Seuraava teksti on irlantilaisen sosialistijohtaja ja -teoreetikko James Connollyn (1868–1916) kirjoittama The Worker -lehdelle 30. tammikuuta 1915. Kirjoituksessaan Connolly arvostelee ”sivistyneen sodankäynnin” ajatuksen tekopyhyyttä.
Suuren sodan eteneminen ja siihen liittyvät monet poikkeukselliset kehityskulut pyrkivät nopeasti tuomaan suuren yleisön tietoisuuteen sosialistisen väitteen, jonka mukaan kaikki sota on julmuutta ja että yritys nostaa jokin tietty vaihe sen julmemmaksi kuin toinen on yksinkertaisesti yritys hämmentää yleisöä.
Me tässä lehdessä ja edeltäjämme, Irish Worker, olemme johdonmukaisesti seisoneet tämän periaatteen takana. Olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että sota on barbaarisuuden jäänne, joka on mahdollinen vain siksi, että meitä hallitsee barbaarisia aatteita omaava hallitseva luokka; olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että kaikkien maiden työväenluokka ei voi toivoa pääsevänsä pakoon sodan kauhuista, ennen kuin kaikissa maissa tuo barbaarinen hallitseva luokka on syösty vallasta; ja olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että tuon hallitsevan luokan vallanhimo on niin syvälle juurtunut sen jäsenten luonteeseen ja vaistoihin, että on enemmän kuin todennäköistä, ettei mikään muu kuin ylivoima saa heitä koskaan luopumaan kuristavasta otteestaan ihmiskunnan elämään ja vapauksiin.
Tällaisia näkemyksiä kannattaen olemme aina taistelleet sodan ajatusta vastaan; olemme katsoneet, ettei meillä ole ulkomaisia vihollisia oman hallitsevan luokkamme ulkopuolella; olemme katsoneet, että jos meidät pakotetaan sotaan, taistelemme paljon mieluummin sitä hallitsevaa luokkaa kuin mitä tahansa muuta vastaan, ja olemme opettaneet sekä ajallaan että sen ulkopuolella, että työväenluokan velvollisuus on itsepuolustukseksi järjestää omat voimansa vastustamaan herraluokan voimaa. Työväenluokan käytettävissä oleva voima on kaksitahoinen, teollinen ja poliittinen, jälkimmäiseen sisältyy sotilaallinen organisaatio poliittisten ja teollisten oikeuksien suojelemiseksi. ”Ne, jotka elävät miekan varassa, ne miekkaan hukkuvat”, sanoo Raamattu, ja on hyvinkin mahdollista, että tapahtumien edetessä Irlannin työväenluokka joutuu kohtaamaan ehdottoman välttämättömyyden tarttua miekkaan (tai kivääriin) sitä luokkaa vastaan, jonka hallinto on tuonut heille ja maailmalle nykyisen Euroopan sodan helvetillisen kauhun. Jos tuo tarve ilmenee, olisi hyvä ymmärtää, että puheet ”inhimillisestä sodankäynnistä”, ”sivistyneen sodankäynnin säännöistä” ja kaikki tällainen ihmiskunnan hienompien tunteiden kunnioittaminen ovat tekopyhiä ja epätodellisia, ja tarkoitettu vain kotona pysyvien ihmisten nautinnoksi. Ei ole olemassa inhimillisiä sodankäyntimenetelmiä, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin sivistynyt sodankäynti; kaikki sodankäynti on epäinhimillistä, kaikki sodankäynti on barbaarista; sodan torvien ensimmäinen puhallus soi aina ja toistaiseksi ihmiskunnan edistyksen hautajaiskelloina.
Muutamat esimerkit riittävät havainnollistamaan näitä seikkoja. Yksi niistä koskee niin sanottujen dum-dum-luotien väitettyä käyttöä koskevaa huutoa. Molemmat osapuolet väittävät, että toiset käyttävät näitä luoteja ja että ne aiheuttavat erittäin vakavan haavan, ja koska ne aiheuttavat niin vakavan haavan, he vastustavat ”sivistyneen ja inhimillisen sodankäynnin” sääntöjä. Samat henkilöt, jotka nostavat tämän huudon, lukevat rauhallisesti sirpaleiden ampumisesta joukkoihin ja riemuitsevat seurauksesta. Silti sirpalekranaatti sisältää 340 luotia, jotka leviävät kaikkiin suuntiin repimällä irti jalkoja ja käsivarsia, repimällä ja halkaisemalla ihmiskehoja ja yleisesti ottaen luoden haavoja, joita mikään kirurginen tiede ei voi toivoa parantavansa. Kuinka tekopyhää siis onkaan kauhun läsnäolo dum-dum-luotien aiheuttaman vakavan haavan edessä!
Samankaltaista on puolustamattomien kaupunkien pommitusten aiheuttama vastalause. Tällaisista syytöksistä voisi luulla, ettei se ollut kaikkien merisodankäyntien tunnustettu käytäntö. Sukupolvien ajan näiden saarten yleisö on lukenut Ison-Britannian lähettämistä rangaistusretkistä alkuperäiskansojen heimoja vastaan Afrikassa, valtameren saarilla tai osissa Aasiaa. Voi olla, että joku pimeyden vallassa oleva alkuperäiskansalainen on varastanut rommitynnyrin lähetyssaarnaajan asuinalueelta ja heittänyt kiven Jumalan pyhää miestä kohti, kun tämä on vaatinut kyseisen tynnyrin palauttamista. Välittömästi brittiläinen sotalaiva määrätään rannikolle, avaa tulen ja tuhoaa koko kaupungin, teurastaen mielivaltaisesti suurimman osan sen asukkaista, naisia ja vanhuksia sekä syntymättömiä lapsia, kaikki rangaistakseen yhtä tai kahta henkilöä brittiläiseen alamaiseen kohdistuneesta loukkauksesta. Se, että tuhannet brittiläiset alamaiset joutuvat kokemaan pahempia loukkauksia kotona joka päivä, ei ole niin merkittävä asia, että se saisi poliisin, saati sitten taistelulaivan, toimimaan. Silti Britannian laivasto on ympäri maailmaa toteuttanut tällaisia käskyjä ja pommittanut puolustamattomia paikkoja saamatta koskaan kansannousijalehdistön sanankääntäjiä protestoimaan.
Kaikki näyttää riippuvan siitä, kenen taloja pommitetaan, kenen ihmisiä teurastetaan, kenen raajat revitään irti ruumiista, kenen ruumiit räjäytetään hirvittäväksi massaksi ruhjottua lihaa, verta ja luita. Saksalaisten rikos näyttää olevan siinä uskossa, ettei köyhänkään suu tuohesta ole.
Mutta mikä on asian teoria? Edessämme on M. Blochin teos Nykyaikaiset aseet ja nykyaikainen sodankäynti, kuuluisa teos, jossa analysoitiin ja ennustettiin nykyaikaisen sodankäynnin menetelmiä ja tuloksia kauan ennen kuin niitä oli testattu käytännössä nykyaikaisilla taistelukentillä. Tämä kirjoittaja, puolalainen mutta Venäjän alamainen, ennusti suurimman osan nykyaikaisiin sotaretkiin liittyvistä ilmiöistä ja on elänyt nähdäkseen ennustamansa tulokset suurelta osin ilmentyneinä armeijoiden käytännössä todellisuudessa konflikteissa.
Saavuttaakseen niin ihmeellisen tarkan ennustuksen hänen oli pakko tehdä systemaattinen tutkimus kaikista nykyaikaisen sodankäynnin olosuhteista maalla ja merellä nykyaikaisilla aseilla. Puolustamattomien kaupunkien kysymyksestä hänellä on seuraavaa sanottavaa, ja kaikki, jotka ovat lukeneet hänen teoksiaan, todistavat hänen tunnollisesta puolueettomuudestaan ja kansallisesta neutraliteetistaan.
On muistettava, että kuten manöövereiden käytäntö osoittaa, periaatetta, jonka mukaan puolustamattomia kaupunkeja ei pommiteta, ei tunnusteta, eikä tulevassa sodassa yhtäkään kaupunkia säästetä. Todisteena tästä voidaan mainita seuraava tapaus. Collingwoodin komentaja osoitti 24. elokuuta 1889 seuraavan kirjeen Peterheadin pormestarille:
”Laivaston 11. divisioonaa komentavan vara-amiraalin määräyksestä minun on vaadittava kaupungiltanne 150 000 punnan lahjoitus. Lisättäköön vielä, että jos tämän kirjeen toimittaneet upseerit eivät palaa kahden tunnin kuluessa, kaupunki poltetaan, laivat tuhoutuvat ja tehtaat hävitetään.”
Tämä kirje julkaistiin kaikissa sanomalehdissä, eikä se herättänyt vastalauseita. On siis selvää, että Englanti ei pidättäydy tällaisesta toiminnasta, kun se on sopivaa, ja koska sen ääni on tärkein merivoimien asioissa, muut vallat varmasti seuraavat sen esimerkkiä.
M. Bloch mainitsee tässä esimerkkinä brittiläisen laivaston merimanöövereiden aikana valitseman kurssin, ja koska tällaiset manööverit suoritetaan aina tiukasti virallisten käsikirjojen mukaisesti, on turvallista olettaa, että puolustamattomien kaupunkien pommituksessa meillä on Britannian amiraliteetin valtuuttama käytäntö. Mutta olipa kyseessä sitten brittiläinen tai saksalainen käytäntö tai teoria, kuinka julma, kuinka vastenmielinen, kuinka murhanhimoinen se on.
Tähän mennessä tällaista pommitusta ei ole vielä tapahtunut, sillä pommitetut itärannikon kaupungit olivat tietenkin kaikki puolustushaudoilla ja varuskunnan tykistöllä varustetut, mutta kuka ihmiskuntaa rakastava voi suhtautua tähän ihmiselämän armottomaan tuhoamiseen muulla kuin kauhulla.
Silti tämä on sotaa: sotaa, jonka puolesta kaikki šovinistit ulvovat, sotaa, jolle kaikki maailman toivot uhrataan, sotaa, johon hullu hallitseva luokka syösisi hullun maailman.
Ei, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin inhimillinen tai sivistynyt sota! Sotaa saatetaan pakottaa alistetulle rodulle tai alamaiselle luokalle rodun, luokan tai sukupuolen alistamisen lopettamiseksi. Kun sotaa käydään, sitä on käytävä perusteellisesti ja armottomasti, mutta ilman harhaluuloja sen ylevästä luonteesta tai sivistyksellisistä menetelmistä.
