S. P. Kähmi Uutiset

Sosialisteja pidätetty Turkissa Ankaran NATO-huippukokouksen alla

Raporttien mukaan Turkissa kymmeniä ihmisiä on pidätetty ennaltaehkäisevästi sotilasliitto NATOn huippukokouksen alla. Ankaraan on heinäkuuksi julistettu sotatilaa muistuttavat olosuhteet.

NATOn 36. huippukokous pidetään Ankarassa 7.–8. heinäkuuta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kertonut turkkilaiselle kollegalleen Recep Tayyip Erdoganille aikovansa osallistua huippukokoukseen.

Turkin hallitus on ottanut käyttöön useita rajoituksia, jotka pysäyttävät normaalin elämän pääkaupungissa lähes kokonaan. Tästä syystä anti-imperialistinen NATO-vastakokous on jouduttu järjestämään Ankaran sijaan Istanbulissa.

Huippukokouksen lähestyessä ja samalla kun pääkaupunkiin asetetaan lähes sotatilalain kaltaisia ​​olosuhteita, NATOn vastaisia ​​mielenosoituksia järjestävät sosialistit ovat joutuneet poliisioperaatioiden kohteeksi ympäri maata, kertoo Socialist Middle East -sivusto.

– Aktivisteja on pidätetty useissa kaupungeissa aamunkoitteessa tehdyissä ratsioissa. Kohteiden joukossa on sosialisteja, jotka ovat järjestäneet NATOn vastaisia ​​mielenosoituksia ja valmistelleet protesteja huippukokouksen vastustamiseksi, sivustolla sanotaan.

Operaatioiden tarkoituksena on pelotella poliittisia aktivisteja ja estää mahdolliset mielenosoitukset ennen niiden tapahtumista. Socialist Middle Eastin mukaan ainakin kymmeniä ihmisiä on pidätetty ennaltaehkäisevästi.

Koalitio NATOa ja imperialistista sotaa vastaan (NATO ve Emperyalist Savaş Karşıtı Birlik) järjesti torstaina mielenosoituksen Istanbulissa Çağlayanin oikeustalon edessä kotietsintöjä, pidätyksiä ja vangitsemisia vastaan.

– Pidätyksillä, vangitsemisilla, painostuksilla ette voi estää NATO-vastaista taistelua. Pidätetyt on vapautettava välittömästi, liike vaati.

Sotatilan kaltaiset olosuhteet Ankarassa

NATOn huippukokouksen ajaksi Ankara tyhjennetään käytännössä suurelta osin normaalista toiminnastaan ​​ja muutetaan vahvasti valvotuksi alueeksi. Etukäteen on ilmoitettu, että mielenosoitukset, protestit tai muut toimet eivät ole sallittuja kaupungissa 1.–15. heinäkuuta välisenä aikana.

Ankaran kuvernöörin toimisto on valtuutettu toteuttamaan laajoja rajoituksia 6.–12. heinäkuuta välisenä aikana. Nämä toimenpiteet vaikuttavat laajaan toimintaan mielenosoituksista julkisiin laitoksiin, julkisiin tapahtumiin ja liikennejärjestelyihin kaikkialla kaupungissa. Julkisen sektorin työntekijät Ankaran yhdeksässä keskustassa ovat virkavapaalla huippukokousviikon aikana. NATOon liittyviin tehtäviin erityisesti määrätty henkilöstö sekä välttämättömien palvelujen, kuten terveydenhuollon, palontorjunnan, kuljetuksen ja logistiikan, työntekijät jatkavat kuitenkin työskentelyä normaalisti.

Tukahduttamisesta huolimatta vasemmistolaiset järjestöt, jotka ovat yhdistyneet eri NATOn vastaisten alustojen ja kampanjaryhmien kautta, jatkavat valmisteluja mielenosoituksiin, joita järjestetään eri puolilla Turkkia.

Mielenosoituksia suunnitellaan kaupunkeihin ympäri maata, erityisesti Ankaraan ja Istanbuliin. Mielenosoittajat suunnittelevat myös marsseja NATOn sotilastukikohtiin ja -kohteisiin.

S. P. Kähmi Uutiset

Suomi hankkii SDB-liitopommeja F-35-hävittäjiin kansanmurhaan osalliselta yhtiöltä

Puolustusministeri Antti Häkkänen on valtuuttanut Puolustusvoimat hankkimaan Yhdysvalloista GBU-53 Small Diameter Bomb II (SDB II) -liitopommeja F-35-monitoimihävittäjille. Pommeja valmistaa Gazan kansanmurhaan osallinen Raytheon.

Yhdysvaltain kongressi myönsi myyntiluvan Raytheonin valmistamille GBU-53 SDB II -liitopommeille HX-hankkeen yhteydessä. Nyt toteutettavalla lisähankinnalla täydennetään vuonna 2023 solmittua Foreign Military Sales (FMS) -hankintasopimusta.

Yhdysvaltalainen aseyhtiö Raytheon tunnetaan nykyään myös nimellä RTX Corporation. Se on toimittanut Israelille erilaisia ​​aseita ja sotilasteknologiaa, joita se on käyttänyt palestiinalaisia ​​vastaan ​​​​tehdyissä sotilasiskuissaan, mukaan lukien Gazan kansanmurha.

Raytheon toimittaa Israelin hallitukselle laajan valikoiman aseita, mukaan lukien erilaisia ​​ohjuksia ja pommeja. Raytheonin teknologioita on myös integroitu Israelin tärkeimpiin asejärjestelmiin, kuten hävittäjiin, sotilaslennokkeihin ja sota-aluksiin. Nämä aseet lahjoitetaan usein Israelille Yhdysvaltain hallituksen ulkomaisen sotilasrahoitusohjelman kautta.

Näitä aseita on käytetty toistuvasti palestiinalaisia ​​siviilejä vastaan ​​vuosien ajan, mikä on johtanut lukuisiin uhreihin sekä kotien ja siviili-infrastruktuurin, kuten sairaaloiden, koulujen sekä vesi- ja sähköjärjestelmien, joukkotuhoon. Näihin hyökkäyksiin kuuluvat sotarikokset, joita Israel on tehnyt useiden suurten sotilaallisten hyökkäysten aikana Gazan kaistaa vastaan, joka on ollut laittomasti saarrettuna vuodesta 2007 lähtien.

Raytheon on ollut merkittävä aseiden toimittaja myös Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtamalle koalitiolle, joka on käynyt jatkuvaa sotaa Jemeniä vastaan. Vuosien 2015 ja 2020 välillä Raytheon myi Saudi-Arabialle ja sen kumppaneille yli 5 miljardin dollarin arvosta aseita, mukaan lukien yli 120 000 pommia ja pommin osia, joiden arvo oli yli 3 miljardia dollaria.

Raytheonin Paveway-pommit ovat rutiininomaisesti kohdistuneet siviileihin ilmaiskuissa Jemenissä. Esimerkiksi vuonna 2019 Amnesty International tunnisti jäänteitä Raytheon GBU-12 Paveway II -pommista, jota käytettiin jemeniläiseen kylään tehdyssä iskussa, jossa kuoli kuusi siviiliä, mukaan lukien kolme lasta. Vuonna 2017 Raytheon Paveway -pommi osui useisiin koteihin Faj Attanin asuinalueella San’an kaupungissa ja tappoi kahdeksanhenkisen perheen, mukaan lukien kuusi 2–10-vuotiasta lasta.

Vuonna 2016 Human Rights Watch löysi Raytheon Paveway II -pommin jäänteitä Arhabin ilmaiskupaikalta. Iskuissa kuoli ainakin 31 siviiliä, mukaan lukien kolme lasta, ja loukkaantui 42 muuta. Vuonna 2019 Euroopan perustuslaki- ja ihmisoikeustuomioistuin (ECCHR) ja jemeniläinen ihmisoikeusjärjestö Mwatana pyysivät Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan Raytheon Paveway IV -pommeilla tehtyjä sotarikoksia.

– Hankinta korostaa Suomen nykyisen puolustuksen olevan joka hetki enemmän yhdysvaltalaisen imperialismin ja toisten kansojen tuhonnan varassa. Koko F-35-järjestelmä nojaa samoihin toimijoihin, jotka Gazassa ovat mahdollistaneet lukemattomien viattomien siviilien tappamisen ja siviili-infrastruktuurin laajamittaisen tuhoamisen, toteaa Työväen antimilitaristien Sippo Kähmi.

Artikkelin kuva: Mztourist (CC BY-SA 4.0)

S. P. Kähmi Blogit

Ydinaseiden vastaista liikettä tarvitaan nyt entistä enemmän – ja se edellyttää imperialismin vastaisuutta

Eduskunta äänesti keskiviikkona äänin 125 puolesta, 61 vastaan ja 13 poissa ydinenergialain muutoksesta, joka kumoaa aiemmin voimassa olleen ydinaseiden kiellon Suomessa. Täten Suomi sallii jatkossa ydinaseiden maahantuonnin.

NATOon liityttäessä eduskuntavasemmisto ja jopa osa rauhanliikkeestä vakuutteli, miten Suomi menee nyt muuttamaan imperialistista sotilasliittoa sisältäpäin, edistämään ydinaseriisuntaa ja muita mukavia asioita. Esitettiin, että sotilasliiton jäsenyydessä ydinaseet olisivat valinnainen asia, siitä huolimatta että minkäänlaisia rajoitteita ydinaseisiin ei asetettu jäsenyyttä haettaessa.

Tosiasiassa ydinaseet ovat yksi NATOn keskeisistä sotilaallisista pilareista. Nyt näemme sotilasliiton jäsenyyden tosiasiallisen tuloksen: ensin Suomi meni meni täysillä mukaan sotilasliiton ydinasepolitiikkaan, mukaanlukien ydinsotaharjoitukset, ja nyt ydinaseet on sallittu Suomessa.

Se, että osa eduskunnan NATO-puolueista äänesti nyt myöhässä ydinaseita vastaan ei poista NATO-jäsenyyden puolesta äänestämisen historiallista rikosta, joka on kaiken tämän taustalla. Oli tiedossa etukäteen, että tämä tapahtuu, mutta varoituksia ei silloin kuunneltu.

Yhdysvallat on esittänyt muutoksia ydinpelotteeseen, niin että ydinaseiden kuljettamiseen soveltuvia hävittäjiä olisi nykyistä useammassa Euroopan maassa. Suomella on siihen nyt sekä kyvykkyys että yhteensopiva lainsäädäntö. DCA-sopimuksen perusteella Yhdysvaltain haltuun annettuihin tukikohtiin voidaan sijoittaa ydinaseita, ja kriisin oloissa tämä voi olla mahdollista myös Ranskan eteen työnnetyn pelotteen puitteissa.

Ministeri Antti Häkkänen (kok.) osallistui äskettäin ydinasepoliittiseen kokoontumiseen suunnittelemaan miten Suomi parhaiten palvelee näitä tavoitteita. Mikä on seuraava käytännön askel? Se on toistaiseksi vielä hämärän peitossa, mutta selvää on, että olemme erittäin vaarallisella tiellä.

Vastarinnan on jatkuttava

Aivan kuin NATO-jäsenyyden kohdalla, tämä eduskunnan päätös ei voi tarkoittaa vastarinnan päätöspistettä, vaan ainostaan uutta vaihetta, jossa valtio on asettunut meidän tavoitteitamme vastaan jälleen uudella alalla. Tarvitsemme jatkossakin vahvaa ydinaseiden vastaista liikettä – entistä tehokkaampaa ja valppaampaa, itse asiassa.

Me työväen antimilitaristit muistutamme, että ydinaseiden vastaisuutta ei tässä ajassa voi erottaa NATO- ja DCA-sopimusten – toisin sanoen imperialismin – vastaisuudesta. Meidän on käytävä kaikkia näitä vastaan yhdessä paremman maailman puolesta.

Me toistamme, ettei ydinaseita tule sijoittaa Suomeen missään tilanteessa – ei rauhan eikä varsinkaan sodan aikana. Tästä kiinni pitäminen on nyt meidän käsissämme, siinä määrin kun pystymme toimimaan järjestäytyneinä, laajoina kansanjoukkoina.

Artikkelin kuva: Andrew Kuznetsov (CC BY 2.0)

S. P. Kähmi Uutiset

EU:n 800 miljardin aseistautumisohjelmaa vastustettiin Brysselissä – Tukimielenosoitus myös Suomessa

Yli 800 kansalaisyhteiskunnan järjestöä, ammattiliittoa ja liikettä osoitti sunnuntaina mieltä Brysselissä – vain päiviä ennen kuin EU:n valtionpäämiehet neuvottelevat blokin seuraavasta pitkän aikavälin budjetista. Tukimielenosoitus järjestettiin myös Helsingissä EU:n toimistoilla.

Sunnuntaina 14. kesäkuuta Stop ReArm Europe, yli 800 kansalaisyhteiskunnan järjestön, ammattiliiton ja yhteiskunnallisen liikkeen Euroopan laajuinen koalitio, yhteistyössä belgialaisen Stop Militarisation -järjestön kanssa, lähti Brysselissä kaduille vastustaakseen Euroopan unionin ja imperialistisen sotilasliitto NATOn pyrkimyksiä aseistaa Eurooppa uudelleen. Mielenosoittajien tärkein vaatimus oli: julkiset rahat on käytettävä hyvinvointiin, ei sodankäyntiin.

Mobilisaatio tapahtui vain päiviä ennen kuin EU-johtajat tapaavat 18.–19. kesäkuuta Eurooppa-neuvostossa, jossa neuvotellaan unionin seuraavasta seitsenvuotisesta budjetista – monivuotisesta rahoituskehyksestä (MFF) 2028–2034 – jota Stop Rearm Europe -koalitio varoittaa muotoiltavan uudelleen kymmenien miljardien eurojen kanavoimiseksi aseteollisuudelle.

Mielenosoituksen järjestäjät korostavat, että 14. kesäkuuta ei ole päätepiste, vaan yhteinen keskipiste, ja mielenosoituksia, julkisia kokouksia ja koordinoituja toimia on suunniteltu koko kuukauden ajaksi Belgiassa, Alankomaissa, Itävallassa, Espanjassa, Saksassa, Italiassa ja muissa maissa.

Aseistautumisohjelma vie rahoitusta siviilisektorilta

Stop ReArm -koalitio vastustaa EU:n maaliskuussa 2025 julkistamaa ReArm Europe -suunnitelmaa, jonka tavoitteena on investoida 800 miljardia euroa aseisiin – rahaa, joka on otettu pois terveydenhuollosta, koulutuksesta, ilmastotoimista ja sosiaaliturvasta.

Koalitio hylkää ajatuksen, että Euroopan turvallisuus voidaan ostaa massiivisella aseistushankkeella, joka kiristää sosiaalibudjetteja ja kärjistää vastakkainasettelua.

– EU:n toistuvasti korostamia turvallisuushuolia ei voida missään tapauksessa ratkaista uudelleenaseistamisella. Komission ehdottama seuraava budjetti menee vielä pidemmälle: siinä osoitettaisiin noin 131 miljardia euroa uuden Euroopan kilpailukykyrahaston puolustus-, turvallisuus- ja avaruusikkunaan – viisinkertainen määrä nykyiseen budjettiin verrattuna. Nousu 131 miljardiin euroon on vähintään 100 miljardin euron nettolisäys seitsemän vuoden aikana nykyisiin puolustus- ja avaruusbudjetteihin verrattuna. Tällä summalla voitaisiin sen sijaan rahoittaa noin 300 000 sairaanhoitajan palkat tai rakentaa noin puoli miljoonaa asuntoa – joka olisi neljännes Euroopan investointipankin pelkästään vuodelle 2025 havaitsemasta 2,25 miljoonan asunnon asuntovajeesta.

Myös siviiliohjelmat jotka on aiemmin suunnattu tutkimukseen, liikkuvuuteen ja koheesioon avattaisiin sotilaskäyttöön. Stop ReArm Europe -koalitio varoittaa, että EU:n kokonaisbudjetin kasvaessa tuskin lainkaan, nämä tarkoittavat suoraa siirtoa siviilimenoista sotilasmenoihin. Kampanjoijat varoittavat, että Eurooppa on siirtymässä pysyvään sotatalouteen, joka syventää konflikteja sen sijaan, että ratkaisisi niitä, ruokkii entisestään maailmanlaajuista asevarustelukilpailua ja juurruttaa yhä enemmän militarisointia arkeen – uudistetuista määräyksistä ja laajennetuista reserveistä valvontaan ja demokraattisen tilan kaventumiseen. He viittaavat myös aseteollisuuden edustajien kasvavaan vaikutusvaltaan: koalition laskelmien mukaan Euroopan komissio tapasi aseteollisuuden edustajia 89 kertaa uudelleenaseistautumisesta vuonna 2025 (lokakuuhun mennessä), kun taas kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen tai tiedemiesten kanssa samoista aiheista oli vain 15 kokousta.

Sotilasmenot ovat pääoma- ja tuontipainotteisia, joten ne luovat vähemmän työpaikkoja euroa kohden kuin lähes mikään siviilivaihtoehto: sotilas- ja siviilimenojen vertailututkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että hoitoon, koulutukseen tai asumiseen sijoitettu raha luo 30–50 % enemmän työpaikkoja kuin sama summa, joka käytetään aseisiin. Ja lainanotto aseiden ostamiseksi sitoo tulevat sukupolvet velkaan ilman mitään tuottavaa omaisuutta.

Stop ReArm Europe kehottaa EU:ta ja kansallisia päätöksentekijöitä investoimaan terveydenhuoltoon, koulutukseen, ihmisarvoiseen työhön, asumiseen ja oikeudenmukaiseen ilmastosiirtymään – ei yhteiskunnan militarisointiin; noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa sekä puolustamaan ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia; asettamaan vuoropuhelun ja diplomatian etusijalle vastakkainasettelun sijaan; investoimaan kansainväliseen solidaarisuuteen ja yhteistyöhön vakaiden ja turvallisten yhteiskuntien varmimpana perustana; ja pyrkimään asevalvontaan ja ydinaseriisuntaan rauhan ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.

Lisäksi koalitio kannustaa Euroopan parlamentin jäseniä kieltäytymään hyväksymästä kaikkia EU:n pitkän aikavälin budjetteja, jotka kanavoitavat 131 miljardia euroa puolustukseen, turvallisuuteen ja avaruuteen samalla kun ne leikkaavat sosiaali- ja koheesiorahoitusta.

Tukea mielenosoitukselle Helsingistä

Myös Suomessa osallistuttiin tapahtumiin 14. kesäkuuta EU:n komission ja parlamentin Suomen toimistojen edessä järjestetyllä tukimielenosoituksella.

Puheenvuoroja käyttivät Naiset rauhan puolesta, SKP:n rauhanryhmä ja Vantaan rauhanpuolustajat, sekä tapahtuman koolle kutsunut Työväen antimilitaristit.

– 800 miljardin euron investoiminen sotilassektorille tarkoittaa muiden alojen – sosiaaliohjelmien, siviili-infrastruktuurin ja ilmastotoimien – varojen karsimista. Pelkästään NATOn 5 prosentin bruttokansantuotteeseen kohdistuvan tavoitteen arvioidaan tekevän tyhjäksi kaikki EU:n ilmasto-ohjelmien mahdolliset hyödyt sotilaspäästöjen massiivisen kasvun vuoksi. Militarismi kirjaimellisesti työntää meitä kohti sivilisaation loppua sellaisena kuin me sen tunnemme, pelkästään olemassaolonsa kautta – puhumattakaan sodan syttymisestä, muistutti Työväen antimilitaristien puheenjohtaja Sippo Kähmi.

– Taistelu tätä vastaan edellyttää myös kamppailua NATOa ja Euroopan unionia vastaan, jotka ovat nykyaikaisen militaristisen ja taantumuksellisen viitekehyksen keskeisiä pilareita. Taistelemme NATOn lakkauttamisen, sotilastukikohtien sulkemisen, asevarusteluohjelmien peruuttamisen ja EU:n 800 miljardin euron sotastrategiasta irtautumisen puolesta. Vastustamme maittemme muuttumista sodan ja sorron laukaisualustoiksi uudessa eurooppalaisessa suursodassa.

– Me työväen antimilitaristit vastustamme sotaa ja militarismia kansainvälisen työväenluokan etujen näkökulmasta. Vastustamme kaikkia porvarillisia akseleita, liittoutumia ja hallitsevia luokkia, jotka törmäävät toisiinsa tavoitellessaan markkinoiden, energiaväylien, raaka-aineiden ja geopoliittisten vaikutuspiirien hallintaa. Hylkäämme logiikan, jossa on pakko valita ”leiri” kilpailevien kapitalististen blokkien välillä. Ainoa tapa lopettaa lihamyllymäiset sodat, kuten Ukrainan sota, on taistella ”vihollista vastaan ​​omissa maissamme” ja lopettaa kapitalistinen järjestelmä, joka asettaa kansakunnat tosiaan vasten.

– Vain itsenäisen työväenliikkeen jälleenrakentaminen ja luokkapohjaisten voimien uudelleenryhmittäminen antikapitalistiseen ja internationalistiseen suuntaan voi avata kestäviä polkuja sotaa, nationalismia, fasismia ja kapitalistista barbarismia vastaan. Rauhan puolesta käytävää taistelua ei voida erottaa sosiaalisen vapautumisen ja työväenvallan puolesta käydystä taistelusta.

– Me sanomme: Ei sotaa kansojen välille! Ei rauhaa luokkien välille!

S. P. Kähmi Uutiset

”Asevelvollisuus? Ei kiitos!” Hollannissa osoitettiin mieltä asevoimien suunnitelmaa vastaan

Mielenosoittajat lähtivät toukokuun lopulla Utrechtin kaduille vastustamaan suunnitelmia ottaa uudelleen käyttöön asepalvelus Alankomaissa ja haastamaan Euroopan kasvavaa militarisointia.

Sotilasliitto NATOn jäsenvaltioiden vaatiessa suurempia sotilasmenoja, suurempia armeijoita ja parempaa sotavalmiutta mielenosoittajat sanoivat, että miljardeja ohjataan terveydenhuollosta, koulutuksesta, asumisesta ja sosiaaliohjelmista aseisiin ja sotilasinfrastruktuuriin.

– Trump on sanonut, että meidän pitäisi käyttää 5 % bruttokansantuotteestamme armeijaan. Ja kuka tästä hyötyy? Tietenkin tämä hyödyttää sotilasteollista kompleksia. Tiedättehän, yritykset, aseiden valmistajat, jotka ovat enimmäkseen Yhdysvalloissa, sanoi yksi mielenosoittaja VERTEX-kanavalle.

– Ainakin ne aseet, joita ostamme Alankomaissa, ovat enimmäkseen Yhdysvalloista ja Israelista. Näitä aseita on testattu myös palestiinalaisilla. Joten koko tämä ajatus asevelvollisuudesta ja militarisoinnista aiheuttaa kansanmurhaa. Se aiheuttaa taloudellisia ongelmia, koska kaikki tämä armeijaan kanavoitu raha otetaan sosiaalisektorilta. Raha, jota ei voida sijoittaa asumiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, kaikkeen sellaiseen – nyt se menee armeijalle. Sitä käytetään nyt varmistamaan, että voimme tappaa enemmän ihmisiä.

– Armeijan asevelvollisuus on suora eskalaatioliike kaikkia muita maailman maita kohtaan. Se, että me militarisoimme maamme ja otamme käyttöön asevelvollisuuden, on yksi aggressiivisimmista liikkeistä, joita voi tehdä. Sanotaan, että kaikki, riippumatta siitä, keitä he ovat, koska jos olisi kutsunta, olettaisin sen olevan sekä naisille että miehille, kaikkien olisi palveltava armeijassa. Kaikkien.

– Geopoliittisesti mielestäni se on erittäin aggressiivinen ja typerä veto, ja toivoisin, että hallitukseni ei tekisi tätä.

– Jos hallitus antaisi minulle aseen, tiedän, ketä kohti osoittaisin sillä – eikä se olisi joku toinen työläinen eri maasta, jolla on enemmän yhteistä kanssani kuin minulla ja kapitalistiluokalla, joka on asettanut meidät molemmat taistelukentälle, sanoi toinen mielenosoittaja, joka kantoi punaista lippua.

– En ammu toista ihmistä pelkästään imperialististen hyötyjen vuoksi.

– Uskomme, että meidän pitäisi erota NATOsta, koska se tekee meistä osallisia imperialismiin, kansanmurhaan ja kaikenlaisiin julmiin asioihin, jotka ovat ihmisyyttä vastaan, sanoi kolmas mielenosoittaja.

– Sodat, joita olemme käyneet, eivät ole tarkoitettu parantamaan maamme ja maailman työväestön elämää. Ne ovat pikemminkin imperialistisia tavoitteita, joita emme tue, sanoi neljäs henkilö.

Mielenosoittajat kantoivat kylttejä, joissa vastustettiin pakollista asepalvelusta ja varoitettiin, että lisääntyvä sotilaallinen läsnäolo ei luo turvallisuutta – se lisää konfliktin riskiä. Osallistujat vaativat investointeja ihmisten tarpeisiin sodan valmistelujen sijaan.

S. P. Kähmi Uutiset

”NATO on etuoikeutettujen aggressiokartelli” – Uusi sotilasliittoa vastustava allianssi kokoontui verkossa

NATOa ja imperialistista sotaa vastaan -liittouman lauantaina järjestämässä webinaarissa kuultiin antimilitaristisia puheenvuoroja eri puolilta maailmaa sotilasliiton Ankaran huippukokouksen lähestyessä.

Tänä vuonna 28. helmikuuta perustettu ”Liittouma NATOa ja imperialistista sotaa vastaan” (NATO ve Emperyalist Savaş Karşıtı Birlik) on siitä lähtien pyrkinyt laajentamaan sosialististen ja edistyksellisten voimien anti-imperialistista yhtenäisyyttä ja taistelua Ankarassa 7.-8. heinäkuuta pidettävää NATO-johtajien huippukokousta vastaan. Tänään koalitioon kuuluu 34 sosialistista, vallankumouksellista ja demokraattista joukkojärjestöä.

Lauantaina 13. kesäkuuta liittouma järjesti kansainvälisen symposium-webinaarin, joka käsitteli imperialismia, sotaa ja sotilasliitto NATOa monesta perspektiivistä. Puheita kuultiin Turkin ohella mm. Kyprokselta, Yhdysvalloista, Venezuelasta, Palestiinasta, Saksasta ja Suomesta.

– NATO, työväenluokan ja sorrettujen yhteinen vihollinen, on toisaalta järjestänyt lukemattomia hyökkäyksiä vallankumouksellisia maita ja kansojamme vastaan ​​​​ja toisaalta pyrkinyt estämään ja tukahduttamaan kaikenlaisia ​​​​vapaustaisteluja, jotka uhkasivat imperialististen kapitalististen valtojen hegemoniaa. Sissiliikkeitten verkosto, jota on vaalittu ja laajennettu maassamme aivan kuten kaikkialla maailmassa, on tästä räikein esimerkki, totesivat turkkilaistaustaiset järjestäjät tilaisuuden aluksi, viitaten ns. Operaatio Gladioon.

– Vuosikymmenten ajan maailman kansat ovat olleet sotien, riiston ja ryöstön alaisia ​​vastauksena loputtomiin kriiseihin. Nyt imperialistiset vallat ovat jälleen kerran kiihdyttäneet imperialistisen hegemonian ja jakamisen sotiaan tämän kriisin voittamiseksi. Imperialististen valtojen pyrkimyksen taustalla oleva ilmiö maailman uudelleenjakamiseen on imperialistisen kapitalistisen järjestelmän kriisi. Yrittäessään voittaa tämän kriisin imperialistit tekevät uusia sotavalmisteluja ja avaavat uusia alueellisia taistelukenttiä maailman uudelleenjakamiseksi ja uudelleensuunnitteluksi.

– Yhdysvallat on tämän aggression kärjessä. Imperialististen valtojen, joista tärkeimpänä on Yhdysvaltain imperialismi, välisen hegemonia- ja valtataistelun vuoksi maailman kansat köyhtyvät, työntekijämme ja työläisemme ovat epävarmoja ja ihmisyydeltämme riistetään tulevaisuus.

– Muistutettakoon, että roisto Trump määräsi hiljattain NATOn jäsenvaltiot käyttämään 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan ​​puolustusbudjettiin. Maallemme tämä tarkoittaa biljoonia liiroja, ja tiedämme, että tämä budjetti otetaan työläisiltämme. On ilmoitettu, että Trump osallistuu myös 7.-8. heinäkuuta pidettävään huippukokoukseen. Nyt, 22 vuoden jälkeen, tämä verinen liittouma kokoontuu jälleen maassamme, ja imperialististen ja kapitalististen hallitsijoiden, pääoman mahtimiesten ja tappajien tulevaisuudesta keskustellaan.

– NATO ei ole nykyään enää pelkkä sotilasliitto. Se on älyllisen hegemonian väline. Piiloutuen ”länsimaisten arvojen” ja ”vapaan maailman” valheiden taakse, tämä järjestö järjestää vallankaappauksia, asettaa talouspakotteita, ostaa oppositiovoimia tai turvautuu pommitukseen aina, kun valitaan hallitus, joka ei ole riittävän linjassa sen etujen kanssa.

– Toistakaamme selvästi: NATO ei ole laillinen puolustusjärjestö. NATO on aggressiokartelli, etuoikeutettujen kumppanuus. Ja tänään näemme tämän kartellin muuttavan laajan Lähi-idästä Taiwaninsalmeen ulottuvan alueen ruutitynnyriksi. Asettamalla työläiset, talonpojat ja sorretut kansat toisiaan vastaan ​​he moninkertaistavat asemonopoliensa voitot.

Jatkuva sota ja digitaalinen fasismi

Kokouksen ensimmäisen puheenvuoron käytti Mehmet Birinci, Kyproksen sosialistisen puolueen pääsihteeri.

– Olemme tänään kokoontuneet tänne yhteen maailmanhistorian kriittisimmistä risteyskohdista. Emme ole tulleet tänne vain puhumaan. Olemme tulleet nostamaan työväenluokan ja sorrettujen kansojen äänen, vihan ja päättäväisyyden imperialistista barbarismia vastaan, jolla on ote ihmiskunnan kurkusta. Äänemme on ulotuttava näiden seinien ulkopuolelle – kaduille, tehtaisiin, pelloille ja koko maailmaan!

– Tämä sali saattaa tuntua pieneltä tänään. Silti historia on toistuvasti osoittanut meille, että suuret vallankumoukset eivät synny suurissa palatseissa, vaan juuri tällaisissa kokoontumisissa, joissa päättäväiset ja tietoiset vähemmistöt kokoontuvat yhteen. Pariisin kommuuni ei syntynyt kokoussalissa, vaan Pariisin kaduilla – silti niiden sydämet, jotka menivät noille kaduille, olivat täynnä samaa vihaa ja oikeudenmukaisuuden intohimoa, joka täyttää tämän huoneen tänään.

– Millainen on tämän ajan luonne? Ymmärtämättä tätä oikein, emme voi ymmärtää vihollistamme emmekä tehtäväämme.

– Tämä on ”imperialismin yleisen kriisin” vaihe, jossa kapitalismi on kuolinkouristuksissaan, mutta kuollessaan se pyrkii muuttamaan koko maailman verimereksi.

– Tämä kriisi on monitahoinen. Se on taloudellinen kriisi, koska tuotantovoimat ovat jo kauan sitten ylittäneet olemassa olevat omistussuhteet. Se on poliittinen kriisi, koska porvarillinen demokratia ei voi enää täyttää tehtäväänsä massojen pettämisessä. Se on sosiaalinen kriisi, koska sota, muuttoliike ja köyhyys riepottelevat jokaista maailmankolkkaa. Se on kulttuurinen kriisi, koska inhimilliset arvot ovat muuttuneet hyödykkeiksi markkinavoiton logiikan mukaan.

– Maailmaa hallitseva finanssioligarkia ja monopolipääoma eivät voi enää tuudittaa massoja uneen vanhoilla demokratian saduilla. Tämä vähemmistö, joka aikoinaan piiloutui parlamentin, vaalien ja ”lehdistönvapauden” verhojen taakse, on nyt poistanut naamionsa ja seisoo edessämme kahdella kasvolla: ”digitaalinen fasismi” ja ”jatkuvan sodan” politiikka.

– Älkäämme aliarvioiko tätä. Jatkuva sota ei ole vain Ukrainan etulinjoja tai Lähi-idässä putoavia pommeja. Jatkuva sota on myös taloudellista sotaa, jota käydään työläisten palkkoja, eläkkeitä, terveydenhuoltoa, koulutusta ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään vastaan. Digitaalinen fasismi puolestaan ​​on ajattelun, organisoitumisen ja vastarinnan hallintaa tekoälyn ja algoritmien avulla.

– 2000-luvun barbarismi on salakavalampaa, organisoituneempaa ja tappavampaa kuin 1900-luvun barbarismi.

– Nykyään murhia ei tehdä vain pommeilla. Ne toteutetaan data-analytiikan, lennokkien, ”älykkäiden kohdistusjärjestelmien” ja tekoälyalgoritmien avulla.

– Katsokaa Gazaa. Siellä on tapahtunut teknologinen kansanmurha. On dokumentoitu tosiasia, että Israelin armeija on tappanut kymmeniätuhansia siviilejä tekoälyavusteisten kohdistusjärjestelmien avulla. Kenen allekirjoitukset ovat tämän teknologian takana? Piilaakson yritysten. Ja minkä hallitusten kanssa näillä yrityksillä on sopimuksia? NATOn jäsenvaltioiden.

– Jokainen veripisara, joka vuodatetaan Gazassa, Libanonissa, Iranissa ja kaikkialla maailmassa, kantaa digitaalisen fasismin ja NATOn tuen leimaa.

– Mutta digitaalinen fasismi ei rajoitu taistelukentälle. Sosiaalisen median alustat on muutettu valvonnan ja manipuloinnin välineiksi. Työväenluokan järjestäytymistä tukahdutetaan algoritmeilla; propagandaa pumpataan työväen syötteisiin; toisinajattelijoiden äänet poistetaan tilien jäädyttämisen ja poistamisen avulla.

– Tästä syystä digitaalisen vapauden taistelusta on tullut erottamaton osa poliittista taistelua.

– Internet ja digitaaliteknologia tarjoavat meille keinot luoda aito suora demokratia, jossa kansa voi tehdä välittömiä päätöksiä jokaisesta asiasta. Ne, jotka ovat muuttaneet tämän teknologian valvonnan ja manipuloinnin välineeksi kansan voimaannuttamisen aseesta, pelkäävät luokkaa, joka vielä tulee viemään sen heiltä – ja aivan syystäkin.

Yhtenäisen työväen Kyproksen puolesta

– Käännytään nyt omaan kotimaahamme: Kyprokseen.

– Mikä on Kyproksen tilanne tänään? Kypros on alennettu ”uppoamattoman lentotukialuksen” asemaan, jota imperialismi käyttää hyökätäkseen alueen kansoja vastaan. Tämä ei ole liioittelua; Se on väistämätön johtopäätös kaikesta saaren sotilaallisen läsnäolon rehellisestä tarkastelusta.

– Kypros on jaettu neljään osaan. Pohjois-Kypros on Turkin tasavallan hallinnassa; Etelä-Kypros on Kyproksen kreikkalaisen porvariston, Kreikan ja Euroopan unionin hallinnassa; Akrotirin ja Dhekelian alueita hallitsee brittiläinen imperialismi; ja puskurivyöhykettä hallinnoi Yhdistyneet Kansakunnat, joka edustaa imperialismin etuja.

– Kyproksen jakaminen oli NATOn suunnitelma. Se hyväksyttiin NATOn Lissabonin huippukokouksessa vuonna 1971 ja pantiin täytäntöön sen mukaisesti. Kyproksella vallitseva status quo on seurausta tästä NATOn suunnitelmasta. Kypros jaettiin ennakoiden Lähi-idän tapahtumia, ja NATO on hyödyntänyt – ja hyödyntää edelleen – tätä jakoa täysimääräisesti.

– Saaren pohjoisosassa Kypros on ollut Turkin armeijan miehittämä ja siirtomaa 52 vuoden ajan. Geçitkale/Lefkonikoun lentokenttä on Kyproksen turkkilaisten porvarillisten joukkojen hyväksynnällä muutettu Turkin asevoimien sotilastukikoksi. Tämä on konkreettinen todiste miehityksen jatkumisesta ja syvenemisestä.

– Saaren eteläosassa sijaitsevaa Pafoksen lentokenttää käyttävät vapaasti Yhdysvaltojen, Ranskan, Kreikan ja Israelin asevoimat. Brittiläiset Akrotirin ja Dhekelian tukikohdat toimivat nyt logistiikan ja tiedustelun keskuksina, jotka helpottavat Lähi-idän kansojen ja palestiinalaisten veljiemme ja sisartemme tappamista.

– Tämä on sanottava suoraan: jokainen Kyproksen maaperältä nouseva tai sinne laskeutuva sotilaslentokone kuljettaa Palestiinassa, Syyriassa, Jemenissä ja Iranissa tapettujen siviilien verta.

– Ja Kyproksen hallitsevat luokat – sekä pohjoisessa että etelässä – ovat edelleen osallisina tässä verenvuodatuksessa.

– Pohjois-Kyproksen porvarillinen hallinto on alistanut itsensä Turkin, jota se kutsuu ”isänmaaksi”, imperialistiselle strategialle. Etelän kyproksenkreikkalainen porvaristo etsii pelastusta Kreikasta, NATOsta ja EU:sta ja muuttaa saaren satelliittivaltioksi, joka palvelee heidän alueellisia etujaan.

– Ja mitä ovat ne liittovaltion tai konfederaation mallit, joita meille tänään esitetään YK:n parametrien mukaisesti ”ratkaisuna”? Todellisuudessa kyse on suunnitelmista asettaa saari pysyvästi NATOn valvontaan ja laillistaa imperialistinen ylivalta. ”Yhdistymisen” retoriikan taakse kätkettyinä nämä hankkeet eivät pyri todelliseen itsenäisyyteen, vaan pikemminkin helpommin hallinnoitavaan siirtomaa-asemaan.

– Kuinka pääsemme tästä barbarismista eroon?

– Jotkut sanovat meille: ”Käyttäkää rauhanomaista painetta imperialismia vastaan, vaatikaa uudistuksia, istukaa neuvottelupöytään.” Emme aio noudattaa tätä neuvoa. Historia on osoittanut, että aina kun imperialismi perääntyy kansan painostuksen alla, se tekee niin vain voittaakseen aikaa suurempaan hyökkäykseen.

– Kyproksen sosialistisen puolueen ohjelma on selkeä. Tänään julistamme äänekkäästi: Imperialismin vastainen yhtenäinen rintamahallitus on perustettava välittömästi. Tämä rintama on kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten työläisten, talonpoikien ja rehellisten älymystön edustajien yhtenäisyys. Se on konkreettinen ilmaus uskostamme luokkapolitiikan rajattomaan voimaan.

– Toiseksi kaikki ulkomaisille valtioille myönnetyt tukikohdat ja etuoikeudet on lakkautettava välittömästi. Britannian tukikohdat on suljettava välittömästi ja ehdoitta, ja niiden maat on palautettava kansalle ja maattomille talonpojille. Akrotirin ja Dhekelian mailla tulisi olla viljelysmaata ja työläisten asuntoja, ei asevarastoja.

– Kyproksen kysymys ei ole vain kyproslainen asia. Imperialismi on globaali järjestelmä, ja taistelun sitä vastaan ​​on myös oltava globaalia.

– Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten työläisten ja työtätekevän kansan on yhdistettävä voimansa luokkaveljiensä ja -sisartensa kanssa Turkissa, Kreikassa ja Britanniassa. Tämän ketjun lenkkejä ei voida tarkastella erikseen. Ankaran työläisellä ja Nikosian työläisellä on samat luokkaedut. Ateenan työläinen ja Larnakan työläinen seisovat samaa vihollista vastaan. Kaikki taistelevat finanssioligarkiaa, NATOa ja imperialistista sotakoneistoa vastaan.

– Tämän kansainvälisen kokoontumisen on toimittava alustana tämän yhtenäisyyden siementen kylvämiselle. Se, mitä sanomme täällä tänään, on vietävä huomenna tehtaihimme, ammattiliittoihimme, naapurustoihin ja julkisille toreille.

– Olemme tottuneet porvarillisten puolueiden valheisiin. Tiedämme, kuinka ”ratkaisuja ja EU:ta” saarnaavat reformistit häiritsevät ihmisiä. Mutta tiedämme myös tämän: imperialismi ei voi tuoda rauhaa. Imperialismi tuottaa vain kriisejä, nälkää, sotaa ja kurjuutta.

– Todellinen rauha koittaa vasta, kun työläiset vakiinnuttavat oman valtansa. Muuta tietä ei ole.

– Historia asettaa meidät jälleen kerran valinnan eteen.

– Joko hyväksymme imperialismin aiheuttaman rappion ja jatkamme vaeltelua ”pienemmän pahan” vaihtoehtojen parissa tai omaksumme luokkaidentiteettimme, historiallisen vastuumme ja järjestäytyneen voimamme ja haastamme tämän järjestelmän taistelevalla tavalla.

– Kyproksen sosialistinen puolue on valinnut toisen polun. Se ei ole helppo polku. Se on polku, jolla kohtaamme pimeyden voimia, valtion sortoa ja median panettelua. Mutta se on myös rehellisten, rohkeiden ja ihmisyyteen uskovien polku.

– Ja historia kertoo meille tämän: eivät ne, jotka alistuvat epäoikeudenmukaiseen järjestykseen, voittaneet, vaan ne, jotka nousevat sitä vastaan.

– Ei sodantekijöille! Ei NATOlle ja kaikille ulkomaisille armeijoille ja sotilastukikohdille Kyproksella! Eläköön itsenäinen, demokraattinen ja yhtenäinen Kypros! Kaikkien maiden työläiset ja sorretut kansat, yhdistykää! Eläköön anti-imperialistinen yhtenäinen rintama!

Venezuela ja Latinalainen Amerikka

– Meidän tulisi aloittaa siitä, että sodan lisääntyminen 2000-luvulla Länsi-Aasiassa, Itä-Euroopassa, monissa osissa maapalloa, on läheisesti yhteydessä imperialismin historialliseen alamäkeen, kapitalismin historialliseen alamäkeen, joka näkee sodassa oman mahdollisuutensa, aloitti puheensa venezuelalainen tutkija Amilcar Figueroa.

– Hyvä ystäväni, argentiinalainen intellektuelli Jorge Beinstein, puhui jossain vaiheessa siitä, kuinka kapitalismia historiallisen alamäen vaiheessa ohjaisi irrationaalinen rationaalisuus.

– Ja sitä me näemme tällä 2000-luvulla. Latinalainen Amerikka ei tietenkään ole vielä kärsinyt sodan eskaloitumisesta maailmanlaajuisesti.

– Maatamme vastaan ​​​​kohdistui kuitenkin sotilaallinen hyökkäys, sotilaallinen hyökkäys suoraan Yhdysvaltain armeijan eteläiseltä komentokeskukselta, jolla oli valtavat seuraukset prosessille, jota koimme.

– NATO toimii kapitalismin aseellisena siipenä. Ajattelen, että kaikki tämän konferenssin osallistujat ovat tästä selvillä.

– Mutta ne taipumukset, jotka aiemmin olivat piilossa, koska jossain määrin nousimme toisesta maailmansodasta kapitalismin itsensä ehdottaman järjestyksen kanssa, mutta sellaisen, joka enemmän tai vähemmän kunnioitti tiettyjä kansainvälisiä normeja – kaikki tämä on tässä vaiheessa murrettu. Tämä vaihe on aggressio, rosvous, kansojen ryöstö, ja sanotaanpa, että se on imperialismin hegemonin tavoitteiden suoraa pakottamista aseellisesti.

– Joten meidän tapauksessamme sotilasoperaatio on vaikuttanut meihin suuresti. On vielä aikaista punnita sen vaikutuksia sekä maallemme että koko Latinalaiselle Amerikalle. Yhdysvallat painostaa meitä perustamaan sotilastukikohtia kaikkialle alueellemme.

– He näkevät, erityisesti Amazonin ja Orinocon altaan hallitsemisessa, mahdollisuuden päästä siellä käsiksi strategisiin resursseihin, jotka ovat käymässä niukiksi muualla maailmassa: harvinaisiin maametalleihin, energiavaroihin, sekä hiilivetyihin että maakaasuun, ja kaikenlaisiin resursseihin.

– He tavoittelevat Bolivian litiumia, mantereellamme olevia suuria vesivaroja ja niitä suuria biodiversiteettivaroja, jotka onneksi ovat vielä jäljellä näillä alueilla. No, tämä logiikka on suunniteltu, se vastaa politiikkaa, ja he yrittävät pakottaa sitä askel askeleelta.

– Ongelmana on, että siinä määrin kuin imperialismi yrittää harjoittaa politiikkaansa, se vaarantaa ihmiselämän ja elämän yleensä – ei vain ihmiselämän, vaan elämän planeetalla – sen nykyisen valtavan tuhovoiman vuoksi. Uudet teknologiset vallankumoukset ovat muuttaneet sotilasalalla mahdollisuuksiksi, sanotaan tuhovoimaksi, jota ei olisi voitu kuvitellakaan muina historiallisina aikakausina.

– Ja tuo tuhoisa kapasiteetti, kun poliittinen johto on Yhdysvaltojen kaltaisella ylivaltaa tavoittelevalla linjalla, ei mittaa seurauksia väestölle yleensä, elämälle, planeetalle.

– Joten kapitalismi, tässä vaiheessa, josta on tullut paljon aggressiivisempaa työtätekeviä, hyväksikäytettyjä massoja kohtaan, on myös tullut erittäin aggressiiviseksi luontoa kohtaan – tai aggressiivisemmaksi kuin koskaan – jopa vaarantaen elämän säilymisen.

– Meillä ei ole ydintuhon mahdollisuutta niin lähellä, mutta kärsimme myös – kärsimme kaikesta, mikä voi vaikuttaa koko ihmiskuntaan.

– Sodan uudelleenalkaminen Länsi-Aasiassa on jotain kauheaa planeetalle. Siellä käytetty tuhoisa kapasiteetti ja sodan uhkat leviävät planeetan muihin osiin, erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Joten meillä on edessämme hyvin monimutkainen panoraama, jossa ehkä suurten ihmisjoukkojen, erityisesti työväen, mobilisointi voi jossain määrin jarruttaa sitä hulluutta, johon ylivalta, hegemonismi ja imperialistinen ylivalta yleensä ovat meidät syösseet.

Ankaran huippukokousta vastaan

Yhden tapahtuman sessioista alusti Muhammed Hizmetçi liittouman puolesta.

– Nykyiselle ajanjaksolle on ominaista imperialististen valtojen välisten ristiriitojen kärjistyminen paljon aiempaa enemmän. Yksi ilmentymä tästä on se, että maailmansodan mahdollisuus on asialistalla ja siitä keskustellaan. Samoin alueellisten konfliktien kärjistyminen, joihin liittyy tehokkaampia aseita ja valtioiden osallistumista, on toinen ilmentymä samasta ristiriidasta.

– Lähi-idässä, jo Iranin ja Yhdysvaltojen ja Israelin liittouman välisen sodan alkuvaiheessa, on selvää, että kohtaamme tilanteen, joka ulottuu alueellisen tason ulkopuolelle ja jolla on kyky ravistella maailmantaloutta, koko energiamarkkinoita ja kansainvälistä tasapainoa. Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin, jonka väitetään tapahtuneen ”Israelin provokaatiolla”, on tullut yhdeksi selkeimmistä indikaattoreista imperialistien välisten ristiriitojen voimakkuudesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä toimii myös viestinä Kiinalle ja Venäjälle.

– Tämä ajanjakso on paljastanut imperialismin, joka ei enää pysty peittämään aggressiivisia taipumuksiaan. Kapitalismin tuottama eriarvoisuus, joka perustuu työvoiman hyväksikäyttöön, on myös syy siihen, miksi niin kutsuttu ”maailmanjärjestys” on pohjimmiltaan rakennettu epäjärjestyksen varaan. Tämä epäjärjestys toimii yleensä hegemonisen vallan etujen mukaisesti. Nykyaikana tämä valta on Yhdysvallat, joka tarvitsee yhä suurempaa riistoa, ryöstelyä ja ryöstöä säilyttääkseen valtansa.

– Imperialistiset vallat käyttävät kaikkia käytettävissään olevia aseita ja organisaatiorakenteita aktiivisimmalla tavalla hyökätäkseen maailman kansoja vastaan, säilyttääkseen oman valtansa ja laajentaakseen herruuttaan. Maailman sorretut kansat pirstaloituvat imperialistisen järjestelmän piirityksen ja hyökkäysten alla, heidät irrotetaan kodeistaan ​​ja kotimaastaan ​​ja pakotetaan taistelemaan selviytymisensä puolesta epätoivossa. Nälkä, puute ja köyhyys pakottavat maailman kansat ajautumaan muuttoreiteille, joilla he kohtaavat kuoleman ja tulevaisuuden puutteen. Näistä olosuhteista vastuussa olevat imperialistiset rosvot käyttävät edelleen aktiivisimmin hyväkseen NATOa, tehokkainta järjestöään, aivan kuten he ovat tehneet aiemminkin.

– Perustamisestaan ​​lähtien NATO on organisoitu kansainvälisen työväenluokan ja sorrettujen kansojen vallankumouksellisia vapautuskamppailuja vastaan. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan hajoamisen jälkeen NATO ei hajonnut. Päinvastoin, se muokattiin imperialistisen maailmanjärjestelmän ehtojen mukaisesti. Liitto julisti avoimesti, että sisällissodan, kansannousujen tai vallankumousten sattuessa jäsenmaiden sisällä NATO käyttäisi kaikkea voimaansa tällaisten liikkeiden tukahduttamiseen. Tästä tuli sekä uusi sopimusperiaate että sen olemassaolon keskeinen tarkoitus. Geopoliittisissa kamppailuissa alueellisesta jakautumisesta ja hegemoniasta NATO täytti tämän uuden tehtävän. Samaan aikaan NATOsta tuli ”interventiovoiman” nimellä miehitysvalta eri alueilla ja maissa ympäri maailmaa. Satojatuhansia ihmisiä kuoli sodissa, miljoonia joutui kodittomiksi, maita tuhottiin ja luontoa tuhottiin.

– Nyt, 7.–8. heinäkuuta, he pitävät huippukokouksen Ankarassa tehdäkseen uudelleen vastaavia suunnitelmia nykytilanteen tarpeiden mukaan. Taistelua NATOn huippukokousta vastaan ​​ei voida erottaa taistelusta imperialismia vastaan. Järjestämme vastarintaa tätä huippukokousta vastaan ​​ymmärtäen, että tätä taistelua on laajennettava ja että sorrettujen kansojen äänet, jotka taistelevat selviytymisensä puolesta sodan ja aggression olosuhteissa, on nostettava kaduille. Kehotamme kaikkia osallistumaan tähän taisteluun.

NATOn ja Turkin suhteesta

– Maailman suurimpien terroristien edustajat – NATOn, sotaliiton, sisällä järjestäytyneet imperialistiset ja taantumukselliset voimat – kokoontuvat Turkin pääkaupunkiin Ankaraan 7.–8. heinäkuuta 2026.

– Ankaran huippukokous on 36. NATOn huippukokous, jossa valtion- ja hallitusten päämiesten odotetaan tekevän virallisia päätöksiä niin sanotuista turvallisuuskysymyksistä. NATOn jäsenmaiden valtionpäämiesten lisäksi huippukokoukseen osallistuu myös korkean tason sotilaskenraaleja.

– Historiassa Lähi-itä on ollut kautta aikojen uudelleenjaon ja kilpailun areena geopoliittisen merkityksensä ja valtavien resurssiensa vuoksi.

– Elämme nykyään aikaa, jolloin imperialistiset kamppailut hegemoniasta ja maailman uudelleenjaosta ovat yhä näkyvämpiä ja niistä keskustellaan yhä enemmän. Imperialististen valtojen pyrkimysten taustalla oleva perustavanlaatuinen tekijä maailman uudelleenjakamiseksi on imperialistisen kapitalistisen järjestelmän kriisi.

– Maailman uudelleensuunnittelun ja uudelleenjakamisen nimissä tehdään uusia sotavalmisteluja ja avataan uusia alueellisia taistelukenttiä. Yksi näistä taistelukentistä on Lähi-itä.

– Nykyään imperialistinen aggressio, ryöstö ja hegemoniasodat jatkuvat kaikkialla Lähi-idässä. Imperialismi ja sionismi ovat muuttaneet alueen verimereksi.

– Murskatakseen Lähi-idän sorrettujen kansojen, erityisesti palestiinalaisten, kamppailut, imperialistiset vallat eivät tunne aggressiossaan rajoja. Pommeja sataa alueen kansojen päälle.

– Imperialismin alueellisten suunnitelmien puitteissa – jotka on rakennettu kokonaan suuremmalle herruudelle, suuremmalle ryöstölle ja suuremmalle hegemonialle – Afganistanille, Irakille, Syyrialle, Libyalle, Palestiinalle, Libanonille, Kurdistanille ja monille muille alueille aiheutettu tuho on nyt suunnattu Iranin kansoja vastaan, ja hyökkäykset ovat ulottuneet myös Libanoniin. Tämä aggressio, joka ylhäältä alas on rosvousta ja imperialistista ryöstösotaa, jatkuu kokonaisvaltaisena alueellisena sotana.

– Näistä imperialistisista hyökkäys-, ryöstö- ja hegemoniasodista kansat saavat osakseen kuolemaa, nälkää, köyhyyttä, pakkomuuttoa, kärsimystä ja kyyneleitä.

Turkki, joka suojelee NATOn kaakkoista sivustaa, omistaa NATOn toiseksi suurimman armeijan.

– Imperialistiset suurvallat hyväksyivät Turkin NATOon 4. huhtikuuta 1952 ja käyttivät turkkilaisia ​​sotilaita NATOn halvimpina joukkoina imperialismin hyökkäyksen aikana Koreaan.

– Yhdysvaltain imperialismi kiinnitti erityistä huomiota suhteisiinsa Turkin kanssa Neuvostoliittoa vastaan ​​​​suunnatun ”Vihreän vyöhykkeen projektin” puitteissa ja antoi Turkille erityisen roolin. Sekä tämän projektin sisällä että nousevan sosialistisen liikkeen vastaisesti perustettiin järjestöjä, jotka tunnetaan nimellä ”Kommunismin vastaisen taistelun yhdistykset”. Tänä aikana roolissa olivat muun muassa hahmot, kuten Alparslan Türkeş ja Fethullah Gülen.

Liitettyään Turkin Natoon imperialistiset suurvallat perustivat maahan Natoon kytköksissä olevia rakenteita.

– Näihin rakenteisiin kuuluivat mm. ”Mobilisaatiotutkintalautakunta” (Seferberlik Tetkik Kurulu), ”Erikoissodankäyntiosasto” (Özel Harp Dairesi), Harmaiden susien järjestöt (Ülkü Ocakları) ja Kansallinen tiedustelupalvelu (MİT), joka korvasi salaisen palvelun, joka tunnettiin kansallisen turvallisuuspalvelun presidenttiytenä (MAH). Nämä järjestöt toteuttivat useita verilöylyjä.

Nämä rakenteet toteuttivat 6.–7. syyskuuta 1955 tapahtuneen pogromin sekä Maraşin, Çorumin, Sivasin ja vapun 1977 verilöylyt.

– NATOn rikokset Turkissa ovat liian lukuisia laskettavaksi. Maamme näkökulmasta NATO ei ole kaukainen tai ulkoinen ilmiö – se on sisäinen.

– 12. syyskuuta 1980 tapahtunut sotilasvallankaappaus oli NATO-vallankaappaus. Turkin asevoimien kenraalit olivat myös NATO-kenraaleja, ja Turkin armeija on samanaikaisesti NATO-armeija.

Yhtenä NATOn aktiivisimmista mahdeista Turkin tasavalta osallistuu suoraan kansannousujen ja kansallisten vapautusliikkeiden tukahduttamiseen Lähi-idässä, Balkanilla, Kaukasuksella ja Afrikassa sekä imperialistisiin taisteluihin alueellisesta hegemoniasta.

– NATOn ”Kaakkois-alueellisen suunnitelman” puitteissa Turkin puolustusministeriö on itse vahvistanut, että työ uuden armeijakunnan esikunnan perustamiseksi Turkkiin on käynnissä.

– Vaikka uuden monikansallisen NATOn päämajan tehtäväksi virallisesti kuvataan ”pelote- ja puolustustoiminnan tukeminen sen vastuualueella varmistamalla alueellisten suunnitelmien mukaisesti sille osoitettujen joukkojen integrointi”, tiedämme, että tämä päämaja perustetaan osana jatkuvaa taistelua alueemme markkinoiden, raaka-aineiden, energiavarojen ja väestön hegemoniasta.

– Uusien Patriot-ohjusjärjestelmien sijoittaminen Kürecikiin ja İncirlikiin sekä suunnitelmat uudesta NATOn merikomponenttikomennosta Bosporinsalmelle ovat myös osa tätä hegemonian taistelua.

– NATO on väline, jonka avulla imperialistiset isännät kolonisoivat ja orjuuttavat kansoja.

– Toivo, että NATO hajoaa itsestään, on tyhjä illuusio. NATO on olennainen osa imperialistista järjestelmää.

– Vasta kun imperialistinen kapitalistinen järjestelmä lakkautetaan ja perustetaan sosialistinen yhteiskunta, jossa ihmiset eivät enää käytä toisiaan hyväkseen, maailmaan tulee rauha.

S. P. Kähmi Uutiset

”Älkää edes ajatelko sitä!” – Turkin kommunistit ja NATOn huippukokous törmäyskurssilla

Sotilasliitto NATOn huippukokouksen yhteydessä Ankarassa mielenosoittaminen on raporttien mukaan kielletty. Turkin kommunistinen puolue kutsuu silti joukkoja koolle massaprotestiin.

Turkin valtion uutistoimisto Anadolu kertoo, että huippukokouksen aikana on palveluksessa 40 000 poliisia, ja siviilipukuiset poliisit tarjoavat lisätukea.

Median mukaan mielenosoitukset tai kokoontumiset eivät ole sallittuja Ankarassa 1.–15. heinäkuuta, ja useita kaupungin alueita nimetään rajoitetuiksi alueiksi – mukaan lukien Esenboğan ja Etimesgutin lentokenttien välinen reitti, Sögütözün alue, jossa sijaitsee presidentinpalatsi, sekä huippukokouksen osallistujien hotellien ympäristö.

Tästä huolimatta Turkin kommunistinen puolue (TKP) on kutsunut joukkoja mielenosoitukseen NATOa vastaan Ankarassa 5. heinäkuuta ennen sotilasliiton huippukokousta.

Alkuperäisessä vetoomuksessaan puolue kuvaili NATOa järjestöksi, joka on tuonut sotaa ja tuhoa kansoille ympäri maailmaa perustamisestaan ​​lähtien, ja väitti, että huippukokous integroisi Turkin entisestään NATOn sotilaalliseen ja poliittiseen agendaan. Kehottaessaan kansalaisia ​​kokoontumaan Ankaran Tandoğanin aukiolle TKP julisti: ”NATO tarkoittaa kuolemaa ja häpeää. Eläköön elämä, itsenäisyys ja sosialismi.”

TKP:n keskuskomitea antoi myöhemmin lausunnon vastauksena raportteihin, joiden mukaan Ankarassa voitaisiin ottaa käyttöön poikkeuksellisia turvatoimia huippukokouksen aikana ja että NATOn vastaista mielenosoitusta saatettaisiin rajoittaa. Viitaten NATOon ”maailman suurimpana terroristijärjestönä”, TKP varoitti viranomaisia: ”Älkää edes ajatelko sitä!”

Lausunnon mukaan puolue seuraa tarkasti yrityksiä muuttaa Ankara ”ulkoilmavankilaksi” suunnitellun NATOn vastaisen mielenosoituksen vuoksi.

– Tätä järjestelmää hallitseva kapitalistiluokka, AKP:n hallitus ja NATOa joka tilaisuudessa ylistävä porvarillinen oppositio saattavat olla iloisia siitä, että Trump, kaikkien näiden verilöylyjen ykkösvastuussa oleva henkilö, tulee maahamme, lausunnossa sanottiin.

Viitaten alueen viimeaikaisiin hyökkäyksiin TKP korosti, että ”Yhdysvalloissa valmistetut pommit, jotka pudotettiin Palestiinan, Libanonin ja naapurimme Iranin kansojen niskaan, palavat edelleen kansamme muistissa ja omatunnossa”. Vaikka hallitseva luokka saattaa nähdä huippukokouksen tilaisuutena varmistaa ”uudet sopimuksensa ja uudet tehtävänsä”, puolue muistutti, että ”tämä maa ei koostu pelkästään heistä ja heidän yhteistyökumppaneistaan”.

Lausunnossa siirrettiin sitten painopiste julkiseen vastustukseen NATOa ja Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa kohtaan Turkissa.

– Tässä maassa ei ole ketään, joka kumartaisi Yhdysvaltojen suunnitelmien edessä, suunnitelmien, jotka polkisivat itsenäisyytemme ja lähettäisivät kansamme kuolemaan sen omien etujensa vuoksi, TKP julisti.

Se lisäsi, että ”miljoonat tässä maassa seisovat koko sydämestään Palestiinan ja Iranin kansojen rinnalla Israelin ja Yhdysvaltojen julmuutta vastaan” ja että on olemassa ihmisiä, jotka ”tuntevat häpeää Yhdysvaltojen ja NATOn tukikohtien läsnäolosta kotimaamme maaperällä”.

TKP korosti, että mielenosoitusta ei pitäisi pitää yksinomaan puolueelle kuuluvana tapahtumana. ”Tämä mielenosoitus ei kuulu vain TKP:lle”, lausunnossa todettiin, ”vaan kaikille maamme kunniallisille kansalaisille ja kaikille, jotka ovat vilpittömästi mukana taistelussa imperialismia vastaan.”

S. P. Kähmi Uutiset

Suomalaisia sotilaita osallistuu sotaharjoitukseen Yhdysvalloissa

Louisianassa 2.-28. kesäkuuta 2026 järjestettävä Desert Snow 26 -sotaharjoitus on osa Karjalan prikaatin ja Virginian kansalliskaartin välistä yhteistyötä, joka perustuu Suomen ja Virginian osavaltion väliseen viralliseen kumppanuusohjelmaan.

Karjalan prikaati osallistuu Virginian kansalliskaartin johtamaan Desert Snow -harjoitukseen, joka järjestetään Louisianan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Suomalaisen harjoitusjoukon kokonaisvahvuus on noin 80 sotilasta.

Suomen harjoitusjoukko koostuu Karjalan prikaatin henkilökunnan lisäksi yli viidestäkymmenestä reserviläisestä, jotka on käsketty kertausharjoitukseen.

Harjoituksen aikana Virginian kansalliskaartin kunnossapitojoukkueesta tulee vastavuoroisesti Karjalan prikaatiin sotilashenkilöstöä. Yhteistoiminnan tarkoitus on vahvistaa kalustojen yhteensopivuutta ja syventää yhteistoimintaa maiden välillä.

Harjoitus on osa Karjalan prikaatin ja Virginian kansalliskaartin välistä suunniteltua yhteistoimintaa.

S. P. Kähmi Uutiset

Saksan asevoimien päivänä nähtiin mielenilmauksia kansanmurhaa vastaan

Saksalaisen Peacefully Against Genocide ​​-liikkeen kannattajat järjestivät ​​mielenosoituksia Unnassa ja Münchenissä ”Saksan asevoimien päivänä”.

”Saksan asevoimien päivänä” esillä olevat tankit on pääosin valmistanut Rheinmetall, yritys, joka toimittaa aseita ja ammuksia Israelille ja suunnittelee avaavansa uuden tehtaan Berliinin sydämeen heinäkuussa.

Hannes osallistui mielenosoitukseen Unnassa ja kertoi:

– Täällä Saksan asevoimien päivänä esitellään varusteita ja aseita. Saksan asevoimia juhlitaan, tappokoneita ihannoidaan. Ja kaikki tämä samalla, kun täällä esillä olevia aseita viedään [ulkomaille] tappamista varten.

– Toimittamalla aseita Israelin terroristivaltiolle Saksan liittohallitus ja aseteollisuus ovat osallisina jokaisessa Israelin tekemässä rikoksessa.

– Olemme täällä tänään, koska ei ole mitään syytä juhlia. Koska emme saa koskaan juhlia ihmisten tappamista. Israel tekee kansanmurhaa saksalaisilla aseilla, valtiovarainministerin ja murhanhimoisen Rheinmetall-yhtiön tuella, ja meidän on otettava selkeä kanta tätä vastaan. Vastustamme Gazan kansanmurhaa, tappamista Libanonissa ja Saksan sanoinkuvaamatonta osallisuutta, kertoi Krissi, joka kiipesi panssarivaunun selkään Münchenissä.

Rheinmetall laajentaa tuotantoaan. Tähän sisältyy laitos Berliinin sydämessä – heinäkuusta alkaen siellä aletaan tuottaa tykistöammuksia, koulujen vieressä.

– Hallitus ja aseteollisuus eivät pysähdy, ennen kuin me kansalaisyhteiskuntana vastustamme koordinoidusti ja organisoidusti heidän rikoksiaan, liike toteaa.

S. P. Kähmi Kirjasto

Ukrainan mobilisaation erityispiirteet

Seuraava on käännös Ukrainan työväenrintama RFU:n verkkosivuilla ilmestyneestä laajasta sotilasvärväystä käsittelevästä teksistä.

Ironiseen sävyyn kirjoitettu, runsaasti lähteistetty artikkeli tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen pakkovärväykseen liittyvistä laittomuuksista, korruptiosta ja terrorista Ukrainassa – sekä spontaanista liikkeestä, joka on noussut sitä vastaan.

Johdanto

”… Ja kaksituhatta vuotta – sotaa,
sotaa ilman mitään erityistä syytä…”

Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on jatkunut jo viisi vuotta, eikä loppua näy. Koko tämän ajan, sodan kauhujen lisäksi, tavallista ihmistä on vaivannut toinenkin ilmiö – mobilisaatio. Kehotamme lukijaa muistelemaan, miten tämä tapahtui ja mikä johti meidät nykyisiin tapahtumiin. Ukrainan valloitussodan alkaessa viranomaiset alkoivat aktiivisesti mobilisoida kaikkia käytettävissä olevia resursseja, mukaan lukien henkilöstöä.

Maaliskuussa 2021 annetulla asetuksella nro 154 määrättiin vanhojen sotilasrekisteröinti- ja värväystoimistojen muuttaminen uusiksi alueelliseksi värväys- ja sosiaalitukikeskuksiksi [TCC ja SP] (nimi, joka kuulostaa äärimmäisen ironiselta niiden toiminnan huomioon ottaen). Aluksi tämä uudistus ei kuitenkaan muuttanut mitään ”neuvostoliittolaisten” sotilasrekisteröinti- ja värväystoimistojen toiminnassa; itse päätös vaikutti pikemminkin yhdeltä budjettivarojen kavallukselta nimenmuutoksen kautta. Venäläisen pääoman eteneminen kuitenkin toi mukanaan muutoksia jälleen yhden korruptoituneen suunnitelman toteuttamiseen. Mobilisaatio julkistettiin 25. helmikuuta 2022. Sen mukana käynnistettiin uudelleen Ukrainan sotilaskoneiston ruostunut moottori ja ”uudistetut” TCC:t, huolimatta länsimaisten kumppaneiden vakuutteluista valtiollisuuden väistämättömästä romahduksesta ja vastarinnan turhuudesta.

Todellisuudessa, osittain Moskovan johdon tyhmyyden ansiosta, Kiova onnistui torjumaan ensimmäisen ”Drang nach Westen” -hyökkäyksen. Tämän jälkeen seurasi ensimmäinen umpikuja, joka pakotti kaksi vastakkaista osapuolta tehostamaan ei niinkään sotilaallisia toimia kuin mobilisaatiopyrkimyksiä monivuotista juoksuhautaa varten. Ja tämä ”teknologinen umpikuja” pakotti pääoman mobilisoimaan paitsi ihmisiä myös yrityksiä.

Tietojen mukaan sotilassektori on kasvanut merkittävästi, kun taas siviilisektori on supistunut, mikä osoittaa maamme siirtymistä sotakuntoiseen asentoon. Tässä artikkelissa tarkastelemme Ukrainan mobilisaation todellisuutta yksityiskohtaisesti, vaikka osa alla olevasta aineistosta saattaa soveltua myös Venäjän puolelle, tosin tulevaisuudessa. Tämä kannattaa kuitenkin pitää mielessä.

Torjuttuaan voitokkaasti hyökkääjän hyökkäyksen Ukrainan puoli lähetti satojatuhansia aseistettuja ja järjestäytyneitä miehiä taistelukentälle ainakin säilyttääkseen entisen rajalinjan. Kiovan mobilisaatiopotentiaali on huomattavasti pienempi kuin Venäjän, ja lisäksi kansallismielisen kiihkon laantuessa ja haluttomuuden vuoksi ”kuluttaa” itsensä taisteluihin Ukrainan pääoman etujen puolesta sen inhimilliset resurssit ehtyivät. Kermanytšit joutuivat turvautumaan väkivaltaiseen asevelvollisuuteen, mikä on nyt johtanut kauhistuttaviin välikohtauksiin ja traagisiin seurauksiin.

TCC:n upseerien käyttämien menetelmien arsenaaliin kuuluu fyysinen ja henkinen väkivalta, uhkailu varusmiehiä ja heidän perheitään kohtaan; pahoinpitely, nöyryytys, kidnappaukset julkisesti ja usein ilman todistajia; kidutus värväyskeskuksissa ja jopa murhat. Kaikesta tästä on tullut todellisuutta, henkilökohtainen helvetti tavallisille ihmisille, maanmiehillemme, jotka ovat joutuneet pääoman palveluksessa olevien ”ihmismetsästäjien” verkkoihin.

Seuraavaksi tarkastelemme yksityiskohtaisemmin nykyaikaisia ​​vastakkainasettelun muotoja. On huomattava, että tällaisia ​​tapahtumia tarkasteltaessa kaiken tämän laittomuuden lähde usein unohdetaan: kyseessä eivät ole Venäjän federaatiosta tulevat hyökkääjät tai paha Putin, vaan omat pomomme sekä yritysten ja yhtiöiden omistajat – lyhyesti sanottuna pääoma. Yleiseen tietoisuuteen on jo vakiintunut perusteltu käsitys, että TCC:n upseerien menetelmät muistuttavat joiltakin osin Kolmatta valtakuntaa ja että kansanviha kohdistuu perinteisesti näihin rivi-”ihmismetsästäjiin”. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa: kaiken pahan lähde ovat ne, jotka antavat käskyt. Kehotamme lukijaa muistamaan tämän voidakseen diagnosoida oikein, mitä tapahtuu.

Tilanne rintamalla ja armeijassa

Miksi ”inhimillinen” mobilisaatio antoi tietä TCC & SP -esikunnan harjoittamalle raa’alle terrorille, ja minne ovat kadonneet eurooppalaiset arvot, joita puolustimme Venäjän federaation barbaarisilta ”örkeiltä”? Näihin kysymyksiin vastaamiseksi meidän on tarkasteltava nykyistä sotaa taaksepäin.

Täysimittaisen hyökkäyksen alkaessa Ukrainalla oli 4,5 kertaa vähemmän joukkoja kuin Venäjällä. Venäläisten joukkojen nopean etenemisen jälkeen sodan ensimmäisinä kuukausina ja niiden myöhemmän vetäytymisen – niin sanotun ”hyvän tahdon eleen” – näytti mahdolliselta pysäyttää hyökkääjä. Tämän vahvisti syksyn 2022 vastahyökkäys, joka johti merkittävän osan Harkovan alueesta vapauttamiseen, Hersonin alueen oikean rannan osan ja useiden muiden alueiden hallinnan valtaamiseen. Kaikki ei ole huonoa: on onnistumisia, ajamme hyökkääjän pois! Kesän 2023 vastahyökkäys, jota oli paljon toivottu, päättyi kuitenkin epäonnistumiseen.

Joidenkin taktisten onnistumisten jälkeen rintaman taistelut siirtyivät asemiin. Kesän vastahyökkäyksen epäonnistumista voidaan pitää käännekohdana, jolloin rekryyttien ja vapaaehtoisten määrä väheni, yhteiskunta menetti merkittävästi optimismiaan ja luottamustaan ​​hallitukseen (tämän syitä käsitellään jäljempänä) ja sota määriteltiin pitkittyneeksi kulutukseksi.

Suuret tappiot, valtava henkilöstön kysyntä ja henkilöstön täydentämisen hidastuminen samalla, kun yhä harvemmat ihmiset ovat halukkaita liittymään vapaaehtoisesti asevoimiin, vaativat kovempia mobilisointimenetelmiä.

Vaikka konfliktin osapuolet eivät paljasta sodanaikaisia ​​todellisia tappioita, kolmansien osapuolten arvioiden analyysi paljastaa kauhistuttavan kuvan: suuri määrä uhreja sekä sotilaiden että siviilien keskuudessa. Äskettäisessä haastattelussa virkamies arvioi tappioiden määräksi 55 000; helmikuussa 2025 hän puhui 46 000:sta ja vuotta aiemmin 31 000:sta. Trump kuitenkin totesi vuoden 2025 alussa, että Venäjän tappiot olivat 800 000 ja Ukrainan 600–700 000.Avoimiin lähteisiin perustuva vapaaehtoisprojekti UALosses on laskenut nimilistan – 97 869 ihmistä kuoli toukokuun 2026 alkuun mennessä. Nämä luvut ovat lähes kaksi kertaa korkeammat kuin Zelenskyin mainitsemat luvut. Ja tämä on vain laskettu luku; todellisia lukuja voidaan vain arvailla sodan jatkuessa. Kuinka monta lisää löydetään ja kirjataan, ei tiedetä.

”Kadonneiden henkilöiden” ongelma on jo mainittu erillisessä viestissä; jopa tässä tapauksessa hallitus osoittaa ”kansallista sitoutumistaan”. On myös syytä mainita, että amerikkalainen ajatushautomo CSIS arvioi Ukrainan ja Venäjän yhteenlasketut tappiot täysimittaisen sodan alusta lähtien. ”Raportin mukaan Ukrainan tappiot vaihtelevat 500 000:sta 600 000:een kuollutta, haavoittunutta ja kadonnutta. Ukrainan sotilasuhrien määrän arvioidaan olevan 100 000–140 000”, he kirjoittavat.

Kun sotilashenkilöstöä kuolee, kuolee myös siviilejä, jotka joutuivat etulinjan alueelle tai jotka joutuivat kranaattitulen uhreiksi. Voi vain arvailla, kuinka moni kuoli sähkö- ja lämpökatkosten vuoksi. Joillekin apu ei koskaan saapunut, tai jos saapui, se oli liian myöhäistä. Tähän sisältyvät kaikki ne, jotka eivät kuolleet luotien, sirpaleiden tai romun seurauksena, vaan jotka jäivät huomaamatta iskujen jylinän, rakettien äänen ja kaaoksen keskellä.

Kuten sotilas- ja siviilikuormien kohdalla, on syytä huomata, että tiedot kattavat vain Ukrainan hallitseman alueen. Ei tiedetä, kuinka monta muuta kuollutta löydetään etulinjasta ja hallitsemattomilta alueilta. On kauhistuttavaa ajatella, kuinka monta muuta ihmishenkeä sota vaatii. Ylivoimaisesta sotilaallisesta voimastaan ​​huolimatta Venäjän joukot eivät ole saavuttaneet merkittävää menestystä hyökkäysoperaatioissa, vaan ovat saavuttaneet vain taktisia edistysaskeleita. Samaan aikaan taistelut ovat olleet kiivaita jo viidettä vuotta peräkkäin.

Vuoden 2026 alussa Venäjä hallitsee 19,25 % Ukrainan alueesta; Donetskin aluetta ei ole täysin turvattu, huolimatta Venäjän pääoman ilmoittamasta tavoitteesta. Lopputuloksena on pitkä ja armoton teurastus, kun taas ”tehokkaat johtajamme”, joilla on kyyninen asenne meitä, tavallisia ihmisiä, kohtaan, jatkavat pelejä, jotka aiheuttavat tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä.

Kuten aiemmin mainittiin, Ukrainan yleinen mobilisaatio alkoi Venäjän armeijan hyökkäyksellä Ukrainan alueelle 24. helmikuuta 2022. Venäjän armeijan hyökkäyksen ja vastahyökkäysten hillitsemiseksi valtio tarvitsee merkittäviä resursseja, mukaan lukien henkilöstöresursseja. Vankilarekrytoinnin ja värväyksen lisäksi, josta on tullut Venäjällä ensisijainen menetelmä mobilisaatiokampanjan epäonnistumisen jälkeen, he ovat päättäneet painottaa suuria maksuja puolustusministeriön kanssa tehtävistä sopimuksista.

Mobilisoitujen ihmisten määrä sekä Ukrainassa että Venäjällä on noin 30 000 ihmistä kuukaudessa . Jotkut lähteet raportoivat suurempia lukuja, toiset pienempiä lähteestä ja ajanjaksosta riippuen. Joka päivä, kuukausi ja jopa vuosi yhä useammat ihmiset joutuvat tähän pyörteeseen, monet peruuttamattomasti. Kuten näemme, ihanteellinen skenaario, jossa koko kansakunta nousee puolustamaan kotimaataan vihollisen hyökkäykseltä ja ponnistelujaan säästämättä, omistaa kaikki voimansa ja henkensä valtion itsenäisyyden ylläpitämiseen, ei ole ilmeinen. Loppujen lopuksi ne, jotka aiemmin palvelivat asevoimissa kauan sitten, osallistuivat suoraan sotaan. Vilpittömästi vakuuttuneina aseiden tarttumisen tarpeesta, selkeällä kuvalla mustavalkoisesta, hyvästä ja pahasta mielessään, he menivät vapaaehtoisesti rintamalle ensimmäisinä päivinä ja kuukausina, käytettyään loppuun isänmaalliset mobilisaatioresurssinsa. Harva vapaaehtoinen allekirjoitti sopimuksia. Useimmat kutsuttiin sotaan, ja tämän ryhmän mobilisaatio jatkuu edelleen, sillä sotilaallinen konflikti on edelleen aktiivisessa vaiheessaan ja mediassa pyörivä ”sopimus” on edelleen vaikeasti tavoitettavissa.

Miksi iskulausetta ”Kaikki rintamalle, kaikki voiton puolesta!” ei toteuteta? Miksi Ukrainan asevoimien uhrit pakotetaan korvaamaan voimalla vapaaehtoisuuden sijaan? Miksi ”bussifikaatio” on noussut ”vuoden sanaksi” uudissanojen sanakirjassa? Miksi sosiaalisessa mediassa on niin paljon videoita ”kansankaappaajien” laittomuuksista TCC:ssä, ja on olemassa jopa omat Telegram-kanavat, jotka on omistettu mobilisaation aikaisen laittomuuden raportoinnille? Miksi niin monet ihmiset yrittävät poistua maasta keinolla millä hyvänsä, myös sellaisilla, joihin liittyy hengenvaara? Loppujen lopuksi, miksi tilanne rintamalla heikkenee?

Syyt ovat, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, jopa sodan aikana; taas yksi kansan palvelija ostaa kartanon kaukana isänmaasta ja kansasta; tai esimerkiksi kotimaa päättää päästä eroon ”neuvostoperinnöstä” lompakollaan, minkä seurauksena sen isänmaallinen väärennös ruostuu vuotta myöhemmin. Samaan aikaan jotkut laskevat pennejään, kun taas valtio ei kiirehdi tukemaan.

On myös syytä muistaa, että rintaman ankarasta tilanteesta, vaikeasta puolustuksesta, armeijan henkilöstöpulasta (ja muista asioista) ja rotaatioiden puutteesta huolimatta ”suuret” komentajat järjestivät uhkapelin, joka päättyi katastrofiin. Tämän seurauksena nousi paljon meteliä, mutta todellisia syyllisiä ei koskaan rangaistu.

Kuten ymmärrätte, prioriteetit eivät ole työväen eduksi. Uutisia korruptiosta, humanitaarisen avun varastamisesta ja niin edelleen nousee jatkuvasti pintaan. Olemme varmoja, että lukija on kuullut tästä useammin kuin kerran. On kuitenkin syytä huomata, että tärkeää ei ole niinkään varkauksien tosiasiat, vaan niiden myöhempi tulkinta ja yritys tunnistaa tapahtumien syyt. Saatamme erehtyä arvioissamme, tai joku saattaa yrittää tyrkyttää meille (tahallisesti tai naiivisti) vääriä käsityksiä.

Tämän päivän kauhistuttavat tapahtumat eivät ole ennenkuulumattomia, mutta niiden mielissä, jotka kokevat omakohtaisesti kansan palvelijoiden ”rakkauden ja huolenpidon”, herää kapinallisia ajatuksia yhteiskunnan heterogeenisyydestä ja jakautumisesta hallitsevien ja hallittavien välillä. Jälkimmäiset ovat samanaikaisesti resurssi, jonka kautta kansan palvelijat saavat voittoa, ja väline, jota he käyttävät herruutensa ylläpitämiseen.

Iskulausetta ”Miksi ei rintamalla?” edistetään ensisijaisesti siksi, että ulkomaiset isännät ”Mordorista” ovat saapuneet ja uhkaavat ottaa vallan ja omaisuuden paikallisilta herroilta. Eikä tällaista lopputulosta voida sallia, koska tavallinen ihminen (orja) on velvollinen taistelemaan (orjan) asemastaan ​​puolustaen herraansa ulkomaisilta isänniltä.Siksi – eteenpäin, rintamalle, ”vapauden ja itsenäisyyden” nimissä! Antakaa henkenne kansan palvelijoiden puolesta, jotta he ja heidän lapsensa (tulevat isännät) eläisivät hyvin.

Samaan aikaan tärkeät ihmiset katselevat karttoja, piirtävät viivoja ja väittelevät tämän tai tuon siirtokunnan kielestä, siitä, mikä oligarkki hyötyy seuraavasta tehtaasta ja millä valuutalla: hryvnioissa, ruplissa vai kenties jopa dollareissa, olettaen, että se selviää pommituksista. Tuleeko rauha kolmen päivän kuluttua, viikon, kuukauden kuluttua vai syyskuun loppuun mennessä…

”Mikä on homman nimi? Milloin tämä pirun lihamylly loppuu?” sinä kysyt . Kuten Akhilleus sanoi elokuvassa Troija: ”Kuvittele, jos kuninkaat taistelisivat toisiaan vastaan ​​– mikä spektaakkeli se olisikaan.” Joskus tuntuu siltä, ​​että molemmilla puolilla olevat herrat, kuten muutkin ”rauhanturvaajat”, eivät kiirehdi lopettamaan veristä verilöylyä. Se tuntuu absurdilta: näin ei voi tapahtua; kuinka kauan tämä kauhu kestää?

Ongelmana on, että maailman suurimmat asevalmistajat hyötyvät sotien ja alueellisten jännitteiden keskellä, ja ”kansan palvelijat” itse ovat parantaneet taloudellista tilannettaan merkittävästi viime vuosina. Venäläiset ja ukrainalaiset Forbesin listat ovat osuvia. Kuka tahansa voi tutustua maamme varakkaiden ahdinkoon. Aluksi he saattavat olla surullisia nähdessään, kuinka heidän onnensa romahtivat sodan alussa ja sitten vähitellen toipuivat koettelemusten jälkeen. Voi vain olla heidän puolestaan ​iloinen.

Nälkäkuolema tai kuolema raunioiden alla ei ole uhka vallanpitäjille: he ovat kaukana taistelukentiltä ja juoksuhaudoista, aivan kuten heidän lapsensa ja sukulaisensa. Ehkä he voisivat esitellä itseään turvallisen välimatkan päästä PR-tarkoituksiin ja sanoa: ”Katsokaa, me olemme kanssanne, me olemme yksi kansa!”

Sodasta on tullut itsepintainen – tämä on uusi, kauhistuttava todellisuutemme. Molempien maiden taloudet ovat siirtyneet sotakuntoiseen tilaan, ja tavallisten kuolevaisten elämä huononee päivä päivältä. Pää”palvelija” ja hänen seurueensa pysyvät vallassa niin kauan kuin sota jatkuu, koska vaalit ”eivät ole enää hetken päästä”.”Läntiset kumppanimme” hyödyntävät tätä sotaa omiin tarkoituksiinsa tukemalla jompaakumpaa puolta: joskus he auttavat enemmän, joskus vähemmän; joskus he heiluttelevat sormeaan, joskus he yhtäkkiä vaativat pientä myönnytystä ”demokratian puolustamisesta diktaattorisilta hallinnoilta”.

Imperialismi on tällaista: markkinoiden, vaikutuspiirien ja resurssien uudelleenjakoa. Jospa tsaarit olisivat itse taistelleet sen puolesta… Mutta valitettavasti tavalliset ihmiset jatkavat toistensa tappamista heidän etujensa vuoksi. Tämän noidankehän katkaisemiseksi kaikkien työväestössä on selvästi ymmärrettävä luokkaidentiteettinsä – vasta silloin heillä on mahdollisuus ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sen sijaan, että he luovuttaisivat sen niille, joille ylimääräinen hryvnia on arvokkaampi kuin ihmishenki. Toistaiseksi kohtalomme on tällaisten keinottelijoiden käsissä.

Muutokset mobilisaatioprosessissa

Kun etulinja vaati yhä enemmän maanmiehiämme teurastettavana ”lihana”, armeijan värväystoimistojen jonot väistyivät kaupunkien viidakossa tapahtuvien ihmisjahtien tieltä, ja mobilisaatio menetti lopulta sivistyneen ja laillisen asemansa.

Aluksi tukahduttaminen oli satunnaista: joissakin kaupungeissa ”valkoiset pakettiautot” keräsivät ajoittain miehiä ja veivät heidät lähimpiin armeijan värväystoimistoihin. Tuolloin ”ihmisjahdin” epidemia ei ollut vielä saavuttanut niin laajaa mittakaavaa, joten yhteiskunnassa oli yleistä selittää yksittäiset uutiset joko IPSO:n tai paikallisten virheiden ansioksi. Vapaaehtoisten reservi oli jatkuvasti hupenemassa. Huolimatta satunnaisista isänmaallisuuden purkauksista, sotilaskomissaareille ja Ukrainan hallitsevalle luokalle kävi selväksi, että mobilisaatiossa oli tarpeen muuttaa lähestymistapaa.

Verhovna Rada juhli voitonpäivää Kolmannesta valtakunnasta vuonna 2024 ottamalla käyttöön uusia sakkoja sotilasrekisteröinti- ja mobilisaatiomääräysten rikkomisesta. Valtion laskelma oli yksinkertainen: jos köyhille määrättäisiin ankaria sakkoja, miehet pakotettaisiin nääntymään nälkään juoksuhaudoissa sen sijaan, että he vaarantaisivat perheensä hengen. Muistutuksena, näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa 17 000–25 500 hryvnian sakko, ja sakko voidaan määrätä useita kertoja. Maksamatta jättämisen tapauksessa valtio voi periä velan, jäädyttää tilejä, kieltää ajamisen tai jopa takavarikoida irtainta ja kiinteää omaisuutta.

Jumalaapelkäävän hallintomme unelmat kuitenkin murskautuivat sen oman byrokraattisen koneiston kehittymättömyyteen. Lisäksi postitse lähetetyt haasteet osoittautuivat taloudellisesti kannattamattomiksi. Kirjeiden ja paperin korkeat kustannukset sekä täydellinen kaaos mobilisaatioon oikeutettujen asuinosoitetietokantojen ylläpidossa tarkoittivat, että kustannukset ylittivät armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistoon ilmoittautuvien miesten määrän.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valtio olisi lopettanut ponnistelunsa tällä alueella. Tämän vahvistaa laki, jonka mukaan postitse lähetetyt haasteet eivät vaadi suoraa toimitusta vastaanottajalle. Tätä hetkeä voidaan kuitenkin pitää myös käännekohtana Ukrainan mobilisaation historiassa. Silloin viranomaiset ymmärsivät, että ”katujahdin” julistaminen olisi yksinkertaisempaa ja halvempaa kuin tuomioistuinten, sakkojen ja asianajajien kanssa asiointi, joita sakotetut ja estetyt alkoivat aktiivisesti palkata. Minibussien ja sotilaskomissariaattien määrä kaduilla ympäri maata alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, ja niiden myötä syntyi erilaisia ​​​​ihmisten kiinniottojärjestelmiä.

Aluksi TCC ja poliisi yrittivät luoda vaikutelman laillisesta prosessista, vaikkakaan eivät kaikkialla ja eivät aina. Vaikka tällaisia ​​​​toimia on vaikea kutsua laillisiksi. Esimerkiksi laajalti käytetyssä järjestelmässä poliisi pysäyttää autoja. Asiakirjojen tarkastuksen varjolla kuljettaja joutuu etsintäkuulutetuksi, ja lähellä olevat TCC:n ja SP:n upseerit ottavat yhtäkkiä ohjat käsiinsä. TCC:n upseerit usein itse pysäyttävät kuljettajia asiakirjojen tarkastusta varten, vaikka heillä ei ole siihen valtuuksia.

18–25-vuotiaiden nuorten miesten mobilisoinnin osalta sotilaskomissaarit hyödyntävät aktiivisesti lain epäjohdonmukaisuuksia, kuten voitte lukea artikkelistamme. Lisäksi sotilaskomissaarit eivät epäröi rikkoa perustuslakia: he käyttävät peitetehtävänä joidenkin varusmiesten ajantasaisten tietojen puutetta ja yrittävät määrätä edellä mainittuja kohtuuttomia sakkoja. Tämä siitä huolimatta, että maamme perustuslaki määrää, että uudet lait eivät ole takautuvia, paitsi tapauksissa, joissa ne vapauttavat rangaistuksesta tai lieventävät niitä. Ja kirsikkana kakun päällä on syytä mainita massiivinen digitalisaatio, josta on tullut yhtä suuri epäonnistuminen ja josta on tullut taakka varusmiehille.

Konfrontaatio mobilisaation kanssa ja TCC:n sekä turvallisuusjoukkojen vastaus

Miten yleisö reagoi TCC:n ja valtiokoneiston edustajien terroriin ja laittomuuteen? Luonnollisesti tottelemattomuudella ja ”hiljaisella” taistelulla, usein yksilötasolla tai spontaaneilla, järjestäytymättömillä toimilla.

Silmiinpistävä esimerkki yleisön asenteista sekä TCC:n että SP:n laitoksia ja niiden työntekijöitä kohtaan on reaktio ohjusiskuihin heidän rakennuksiinsa kesällä 2025. Viranomaiset väittivät, että iskut olivat kirottujen rashistien tekemiä tarkoituksenaan heikentää lain urheiden palvelijoiden työtä. Mutta tavallisten ukrainalaisten reaktio oli täysin päinvastainen: varovaisesta hyväksynnästä iloon.

Tällainen ”palaute” on luonnollista ”uhreilta”, kun laitonta, mutta hallituksen hyväksymää ihmiskauppaa harjoittavia instituutioita murskataan palasiksi. Eikä kohteisiin kohdistuneiden iskujen koordinaattejakaan ole tyhjästä poimittu. Tämä on kuitenkin epävarma syy juhlintaan. Rakennusten tuhoaminen voi vain valikoivasti lamauttaa ”tappamiskoneiston”, mutta järjestelmä jatkaa toimintaansa. Tienristeyksien tarkastuspisteet eivät ole kadonneet, ja minibussit jatkavat kaupungin kaduilla ajamista etsien uusia uhreja.

Mutta hyökkäykset TCC:tä ja SP:tä vastaan ovat ulkoisia, ”vihamielisiä”. Entäpä kansan taistelu ”bussifikaation” suuntaan? Yksi sen muoto on yksilöiden asepalveluksen välttely byrokraattisen koneiston kautta – hyvä vanhanaikainen korruptio. Vallanpitäjät ovat huolissaan nykytilanteesta, sillä korruptio on haitallista koko kansakunnalle ja heikentää Jumalan valitseman valtiomme perustuksia! Mitä tavallisten ukrainalaisten pitäisi ajatella, jos hallitus ei salaile budjettivarojen kavallusta, länsimaisten kumppaneiden juoksuhautoja ja muita toimia?

Kuolema imperialistisen sodan lihamyllyssä voidaan välttää eri vaiheissa, ja ensimmäinen näistä on… TCC:n ja SP:n instituutiot yhdessä VLK:n kanssa! Näin ollen TCC:n työntekijät tarjoavat erilaisia ​​”palveluita”, aina palvelukseen kelpaamattomuuden väärästä väittämisestä vammaisuuden perusteella tapahtuvaan vapauttamiseen. Tällaisen ”palvelun” saamiseksi riittää mitätön 1 000 dollaria, mutta TCC:n säilyttämiseksi vahingoittumattomana tarvitaan peräti 30 000 ”ikivihreää presidenttiä”!

Tämä käytäntö luo kukoistavan liiketoiminnan, joka perustuu haluun välttää joutumasta tykinruoaksi. Haittapuolet alkavat heti alusta alkaen: kansalaiset, joiden on hankittava vaadittava vammaisstatus, estetään tästä mahdollisuudesta ”maksumuurin” vuoksi: joko maksa tai palvele Batkivštšynaa tasavertaisesti kaikkien muiden kanssa. Loppujen lopuksi ilman rahaa VLK:n aikana sinulla ”rehellisesti” ei ole yhtäkään vasta-aihetta palvelukselle. Ja tämä ratkaisu on epäluotettava: mobilisoitu henkilö unohdetaan vain yhdeksi päiväksi. Joten ainoa vaihtoehto on luottaa henkilökohtaiseen varovaisuuteen ja onneen.

Mitä niiden mobilisoitujen sotilaiden tulisi tehdä, jotka on katsottu soveltuviksi ja jotka ovat joutuneet demokratian etulinjaan taistelussa Putinin diktatuuria vastaan? On kolme vaihtoehtoa: lähteä rintamalta, saada määräys selustaan ​​(eli ei etulinjaan) tai joutua luotien ja sirpaleiden täyttämäksi, jolloin heistä tulee jälleen yksi nimetön sankari.

Mutta tässäkään eivät TCC:n keinottelijat istu toimettomana. Mobilisoiduille sotilaille on myönnetty antelias ”ratkaisu”: 8 000 dollarilla he voivat tarjota himoitun paikan selustassa , kaukana luodeista ja kranaattien räjähdyksistä! Ennennäkemätöntä humanismia, josta vannoutuneet vihollisemme idässä eivät koskaan unelmoineetkaan! Jos sinä, rakas ukrainalainen, et pystynyt lahjomaan ketään VLK:n aikana tai saamaan ”mukavaa” paikkaa selustassa, kenttäkomentaja tarjoaa sinulle pakotien: lennä minne haluat, vapaa kasakka, jätä vain palkkasi meille! Loppujen lopuksi yrityksen pyörittämiseen, erityisesti tällaiseen, liittyy aina riskejä. Joten päätös on: palkkasi vai henkesi! Länsimaisiin erikoisyksiköihin (SZCh) liittyneiden mobilisoitujen sotilaiden ahdinko on sanomattakin selvää.

Lain ulkopuolella karkuri kokee nopeasti kaiken elämän ”ilon”, jossa kaikki viralliset menettelyt on kielletty heiltä, ​​ja häntä vainoaa jatkuva pelko ”lainvalvontaviranomaisia”, ”oliiveja” ja ”mustia oliiveja” kohtaan. ”Paossa” olon vaikeuksista huolimatta valtava määrä Ukrainan asevoimien sotilaita tekee yhä useammin tämän päätöksen. Tästä on osoituksena 400 000 karkuritapausta SZCh:hen, joista tiedotusvälineissä raportoitiin jo kesällä 2025! Heidän määränsä olisi selvästi voinut kasvaa siitä lähtien.

Loppujen lopuksi Ukrainan kansa ja sotilaat, heidän näkyvimpinä edustajinaan, ovat köyhtyneet niin paljon, että karkuruudesta SZCh:hen on tullut ensisijainen keino passiiviseen vastustukseen mobilisaatiota vastaan. Kun olet rahaton ja sinut on vedetty juoksuhautaan kuolemaan oligarkkien etujen puolesta, hiljainen lähtö on ainoa tie ulos nykyisestä tilanteesta valtaosalle maanmiehistämme.

Voiko tavallinen ukrainalainen taistella ”khaki-pukuisia ihmissusia” vastaan ​​ja välttää laittoman asevelvollisuuden? Loppujen lopuksi, kuten aiemmin totesimme, mahdollisuudet ostaa tie ulos ovat rajalliset: hintojen noustessa, palkkojen laskiessa, yritysten sulkeutuessa ja työttömyyden kasvaessa jopa 1 000 dollaria on monille kohtuuton hinta, puhumattakaan summista, joissa on neljä nollaa. Heidän on selvittävä seuraavaan palkkapäivään asti nälkää näkemättä, saati hautaamatta ”likaisia ​​dollareita” tyynynsä alle.

Ehkä tavallisen ukrainalaisen pitäisi turvautua lain kirjaimeen todistaakseen kidnappausyrityksen? Vastauksena tähän viranomaiset ovat ehdottaneet uutta aloitetta: TCC:n ja SP:n työntekijöiden on nyt käytettävä vartalokameroita. Huolimatta siitä, että sotilaskomissariaattien oli käytettävä niitä vuodesta 2024 alkaen, he eivät ilmeisistä syistä tehneet niin. Kameroiden käyttö voisi kuitenkin nopeasti muuttua arbitraasimateriaaliksi heitä vastaan. Parlamentin jäsenten mukaan tämä mielivaltainen käytös kuitenkin lopulta loppuu ja tämä aloite suojelee tavallisia ukrainalaisia ​​laittomuudelta! 

Viranomaisten mukaan aloite on käytännöllinen, selkeine sääntöineen ja sitä käytetään yksinomaan kansan hyödyksi. Jokin kuitenkin menee pieleen. Hallitus on jo hyväksynyt ihmisten laittomat kidnappaukset. Eikö tällainen tallenne ole ”ristiriidassa” hyväksyttyjen mobilisointitoimenpiteiden kanssa? Tietenkään ei. Koska tämän toimenpiteen tarkoituksena on suojella TCC:n ja SP:n urheita työntekijöitä! Ukrainalaisethan eivät ole sokeita ja näkevät, mitä ympärillään tapahtuu. Siksi viranomaisten siirto tallentaa tapahtuvaa on luonnollinen vastaus sorrettujen vastarintaan, joilla ei ole mitään menetettävää paitsi henkensä.

On retorinen kysymys, käytetäänkö tätä aloitetta lopulta ”lainvalvontaviranomaisia” vai ”varkaita” vastaan. On syytä huomata, että armeijan värväystoimiston henkilökunta ymmärtää nämä vivahteet yhtä hyvin kuin mekin. Siksi he eivät edellä mainitun aloitteen voimaantulon jälkeen noudattaneet uusia sääntöjä eivätkä alkaneet kytkeä vartalokameroita päälle pahoinpidellessään toista raukkaa. Mutta jos raukka yhtäkkiä päättää iskeä takaisin, on parasta hymyillä, koska hänet kuvataan heti piilokameroilla!

Mitä siis on vielä tehtävä laittoman mobilisaation torjumiseksi? Aivan oikein – iskeä takaisin! Ajan myötä hyökkäykset TCC:n ja SP:n työntekijöitä sekä mobilisaatiotoiminnan laillisuutta ja oikeutusta ”valvovia” poliiseja kohtaan ovat eskaloituneet yksittäisistä tapauksista useiksi tapauksiksi. Kuten me kaikki tiedämme, väkijoukko voi hakata jopa vanhan miehen! Ja kuinka monta tällaista ”miesten sieppaajaa” ja hallinnon lakeijaa on verrattuna muuhun työväenluokkaan? Ehkä väkijoukko voi herättää yleistä tietoisuutta, auttaa herättämään heidän etunsa ja yhdessä lakaisemaan pölyt talosta?

Valitettavasti tällainen luokkaetujen tuntemus on vielä kaukainen muisto, mutta toivonkipinöitä on. Esimerkiksi Volynissa sattui todella pöyristyttävä välikohtaus: vastauksena kyläläisen liikekannallepanoyritykseen asukkaat estivät TCC:n ja SP:n työntekijöiden auton etenemisen, rikkoivat tuulilasin ja hakkasivat roistot. Ja Mykolaivin alueella ”miestensieppaajien” kimppuun hyökättiin mailoilla. Eivätkä nämä ole yksittäisiä esimerkkejä ”hallinnon koiria” vastaan ​​​​kohdistuneesta aggressiosta: Odessassa, lähellä 7. kilometrin toria, puhkesi joukkotappelu.

”Hyökkääjät” eivät ainoastaan ​​estäneet rohkeita sotilaskomissaareja suorittamasta työtään markkina-alueella, vaan he myös murskasivat ja kaatoivat heidän pakettiautonsa. Sotilaskomissaarin työntekijät itse kärsivät yhtä paljon: he onnistuivat pakenemaan raivostuneita siviilejä vain pakenemalla poliisin suojissa.

Joskus, jopa jouduttuaan sotilaskomissaarin vankilaan, jotkut mobilisoidut sotilaat eivät antaudu ja yrittävät järjestää vastarintaa vangitsijoitaan vastaan. Tässä suhteessa eräs Zaporižžjassa tapahtunut vastarinnan episodi, josta kirjoitimme Telegram-kanavallamme, on kuvaava: mobilisoidut miehet barrikadoivat itsensä kellariin ja käyttäen ainoaa jäljellä olevaa puhelintaan alkoivat huutaa apua. On kuitenkin ymmärrettävä, että tämä esimerkki on hyvin suhteellinen, koska se riippuu tilanteesta.

On syytä muistaa tapaus Lokomotiv-stadionilla Vinnytsiassa, jossa tapahtui käsittämätön: Sotilaskomissariaatin henkilökunta päätti, että olisi hyvä ajatus kuljettaa mobilisoidut mielenosoittajat paikalliselle stadionille, josta he aikoivat lähettää heidät taistelemaan miljardöörien omaisuuksista. Yleisön viha kuitenkin kiehui yli.

Väkijoukko ryntäsi stadionin alueelle vapauttaakseen vangit ja antaakseen TCC:n henkilökunnalle ja poliisille kovan vastuksen! Tällainen tottelemattomuus ei voinut jäädä huomaamatta: yksitoista turvallisuusjoukkojen ryhmää saapui pidättämään heidät. Jälkimmäiset alkoivat nopeasti alistaa mielenosoittajia saatuaan käskyn vastata mellakkaan ankarasti. Poliisi käytti kaasua ja muita varusteita mielenosoittajien pidättämiseen. Ainakin viisi 21–33-vuotiasta henkilöä pidätettiin. Mobilisoituneet mielenosoittajat saatettiin ulos takasisäänkäynnistä stadionin pääporttien valtauksen aikana tarkoituksena pitää heitä edelleen ”vankeina”.

Valitettavasti tilanne jäi useimpien kansainvälisten ja ukrainalaisten tiedotusvälineiden huomiotta, minkä seurauksena tarina vaiettiin. Mielenosoittajien myöhempi kohtalo on edelleen suurelta osin tuntematon. Yleinen suuntaus viittaa siihen, että heillä ei ollut onnellista loppua. Viranomaisten vastattua ankarasti protestiin mielenosoittajien vapauttamisesta ei puhuttu, vaan heidät vietiin pian lähimpään TCC:n toimistoon jatkotoimia varten.

Tarkoittaako tämä, että kaikki oli turhaa ja että vastarinta on turhaa? Ei ollenkaan, mutta on tärkeää ymmärtää, että spontaanit teot ovat harvoin todella positiivisia, ja niiden onnistuminen on tilannesidonnaista. Siksi pelkästään niihin luottaminen olisi naiivia. Tosiasia on, että jos väkijoukko kerran onnistui torjumaan TCC:n ja sitten nämä ihmiset yksinkertaisesti jatkoivat elämäänsä sen sijaan, että olisivat järjestäneet systemaattisen vastarinnan, niin ennemmin tai myöhemmin samanlainen tapaus tapahtuu uudelleen, jossa he ovat todennäköisesti vähemmän onnekkaita.

TCC:n ja SP:n sotilaskomissaarit eivät ole vain kourallinen tyranneja, jotka tekevät julmuuksia julmuutensa vuoksi. Päinvastoin, julmuutta ja väkivaltaa viljelevät heissä järjestelmällisesti heidän omat esimiehensä. Loppujen lopuksi, jos TCC:n upseeri ei nappaa muutamaa ”Mikolia” suojellakseen pääomaansa, kuka vaarantaa henkensä suojellakseen yksityisomaisuuttaan entisten venäläisten kumppaniensa vaatimuksilta? ”Rangaistuksen” kokeneet ”miestenkaappaajat” ja heidän yläpuolellaan seisovat oligarkit tutkivat tappioita ”kouluttaakseen” paremmin hallinnon koiria, jotka kiristävät jatkuvasti ruuveja ja pystyttävät yhä enemmän muureja Ukrainan porvariston ja Ukrainan proletariaatin välille, proletariaatin itsensä ja proletariaatin itsensä välille.

Kuten tiedämme koulufysiikasta, jokainen teko aiheuttaa reaktion. Ei ole yllättävää, että väestön kasvava vastustus mobilisaatiota vastaan ​​herätti välittömän reaktion. Yllättäen ensimmäisten joukossa, jotka puolustivat mobilisaatiotapahtumien mainetta, olivat ”riippumattomat” toimittajat, jotka kiirehtivät selittämään asiasta tietämättömälle väestölle, että mobilisaation kielteinen kuva johtui venäläisestä IPSO:sta tai yleisesti tekoälyn tuottamista videoista. Vihollisnarratiivien levittämisen välttämiseksi olisi suositeltavaa tarkkailla kieltään ja poistaa sanastostaan ​​​​vastoinkäyvät termit, kuten ”bussifikaatio”.

Vaikka jotkut kansalaiset ovat kuuroja huolestuneiden toimittajien vetoomuksille, Ukrainan asevoimien maavoimat muistuttavat heitä nopeasti rikosoikeudellisesta vastuusta vastenmielisistä lausunnoista. Joten sanotaan ”kiitos” toimittajille heidän aktiivisesta asemastaan ​​​​massojen valistamisessa ja halustaan ​​​​suojella valtiota. Ilmeisesti isänmaa itse arvosti tätä panosta ja kiirehti palkitsemaan tiettyjä tämän ammatin edustajia lisämahdollisuuksilla palvella sitä. Tällaisia ​​​​mahdollisuuksia myönnetään kuitenkin myös niille sananvalvojille, joita valtio ”kiittää” heidän korruptiotutkimuksistaan.

Niille, jotka eivät usko tabloideja, viranomaisilla on viralliset tilastot, jotka ”vahvistavat” mobilisaation aikana tehtyjen rikkomusten poikkeuksellisen alhaisen määrän. Ja jos jokin menee pieleen, se on kokonaan väestön omaa syytä. Onneksi rajavartijat, erityisesti länsirajalla palvelevat, pitävät mobilisaatiota yllä. Tätä varten he jatkuvan modernisoinnin lisäksi määräävät palvelukseensa korkeasti koulutettua henkilöstöä , kuten drone-tiedusteluasiantuntijoita. Loppujen lopuksi ”varastajien” riveistä tulevat sabotöörit ovat olleet viime aikoina niin voimakkaassa nousussa, että heidän hillitsemisekseen on jopa laadittu erityislainsäädäntöä. Erityisen levottomille yksilöille rohkeat rajavartijat ovat valmiita uhraamaan luodin.

Maan sisällä asevelvollisten olosuhteet eivät ole juurikaan erilaiset kuin rajavyöhykkeellä. Heidän omat viranomaisensa ovat valmiita jatkamaan sekä perinteisten ”pakkaamisen” ja ”bussifikaation” menetelmien käyttöä että innovatiivisempia toimia, jotka ovat yleistyneet viime aikoina. Sotilaskomissaarit menettävät yhä enemmän rohkeutensa, ja heidän kätensä kurottavat aseisiin, varsinkin jos tottelemattomuutta esiintyy ryhmän keskuudessa tai jos työvoimaa on mobilisoitava. Joskus asiakirjojen tarkastuksen aikana joku voi yllättäen hypätä sillalta, kuolettavasti.

Palataanpa myös Harkovan pyöräilijän tapaukseen: tämän vuoden helmikuussa sotilasunivormuun pukeutunut mies pysäytti pyöräilijän jalkakäytävällä ja työnsi hänet maahan. Myöhemmin paikalle saapui tukiauto, Volkswagen Transporter T5, malli, jota käytetään yleisesti ”miesten sieppaajien” keskuudessa. Noussut pyöräilijä alkoi protestoida armeijan värväystoimiston henkilökunnan toimia vastaan, minkä jälkeen he painivat hänet maahan.

Valtion tutkintavirasto on käynnistänyt tutkinnan näistä kahdesta tapauksesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että lainvalvontaviranomaiset ja maailman inhimillisin tuomioistuin pääsevät oikeudenmukaiseen päätökseen ja rankaisevat kaikkia vastuussa olevia. 

Tilastot kuitenkin osoittavat itsepintaisesti, että oikeus on TCC:n henkilöstön puolella; jos ei, tapaukset alkavat pysähtyä. Yleensä poliisi ei ainoastaan ​​epäonnistu kidnappausten estämisessä, vaan myös avustaa TCC:n henkilöstöä heidän pyrkimyksissään tai omaksuu ”suoran” lähestymistavan yrittäen pysyä poissa kahakasta, varsinkin kun tilanne kuumenee. On usein tapauksia, joissa poliisit toimittavat varusmiehiä TCC:hen itse vastaten kutsuihin täysin muista syistä, kuten liikenneonnettomuuksista tai epäillystä päihteiden väärinkäytöstä. Joskus univormupukuisia henkilöitä (sekä poliiseja että armeijaa) avustavat jotkut  ”huolestuneet kansalaiset” ”kannibalismin” areenoilla .

Vaikka joissakin tapauksissa on mahdollista saada syyllinen tuomio henkilöille, jotka ovat ylittäneet toimivaltansa, tämä ei pelasta henkilöä ”bussifikaatiolta”, vaikka se olisi laitonta, koska käy ilmi, että mobilisaatio on yksisuuntainen lippu. Laittomuuden tunnustaminen ei vapauta palveluksesta tai rintamasta.

Esimerkiksi helmikuussa 2025 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, jonka päätöksen myös hovioikeus vahvisti, totesi että piirikunnan sotilaskomissariaateilla ei ollut oikeutta kutsua henkilöä palvelukseen mobilisaation aikana. Oikeus totesi myös, että kantaja olisi pitänyt erottaa palveluksesta, mikä molempien tuomioistuinten mielestä on laillinen toimenpide uhrin loukattujen oikeuksien palauttamiseksi. Korkein oikeus kuitenkin puuttui tähän asiaan ja totesi aiemmista päätöksistään poiketen, että asevelvollisuuden suorittaminen mobilisaation aikana on peruuttamatonta. Näin ollen, vaikka henkilö olisi lähetetty palvelukseen ”laittomasti”, se ei tarkoita, että häntä olisi mahdollista palauttaa siviilielämään.

Korkeimman oikeuden kanta ei tietenkään estä meitä etsimästä keinoja peruuttamattoman tilanteen kumoamiseksi tapauksissa, joissa viranomaiset välittävät mobilisoidusta henkilöstä. Loppujen lopuksi 5. hovioikeuden lausunnon mukaan korkeimman oikeuden päätös ei automaattisesti koske kaikkia käsiteltävinä olevia tapauksia! Ja jos tapauksella on omat ”erityispiirteensä” ja ”yksilölliset olosuhteensa”, henkilö voidaan kutsua takaisin palveluksesta missä ja milloin tahansa.

Muuten, viranomaiset välittävät myös kaikista edellä mainituista turvallisuuspalvelun työntekijöistä, joten heidän uskollisesta palveluksestaan ​​– tai sen puutteesta tarvittaessa – Kermanytšit ovat valmiita antamaan avokätisesti muutaman kirsikan turvallisuuskoneiston kakkuun. Esimerkiksi lisäämällä rahapalkkioita ”kaupunkisafareista” ja laajentamalla vastavakoilun uskollisen henkilökunnan määrää.

Miten sudet itse kohtelevat karitsoja? Eikö sotilaskomissaareilla ole sydäntä estää heitä järjestämästä raakoja rikoksia, jotka ovat vaivanneet ja vaivaavat edelleen miljoonia kansalaisiamme? Vastataksemme näihin kysymyksiin tarkastellaan muutamia kuvaavia mobilisaatioesimerkkejä.

Esimerkiksi Poltavassa kolme poliisia pidätti miestä, kun nuori nainen huusi ja yritti paeta yhden poliisin kynsistä. Iäkäs mies, joka osoittautui ambulanssilääkäriksi, lähestyi heitä. Rohkea mies alkoi ajaa teloittajia pois pidätetyn luota kiroillen heille. Nähdessään sanojensa olevan tehottomia, hän yritti työntää poliisin pois. Upseeri epäröi hetken, veti sitten esiin pippurisumutteen ja suihkutti sitä lääkäriä kohti samalla loukaten tätä.

Mielestämme tämä tapaus heijastaa osuvasti sitä, miten hallinnon palvelijat suhtautuvat inhimilliseen kärsimykseen, ja vastaa kysymykseen siitä, häpeävätkö useimmat heistä tekojaan. Samaan aikaan on mahdotonta olla huomaamatta lääkärin rohkeutta, joka uhmasi poliisia ja yritti auttaa. Monet kuitenkin huomauttavat aivan oikein, että jos lääkäri olisi ollut asevelvollisuudeksi kelvollinen mies, hän olisi kärsinyt saman kohtalon kuin mies, jonka hän aikoi pelastaa.

Ehkä sotilaskomissariaatit kohtelevat ”bussifikaatioon” joutuneita miehiä paremmin TCC:n osastoilla? Ehkä laittomuus loppuu vasta tulevien sotilaiden ”kaappauksen” aikana? Vastataksemme näihin kysymyksiin siirrytään Poltavasta Ternopiliin.

Yksi harvoista dokumentoiduista varusmiesten kidutusta ja pahoinpitelyä koskevista tapauksista tapahtui Ternopilin TCC:ssä . Lokakuun 6. päivänä 2023 kaksi upseeria – sotilas ja turvallisuusyksikön komentaja – haavoitti kahta varusmiestä. Kuten valtion tutkintatoimisto myöhemmin havaitsi, miehet ”koulutettiin uudelleen” pahoinpitelyn avulla sen jälkeen, kun he univormupukuisten kiduttajien mukaan yrittivät tainnuttaa päivystävän upseerin ja ottaa hänen aseensa kulkiessaan VLK:n läpi. Oikeus tuomitsi yksityissoturin laittomasta vapaudenriistosta, kidutuksesta ja tahallisesta lievästä pahoinpitelystä, kun taas vanhempaa upseeria syytettiin kidutuksesta ja lievästä pahoinpitelystä. ”Maailman inhimillisin tuomioistuin” määräsi molemmille turvatoimenpiteenä yön yli kestävän kotiarestin ja virastaan ​​erottamisen. Kommentti on tarpeeton.

On selvää, että TCC:n ja muiden hallitusta tukevien voimien lisääntynyt aggressiivisuus on ensinnäkin reaktio väestön kasvavaan vastustukseen mobilisaatiota kohtaan ja toiseksi pelkoa heidän turvallisuutensa puolesta, sillä jotkut sudet ovat joskus vaarassa joutua entisten karitsojen saaliiksi. Kuten näemme, tämä tosiasia ei ole jäänyt huomaamatta vallanpitäjiltä ja heidän takanaan olevilta oligarkeilta. Loppujen lopuksi yritykset kohdata poliisi ja TCC:n virkamiehet suoraan ilman heidän takanaan olevaa organisaatiota tai varsinkaan yksin toimimalla vain avaavat heidän työntekijöidensä kädet ja vahingoittavat myös ”mieskaappaajien” uhreja tutkinnan aikana.

Mitä uupuneelle Ukrainan kansalle jää tehtäväksi, jota toisaalta kiusaavat venäläiset hyökkääjät ja toisaalta univormuihin pukeutuneet kannibaalit ja oman kansallisen eliitin rikkaat lapset? Ainoa asia, johon voimme tässä tapauksessa vastata, on organisaatio, joka perustuu täysin erilaisiin periaatteisiin kuin ne, jotka ohjaavat molempien osapuolten sortajia. Loppujen lopuksi molemmat osapuolet, erilaisista lipuistaan ​​huolimatta, tavoittelevat samoja tavoitteita: voitonjanoa, pääoman kasautumista ja supervoittoja. He eivät pysähdy mihinkään saavuttaakseen tämän. He eivät edes ajattele, onko sota kaikkien ihmisuhrien arvoinen, jos se tuo heille ”300 % voittoa” vai käydäänkö sitä heidän omaisuutensa suojelemiseksi.

Ukrainan porvaristo on selvästi valmis taistelemaan viimeiseen ukrainalaiseen asti, koska heille tämä sota on ”eksistentiaalinen” ja mobilisaatio on keino säilyttää olemassa oleva järjestelmä. Käy ilmi, että nykytilanne ei ole pelkästään joidenkin sisäisten tai ulkoisten prosessien seurausta, eikä todellakaan johdu pelkästään ”paikallisista ylilyönneistä”. Mobilisaatio on olemassa olevan järjestelmän ydin, jossa ihmishenget ja terveys joko muutetaan rahaksi tai heitetään tuon rahan puolustamiseen.

Kannatamme pienten kahakoiden välttämistä, jotka eivät käytännössä tuo mitään globaalia hyötyä ja ovat haitallisia, ja erityisesti kannibalistisen todellisuuden hyväksymättömyyttä. Vaadimme organisoitumista valtion mielivaltaisten toimien tehokkaaksi vastustamiseksi. Vain organisoitu vastarinta on todella tehokasta ja hyödyttää sekä Ukrainan kansaa kokonaisuudessaan että jokaista mobilisoitua sotilasta erikseen. Meidän on organisoitava sen periaatteen mukaisesti, joka todella yhdistää meidät kaikki: kohteena olevat varusmiehet, heidän perheensä ja heidän vaimonsa, jotka yrittävät oikeudenmukaisin tai epärehellisin keinoin saada aviomiehensä takaisin ”kannibaaleilta”. Loppujen lopuksi emme ole vain kirjava joukko; me olemme Ukrainan kansa!

Organisaation, joka kykenee vastustamaan olemassa olevaa kannibalistista järjestelmää uudella, suuntautuu työväen etuihin ja auttaa meitä puolustamaan oikeuksiamme ja taistelemaan yhteisten etujemme puolesta, on oltava työväenluokan järjestö. Jos Ukrainan kansa todella haluaa suojella itseään TCC:n ja SP:n väkivallalta sekä valtiolta ja tämän ”instituution” takana olevilta oligarkeilta, ainoa looginen askel sotilaskomissaareja vastustaville on liittyä tällaiseen työväenjärjestöön!

Suhtautuminen mobilisoituun henkilöstöön

Isänmaa on siis kutsunut sinua, olet vastannut kutsuun vapaaehtoisesti tai tahtomattasi, asiakirjasi on tarkastettu ja hyväksytty, ja sotilaslääketieteellinen toimikunta on todennut, että olet hyvässä terveydentilassa tai vain paperilla – sillä ei ole väliä. Tämä tarkoittaa, että sinulla ei ole esteitä velvollisuutesi täyttämiselle.

Jos et ole vielä armeijassa, se ei ole ongelma: sinut viedään koulutuskeskukseen, jossa opit aseiden käsittelyä, tiimityötä ja taistelutaitoja, jotta vältyt hämmentymiseltä ja paniikilta. Sodankäynnin taitoa oppiessasi kohtaat monia koulutuskeskusten olosuhteisiin liittyviä esteitä, mutta juuri sitä varten soturi on olemassa – niiden voittamiseksi. Saatat myös joutua hieman lisäämään miesvoimaasi. Kuten sanonta kuuluu: ”Luota Jumalaan, mutta älä ole laiska.”

Sota on vaikea asia, täynnä tragediaa, tuskaa ja vaikeuksia. Vihollinen on vaarallinen ja ovela. Se tulee olemaan vaikeaa, koska pahaa ei ole niin helppo pysäyttää – se vaatii suurta rohkeutta ja sinnikkyyttä. Sinä ja toverisi – rinta rinnan. ”Luotettava” selusta ja korkeista viroista hyötyvä ”viisas” komento yhdistyvät kaikki yhden päämäärän taakse: murskatakseen barbaarilauman pahuuden, joka hyökkää vapautta ja itsenäisyyttä vastaan.

Jos siirrymme pois ironisesta ja sarkastisesta sävystä, voimme havaita tavallisen sotilaan tilanteen heikkenevän, kun hän on joutunut taisteluun paitsi ulkoista myös sisäistä vihollista vastaan. Tämä vihollinen on äärimmäisen kyyninen, jolla on kannibalistisia tapoja, jopa silloin, kun sama tavallinen sotilas, joka näyttäisi olevan tarkoitus säästää, seisoo hänen ja ulkoisen hyökkääjän välissä. Tähänkin he löytävät kuitenkin vastauksen: vihollisen IPSO:ta ei ole lakkautettu. Käy ilmi, että kaikki kokemamme vaikeudet ovat omaa epäonneamme, ja meidän on selvittävä niistä.

Sota ja mobilisaatio osoittavat koko yhteiskunnalle: kun ilmenee katastrofi tai ongelma, joka vaikuttaa kaikkiin, käy selväksi, että tässä historiallisessa vaiheessa ja näissä olosuhteissa yhteiskunnallamme ei ole kokemusta eikä käytäntöä taistella sitä vastaan ​​yhdessä. Paikalliset liikkeet ja protestit hiipuvat spontaanisuutensa ja pienen lukumääränsä vuoksi. Riistettyjen luokan sisäinen brutaali asenne kuitenkin jatkuu, ja lisäksi paine riistävien luokan taholta kasvaa. Lisäksi sodan aikana yhtenäisyyden ja keskinäisen avunannon ohella havaitaan päinvastaista.

On olemassa runsaasti todisteita seuraavasta: luokkayhteiskunnassa, samoissa olosuhteissa, ihmiset voivat käyttäytyä ”suden tavoin” toisiaan kohtaan. Tämä tehdään heidän oman tilanteensa parantamiseksi tai lieventämiseksi uhraamalla muiden terveys ja henki. Hieman myöhemmin heistä itsestään tulee käytetty resurssi, joka uhrataan porvariston etujen vuoksi – ”Sinä kuolet tänään, minä kuolen huomenna.”

TCC:n työntekijä tai kouluttaja, joka pieksee niitä köyhiä sieluja, jotka kieltäytyvät lähtemästä vapaaehtoisesti rintamalle, ymmärtää hyvin, että jos he eivät saa jotakuta kiinni määräajassa, eivät täytä kiintiötä, heidät itse lähetetään rintamalle hänen tilalleen. Tätä ei voida sallia. Komentaja, joka täyttää taskujaan kiristämällä rahaa alaisiltaan, uskoo, että kerättyään tietyn kriittisen summan hän itse teleporttautuu turvalliseen paikkaan tai että tämän päivän vaikeudet saattavat kohdata jotakuta muuta, mutta eivät häntä.

Tällaiset ilmiöt ovat myös kokemusperäisiä. Sen sijaan, että jotkut nousisivat ulkoista vihollista vastaan ​​luokkatovereidensa rinnalla, jotkut ovat valmiita hukuttamaan toisia vain selviytyäkseen hetken pidempään, anelemalla armoa ”isänniltään” tai ostamalla itsensä ”veriverona” saaduilla rahoilla. Tällainen käytös on yksi ilkeimmistä ilmenemismuodoista. Kun ihminen ymmärtää, että luokkataistelu ei ole helppoa ja että oman kohtalonsa herraksi tuleminen vaatii huomattavia ponnisteluja, hän valitsee luokkapetoksen tien ja muuttuu ”Juudas-vuoheksi”. Valtio kannustaa tällaisiin tekoihin rankaisematta kansalaisia ​​​​tuskin lainkaan näistä rikoksista. Loppujen lopuksi valtio on työkalu hallitsevan luokan käsissä, ja se hyötyy tästä tilanteesta.

Tästä on mahdotonta paeta (tai se tapahtuu hyvin kalliisti). Ystävälliset demokraattiset maat vahvistavat ystävällisyytensä toiminnallaan . Edes pako ei takaa, että kaikki paha jää taakse. Edellä kuvatut mobilisaatiokokemukset ja vastarinnan versot osoittavat, että kaikki tapahtuva on prosessi, jossa Ukrainan yhteiskunta joutuu kosketuksiin luokkavihan kanssa akuutissa muodossa. Tämän yhteydenpidon puitteissa kehitetään ymmärrystä siitä, kuinka kansamme voi saavuttaa subjektiivisuuden, tunnistaen itsensä luokkana, joka jonain päivänä mobilisoituu omaa vapautumistaan ​​varten eikä kapitalistien ja kapitalistien välistä sotaa kapitalistien etujen puolesta.

Populismi yhteiskunnallisen jännitteen lieventämiseksi

Ruoska ei ole ainoa asia, jota viranomaiset voivat tarjota tavallisille ukrainalaisille. Loppujen lopuksi painostusta käytettäessä on tärkeää olla liioittelematta, ettei väkijoukko kapinoi ja laita herraa hankoon. Tarjotulla porkkanalla oli kuitenkin porvarillinen maku – hyödytön ja armoton.

Lievittääkseen yhteiskuntaan kohdistuvaa painetta ”bussifikaation siirtymisen” ja ”mobilisaation” muodossa Kermanytši tarjosi sopimuspalvelua – ei kenelle tahansa, vaan nuorille ja oma-aloitteisille ihmisille: sopimuksen 18–24-vuotiaille nuorille. Loppujen lopuksi hintojen noustessa, elintason laskiessa ja työpaikkojen menetysten vähentyessä nuoret eivät kieltäytyisi vaarantamasta henkeään jopa miljoonan hryvnian puolesta!

Vastaava asetus hyväksyttiin vuoden 2025 alussa, ja hallitusta tukevat uutislähteet julkaisivat sen houkutellakseen mahdollisimman monta nuorta. Mutta jokin meni pieleen: huhtikuuhun mennessä innostus oli laantunut, sillä alle 500 ihmistä oli siihen mennessä allekirjoittanut ”miljoonan hryvnian sopimukset”. On yllättävää, kuinka harvat olivat valmiita antamaan henkensä kansakunnan ja sen miljardöörien puolesta, edes tuollaiseen hintaan.

Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että väestö, joka oli tottunut jatkuviin yrityksiin ”ryöstää heidät”, epäili, että jokin oli vialla, ja ymmärsi, että miljoonat hryvniat olisivat olemassa vain paperilla. Loppujen lopuksi paperityön lisäksi, joka voi vaikeuttaa himoitun summan saamista, ihmiset ovat hyvin tietoisia edellä mainituista armeijan sisäisistä kiristyksistä. Tilanne ”nuorten sopimusten” kanssa on täsmälleen sama kuin muissakin asepalveluksen tapauksissa; lisäksi on pelko oman henkensä ja tulevaisuutensa puolesta.

Seuraava askel, ”pillerien makeuttaminen” sodan, köyhyyden ja äänioikeuden puutteen kyllästämälle väestölle, oli asetus, joka salli alle 22-vuotiaiden nuorten matkustaa ulkomaille. Tavoite, vaikka se näennäisesti hyvä – nuoremman sukupolven hengen pelastaminen – on ristiriidassa kaikkien aiempien vaiheiden kanssa. Tässä on selvästi juju.

Tämän aloitteen juju on se, että Ukrainaan jäävät jatkavat köyhyyden uhraamista. Lähtö ja asettuminen ulkomaille vaatii huomattavia resursseja, puhumattakaan tarpeesta löytää työtä uudesta paikasta. Tämä tarkoittaa, että useimmat niistä, jotka onnistuvat pakenemaan, joutuvat ansaitsemaan kurjan elämän kilpaillen työpaikoista sekä paikallisen väestön että muiden ”toverikärsijöiden” kanssa. Mitättömien ”voittojen” jälkeen seurasi ”petos”: pakollinen sotilaskoulutus (jäljempänä BMRT) otettiin käyttöön opiskelijoille 1. syyskuuta 2025 alkaen , lähes samalla tavalla kuin ”bussifikaation” aikana mobilisoiduille. Voit lukea lisää BMRT:stä artikkelistamme.

Tämän päätöksen perusteluna on tarve vahvistaa maanpuolustusta. Miksi pidättää yksinkertainen ohikulkija kadulla, kun opiskelijoille voi heti opettaa kaiken ja sitten lähettää heidät minne heidän täytyy mennä?

Johtopäätökset

Kuten sanonta kuuluu, ”petoksen ja voiton” pyörä pyörii – pääoma saa rapaa päälleen, mutta peruskysymykset jäävät vaille vastausta. Mitä tavallisen proletaarin pitäisi tehdä, kun sodista saa vain köyhyyttä ja kurjuutta? Mitä koululaisten ja opiskelijoiden pitäisi tehdä, esimiestensä etukäteen valitsemina iskusotilaiksi? Onko tunnelin päässä valoa? Onko olemassa toista elämää ilman sotia ja köyhyyttä, jossa työtätekevää ihmistä kunnioitetaan?

Tie siihen on hankala, vaikka ihmiskunnan valtaosa on siitä kiinnostunut. On niitä, jotka ovat jakaneet meitä, eivätkä he salaa sitä. Joka päivä vihaa lietsotaan ja luokkaristiriidat peitetään televisioruuduilla. Toistetaan: yksilöt ovat voimattomia järjestelmää vastaan, mutta järjestäytynyt työväenluokka on juuri se luokka, joka luo kaikki meitä ympäröivät hyödyt: teistä ja ruoasta pommeihin, joita naapurimaiden työläiset pudottavat työtovereilleen Ukrainassa.

Vain järjestäytynyt työväenluokka voi vetää kansansa pois kuilusta, johon hallitseva luokka niin voimakkaasti meitä johdattaa! Liity klubeihimme, opiskele teoriaa ja liity taisteluun! Rakennetaan yhdessä uusi sivilisaatio!

Rauhaa teille, toverit!