S. P. Kähmi Tiedotteet

Kutsu: Loppu Euroopan militarisoinnille! 14.6.2026

Viime vuosina olemme todistaneet ennennäkemätöntä tuhoa ja sotaa itse elämää vastaan. Kansanmurhat normalisoituvat, siviili-infrastruktuurista on tullut ensisijainen kohde, kansainväliset instituutiot ovat lamautuneet toimimattomuudesta. Eurooppa ei tässä ole sivustakatsoja.

Ympäri mannerta hallitukset valmistavat kansalaisia ​​sotaan, ottavat uudelleen käyttöön asevelvollisuuden ja ohjaavat julkisia varoja sotakoneistoon – teollisuuden pyrkiessä voittoihin.

”Turvallisuuden” nimissä Euroopan unioni ja imperialistinen sotilasliitto NATO ajavat ennennäkemätöntä laajennusta sotilasbudjetteihin. EU-tasolla 800 miljardia euroa ohjataan uudelleen aseisiin – samalla kun resursseja otetaan terveydenhuollosta, koulutuksesta, ilmastotoimista ja sosiaalihuollosta. Seuraavan vuosikymmenen aikana tämä voi nousta 6,8 biljoonaan euroon, kun NATO painostaa jäsenvaltioita käyttämään jopa 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan ​​sotilasmenoihin.

Se on varallisuuden siirtoa elämästä tuhoon. Jokainen aseisiin käytetty euro on euro, joka otetaan sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta siirtymästä ja julkisista palveluista. Uudelleenaseistus ja hyvinvointijärjestelmiemme purkaminen ovat yksi ja sama asia.

Se myös kohdistuu seuraavaan sukupolveen. Uudelleenaseistettu Eurooppa vaatii sotilaita. Nuoria pyydetään taistelemaan ja kuolemaan sodissa, joita he eivät ole valinneet. Lisäksi se jättää tuleville sukupolville entistä suuremman velan.

Samalla se muokkaa yhteiskuntiamme uudelleen. Militarisointi tuo mukanaan valvontaa, toisinajattelun tukahduttamista ja demokraattisen tilan kaventumista. Sotapolitiikalla on aina autoritaarisia seurauksia.

Me kieltäydymme tästä. Ja me lähdemme liikkeelle.

14. kesäkuuta klo 14:00, samalla kun Brysselissä lähdetään kaduille Euroopan uudelleenaseistusta ajavien instituutioiden eteen, myös me Suomessa järjestäydymme Euroopan parlamentin toimiston edessä. Yhdessä Stop ReArm Europe -verkoston kanssa kutsumme yhteiskunnallisia liikkeitä, ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä, riippumatonta mediaa, poliittisia voimia ja parlamentaarikkoja liittymään meihin.

Me vaadimme: 800 miljardia euroa parempaan käyttöön! Hyvinvointia, ei sodankäyntiä!

Tapahtuman järjestää: Työväen antimilitaristit, StopReArm Europe -verkosto. Mukana mielenosoituksessa myös Vantaan rauhanpuolustajat, Naiset rauhan puolesta.

Jos myös sinun järjestösi haluaa olla mukana järjestämisessä, ole yhteydessä sähköpostilla: spkahmi@proton.me.

Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

INVITATION: STOP THE MILITARIZATION OF EUROPE! 14.6.2026

In recent years, we have witnessed unprecedented destruction and war against life itself. Genocide is becoming normalized, civilian infrastructure has become a primary target, international institutions are paralyzed by inaction. Europe is not a bystander.

Across the continent, governments are preparing citizens for war, re-introducing conscription and diverting public funds to the war machine – as industry seeks profits.

In the name of “security”, the European Union and the imperialist military alliance NATO are pushing for an unprecedented expansion of military budgets. At EU level, €800 billion is being redirected to weapons – while resources are being taken away from health, education, climate action and social welfare. Over the next decade, this could rise to €6.8 trillion, as NATO pressures member states to spend up to 5 percent of their GDP on military spending.

It is a transfer of wealth from life to destruction. Every euro spent on weapons is a euro taken from social security, just transition and public services. Rearmament and dismantling our welfare systems are one and the same.

It also targets the next generation. A rearming Europe requires soldiers. Young people are asked to fight and die in wars they did not choose. It also leaves an even greater debt to future generations.

At the same time, it reshapes our societies. Militarization brings with it surveillance, the suppression of dissent and the narrowing of democratic space. War policies always have authoritarian consequences.

We refuse this. And we are mobilizing.

On June 14th at 2:00 PM, while others are taking to the streets in Brussels in front of the institutions that are pushing for the rearmament of Europe, we in Finland will also organize in front of the European Parliament’s Finnish office. Together with the Stop ReArm Europe network, we invite social movements, trade unions, NGOs, independent media, political forces and parliamentarians to join us.

We demand: 800 billion euros for better use! Welfare, not warfare!

The event is organized by: Working Class Antimilitarists, StopReArm Europe Network. Also participating in the demonstration are the Peace Committee of Vantaa, Women for Peace.

If your organization wants to be involved, write to us by e-mail at spkahmi@proton.me.

The event can also be found on Facebook.

S. P. Kähmi Uutiset

”Me emme värväydy!” – Euroopan nuoriso liikkeellä sotaa, militarismia ja asevelvollisuutta vastaan

Toukokuun 7. ja 9. päivän välisenä aikana nuoret yhdistyivät eri puolilla Eurooppaa sotaa ja asevelvollisuutta vastaan. Mielenosoituksia ja muita tapahtumia järjestettiin Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa, Iso-Britanniassa ja Turkissa.

– Me, Euroopan nuoret, vastustamme sotaa!

– Meitä ei kutsuta asepalvelukseen, emme tarjoudu kuolemaan heidän sodissaan, emmekä jää toimettomina katsomaan, kun täällä valmistetaan aseita, jotka tappavat veljiämme ja sisariamme muualla, lupasivat saksalaiset nuoret.

Yli 150 saksalaisessa kaupungissa koululaiset menivät lakkoon Friedrich Merzin hallituksen tämän vuoden alussa käyttöön ottamaa asevelvollisuutta vastaan. Järjestäjät laskivat kaduilla 45 000 nuorta.

Berliinissä useita tuhansia lapsia kokoontui Brandenburgin portille ja marssi Neuvostoliiton sotamuistomerkin ohi. He kiersivät Preussin sotilaallisen voiman juhlinnan Voitonpylvään ympäri ennen kuin saapuivat Merzin Kristillisdemokraattisen liiton päämajaan.

Poliisi oli liikkeellä voimalla ja pidätti useita nuoria, jotka olivat sanoneet: ”Merz, nuole munia!” (eli kiveksiä). Tästä on tullut melkoinen meemi sen jälkeen, kun nuori pidätettiin viimeisimmässä koululakossa kaksi kuukautta sitten kyltin vuoksi, jossa oli tällainen ehdotus valtiovarainministerille. Tällä kertaa tuhannet skandasivat yhdessä: ”Merz nuolee munia!” Poliisi närkästyi myös iskulauseesta: ”Merz, voit kuolla itärintamalla itse.”

Viranomaiset ovat käyttäneet erilaisia ​​sortokeinoja antimilitarismin vaientamiseen: Kielin opiskelijat kertoivat tulleensa uhkailluiksi VS:n, kotimaisen tiedustelupalvelun, ja BKA:n agenttien taholta. Saksan armeijan propagandaa on kaikkialla, ja värväysupseerit kiertelevät kouluissa ja nostavat syytteitä militarismia vastustavia opiskelijoita vastaan. Vaikka Merz väittää, että biljoonan euron asevarusteluohjelma on välttämätön ”vapauksiemme” suojelemiseksi, militarismi kulkee käsi kädessä hyökkäysten kanssa perusdemokraattisia oikeuksia, kuten sananvapautta, vastaan.

Saksan Bundeswehr on lähettänyt kyselylomakkeita kaikille 18 vuotta täyttäville 1. tammikuuta lähtien. Tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana puolustusministeriö lähetti 200 000 kirjettä. Vain 72 prosenttia nuorista miehistä vastasi – huolimatta 250 euron sakosta. Naisten ja muiden sukupuolten edustajista, joiden ei tarvitse vastata, vain 3 prosenttia reagoi.

Merzin hallitus haluaa rakentaa ”Euroopan vahvimman perinteisen armeijan” ja aikoo käyttää 200 miljardia euroa vuodessa uusiin aseisiin. Heidän tavoitteenaan on nostaa joukkojen vahvuus 270 000 sotilaan vuosikymmenen kuluessa. Jos he eivät pysty tähän ”vapaaehtoisilla” keinoilla, kuten nuorten sotilaiden hämmästyttävän korkeilla palkoilla, he aloittavat asevelvollisuuden. Vaikka suurin osa kansalaisista tukee sotilasbudjetin kasvattamista abstraktilla tavalla, värväytymishaluisten määrä on pieni.

Vain vuoden virkakautensa jälkeen Merz on tällä hetkellä maailman epäsuosituin hallituksen päämies, jonka kannatus on vain 16 prosenttia – alhaisin koskaan Saksan liittokanslerille mitattu arvo. Massiivista militarisointiohjelmaa rahoitetaan raaoilla leikkauksilla koulutukseen, terveydenhuoltoon, eläkkeisiin ja työttömyysetuuksiin. Kirjaimellisesti: Rahaa otetaan työläisten taskuista ja annetaan asevalmistajille, kuten Rheinmetallille. Kuten Merzin edeltäjät kutsuivat tätä ohjelmaa, se on ”tykkejä voin sijaan”.

Berliinissä koululakkoon liittyi joukko Vivantesin julkisten sairaaloiden palveluksessa olevia työntekijöitä. He ovat olleet lakossa kolme viikkoa vaatien samaa palkkaa samasta työstä. Heidän solidaarisuutensa osoitti, että koulujen lakko ja sairaalalakko ovat saman kolikon kaksi puolta: nuoret haluavat tulevaisuuden ja terveydenhuollon työläiset haluavat kunnollisen elämän; molemmat vaatimukset ovat ristiriidassa Saksan porvariston uusien sotien tavoitteiden kanssa.

Torstaina 7. toukokuuta opiskelijat Italiassa lakkoilivat puolestaan sotaa lietsovaa Melonin hallitusta ja asevelvollisuutta vastaan.

– Tänään alkaa eurooppalaisten nuorten mobilisaatio asevelvollisuutta ja Euroopan ja NATOn hallitsevien luokkien sotaa lietsovaa politiikkaa vastaan.

– Nuorina ja opiskelijoina tiedämme hyvin, että tämän taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen mallin kriisin edessä länsimaiden hallitukset yrittävät parantaa sitä lietsomalla sotia maailman kansojen, työläisten ja opiskelijoiden kustannuksella ja valmistautumalla lähettämään meitä nuoria taistelemaan omia sotiaan.

– Tämä suuntaus näkyy Saksassa, Ranskassa ja jopa täällä Italiassa rakkaan ministerimme Crosetton esittämissä ehdotuksissa asevelvollisuuden palauttamiseksi. Tämän hallituksen ja Euroopan hallitsevien luokkien valmistautuessa lähettämään sukupolven sotaan, jonka tulevaisuuden he varastavat, vastaamme tänään tällä kansallisen ja kansainvälisen mobilisaation ensimmäisellä päivällä, jolloin koulut ja yliopistot ovat lakossa Italiassa ja Ranskassa, ja huomenna useissa muissa Euroopan maissa.

– Opiskelijoina näemme leikkauksia koulutukseen oppilaitoksissa, vastareformeja, jotka lopullisesti purkavat julkisen sektorin, ja mitä mauttomimman hyväksynnän sotaa lietsovalle propagandalle, jonka tarkoituksena on valmistaa nuoria yhä uhkaavampaan sodan ja tuhon tulevaisuuteen. Tähän vastaamme selvästi: emme ole sotienne suunnittelijoita emmekä tykinruokaa.

– Lähettäkäämme kova ja selkeä viesti tällä ensimmäisellä kansainvälisellä nuorten mobilisaatiolla: nuorina me käymme sotaa sotaa vastaan, koska me emme värväydy!

Nuoret ympäri Eurooppaa mobilisoituivat useissa maissa asevelvollisuuden palauttamista sekä kansallisten hallitusten, NATOn ja Euroopan unionin ajamaa asevelvollisuus- ja militarisointipolitiikkaa vastaan.

Saksassa 50 000 nuorta osallistui opiskelijalakkoihin ja joukkomielenosoituksiin yli 150 kaupungissa tehden selväksi, että nuori sukupolvi ei aio asettua asevelvolliseksi ja hylkää uuden asevelvollisuuslain.

Samaan aikaan Ranskassa, Sveitsissä, Englannissa, Itävallassa, Turkissa ja Italiassa tuhannet nuoret lähettivät yhteisen viestin: petettynä sukupolvena me järjestäydymme.

– Tänään on myös natsismista ja fasismista saadun voiton vuosipäivä. Kunnioitamme puna-armeijan vastarintaa ja valtavaa uhrausta, joka tehtiin ihmiskunnan vapauttamiseksi fasismista ja imperialistisesta sodasta. Tänään jatkamme partisaanien perintöä ja vastustamme sodanlietsontaa ja rikollisuutta, jolle tielle hallituksemme meidät vetävät.

– Yhdessä asevelvollisuutta vastaan ​​saimme yhden selkeän viestin kaikumaan koko mantereella, suunnattuna läntiselle hallitsevalle luokalle. Tämä on vasta alkua!

S. P. Kähmi Uutiset

Turkin kommunistit kutsuvat laajaan NATOn vastaiseen mobilisaatioon Ankaran huippukokouksen yhteydessä

Turkin kommunistinen puolue (TKP) on kutsumassa koolle laajan sotilasliitto NATOn vastaisen mobilisaation ennen Ankarassa 7.–8. heinäkuuta 2026 pidettävää NATOn huippukokousta.

Puolue ilmoitti viikon kestävästä poliittisesta toiminnasta ja protesteista 4.–12. heinäkuuta, jotka huipentuvat suureen mielenosoitukseen 5. heinäkuuta jossa vastustetaan NATOa, imperialismia ja Turkin syvenevää osallistumista euroatlanttisiin sotilassuunnitelmiin.

Lausunnossaan TKP tuomitsee Naton ”imperialismin keihäänkärkenä” ja korostaa, että liitto on tuonut tuhoa, sotia ja interventioita kansoille Jugoslaviasta ja Libyasta Afganistaniin ja Lähi-itään. Turkin kommunistit korostavat, että tulevan Ankaran huippukokouksen tavoitteena on vahvistaa sotilaallista eskalaatiota, aseiden hankintaa ja imperialistista kilpailua aikana, jolloin maailmanlaajuiset jännitteet kiristyvät nopeasti.

Puolue kritisoi jyrkästi Erdoğanin hallitusta huippukokouksen isännöinnistä ja syyttää sitä maan sitomisesta entistä tiiviimmin NATOn strategisiin tavoitteisiin samalla kun työläiset ja nuoret kohtaavat pahenevia elinolosuhteita, köyhyyttä ja turvattomuutta. TKP väittää, että Turkin hallitseva luokka pyrkii aktiivisempaan rooliin imperialistisissa kilpailuissa ja tekee maasta sotilaallisen ja geopoliittisen keskuksen NATOn operaatioille.

Kehottaen työläisiä, opiskelijoita ja imperialismin vastaisia ​​järjestöjä osallistumaan mielenosoituksiin, kommunistit korostavat, että NATOn vastustusta ei voida erottaa taistelusta itse kapitalismia vastaan. ”Ei NATOlle, ei imperialistisille sodille” odotetaan olevan yksi mobilisaatioiden keskeisistä iskulauseista.

Ankaran huippukokous on toinen Turkin isännöimä NATOn huippukokous vuoden 2004 Istanbulin kokouksen jälkeen, ja siihen odotetaan osallistuvan kaikkien NATOn jäsenvaltioiden johtajat.

S. P. Kähmi Kirjasto

Franz Mehring: Vappu ja militarismi

Seuraava Franz Mehringin teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1904 saksalaisessa Die Neue Zeit -lehdessä.

Kansainvälisen proletariaatin vappujuhla osuu sunnuntaille, ja siksi työväenluokan vaatimukset työstä lepoa varten heidän vappupäivänään nousevat luonnollisesti etualalle. Tänä vuonna vapun merkitys mielenosoituksena sotaa vastaan ​​ja kansainvälisen rauhan puolesta tulee entistä ilmeisemmäksi. Ensimmäistä kertaa proletariaatin maailmanvapaan perustamisen jälkeen se osuu yksiin suuren sodan kanssa, jolla voi olla maailmanhistoriallinen merkitys ja joka voi mahdollisesti muuttua maailmanlaajuiseksi tulipaloksi.

Olisi erehtyvää olettaa, samoin kuin tietyt hyvää tarkoittavat porvarillisen maailman työväenluokkaiset ystävät, että vapun antimilitaristinen merkitys on ikään kuin hitsattu sen antikapitalistiseen merkitykseen. On väärin sanoa työläisille: Tehkää sovinto militarismin kanssa, niin se antaa teille tarvitsemanne yhteiskunnalliset uudistukset. Tällainen puhe ei ole hitsaustakaan viisaampaa kuin porvarillisten rauhanharrastajien vakuutus: Heittäkää pois militaristinen ies, niin kapitalistinen ies on teille lempeä ja suloinen. Tässä ristiriidassa jopa porvarillisen maailmankuvan ennakkoluulottomatkin mielet horjuvat toivottomasti, ja kun he yrittävät voittaa sen piinaa marssimalla rinta rinnan, kuten militaristiset yhteiskuntauudistajat Naumannin ja kapitalistiset rauhanharrastajat Barthin tavoin ovat viime aikoina yrittäneet, hämmennys kasvaa entisestään.

Proletariaatin luokkatietoisuus on sitä vastoin ratkaissut tuon ristiriidan ytimestään lähtien ymmärtämällä, että luokkavalta ihmisyhteiskunnassa ja veriset sodat kansojen välillä ovat vain saman kolikon kaksi puolta. Lakkauttakaa luokkavalta, niin sodat hävitetään juurineen; jatkakaa sotia, niin luokkavalta säilyy aina. Kapitalistisen yhteiskunnan näkökulmasta sota on tietenkin ”kulttuurinen ihanne”, kuten porvarilliset professorit ovat meille opettaneet; se on ”Jumalan järjestyksen osa”, kuten Moltke sen omalla tavallaan ilmaisi; näkemys, josta Buckle lähti laatiessaan suurta historiallista teostaan, nimittäin että ”merkityksettömillä taisteluiden ja piiritysten historiankirjoilla” ei ollut mitään merkitystä porvarilliselle kulttuurimaailmalle, oli vain suuri illuusio.

Buckle oli oikeassa menneisyyden, mutta ei tulevaisuuden suhteen. Hänen historiankäsityksensä oli suuri edistysaskel hoviväärentelijöihin verrattuna, jotka mahtipontisesti kertoivat mahtavien sotapäälliköiden mahtipontisista sotaretkistä, mutta se jäi ennen tuhatvuotisen vapauden ja rauhan valtakunnan satua kansojen välille, jonka vapaakaupan oletettiin tuoneen mukanaan. Se oli este, jonka vain sosialismi kykeni voittamaan ja on vähitellen voittanut. Liebknecht, muuten täysin oikeutetussa ihailussaan Bucklea kohtaan, hieman sivuutti sen, ja Lassalle puhui samalla tavalla kerran halveksivasti sodista, jotka käytiin jonkun emännän oikkujen vuoksi. Engels sitä vastoin omisti sotien historialle tutkimuksen, joka ei ollut yhtään vähemmän perusteellinen kuin taloushistorialle, ja todellakin nämä kaksi kulkevat rinnakkain, valaisten ja selittäen toisiaan, osoittaen samoja ominaispiirteitä.

Porvarillisen lehdistön monien typerien iskulauseiden joukossa on harva typerämpi kuin savuinen ilmaus ”taisteluajattelijoista”, joita Saksan armeijan sanotaan tietysti ensisijaisesti kuhisevan. Yhtä hyvin voisi puhua ”pörssiajattelijoista”. Sillä samat ominaisuudet tekevät menestyvästä kenraalista ja menestyvästä pörssispekulaattorista: tietty määrä maalaisjärkeä, ei liian vähän, vaan pikemminkin liian vähän kuin liikaa, ja ennen kaikkea suuri määrä ”uhkapelurin rohkeutta”, kuten sodan loistavin teoreetikko Clausewitz asian ilmaisee. Clausewitz itse on klassinen esimerkki siitä, kuinka kyky ajatella loogisesti ja yleensä erinomainen älykkyys ovat kenraalille suuri onnettomuus. Hän suoriutui sodassa vain keskinkertaisesti, ja kuten hänen sotilastoverinsa yksimielisesti kertovat, tämä johtui siitä, että hän aina ”näki pimeän puolen”. Toisin sanoen, koska hänellä oli liian kirkas mieli sokeasti hapuillakseen eteenpäin opettajansa Scharnhorstin neuvon mukaan, että sodassa on vähemmän tärkeää se, mitä tapahtuu, kuin se, että jotain ylipäätään tapahtuu. Tämä on sama ilmiö, jonka Lassalle kerran selitti näillä sanoilla: ”Tästä johtuu kokeneiden kauppiaiden usein esittämä huomautus, että kaupallisessa urassa juuri ovelimmat keinottelijat kärsivät useimmiten haaksirikon, ja juuri tyhmimmillä näyttää olevan paremmat mahdollisuudet. Tuntemattomien olosuhteiden summa on aina äärettömän paljon suurempi kuin tuntemattomien olosuhteiden summa.” Tämä pätee aivan yhtä lailla sodassa kuin kapitalistisessa spekulaatiossakin. Mitä tarkempi tiedossa olevien olosuhteiden arviointi on, mitä älykkäämpi kenraali tai keinottelija on, sitä suurempi on todennäköisyys, että tuntemattomien olosuhteiden äärettömän suuri summa muuttaa lopputulosta, mikä sitten luonnollisesti lamauttaa niiden energian, jotka pystyvät ajattelemaan loogisesti pohtiakseen tätä. Aivan kuten tämä selittää, miksi Clausewitz, joka hallitsi mestarillisesti sodan teorian, ei saavuttanut käytännön menestystä sodassa, se selittää myös, miksi ruhtinaallinen luokka, ellei muuten ihmiskunnan puolustaja, on kuitenkin tuottanut suhteettoman määrän ”loistavia” kenraaleja. Sillä jos sen jäseniä suojellaan älyn liialliselta kehitykseltä heidän kasvatuksensa ja älyllisen koulutuksensa luonteen vuoksi, heidän ”uhkapelirohkeutensa” on sitäkin erinomaisemmin kehittynyttä, koska epäonnistumisen sattuessa heillä ei ole mitään pelättävää paitsi että kansan on maksettava hinta, jolle he sitten voivat, kuten vanha Fritz Kolinissa perääntyville kranaatinsotureilleen, esittää moraalisesti tuhoisan moitteen: Te lurjukset, haluatteko todella elää ikuisesti?

Mutta aivan kuten kapitalistisen spekulaation villissä noppapelissä vallitsevat vain historiallisen kehityksen immanentit lait, niin myös sodan villissä noppapelissä. Luokkavallan lähtökohtana sota on kaiken kaikkiaan ollut historiallisen edistyksen vipuvarsi, aivan kuten kapitalistinen tuotantotapa, jonka vanavedessä militarismi on saavuttanut ennennäkemättömän laajentumisensa. Ilman Napoleonin ajan sotia Saksa olisi rappeutunut feodalismin suoksi, kuten Puola ennen sitä, ja vuoden 1870 sodan tykit räjäyttivät sen oven maailmanmarkkinoille. Sotien tämän historiallisen merkityksen sokeutuminen, aina luokkavallan lähtökohdan alla, oli Bucklen virhe ja on edelleen porvarillisten rauhanharrastajien virhe, joita vastaan ​​Moolokin palvojilla on hyvin helppo maaperä. Toisaalta sotien historiallisen merkityksen tunnustaminen ei tarkoita, että tunnustamme ne ihmiskunnan edistyksen vipuvarreksi. Tässäkin sosialismi suhtautuu militarismiin samalla tavalla kuin kaksoisveljeensä, kapitalismiin: se ei käännä sille selkäänsä mumisemalla muutamia ärsyttäviä ja banaaleja lauseita, kuten kapitalistiset rauhanpiippujen polttajat, vaan pikemminkin tutkii sen vahvuuksia ja heikkouksia voittaakseen sen sitä varmemmin. Sillä, kuten kaikissa muissakin taisteluissa, proletariaatin käymä taistelu hallitsevia luokkia vastaan ​​eroaa hallitsevien luokkien keskinäisistä taisteluista, olipa kyseessä sitten markkinapaikka tai taistelu, siinä, että siinä ratkaiseva tekijä ei ole tuntemattomien, vaan tiedossa olevien olosuhteiden summa, ja työväenluokan voitto on sitä varmempi, mitä tarkemmin ja oikeammin se pystyy tunnistamaan nämä olosuhteet.

Kaikesta tästä seuraa myös se, että jos kaikki proletariaatin elintärkeät edut viittaavat militarismin vastaiseen taisteluun kuolemaan asti, aivan kuten ne viittaavat kapitalismiin, se ei voi olla välinpitämätön kapitalistisen yhteiskunnan sotien kehittymisen suhteen. Valtiovarainministeri syytti äskettäin Saksan sosialidemokraatteja valtiopäivillä sisäisestä ristiriidasta, koska he vaativat ehdotonta puolueettomuutta Venäjän-Japanin sodassa, mutta silti käyvät raivoisaa sotaa Venäjää – tai tarkemmin sanottuna tsaarin despotiaa – vastaan. Ajatus tästä väitetystä ristiriidasta voi kuitenkin todella syntyä vain ihmisen mielessä, jolla on vain hyvin epämääräinen käsitys historiallisesta kontekstista eikä minkäänlaista käsitystä proletariaatin luokkataistelusta. Jos työväenluokka ei voi olla tästä innostunut, vaan voi vain kohauttaa halveksivasti olkapäitään sille, että kapitalistinen yhteiskunta kaikesta kulttuuristaan ​​kerskumisestaan ​​ja kehuskelustaan ​​huolimatta ei voi ratkaista ristiriitaisia ​​etujaan millään muulla tavalla kuin niillä barbaarisilla ja raaoilla keinoilla, joilla eläimet taistelevat ruokintapaikoista, sen ei tarvitse missään nimessä olla välinpitämätön siitä, miten päätös tehdään kussakin yksittäistapauksessa. Niin kauan kuin luokkavalta on olemassa, sodat ovat historiallisen kehityksen vipuvarsia, ja työväenluokalla on elintärkeä intressi siihen, että tämä kehitys etenee nopeimmalla tahdilla luokkavallan täydelliseen vararikkoon asti. Siksi, vaikka emme olekaan kiinnostuneita japanilaisten voitosta, olemme kiinnostuneita tsaarin järjestelmän kukistamisesta, jonka jätämme luokkavallan kannattajien surettavaksi.

Työväenluokan ei sovi asettua sortajiensa veristen tekojen puolelle, vaan sen velvollisuus on valppaasti etsiä keinoja edistää vapautuskamppailuaan kapitalismin maailmaa kohtaavien katastrofien keskellä. Niinpä vietämme vappua tänä vuonna.

S. P. Kähmi Uutiset

Italiassa vastustettiin sotaa ja militarismia fasismista vapautumisen vuosipäivänä

Roomasta Milanoon fasismista vapautumisen vuosipäivästä tuli Italiassa kutsu toimia Melonin hallituksen turvallisuusasetusta ja militarisointia vastaan.

Italian parlamentti hyväksyi perjantaina hallituksen turvallisuusasetuksen opposition protestien keskellä. Hallitus puolestaan ​​hyväksyi korjaavan asetuksen, jolla puututtiin huoleen kiistanalaisesta säännöksestä, joka kannustaa lakimiehiä avustamaan siirtolaisia ​​”vapaaehtoisessa paluussa”.

Italian senaatti antoi lopullisen hyväksyntänsä hallituksen laaja-alaiselle turvallisuusasetukselle 24. huhtikuuta, vain tunteja ennen kuin toimenpide olisi rauennut. Paketti sisältää tiukempia poliisivaltuuksia – kuten epäiltyjen mellakoitsijoiden ennaltaehkäisevän pidätyksen – mutta huomion keskipisteenä on ollut noin 615 euron kannustin ammattilaisille, jotka suostuttelevat paperittomia siirtolaisia ​​suostumaan vapaaehtoiseen paluuseen.

Turvallisuusasetus, jonka oli määrä umpeutua lauantaina, hyväksyttiin opposition lainsäätäjien laulaessa toisen maailmansodan vastarintaliikkeen hymniä Bella Ciao ja pidellen unikkoja.

Turvallisuusasetuksen hyväksyminen 24 tuntia ennen vapautuspäivää on riisunut päivämäärältä sen toistuvan luonteen. Tänä vuonna huhtikuun 25. päivän tapahtumista on tullut kehotus toimia hallituksen sortoa ja autoritaarisia taipumuksia vastaan, joiden viimeisimpänä esiintymänä on uusin turvallisuuspaketti.

Roomassa järjestetyn kulkueen kärjessä komeili tunnus ”Rauhan partisaanit” punaisessa FC:n (kommunistinen rintama) ja FGC:n (kommunistinen nuorisorintama) allekirjoittamassa banderollissa. Muita tunnuksia olivat ”Eläköön Italia, joka vastustaa” ja ”Lopetimme keskustelut fasistien kanssa 25. huhtikuuta 1945”. Rauhanlippujen ja Palestiinan lippujen seassa nähtiin myös CGIL:n (Italian yleisen työväenliiton) nimikirjaimet. Nämä olivat joitakin ANPI:n (Italian partisaanien kansallinen yhdistys) Roomassa 25. huhtikuuta järjestämän perinteisen kulkueen osallistujista, joka suuntasi Piazza di Porta San Paololta Parco Schusteriin.

– Olemme aukioilla ympäri Italiaa. Rauhanpartisaanien paraati järjestettiin yli 30 kaupungissa. Se ei ole tyhjä muisto: mikä on todellisempaa kuin taistella pomojen sotaa, hallitusta vastaan, joka vetää meidät kurjuuteen, kuin rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tulevaisuuden puolesta taisteleminen? Nämä olivat partisaanien ihanteita. Tämä on kommunistien taistelu tänään, FGC kirjoitti Facebook-sivuillaan.

– Tuhannet proletaarit ja kommunistit taistelivat ja antoivat henkensä vapauttaakseen Italian natsifasismista ja sodan julmuudesta, muistutetaan FC:n ja FGC:n lentolehtisessä.

– Nykyään Italia on hyvin erilainen kuin se, jonka puolesta partisaanit taistelivat: siksi vastarinnan lipun pitäminen korkealla tänään tarkoittaa taistelua imperialistista sotaa, kapitalismin meille joka päivä aiheuttamaa riistoa ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.

– Elinkustannukset nousevat dramaattisesti, ja sota tulee yhä enemmän elämäämme. Samaan aikaan muutamien suurten taloudellisten ryhmittymien voitot kasvavat ja osakemarkkinat saavuttavat kaikkien aikojen huippunsa. Melonin hallitus tukee näitä mekanismeja toteuttamalla sotatalouspolitiikkaa ja siirtämällä NATOn ja EU:n uudelleenaseistamisen kustannukset työläisten maksettavaksi.

– Keskustavasemmiston teeskentelyoppositio ei ole poikkeus: yhtäältä se huutaa oikeiston aiheuttamaa vaaraa vastaan, mutta toisaalta se jatkaa avoimesti uudelleenaseistautumispolitiikan tukemista, mennen jopa niin pitkälle, että se kannattaa hullua ajatusta yhteisestä eurooppalaisesta armeijasta, esittäen eurooppalaisen imperialistisen navan vahvistamisen ”vaihtoehtona” sodankäynnille ja oikeiston etenemiselle.

– Tänään, enemmän kuin koskaan, meidän on työskenneltävä rakentaaksemme todellisen poliittisen vaihtoehdon, sellaisen, joka keskittää työläisten, opiskelijoiden ja työttömien edut ja toistaa, ettei meillä ole mitään voitettavaa pomojen ja heidän hallitustensa sodista. Imperialistista sotaa, uudelleenaseistautumista ja sotataloutta vastaan, nostakaamme partisaanien punainen lippu!

S. P. Kähmi Uutiset

Joukkoliike vastustaa Balikatan-sotaharjoitusten käynnistymistä Filippiineillä

Historian suurin Balikatan-sotaharjoitus käynnistyi Filippiineillä virallisesti 20. huhtikuuta 2026. Yli 17 000 sotilasta osallistuu harjoitukseen Filippiineiltä, Yhdysvalloista, Kanadasta, Ranskasta, Japanista, Uudesta-Seelannista ja Australiasta.

Kuten aiemmillakin kerroilla, sotaharjoitus on saanut vastaansa mielenosoittajien joukkoliikkeen.

– Balikatan antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden testata ase- ja ohjusjärjestelmiään saarillamme. Joten Balikatan vetää Filippiinit mukaan Yhdysvaltojen loputtomiin sotiin, sanoi eräs sotaharjoituksia vastustanut mielenosoittaja.

– Balikatan vaarantaa paikallisyhteisömme, se heikentää kansallista itsemääräämisoikeuttamme, ja Balikatanin isännöintiin käytetyt resurssit tulisi osoittaa kansamme tukemiseen. Balikatan siis heijastaa Yhdysvaltojen laajenevaa sotilaallista väliintuloa eikä vastaa kansamme perustarpeisiin.

Se, mikä näyttää satunnaisilta sotaharjoituksilta, on kasvavan pysyvän infrastruktuurin tukema ilmiö, kirjoittaa Bulatlat-julkaisu.

– Polttoaineen varastointilaitokset, logistiikkakeskukset, korjauspaikat ja ennalta sijoitetut laitteet viittaavat pitkäaikaiseen operatiiviseen kapasiteettiin pikemminkin kuin väliaikaiseen yhteistyöhön. Liittouman modernisointina markkinoidut kehityshankkeet toimivat aineellisina edellytyksinä Yhdysvaltojen jatkuvalle sotilaalliselle läsnäololle Filippiinien alueella.

– Myös siviililiikenne ja satamajärjestelmät on sisällytetty tähän järjestelyyn. Ro-ro-reittejä, varastoja ja saarten välistä logistiikkaa käytetään yhä enemmän sotilaalliseen liikkuvuuteen, mikä hämärtää kaupallisen liikkuvuuden ja sotilaallisen käytön välistä rajaa.

– Nämä kehityskulut merkitsevät sitä, mitä usein kuvataan liittouman vakiintuneemmaksi vaiheeksi – vähemmän episodiseksi, enemmän sulautuneeksi. Tämä herättää kysymyksen paitsi siitä, kuinka syväksi integraatio on tullut, myös siitä, mihin sitä valmistellaan.

– Filippiinien alueen hahmottuessa yhä enemmän eteenpäin suuntautuvaksi operaatioalustaksi se sotkeutuu jännitteisiin Etelä-Kiinan meren ja Taiwaninsalmen ympärillä. Kollektiivisen puolustuksen kieli hämärtää epäsymmetriaa: Filippiinit eivät puolusta pelkästään aluettaan, vaan ne on sijoitettu osaksi Yhdysvaltojen strategisen projektin laajempaa arkkitehtuuria.

– Tässä kontekstissa on ymmärrettävä vastustus Balikatania ja Yhdysvaltojen laajempaa ja uudelleenbrändättyä Intian ja Tyynenmeren alueen strategiaa – jota aiemmin kutsuttiin nimellä ”Käännös Aasiaan”, Yhdysvaltojen geopoliittisen laajentumisen viitekehykseksi alueella. Kiina ja Filippiinien kansallisdemokraattinen vasemmisto vastustavat molemmat näitä kehityskulkuja, mutta eivät samoilla analyyttisillä perusteilla. Kiinan kanta on ensisijaisesti valtiopohjainen ja geopoliittinen: se tulkitsee Balikatanin osaksi Yhdysvaltojen strategista saartoa, valtioiden välisen kilpailun ja voimatasapainon puitteissa.

– Filippiinien kansallisdemokraattinen kanta edistää laajempaa ja monitasoisempaa kritiikkiä. Se tuo esiin paitsi geopolitiikan myös luokkasuhteet. Imperialismi ymmärretään globaalina kasautumisjärjestelmänä, joka rakentaa epätasa-arvoisia suhteita imperialististen keskusten sekä siirtomaiden ja puolisiirtomaiden välille. Tästä näkökulmasta Filippiinit eivät ole pelkästään suurvaltojen välissä, vaan ne on sisällytetty tuotanto- ja valvontahierarkiaan, jossa työvoima, maa ja resurssit ovat alisteisia Yhdysvaltojen imperialistisille eduille.

– Tämän alistamisen taakka jakautuu epätasaisesti. Työläiset imeytyvät matalapalkkaisiin vientituotantojärjestelmiin, jotka ovat sidoksissa ulkomaisiin toimitusketjuihin. Talonpojat ja kalastajat syrjäytetään infrastruktuurin, kaivostoiminnan ja militarisoitujen alueiden tieltä. Alkuperäiskansojen yhteisöt kohtaavat lisääntyvää alueilleen tunkeutumista kaivostoiminnan ja strategisten projektien kautta. Se, mitä pidetään kehityksenä, tarkoittaa riistoa ja turvattomuutta jokapäiväisen elämän tasolla.

– Filippiinien kansallisdemokraattisen liikkeen kannalta nämä kehityskulut paljastavat keskeisen ristiriidan: avun, turvallisuuden ja kehityksen kieltä käytetään syventämään sotaa, riippuvuutta ja rakenteellista alistamista. Kamppailu ei ole pelkästään ulkomaista sotilaallista läsnäoloa vastaan, vaan myös sitä mahdollistavaa järjestelmää vastaan ​​– jossa imperialismi ja byrokraattinen kapitalismi kohtaavat.

– Imperialistisen sodan vastustaminen edellyttää niiden sisäisten olosuhteiden kohtaamista, jotka mahdollistavat tällaisen liittoutumisen. Suvereniteettia ei voida pelkistää ulkopoliittiseksi suuntautumiseksi; se edellyttää sen yhteiskuntajärjestyksen muuttamista, joka edelleen sitoo Filippiinit Yhdysvaltojen imperialismiin, Bulatlat päättää.

S. P. Kähmi Uutiset

Ruotsiin syntyi uusi NATO-vastainen vasemmistopuolue

Ruotsissa aloitti joulukuussa 2025 uusi vasemmistopuolue Tulevaisuuden Vasemmisto (ruots. Framtidens Vänster, FV). Ulkopoliittisesti puolue edustaa vasemmistolaista anti-imperialismia, radikaalia kansainvälistä solidaarisuutta ja NATO-vastaisuutta, josta valtavirran ruotsalaisessa politiikassa on luovuttu.

Perustamisen taustalla ovat kaksi kansanedustajaa, Daniel Riazat ja Lorena Delgado Caras. Molemmat kuuluivat aiemmin Ruotsin Vasemmistopuolueeseen (V), mutta erosivat linjaerimielisyyksien ja erottamisvaatimusten takia.

Riazat on todennut julkisuudessa, että sekä häntä että Delgado Varasia vastaan ​​​​suunnatut erottamisprosessit johtuivat vasemmistopuolueen syvemmistä poliittisista ja organisatorisista erimielisyyksistä, mukaan lukien kiistat ulkopolitiikasta, Palestiinan kysymyksestä ja sisäisestä demokratiasta. Molemmat kansanedustajat erosivat vasemmistopuolueesta elokuussa 2025 ja jatkoivat istuntojaan valtiopäivillä itsenäisinä jäseninä.

Tulevaisuuden Vasemmisto käynnistettiin virallisesti joulukuussa 2025. Perustamistilaisuuden yhteydessä perustajat totesivat, että projektin tavoitteena on rakentaa laaja ruohonjuuritason liike, ja totesivat, että vakiintuneet vasemmistopuolueet eivät enää edustaneet riittävän radikaalia tai kansainvälisesti solidaarista poliittista linjaa. Puolue piti ensimmäisen puoluekokouksensa maaliskuussa ja liittyi hiljattain Euroopan vasemmistopuolueeseen.

Virallisen ohjelmansa mukaan Tulevaisuuden Vasemmisto kuvailee itseään ”liikkeeksi niille, jotka kieltäytyvät hyväksymästä epäoikeudenmukaisuutta”, joka kannattaa sosialismia, feminismiä, rasismin ja imperialismin vastaista toimintaa, dekolonisaatiota ja oikeudenmukaista ekologista siirtymää. Puolue korostaa lisäksi ekososialismia, kapitalismin ja kolonialismin vastaista toimintaa sekä yhteiskunnan vallankumouksellista muutosta ja väittää, että kapitalismia ei voida korjata, vaan se on korvattava demokraattisella, ruohonjuuritason johtamalla järjestelmämuutoksella.

Puolueen imperialisminvastaiseen linjaan kuuluu sotilasliitto NATOn vastustaminen, globaalien vapautusliikkeiden tukeminen, Ruotsin aseviennin lopettaminen sekä Ruotsin historiallisen vastuun korostaminen siirtomaavallan hyväksikäytöstä ja sen roolista globaalissa eriarvoisuudessa. Se on kriittinen aseteollisuutta kohtaan, mukaan lukien Ruotsin sotilaallinen apu Ukrainalle.

Puolue vaatii Ruotsia ulos NATOsta.

– Ruotsin on vastustettava miehitystä, apartheidia ja sotarikoksia riippumatta siitä, kuka niitä suorittaa. Tarvitaan aktiivista solidaarisuutta vapaustaisteluille ja kansojen itsemääräämisoikeudelle, puolueen visiodokumentti toteaa.

– Keskitymme puolueen rakentamiseen ja ihmisten keräämiseen, mikä vie aikaa. Nyt keskitymme kannattajakunnan rakentamiseen. Tavoitteenamme on olla edustettuna useissa Ruotsin kunnissa seuraavien vaalien jälkeen, Lorena Delgado Varas sanoi SVT:lle.

S. P. Kähmi Uutiset

Ruotsin nuoret kommunistit haluavat yhdistää nuorison NATOa vastaan

Kevään aikana Vallankumouksellinen kommunistinen nuoriso RKU on käynyt Ruotsissa kampanjaa NATOa vastaan. Se päättyy mobilisaatioon sotilasliittoa vastaan ​​järjestettävään mielenosoitukseen Helsingborgissa 16. toukokuuta.

Ruotsi isännöi ensimmäistä kertaa suurta NATOn kokousta Helsingborgissa 21.–22. toukokuuta. Tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna, 16. toukokuuta, ruotsalaiset rauhan kannattajat, sodan vastustajat ja anti-imperialistit kokoontuvat mielenosoitukseen kaupunkiin.

Vallankumouksellinen kommunistinen nuoriso on osa Stoppa NATO -verkostoa ja on käynnistänyt omaa kampanjaansa Ruotsin vetäytymiseksi NATOsta tänä keväänä. Tämä huipentuu heidän mobilisoitumiseensa mielenosoitusta varten.

– Pidämme tätä yhtenä tärkeimmistä nuorten kohtaamista ongelmista tänä päivänä. Meillä on kotimaassa militarisointia, joka köyhdyttää yhteiskuntaa samalla kun se varustaa sitä sotaan, sanoo järjestön puheenjohtaja Marcus McBay Proletären-lehdelle.

– Tämä on osa imperialistista aggressiota. Ruotsi on liittynyt yhä aggressiivisempaan imperialistiseen blokkiin, ja meidän on osoitettava, että julkinen mielipide on tätä vastaan.

Marcus McBay viittaa siihen, että yhä useammat ruotsalaiset ovat jälleen alkaneet arvostella Natoa, ei vähiten siksi, että Yhdysvallat on riisunut humanistisen naamionsa.

– Ihmiset tuntevat tulleensa huijatuiksi, hän toteaa.

– Monet uskoivat, että Ruotsin NATO-jäsenyys lisää turvallisuutta, mutta näin ei juurikaan ole. Me olemme vaarassa joutua konflikteihin, jotka olisimme voineet välttää, kun taas me nuoret, jotka suoritamme asepalvelusta, olemme vaarassa joutua NATOn armeijan sotilaiksi ja kuolemaan vieraaseen maahan, nuorisojärjestön sivuilla todetaan.

– NATO-jäsenyytemme tekee meistä pelinappulan imperialismin pelissä. Ruotsin NATO-jäsenyys tarkoittaa täydellistä tukea Yhdysvaltain imperialismille. Heilutamme häntäämme kuin koira suurvallan perässä ja ajamme sen etuja. NATOn päätökset ovat tärkeämpiä kuin Ruotsin laki, ja amerikkalaiset joukot saavat varastoida ydinaseita Ruotsin maaperällä.

RKU järjestää myös bussikuljetuksen Tukholmasta Göteborgiin, jossa perjantaina he järjestävät rauhanillan musiikin ja paneelikeskustelujen kera, ja lauantai-iltana he järjestävät mielenosoittajille jatkot.

Yhdistys näkee, että nuorten mobilisoinnin näkymät ovat hyvät, ja odottaa innolla onnistunutta mielenosoitusta.

– Monet nuoret ovat kokeneet anti-imperialistisen herätyksen Palestiinan kansanmurhan ja nyt myös Israelin ja Yhdysvaltojen Iranin ja Libanonin vastaisen sodan vuoksi. On selvää, että kun näkee sodan aiheuttaman täydellisen tuhon ja ruotsalaisten poliitikkojemme, mutta myös muiden maiden poliitikkojen täydellisen apatian sitä kohtaan, ymmärtää, että tämä on järjestelmällistä ja että meidän on taisteltava näitä sotia luovaa järjestelmää vastaan.

– NATO on tärkeä osa tätä järjestelmää, ja meidän tehtävämme, koska maamme on sen jäsen, on peruuttaa tuo jäsenyys ja taistella imperialistien heikentämiseksi omassa maassamme ja blokissamme, summaa Marcus McBay.

S. P. Kähmi Uutiset

Toukokuun sotaharjoituksessa ulkomaiset NATO-joukot operoivat Suomessa ensimmäistä kertaa ilman suomalaisjohtoa – Yhdysvaltain komennossa

Ulkomaiset NATO-joukot harjoittelevat toukokuussa Suomessa ensimmäistä kertaa ilman suomalaisjoukkoja tai suomalaista johtoporrasta. Maanantaina 11.5. Kuhmon Vuosangassa käynnistyy Saber Strike 26 -sotaharjoituksen Suomessa toteutettava osuus, joka kuuluu osaksi Yhdysvaltojen johtamaa Sword 26 -sotaharjoituskokonaisuutta.

Saber Strike 26 -harjoituksen ensimmäisessä Rock Sisu -vaiheeessa ulkomaiset sotilasjoukot toteuttavat oman harjoitustoimintansa ilman taistelevia joukkoja tai johtoporrasta Suomesta. Harjoituksessa operoi joukkoja Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Italiasta, Unkarista ja Puolasta. Rock Sisu toteutetaan Vuosangan harjoitusalueella 11.—17.5.

Suuret taisteluharjoitukset tuovat 4500 sotilasta Kainuuseen ja 10 000 sotilasta Kaakkois-Suomeen

Rock Sisun päätyttyä harjoitusjoukkoa täydennetään suomalaisilla ja Suomessa jo useita kuukausia olleilla ranskalaisilla joukoilla Kainuun prikaatin johtamaan Northern Star 26 -taisteluharjoitukseen 18.—30.5. Harjoitukseen osallistuu noin 4500 sotilasta Suomesta, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Unkarista ja Puolasta. Northern Star 26 on ensimmäinen harjoitus, jossa tuhannet sotilasliiton sotilaat operoivat yhdessä Vuosangan harjoitusalueella.

Samaan aikaan noin 10 000 sotilasta harjoittelevat yhdessä Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueilla Karjalan prikaatin johtamassa Karelian Sword 26 -harjoituksessa 18.—29.5. Harjoitukseen osallistuu sotilaita Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen lisäksi Yhdysvaltain Virginian kansalliskaartista ja Iso-Britannian asevoimien 4 Regiment Army Air Corps -taisteluhelikopteriosastosta.

Sotaharjoituksiin osallistuu henkilöstöä kaikista Maavoimien joukko-osastoista sekä muualta Puolustusvoimista, ja siirtymiset vaikuttavat liikenteeseen eri puolilla Suomea erityisesti harjoitusten alkaessa ja päättyessä. Kansainvälisten harjoitusjoukkojen henkilöstöä ja kalustoa saapuu Suomeen vaiheittain. Kevään harjoituskokonaisuuteen liittyy myös merkittävä määrä lentotoimintaa.

S. P. Kähmi Uutiset

”Sakset seis!” – Yli 120 järjestöä vastusti hallituksen leikkauspolitiikkaa Säätytalolla

Orpon-Purran hallituksen kokoontuessa kehysriiheensä aamulla tiistaina Säätytalolle kerääntyi useita leikkauspolitiikkaa vastustavia mielenosoituksia. Myös Työväen antimilitaristit osallistui tapahtumiin peruspalvelujen puolesta – asemäärärahoja vastaan.

Talentian alulle laittama Vaikeuksia ei voiteta leikkaamalla -mielenilmaus vastusti leikkauksia sosiaalipalveluihin ja SOSTEn koolle kutsuma Loppu hyvinvointileikkauksille -tapahtuma protestoi sote-järjestöjen valtionavustuksiin väläyteltyjä lisäleikkauksia. Mielenilmaukset koordinoitiin yhteistyössä järjestöjen välillä ja niihin osallistui yli 120 tukijaa järjestökentältä.

Sosiaalihuoltoon on kohdistettu viime aikoina leikkauksia, joiden mittakaava on ollut poikkeuksellinen. Säästöpolitiikan seuraukset näkyvät vaikeampana pääsynä palveluihin, kasvavana syrjäytymisriskinä ja alan työntekijöiden kuormituksena.

Ennen kehysriihtä hallitus ilmoitti suunnittelevansa 100 miljoonan euron lisäsäästöjä sosiaalihuollon palveluvalikoimaan. Järjestöjen mukaan sosiaalipalveluista säästäminen ei kuitenkaan poista ihmisten vaikeuksia, vaan siirtää niitä eteenpäin ja kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä.

– Sosiaalihuollon palvelujen heikentäminen on vastuutonta erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa sosiaaliturvaa on jo merkittävästi leikattu ja julkisten palvelujen saatavuutta heikennetty. Nämä leikkaukset ovat osuneet samoihin ihmisryhmiin. Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitusta on merkittävästi leikattu, vaikka julkisista palveluista yhä useammin ohjataan palveluja vaille jääviä ihmisiä hakemaan apua juuri järjestöistä, järjestöjen yhteisessä kannanotossa todetaan.

– Muistutamme, että sosiaalihuollon asiakkailla on harvoin voimavaroja
tunnistaa, vaatia tai puolustaa oikeuksiaan, etenkään ilman selkeää ja velvoittavaa lainsäädäntöä. Lasten, vammaisten ihmisten, ikääntyneiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien – meidän kaikkein – oikeudet on turvattava.

Antimilitaristinen viesti riiheen

Myös Työväen antimilitaristit osallistui kehysriihimielenosoituksiin Snellmaninaukiolla omalla tunnuksellaan, jossa vaadittiin rahoja pois aseista peruspalvelujen turvaamiseksi.

– Olemme täällä, koska on kestämätöntä leikata hyvinvoinnista samaan aikaan, kun lisätään asemenoja, toteaa järjestön varapuheenjohtaja Toni Kallioinen.

Samalla kun arkea turvaavista palveluista leikataan, sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta on noussut jyrkästi 2020-luvulla. Syynä ovat erityisesti suuret hankinnat, kuten F-35-hävittäjät, Daavidin linko ja Pohjanmaa-luokan sotalaivat.

Hallituksen viime vuoden budjettiesitys sisälsi kuuden miljardin euron tilausvaltuudet sotilasmateriaalihankintoihin. Suomen valtio aikoo nostaa sotilasmenojen tason vähintään 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä, sotilasliitto NATOn 5 prosentin vaatimuksen mukaisesti.