo tutto, kaiken blokkaus. Ja tämä kehotus levisi työpaikoilta yliopistoihin ja kouluihin kaikkialle, kaduille, lentokentille, rautatieasemille, kaikki oli blokattu. Kaksi päivää yleislakkoja maassa, joka oli blokattu täysin A:sta Ö:hön.
– Kolmas elementti, ja mielestäni tämä on tärkein, joka meidän on otettava huomioon, kun katsomme myös tulevaa taistelua, on se, että liikettä johti työväenluokan edistynein sektori, Genovan satamatyöläiset, mutta myös Livornon, Civitavecchian ja niin edelleen. Ilman työväenluokkaa ei ole liikettä sotaa ja militarisointia vastaan.
– Neljäs elementti on, että tämä liike ei ollut spontaani liike. Sen takana oli pitkä organisointiprosessi. Lokakuun 7. päivä ei ollut ainoastaan Palestiinan kansanmurhan alku, vaan myös tietoisuuden kehittymisen alku, ymmärryksen alku siitä, mitä siellä tapahtuu ja mitä se merkitsee elämällemme kapitalismin ytimessä. Niinpä ruohonjuuritason ammattiliitot, USB-ammattiliitto, joka organisoi satamatyöläisiä, osallistuivat, sekoittuivat, integroituivat Palestiinan kansanmurhaa vastaan suunnattuun liikkeeseen, eivätkä vain ammattiliittona, vaan myös poliittisena toimijana, joka mobilisoi, politisoi ja rakentaa joukkoliikettä. Spontaanius ei voi johtaa tällaisiin yleislakkoihin. Se on organisoitava etukäteen.
– Mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta? Mielestäni meidän on oltava selkeässä asemassa analyysin ja poliittisten kantojen suhteen.
– Nykyään Italiassa näemme, että tälle militarisoinnille on olemassa selityksiä, jotka meidän näkökulmamme mukaan eivät ole oikeita selityksiä. Kyse ei ole vain typerästä kuningas Trumpista tai typerästä kuningatar Giorgia Melonista, jotka ajavat militarisointia.
– Kysymys on kapitalismin kriisistä, joka vaatii imperialismin syventymistä. Tämä on porvariston hallitsevien luokkien vastaus kapitalismin kriisiin kaikkialla maailmassa. Jos tätä analyysia ei yhdistetä mobilisaatiokykyymme, on mahdotonta todella irtautua tästä järjestelmästä, kapitalismista ja imperialismista.
– Vihollisemme ovat siis tietenkin maidemme hallitukset. Mutta niin on myös eurooppalaisen armeijan ja eurooppalaisen puolustusjärjestelmän rakentaminen. Niin on myös Yhdysvaltojen imperialismi ja NATO. Ja siksi on niin tärkeää tavata tällaisina hetkinä ja syventää analyysiämme vahvistaaksemme tietoisuutta, vahvistaaksemme kykyä toistaa se, mitä meillä oli vuonna 2025 Italiassa ja sitten ei vain Italiassa, vaan kaikkialla maailmassa.
Omalta osaltaan John Rees, tapahtuman koollekutsuneen Stop the War -koalition edustaja, lainasi Karl Marxia kutsuen kaikkien maiden työväkeä liittymään yhteen ja julisti: 10. lokakuuta tullaan järjestämään kansainvälinen mielenosoituspäivä Palestiinan puolesta ja marraskuussa 21.-22. kansainväliset toimintapäivät asevelvollisuutta ja asevarustelua vastaan. Ja kun Euroopan satamatyöläiset julistavat oman kansainvälisen lakkopäivänsä, solidaarisuustoimia tullaan järjestämään myös heidän puolestaan.
Ukrainassa ”bussifikaatio” eli rekrytointiviranomaisten harjoittama miesten kaappaus kaduilla ja pakkovärväys armeijaan on ollut pitkään arkipäivää. Nyt samasta ilmiöstä raportoidaan myös Venäjällä, samalla kun viranomaiset harjoittelevat joukkoliikekannallepanoa.
Penzan alueella Keski-Venäjällä miespuolisia kansalaisia on pidätetty kaduilla, teillä ja kesämökeillä, ja heitä on viety minibusseilla sotilashenkilöstön toimistoihin.
Venäjän kansalliskaarti on virallisesti jo kutsunut tätä pelkäksi asiakirjojen tarkastukseksi ja haasteiden toimittamiseksi yhteistyössä valtion liikenneturvallisuusviraston kanssa. Paikalliset asukkaat kuitenkin raportoivat pidätyksistä ilman selityksiä ja pakottamisesta allekirjoittamaan sopimuksia, myös petoksen avulla.
Sosiaalisessa mediassa leviää videoita, joissa naiset yrittävät estää linja-autojen lähtöä sotilashenkilöstön toimistoista, vaativat miesten vapauttamista ja syyttävät armeijaa pidätettyjen pahoinpitelystä. Pääasiallinen lähde oli Penzan asukkaan Natalia Solominan 17. kesäkuuta julkaisema video, jossa selvästi näkyy epätoivoisten naisten yrittävän selvittää, pakotettiinko heidän miehensä allekirjoittamaan sopimuksia puolustusministeriön kanssa lähetettäväksi Ukrainan sotaan. Selvää vastausta ei ollut.
Miksi näin tapahtuu? Taustalla on rekrytointitahdin jyrkkä lasku Venäjällä, joka vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä laski kolmen vuoden alimmalle tasolle – viranomaisten suunnitelmien epäonnistumisen vuoksi heidän on nyt turvauduttava ratsioihin.
– Vaikka viranomaiset päättivät syksyllä 2022, että pakkomobilisaatio luo erittäin räjähdysherkän tilanteen, Venäjän valtion halu menestyä geopoliittisissa pyrkimyksissä on kuitenkin paljon suurempi. Tätä halua varjostaa pelko levottomuuksista kansan parissa. Sortokoneiston kaikkivoipaisuus puolestaan vahvistaa viranomaisten luottamusta, kommentoi venäläinen Militant-julkaisu.
– Ehkä tämä on vain paikallinen ongelma? Ehkä, mutta se, että paikallisviranomaiset sallivat tämän käytännön, viittaa siihen, että huomenna tällaiset toimet voisivat alkaa millä tahansa maamme alueella.
– Olemme puhuneet tästä viidettä vuotta, ja muistutamme teitä nyt: mobilisaation uhka leijuu yllämme, kunnes [Ukrainan sota] päättyy. Operaatioon tarvitaan ihmisiä, ja siihen pääsemiseksi ihmiset tarvitsevat rahaa, paljon rahaa, ja valtiovarainministeriössä on yhä vähemmän rahaa. Valtion koneisto yrittää kuroa umpeen tämän ”teollisuuden” ”kassavajetta” kaikilla menetelmillä, niin virallisilla kuin epävirallisillakin.
Mobilisaatioharjoituksia
Samaan aikaan Venäjän eteläisen liittopiirin viranomaiset ovat harjoitelleet joukkojen liikekannallepanoa. Tapahtuma järjestettiin Volgogradissa, ja siihen osallistuivat myös Astrahanin, Volgogradin ja Rostovin alueiden, Kalmykian, Krimin, Sevastopolin, Luhanskin ja Donetskin edustajat.
Harjoituksen aikana Volžskiin perustettiin mobilisaatioon soveltuvien kansalaisten keräyspiste, ”onnenkirjeiden” jakelupiste, kaluston kuljetuspiste sekä harjoituskeskus hälytysten ja puolustustoimien suorittamista varten. Toisin sanoen kaikki tarvittava täydelliseen mobilisaatioon.
– Tavoitteena on selittää, miten mobilisaatiotapahtumat toteutetaan, ja jakaa kokemuksia. Mobilisaatioon valmistautuminen on rauhanajan prosessi ja sitä toteutetaan jatkuvasti, toisteli Volžskin hallinnon mobilisaatiovalmistelutyön osaston johtaja Oleg Filimonov.
Muutkin korkeat virkamiehet ovat aktivoituneet ja kumoavat aktiivisesti mobilisaatiohuhuja. Mobilisaatiosuunnitelmien täydellisestä puuttumisesta ilmoittivatDmitri PeskovsekäAndrey KlishasettäViktor Sobolev ja monet muut.
– Emme tietenkään voi yksiselitteisesti sanoa, tuleeko mobilisaatiota: valtio ymmärtää jo, että sillä voi olla korkea hinta, mutta viimeisimmät uutiset eivät kuitenkaan herätä optimistisia ajatuksia, Militant kommentoi.
UAW:n jäsenet ovat taistelleet Israelin joukkovelkakirjoista saatavien jäsenmaksurahojen irtisanomisen puolesta yli viidenkymmenen vuoden ajan. 1970-luvulla UAW:n arabityöläisten ryhmä protestoi UAW:n tapahtumissa, lakkoili ja organisoitui vuoden 1974 UAW:n perustuksellista kokousta varten vaatien irtautumista. Työläiset kaksinkertaistivat ponnistelunsa sen jälkeen, kun apartheid-valtio kärjisti kansanmurhaansa lokakuussa 2023, raportoiDaily Struggle -julkaisu.
UAWD kehitti ja organisoitui edistämään luokkataisteluohjelmaa, joka koostui ammattiliiton peruskirjan muutoksista. Muutokset perustuvat UAWD:n periaatteisiin, jotka koskevat rivijäsenten militanttiutta, työläisten demokratiaa ja työpaikkavalvontaa, kansainvälistä työväenluokan solidaarisuutta ja poliittista itsenäisyyttä. Ohjelma sisältää vahvemman version divestointimuutoksesta, jolla pyritään lopettamaan UAW:n osallisuus Israelin kansanmurhaan ja imperialistiset sodat. UAWD:n jäsenet toivat muutoksen jäsenkokouksiin useissa paikallisissa kokouksissa ympäri maata. Paikalliskokousten jäsenet 869, 1115, 2320, 2325 ja 7902 äänestivät muutoksen versioiden lähettämisen puolesta valmistelukunnalle.
UAW:n johto jätti aluksi divestoinnin pois valmistelukunnan esityslistalta. Keskiviikkona 17. kesäkuuta UAWD:n jäsen Olga Karounos, newyorkilainen juristi, teki esityksen lisäyksen poistamiseksi valiokunnasta. 147 edustajaa kannatti lisäystä, mikä ylitti lisäyksen esityslistalle ottamiseen tarvittavat 128 ääntä. Lisäystä käsiteltiin ja valmistelukunta hyväksyi sen torstaina 18. kesäkuuta äänin 321 puolesta ja 287 vastaan. UAW:n hallituksen aiempi äänestys divestoinnista epäonnistui 3. toukokuuta 2024. Äänestystulos johtui työläisten jatkuvasta painostuksesta.
Perustamisvuodestaan 2004 lähtien Labor for Palestine on johtanut Yhdysvaltain työväenliikkeen sisäisiä pyrkimyksiä kunnioittaa palestiinalaisten johtamaa boikotti-, divestointi- ja pakotteiden (BDS) liikettä. Labor for Palestine on järjestänyt mielenosoituksia ja päätöslauselmia UAW:ssä ja ammattiliitoissa koko työväenliikkeen alalla, ja monet divestointia koskevan lisäyksen ajaneista UAWD:n jäsenistä ovat myös pitkäaikaisia Labor for Palestine -järjestön jäseniä.
Aiemmin keskiviikkona UAWD:n jäsen Mike Davis, Ohiosta kotoisin oleva osavalmistustyöntekijä, teki esityksen vahvemman Palestiinan-myönteisen lisäyksen hyväksymiseksi. Lisäksi UAWD:n lisäys Israelin kansanmurhaan ja imperialistisiin sotiin osallisuuden lopettamiseksi tukisi työläisiä, jotka lakkoilevat keskeyttääkseen aseiden toimituksen Israeliin, asettaisi tukikriteerit poliitikoille ja katkaisisi siteet apartheid-aikana toimivaan Histadrut-työjärjestöön. Davisin esityksen puolesta seisoi 69 edustajaa, mikä jäi alle vaaditun 128 äänen.
UAW:n 39. perustuksellisen kokouksen ehdotetut päätöslauselmat -vihkonen ja UAWD:n luokkataistelua ja ammattiyhdistysliikettä koskevat painikkeet. Kuva: UAWD.
UAWD-lisäyksen vahvempi versio olisi antanut Yhdysvaltain asetyöntekijöille mahdollisuuden ryhtyä toimiin Israeliin suuntautuvan asevirran pysäyttämiseksi tarjoamalla heille työ- ja palkkasuojan lakon aikana tai kostotoimien uhatessa. UAW:n divestointi osoittaa potentiaalia suurempaan taistelevuuteen ja työvoiman solidaarisuuteen Yhdysvaltain ammattiliittojen sisällä samaan aikaan, kun työväenluokka ympäri maailmaa on mobilisoitunut taistelemaan kansanmurhaa vastaan. Yhdysvaltojen Palestiinan-myönteinen liike on voittanut julkisten sijoitusrahastojen divestoinnin Michiganissa,Minnesotassa,Pohjois-Carolinassa ja New Yorkissa. Työläiset Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa, Marokossa, Espanjassa, Italiassa, Ruotsissa ja muualla ovat jopa kieltäytyneet käsittelemästä aseita ja Israeliin suuntautuvaa rahtia.
UAWD:n edustajat toivat valmistelukuntaan myös irtisanomisten ja ICE:n vastaisia lisäyksiä. UAW:n johto poisti myös nämä päätöslauselmat esityslistalta, ja UAWD:n edustajat vaativat niiden käsittelyä. Nämä lisäykset ja vahvempi Palestiinaa tukeva lisäys uhkasivat häiritä työrauhaa ylläpitäviä tuotanto- ja työmarkkinasopimuksia.
UAWD:n lisäys irtisanomisten torjumiseksi työnjaolla edellyttäisi, että UAW:n neuvottelijat neuvottelevat työnjakomääräyksistä, jakaen saatavilla olevaa työtä koko neuvotteluyksikköön sen sijaan, että jotkut työntekijät irtisanottaisiin työpaikoilta. Päätöslauselmassa todetaan, että ”tuhansia UAW:n jäseniä on äskettäin irtisanottu John Deereltä, Stellantisilta, General Motorsilta, Ultiumilta ja lukuisilta IPS:n laitoksilta”. Tiistaina 16. kesäkuuta UAWD:n jäsen, Coloradon juristi Margie Thornton, teki esityksen asian peruuttamiseksi valiokunnan istunnossa. 62 edustajaa kannatti lisäystä, mutta vaadittua 128 ääntä ei saavutettu.
UAWD:n lisäys ICE:n lakkauttamiseksi ja työväkeen kohdistuvien valtion hyökkäysten torjumiseksi käynnistäisi jäsenkokoukset, joissa keskusteltaisiin lakoista, jos ICE suorittaisi hyökkäyksiä alueella. UAW:n paikallisosasto 2325 on jo ottanut käyttöön samanlaisen rakenteen. Tiistaina 16. kesäkuuta UAW:n kannattaja Andrew Eichen teki esityksen sen peruuttamiseksi valiokunnan ulkopuolella. 162 edustajaa nousi tukemaan sitä, mikä saavutti vaaditut 128 edustajaa. Shawn Fainin United-ryhmä, uudelleennimetty Administration Caucus, joka hallitsi UAW:ta ylhäältä alas -sorron kautta vuosikymmeniä, järjestäytyi päätöslauselmaa vastaan keskiviikkoaamun kokouksessaan. Kuten vuosien ajan on ollut tapana, edustajia kehotettiin osallistumaan ryhmäkokoukseen kuullakseen UAW:n johdon suosituksia, jos he haluavat saada tulevaisuudessa työpaikkoja UAW:n henkilöstön piirissä. Lisäyksestä keskusteltiin, ja sen puolesta lopulta äänestettiin torstaina 18. kesäkuuta kiihkeiden puheiden jälkeen, joissa korostettiin työväenluokan kapasiteetin rakentamisen tärkeyttä tuotannon lopettamiseksi poliittisilla lakoilla.
Tämä perustuksellinen kokous oli toinen, johon UAWD osallistui, ja ensimmäinen sen jälkeen, kun UAWD hajosi viime vuonna entisten johtajien ryhmittymän epäonnistuttua järjestöä hajottavassa yrityksessä. Vuoden 2022 kokouksessa UAWD pyysi komitealta kolme lisäystä, mikä on ensimmäinen kerta nykyaikana historiallisesti epädemokraattisessa UAW:n kokousympäristössä. UAWD:n lisäys, jonka mukaan lakkokorvauksen laskeminen aloitettaisiin lakon ensimmäisenä päivänä kahdeksannen päivän sijaan, hyväksyttiin yksimielisesti sen jälkeen, kun UAW:n ylin johto oli yrittänyt estää sen menettelyllisesti.
Yhdistäkää kaikki työläiset demokratian puolesta (UAWD) on UAW:n luokkataisteluliike. UAWD:n jäsenet eri puolilla maata järjestäytyivät paikallisissa yhteisöissä lähettääkseen luokkataistelua koskevia lisäyksiä puoluekokoukselle ja asettuivat ehdolle paikallisten edustajiensa nimissä.
Lontoon kansainvälisessä rauhankonferenssissa lauantaina kuultiin sekä ukrainalaisen että venäläisen sodanvastustajan puheenvuorot, joissa korostettiin rajat ylittävää tavallisten ihmisten välistä solidaarisuutta hallitsevien luokkien taakse asettumisen sijaan.
– Olen ukrainalainen. Tulen maasta jossa Venäjän pommit ja ohjukset tappavat edelleen siviilejä, ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan sodan kauhuja. Mutta tämän tosiasian tunnustaminen ei tarkoita Ukrainan oligarkkien, Ukrainan hallituksen tai heidän harjoittamansa politiikan tukemista, sanoi ukrainalainen rauhanaktivisti Igor Romanshuk.
– Liian usein meille esitetään väärä valinta: meille sanotaan, että on joko tuettava Putinia tai Zelenskyiä. Joko venäläistä sovinismia tai ukrainalaista nationalismia, joko jompaakumpaa hallitsevaa luokkaa. Mutta Ukrainan, Venäjän, Britannian, Sudanin tai Iranin ihmisten ei ole pakko valita eri hallitsevien luokkien välillä.
– Vapauden ja demokratian lipun alla Ukrainan hallitseva luokka vaatii ihmisiä uhraamaan henkensä autoritaariselle järjestelmälle, joka pitää miljoonia köyhyydessä samalla kun rikastuttaa etuoikeutettua vähemmistöä huipulla. Samalla kun Ukrainan eliitit ostavat itselleen luksusasuntoja Monacossa ja maaseutukartanoita Kiovassa, sodan kustannukset lankeavat työläisten, opiskelijoiden, eläkeläisten ja köyhien perheiden harteille. Ne lankeavat niiden harteille, jotka Ukrainan viranomaiset mobilisoivat tähän sotaan heidän tahtoaan vastaan joka ikinen päivä.
– Ne, jotka vastustavat tätä politiikkaa Ukrainassa, joutuvat rikosoikeudelliseen syytteeseen ja vankeuteen. Maaliskuussa tänä vuonna Ukrainan poliisi pidätti ukrainalaisen pasifistin Juri Šelašenkon, eväsi häneltä pääsyn asianajajaansa ja käytti fyysisistä väkivaltaa. Häntä vastaan on edelleen nostettu rikosoikeudellinen syyte.
– Vasemmistolainen aktivisti Bogdan Syrotiukon ollut vangittuna vuodesta 2024 lähtien NATOn vastustamisesta ja ukrainalaisten ja venäläisten työntekijöiden välisen solidaarisuuden vaatimisesta. Ja juuri aiemmin tällä viikolla alaikäisen lapsen äiti Natalia Krovatšenko tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen Zelenskyin kritisoinnista sosiaalisessa mediassa. Todellinen solidaarisuus Ukrainaa kohtaan tarkoittaa Ukrainan kansan, ei heidän hallintonsa, tukemista.
– Kaikki sotilaallinen tai taloudellinen apu, joka jättää tämän asian huomiotta, on rikos Ukrainan kansaa vastaan. Ukrainalaiset haluavat puolustaa kotejaan, perheitään ja valinnanvapauttaan, mutta minkä vapauden puolesta heidän pitäisi uhrata henkensä, kun he näkevät ympärillään vain köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja poliittista sortoa jopa lievimpiäkin toisinajattelijoita vastaan?
– Keskeinen kysymys ei ole se, miten pakottaa ukrainalaiset taistelemaan, vaan millaista Ukrainaa he todella haluaisivat puolustaa. Ukrainaa ilman pakkovärväystä, kielellistä syrjintää ja poliittista sortoa. Ukrainaa, joka kuuluu enemmistölle eikä oligarkeille. Ukrainaa, joka kannattaa rauhaa eikä loputonta sotaa ja diktatuuria. Välitön rauha on Ukrainan kansan ensisijainen etu, ei antautumista, kuten hallitseva luokka yrittää sitä esittää.
– Jos Venäjän johto hylkää rauhan, meidän on löydettävä liittolaisia Venäjän yhteiskunnasta karkurien, asevelvollisuuden välttelijöiden, siirtolaisten ja kaikkien niiden rinnalle, jotka vastustavat tätä sotaa alhaalta päin. Venäläiset karkurit eivät ole Ukrainan kansan vihollisia, vaan luonnollisia liittolaisia tässä taistelussa tätä sotaa vastaan. Ja ne, jotka hylkäävät sodan, tarvitsevat laillista suojaa ja keinoja elättää itsensä muuton jälkeen. Tämä on yksi käytännöllisimmistä tavoista edistää rauhaa tänä päivänä.
– Ihmiset ovat nykyään kaikkialla maailmassa loukussa länsimaisen ja länsivastaisen imperialismin välissä. Ja siksi tarvitaan vahvaa kansainvälistä sodanvastaista liikettä tänä päivänä. Se on osoittanut, että loputtomalle sodalle on vaihtoehto, joka perustuu tavallisten ihmisten yhteiseen etuun rintaman molemmilta puolilta.
– Kutsumme kaikkia konferenssin osallistujia liittymään sodanvastaisiin kansainvälisiin liikkeisiin, järjestäytymään ammattiliittoihin ja aktivistiryhmiin tukeakseen tietoisia aseistakieltäytyjiä, karkureita, pakolaisia ja kaikkia niitä, jotka hylkäävät tämän sodan alhaalta päin. Neuvostoajan jälkeisenä vasemmistona vastustamme Venäjän imperialismia, NATOa, militarismia ja kaikkea politiikkaa, joka uhraa tavallisia ihmisiä valtioiden ja oligarkkien etujen vuoksi.
* * *
– Edustan Neuvostoliiton jälkeisen vasemmiston unionia, venäläis-ukrainalaista koalitiota. Toverini ovat edelleen vankilassa Venäjällä. Toiset jatkavat sodanvastaista toimintaa eivätkä voi paljastaa nimeään. Ja minä edustan heitä tänään, jatkoi venäläinen rauhanaktivisti Andrei Demedov.
– Länsimainen media ja poliittinen eliitti toistavat jatkuvasti, ettei Venäjällä ole sodanvastaista vastarintaa. Se on väärin.
– Neljän sodan vuoden jälkeen vastarinta on vihdoin muuttumassa massiiviseksi, mutta se on harvoin avoimia protesteja. Useimmiten se on sabotaasia ja karkuritoimintaa, kieltäytymistä osallistua sotaan. Miljoonat venäläiset pyytävät järjestelmää laittamaan heidät vankilaan sen sijaan, että he osallistuisivat sotaan. Olemme yhteydessä moniin ryhmiin Venäjällä. Useimmat karkurit lähetetään yksinkertaisesti takaisin väkisin rintamalle. Olemme kuulleet ainakin 120 000 karkuritapauksesta sodan alusta lähtien. Putinin suurin ongelma on armeijaan valmiiden ihmisten puute. Ihmiset vastustavat huomaamattomasti, yksilöllisesti. Ilman organisaatiota tai poliittista edustusta.
– Ja juuri tästä miljoonien ihmisten passiivisesta vastarinnasta on tulossa Putinin hallinnon suurin uhka. Siksi käynnistämme tänään kansainvälisen solidaarisuuskampanjan venäläisten sotilaskarkurien kanssa.
– Mutta Putinin hallinto on löytänyt odottamattoman liittolaisen länsimaisista hallituksista, jotka ovat päättäneet evätä pääsyn maaperälleen kaikilta venäläisiltä, jotka ovat osallistuneet sotaan armeijassa. Tämä tehdään hyvin yksinkertaisesta ja loogisesta syystä. He haluavat kriminalisoida ihmiset rintaman toisella puolella oikeuttaakseen sotilasmenojen lisäämisen sosiaalimenojen sijaan. Sen sijaan, että rahoitettaisiin kouluja ja sairaaloita. Mutta sama logiikka antaa Putinille mahdollisuuden pysyä vallassa.
– Mitä voimme tehdä? Voimme osoittaa, että rajojen ulkopuolella miljoonissa venäläisissä löydämme miljoonia ystäviä, miljoonia liittolaisia. Tarvitsemme rauhaa, joka perustuu kansojen väliseen solidaarisuuteen.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.