James Connolly: Voiko sodankäynti olla sivistynyttä?

Seuraava teksti on irlantilaisen sosialistijohtaja ja -teoreetikko James Connollyn (1868–1916) kirjoittama The Worker -lehdelle 30. tammikuuta 1915. Kirjoituksessaan Connolly arvostelee ”sivistyneen sodankäynnin” ajatuksen tekopyhyyttä.


Suuren sodan eteneminen ja siihen liittyvät monet poikkeukselliset kehityskulut pyrkivät nopeasti tuomaan suuren yleisön tietoisuuteen sosialistisen väitteen, jonka mukaan kaikki sota on julmuutta ja että yritys nostaa jokin tietty vaihe sen julmemmaksi kuin toinen on yksinkertaisesti yritys hämmentää yleisöä.

Me tässä lehdessä ja edeltäjämme, Irish Worker, olemme johdonmukaisesti seisoneet tämän periaatteen takana. Olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että sota on barbaarisuuden jäänne, joka on mahdollinen vain siksi, että meitä hallitsee barbaarisia aatteita omaava hallitseva luokka; olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että kaikkien maiden työväenluokka ei voi toivoa pääsevänsä pakoon sodan kauhuista, ennen kuin kaikissa maissa tuo barbaarinen hallitseva luokka on syösty vallasta; ja olemme todenneet ja pidämme edelleen totena, että tuon hallitsevan luokan vallanhimo on niin syvälle juurtunut sen jäsenten luonteeseen ja vaistoihin, että on enemmän kuin todennäköistä, ettei mikään muu kuin ylivoima saa heitä koskaan luopumaan kuristavasta otteestaan ​​ihmiskunnan elämään ja vapauksiin.

Tällaisia ​​näkemyksiä kannattaen olemme aina taistelleet sodan ajatusta vastaan; olemme katsoneet, ettei meillä ole ulkomaisia ​​vihollisia oman hallitsevan luokkamme ulkopuolella; olemme katsoneet, että jos meidät pakotetaan sotaan, taistelemme paljon mieluummin sitä hallitsevaa luokkaa kuin mitä tahansa muuta vastaan, ja olemme opettaneet sekä ajallaan että sen ulkopuolella, että työväenluokan velvollisuus on itsepuolustukseksi järjestää omat voimansa vastustamaan herraluokan voimaa. Työväenluokan käytettävissä oleva voima on kaksitahoinen, teollinen ja poliittinen, jälkimmäiseen sisältyy sotilaallinen organisaatio poliittisten ja teollisten oikeuksien suojelemiseksi. ”Ne, jotka elävät miekan varassa, ne miekkaan hukkuvat”, sanoo Raamattu, ja on hyvinkin mahdollista, että tapahtumien edetessä Irlannin työväenluokka joutuu kohtaamaan ehdottoman välttämättömyyden tarttua miekkaan (tai kivääriin) sitä luokkaa vastaan, jonka hallinto on tuonut heille ja maailmalle nykyisen Euroopan sodan helvetillisen kauhun. Jos tuo tarve ilmenee, olisi hyvä ymmärtää, että puheet ”inhimillisestä sodankäynnistä”, ”sivistyneen sodankäynnin säännöistä” ja kaikki tällainen ihmiskunnan hienompien tunteiden kunnioittaminen ovat tekopyhiä ja epätodellisia, ja tarkoitettu vain kotona pysyvien ihmisten nautinnoksi. Ei ole olemassa inhimillisiä sodankäyntimenetelmiä, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin sivistynyt sodankäynti; kaikki sodankäynti on epäinhimillistä, kaikki sodankäynti on barbaarista; sodan torvien ensimmäinen puhallus soi aina ja toistaiseksi ihmiskunnan edistyksen hautajaiskelloina.

Muutamat esimerkit riittävät havainnollistamaan näitä seikkoja. Yksi niistä koskee niin sanottujen dum-dum-luotien väitettyä käyttöä koskevaa huutoa. Molemmat osapuolet väittävät, että toiset käyttävät näitä luoteja ja että ne aiheuttavat erittäin vakavan haavan, ja koska ne aiheuttavat niin vakavan haavan, he vastustavat ”sivistyneen ja inhimillisen sodankäynnin” sääntöjä. Samat henkilöt, jotka nostavat tämän huudon, lukevat rauhallisesti sirpaleiden ampumisesta joukkoihin ja riemuitsevat seurauksesta. Silti sirpalekranaatti sisältää 340 luotia, jotka leviävät kaikkiin suuntiin repimällä irti jalkoja ja käsivarsia, repimällä ja halkaisemalla ihmiskehoja ja yleisesti ottaen luoden haavoja, joita mikään kirurginen tiede ei voi toivoa parantavansa. Kuinka tekopyhää siis onkaan kauhun läsnäolo dum-dum-luotien aiheuttaman vakavan haavan edessä!

Samankaltaista on puolustamattomien kaupunkien pommitusten aiheuttama vastalause. Tällaisista syytöksistä voisi luulla, ettei se ollut kaikkien merisodankäyntien tunnustettu käytäntö. Sukupolvien ajan näiden saarten yleisö on lukenut Ison-Britannian lähettämistä rangaistusretkistä alkuperäiskansojen heimoja vastaan ​​Afrikassa, valtameren saarilla tai osissa Aasiaa. Voi olla, että joku pimeyden vallassa oleva alkuperäiskansalainen on varastanut rommitynnyrin lähetyssaarnaajan asuinalueelta ja heittänyt kiven Jumalan pyhää miestä kohti, kun tämä on vaatinut kyseisen tynnyrin palauttamista. Välittömästi brittiläinen sotalaiva määrätään rannikolle, avaa tulen ja tuhoaa koko kaupungin, teurastaen mielivaltaisesti suurimman osan sen asukkaista, naisia ​​ja vanhuksia sekä syntymättömiä lapsia, kaikki rangaistakseen yhtä tai kahta henkilöä brittiläiseen alamaiseen kohdistuneesta loukkauksesta. Se, että tuhannet brittiläiset alamaiset joutuvat kokemaan pahempia loukkauksia kotona joka päivä, ei ole niin merkittävä asia, että se saisi poliisin, saati sitten taistelulaivan, toimimaan. Silti Britannian laivasto on ympäri maailmaa toteuttanut tällaisia ​​käskyjä ja pommittanut puolustamattomia paikkoja saamatta koskaan kansannousijalehdistön sanankääntäjiä protestoimaan.

Kaikki näyttää riippuvan siitä, kenen taloja pommitetaan, kenen ihmisiä teurastetaan, kenen raajat revitään irti ruumiista, kenen ruumiit räjäytetään hirvittäväksi massaksi ruhjottua lihaa, verta ja luita. Saksalaisten rikos näyttää olevan siinä uskossa, ettei köyhänkään suu tuohesta ole.

Mutta mikä on asian teoria? Edessämme on M. Blochin teos Nykyaikaiset aseet ja nykyaikainen sodankäynti, kuuluisa teos, jossa analysoitiin ja ennustettiin nykyaikaisen sodankäynnin menetelmiä ja tuloksia kauan ennen kuin niitä oli testattu käytännössä nykyaikaisilla taistelukentillä. Tämä kirjoittaja, puolalainen mutta Venäjän alamainen, ennusti suurimman osan nykyaikaisiin sotaretkiin liittyvistä ilmiöistä ja on elänyt nähdäkseen ennustamansa tulokset suurelta osin ilmentyneinä armeijoiden käytännössä todellisuudessa konflikteissa.

Saavuttaakseen niin ihmeellisen tarkan ennustuksen hänen oli pakko tehdä systemaattinen tutkimus kaikista nykyaikaisen sodankäynnin olosuhteista maalla ja merellä nykyaikaisilla aseilla. Puolustamattomien kaupunkien kysymyksestä hänellä on seuraavaa sanottavaa, ja kaikki, jotka ovat lukeneet hänen teoksiaan, todistavat hänen tunnollisesta puolueettomuudestaan ​​ja kansallisesta neutraliteetistaan.

On muistettava, että kuten manöövereiden käytäntö osoittaa, periaatetta, jonka mukaan puolustamattomia kaupunkeja ei pommiteta, ei tunnusteta, eikä tulevassa sodassa yhtäkään kaupunkia säästetä. Todisteena tästä voidaan mainita seuraava tapaus. Collingwoodin komentaja osoitti 24. elokuuta 1889 seuraavan kirjeen Peterheadin pormestarille:

”Laivaston 11. divisioonaa komentavan vara-amiraalin määräyksestä minun on vaadittava kaupungiltanne 150 000 punnan lahjoitus. Lisättäköön vielä, että jos tämän kirjeen toimittaneet upseerit eivät palaa kahden tunnin kuluessa, kaupunki poltetaan, laivat tuhoutuvat ja tehtaat hävitetään.”

Tämä kirje julkaistiin kaikissa sanomalehdissä, eikä se herättänyt vastalauseita. On siis selvää, että Englanti ei pidättäydy tällaisesta toiminnasta, kun se on sopivaa, ja koska sen ääni on tärkein merivoimien asioissa, muut vallat varmasti seuraavat sen esimerkkiä.

M. Bloch mainitsee tässä esimerkkinä brittiläisen laivaston merimanöövereiden aikana valitseman kurssin, ja koska tällaiset manööverit suoritetaan aina tiukasti virallisten käsikirjojen mukaisesti, on turvallista olettaa, että puolustamattomien kaupunkien pommituksessa meillä on Britannian amiraliteetin valtuuttama käytäntö. Mutta olipa kyseessä sitten brittiläinen tai saksalainen käytäntö tai teoria, kuinka julma, kuinka vastenmielinen, kuinka murhanhimoinen se on.

Tähän mennessä tällaista pommitusta ei ole vielä tapahtunut, sillä pommitetut itärannikon kaupungit olivat tietenkin kaikki puolustushaudoilla ja varuskunnan tykistöllä varustetut, mutta kuka ihmiskuntaa rakastava voi suhtautua tähän ihmiselämän armottomaan tuhoamiseen muulla kuin kauhulla.

Silti tämä on sotaa: sotaa, jonka puolesta kaikki šovinistit ulvovat, sotaa, jolle kaikki maailman toivot uhrataan, sotaa, johon hullu hallitseva luokka syösisi hullun maailman.

Ei, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin inhimillinen tai sivistynyt sota! Sotaa saatetaan pakottaa alistetulle rodulle tai alamaiselle luokalle rodun, luokan tai sukupuolen alistamisen lopettamiseksi. Kun sotaa käydään, sitä on käytävä perusteellisesti ja armottomasti, mutta ilman harhaluuloja sen ylevästä luonteesta tai sivistyksellisistä menetelmistä.

Peter Mertens: ”Myrsky on vasta alkanut”

Hyvinvoinnista leikataan kaikkialla Euroopassa sodankäynnin rahoittamiseksi, ja vastarinnan myrsky on nousemassa. Voivatko säästötoimien ja sodan vastaiset taistelut yhdistyä, kysyy Belgian työväenpuolueen puheenjohtaja Peter Mertens.

Puheessaan kansainvälisessä ”Hyvinvointia, ei sodankäyntiä” -kokoontumisessa Lontoossa perjantaina 23. lokakuuta 2026 Mertens nosti esiin uuden, mantereenlaajuisen yhteiskunnallisen vastarinnan aallon, jota hän kuvaa Euroopan yli pyyhkivänä myrskynä.

– BBC ilmoitti tällä viikolla kauden ensimmäisestä myrskystä. Myrskystä, jolle on jopa annettu nimi: Austen.

– Mutta se ei ole ainoa myrsky. On toinenkin.

– Myrsky, jota ei näy sääkartoilla, joka ei kunnioita kansallisia rajoja ja joka leviää maasta toiseen.

– Ja tälläkin myrskyllä ​​on nimi: luokkataistelu.

– Jotkut ihmiset pelkäsivät, ettei enää olisi suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Että ihmiset yksinkertaisesti hyväksyisivät säästötoimet, militarisoinnin ja sosiaalisten oikeuksiensa purkamisen. Että nuorempi sukupolvi yksinkertaisesti hyväksyisi tulevaisuuden, josta on tulossa yhä epävarmempi.

– Hyvät ystävät ja toverit, meidän tarvitsee vain katsoa ympärillemme.

– Belgiassa ammattiliitot ovat mobilisoituneet yli vuoden ajan eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Lokakuun 9. päivänä kaduille lähti vielä 50 000 ihmistä, ja marraskuun loppuun on jo suunniteltu suurta kansallista mobilisaatiota.

– Espanjassa kymmenettuhannet ihmiset menivät kaduille sen jälkeen, kun 87-vuotias Maricarmen Abascal häädettiin kodista, jossa hän oli asunut yli seitsemänkymmentä vuotta. Hänen tarinastaan ​​tuli asuntokriisin symboli ja se käynnisti vuokralaisten, nuorten ja tavallisten ihmisten liikkeen, joka vaatii oikeutta kohtuuhintaiseen asuntoon.

– Albaniassa kymmenettuhannet opiskelijat ja nuoret nousevat vastustamaan korruptiota, nousevia koulutuskustannuksia, sortoa ja tulevaisuudennäkymiä vailla olevaa tulevaisuutta. Samalla kun luksuslomakohteita ja kiinteistökehityshankkeita nousee kaikkialle heidän ympärilleen, nuorilla on tuskin varaa omaan kotiin.

– Irlannissa yli 300 000 opettajaa, sairaanhoitajaa, lääkäriä ja virkamiestä jätti työnsä lähes kahdenkymmenen vuoden suurimmassa lakossa.

– Italiassa yli 100 000 ihmistä kokoontui Roomaan. He vaativat korkeampia palkkoja ja eläkkeitä, parempaa terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä militarisoinnin lopettamista. Ammattiliitot ovat jo ilmoittaneet uudesta yleislakosta 20. marraskuuta.

– Ja sitten on Ranska! Lokakuun 13. päivänä kaduille lähti 480 000 ihmistä. Neljä päivää myöhemmin heitä oli 800 000. Lukiolaisia, yliopisto-opiskelijoita, työntekijöitä, eläkeläisiä ja ammattiyhdistysaktiiveja, sekä Gilets Jaunes (Keltaliivit) -liikkeen ja kaikenlaisten yhteiskunnallisten liikkeiden jäseniä. Kokonainen sukupolvi, joka kieltäytyy antamasta heidän varastaa tulevaisuuttaan.

– Uusi, mantereen laajuinen yhteiskunnallisen vastarinnan aalto on käynnissä.

– Ja silti sitä harvoin tunnustetaan yhdeksi, toisiinsa kytkeytyväksi liikkeeksi.

– Lakko Irlannissa, opiskelijamielenosoitus Albaniassa, vallattu aukio Madridissa, sadattuhannet ihmiset Ranskan kaduilla: kaikkia tarkastellaan erikseen, ikään kuin näillä liikkeillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.

– Täysin päinvastoin on totta: tämä on mantereenlaajuinen myrsky.

– Ongelma ei siis ole se, etteikö joukkoliikkeitä olisi. Ongelmana on se, ettemme vieläkään täysin ymmärrä, kuinka suuria nämä liikkeet ovat, kuinka laajalle levinnyttä vastarinta on ja kuinka monet ihmiset eri maissa todellisuudessa käyvät samaa taistelua.

– Taistelua jättimäistä varkautta vastaan.

– Tänään ei valmistella mitään tavallista säästötoimenpidettä.

– Kyse on yhteiskunnan varallisuuden perustavanlaatuisesta uudelleenjaosta.

– Pois sosiaaliturvasta, julkisista palveluista ja väestön tarpeista kohti aseteollisuutta, sotilaslaitoksia ja suuria pääomaryhmiä.

– Meille kaikille sanotaan, että meidän on tehtävä uhrauksia. Rahaa ei ole, meille sanotaan; meidän on laskettava odotuksiamme. Kuulemme tätä Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Mutta ilmeisesti on yksi ministeriö, jonka ei koskaan tarvitse tehdä uhrauksia: puolustusministeriö.

– Belgiassa jokaisen ministeriön on kiristettävä vyötään, paitsi puolustusministeriön. Se saa 34 miljardia euroa lisää. Päätimme pyytää kopion puolustusministeriön ostoslistasta.

– Ja mitä tuolla listalla on? Puolet siitä ei koostu puolustuskalustosta, vaan sotilaallisten interventioiden kalustosta: tappajalennokeista, F-35-hävittäjistä, fregateista ja panssaroiduista taisteluajoneuvoista Sahelin ja Kongon alueen sotaan puuttumiseksi ja mineraalien ja raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi.

– He eivät rakenna eurooppalaista puolustusvoimaa. He rakentavat eurooppalaista imperialistista armeijaa, jota rahoitetaan rahoilla, joita tarvitsemme kiireellisesti kouluihimme, terveydenhuoltoomme ja eläkkeisiimme.

– Ja siinä on asian ydin. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon rahaa käytetään, vaan myös siitä, millaisen yhteiskunnan he haluavat rakentaa.

– Yhdysvalloissa voimme nähdä, mihin tämä malli johtaa: valtavat sotilasbudjetit, samalla kun miljoonilta ihmisiltä puuttuu riittävä pääsy kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon. Yhteiskunta, jossa yksi sairaalahoito tai vakava sairaus voi taloudellisesti pilata koko perheen.

– Onko tämä tulevaisuus, jonka he aikovat Euroopalle? Manner, jossa on enemmän hävittäjiä, mutta vähemmän palomiehiä? Enemmän sotilaita, mutta vähemmän opettajia? Enemmän kasarmeja, mutta vähemmän kouluja?

– Tämä on perustavanlaatuinen valinta siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Ja yhä useammat ihmiset alkavat nähdä, mitä todella on vaakalaudalla.

– Ranskassa sadattuhannet nuoret mobilisoituvat yhden rakentavimman kuviteltavissa olevan vaatimuksen ympärille: he haluavat parempaa koulutusta. He haluavat, että heidän kykynsä, luovuutensa ja energiansa käytetään yhteiskunnan parantamiseen sen sijaan, että ne hukkuisivat tuhon ja sodan teollisuuteen.

– Eikö olekin uskomattoman myönteinen viesti?

– Ja miten näille nuorille vastataan? Pampuilla, kyynelkaasulla, sotilasjoukkojen sijoituksilla ja mielenosoitusten kielloilla. Militarisointi ulkomailla kulkee aina käsi kädessä kotimaan militarisoinnin kanssa. Aina.

– Voimme nähdä tämän myös Belgiassa. Brysselin opiskelijamielenosoitusten jälkeen puolustusministeri Theo Francken sanoi, että nuoret tarvitsevat bootcamp-leirejä ja sotilaskoulutusta. Yksi Brysselin nuorista opiskelijajohtajista, vasta seitsemäntoistavuotias Louise Mandjombe, antoi hänelle loistavan vastauksen:

– ”Meillä on jo paikkoja, joissa voimme kouluttaa nuoria. Mutta niitä ei kutsuta boot campeiksi, vaan kouluiksi. Ja ehkä teidän pitäisi aloittaa niihin investoiminen.”

– Mielestäni se on hämmästyttävä vastaus. Koska vain muutamassa lauseessa hän kiteyttää aikamme perustavanlaatuisen ristiriidan. Nuorempi sukupolvi vaatii koulutusta, mahdollisuuksia ja tulevaisuutta, ja kohtaa poliittisen eliitti, joka ajattelee yhä enemmän aseiden, kasarmien ja sotilaskurin termein.

– Ja se tuo meidät siihen, mitä pidän suureen strategiseen kysymykseen, jonka edessämme on tulevana aikana.

– Kysymys ei ole siitä, tuleeko lisää suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Ne ovat jo täällä, ja ne jatkavat kasvuaan. Suuri kysymys on, sulautuuko säästötoimia vastustava liike sodan ja militarisoinnin vastaiseen liikkeeseen.

– Tähän mennessä nämä kaksi liikettä ovat usein kehittyneet rinnakkain. Toisella puolella ovat ammattiliitot, työläiset, nuoret ja eläkeläiset, jotka taistelevat sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen purkamista vastaan. Toisella puolella ovat rauhanliike, pakollista asepalvelusta vastustavat nuoret ja ne, jotka kieltäytyvät osallistumasta uuteen asevarustelukilpailuun.

– Mutta nämä kaksi liikettä eivät käy erillisiä taisteluita. Ne kohtaavat samat valinnat, samat taloudelliset edut ja saman järjestelmän, joka asettaa voiton ja sotilaallisen voiman väestön tarpeiden yläpuolelle.

– Silti yhä useammissa paikoissa nämä liikkeet kohtaavat. Hyvinvointi, ei sodankäynti, on näiden kahden liikkeen kohtaamispaikka, ja siksi tämä aloite on niin tärkeä.

– Havainnollistaakseni, mitä kaikkialla Euroopassa tapahtuu, haluaisin lainata luotettavaa organisaatiota: ”Fox News”.

– Fox Newsin ”digitaalinen tutkimus” paljasti, ja lainaan, ”että kasvava määrä kommunistisia, sosialistisia ja muita kovan vasemmistolaisia ​​järjestöjä vastaa kutsuun koordinoidusta eurooppalaisesta nuorisolakosta 20. marraskuuta”.

– Ystävät, saatan olla väärässä, mutta mielestäni he ovat alkaneet hermostua.

– Koska kyllä, 20. marraskuuta koululaiset ja opiskelijat ympäri Eurooppaa menevät lakkoon, ja samana viikonloppuna ammattiliitot mobilisoituvat jälleen kerran.

– Siksi Fox News on peloissaan. Siksi puolustusministerimme on peloissaan. Siksi he yrittävät käynnistää uudelleen punaisilla pelottelun.

– Toverit,

– Historia ei kulje eteenpäin suoraviivaisesti. Sillä on ylä- ja alamäkiä, pysähtyneisyyden kausia ja äkillisen muutoksen hetkiä. Ne, jotka ajattelevat lineaarisesti, olettavat, että kaikki, mikä on tänään suurta ja voimakasta, pysyy aina suurena ja voimakkaana, ja että kaikki, mikä on pientä, pysyy aina pienenä.

– Mutta ne, jotka ymmärtävät, että olemme vasta myrskyn alussa, tietävät myös, että se, mikä tänään näyttää kaikkivoipaiselta, voi kadota huomenna, ja että se, mikä tänään näyttää pieneltä, voi kasvaa suuremmaksi voimaksi henkeäsalpaavalla nopeudella.

– Myrskyn haittapuolena on, että se voi puhaltaa mihin tahansa suuntaan. Mutta sen etuna on, että se voi myös yhtäkkiä herättää monia ihmisiä, jotka ovat nukkuneet vuosia.

– Pysähtyneisyyden aikoina ihmiset oppivat hitaasti. Kamppailun aikoina monet ihmiset voivat oppia hyvin nopeasti. Ihmiset, jotka luulivat seisovansa yksin, voivat löytää toisensa. Ihmiset voivat löytää, kuinka paljon heillä on yhteistä ja kuinka paljon voimaa he voivat rakentaa yhdessä.

– Näemme sen tänään Roomasta Madridiin, Brysselistä Dubliniin, Pariisista Lontooseen.

– Meidän, tovereiden, tehtävänä on yhdistää nämä liikkeet ja antaa myrskylle suunta. Ei muuttaa kapitalismia, ei antaa imperialismille uusia kasvoja, vaan muuttaa kaikkea.

– Muuttaa kaikkea ja rakentaa sosialismia.

– Koska myrsky ei ole ohi.

– Myrsky on vasta alkanut.

”Satamatyöläiset eivät tee työtä sodan puolesta” – Historiallinen lakkopäivä ylsi viidelle mantereelle

Lokakuun 30. päivänä 2026 satamatyöläiset toteuttivat laajan, koordinoidun maailmanlaajuisen toimintapäivän, johon kuului lakkoja ja mielenosoituksia 113 satamassa 22 maassa ja viidellä mantereella.

Kansainvälinen satamatyöväen taistelupäivä, johon osallistui noin 115 satamatyöntekijäjärjestöä 22 maassa viidellä mantereella, alkoi ensimmäisellä mielenosoituksella kello 6:00 aamulla Melbournen satamassa Australiassa ja päättyi viimeiseen mielenosoitukseen Oaklandin ja San Franciscon satamissa Kaliforniassa.

Tämä historiallinen kansainvälinen liikehdintä, jonka pääiskulauseena oli ”Satamatyöläiset eivät tee työtä sodan puolesta”, vastusti kaupallisen satamainfrastruktuurin käyttöä aseiden kuljettamiseen konfliktialueille. Toimet uhkasivat häiritä yli 40 prosenttia Välimeren rahtiliikenteestä.

Palestiinalainen ammattiyhdistysliike ilmaisi tukensa lakolle ja kehotti muitakin liittymään mukaan.

Päivän aikana saatiin raportteja lakoista ja mielenosoituksista, joita oli järjestänyt yli 25 satamatyöntekijöitä edustavaa ammattiliittoa ympäri maailmaa. No Harbor For Genocide -kampanjan mukaan mukana olleista satamista muun muassa Genovalla, Livornolla ja Gioia Taurolla Italiassa, Marseilles’lla Ranskassa, Pireuksella Kreikassa sekä Tangerilla Marokossa on todistettuja yhteyksiä Israeliin suuntautuviin aseiden kuljetuksiin.

Laajimmat lakot kirjattiin Välimeren alueella, jossa CGT järjesti 24 tunnin lakon 24 ranskalaisessa satamassa, USB ja Orsa Porti 9 italialaisessa satamassa, ENEDEP 10 kreikkalaisessa satamassa ja Liman-Is 3 turkkilaisessa satamassa, ja osallistumisaste oli erittäin korkea. Samaan aikaan lukuisissa maissa järjestettiin lyhyempiä lakkoja, kuten ODT:n järjestämä lakko Tangeri Medin satamassa, joka on Välimeren suurin satama, LAB Baskimaan satamissa sekä useissa Espanjan satamissa muiden ammattiliittojen toimesta, Segadamelin Peo Kyproksella, kun taas WTWFI-liiton alun perin 11 Intian satamassa järjestämä lakko keskeytettiin epäsuotuisien sääolosuhteiden vuoksi.

Lukuisissa muissakin paikoissa järjestettiin mielenosoituksia ja lakkovartioita: monissa Pohjois-Euroopan satamissa, alkaen Hampurin satamasta, jossa mielenosoituksen järjesti Ver.Di-ammattiliitto, sekä Dublinissa ja Corkissa, joissa mielenosoituksen järjesti Siptu-ammattiliitto. Lisäksi mielenosoituksia järjestettiin myös Veracruzissa Meksikossa sekä muissa Etelä-Amerikan satamissa, erityisesti Espírito Santossa ja Itajalissa Brasiliassa sekä Montevideossa Uruguayssa.

– Tätä suurta aloitetta ovat tukeneet lukuisat kannanotot monilta kansallisilta ja kansainvälisiltä ammattiliitoilta ympäri maailmaa, joita haluamme kiittää, mutta erityisesti haluamme mainita palestiinalaisten järjestöjen sekä Kuuban järjestöjen antaman tuen. Palestiinalaisten kansanmurhan tuomitseminen sekä Kuuban kansan saarron tuomitseminen ovat keskeisiä elementtejä Istanbulin julistuksessa, joka toimii edelleen tämän suuren taistelupäivän kompassina, USB:sta todetaan.

– Kansainvälinen taistelupäivä oli konkreettinen vastatoimi, jonka tarkoituksena oli iskeä kuolemankauppaan: pelkästään 24 tunnin lakkojen osalta pysäytettiin noin 55 000 konttia, mikä NHG:n arvioiden mukaan aiheutti 60 miljoonan euron kustannukset. Näihin on lisättävä myöhempien viivästysten kustannukset, Italian yleislakon erityisvaikutukset sekä se, että mukaan tuli suurempi määrä satamia, joiden toiminta pysähtyi lyhyemmäksi ajaksi.

– Mutta ennen kaikkea tämän päivän suuri arvo piilee satamatyöläisten tekemässä valtavassa kansainvälisen solidaarisuuden ponnistuksessa: he ovat osoittaneet, että työläiset voivat ylittää erimielisyydet, pysäyttää sodan, torjua sen haitallisia vaikutuksia palkkoihin ja julkisiin palveluihin sekä sanoa ei infrastruktuurin ja koko yhteiskunnan militarisoinnille sekä laiturien automatisoinnille.

– Tämän päivän menestyksekäs toteuttaminen osoittaa, että tämä on oikea tie: työväki, työläiset eivät halua enää olla sodan järjestelmän osallisia, ja huomenna aloitetaan työ sen eteen, että seuraavalla kerralla mukana on enemmän aloja ja maita.

PAME: Lokakuun 30. päivänä tehtiin historiaa

Omassa julkilausumassaan kreikkalainen ay-rintama PAME tervehtii lokakuun 30. päivän lakkojen suurta menestystä.

– Tervehdimme satamatyöläisiä, merenkulkijoita, metallityöläisiä ja kaikkien alojen työläisiä, jotka kävivät tämän valtavan ja historiallisen lakkotaistelun. 113 satamassa, 21 maassa ja viidellä mantereella työväenluokka lähetti viestin, joka kuului ympäri maailmaa: Emme tee töitä sodan puolesta!

– Aamunkoitosta alkaen lakkolaiset asettuivat asemiinsa satamien porteille, laivojen noususilloille ja tehtaisiin. Pireus oli tämän suuren päivän keskiössä. Satamatyöläiset pitivät yllä lakkovahteja COSCOn terminaaleissa, ja merenkulkijat laivojen noususilloilla. Yksikään potkuri ei pyörinyt Pireuksessa, Rafinassa, Lavriossa, Patraksessa, Igoumenitsassa, Elefsinassa tai Rio–Antirriossa.

– Kaupunginteatterilta alkanut lakkokulkue täytti Iroon Polytechniou -kadun päästä päähän! Kansainvälinen solidaarisuus heräsi eloon. Australiasta Yhdysvaltoihin tuhannet satamatyöläiset osallistuivat lakkoihin, työnseisauksiin ja päättäväisiin mielenosoituksiin.

– Italiassa ja Ranskassa lakossa olevien työläisten solidaarisuusviestit Pireuksen mielenosoitukseen yhdistivät työläisten äänet, vahvistaen heidän päättäväisyyttään ja luottamustaan ​​yhteiseen taisteluun. Tämä näky herättää toivoa kansoissa ja huolta riistäjissä: työläiset ovat yhtenäisiä, järjestäytyneitä ja päättäväisiä – juuri siellä, missä voitot syntyvät ja missä imperialistien sotilaslasteja käsitellään!

– Lokakuun 30. päivä saa paikkansa kansainvälisen työväenliikkeen historiassa! Se osoittaa, millainen voima työläisillä on käsissään, kun he järjestäytyvät, tekevät yhteisiä päätöksiä ja koordinoivat toimintaansa yli rajojen.

– Tämänpäiväisten toimien kansainvälinen vaikutus osoittaa, kuinka laajalle taistelu voi yltää, kun se pohjautuu työväenluokan yhteisiin etuihin ja järjestäytyneeseen kamppailuun. Pääoma, hallitukset ja imperialistiset liittoutumat joutuivat kasvokkain sen kanssa, mitä ne todella pelkäävät: järjestäytyneen kansan voiman, joka kykenee haastamaan sodan ja riiston politiikan.

– Lokakuun 30. päivänä Uusi demokratia -hallitus ja sotapuolueet – jotka tukevat Kreikan osallistumista Yhdysvaltain, NATOn ja EU:n suunnitelmiin – saivat vastauksen, joka kuului kauas. Me työläiset emme hyväksy satamien ja infrastruktuurin muuttamista sodan lähtöalustoiksi. Emme suostu asettumaan yritysryhmittymien kilpailun ja etujen taakse.

– Seisomme palestiinalaiskansan, Kuuban ja kaikkien niiden kansojen rinnalla, jotka kärsivät imperialistisesta aggressiosta. Emme salli, että toimeentulomme ja lastemme tulevaisuus riippuvat muiden kansojen teurastamisesta!

– Satamat näyttivät suunnan. Tätä askelta voi ja täytyy seurata toiminta muillakin aloilla! Tehtaissa ja telakoilla, aseteollisuudessa, rautateillä ja koko kuljetusalalla, energia-alalla, tietoliikenteessä ja tietotekniikassa.

– Meidän on vahvistettava yhteisiä aloitteita ja kansainvälistä koordinointia sotataloutta ja imperialistisiin sotiin osallistumista vastaan. Järjestäytyneiden työläisten on haastettava sodan ketjun jokainen lenkki!

– Lokakuun 30. päivän taistelun tuoman ylpeyden ja tarmon voimin etenemme kohti seuraavaa suurta virstanpylvästä: valtakunnallista yleislakkoa 25. marraskuuta! Vaadimme työehtosopimuksia, joihin sisältyy palkankorotuksia, seitsemän tunnin työpäivä, viisipäiväinen työviikko (35-tuntinen työviikko) sekä työterveys- ja turvallisuustoimia. Vaadimme rahoitusta terveydenhuollolle ja koulutukselle. Vastustamme asumisen, ruoan, lämmityksen ja polttoaineiden hintojen nousua, joka kuristaa työläisperheitä. Emme suostu maksamaan hengellämme ja tuloillamme sodankäynnistä ja yritysryhmittymien voitoista!

– Kutsumme jokaisen ammattiliiton mukaan taisteluun – järjestämään lakkoa ja varmistamaan sen onnistumisen. Tämän historiallisen päivän herättämän ylpeyden ja innostuksen on muututtava vahvemmaksi järjestäytymiseksi, aktiivisemmaksi osallistumiseksi ammattiliitoissamme ja uusiksi lakkopäätöksiksi!

– Lokakuun 30. päivänä työläisten ääni kuului kaikilla viidellä mantereella! Nouskoon koko maa 25. marraskuuta! Kaikki mukaan valtakunnalliseen yleislakkoon! Ei uhrauksia heidän voittojensa ja sotiensa tähden!

Artikkelin kuva: USB

Eurooppalaiset ammattiliitot vaativat EU:ta keskeyttämään assosiaatiosopimuksen Israelin kanssa

Euroopan unionin johdolle 2. huhtikuuta lähetetyssä vetoomuksessa eurooppalaiset ammattiliitot vaativat EU:ta ja Euroopan maita keskeyttämään assosiaatiosopimuksen Israelin kanssa sekä maiden kahdenväliset sopimukset, koska Israelin hallitus on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2. artiklan vastaisesti.

Aloitteen on tehnyt Eurooppalainen ammattiyhdistysverkosto oikeudenmukaisuuden puolesta Palestiinassa (ETUN-Palestine). Sen on allekirjoittanut 45 eri ammattiliittoa Belgiasta, Kyprokselta, Ranskasta, Irlannista, Norjasta, Espanjasta, Baskimaasta, Kataloniasta ja Skotlannista.

– Gazan konfliktilla ja Israelin hallituksen Länsirannalla asettamilla ankarilla lisärajoituksilla on ollut tuhoisa vaikutus palestiinalaisiin työläisiin ja heidän tukemiinsa ihmisiin, vetoomuksessa sanotaan.

Kansainvälinen työjärjestö ILO raportoi joulukuussa, että 66 prosenttia Gazan ja 32 prosenttia Länsirannan työpaikoista on menetetty lokakuun 7. päivän jälkeen.

Perjantaina 26. tammikuuta 2024 Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) piti uskottavana, että Israelin teot voisivat olla kansanmurha 2,3 miljoonaa palestiinalaista vastaan ​​miehitetyllä ja piiritetyllä Gazan alueella. Kansainvälinen tuomioistuin esitti myös kuusi väliaikaista toimenpidettä, jotka määräsivät Israelin estämään kansanmurhat Gazassa.

Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen aikaan useat Euroopan maat päättivät keskeyttää rahoituksensa UNRWA:lle, Yhdistyneiden Kansakuntien avustusjärjestölle Palestiinan pakolaisille Lähi-idässä, syytösten johdosta, joita ei ole voitu todistaa, mikä vaikeutti entisestään humanitaarisen avun toimittamista Gazan väestölle.

– Pyydämme tämän avun palauttamista, jotta voidaan välttää uudet kuolemantapaukset siviiliväestön avustusresurssien puutteen vuoksi.

Tuomarien päätöksen jälkeen tilanne on pahentunut entisestään. Yli 30 000 palestiinalaista on kuollut, 1,7 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan ja 93 prosenttia näkee kriisitason nälkää. Tuho on kiistatonta.

– Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksellä on laajempia vaikutuksia kaikkiin valtioihin – koska kaikki ovat velvollisia sekä pidättymään kansanmurhasta että estämään ja rankaisemaan sitä kaikkialla, missä se tapahtuu. Muistutamme kaikkia yleissopimuksen sopimusvaltioita, että niillä on lailliset velvollisuudet varmistaa ”väliaikaisten toimenpiteiden” täytäntöönpano, estää kansanmurha ja varmistaa, etteivät ne ole osallisina kansanmurhaan.

Irlanti ja Espanja vaativat helmikuussa 2023 EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ”kiireellistä uudelleentarkastelua” ja toimia, jos Israelin todetaan rikkoneen ”ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamista” koskevia velvoitteitaan, jotka ”muodostavat assosiaatiosopimuksen perustan”.

– Kymmenien tuhansien siviilien vammauttaminen ja tappaminen, väestön tahallinen nälkiinnyttäminen ja kaikkien elämän ehtojen tuhoaminen viittaavat todellakin siihen, että Israel ei ehkä noudata tiukasti ihmisoikeuksia ja demokraattisia normeja Gazassa.

EU on Israelin suurin kauppakumppani, jonka kauppa oli yli 46 miljardia euroa vuonna 2023. Kauppaa säätelee EU:n Israelin assosiaatiosopimus, joka sisältää ”olennaisena osana” ihmisoikeuslausekkeen. Tämä tarkoittaa, että kumpi tahansa osapuoli voi yksipuolisesti keskeyttää sopimuksen vastauksena vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Israel on myös mukana Horizon Europe -ohjelmassa, jossa israelilaiset instituutiot voivat hakea rahoitusta tästä 95 miljardin euron tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta. Ammattiliitot vaativat välittömästi keskeyttämään Israelin pääsyn tähän tuottoisaan ohjelmaan, kunnes Israel takaa kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa noudattamisen.

Helmikuun 23. päivänä ryhmä YK:n asiantuntijoita esitti kiireellisen kehotuksen lopettaa välittömästi aseiden vienti Israeliin. Lisäksi hollantilainen tuomioistuin määräsi 12. helmikuuta 2024 Alankomaat lopettamaan F-35-hävittäjän osien viennin Israeliin. Tuomioistuin totesi, että oli olemassa ”selvä riski”, että osia käytetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin, koska ”on monia merkkejä siitä, että Israel on rikkonut humanitaarista sotalakia huomattavassa määrässä tapauksia.”

– Tuemme näitä lausuntoja ja kehotamme EU:ta ja Euroopan maita määräämään sotilaallisen kauppasaarron ja lopettamaan aseiden kuljetuksen maidensa kautta, kuten palestiinalaiset ammattiliitot ovat vaatineet.