Työväenliike äänessä sotakoneistoa vastaan Lontoon rauhankonferenssissa

Lontoossa lauantaina järjestetyssä kansainvälisessä sodanvastaisessa konferenssissa työväenliikkeellä oli suuri rooli. Tapahtumassa kuultiin monien brittiläisten ja eurooppalaisten ammattiliittojen edustajien puheenvuoroja.

Tuhansia aktivisteja mukaansa keränneen konferenssin järjesti brittiläinen Stop the War -koalitio, ja sitä tukivat delegaatiot 23 maasta. Tapahtuma pidettiin keskellä Lontoota Westminster Central Hallissa. Yksitoista valtakunnallista brittiammattiliittoa oli antanut tapahtumalle ennakkoon tukensa.

Tapahtumaan osallistui johtavia sodanvastaisia ​​kampanjoijia ympäri maailmaa. Puhujien joukossa olivat palestiinalainen lääkäri ja kansanedustaja Mustafa Barghouti, Amara Enyia Movement for Black Lives -liikkeestä Yhdysvalloissa ja ranskalaisen LFI-puolueen kansanedustaja Jérôme Legavre.

Britanniasta puhujiin kuuluivat kansanedustajat Jeremy Corbyn, Zarah Sultana ja Richard Burgon. Ammattiliitoista puheenvuoroja käyttivät opetusalan UCU:n ja NEU:n, palvelualan PCS:n, sekä kuljetusalojen RMT:n ja TSSA:n ammattiliittojen pääsihteerit.

Saksassa noin 55 000 oppilasta eri puolilla maata osallistui viimeisimpiin koululakkoihin, jotka vastustivat asevelvollisuutta.

– Jos tämä on se demokratia, jonka puolesta he haluavat meidän taistelevan, kieltäydyn tappamasta sen puolesta ja kieltäydyn kuolemasta sen puolesta, opiskelija-aktivisti Felix Kreklow Rojas totesi yleisölle.

– Nuoret eivät enää protestoi vain asevelvollisuutta vastaan. He ovat alkaneet ymmärtää, että ongelma on suurempi kuin asevelvollisuus, sitä kutsutaan kapitalismiksi.

Yliopistoalan UCU-ammattiliiton Sean Vernell sanoi, että Gazan kansanmurhaa vastaan ​​lakkoilevat Ranskan, Italian ja Kreikan työläiset olivat asettaneet vertailukohdan sille, millaista toimintaa tarvitaan sotakoneiston pysäyttämiseksi.

Hän lisäsi, että taistelu rasismia vastaan ​​liittyy taisteluun sotaa ja imperialismia vastaan.

– Kun he päästävät sodan koirat valloilleen, he päästävät myös rasismin koirat valloilleen.

Kreikan Pireuksen sataman satamatyöläisten liiton pääsihteeri Giorgos Gogos kertoi, kuinka työläiset olivat estäneet Israeliin matkalla olevia sotilastarvikkeita kuljettavia konttialuksia sekä israelilaisia ​​risteilyaluksia.

– Solidaarisuus, se on maaginen sana. Se on periaate, se on arvo ammattiliitoille, Gogos aloitti.

– Meille on tarjottu solidaarisuutta, kun taistelimme Pireuksen satamamme yksityistämistä vastaan. Nyt on tullut aika, jolloin meidän on osoitettava solidaarisuuttamme, ja teemme tämän haavoittuvimmassa asemassa oleville. Ihmisille, jotka kärsivät valtaapitävien taholta, kuten palestiinalaiset kärsivät Israelin kansanmurhasta. Kuten Kuuba kärsii Yhdysvaltojen takia.

– Kansainvälisellä tasolla Euroopan satamatyöläisten neuvoston jäseninä yritämme muodostaa yhteisen rintaman sotia vastaan. Yritämme muodostaa yhteisen rintaman myös muiden alojen kanssa. Euroopan unioni on äskettäin esitellyt Euroopan satamastrategian vuoteen 2026, joka yhdistää kaksi osaa: sotilaallisen liikkuvuuden ja Euroopan uudelleenaseistamisen. He haluavat muuttaa kauppasatamamme sotilassatamiksi. Me emme halua sitä. Haluamme, että satamamme pysyvät siltoina ihmisille, sivilisaatioille ja rauhalle. Ja me vastustamme ja teemme parhaamme.

– Mitä he meiltä tarkalleen ottaen haluavat, varoja kansallisesta budjetista, verorahoistamme, joilla he voivat ostaa omia aseitaan poikiemme ja tyttäriemme tappamiseksi. Ei, emme hyväksy sitä.

– Ja tässä perimmäinen dilemma. Tai teollisuustyöläisten kohdalla se ei ole dilemma, se on kiristystä: säilyttääksesi työpaikkasi sinun on tehtävä pommi, joka tappaa poikasi. Eikö niin? Se on kiristystä, eikö? Me palautamme heille takaisin tämän kiristyksen.

– Kun palaatte maihinne, kaupunkeihinne, ammattiliittoihinne, keskustelkaa kollegoidenne kanssa, keskustelkaa ammattiliittonne perustason ja johdon kanssa, suostutelkaa heidät luomaan laaja rintama sodankäyntiä vastaan. Sota tappaa meidät, se tappaa lapsemme. Ja älkää unohtako, että ennen kuin se tapahtuu, älkää unohtako huutaa Vapaa Palestiina.

Italialainen poliittinen aktivisti Maurizio Coppola hahmotteli neljä elementtiä, jotka mahdollistivat Italian taannoiset yleislakot sotaa ja kansanmurhaa vastaan.

– Ensimmäinen on hyvin selvä. Kymmenen päivän aikana Italiassa tapahtui joukkoliike. Perheet, opiskelijat ja jopa lapset menivät kaduille sanoakseen ei kansanmurhalle ja sanoakseen ei Italian hallituksen osallistumiselle tähän kansanmurhaan.

– Toinen elementti. Radikaalit toimet. Ei ollut vain kahden tunnin lakkoja, ei vain kahdeksan tunnin lakkoja, se oli blocchiamo tutto, kaiken blokkaus. Ja tämä kehotus levisi työpaikoilta yliopistoihin ja kouluihin kaikkialle, kaduille, lentokentille, rautatieasemille, kaikki oli blokattu. Kaksi päivää yleislakkoja maassa, joka oli blokattu täysin A:sta Ö:hön.

– Kolmas elementti, ja mielestäni tämä on tärkein, joka meidän on otettava huomioon, kun katsomme myös tulevaa taistelua, on se, että liikettä johti työväenluokan edistynein sektori, Genovan satamatyöläiset, mutta myös Livornon, Civitavecchian ja niin edelleen. Ilman työväenluokkaa ei ole liikettä sotaa ja militarisointia vastaan.

– Neljäs elementti on, että tämä liike ei ollut spontaani liike. Sen takana oli pitkä organisointiprosessi. Lokakuun 7. päivä ei ollut ainoastaan ​​Palestiinan kansanmurhan alku, vaan myös tietoisuuden kehittymisen alku, ymmärryksen alku siitä, mitä siellä tapahtuu ja mitä se merkitsee elämällemme kapitalismin ytimessä. Niinpä ruohonjuuritason ammattiliitot, USB-ammattiliitto, joka organisoi satamatyöläisiä, osallistuivat, sekoittuivat, integroituivat Palestiinan kansanmurhaa vastaan ​​​​suunnattuun liikkeeseen, eivätkä vain ammattiliittona, vaan myös poliittisena toimijana, joka mobilisoi, politisoi ja rakentaa joukkoliikettä. Spontaanius ei voi johtaa tällaisiin yleislakkoihin. Se on organisoitava etukäteen.

– Mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta? Mielestäni meidän on oltava selkeässä asemassa analyysin ja poliittisten kantojen suhteen.

– Nykyään Italiassa näemme, että tälle militarisoinnille on olemassa selityksiä, jotka meidän näkökulmamme mukaan eivät ole oikeita selityksiä. Kyse ei ole vain typerästä kuningas Trumpista tai typerästä kuningatar Giorgia Melonista, jotka ajavat militarisointia.

– Kysymys on kapitalismin kriisistä, joka vaatii imperialismin syventymistä. Tämä on porvariston hallitsevien luokkien vastaus kapitalismin kriisiin kaikkialla maailmassa. Jos tätä analyysia ei yhdistetä mobilisaatiokykyymme, on mahdotonta todella irtautua tästä järjestelmästä, kapitalismista ja imperialismista.

– Vihollisemme ovat siis tietenkin maidemme hallitukset. Mutta niin on myös eurooppalaisen armeijan ja eurooppalaisen puolustusjärjestelmän rakentaminen. Niin on myös Yhdysvaltojen imperialismi ja NATO. Ja siksi on niin tärkeää tavata tällaisina hetkinä ja syventää analyysiämme vahvistaaksemme tietoisuutta, vahvistaaksemme kykyä toistaa se, mitä meillä oli vuonna 2025 Italiassa ja sitten ei vain Italiassa, vaan kaikkialla maailmassa.

Omalta osaltaan John Rees, tapahtuman koollekutsuneen Stop the War -koalition edustaja, lainasi Karl Marxia kutsuen kaikkien maiden työväkeä liittymään yhteen ja julisti: 10. lokakuuta tullaan järjestämään kansainvälinen mielenosoituspäivä Palestiinan puolesta ja marraskuussa 21.-22. kansainväliset toimintapäivät asevelvollisuutta ja asevarustelua vastaan. Ja kun Euroopan satamatyöläiset julistavat oman kansainvälisen lakkopäivänsä, solidaarisuustoimia tullaan järjestämään myös heidän puolestaan.