On kulunut neljä vuotta Venäjän asevoimien täysimittaisen hyökkäyksen alkamisesta Ukrainaan. Ukrainalainen marxilaisryhmä Komuna kertoo kannanotossaan sodasta ja sen lopettamisen näkymistä.

– Alkuperäinen isänmaallisuuden ja mobilisaation aalto, jota hyökkäyksen jälkeinen järkytys ja viha ruokkivat, on antanut tietä epätoivolle ja itsesuojeluhalulle merkittävän osan väestöstä keskuudessa, kirjoittaa ukrainalainen marxilaisryhmä Komuna.

– Venäläisten ohjusten ja droonien hyökkäykset siviili-infrastruktuuriin Ukrainan kaupungeissa ovat voimistuneet, kun Venäjä pyrkii syventämään tätä epätoivoa tekemällä talvista vähemmän elinkelpoisia. Nämä hyökkäykset eivät ainoastaan ​​tapa tuhansia ihmisiä, vaan niillä on myös valtava vaikutus niiden ihmisten terveyteen, jotka joutuvat kestämään niitä.

Ukrainalaisille miehille uhka ei kuitenkaan tule vain taivaalta, vaan myös pakkovärväystä suorittavilta mobilisaatioryhmiltä, Komuna toteaa.

– Joka päivä ilmestyy videoita miehistä, joita siepataan kaduilta ja työnnetään minibusseihin. Lähes joka viikko raportoidaan, että yksi näistä miehistä on loukkaantunut raa’asti tai kuollut mobilisaatiopalveluiden toimesta.

– Tuho ja maastamuutto tarkoittavat, että Ukrainalta kestää ainakin sukupolven palata edes sotaa edeltäneelle alhaiselle elintasolle. Valtionvelka kasvaa edelleen nopeasti, samalla kun talous supistuu ja väestö pienenee.

– On yhä selvempää, että tämä sota on Ukrainalle voittamaton. Venäjä on vahvemmassa asemassa kuin koskaan ennen ja jatkaa uusien alueiden valtaamista. Saapuva aineellinen apu ei riitä korvaamaan satojatuhansia kuolleita ukrainalaisia ​​sotilaita ja moraalin laskua.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi pitää silti edelleen kiinni alueellisten myönnytysten täydellisestä kieltäytymisestä ja puhuu sen sijaan Ukrainan eurooppalaisista näkymistä vuonna 2027.

– Tämä on hulluutta. Miksi tulitauon mahdollisuus on siis vielä niin kaukainen?

Kun Trump palasi Valkoiseen taloon viime vuonna, Zelenskyin hallinto joutui puolustuskannalle. Poliittisen eliitin jäsenet, kuten Tymošenko ja Porošenko, sekä entinen ylipäällikkö Zaluzhnyi, alkoivat arvostella hallitusta avoimesti.

– Mutta Zelenskyi ei antanut periksi. Hän puhuu ajoittain vaalien järjestämisestä, mutta ei ole ottanut todellisia askeleita tähän suuntaan.

Vaikka hyökkääjänä on Venäjän armeija, Zelenskyin hallinnon rooli konfliktin kärjistämisessä ja tulitauon välttämisessä vuonna 2022 on Komunan mukaan ilmeinen jopa kiihkeimmille kriitikoille. Hallinto väittää taistelevansa Euroopan puolesta, mutta ukrainalaiset joutuvat käymään todellisen taistelun.

– Hallinnollinen korruptio – tottelevaisten ihmisten nimittäminen valta-asemiin ja heidän rikastumisensa salliminen puolustukseen tarkoitettujen varojen kustannuksella – oli viimeinen pisara monille, jotka vielä tukivat presidenttiä.

– Zelenskyi on tietoinen siitä, että rauhansopimuksen allekirjoittamista pidetään tappion myöntämisenä ja se tarkoittaa joko maanpakoa tai pahimmassa tapauksessa tuomioistuinta. Tämä on todennäköisesti hänen pitkän aikavälin kohtalonsa; virassa pysyminen vain lykkää väistämätöntä.

– Tymošenkon ja Zaluzhnyn osalta he ovat kriittisiä hallitusta kohtaan, ja Zaluzhny voisi olla erittäin vakava haaste Zelenskyille seuraavissa vaaleissa. Mutta mitä tällaisten vaalien voittaminen merkitsisi presidentille, joka sitten joutuisi allekirjoittamaan kannattamattoman rauhansopimuksen vihollisen kanssa? Siksi nämä oppositiohahmot rajoittuvat kritiikkiin ja toivovat, että Zelenskyi allekirjoittaa sopimuksen.

Tapahtumat eivät kuitenkaan tapahdu vain taistelukentällä tai vallan kabineteissa. Myös vaikutusvaltaisimpien eurooppalaisten NATO-maiden johtajat ovat läheisesti kytköksissä Zelenskyiin, sillä he ovat investoineet valtavia resursseja Ukrainan sotaan omien maidensa heikkenevän elintason taustalla.

– Putin on selvästi vahvemmassa asemassa kuin Zelenskyi, ja on syytä uskoa, ettei hänkään kiirehdi hyökkäyksen loppuun saattamista. Venäjän valtaamat alueet ovat raunioina ja vaativat valtavia investointeja ainakin peruselinolosuhteiden palauttamiseksi. Kenen kustannuksella tämä tehdään? Venäläisten oligarkkien, joiden hyväntekeväisyyteen ei voi lainkaan luottaa?

Vaikka Trump puhui rauhansuunnitelmista, hän ei voinut täysin luopua Yhdysvaltojen velvoitteista Ukrainan liittolaisena. Hänen ratkaisevin askeleensa oli painostaa Zelenskyiä allekirjoittamaan sopimus, joka antaisi amerikkalaisille yrityksille laajat oikeudet mineraalien louhintaan. Tämän jälkeen Yhdysvaltojen tuki Ukrainan armeijalle palautettiin aiempaan tasoonsa.

– Ukrainalaisille marxilaisille nykytilanne vaatii erityisen pitkäjänteistä lähestymistapaa. Maalle ja sen väestölle aiheutettu tuho on jälleen yksi vakava isku elämänlaadulle. Työläisten kurjistuminen (”lumpenisoituminen”) kiihtyy edelleen. Yhä useammat ihmiset eivät näe tulevaisuudennäkymiä. Kymmenet tuhannet edistykselliset ja kyvykkäät nuoret lähtevät ulkomaille ja valitsevat maanpaossa elämisen mieluummin kuin palaisivat raunioihin.

Myös luokkasolidaarisuuden potentiaali rintaman molemmin puolin on kärsinyt merkittäviä vahinkoja, jotka luo uuden esteen alueen proletariaatille.

– Osa Ukrainan vasemmistosta on reagoinut venäläisten työläisten välinpitämättömyyteen ja isänmaallisuuteen ja omaksunut itse isänmaallisia ja länsimielisiä kantoja. Mutta mitä hyötyä tällaisesta ”vasemmistolaisesta” kannasta on ukrainalaisille työläisille? Kuinka he voivat haastaa Ukrainan kapitalismin ja imperialismin seisoessaan samalla puolella Ukrainan auktoriteettien kanssa?

Komunan mukaan ukrainalaisten työläisten ainoat liittolaiset ovat heidän oman luokkansa edustajia.

– Sotilasliitto NATOn imperialistien krokotiilinkyyneleet Ukrainan puolesta tai Venäjän eliitin Ukrainan ”venäjänkielisten” puolesta ovat vain näytöstä. He lähettäisivät mielellään vielä enemmän ihmisiä teuraaksi, jos se edistäisi heidän etujaan edes tuuman verran.

– Maailmanlaajuisesti tilanne ei kuitenkaan ole yhtä taantumuksellinen kuin Itä-Euroopassa. Järjestelmä on romahtamassa, ja vallankumoukselliset tapahtumat ovat jo horisontissa. Ukraina on yksi kriisin nykyvaiheesta eniten kärsineistä maista, mutta se ei jää sivuun niiden voimien aallolta, jotka työntävät maailmaa kohti sosialismia.

Artikkelin kuva: Arrikel