Kaksikymmentäviisi kansalaisjärjestöä on varoittanut, että EU:n suunnitellun ”puolustuspaketin” uudistukset voivat heikentää aseviennin valvontaa vähentämällä sotilassiirtojen tarkkailua.
Avoimessa kirjeessä EU:n lainsäätäjille ja virkamiehille, jotka ovat mukana neuvotteluissa sotilasteollisuuden byrokratian vähentämiseksi, ryhmät toteavat, että nykyiset ehdotukset, jotka on muotoiltu ”yksinkertaistamisen” ja ”tehokkuuden” parantamistoimenpiteiksi, vaikeuttaisivat käytännössä kansallisten viranomaisten mahdollisuuksia seurata blokin sisällä ja sen ulkopuolella vietyjen aseiden, komponenttien ja sotilasteknologian lopullista määränpäätä.
Järjestöt kritisoivat suunnitelmia laajentaa yleisten siirtolupien (GTL) käyttöä, jotka sallivat sotilastarvikkeiden toistuvat siirrot ilman tapauskohtaista lupaa. Allekirjoittajien mukaan laajemmat GTL:t rajoittaisivat merkittävästi hallitusten kykyä valvoa, mihin eurooppalainen sotilasteknologia lopulta päätyy, erityisesti EU:n rahoittamien sotilashankkeiden ja uusien teknologioiden, kuten droonien ja autonomisten järjestelmien, osalta.
Kirjeessä, joka on päivätty 8. toukokuuta, vastustetaan myös ehdotuksia laajentaa ennakkolupavaatimuksista tehtäviä poikkeuksia ja ulottaa erityisiä siirtojärjestelyjä EU:n ulkopuolisiin kumppaneihin. Ryhmät varoittavat, että tällaiset toimenpiteet voisivat helpottaa aseiden toimituksia konfliktialueille tai ns. hauraisiin valtioihin ja samalla ohittaa EU:n yhteisen kannan aseviennistä, asekauppasopimuksen ja kansanmurhasopimuksen sisältämät suojatoimet.
Samoin he kehottivat neuvottelijoita hylkäämään ehdotukset, joilla rajoitetaan lupia hakeville toimittajille asetettuja ennakkoehtoja tai vähennetään avoimuutta aineettomien hyödykkeiden ja ohjelmistojen siirtojen osalta, varoittaen, että ”nämä siirrot voivat olla erittäin arkaluonteisia, erityisesti miehittämättömien ja autonomisten järjestelmien massiivisen kehityksen vuoksi”.
Lopuksi he hylkäävät ehdotukset delegoidun vallan antamisesta Euroopan komissiolle aseiden siirtoihin liittyvissä asioissa, joita he kuvailivat ”ongelmallisiksi”.
– Tämä menisi paljon delegoitujen säädösten alkuperäistä tarkoitusta pidemmälle ja antaisi Euroopan komissiolle vallan määritellä kansallisten vientivalvontajärjestelmien keskeiset osat, vaikka sillä ei ole tällaista toimivaltaa EU:n perussopimusten mukaan, Euractiv-sivusto siteeraa kirjettä.
Ryhmät syyttivät myös Euroopan komissiota puolustusteollisuuden etujen asettamisesta avoimuuden ja demokraattisen valvonnan edelle ja varoittivat, että kokonaispaketti uhkaa kiihdyttää maailmanlaajuista asekauppaa teknisen uudistuksen varjolla.
Allekirjoittajien joukossa on rauhanjärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä ja ympäristöaktivisteja eri puolilta Eurooppaa, kuten Ison-Britannian Campaign Against Arms Trade, Ranskan Observatoire des armements, Corporate Europe Observatory, PAX, European Network Against Arms Trade, Ruotsin Maan ystävät ja Saferworld.
– Meidän on hylättävä ”puolustuspaketti”, joka kohtelee tappavaa teknologiaa vähemmällä tarkkuudella kuin kulutuselektroniikkaa, kommentoi World BEYOND War -järjestö.
Suomen puolustusministeriö järjesti tällä viikolla Helsingissä konferenssin, jonka tarkoituksena oli Suomen ja Israelin sotilasteollisuuden yhteistyön edistäminen entisestään. Tapahtuman toisena järjestäjänä toimi Israelin puolustusministeriön kansainvälisen yhteistyön osasto SIBAT.
Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui noin 30 yritystä kummastakin maasta. Israelin seminaarivaltuuskuntaa johti SIBATin johtaja, prikaatikenraali (evp.) Yair Kulas.
Israelin puolustusministeriön julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että maa pyrkii jatkuvasti vahvistamaan teollista yhteistyötään ”luotettavien kumppanimaiden kanssa”.
– Suomi on osoittautunut luotettavaksi kumppaniksi, jonka puolustusteollisuudella on tarjota huippuluokan teknologista osaamista ja horjumatonta sitoutumista yhteistyöhön, todetaan tiedotteessa.
Seminaarilla Suomen puolustusta sidotaan yhä tiiviimmin toisen kansan tuhoamiseen. Esimerkiksi Elbit, IAI ja Rafael ovat kaikki tuotteillaan osallistuneet Israelin suorittamaan kansanmurhaan Gazassa.
Virallisten lukujen mukaan yli 72 000 palestiinalaista on kuollut ja 172 000 haavoittunut lokakuussa 2023 alkaneessa kansanmurhan kiihtyneessä vaiheessa. Tutkijat ja kansainväliset järjestöt kuitenkin korostavat, että todellinen uhriluku on todennäköisesti paljon suurempi tuhansien lukemattomien uhrien vuoksi, jotka ovat kadonneet raunioiden alle, sekä tautien ja nälänhädän aiheuttamien epäsuorien kuolemien vuoksi.
61. Venetsian biennaalista tuli kiivaan geopoliittisen keskustelun keskipiste, kun lähes 200 osallistuvaa taiteilijaa, kuraattoria ja kulttuurityöläistä on virallisesti vaatinut Israelin poissulkemista vuoden 2026 näyttelystä. Vaatimusta terästettiin vuorokauden kestäneellä kulttuurityöläisten lakolla.
Tuhannet mielenosoittajat marssivat Venetsian kaduilla lauantaina Venetsian biennaalin avajaisten aattona protestoidakseen Israelin läsnäoloa näyttelyssä.
Protestin järjesti Art Not Genocide Alliance (ANGA), kansainvälinen taiteilijoiden, kuraattoreiden, kirjailijoiden ja kulttuurityöläisten ryhmä.
Iltapäivään mennessä järjestäjät olivat varmistaneet pitkän listan kansallisista paviljongeista, jotka suljettaisiin kokonaan tai osittain 24 tunnin lakon vuoksi. Näihin maihin kuuluivat Itävalta, Belgia, Kypros, Ecuador, Egypti, Viro, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Islanti, Korea, Libanon, Luxemburg, Alankomaat, Puola, Portugali, Sveitsi, Turkki ja Ukraina. He sanoivat, että kyseessä oli biennaalin historian suurin laatuaan oleva operaatio.
– Israel on tappanut Gazassa yli 73 000 ihmistä ja lisäksi 10 000 on kateissa, järjestäjät kertoivat lehdistötiedotteessa.
– Se on järjestelmällisesti tuhonnut sairaaloita, kouluja, pakolaisleirejä, kulttuurilaitoksia ja siviili-infrastruktuuria. Sen johtoa uhkaavat ICC:n pidätysmääräykset sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Biennaali tietää tämän ja se päättää joka tapauksessa auttaa Israelia.
– Joesta mereen, Palestiina on vapaa! huusivat mielenosoittajat. Marssin etuosassa kannettiin jättimäistä banderollia, joka oli lähes yhtä leveä kuin leveä Venetsian katu, ja siinä luki ”ei kansanmurhapaviljonkeja”.
Kansanmurha kohdistuu myös taiteeseen ja kulttuuriin
– Muistutamme, että Israelin väkivalta kohdistuu myös biennaalin pyhänä pitämään taiteeseen ja kulttuuriin: sionistiset joukot tappavat, vangitsevat ja vainoavat palestiinalaisia taiteilijoita ja kulttuurityöläisiä, tuhoavat museoita, arkistoja, kulttuurikeskuksia, kouluja, yliopistoja, kirjastoja, gallerioita, historiallisia rakennuksia ja monumentteja maan tasalle (Rana Anani, JPS, 2024) ja teurastaa taiteilijoita, muusikoita, runoilijoita, toimittajia ja kirjailijoita. Tämä on yritys tuhota paitsi palestiinalaiset myös palestiinalaiskulttuuri, ANGA totesi avoimessa kirjeessä.
– Venetsian biennaalin osallisuus palestiinalaisten elämän tuhoamisyritykseen on lopputtava. Yhtäkään taiteilijaa tai kulttuurityöläistä ei pitäisi pyytää jakamaan lavaa tämän kansanmurhaa harjoittavan valtion kanssa. Niin kauan kuin Israel on olemassa kansanmurhan, etnisen puhdistuksen ja apartheidin keinoin, sitä ei saa edustaa Venetsian biennaalissa. Kansanmurhaa ei voi sietää instituutio, joka pyrkii tutkimaan ja juhlistamaan taiteen ilmentämiä inhimillisiä arvoja. Antakaa tekojenne heijastaa tätä ilmeistä totuutta.
Kansanmurha ei ole loppunut. Gazassa, infrastruktuurin ja välttämättömien palvelujen järjestelmällisen tuhoamisen jälkeen, Israel jatkaa valvonnan ja väkivallan harjoittamista.
Länsirannalla pakkolunastus ja asuttajien väkivalta kiihtyvät. Konfliktin laajeneminen alueelle – Libanonista Iraniin – kärjistää entisestään jo ennestään tuhoisaa sotaa.
– Ja silti väkivallan jatkuessa biennaali tarjoaa jatkuvasti tilaa ja legitimiteettiä Israelin valtiolle. Selkeä kaksoisstandardi: kansainvälistä oikeutta sovelletaan joidenkin kohdalla, mutta ei toisten kohdalla.
Yli kahden vuoden ajan olemme taidetyöläisinä yhdessä ANGAn kanssa vaatineet Israelin poissulkemista – kuten tehtiin Etelä-Afrikalle apartheidin aikana.
– Torjumme taidepesun ja kulttuurisen osallisuuden väkivaltaan.
– Samalla tuomitsemme sektorimme aineelliset olosuhteet: laajalle levinneen epävarmuuden, riittämättömät sopimukset, ulkoistamisen ja suojan puutteen. Sama talous, joka rahoittaa sotaa, heikentää hyvinvointia ja oikeuksia myös täällä.
– Biennaali ei ole puolueeton. Se on osa tätä järjestelmää. Siksi me lakkoilemme.
Viime vuosina olemme todistaneet ennennäkemätöntä tuhoa ja sotaa itse elämää vastaan. Kansanmurhat normalisoituvat, siviili-infrastruktuurista on tullut ensisijainen kohde, kansainväliset instituutiot ovat lamautuneet toimimattomuudesta. Eurooppa ei tässä ole sivustakatsoja.
Ympäri mannerta hallitukset valmistavat kansalaisia sotaan, ottavat uudelleen käyttöön asevelvollisuuden ja ohjaavat julkisia varoja sotakoneistoon – teollisuuden pyrkiessä voittoihin.
”Turvallisuuden” nimissä Euroopan unioni ja imperialistinen sotilasliitto NATO ajavat ennennäkemätöntä laajennusta sotilasbudjetteihin. EU-tasolla 800 miljardia euroa ohjataan uudelleen aseisiin – samalla kun resursseja otetaan terveydenhuollosta, koulutuksesta, ilmastotoimista ja sosiaalihuollosta. Seuraavan vuosikymmenen aikana tämä voi nousta 6,8 biljoonaan euroon, kun NATO painostaa jäsenvaltioita käyttämään jopa 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin.
Se on varallisuuden siirtoa elämästä tuhoon. Jokainen aseisiin käytetty euro on euro, joka otetaan sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta siirtymästä ja julkisista palveluista. Uudelleenaseistus ja hyvinvointijärjestelmiemme purkaminen ovat yksi ja sama asia.
Se myös kohdistuu seuraavaan sukupolveen. Uudelleenaseistettu Eurooppa vaatii sotilaita. Nuoria pyydetään taistelemaan ja kuolemaan sodissa, joita he eivät ole valinneet. Lisäksi se jättää tuleville sukupolville entistä suuremman velan.
Samalla se muokkaa yhteiskuntiamme uudelleen. Militarisointi tuo mukanaan valvontaa, toisinajattelun tukahduttamista ja demokraattisen tilan kaventumista. Sotapolitiikalla on aina autoritaarisia seurauksia.
Me kieltäydymme tästä. Ja me lähdemme liikkeelle.
14. kesäkuuta klo 14:00, samalla kun Brysselissä lähdetään kaduille Euroopan uudelleenaseistusta ajavien instituutioiden eteen, myös me Suomessa järjestäydymme Euroopan parlamentin toimiston edessä. Yhdessä Stop ReArm Europe -verkoston kanssa kutsumme yhteiskunnallisia liikkeitä, ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä, riippumatonta mediaa, poliittisia voimia ja parlamentaarikkoja liittymään meihin.
Me vaadimme: 800 miljardia euroa parempaan käyttöön! Hyvinvointia, ei sodankäyntiä!
Tapahtuman järjestää: Työväen antimilitaristit, StopReArm Europe -verkosto. Mukana mielenosoituksessa myös Vantaan rauhanpuolustajat, Naiset rauhan puolesta.
Jos myös sinun järjestösi haluaa olla mukana järjestämisessä, ole yhteydessä sähköpostilla: spkahmi@proton.me.
INVITATION: STOP THE MILITARIZATION OF EUROPE! 14.6.2026
In recent years, we have witnessed unprecedented destruction and war against life itself. Genocide is becoming normalized, civilian infrastructure has become a primary target, international institutions are paralyzed by inaction. Europe is not a bystander.
Across the continent, governments are preparing citizens for war, re-introducing conscription and diverting public funds to the war machine – as industry seeks profits.
In the name of “security”, the European Union and the imperialist military alliance NATO are pushing for an unprecedented expansion of military budgets. At EU level, €800 billion is being redirected to weapons – while resources are being taken away from health, education, climate action and social welfare. Over the next decade, this could rise to €6.8 trillion, as NATO pressures member states to spend up to 5 percent of their GDP on military spending.
It is a transfer of wealth from life to destruction. Every euro spent on weapons is a euro taken from social security, just transition and public services. Rearmament and dismantling our welfare systems are one and the same.
It also targets the next generation. A rearming Europe requires soldiers. Young people are asked to fight and die in wars they did not choose. It also leaves an even greater debt to future generations.
At the same time, it reshapes our societies. Militarization brings with it surveillance, the suppression of dissent and the narrowing of democratic space. War policies always have authoritarian consequences.
We refuse this. And we are mobilizing.
On June 14th at 2:00 PM, while others are taking to the streets in Brussels in front of the institutions that are pushing for the rearmament of Europe, we in Finland will also organize in front of the European Parliament’s Finnish office. Together with the Stop ReArm Europe network, we invite social movements, trade unions, NGOs, independent media, political forces and parliamentarians to join us.
We demand: 800 billion euros for better use! Welfare, not warfare!
The event is organized by: Working Class Antimilitarists, StopReArm Europe Network. Also participating in the demonstration are the Peace Committee of Vantaa, Women for Peace.
If your organization wants to be involved, write to us by e-mail at spkahmi@proton.me.
Toukokuun 7. ja 9. päivän välisenä aikana nuoret yhdistyivät eri puolilla Eurooppaa sotaa ja asevelvollisuutta vastaan. Mielenosoituksia ja muita tapahtumia järjestettiin Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa, Iso-Britanniassa ja Turkissa.
– Me, Euroopan nuoret, vastustamme sotaa!
– Meitä ei kutsuta asepalvelukseen, emme tarjoudu kuolemaan heidän sodissaan, emmekä jää toimettomina katsomaan, kun täällä valmistetaan aseita, jotka tappavat veljiämme ja sisariamme muualla, lupasivat saksalaiset nuoret.
Yli 150 saksalaisessa kaupungissa koululaiset menivät lakkoon Friedrich Merzin hallituksen tämän vuoden alussa käyttöön ottamaa asevelvollisuutta vastaan. Järjestäjät laskivat kaduilla 45 000 nuorta.
Berliinissä useita tuhansia lapsia kokoontui Brandenburgin portille ja marssi Neuvostoliiton sotamuistomerkin ohi. He kiersivät Preussin sotilaallisen voiman juhlinnan Voitonpylvään ympäri ennen kuin saapuivat Merzin Kristillisdemokraattisen liiton päämajaan.
Poliisi oli liikkeellä voimalla ja pidätti useita nuoria, jotka olivat sanoneet: ”Merz, nuole munia!” (eli kiveksiä). Tästä on tullut melkoinen meemi sen jälkeen, kun nuori pidätettiin viimeisimmässä koululakossa kaksi kuukautta sitten kyltin vuoksi, jossa oli tällainen ehdotus valtiovarainministerille. Tällä kertaa tuhannet skandasivat yhdessä: ”Merz nuolee munia!” Poliisi närkästyi myös iskulauseesta: ”Merz, voit kuolla itärintamalla itse.”
Viranomaiset ovat käyttäneet erilaisia sortokeinoja antimilitarismin vaientamiseen: Kielin opiskelijat kertoivat tulleensa uhkailluiksi VS:n, kotimaisen tiedustelupalvelun, ja BKA:n agenttien taholta. Saksan armeijan propagandaa on kaikkialla, ja värväysupseerit kiertelevät kouluissa ja nostavat syytteitä militarismia vastustavia opiskelijoita vastaan. Vaikka Merz väittää, että biljoonan euron asevarusteluohjelma on välttämätön ”vapauksiemme” suojelemiseksi, militarismi kulkee käsi kädessä hyökkäysten kanssa perusdemokraattisia oikeuksia, kuten sananvapautta, vastaan.
Saksan Bundeswehr on lähettänyt kyselylomakkeita kaikille 18 vuotta täyttäville 1. tammikuuta lähtien. Tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana puolustusministeriö lähetti 200 000 kirjettä. Vain 72 prosenttia nuorista miehistä vastasi – huolimatta 250 euron sakosta. Naisten ja muiden sukupuolten edustajista, joiden ei tarvitse vastata, vain 3 prosenttia reagoi.
Merzin hallitus haluaa rakentaa ”Euroopan vahvimman perinteisen armeijan” ja aikoo käyttää 200 miljardia euroa vuodessa uusiin aseisiin. Heidän tavoitteenaan on nostaa joukkojen vahvuus 270 000 sotilaan vuosikymmenen kuluessa. Jos he eivät pysty tähän ”vapaaehtoisilla” keinoilla, kuten nuorten sotilaiden hämmästyttävän korkeilla palkoilla, he aloittavat asevelvollisuuden. Vaikka suurin osa kansalaisista tukee sotilasbudjetin kasvattamista abstraktilla tavalla, värväytymishaluisten määrä on pieni.
Vain vuoden virkakautensa jälkeen Merz on tällä hetkellä maailman epäsuosituin hallituksen päämies, jonka kannatus on vain 16 prosenttia – alhaisin koskaan Saksan liittokanslerille mitattu arvo. Massiivista militarisointiohjelmaa rahoitetaan raaoilla leikkauksilla koulutukseen, terveydenhuoltoon, eläkkeisiin ja työttömyysetuuksiin. Kirjaimellisesti: Rahaa otetaan työläisten taskuista ja annetaan asevalmistajille, kuten Rheinmetallille. Kuten Merzin edeltäjät kutsuivat tätä ohjelmaa, se on ”tykkejä voin sijaan”.
Berliinissä koululakkoon liittyi joukko Vivantesin julkisten sairaaloiden palveluksessa olevia työntekijöitä. He ovat olleet lakossa kolme viikkoa vaatien samaa palkkaa samasta työstä. Heidän solidaarisuutensa osoitti, että koulujen lakko ja sairaalalakko ovat saman kolikon kaksi puolta: nuoret haluavat tulevaisuuden ja terveydenhuollon työläiset haluavat kunnollisen elämän; molemmat vaatimukset ovat ristiriidassa Saksan porvariston uusien sotien tavoitteiden kanssa.
Torstaina 7. toukokuuta opiskelijat Italiassa lakkoilivat puolestaan sotaa lietsovaa Melonin hallitusta ja asevelvollisuutta vastaan.
– Tänään alkaa eurooppalaisten nuorten mobilisaatio asevelvollisuutta ja Euroopan ja NATOn hallitsevien luokkien sotaa lietsovaa politiikkaa vastaan.
– Nuorina ja opiskelijoina tiedämme hyvin, että tämän taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen mallin kriisin edessä länsimaiden hallitukset yrittävät parantaa sitä lietsomalla sotia maailman kansojen, työläisten ja opiskelijoiden kustannuksella ja valmistautumalla lähettämään meitä nuoria taistelemaan omia sotiaan.
– Tämä suuntaus näkyy Saksassa, Ranskassa ja jopa täällä Italiassa rakkaan ministerimme Crosetton esittämissä ehdotuksissa asevelvollisuuden palauttamiseksi. Tämän hallituksen ja Euroopan hallitsevien luokkien valmistautuessa lähettämään sukupolven sotaan, jonka tulevaisuuden he varastavat, vastaamme tänään tällä kansallisen ja kansainvälisen mobilisaation ensimmäisellä päivällä, jolloin koulut ja yliopistot ovat lakossa Italiassa ja Ranskassa, ja huomenna useissa muissa Euroopan maissa.
– Opiskelijoina näemme leikkauksia koulutukseen oppilaitoksissa, vastareformeja, jotka lopullisesti purkavat julkisen sektorin, ja mitä mauttomimman hyväksynnän sotaa lietsovalle propagandalle, jonka tarkoituksena on valmistaa nuoria yhä uhkaavampaan sodan ja tuhon tulevaisuuteen. Tähän vastaamme selvästi: emme ole sotienne suunnittelijoita emmekä tykinruokaa.
– Lähettäkäämme kova ja selkeä viesti tällä ensimmäisellä kansainvälisellä nuorten mobilisaatiolla: nuorina me käymme sotaa sotaa vastaan, koska me emme värväydy!
Nuoret ympäri Eurooppaa mobilisoituivat useissa maissa asevelvollisuuden palauttamista sekä kansallisten hallitusten, NATOn ja Euroopan unionin ajamaa asevelvollisuus- ja militarisointipolitiikkaa vastaan.
Saksassa 50 000 nuorta osallistui opiskelijalakkoihin ja joukkomielenosoituksiin yli 150 kaupungissa tehden selväksi, että nuori sukupolvi ei aio asettua asevelvolliseksi ja hylkää uuden asevelvollisuuslain.
Samaan aikaan Ranskassa, Sveitsissä, Englannissa, Itävallassa, Turkissa ja Italiassa tuhannet nuoret lähettivät yhteisen viestin: petettynä sukupolvena me järjestäydymme.
– Tänään on myös natsismista ja fasismista saadun voiton vuosipäivä. Kunnioitamme puna-armeijan vastarintaa ja valtavaa uhrausta, joka tehtiin ihmiskunnan vapauttamiseksi fasismista ja imperialistisesta sodasta. Tänään jatkamme partisaanien perintöä ja vastustamme sodanlietsontaa ja rikollisuutta, jolle tielle hallituksemme meidät vetävät.
– Yhdessä asevelvollisuutta vastaan saimme yhden selkeän viestin kaikumaan koko mantereella, suunnattuna läntiselle hallitsevalle luokalle. Tämä on vasta alkua!
Turkin kommunistinen puolue (TKP) on kutsumassa koolle laajan sotilasliitto NATOn vastaisen mobilisaation ennen Ankarassa 7.–8. heinäkuuta 2026 pidettävää NATOn huippukokousta.
Puolue ilmoitti viikon kestävästä poliittisesta toiminnasta ja protesteista 4.–12. heinäkuuta, jotka huipentuvat suureen mielenosoitukseen 5. heinäkuuta jossa vastustetaan NATOa, imperialismia ja Turkin syvenevää osallistumista euroatlanttisiin sotilassuunnitelmiin.
Lausunnossaan TKP tuomitsee Naton ”imperialismin keihäänkärkenä” ja korostaa, että liitto on tuonut tuhoa, sotia ja interventioita kansoille Jugoslaviasta ja Libyasta Afganistaniin ja Lähi-itään. Turkin kommunistit korostavat, että tulevan Ankaran huippukokouksen tavoitteena on vahvistaa sotilaallista eskalaatiota, aseiden hankintaa ja imperialistista kilpailua aikana, jolloin maailmanlaajuiset jännitteet kiristyvät nopeasti.
Puolue kritisoi jyrkästi Erdoğanin hallitusta huippukokouksen isännöinnistä ja syyttää sitä maan sitomisesta entistä tiiviimmin NATOn strategisiin tavoitteisiin samalla kun työläiset ja nuoret kohtaavat pahenevia elinolosuhteita, köyhyyttä ja turvattomuutta. TKP väittää, että Turkin hallitseva luokka pyrkii aktiivisempaan rooliin imperialistisissa kilpailuissa ja tekee maasta sotilaallisen ja geopoliittisen keskuksen NATOn operaatioille.
Kehottaen työläisiä, opiskelijoita ja imperialismin vastaisia järjestöjä osallistumaan mielenosoituksiin, kommunistit korostavat, että NATOn vastustusta ei voida erottaa taistelusta itse kapitalismia vastaan. ”Ei NATOlle, ei imperialistisille sodille” odotetaan olevan yksi mobilisaatioiden keskeisistä iskulauseista.
Ankaran huippukokous on toinen Turkin isännöimä NATOn huippukokous vuoden 2004 Istanbulin kokouksen jälkeen, ja siihen odotetaan osallistuvan kaikkien NATOn jäsenvaltioiden johtajat.
Seuraava Franz Mehringin teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1904 saksalaisessa Die Neue Zeit -lehdessä.
Kansainvälisen proletariaatin vappujuhla osuu sunnuntaille, ja siksi työväenluokan vaatimukset työstä lepoa varten heidän vappupäivänään nousevat luonnollisesti etualalle. Tänä vuonna vapun merkitys mielenosoituksena sotaa vastaan ja kansainvälisen rauhan puolesta tulee entistä ilmeisemmäksi. Ensimmäistä kertaa proletariaatin maailmanvapaan perustamisen jälkeen se osuu yksiin suuren sodan kanssa, jolla voi olla maailmanhistoriallinen merkitys ja joka voi mahdollisesti muuttua maailmanlaajuiseksi tulipaloksi.
Olisi erehtyvää olettaa, samoin kuin tietyt hyvää tarkoittavat porvarillisen maailman työväenluokkaiset ystävät, että vapun antimilitaristinen merkitys on ikään kuin hitsattu sen antikapitalistiseen merkitykseen. On väärin sanoa työläisille: Tehkää sovinto militarismin kanssa, niin se antaa teille tarvitsemanne yhteiskunnalliset uudistukset. Tällainen puhe ei ole hitsaustakaan viisaampaa kuin porvarillisten rauhanharrastajien vakuutus: Heittäkää pois militaristinen ies, niin kapitalistinen ies on teille lempeä ja suloinen. Tässä ristiriidassa jopa porvarillisen maailmankuvan ennakkoluulottomatkin mielet horjuvat toivottomasti, ja kun he yrittävät voittaa sen piinaa marssimalla rinta rinnan, kuten militaristiset yhteiskuntauudistajat Naumannin ja kapitalistiset rauhanharrastajat Barthin tavoin ovat viime aikoina yrittäneet, hämmennys kasvaa entisestään.
Proletariaatin luokkatietoisuus on sitä vastoin ratkaissut tuon ristiriidan ytimestään lähtien ymmärtämällä, että luokkavalta ihmisyhteiskunnassa ja veriset sodat kansojen välillä ovat vain saman kolikon kaksi puolta. Lakkauttakaa luokkavalta, niin sodat hävitetään juurineen; jatkakaa sotia, niin luokkavalta säilyy aina. Kapitalistisen yhteiskunnan näkökulmasta sota on tietenkin ”kulttuurinen ihanne”, kuten porvarilliset professorit ovat meille opettaneet; se on ”Jumalan järjestyksen osa”, kuten Moltke sen omalla tavallaan ilmaisi; näkemys, josta Buckle lähti laatiessaan suurta historiallista teostaan, nimittäin että ”merkityksettömillä taisteluiden ja piiritysten historiankirjoilla” ei ollut mitään merkitystä porvarilliselle kulttuurimaailmalle, oli vain suuri illuusio.
Buckle oli oikeassa menneisyyden, mutta ei tulevaisuuden suhteen. Hänen historiankäsityksensä oli suuri edistysaskel hoviväärentelijöihin verrattuna, jotka mahtipontisesti kertoivat mahtavien sotapäälliköiden mahtipontisista sotaretkistä, mutta se jäi ennen tuhatvuotisen vapauden ja rauhan valtakunnan satua kansojen välille, jonka vapaakaupan oletettiin tuoneen mukanaan. Se oli este, jonka vain sosialismi kykeni voittamaan ja on vähitellen voittanut. Liebknecht, muuten täysin oikeutetussa ihailussaan Bucklea kohtaan, hieman sivuutti sen, ja Lassalle puhui samalla tavalla kerran halveksivasti sodista, jotka käytiin jonkun emännän oikkujen vuoksi. Engels sitä vastoin omisti sotien historialle tutkimuksen, joka ei ollut yhtään vähemmän perusteellinen kuin taloushistorialle, ja todellakin nämä kaksi kulkevat rinnakkain, valaisten ja selittäen toisiaan, osoittaen samoja ominaispiirteitä.
Porvarillisen lehdistön monien typerien iskulauseiden joukossa on harva typerämpi kuin savuinen ilmaus ”taisteluajattelijoista”, joita Saksan armeijan sanotaan tietysti ensisijaisesti kuhisevan. Yhtä hyvin voisi puhua ”pörssiajattelijoista”. Sillä samat ominaisuudet tekevät menestyvästä kenraalista ja menestyvästä pörssispekulaattorista: tietty määrä maalaisjärkeä, ei liian vähän, vaan pikemminkin liian vähän kuin liikaa, ja ennen kaikkea suuri määrä ”uhkapelurin rohkeutta”, kuten sodan loistavin teoreetikko Clausewitz asian ilmaisee. Clausewitz itse on klassinen esimerkki siitä, kuinka kyky ajatella loogisesti ja yleensä erinomainen älykkyys ovat kenraalille suuri onnettomuus. Hän suoriutui sodassa vain keskinkertaisesti, ja kuten hänen sotilastoverinsa yksimielisesti kertovat, tämä johtui siitä, että hän aina ”näki pimeän puolen”. Toisin sanoen, koska hänellä oli liian kirkas mieli sokeasti hapuillakseen eteenpäin opettajansa Scharnhorstin neuvon mukaan, että sodassa on vähemmän tärkeää se, mitä tapahtuu, kuin se, että jotain ylipäätään tapahtuu. Tämä on sama ilmiö, jonka Lassalle kerran selitti näillä sanoilla: ”Tästä johtuu kokeneiden kauppiaiden usein esittämä huomautus, että kaupallisessa urassa juuri ovelimmat keinottelijat kärsivät useimmiten haaksirikon, ja juuri tyhmimmillä näyttää olevan paremmat mahdollisuudet. Tuntemattomien olosuhteiden summa on aina äärettömän paljon suurempi kuin tuntemattomien olosuhteiden summa.” Tämä pätee aivan yhtä lailla sodassa kuin kapitalistisessa spekulaatiossakin. Mitä tarkempi tiedossa olevien olosuhteiden arviointi on, mitä älykkäämpi kenraali tai keinottelija on, sitä suurempi on todennäköisyys, että tuntemattomien olosuhteiden äärettömän suuri summa muuttaa lopputulosta, mikä sitten luonnollisesti lamauttaa niiden energian, jotka pystyvät ajattelemaan loogisesti pohtiakseen tätä. Aivan kuten tämä selittää, miksi Clausewitz, joka hallitsi mestarillisesti sodan teorian, ei saavuttanut käytännön menestystä sodassa, se selittää myös, miksi ruhtinaallinen luokka, ellei muuten ihmiskunnan puolustaja, on kuitenkin tuottanut suhteettoman määrän ”loistavia” kenraaleja. Sillä jos sen jäseniä suojellaan älyn liialliselta kehitykseltä heidän kasvatuksensa ja älyllisen koulutuksensa luonteen vuoksi, heidän ”uhkapelirohkeutensa” on sitäkin erinomaisemmin kehittynyttä, koska epäonnistumisen sattuessa heillä ei ole mitään pelättävää paitsi että kansan on maksettava hinta, jolle he sitten voivat, kuten vanha Fritz Kolinissa perääntyville kranaatinsotureilleen, esittää moraalisesti tuhoisan moitteen: Te lurjukset, haluatteko todella elää ikuisesti?
Mutta aivan kuten kapitalistisen spekulaation villissä noppapelissä vallitsevat vain historiallisen kehityksen immanentit lait, niin myös sodan villissä noppapelissä. Luokkavallan lähtökohtana sota on kaiken kaikkiaan ollut historiallisen edistyksen vipuvarsi, aivan kuten kapitalistinen tuotantotapa, jonka vanavedessä militarismi on saavuttanut ennennäkemättömän laajentumisensa. Ilman Napoleonin ajan sotia Saksa olisi rappeutunut feodalismin suoksi, kuten Puola ennen sitä, ja vuoden 1870 sodan tykit räjäyttivät sen oven maailmanmarkkinoille. Sotien tämän historiallisen merkityksen sokeutuminen, aina luokkavallan lähtökohdan alla, oli Bucklen virhe ja on edelleen porvarillisten rauhanharrastajien virhe, joita vastaan Moolokin palvojilla on hyvin helppo maaperä. Toisaalta sotien historiallisen merkityksen tunnustaminen ei tarkoita, että tunnustamme ne ihmiskunnan edistyksen vipuvarreksi. Tässäkin sosialismi suhtautuu militarismiin samalla tavalla kuin kaksoisveljeensä, kapitalismiin: se ei käännä sille selkäänsä mumisemalla muutamia ärsyttäviä ja banaaleja lauseita, kuten kapitalistiset rauhanpiippujen polttajat, vaan pikemminkin tutkii sen vahvuuksia ja heikkouksia voittaakseen sen sitä varmemmin. Sillä, kuten kaikissa muissakin taisteluissa, proletariaatin käymä taistelu hallitsevia luokkia vastaan eroaa hallitsevien luokkien keskinäisistä taisteluista, olipa kyseessä sitten markkinapaikka tai taistelu, siinä, että siinä ratkaiseva tekijä ei ole tuntemattomien, vaan tiedossa olevien olosuhteiden summa, ja työväenluokan voitto on sitä varmempi, mitä tarkemmin ja oikeammin se pystyy tunnistamaan nämä olosuhteet.
Kaikesta tästä seuraa myös se, että jos kaikki proletariaatin elintärkeät edut viittaavat militarismin vastaiseen taisteluun kuolemaan asti, aivan kuten ne viittaavat kapitalismiin, se ei voi olla välinpitämätön kapitalistisen yhteiskunnan sotien kehittymisen suhteen. Valtiovarainministeri syytti äskettäin Saksan sosialidemokraatteja valtiopäivillä sisäisestä ristiriidasta, koska he vaativat ehdotonta puolueettomuutta Venäjän-Japanin sodassa, mutta silti käyvät raivoisaa sotaa Venäjää – tai tarkemmin sanottuna tsaarin despotiaa – vastaan. Ajatus tästä väitetystä ristiriidasta voi kuitenkin todella syntyä vain ihmisen mielessä, jolla on vain hyvin epämääräinen käsitys historiallisesta kontekstista eikä minkäänlaista käsitystä proletariaatin luokkataistelusta. Jos työväenluokka ei voi olla tästä innostunut, vaan voi vain kohauttaa halveksivasti olkapäitään sille, että kapitalistinen yhteiskunta kaikesta kulttuuristaan kerskumisestaan ja kehuskelustaan huolimatta ei voi ratkaista ristiriitaisia etujaan millään muulla tavalla kuin niillä barbaarisilla ja raaoilla keinoilla, joilla eläimet taistelevat ruokintapaikoista, sen ei tarvitse missään nimessä olla välinpitämätön siitä, miten päätös tehdään kussakin yksittäistapauksessa. Niin kauan kuin luokkavalta on olemassa, sodat ovat historiallisen kehityksen vipuvarsia, ja työväenluokalla on elintärkeä intressi siihen, että tämä kehitys etenee nopeimmalla tahdilla luokkavallan täydelliseen vararikkoon asti. Siksi, vaikka emme olekaan kiinnostuneita japanilaisten voitosta, olemme kiinnostuneita tsaarin järjestelmän kukistamisesta, jonka jätämme luokkavallan kannattajien surettavaksi.
Työväenluokan ei sovi asettua sortajiensa veristen tekojen puolelle, vaan sen velvollisuus on valppaasti etsiä keinoja edistää vapautuskamppailuaan kapitalismin maailmaa kohtaavien katastrofien keskellä. Niinpä vietämme vappua tänä vuonna.
Roomasta Milanoon fasismista vapautumisen vuosipäivästä tuli Italiassa kutsu toimia Melonin hallituksen turvallisuusasetusta ja militarisointia vastaan.
Italian parlamentti hyväksyi perjantaina hallituksen turvallisuusasetuksen opposition protestien keskellä. Hallitus puolestaan hyväksyi korjaavan asetuksen, jolla puututtiin huoleen kiistanalaisesta säännöksestä, joka kannustaa lakimiehiä avustamaan siirtolaisia ”vapaaehtoisessa paluussa”.
Italian senaatti antoi lopullisen hyväksyntänsä hallituksen laaja-alaiselle turvallisuusasetukselle 24. huhtikuuta, vain tunteja ennen kuin toimenpide olisi rauennut. Paketti sisältää tiukempia poliisivaltuuksia – kuten epäiltyjen mellakoitsijoiden ennaltaehkäisevän pidätyksen – mutta huomion keskipisteenä on ollut noin 615 euron kannustin ammattilaisille, jotka suostuttelevat paperittomia siirtolaisia suostumaan vapaaehtoiseen paluuseen.
Turvallisuusasetus, jonka oli määrä umpeutua lauantaina, hyväksyttiin opposition lainsäätäjien laulaessa toisen maailmansodan vastarintaliikkeen hymniä Bella Ciao ja pidellen unikkoja.
Turvallisuusasetuksen hyväksyminen 24 tuntia ennen vapautuspäivää on riisunut päivämäärältä sen toistuvan luonteen. Tänä vuonna huhtikuun 25. päivän tapahtumista on tullut kehotus toimia hallituksen sortoa ja autoritaarisia taipumuksia vastaan, joiden viimeisimpänä esiintymänä on uusin turvallisuuspaketti.
Roomassa järjestetyn kulkueen kärjessä komeili tunnus ”Rauhan partisaanit” punaisessa FC:n (kommunistinen rintama) ja FGC:n (kommunistinen nuorisorintama) allekirjoittamassa banderollissa. Muita tunnuksia olivat ”Eläköön Italia, joka vastustaa” ja ”Lopetimme keskustelut fasistien kanssa 25. huhtikuuta 1945”. Rauhanlippujen ja Palestiinan lippujen seassa nähtiin myös CGIL:n (Italian yleisen työväenliiton) nimikirjaimet. Nämä olivat joitakin ANPI:n (Italian partisaanien kansallinen yhdistys) Roomassa 25. huhtikuuta järjestämän perinteisen kulkueen osallistujista, joka suuntasi Piazza di Porta San Paololta Parco Schusteriin.
– Olemme aukioilla ympäri Italiaa. Rauhanpartisaanien paraati järjestettiin yli 30 kaupungissa. Se ei ole tyhjä muisto: mikä on todellisempaa kuin taistella pomojen sotaa, hallitusta vastaan, joka vetää meidät kurjuuteen, kuin rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tulevaisuuden puolesta taisteleminen? Nämä olivat partisaanien ihanteita. Tämä on kommunistien taistelu tänään, FGC kirjoitti Facebook-sivuillaan.
– Tuhannet proletaarit ja kommunistit taistelivat ja antoivat henkensä vapauttaakseen Italian natsifasismista ja sodan julmuudesta, muistutetaan FC:n ja FGC:n lentolehtisessä.
– Nykyään Italia on hyvin erilainen kuin se, jonka puolesta partisaanit taistelivat: siksi vastarinnan lipun pitäminen korkealla tänään tarkoittaa taistelua imperialistista sotaa, kapitalismin meille joka päivä aiheuttamaa riistoa ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.
– Elinkustannukset nousevat dramaattisesti, ja sota tulee yhä enemmän elämäämme. Samaan aikaan muutamien suurten taloudellisten ryhmittymien voitot kasvavat ja osakemarkkinat saavuttavat kaikkien aikojen huippunsa. Melonin hallitus tukee näitä mekanismeja toteuttamalla sotatalouspolitiikkaa ja siirtämällä NATOn ja EU:n uudelleenaseistamisen kustannukset työläisten maksettavaksi.
– Keskustavasemmiston teeskentelyoppositio ei ole poikkeus: yhtäältä se huutaa oikeiston aiheuttamaa vaaraa vastaan, mutta toisaalta se jatkaa avoimesti uudelleenaseistautumispolitiikan tukemista, mennen jopa niin pitkälle, että se kannattaa hullua ajatusta yhteisestä eurooppalaisesta armeijasta, esittäen eurooppalaisen imperialistisen navan vahvistamisen ”vaihtoehtona” sodankäynnille ja oikeiston etenemiselle.
– Tänään, enemmän kuin koskaan, meidän on työskenneltävä rakentaaksemme todellisen poliittisen vaihtoehdon, sellaisen, joka keskittää työläisten, opiskelijoiden ja työttömien edut ja toistaa, ettei meillä ole mitään voitettavaa pomojen ja heidän hallitustensa sodista. Imperialistista sotaa, uudelleenaseistautumista ja sotataloutta vastaan, nostakaamme partisaanien punainen lippu!
Historian suurin Balikatan-sotaharjoitus käynnistyi Filippiineillä virallisesti 20. huhtikuuta 2026. Yli 17 000 sotilasta osallistuu harjoitukseen Filippiineiltä, Yhdysvalloista, Kanadasta, Ranskasta, Japanista, Uudesta-Seelannista ja Australiasta.
Kuten aiemmillakin kerroilla, sotaharjoitus on saanut vastaansa mielenosoittajien joukkoliikkeen.
– Balikatan antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden testata ase- ja ohjusjärjestelmiään saarillamme. Joten Balikatan vetää Filippiinit mukaan Yhdysvaltojen loputtomiin sotiin, sanoi eräs sotaharjoituksia vastustanut mielenosoittaja.
– Balikatan vaarantaa paikallisyhteisömme, se heikentää kansallista itsemääräämisoikeuttamme, ja Balikatanin isännöintiin käytetyt resurssit tulisi osoittaa kansamme tukemiseen. Balikatan siis heijastaa Yhdysvaltojen laajenevaa sotilaallista väliintuloa eikä vastaa kansamme perustarpeisiin.
Se, mikä näyttää satunnaisilta sotaharjoituksilta, on kasvavan pysyvän infrastruktuurin tukema ilmiö, kirjoittaa Bulatlat-julkaisu.
– Polttoaineen varastointilaitokset, logistiikkakeskukset, korjauspaikat ja ennalta sijoitetut laitteet viittaavat pitkäaikaiseen operatiiviseen kapasiteettiin pikemminkin kuin väliaikaiseen yhteistyöhön. Liittouman modernisointina markkinoidut kehityshankkeet toimivat aineellisina edellytyksinä Yhdysvaltojen jatkuvalle sotilaalliselle läsnäololle Filippiinien alueella.
– Myös siviililiikenne ja satamajärjestelmät on sisällytetty tähän järjestelyyn. Ro-ro-reittejä, varastoja ja saarten välistä logistiikkaa käytetään yhä enemmän sotilaalliseen liikkuvuuteen, mikä hämärtää kaupallisen liikkuvuuden ja sotilaallisen käytön välistä rajaa.
– Nämä kehityskulut merkitsevät sitä, mitä usein kuvataan liittouman vakiintuneemmaksi vaiheeksi – vähemmän episodiseksi, enemmän sulautuneeksi. Tämä herättää kysymyksen paitsi siitä, kuinka syväksi integraatio on tullut, myös siitä, mihin sitä valmistellaan.
– Filippiinien alueen hahmottuessa yhä enemmän eteenpäin suuntautuvaksi operaatioalustaksi se sotkeutuu jännitteisiin Etelä-Kiinan meren ja Taiwaninsalmen ympärillä. Kollektiivisen puolustuksen kieli hämärtää epäsymmetriaa: Filippiinit eivät puolusta pelkästään aluettaan, vaan ne on sijoitettu osaksi Yhdysvaltojen strategisen projektin laajempaa arkkitehtuuria.
– Tässä kontekstissa on ymmärrettävä vastustus Balikatania ja Yhdysvaltojen laajempaa ja uudelleenbrändättyä Intian ja Tyynenmeren alueen strategiaa – jota aiemmin kutsuttiin nimellä ”Käännös Aasiaan”, Yhdysvaltojen geopoliittisen laajentumisen viitekehykseksi alueella. Kiina ja Filippiinien kansallisdemokraattinen vasemmisto vastustavat molemmat näitä kehityskulkuja, mutta eivät samoilla analyyttisillä perusteilla. Kiinan kanta on ensisijaisesti valtiopohjainen ja geopoliittinen: se tulkitsee Balikatanin osaksi Yhdysvaltojen strategista saartoa, valtioiden välisen kilpailun ja voimatasapainon puitteissa.
– Filippiinien kansallisdemokraattinen kanta edistää laajempaa ja monitasoisempaa kritiikkiä. Se tuo esiin paitsi geopolitiikan myös luokkasuhteet. Imperialismi ymmärretään globaalina kasautumisjärjestelmänä, joka rakentaa epätasa-arvoisia suhteita imperialististen keskusten sekä siirtomaiden ja puolisiirtomaiden välille. Tästä näkökulmasta Filippiinit eivät ole pelkästään suurvaltojen välissä, vaan ne on sisällytetty tuotanto- ja valvontahierarkiaan, jossa työvoima, maa ja resurssit ovat alisteisia Yhdysvaltojen imperialistisille eduille.
– Tämän alistamisen taakka jakautuu epätasaisesti. Työläiset imeytyvät matalapalkkaisiin vientituotantojärjestelmiin, jotka ovat sidoksissa ulkomaisiin toimitusketjuihin. Talonpojat ja kalastajat syrjäytetään infrastruktuurin, kaivostoiminnan ja militarisoitujen alueiden tieltä. Alkuperäiskansojen yhteisöt kohtaavat lisääntyvää alueilleen tunkeutumista kaivostoiminnan ja strategisten projektien kautta. Se, mitä pidetään kehityksenä, tarkoittaa riistoa ja turvattomuutta jokapäiväisen elämän tasolla.
– Filippiinien kansallisdemokraattisen liikkeen kannalta nämä kehityskulut paljastavat keskeisen ristiriidan: avun, turvallisuuden ja kehityksen kieltä käytetään syventämään sotaa, riippuvuutta ja rakenteellista alistamista. Kamppailu ei ole pelkästään ulkomaista sotilaallista läsnäoloa vastaan, vaan myös sitä mahdollistavaa järjestelmää vastaan – jossa imperialismi ja byrokraattinen kapitalismi kohtaavat.
– Imperialistisen sodan vastustaminen edellyttää niiden sisäisten olosuhteiden kohtaamista, jotka mahdollistavat tällaisen liittoutumisen. Suvereniteettia ei voida pelkistää ulkopoliittiseksi suuntautumiseksi; se edellyttää sen yhteiskuntajärjestyksen muuttamista, joka edelleen sitoo Filippiinit Yhdysvaltojen imperialismiin, Bulatlat päättää.
Ruotsissa aloitti joulukuussa 2025 uusi vasemmistopuolue Tulevaisuuden Vasemmisto (ruots. Framtidens Vänster, FV). Ulkopoliittisesti puolue edustaa vasemmistolaista anti-imperialismia, radikaalia kansainvälistä solidaarisuutta ja NATO-vastaisuutta, josta valtavirran ruotsalaisessa politiikassa on luovuttu.
Perustamisen taustalla ovat kaksi kansanedustajaa, Daniel Riazat ja Lorena Delgado Caras. Molemmat kuuluivat aiemmin Ruotsin Vasemmistopuolueeseen (V), mutta erosivat linjaerimielisyyksien ja erottamisvaatimusten takia.
Riazat on todennut julkisuudessa, että sekä häntä että Delgado Varasia vastaan suunnatut erottamisprosessit johtuivat vasemmistopuolueen syvemmistä poliittisista ja organisatorisista erimielisyyksistä, mukaan lukien kiistat ulkopolitiikasta, Palestiinan kysymyksestä ja sisäisestä demokratiasta. Molemmat kansanedustajat erosivat vasemmistopuolueesta elokuussa 2025 ja jatkoivat istuntojaan valtiopäivillä itsenäisinä jäseninä.
Tulevaisuuden Vasemmisto käynnistettiin virallisesti joulukuussa 2025. Perustamistilaisuuden yhteydessä perustajat totesivat, että projektin tavoitteena on rakentaa laaja ruohonjuuritason liike, ja totesivat, että vakiintuneet vasemmistopuolueet eivät enää edustaneet riittävän radikaalia tai kansainvälisesti solidaarista poliittista linjaa. Puolue piti ensimmäisen puoluekokouksensa maaliskuussa ja liittyi hiljattain Euroopan vasemmistopuolueeseen.
Virallisen ohjelmansa mukaan Tulevaisuuden Vasemmisto kuvailee itseään ”liikkeeksi niille, jotka kieltäytyvät hyväksymästä epäoikeudenmukaisuutta”, joka kannattaa sosialismia, feminismiä, rasismin ja imperialismin vastaista toimintaa, dekolonisaatiota ja oikeudenmukaista ekologista siirtymää. Puolue korostaa lisäksi ekososialismia, kapitalismin ja kolonialismin vastaista toimintaa sekä yhteiskunnan vallankumouksellista muutosta ja väittää, että kapitalismia ei voida korjata, vaan se on korvattava demokraattisella, ruohonjuuritason johtamalla järjestelmämuutoksella.
Puolueen imperialisminvastaiseen linjaan kuuluu sotilasliitto NATOn vastustaminen, globaalien vapautusliikkeiden tukeminen, Ruotsin aseviennin lopettaminen sekä Ruotsin historiallisen vastuun korostaminen siirtomaavallan hyväksikäytöstä ja sen roolista globaalissa eriarvoisuudessa. Se on kriittinen aseteollisuutta kohtaan, mukaan lukien Ruotsin sotilaallinen apu Ukrainalle.
Puolue vaatii Ruotsia ulos NATOsta.
– Ruotsin on vastustettava miehitystä, apartheidia ja sotarikoksia riippumatta siitä, kuka niitä suorittaa. Tarvitaan aktiivista solidaarisuutta vapaustaisteluille ja kansojen itsemääräämisoikeudelle, puolueen visiodokumentti toteaa.
– Keskitymme puolueen rakentamiseen ja ihmisten keräämiseen, mikä vie aikaa. Nyt keskitymme kannattajakunnan rakentamiseen. Tavoitteenamme on olla edustettuna useissa Ruotsin kunnissa seuraavien vaalien jälkeen, Lorena Delgado Varas sanoi SVT:lle.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.