Peter Mertens: ”Myrsky on vasta alkanut”

Hyvinvoinnista leikataan kaikkialla Euroopassa sodankäynnin rahoittamiseksi, ja vastarinnan myrsky on nousemassa. Voivatko säästötoimien ja sodan vastaiset taistelut yhdistyä, kysyy Belgian työväenpuolueen puheenjohtaja Peter Mertens.

Puheessaan kansainvälisessä ”Hyvinvointia, ei sodankäyntiä” -kokoontumisessa Lontoossa perjantaina 23. lokakuuta 2026 Mertens nosti esiin uuden, mantereenlaajuisen yhteiskunnallisen vastarinnan aallon, jota hän kuvaa Euroopan yli pyyhkivänä myrskynä.

– BBC ilmoitti tällä viikolla kauden ensimmäisestä myrskystä. Myrskystä, jolle on jopa annettu nimi: Austen.

– Mutta se ei ole ainoa myrsky. On toinenkin.

– Myrsky, jota ei näy sääkartoilla, joka ei kunnioita kansallisia rajoja ja joka leviää maasta toiseen.

– Ja tälläkin myrskyllä ​​on nimi: luokkataistelu.

– Jotkut ihmiset pelkäsivät, ettei enää olisi suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Että ihmiset yksinkertaisesti hyväksyisivät säästötoimet, militarisoinnin ja sosiaalisten oikeuksiensa purkamisen. Että nuorempi sukupolvi yksinkertaisesti hyväksyisi tulevaisuuden, josta on tulossa yhä epävarmempi.

– Hyvät ystävät ja toverit, meidän tarvitsee vain katsoa ympärillemme.

– Belgiassa ammattiliitot ovat mobilisoituneet yli vuoden ajan eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Lokakuun 9. päivänä kaduille lähti vielä 50 000 ihmistä, ja marraskuun loppuun on jo suunniteltu suurta kansallista mobilisaatiota.

– Espanjassa kymmenettuhannet ihmiset menivät kaduille sen jälkeen, kun 87-vuotias Maricarmen Abascal häädettiin kodista, jossa hän oli asunut yli seitsemänkymmentä vuotta. Hänen tarinastaan ​​tuli asuntokriisin symboli ja se käynnisti vuokralaisten, nuorten ja tavallisten ihmisten liikkeen, joka vaatii oikeutta kohtuuhintaiseen asuntoon.

– Albaniassa kymmenettuhannet opiskelijat ja nuoret nousevat vastustamaan korruptiota, nousevia koulutuskustannuksia, sortoa ja tulevaisuudennäkymiä vailla olevaa tulevaisuutta. Samalla kun luksuslomakohteita ja kiinteistökehityshankkeita nousee kaikkialle heidän ympärilleen, nuorilla on tuskin varaa omaan kotiin.

– Irlannissa yli 300 000 opettajaa, sairaanhoitajaa, lääkäriä ja virkamiestä jätti työnsä lähes kahdenkymmenen vuoden suurimmassa lakossa.

– Italiassa yli 100 000 ihmistä kokoontui Roomaan. He vaativat korkeampia palkkoja ja eläkkeitä, parempaa terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä militarisoinnin lopettamista. Ammattiliitot ovat jo ilmoittaneet uudesta yleislakosta 20. marraskuuta.

– Ja sitten on Ranska! Lokakuun 13. päivänä kaduille lähti 480 000 ihmistä. Neljä päivää myöhemmin heitä oli 800 000. Lukiolaisia, yliopisto-opiskelijoita, työntekijöitä, eläkeläisiä ja ammattiyhdistysaktiiveja, sekä Gilets Jaunes (Keltaliivit) -liikkeen ja kaikenlaisten yhteiskunnallisten liikkeiden jäseniä. Kokonainen sukupolvi, joka kieltäytyy antamasta heidän varastaa tulevaisuuttaan.

– Uusi, mantereen laajuinen yhteiskunnallisen vastarinnan aalto on käynnissä.

– Ja silti sitä harvoin tunnustetaan yhdeksi, toisiinsa kytkeytyväksi liikkeeksi.

– Lakko Irlannissa, opiskelijamielenosoitus Albaniassa, vallattu aukio Madridissa, sadattuhannet ihmiset Ranskan kaduilla: kaikkia tarkastellaan erikseen, ikään kuin näillä liikkeillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.

– Täysin päinvastoin on totta: tämä on mantereenlaajuinen myrsky.

– Ongelma ei siis ole se, etteikö joukkoliikkeitä olisi. Ongelmana on se, ettemme vieläkään täysin ymmärrä, kuinka suuria nämä liikkeet ovat, kuinka laajalle levinnyttä vastarinta on ja kuinka monet ihmiset eri maissa todellisuudessa käyvät samaa taistelua.

– Taistelua jättimäistä varkautta vastaan.

– Tänään ei valmistella mitään tavallista säästötoimenpidettä.

– Kyse on yhteiskunnan varallisuuden perustavanlaatuisesta uudelleenjaosta.

– Pois sosiaaliturvasta, julkisista palveluista ja väestön tarpeista kohti aseteollisuutta, sotilaslaitoksia ja suuria pääomaryhmiä.

– Meille kaikille sanotaan, että meidän on tehtävä uhrauksia. Rahaa ei ole, meille sanotaan; meidän on laskettava odotuksiamme. Kuulemme tätä Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Mutta ilmeisesti on yksi ministeriö, jonka ei koskaan tarvitse tehdä uhrauksia: puolustusministeriö.

– Belgiassa jokaisen ministeriön on kiristettävä vyötään, paitsi puolustusministeriön. Se saa 34 miljardia euroa lisää. Päätimme pyytää kopion puolustusministeriön ostoslistasta.

– Ja mitä tuolla listalla on? Puolet siitä ei koostu puolustuskalustosta, vaan sotilaallisten interventioiden kalustosta: tappajalennokeista, F-35-hävittäjistä, fregateista ja panssaroiduista taisteluajoneuvoista Sahelin ja Kongon alueen sotaan puuttumiseksi ja mineraalien ja raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi.

– He eivät rakenna eurooppalaista puolustusvoimaa. He rakentavat eurooppalaista imperialistista armeijaa, jota rahoitetaan rahoilla, joita tarvitsemme kiireellisesti kouluihimme, terveydenhuoltoomme ja eläkkeisiimme.

– Ja siinä on asian ydin. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon rahaa käytetään, vaan myös siitä, millaisen yhteiskunnan he haluavat rakentaa.

– Yhdysvalloissa voimme nähdä, mihin tämä malli johtaa: valtavat sotilasbudjetit, samalla kun miljoonilta ihmisiltä puuttuu riittävä pääsy kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon. Yhteiskunta, jossa yksi sairaalahoito tai vakava sairaus voi taloudellisesti pilata koko perheen.

– Onko tämä tulevaisuus, jonka he aikovat Euroopalle? Manner, jossa on enemmän hävittäjiä, mutta vähemmän palomiehiä? Enemmän sotilaita, mutta vähemmän opettajia? Enemmän kasarmeja, mutta vähemmän kouluja?

– Tämä on perustavanlaatuinen valinta siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Ja yhä useammat ihmiset alkavat nähdä, mitä todella on vaakalaudalla.

– Ranskassa sadattuhannet nuoret mobilisoituvat yhden rakentavimman kuviteltavissa olevan vaatimuksen ympärille: he haluavat parempaa koulutusta. He haluavat, että heidän kykynsä, luovuutensa ja energiansa käytetään yhteiskunnan parantamiseen sen sijaan, että ne hukkuisivat tuhon ja sodan teollisuuteen.

– Eikö olekin uskomattoman myönteinen viesti?

– Ja miten näille nuorille vastataan? Pampuilla, kyynelkaasulla, sotilasjoukkojen sijoituksilla ja mielenosoitusten kielloilla. Militarisointi ulkomailla kulkee aina käsi kädessä kotimaan militarisoinnin kanssa. Aina.

– Voimme nähdä tämän myös Belgiassa. Brysselin opiskelijamielenosoitusten jälkeen puolustusministeri Theo Francken sanoi, että nuoret tarvitsevat bootcamp-leirejä ja sotilaskoulutusta. Yksi Brysselin nuorista opiskelijajohtajista, vasta seitsemäntoistavuotias Louise Mandjombe, antoi hänelle loistavan vastauksen:

– ”Meillä on jo paikkoja, joissa voimme kouluttaa nuoria. Mutta niitä ei kutsuta boot campeiksi, vaan kouluiksi. Ja ehkä teidän pitäisi aloittaa niihin investoiminen.”

– Mielestäni se on hämmästyttävä vastaus. Koska vain muutamassa lauseessa hän kiteyttää aikamme perustavanlaatuisen ristiriidan. Nuorempi sukupolvi vaatii koulutusta, mahdollisuuksia ja tulevaisuutta, ja kohtaa poliittisen eliitti, joka ajattelee yhä enemmän aseiden, kasarmien ja sotilaskurin termein.

– Ja se tuo meidät siihen, mitä pidän suureen strategiseen kysymykseen, jonka edessämme on tulevana aikana.

– Kysymys ei ole siitä, tuleeko lisää suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Ne ovat jo täällä, ja ne jatkavat kasvuaan. Suuri kysymys on, sulautuuko säästötoimia vastustava liike sodan ja militarisoinnin vastaiseen liikkeeseen.

– Tähän mennessä nämä kaksi liikettä ovat usein kehittyneet rinnakkain. Toisella puolella ovat ammattiliitot, työläiset, nuoret ja eläkeläiset, jotka taistelevat sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen purkamista vastaan. Toisella puolella ovat rauhanliike, pakollista asepalvelusta vastustavat nuoret ja ne, jotka kieltäytyvät osallistumasta uuteen asevarustelukilpailuun.

– Mutta nämä kaksi liikettä eivät käy erillisiä taisteluita. Ne kohtaavat samat valinnat, samat taloudelliset edut ja saman järjestelmän, joka asettaa voiton ja sotilaallisen voiman väestön tarpeiden yläpuolelle.

– Silti yhä useammissa paikoissa nämä liikkeet kohtaavat. Hyvinvointi, ei sodankäynti, on näiden kahden liikkeen kohtaamispaikka, ja siksi tämä aloite on niin tärkeä.

– Havainnollistaakseni, mitä kaikkialla Euroopassa tapahtuu, haluaisin lainata luotettavaa organisaatiota: ”Fox News”.

– Fox Newsin ”digitaalinen tutkimus” paljasti, ja lainaan, ”että kasvava määrä kommunistisia, sosialistisia ja muita kovan vasemmistolaisia ​​järjestöjä vastaa kutsuun koordinoidusta eurooppalaisesta nuorisolakosta 20. marraskuuta”.

– Ystävät, saatan olla väärässä, mutta mielestäni he ovat alkaneet hermostua.

– Koska kyllä, 20. marraskuuta koululaiset ja opiskelijat ympäri Eurooppaa menevät lakkoon, ja samana viikonloppuna ammattiliitot mobilisoituvat jälleen kerran.

– Siksi Fox News on peloissaan. Siksi puolustusministerimme on peloissaan. Siksi he yrittävät käynnistää uudelleen punaisilla pelottelun.

– Toverit,

– Historia ei kulje eteenpäin suoraviivaisesti. Sillä on ylä- ja alamäkiä, pysähtyneisyyden kausia ja äkillisen muutoksen hetkiä. Ne, jotka ajattelevat lineaarisesti, olettavat, että kaikki, mikä on tänään suurta ja voimakasta, pysyy aina suurena ja voimakkaana, ja että kaikki, mikä on pientä, pysyy aina pienenä.

– Mutta ne, jotka ymmärtävät, että olemme vasta myrskyn alussa, tietävät myös, että se, mikä tänään näyttää kaikkivoipaiselta, voi kadota huomenna, ja että se, mikä tänään näyttää pieneltä, voi kasvaa suuremmaksi voimaksi henkeäsalpaavalla nopeudella.

– Myrskyn haittapuolena on, että se voi puhaltaa mihin tahansa suuntaan. Mutta sen etuna on, että se voi myös yhtäkkiä herättää monia ihmisiä, jotka ovat nukkuneet vuosia.

– Pysähtyneisyyden aikoina ihmiset oppivat hitaasti. Kamppailun aikoina monet ihmiset voivat oppia hyvin nopeasti. Ihmiset, jotka luulivat seisovansa yksin, voivat löytää toisensa. Ihmiset voivat löytää, kuinka paljon heillä on yhteistä ja kuinka paljon voimaa he voivat rakentaa yhdessä.

– Näemme sen tänään Roomasta Madridiin, Brysselistä Dubliniin, Pariisista Lontooseen.

– Meidän, tovereiden, tehtävänä on yhdistää nämä liikkeet ja antaa myrskylle suunta. Ei muuttaa kapitalismia, ei antaa imperialismille uusia kasvoja, vaan muuttaa kaikkea.

– Muuttaa kaikkea ja rakentaa sosialismia.

– Koska myrsky ei ole ohi.

– Myrsky on vasta alkanut.

”Satamatyöläiset eivät tee työtä sodan puolesta” – Historiallinen lakkopäivä ylsi viidelle mantereelle

Lokakuun 30. päivänä 2026 satamatyöläiset toteuttivat laajan, koordinoidun maailmanlaajuisen toimintapäivän, johon kuului lakkoja ja mielenosoituksia 113 satamassa 22 maassa ja viidellä mantereella.

Kansainvälinen satamatyöväen taistelupäivä, johon osallistui noin 115 satamatyöntekijäjärjestöä 22 maassa viidellä mantereella, alkoi ensimmäisellä mielenosoituksella kello 6:00 aamulla Melbournen satamassa Australiassa ja päättyi viimeiseen mielenosoitukseen Oaklandin ja San Franciscon satamissa Kaliforniassa.

Tämä historiallinen kansainvälinen liikehdintä, jonka pääiskulauseena oli ”Satamatyöläiset eivät tee työtä sodan puolesta”, vastusti kaupallisen satamainfrastruktuurin käyttöä aseiden kuljettamiseen konfliktialueille. Toimet uhkasivat häiritä yli 40 prosenttia Välimeren rahtiliikenteestä.

Palestiinalainen ammattiyhdistysliike ilmaisi tukensa lakolle ja kehotti muitakin liittymään mukaan.

Päivän aikana saatiin raportteja lakoista ja mielenosoituksista, joita oli järjestänyt yli 25 satamatyöntekijöitä edustavaa ammattiliittoa ympäri maailmaa. No Harbor For Genocide -kampanjan mukaan mukana olleista satamista muun muassa Genovalla, Livornolla ja Gioia Taurolla Italiassa, Marseilles’lla Ranskassa, Pireuksella Kreikassa sekä Tangerilla Marokossa on todistettuja yhteyksiä Israeliin suuntautuviin aseiden kuljetuksiin.

Laajimmat lakot kirjattiin Välimeren alueella, jossa CGT järjesti 24 tunnin lakon 24 ranskalaisessa satamassa, USB ja Orsa Porti 9 italialaisessa satamassa, ENEDEP 10 kreikkalaisessa satamassa ja Liman-Is 3 turkkilaisessa satamassa, ja osallistumisaste oli erittäin korkea. Samaan aikaan lukuisissa maissa järjestettiin lyhyempiä lakkoja, kuten ODT:n järjestämä lakko Tangeri Medin satamassa, joka on Välimeren suurin satama, LAB Baskimaan satamissa sekä useissa Espanjan satamissa muiden ammattiliittojen toimesta, Segadamelin Peo Kyproksella, kun taas WTWFI-liiton alun perin 11 Intian satamassa järjestämä lakko keskeytettiin epäsuotuisien sääolosuhteiden vuoksi.

Lukuisissa muissakin paikoissa järjestettiin mielenosoituksia ja lakkovartioita: monissa Pohjois-Euroopan satamissa, alkaen Hampurin satamasta, jossa mielenosoituksen järjesti Ver.Di-ammattiliitto, sekä Dublinissa ja Corkissa, joissa mielenosoituksen järjesti Siptu-ammattiliitto. Lisäksi mielenosoituksia järjestettiin myös Veracruzissa Meksikossa sekä muissa Etelä-Amerikan satamissa, erityisesti Espírito Santossa ja Itajalissa Brasiliassa sekä Montevideossa Uruguayssa.

– Tätä suurta aloitetta ovat tukeneet lukuisat kannanotot monilta kansallisilta ja kansainvälisiltä ammattiliitoilta ympäri maailmaa, joita haluamme kiittää, mutta erityisesti haluamme mainita palestiinalaisten järjestöjen sekä Kuuban järjestöjen antaman tuen. Palestiinalaisten kansanmurhan tuomitseminen sekä Kuuban kansan saarron tuomitseminen ovat keskeisiä elementtejä Istanbulin julistuksessa, joka toimii edelleen tämän suuren taistelupäivän kompassina, USB:sta todetaan.

– Kansainvälinen taistelupäivä oli konkreettinen vastatoimi, jonka tarkoituksena oli iskeä kuolemankauppaan: pelkästään 24 tunnin lakkojen osalta pysäytettiin noin 55 000 konttia, mikä NHG:n arvioiden mukaan aiheutti 60 miljoonan euron kustannukset. Näihin on lisättävä myöhempien viivästysten kustannukset, Italian yleislakon erityisvaikutukset sekä se, että mukaan tuli suurempi määrä satamia, joiden toiminta pysähtyi lyhyemmäksi ajaksi.

– Mutta ennen kaikkea tämän päivän suuri arvo piilee satamatyöläisten tekemässä valtavassa kansainvälisen solidaarisuuden ponnistuksessa: he ovat osoittaneet, että työläiset voivat ylittää erimielisyydet, pysäyttää sodan, torjua sen haitallisia vaikutuksia palkkoihin ja julkisiin palveluihin sekä sanoa ei infrastruktuurin ja koko yhteiskunnan militarisoinnille sekä laiturien automatisoinnille.

– Tämän päivän menestyksekäs toteuttaminen osoittaa, että tämä on oikea tie: työväki, työläiset eivät halua enää olla sodan järjestelmän osallisia, ja huomenna aloitetaan työ sen eteen, että seuraavalla kerralla mukana on enemmän aloja ja maita.

PAME: Lokakuun 30. päivänä tehtiin historiaa

Omassa julkilausumassaan kreikkalainen ay-rintama PAME tervehtii lokakuun 30. päivän lakkojen suurta menestystä.

– Tervehdimme satamatyöläisiä, merenkulkijoita, metallityöläisiä ja kaikkien alojen työläisiä, jotka kävivät tämän valtavan ja historiallisen lakkotaistelun. 113 satamassa, 21 maassa ja viidellä mantereella työväenluokka lähetti viestin, joka kuului ympäri maailmaa: Emme tee töitä sodan puolesta!

– Aamunkoitosta alkaen lakkolaiset asettuivat asemiinsa satamien porteille, laivojen noususilloille ja tehtaisiin. Pireus oli tämän suuren päivän keskiössä. Satamatyöläiset pitivät yllä lakkovahteja COSCOn terminaaleissa, ja merenkulkijat laivojen noususilloilla. Yksikään potkuri ei pyörinyt Pireuksessa, Rafinassa, Lavriossa, Patraksessa, Igoumenitsassa, Elefsinassa tai Rio–Antirriossa.

– Kaupunginteatterilta alkanut lakkokulkue täytti Iroon Polytechniou -kadun päästä päähän! Kansainvälinen solidaarisuus heräsi eloon. Australiasta Yhdysvaltoihin tuhannet satamatyöläiset osallistuivat lakkoihin, työnseisauksiin ja päättäväisiin mielenosoituksiin.

– Italiassa ja Ranskassa lakossa olevien työläisten solidaarisuusviestit Pireuksen mielenosoitukseen yhdistivät työläisten äänet, vahvistaen heidän päättäväisyyttään ja luottamustaan ​​yhteiseen taisteluun. Tämä näky herättää toivoa kansoissa ja huolta riistäjissä: työläiset ovat yhtenäisiä, järjestäytyneitä ja päättäväisiä – juuri siellä, missä voitot syntyvät ja missä imperialistien sotilaslasteja käsitellään!

– Lokakuun 30. päivä saa paikkansa kansainvälisen työväenliikkeen historiassa! Se osoittaa, millainen voima työläisillä on käsissään, kun he järjestäytyvät, tekevät yhteisiä päätöksiä ja koordinoivat toimintaansa yli rajojen.

– Tämänpäiväisten toimien kansainvälinen vaikutus osoittaa, kuinka laajalle taistelu voi yltää, kun se pohjautuu työväenluokan yhteisiin etuihin ja järjestäytyneeseen kamppailuun. Pääoma, hallitukset ja imperialistiset liittoutumat joutuivat kasvokkain sen kanssa, mitä ne todella pelkäävät: järjestäytyneen kansan voiman, joka kykenee haastamaan sodan ja riiston politiikan.

– Lokakuun 30. päivänä Uusi demokratia -hallitus ja sotapuolueet – jotka tukevat Kreikan osallistumista Yhdysvaltain, NATOn ja EU:n suunnitelmiin – saivat vastauksen, joka kuului kauas. Me työläiset emme hyväksy satamien ja infrastruktuurin muuttamista sodan lähtöalustoiksi. Emme suostu asettumaan yritysryhmittymien kilpailun ja etujen taakse.

– Seisomme palestiinalaiskansan, Kuuban ja kaikkien niiden kansojen rinnalla, jotka kärsivät imperialistisesta aggressiosta. Emme salli, että toimeentulomme ja lastemme tulevaisuus riippuvat muiden kansojen teurastamisesta!

– Satamat näyttivät suunnan. Tätä askelta voi ja täytyy seurata toiminta muillakin aloilla! Tehtaissa ja telakoilla, aseteollisuudessa, rautateillä ja koko kuljetusalalla, energia-alalla, tietoliikenteessä ja tietotekniikassa.

– Meidän on vahvistettava yhteisiä aloitteita ja kansainvälistä koordinointia sotataloutta ja imperialistisiin sotiin osallistumista vastaan. Järjestäytyneiden työläisten on haastettava sodan ketjun jokainen lenkki!

– Lokakuun 30. päivän taistelun tuoman ylpeyden ja tarmon voimin etenemme kohti seuraavaa suurta virstanpylvästä: valtakunnallista yleislakkoa 25. marraskuuta! Vaadimme työehtosopimuksia, joihin sisältyy palkankorotuksia, seitsemän tunnin työpäivä, viisipäiväinen työviikko (35-tuntinen työviikko) sekä työterveys- ja turvallisuustoimia. Vaadimme rahoitusta terveydenhuollolle ja koulutukselle. Vastustamme asumisen, ruoan, lämmityksen ja polttoaineiden hintojen nousua, joka kuristaa työläisperheitä. Emme suostu maksamaan hengellämme ja tuloillamme sodankäynnistä ja yritysryhmittymien voitoista!

– Kutsumme jokaisen ammattiliiton mukaan taisteluun – järjestämään lakkoa ja varmistamaan sen onnistumisen. Tämän historiallisen päivän herättämän ylpeyden ja innostuksen on muututtava vahvemmaksi järjestäytymiseksi, aktiivisemmaksi osallistumiseksi ammattiliitoissamme ja uusiksi lakkopäätöksiksi!

– Lokakuun 30. päivänä työläisten ääni kuului kaikilla viidellä mantereella! Nouskoon koko maa 25. marraskuuta! Kaikki mukaan valtakunnalliseen yleislakkoon! Ei uhrauksia heidän voittojensa ja sotiensa tähden!

Artikkelin kuva: USB

Helsingissä osoitettiin solidaarisuutta lakkoileville satamatyöläisille ja Euroopan nuorisolle

Perjantaina 30.10. Helsingissä Italian ja Ranskan suurlähetystöillä osoitettiin solidaarisuutta sotaa, militarismia ja kansanmurhaa vastustaville satamatyöläisille, Italian yleislakolle ja tulevaisuutensa puolesta kamppailevalle nuorisolle Euroopassa. Historialliseen työväen toimintapäivään osallistui yli 100 satamaa ympäri maailmaa.

– Tänä päivänä yli sadassa satamassa järjestetään lakkoja, työnseisauksia ja mielenosoituksia sodan ja satamien militarisoinnin vastustamiseksi. Kyseessä on yksi historian mittavimmista satamatyöväen kansainvälisistä koordinoiduista protesteista, kertoi Työväen antimilitaristien puheenjohtaja Sippo Kähmi.

– Järjestäjien mukaan lakko ulottuu nyt laajalle alueelle Välimerellä ja Euroopan rannikoilla. Mukana ovat muun muassa Tangerin, Marseillen, Pireuksen, Gioia Tauron, Genovan ja Mersinin satamat sekä useita keskeisiä satamia Pohjois-Euroopassa, Meksikossa ja Intiassa. Aloitteen taustavoimien mukaan toimintaan osallistuvat ammattiliitot toimivat satamissa, joiden kautta kulkee noin 40 prosenttia koko Välimeren konttiliikenteestä.

– Viimeisimpiä mukaan liittyneitä ovat Yhdysvaltojen länsirannikon satamatyöntekijöitä edustava ILWU:n paikallisosasto 10 San Franciscon ja Oaklandin satamissa, Veracruzin satamatyöntekijöiden ammattiliitto Meksikossa sekä Saksan Verdi-liiton Hampurin satamatyöntekijöiden osasto. Merkittävänä läpimurtona pidetään myös Euroopan satamatyöntekijöiden neuvoston (EDC) päätöstä osallistua toimintapäivään.

– Alustavien arvioiden mukaan yhden päivän mittainen työnseisaus saattaa pysäyttää jopa 40 000 kontin kuljetukset. Vaikutukset kohdistuisivat erityisesti kansainvälisiin jälleenlaivauskeskuksiin, joiden kautta kulkee merkittävä osa maailman merikuljetuksista.

– Tämä mobilisaatio perustuu Istanbulin julistukseen, jonka sen valmisteluun osallistuneet järjestöt hyväksyivät yksimielisesti. Yhteinen julistus, joka allekirjoitettiin Istanbulissa 18. toukokuuta pidetyssä satamatyöläisten ammattiliittojen kolmannessa kansainvälisessä kokouksessa, lähettää yksiselitteisen viestin: työläiset eivät lastaa kuolemaa.

– Me annamme täällä tänään tukemme näille vaatimuksille, ja samalla esitämme kysymyksen: miksei Suomen virallinen ammattiyhdistysliike ole tänään samalla tavoin liikkellä? Miksi meille täällä Suomessa kansainvälinen solidaarisuus on niin vaikea ja kaukainen asia?

– Meidän järjestömme haluaa osaltaan olla mukana järjestämässä uutta työväen internationalismia myös Suomessa. Seuraavaksi kohdistamme katseemme 20. päivään marraskuuta, jolloin nuoriso ympäri Eurooppaa astuu lakkoon sotaa ja militarismia vastaan. Kutsumme kaikki Suomen edistysmieliset voimat tukemaan tätä toimintapäivää!

Italiassa järjestettiin yleislakko

Ainakin noin 1,5 miljoonaa ihmistä osallistui perjantaina Italiassa yleislakkoon, jonka kutsui koolle ruohonjuuritason ammattiliittojärjestö USB. Lakolla vastustettiin sotaa, elinkustannusten nousua, uudelleenvarustelua, asumisongelmia ja muita Melonin oikeistohallituksen toimia.

– Vaikka tarkkaa lukua on vaikea antaa, todettiin, opiskelijoita ja nuoria osallistui valtavasti yli 60 paikkakunnalla eri puolilla Italiaa, kirjoittaa italialainen uutistoimisto ANSA.

– Mobilisaatiokutsuun saadun innostuneen vastaanoton perusteella, USB totesi lehdistötiedotteessaan, voimme varmuudella sanoa olevamme erittäin tyytyväisiä – ja päättäväisempiä kuin koskaan jatkamaan kamppailua sotaa, säästötoimia sekä koulutukseen, terveydenhuoltoon, asumisoikeuteen, palkkoihin ja eläkkeisiin kohdistuvia jatkuvia hyökkäyksiä vastaan.

Mielenosoituskielloista, julkisilla paikoilla näkyvästä vahvasta poliisiin läsnäolosta, uusista rajoittavista säädöksistä ja viranomaisten harjoittamasta pelottelusta huolimatta kymmenet tuhannet työläiset ja opiskelijat osallistuivat 24 tunnin yleislakkoon. Osallistujat vaativat palkankorotuksia, välttämättömien hyödykkeiden ja energialaskujen hintojen alentamista sekä sodankäyntiin varattujen varojen ohjaamista julkiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Mielenosoituksiin osallistui muun muassa yli 100 000 ihmistä Roomassa, 80 000 Torinossa, 70 000 Milanossa, 60 000 Bolognassa, 30 000 Napolissa, 20 000 Livornossa ja 15 000 Firenzessä. Torinossa, Bolognassa, Mestressä, Vicenzassa ja Bresciassa syntyi yhteenottoja poliisin kanssa.

Opiskelijaryhmittymä OSA kertoi, että Italian-laajuisiin marsseihin osallistui kaksi miljoonaa ihmistä, heidän joukossaan tuhansia opiskelijoita. Järjestön mukaan syyt kansalaisten suuttumukseen ovat saaneet suuret ihmisjoukot kokoontumaan yhteen.

– USB:n koolle kutsuma yleislakko – joka ajoittuu samaan aikaan satamatyöläisten maailmanlaajuisen lakon kanssa – on valtava, todettiin OSA:n (Opiskelijoiden oppositio vaihtoehdon puolesta) nuorten jäsenten lausunnossa.

– Ainakin kaksi miljoonaa ihmistä on kaduilla, mukaan lukien valtava määrä opiskelijoita, jotka ovat lähteneet kouluistaan ​​ja yliopistoistaan ​​– joista on tullut kuin ’kasarmeja’ – liittyäkseen marsseihin.

– Nämä ovat alustavia lukuja, mutta väkijoukot kasvavat edelleen.

– Korkeat elinkustannukset, rapistuvat ja sortavat koulut ja yliopistot, rasismi, luokkaan perustuva syrjintä ja sota – nämä suuttumuksen syyt tuovat ihmisjoukkoja yhteen.

– Melonin hallituksen, joka yritti estää tämän lakon pakollisilla työmääräyksillä, sorrolla ja pelolla, on vain hyväksyttävä tosiasia: he eivät voi pysäyttää meitä!

Tukea Ranskan opiskelijaliikkeelle

– Olemme täällä Ranskan Helsingin-suurlähetystön edustalla osoittaaksemme solidaarisuutta Ranskan opiskelijoille ja lukiolaisille… jotka käynnistivät valtavia ja uskomattomia mielenosoituksia parempien opiskeluolosuhteiden puolesta, mutta joiden ääntä Macronin hallitus ei kuunnellut. He kohtasivat poliisin harjoittamaa väkivaltaa, ja poliisi vei tuhansia opiskelijoita ja lukiolaisia ​​– joista osa on alaikäisiä – putkaan, kertoi Raphaël.

– Tilanne on todella katastrofaalinen, mutta samalla kyseessä on vaikuttava kansannousu, jonka toivon inspiroivan ihmisiä myös muualla Euroopassa ja ympäri maailmaa.

Ranskassa on syyskuusta 2026 lähtien järjestetty mielenosoituksia ja protesteja, joissa lukiolaiset ovat vastustaneet huonoja kouluoloja sekä taloudellista tilannetta. Lokakuun alussa protestit laajenivat valtakunnalliseksi liikehdinnäksi, johon osallistui oppilaita, opettajia, vanhempia, poliittisia järjestöjä ja ammattiliittoja; koko maassa osallistujia on ollut arvion mukaan jopa 800 000.

Mielenosoitukset ovat osa laajempaa eurooppalaista levottomuutta, johon kuuluu protesteja myös Belgiassa, Albaniassa, Kreikassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Itävallassa, Irlannissa, Serbiassa ja Saksassa.

Liikehdintää leimaavat mielenosoitukset ja lukioiden saartamiset. Protestien syiksi oppilaat ovat nimenneet opettajapulan, ylikansoitetut luokkahuoneet, rapistuvat koulurakennukset sekä julkisten investointien niukkuuden sosiaalipalveluissa ja infrastruktuurissa. Oppilaat toivat esiin myös yliopistohakujärjestelmä Parcoursupiin liittyvän stressin sekä luokkahuoneiden korkeat lämpötilat, jotka nousivat vuoden 2026 eurooppalaisten helleaaltojen aikana jopa 40 celsiusasteeseen. Mielenosoittajat Ranskassa ja muualla Euroopassa ovat valittaneet korkeasta inflaatiosta, vuokrista, polttoaineiden hinnoista ja työttömyydestä, joita ovat pahentaneet sosiaalimenojen leikkaukset.

Ranskan poliisi on käyttänyt erilaisia ​​voimakkaita välineitä väkijoukkojen hallintaan, mikä johti vakaviin vammoihin – myös lapsille. Poliisin ja mielenosoittajien väliset väkivaltaiset yhteenotot ovat johtaneet 6 800 ihmisen pidättämiseen, joista suurin osa on alaikäisiä. Poliisin toiminta on herättänyt arvostelua ihmisoikeusjärjestöiltä: Amnesty International on arvostellut voimankäyttöä ”suhteettomaksi”, ja Human Rights Watch on raportoinut lasten saamista vakavista vammoista.

Ranskalaisten opiskelijajärjestöjen viesti on seuraava:

– Nuoret toimivat, koska nykytilanne ei voi enää jatkua. Ränsistyvät rakennukset, opiskelijat, joilla ei ole varaa riittävään ravintoon, opettajapula lukio-opintojen loppuvaiheessa sekä Parcoursup– ja Mon Master -järjestelmien kautta tapahtuva sosiaalinen ja rasistinen karsinta – nämä vaikeudet ovat arkipäivää aivan liian monille oppilaille ja opiskelijoille. Tähän oikeutettuun liikehdintään hallitus on vastannut tukahduttamistoimilla: poliisiväkivallalla sekä tuhansien nuorten ja alaikäisten pidättämisillä.

He ovat esittäneet 10 kiireellistä toimenpidettä, jotka on toteutettava välittömästi, sekä rakenteellisia uudistuksia, joilla koulutusjärjestelmä muutetaan perusteellisesti.

1 – Hätäohjelma koulujen ja yliopistojen tilojen kunnostamiseksi
2 – Laajamittainen rekrytointi: opettajia, terveydenhuoltohenkilöstöä, tukihenkilöitä sekä opinto- ja uraohjaajia
3 – Koulujen ja yliopistojen lukujärjestysten uudelleenarviointi
4 – Parcoursup– ja Mon Master -järjestelmien kautta tapahtuvan karsinnan lopettaminen. Korkeakoulupaikkojen lisääminen 250 000:lla. 5 – Toisen asteen koulutuksen demokratian uudistaminen siten, että oppilaat voivat aidosti osallistua päätöksentekoon
6 – Opintotukien tason nostaminen sekä asumistuen palauttaminen ja korottaminen kaikille
7 – Edullisten, yhden euron hintaisten aterioiden takaaminen kaikille opiskelijoille
8 – ”Welcome to France” -ohjelman – joka tuo mukanaan kansainvälisille opiskelijoille suunnatut eriytetyt lukukausimaksut – kumoaminen sekä opiskelija- ja kampusmaksun (CVEC) poistaminen
9 – Opiskelija-asuntojen vuokrien jäädyttäminen, vuokrasääntelyn vakinaistaminen sekä opiskelija-asuntojen laajamittainen peruskorjaaminen ja rakentaminen
10 – Toisen asteen ja korkeakouluopiskelijoiden liikkeisiin kohdistuvan sortotoiminnan ja poliisiväkivallan lopettaminen.

Livornon satamatyöläiset oppivat pysäyttämään sotakoneiston

Italialainen satamakaupunki häiritsee sotataloutta yksi lasti kerrallaan. Takana on vuosi lakkoja ja mielenosoituksia, ja nyt käynnissä on merisaarto yhteistyössä Global Sumud -laivueen kanssa.

”Sunaid X, Sunaid X, Sunaid X, täällä Sumud, kuuletko?” ”Kutsutte alusta Sunaid X.” ”Sunaid X, kuljetatte tarvikkeita sotilastukikohtaan, joka on syvästi osallisena sionistien sodankäynnissä ja palestiinalaiskansan kansanmurhassa. Satama on suljettu teiltä. Ette ole tervetulleita tänne.”

Näin kuului viime torstaina käyty radiokeskustelu Global Sumud Flotilla (GSF) -verkoston aktivistin Luca Poggin ja Sunaid X -nimisen konttialuksen komentosillan välillä. Paikalliset ammattiliitot olivat tunnistaneet aluksen toimittavan tarvikkeita imperialistisen sotilasliitto NATOn Sigonellan sotilastukikohtaan – Yhdysvaltain laivaston lentotukikohtaan Sisiliassa.

GSF:n jäsenet, joita oli noin kymmenen, olivat odottaneet satamassa viikon ajan asuen kolmessa järjestön purjeveneessä. Lokakuun 22. päivänä puolenpäivän aikaan he ryhtyivät toimiin. Livornon satamatyöläisten itsenäisen kollektiivin Gruppo Autonomo Portualin (GAP) sekä Livornon satamasaartoja johtaneen riippumattoman ammattiliiton Unione Sindacale di Basen (USB) mukaan Sunaid X yhdistää Livornon ja Sigonellan Yhdysvaltain puolustuslogistiikkaviraston (Defense Logistics Agency) tarpeita varten. Aluksen oli määrä lastata Terminal Darsena Toscana (TDT) -terminaalissa kemikaaleja, maaleja, elintarvikkeita sekä lennokeissa käytettäviä litiumakkuja.

Sääolosuhteet olivat jo viivästyttäneet Sunaid X:n saapumista kahdella päivällä. Alus ei ehtinyt torstaina kello 14:00 suunniteltuun laituriinsa TDT:ssä, joka on Livornon tärkein konttiterminaali. Kaksi purjeveneistä vartioi sataman sisäänkäyntiä, kun taas kolmas asettui alukselle varatun laituripaikan kohdalle. Sunaid X jäi ankkuriin rannikon edustalle noin kello 14:30–20:30 väliseksi ajaksi.

Maissa USB julisti lakon, ja GAP sekä USB järjestivät mielenosoituksen terminaalin portilla. Kun alus lopulta kiinnittyi laituriin illalla, yövuoron satamatyöläiset kieltäytyivät käsittelemästä sitä; sama toistui perjantain aamuvuorossa. Guardia di Finanza – Italian sotilaallisesti järjestäytynyt talous- ja tullipoliisi – takavarikoi kolme purjevenettä ja piti GSF:n miehistöjä iltaan saakka satamapäällikön toimiston vieressä sijaitsevassa kasarmirakennuksessa. Kaikki kymmenen henkilöä vapautettiin myöhään torstaina. Heidät on ilmoitettu syyttäjälle epäiltynä ”julkisen palvelun häiritsemisestä”. Syyte etenee paikallisen tuomarin käsiteltäväksi, ja järjestön mukaan vastaajia edustaa asianajaja Tatiana Montella, joka tekee yhteistyötä GSF:n kanssa. Veneet ovat edelleen takavarikoituina.

Samaan aikaan, kun GSF-aktivistit otettiin kiinni, kaupungissa järjestettiin solidaarisuustapahtuma.

– Global Sumud Flotillan (GSF) veneet näyttivät tietä, ja satamatyöläiset jatkoivat tätä kamppailua laitureilla muuttaen solidaarisuuden konkreettiseksi toiminnaksi, eräs mielenosoittaja kertoi paikalliselle lehdistölle.

– Pelkät sanat eivät enää riitä: meidän on pysäytettävä sotaa ruokkiva kaupankäynti!

Satamatyöläiset keskeyttivät lakon saavutettuaan neuvottelut Livornon prefektuurin, TDT-yhtiön, satamaviranomaisten ja satamapäällikön kanssa. USB-ammattiliiton mukaan neljä ”epäilyttävää” konttia, jotka odottivat lastaamista Sunaid X -alukseen, sisälsivät lennokkien akkuja, sotilasvarusteita, kaasua ja ponneaineita. Lakossa olevien satamatyöläisten mukaan satamaviranomaiset suostuivat tarkastamaan lastin, mutta on epäselvää, toteutettiinko tarkastus ja mitä siinä mahdollisesti löytyi. Sunaid X on sittemmin lähtenyt kohti Sisiliassa sijaitsevaa Augustaa, missä GSF-aktivistit kohtasivat aluksen uudelleen merellä maanantaina.

Uusin vaihe vuoden kestäneessä kamppailussa

Torstaina toteutettu GSF:n, USB:n ja GAP:n yhteinen toiminta on uusin vaihe Livornon satamatyöläisten vuoden kestäneissä ja yhä voimistuneissa yrityksissä estää sotatarvikkeiden kulku sataman kautta. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun GSF:n veneet ja lakossa olevat satamatyöläiset toimivat yhdessä samaa alusta vastaan.

– On valittava ne tapaukset, joilla on merkitystä, sanoo Edistyksellisen internationaalin (Progressive International) artikkelissa Giovanni Ceraolo, joka on toiminut USB-ammattiliitossa vuodesta 2014 lähtien ja vastaa nykyään sen satamatoimintojen valtakunnallisesta koordinoinnista.

– On ymmärrettävä, mikä on oikea hetki ja oikea tilanne; jos kuvittelee voivansa estää kaiken, loppujen lopuksi ei estä mitään.

– Satamien kautta kulkee aseita päivittäin, hän toteaa, ja olisi käytännössä mahdotonta kuvitella, että jokainen lähetys voitaisiin estää.

Livornon satamaviranomaisten mukaan satamasta vietiin EU:n ulkopuolisiin maihin yli 600 tonnia räjähteitä – pääasiassa ammuksia ja rakettimoottoreita – tammikuun 2025 ja toukokuun 2026 välisenä aikana. Toimittaja Linda Maggiorin ja sataman turvallisuusedustajien hankkimista tiedoista ei kuitenkaan käy ilmi, mihin nämä lähetykset lopulta päätyivät.

Vuoden 1990 laki nro 185 kieltää Italiaa viemästä aseita sotaa käyviin tai kauppasaarron alaisiin maihin sekä sallimasta tällaisten aseiden kulkua maan satamien kautta. Ceraolon mukaan lakia ”ei juuri koskaan valvota”, mutta hän huomauttaa, että virallisen valituksen tekeminen – ”yhdessä muiden toimien, kuten lakkojen, kanssa” – on toisinaan riittänyt herättämään kysymyksiä yksittäisistä lähetyksistä. Lain noudattamisen vaatimisesta on tullut satamalakkojen vakiovaatimus, ja se oli toukokuussa USB:n ja ORSA Portin julistaman valtakunnallisen satamalakon keskiössä. Ceraolo tekee kuitenkin selväksi, ettei sillä olisi merkitystä, vaikka kuljetukset todettaisiin lain mukaan laillisiksi.

&ndashM, Vaikka kyseessä olisi tämän lain nojalla sallittu sotilaskuljetus, vastustaisimme sitä joka tapauksessa ja ryhtyisimme toimiin, hän sanoo.

– Aseet ovat aseita, piste.

USB ja GAP ovat kehittäneet kolmiportaisen toimintatavan, johon GSF on nyt lisännyt merisaarron:

– Tiedonvälitys, mielenosoitusketjut ja lakko. Se on toistaiseksi ainoa käytössämme oleva menetelmä, ja se toimii – ajoittain.

Tieto tulee pääasiassa satamatyöläisiltä. Ceraolon mukaan silloin, kun aktivistit pysäyttivät sotilasjunan Pisassa maaliskuussa, vihje tuli Piombinon terästehtaan työntekijöiltä, ​​missä junaa lastattiin. Seuraavaksi vuorossa ovat mielenosoitusketjut ja lakko.

– Käytännössä on vain kaksi tapaa estää tämä liikenne: mielenosoitusketjut ja saarrot sekä lakko. Kun olemme onnistuneet toteuttamaan molemmat, olemme onnistuneet tavoitteessamme.

Hänen mukaansa fyysinen saarto yhdistettynä lakkoon rautatie- ja satama-aloilla – joilla rahtia käsitellään – ”asettaa sotalogistiikan vakaviin vaikeuksiin”.

Hänen mukaansa menetelmä juontaa juurensa syyskuuhun 2025. Kun syksyinen Global Sumud Flotilla -laivue purjehti kohti Gazaa, mielenosoittajat avasivat väkisin yhden satamaporteista ja miehittivät laiturin, johon Yhdysvaltain lipun alla purjehtivan SLNC Severn -aluksen oli määrä kiinnittyä; alus palveli läheistä Yhdysvaltain armeijan Camp Darby -tukikohtaa.

– Pysyimme siellä kolme päivää putkeen, vuorokauden ympäri, Ceraolo kertoo.

– Kaikki yhdessä: opiskelijat, työläiset, satamatyöläiset, opettajat – koko kaupunki. Jopa pormestari tuli paikalle.

Alus ei koskaan rantautunut.

– Se oli meille tärkeä tapahtuma, hän sanoo, sillä Livorno sijaitsee hyvin lähellä yhtä Euroopan suurimmista amerikkalaistukikohdista.

Viikkoa myöhemmin israelilaisomisteinen ZIM Virginia -alus saapui satamaan, mutta lähti samana iltana lastaamatta tai purkamatta mitään. Tämä johtui satamatyöläisten lakosta, jonka järjesti Filt-CGIL – Italian suurimman ammattiliittokeskusjärjestön kuljetusalan osasto.

Kun Israel pysäytti GSF-saattueen lokakuussa 2025, Livorno liittyi yleislakkoon, joka pysäytti satamat ja valtatiet sekä häiritsi junaliikennettä eri puolilla Italiaa. Jopa järjestäjät yllättyivät siitä, kuinka laajalle toimintakehotus levisi koko maassa.

– Viime vuonna tapahtui jotain, mitä kukaan Italiassa ei osannut odottaa – vähiten me täällä Livornossa, Ceraolo kertoo.

– Saimme valtavasti puheluita ihmisiltä, ​​jotka kysyivät, miten lakkoon mennään. He eivät olleet koskaan aiemmin elämässään olleet lakossa; he eivät edes tienneet, mitä lakkoilu tarkoittaa.

Hän kuvailee, kuinka ihmiset, ”jotka eivät vielä edellisenä päivänä olleet edes ajatelleet koko asiaa, seisoivat seuraavana päivänä palavien barrikadien takana Aurelia-valtatiellä” – rannikkoa pitkin kulkevalla tiellä.

– Ihan tavallisia ihmisiä.

Ceraolon mukaan tästä opittiin, ettei joukkoliikehdintää voi vain käskeä syntymään.

– Arjen työn ja joukkoliikehdinnän välillä ei ole mitään automatiikkaa, hän sanoo.

– On yritettävä, on painostettava ja on puhuttava ihmisille.

Hänen mukaansa syys- ja lokakuun tapahtumat osoittivat, että ”jos edellytykset ovat olemassa, ihmiset lähtevät kaduille.”

Lokakuun 30. päivänä satamatyöläiset ja merenkulkijat eri puolilla maailmaa aikovat testata tätä ajatusta laajemminkin kuin vain Livornossa. Toimintapäivä sai alkunsa julistuksesta, josta Välimeren alueen ja Euroopan satamatyöläisten ammattiliitot sopivat Istanbulissa toukokuussa. Heinäkuussa hankkeesta ilmoittivat ammattiliitot kuudesta maasta: Ranskasta, Kreikasta, Baskimaasta, Turkista, Marokosta ja Italiasta (jossa mukana ovat USB ja ORSA Porti).

Järjestäjien mukaan toimintaan osallistuu nyt noin 100 satamaa 17 maassa – mukana on satamatyöläisiä muun muassa Oaklandista, Hampurista ja Veracruzista. Päivän aikana saattaa viivästyä jopa 40 000 konttia. Italiassa kahdeksassa satamassa – muun muassa Livornossa ja Genovassa – on alkamassa lakko, ja ammattiliitto USB on kutsunut koolle yleislakon kaikilla aloilla.

Vaatimukset ulottuvat Gazan kansanmurhaa laajemmalle. Järjestäjät vaativat, että satamia ei enää käytetä aseiden kuljettamiseen sota-alueille eikä NATOn, Yhdysvaltojen tai EU:n sotilasjoukkojen tukikohtina. Lisäksi he vaativat Euroopan uudelleenvarustelun lopettamista sekä palkankorotuksia satamien toimintaa ylläpitäville työntekijöille. Lakkoa tukee 17 palestiinalaista ammattiyhdistysjärjestöä.

Koneiston häiritseminen sisältäpäin

– Minulla on poika, ja hän on syy siihen, miksi teen tätä työtä, kertoo 39-vuotias livornolainen satamatyöläinen Simone D’Aversa, joka oli mukana perustamassa GAP-ryhmää.

Hän kertoo ymmärtäneensä viime vuosina, että hänen oma työnsä on ”erittäin tiiviisti kytköksissä sotaan”, mikä sai hänet toimimaan.

– Se sai minut sitoutumaan: yrittämään löytää tavan, jolla voisin häiritä tätä koneistoa sisältäpäin.

Italian ammattiyhdistysliike jakautuu kahteen tasoon. Suuret kansalliset keskusjärjestöt – CGIL, CISL ja UIL, joita kutsutaan italiaksi nimellä confederali – neuvottelevat valtakunnalliset työehtosopimukset, jotka määrittävät useimpien työntekijöiden palkat. Pienemmät, itsenäiset sindacati di base eli ruohonjuuritason ammattiliitot, kuten USB, ovat rakentaneet jäsenpohjansa suoraan työpaikoilla.

GAP:n jäsenistöön kuuluu nykyään niin USB:n jäseniä kuin ammattiliittoihin kuulumattomiakin työntekijöitä. Osa kuuluu yhä suuriin ammattiliittoihin; nämä työntekijät ovat tyytymättömiä liittoihinsa, mutta eivät voi irtautua niistä ”syistä, jotka liittyvät puhtaasti heidän työpaikkoihinsa”. D’Aversa kuvailee GAP:ia ja USB:tä kahdeksi ”rattaaksi”, jotka ovat ”erillisiä ja toisistaan ​​riippumattomia. Käytännössä, kun tarvitaan saartoja tai lakkoja, ne toimivat yhtenä kokonaisuutena.”

Järjestäytyneet satamatyöläiset eivät pysty tähän yksin, D’Aversa sanoo. GAP tekee yhteistyötä – hänen sanoin – ”vahvan kaupunkiverkoston” kanssa, johon kuuluu opiskelijakollektiiveja, sosiaalisia keskuksia, yhdistyksiä ja ympäristöryhmiä.

– Kyse on todella moninaisista kamppailuista. Tämä auttaa osaltaan paikkaamaan sitä tosiasiaa, että vaikka edustammekin Livornon satamatyöläisiä, emme edusta heitä kaikkia, hän selittää.

– Tarvitsemme siis liikkeellepanevaa voimaa myös paikallistasolta ja kaupungilta – kaupungilta, joka on alkanut kokea sataman yhteiseksi asiaksi.

Hän näkee tämän voiman merkkinä laajemmista mahdollisuuksista. Hänen mukaansa Italiassa vallitsee ”täydellinen luottamuspula politiikkaa – nimenomaan institutionaalista politiikkaa – kohtaan, mutta samalla ihmisillä on valtava tarve kokea olevansa osa politiikkaa.

D’Aversan mukaan viime syksyn liikehdintä ”lähti kyllä ​​liikkeelle ammattiliiton johdosta, mutta yhtä lailla se sai alkunsa massojen paineesta, joka pakotti liiton toimimaan”. Suunnan tälle paineelle antoi Riccardo Rudino – joka kuuluu Genovan itsenäiseen satamatyöläisten kollektiiviin CALP:iin – pitämässään puheessa. Hän lupasi, että jos GSF-laivue pysäytettäisiin, satamat estäisivät kaiken muunkin toiminnan.

– Tietty päivämäärä ja selkeä tavoite toimivat kipinänä, joka mahdollisti koko liikehdinnän.

Luca Poggille – 29-vuotiaalle entiselle ympäristöjärjestön ekonomistille, joka jätti työnsä laivueen toisen operaation jälkeen omistautuakseen täysipäiväisesti GSF:n toiminnalle – alukset edustavat satamassa käytävän kamppailun merellistä puolta.

– Toimitusketjun häiritseminen on tehokkain tapa iskeä kansanmurhaa vastaan, hän sanoo, koska silloin isketään taloudellisiin perusteisiin.

Hänen mukaansa GSF:n vastapuolella ovat ”suurten pankkien ja sijoitusrahastojen toimitusjohtajat… merkittävien valtioiden pääministerit.”

– Taistelemme siis maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä ja toimijoita vastaan.

Hän korostaa, ettei GSF varsinaisesti riko toimitusketjua.

– Emme hyökkää alusten kimppuun. Toimimme väkivallattomasti. Valitsimme väkivallattomuuden strategiaksi, emme periaatteeksi.

Hän painottaa, että kyse on ennen kaikkea ihmismääristä.

– Heitä saattaa olla sata. Meitä on miljoona, hän sanoo.

– Kun meitä on miljoona, jopa raha menettää arvonsa.

GSF:n aluksista on tullut symboli asetelmalle ”Daavid vastaan ​​Goljat… me lastaamme mukaan leluja, äidinmaidonkorviketta, ruokaa ja lääkkeitä, kun taas vastapuoli lastaa luoteja.”

Meri tarjoaa GSF:lle liikkumavaraa, jota maalla toimiminen ei mahdollista.

– Merellä on paljon helpompaa toimia kuin maalla, hän toteaa.

– Merellä eivät päde samat lait kuin maalla.

Kaksi päivää ennen torstain saartoa Poggi kuvaili sitä GSF:n ”tavaksi käynnistää lokakuun 30. päivän lakko – Flotilla-tyyliin”. Tavoitteena oli ”osoittaa kyseisen yhtiön osallisuus sotaan ja kansanmurhaan, samoin kuin hallitustemme osallisuus, sillä ne sallivat kaiken tämän tapahtua”.

Jokaiselle purjeveneelle määriteltiin rooli aluksen liikkeiden eri vaiheissa, ja toimintaa suunniteltiin paikan päällä veneissä, kun odotettiin Sunaid X -aluksen saapumista.

– Kannattaa huomioida, että alus, jonka aiomme pysäyttää, painaa 8 000 tonnia, kun taas meidän veneemme painavat alle kahdeksan tonnia, hän sanoo.

– Emme tee mitään vaarallista. Pysymme etäällä. Meillä on kuitenkin keinoja estää alusta pääsemästä satamaan.

– Jos alus viivästyy päivällä, viivästykset kasaantuvat ja logistinen ketju rikkoutuu, Ceraolo toteaa.

– Kyse on poliittisesta viestistä, mutta myös taloudellisesta vahingosta – molemmista yhtä aikaa. Meille tämä on siis ennen kaikkea historiallinen päivä.

Kutsu: Solidaarisuusdemo – Työväki ja opiskelijat, yhtykää! 30.10.2026 klo 12

Perjantaina 30. lokakuuta järjestetään kansainvälinen satamatyöväen toimintapäivä sotaa, militarismia ja kansanmurhaa vastaan yli sadassa satamassa. Samaan aikaan nuoriso ympäri Eurooppaa kamppailee tulevaisuutensa puolesta. Italiassa järjestetään yleislakko joka vaatii: lasketaan aseet, nostetaan palkat!

Työväen antimilitaristit yhdessä muiden järjestäjien kanssa on mukana toteuttamassa solidaarisuusmielenosoitusta, jolla annamme tukemme työväen ja opiskelijoiden toiminnalle Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Kokoonnumme Italian suurlähetystölle (Itäinen puistotie 4, Helsinki) klo 12, josta suuntaamme myös Ranskan suurlähetystölle.

Liity joukkoomme!

Tapahtuma löytyy myös Facebookista.


IN ENGLISH BELOW

Tule mukaan mielenosoitukseen tänä perjantaina 30.10. osoittamaan solidaarisuutta satamatyöläisten kansainväliselle toimintapäivälle, joka vastustaa Gazan kansanmurhaa!

Liitymme heidän kamppailuunsa sekä niiden nuorten taisteluun eri puolilla Eurooppaa, jotka vaativat tulevaisuutta, jossa opiskelijoiden ja työtätekevien ihmisten ihmisarvo ja hyvinvointi asetetaan amerikkalaisten ja israelilaisten sodanlietsojien sekä suuryritysten rikollisten voitontavoittelun edelle.

Kokoonnumme klo 12:00 Italian suurlähetystön luo Itäisen Puistotien yläpäähän, josta jatkamme matkaa Ranskan suurlähetystölle.

Voit ottaa mukaan kansallislippuja tai kylttejä – kunhan ne ovat yhteisten arvojemme, eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rasisminvastaisuuden, mukaisia.

Seisomme solidaarisina Italian ja koko maailman kansalaisten rinnalla sotaloutta vastaan.

Taistelemme oikeuksiemme puolesta: oikeuden työhön, terveydenhuoltoon, koulutukseen, asumiseen ja ihmisarvoiseen elämään.

Ajamme oikeudenmukaisia ​​palkkoja, koulujen ja valtion demilitarisointia sekä ilmasto-oikeudenmukaisuutta, ja vastustamme palestiinalaiskansaan kohdistuvaa kansanmurhaa.

Maahanmuuttajina taistelemme oikeudesta elää ihmisarvoista elämää lähtömaissamme.
Puolustamme perustuslakia ja vastustamme valtiollista väkivaltaa.

11. artikla: ”Italia hylkää sodan välineenä, jolla hyökätään muiden kansojen vapautta vastaan, sekä keinona ratkaista kansainvälisiä kiistoja.”


Join us for a rally this Friday, 30.10., in solidarity with docker workers’ international day of action against the genocide in Gaza!

We join their struggle with that of young people across Europe rising up for a future where we put the dignity and wellbeing of students and working people above profits for American and Israeli war mongers and corporate criminals.

We will assemble at 12:00, at the Italian embassy at the top of Itäinen Puistotie, before proceeding to the French embassy.

Bring national flags or any signage you wish, in accordance with our shared values of social justice and antiracism.

We stand in solidarity with communities in Italy and around the world against an economy of war.

We fight for our rights to a Job, Healthcare, Education, Housing, and a Life of dignity.

We stand for fair wages, the demilitarisation of schools and of the State, for climate justice, and against the genocide of the Palestinian people.

As immigrants, we fight for the right to live in dignity in our country of origin.

We stand with the Constitution and against state violence.

Art. 11: “Italy repudiates war as an instrument of offence against the freedom of other peoples and as a means of settling international disputes.”

Sotilasliitto NATOn Steadfast Noon -ydinsotaharjoitusta vastustetaan Italiassa ja muualla Euroopassa

Rauhanaktivistit Italiassa ja ympäri Eurooppaa vastustavat sotaharjoitusta, jota kuvataan ”ydinsodan kenraaliharjoitukseksi”. Italia on tänä vuonna tämän ydinaseharjoituksen keskiössä.

Sotilasliitto NATO on 13. lokakuuta lähtien järjestänyt Italian ilmatilassa Steadfast Noon -nimistä ydinsotaharjoitusta. Siihen osallistuu 17 jäsenmaata, ja mukana on lentokoneita, jotka kykenevät kuljettamaan ydinpommeja.

Samaan aikaan ydinaseiden riisumista ajavat kansalaisyhteiskunnan toimijat vastustavat harjoitusta, jota kutsutaan ”ydinsodan kenraaliharjoitukseksi”.

NATO esittelee harjoituksen ”rutiininomaisena” tapahtumana, mutta rauhanjärjestöt korostavat, että se on todellisuudessa konkreettista valmistautumista ydinaseiden käyttöön – aikana, jolloin maailmanlaajuiset jännitteet kasvavat.

Protesteja Saksassa

Saksassa, jossa sijaitsee harjoituksiin suoraan osallistuvia lentotukikohtia, on järjestetty mielenilmauksia. Lokakuun 10. päivänä järjestettiin mielenosoitusvartio Büchelin lentotukikohdan (Fliegerhorst) edustalla; kyseisessä paikassa säilytetään yhdysvaltalaisia ​​ydinpommeja. Tapahtuman järjesti yhdistysverkosto, johon kuuluvat muun muassa Aktionsbündnis ”atomwaffenfrei.jetzt”, Netzwerk Friedenskooperative ja DFG-VK.

Mukana oli aktivisteja, jotka halusivat lähettää selkeän viestin vastustaakseen toimintaa, jota he pitävät kansainvälisen oikeuden rikkomisena. Järjestäjien mukaan Saksan asevoimien osallistuminen Steadfast Noon -harjoitukseen on käytännössä kouluttautumista sotarikokseen. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää ydinaseiden käytön, ja jopa Saksan oikeusministeriö on myöntänyt, että tällaisten aseiden käyttö saksalaisten sotilaiden toimesta olisi sotarikos.

Lauantaiksi, 17. lokakuuta, on suunniteltu mielenosoitusta Nörvenichin lentotukikohdan (Fliegerhorst) luona. Tapahtumaan kuuluu kulkue, joka päättyy Schlossplatz-aukiolla pidettävään lopputilaisuuteen. Järjestäjät ovat myös järjestäneet kuljetuspalvelun Dürenin rautatieasemalta osallistumisen helpottamiseksi.

Harjoituksen vastainen kampanja Italiassa

Myös Italiassa – harjoituksen isäntämaassa – PeaceLink-järjestö on käynnistänyt ”Stop Steadfast Noon” -kampanjan, joka ehdottaa viisivaiheista väkivallatonta toimintamallia. Tavoitteena on pyytää prefektuureilta tietoja väestönsuojelusuunnitelmista ydinsodan varalle. Samalla halutaan tuoda esiin, ettei väestöä ole informoitu eikä valmistettu mahdolliseen hätätilanteeseen.

Kampanja kannustaa kansalaisia ​​perustamaan paikallisia toimintaryhmiä, keräämään allekirjoituksia, tekemään virallisia asiakirjapyyntöjä sekä lähettämään valtuuskuntia prefektuureihin. Näiden vierailujen tarkoituksena on selvittää, millaisia ​​hälytys-, evakuointi- ja puhdistusmenettelyjä on olemassa ydinonnettomuuden tai -välikohtauksen varalle.

Kahdessa italialaiskaupungissa rauhanryhmät ovat samanaikaisesti käynnistäneet vastalauseita NATOn ”Steadfast Noon” -ydinsotaharjoitusta vastaan: Triestessä järjestetään lehdistötilaisuus, jonka yhteydessä prefektille luovutetaan avoin kirje; Firenzessä puolestaan ​​on käynnissä katutapahtuma, jossa jaetaan lentolehtisiä.

Avoin kirje on laadittu osana PeaceLinkin valtakunnallista kampanjaa. Järjestäjät kertovat toimittavansa kirjeen virallisesti prefektuurin kansliaan. Tarkoituksena on ”tehdä viranomaisille selväksi, että ymmärrämme varsin hyvin, millaiseen vakavaan sodan umpikujaan he meitä ajavat”. Lisäksi järjestäjät vaativat viranomaisilta vastausta siihen, mitä seurauksia ydinasenarjoituksella voi olla ”kansalaisten elämälle ja terveydelle”.

Järjestäjät kutsuvat mukaan ”kaikki, jotka välittävät rauhasta, ihmiskunnan tulevaisuudesta ja planeetastamme”. Kampanjan iskulauseena on: ”10, 100, 1000 tekoa ydinsodan painajaista vastaan”.

Työväki vastustaa sotaharjoitusta Pisassa

Italian Pisassa CUB-organisaatio protestoi Steadfast Noon -ydinsotaharjoitusta vastaan. Kyseessä on työntekijäjärjestö, jonka kannat ovat radikaalimpia kuin perinteisillä ammattiliitoilla.

CUB on lähettänyt virallisen pyynnön Pisan prefektuurille. Siinä vaaditaan selvitystä siitä, millaisia ​​turvallisuussuunnitelmia paikallisella tasolla on laadittu ”Steadfast Noon” -harjoituksen ajaksi. CUB toteaa lausunnossaan: ”Kyse ei ole leikistä, vaan todellisesta sotaharjoituksesta”, ja pyytää prefektuuria selvittämään, onko Pisan alueella varauduttu riittävin turvatoimin.

Protesti Iso-Britanniassa

Brittiläinen CND-järjestö (Campaign for Nuclear Disarmament) on ilmaissut tukensa italialaisille aktivisteille, jotka vastustavat parhaillaan NATOn ydinsotaharjoituksia.

CND:n pääsihteeri Sophie Bolt totesi, että nämä harjoitukset ja niihin liittyvä sotaisan retoriikan viljely vain lisäävät jännitteitä aikana, jolloin Ukrainan sotaan liittyvät ydinaseisiin liittyvät riskit kasvavat. CND:n lausunto kuului seuraavasti:

– Nämä harjoitukset ja niihin liittyvä sotaa lietsova retoriikka vain lisäävät jännitteitä aikana, jolloin Ukrainan sotaan liittyvät ydinaseriskit ovat jälleen kasvussa. Tuomitsemme Venäjän viimeisimmät ydinaseuhkaukset. Vaikka Steadfast Noon -harjoituksissa ei käytetä oikeita aseita, niissä valmistaudutaan ydinaseiden ennakoivaan ja aggressiiviseen käyttöön. Aivan kuten Venäjän sotaharjoitukset, myös nämä erittäin provokatiiviset NATOn harjoitukset tulisi lopettaa.

Ydinasehyökkäyksen simulointi

Steadfast Noon -harjoituksessa käytetään tarkkoja jäljitelmiä B61-12-pommeista.

Ne ovat painoltaan, aerodynamiikaltaan, painopisteeltään ja sisäisiltä elektronisilta järjestelmiltään täydellisiä kopioita oikeista pommeista, mutta ne eivät sisällä ydinräjähdysainetta. Pommikoneet (kuten F-35A, F-16 tai Tornado) pudottavat näitä jäljitelmiä määritellyille sotilaallisille harjoitusalueille. Niiden avulla testataan pommien integrointia lentokoneiden ohjelmistoihin, ohjausjärjestelmiin, tutkakorkeusmittareihin ja pyörimisliikettä ylläpitäviin rakettimoottoreihin. Ydinaseytimen sijaan niihin on asennettu telemetrialaitteita, jotka tallentavat kaikki lentotiedot aina maahan osumiseen saakka.

Rauhanjärjestöt vastustavat Steadfast Noon -harjoitusta useista eri syistä. Ensinnäkin kyseessä on harjoitus, joka simuloi ydinaseiden käyttöä: lentokoneita harjoitetaan lataamaan, kuljettamaan ja pudottamaan ydinpommeja – vaikkakin kyseessä ovat vain jäljitelmät. Kriitikoiden mukaan tämä normalisoi ajatusta, että ydinsotaa voidaan ”käydä” ja että sellainen voidaan ”voittaa”.

Toiseksi niin kutsuttu ”ydinaseiden jakaminen” (nuclear sharing) – sopimus, joka sallii ydinaseettomien maiden, kuten Saksan, Italian, Belgian ja Alankomaiden, sijoittaa alueelleen Yhdysvaltain ydinpommeja ja kouluttaa lentäjiään niiden käyttöön – katsotaan ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen (ydinsulkusopimuksen) vastaiseksi.

Lopuksi rauhanaktiivit korostavat, että vaikka sotilasliitto NATO väittääkin tekopyhästi, ettei harjoitus ole suunnattu ketään vastaan, se tapahtuu tilanteessa, jossa jännitteet Venäjän kanssa kasvavat ja kaikki ydinasevallat nykyaikaistavat asearsenaalejaan. Vuonna 2025 maailmanlaajuiset ydinaseisiin liittyvät menot nousivat noin 119 miljardiin dollariin.

Rauhanjärjestöt esittävät Euroopan maiden hallituksille tiettyjä vaatimuksia: osallistuminen ”Steadfast Noon” -harjoituksiin on peruttava, kaikki ydinaseet on vedettävä pois Euroopan alueelta, ”ydinaseiden jakamisesta” on luovuttava, ja maiden tulee sitoutua ydinaseet kieltävään sopimukseen (TPNW), joka astui voimaan tammikuussa 2021.

Satamat Oaklandista Mumbaihin liittyvät antimilitaristiseen toimintapäivään 30. lokakuuta

Torstaina Roomassa pidetty lehdistötilaisuus tarjosi tilaisuuden selventää syitä satamatyöväen kansainväliselle antimilitaristiselle lakolle, jolla on kaikki edellytykset tulla merkittäväksi historialliseksi ja poliittiseksi tapahtumaksi paitsi ammattiyhdistysliikkeelle myös laajemmin. Tilaisuudessa ilmoitettiin uusien satamien liittymisestä mukaan toimintaan – aina Yhdysvalloista Ruotsiin saakka.

Puheenjohtajan takana esillä olevan maailmankartan punaiset pisteet osoittivat satamat, joissa satamatyöläisten ammattiliitot järjestävät 30. lokakuuta kansainvälisesti koordinoidun lakkopäivän.

Järjestäjinä toimivat ammattiliitot varoittivat kuitenkin, että heidän takanaan esillä oleva kartta oli torstaihin mennessä jo vanhentunut ja että siihen on lisätty uusia punaisia pisteitä – eli uusia satamia – niiden lisäksi, joissa lakko pidetään samana päivänä, Yhdysvaltain Oaklandista Intian Mumbaihin Välimeren kautta.

Lehdistötilaisuuden avasi Cinzia Della Porta, ammattiliitto USB:n johtaja, mutta ennen kaikkea Maailman ammattijärjestöjen liiton (MAL) kansainvälisen sihteeristön jäsen. MAL on järjestö, jolla on noin 105 miljoonaa jäsentä, ja se pitää 30. lokakuuta järjestettyä kansainvälistä satamatyöväen lakkoa ”todellisena vastauksena siihen, mitä parhaillaan tapahtuu, alkaen sodasta ja sotataloudesta”. Se, että kyseessä on kansainvälisesti koordinoitu lakko, ”on mullistava voima”.

– Aikakaudella, jolloin sotilasmenot kasvavat ja sotatalous sekä fasismi, rasismi ja muukalaisviha yleistyvät – aikana, jolloin palestiinalaiskansan kansanmurha ”normalisoidaan”, Kuuba on saarrettuna ja sota nähdään ainoana keinona selviytyä kapitalistisesta kriisistä – taistelevien ja luokkapohjaisten ammattiliittojen sekä työläisten kaikkialla maailmassa on noustava vastarintaan ja tuomittava yksiselitteisesti imperialismi ja sen sodat.

– Kansat kaikkialla maailmassa tietävät, ettei sodasta ole odotettavissa muuta kuin kuolemaa, kurjuutta, pakolaisuutta, köyhyyttä ja elinolojen heikkenemistä. Työläiset ympäri maailmaa tietävät, että valtavat sotatalouteen suunnatut voimavarat otetaan pois hyvinvointivaltiolta, koulutukselta, terveydenhuollolta, palkoilta, eläkkeiltä ja kansanryhmien saamilta etuuksilta.

– MAL toistaa painokkaasti vaatimuksen kaikkien imperialististen väliintulojen lopettamisesta sekä jokaisen kansan suvereniteetin, itsenäisyyden ja oikeuden määrätä omasta nykyhetkestään ja tulevaisuudestaan ​​täydellisestä ja ehdottomasta kunnioittamisesta. Vastustamme Yhdysvaltojen, EU:n ja niiden liittolaisten lukuisille maille asettamia poissulkemistoimia, syrjiviä toimenpiteitä, saartoja ja pakotteita, jotka vaikuttavat suoraan tavallisten ihmisten arkeen. Vaadimme NATOn ja kaikkien sotilasliittoutumien purkamista sekä ydinaseiden täydellistä hävittämistä. Emme hyväksy osallistumista imperialistisiin sotiin tai sotilasoperaatioihin. Sotilasjoukkojen on palattava omiin maihinsa, ja työväenluokan taistelua kussakin maassa on vahvistettava tavoitteena irtautuminen NATOsta, EU:sta ja kaikista imperialistisista liittoutumista sekä ydinaseiden täydellinen hävittäminen.

– Tuomitsemme yksiselitteisesti Israelin murhaajavaltion palestiinalaiskansaan kohdistaman kansanmurhan ja vaadimme etnisen puhdistuksen käytäntöjen välitöntä lopettamista; vaadimme miehityksen ja siirtokuntien lopettamista miehitetyillä arabialueilla. Tuomitsemme Kuubaan kohdistuvan voimistuvan imperialistisen aggression sekä Yhdysvaltojen asettaman rikollisen talous-, kauppa- ja rahoitussaarron ja ideologisen sodan, joiden tavoitteena on tukahduttaa Kuuban talous ja jotka aiheuttavat tietoisesti valtavia vaikeuksia Kuuban kansalle. Tässä yhteydessä lokakuun 30. päivä on konkreettinen esimerkki luokkalähtöisten ammattiliittojen kamppailusta, esimerkki konkreettisesta kansainvälisestä solidaarisuudesta, esimerkki välttämättömyydestä yhdistää taistelumme sotaa ja militarisointia vastaan.

Seuraavaksi puheenvuoron sai USB:n Francesco Staccioli – joka aluksi muistutti jälleen kerran satamissa, kuten Cagliarissa, Ateenassa ja Bulgariassa, tapahtuneista työpaikkakuolemista – ja kertoi, että lakko on laajentunut Yhdysvaltain San Franciscon ja Oaklandin satamiin sekä Ruotsin satamiin. Staccioli kiitti myös 17 palestiinalaista ammattiliittoa ja yhteiskunnallista järjestöä niiden lakolle antamasta tukilausunnosta.

Staccioli muistutti lisäksi, että Italiassa 30. lokakuuta alkava satamatyöväen lakko on laajentunut kaikkien ammattiryhmien yleislakoksi, joka kohdistuu sotatalouden seurauksiin, palkkojen korottamiseen ja elinkustannusten nousuun. Viitaten ammattiliittojen Istanbulissa allekirjoittamaan yhteiseen julistukseen vallitsee myös tietty luottamus siihen, että ”työväki voi pysäyttää sodan ja kansanmurhan”.

Helmikuussa ensimmäisen lakon – joka rajoittui Välimeren tärkeimpiin satamiin – järjestäneitä ammattiliittoja oli vain kuusi (kreikkalaisesta ENEDEPistä CGT:hen, USB:sta marokkolaiseen ODT:hen), mutta nyt niitä on jo yksitoista, eikä ole poissuljettua, että lähiaikoina mukaan liittyy vielä lisää.

Ja satamatyöväen lakoilla on merkitystä. He nimittäin toimivat modernin kapitalismin strategisessa solmukohdassa, joka on tavarankierto.

– Lakko vaikuttaa 40 prosenttiin Välimeren konttiliikenteestä, eli noin 40 000 konttiin, joiden tavaroiden arvo on 2 miljardia dollaria.

ENEDEP-ammattiliiton edustaja Pireuksesta (Kreikka) ilmoitti, että 30. lokakuuta satamatyöväen lisäksi myös metallialan työläiset ja merenkulkijat lakkoilevat, ja että ammattiliitto on ryhtynyt toimiin saadakseen myös opettajien ja opiskelijoiden järjestöt mukaan mobilisointipäivään. Hän tuomitsi sen, että sodan myötä on myös niitä, jotka rikastuvat, eikä kyse ole pelkästään aseteollisuudesta. Esimerkkinä mainittiin laivanvarustajat, jotka ovat korottaneet alusten rahtihintoja ja nostaneet ne kaasualusten osalta 1,5 miljoonaan dollariin päivässä ja öljytankkereiden osalta miljoonaan dollariin päivässä.

– Sotatalous ei koske vain aseteollisuutta, vaan myös liikennettä, energiaa ja infrastruktuuria.

Merkittävä oli myös Marokon ODT-ammattiliiton edustajan puheenvuoro; liitto järjestää parhaillaan lakkoa strategisesti tärkeässä Tangerin satamassa. Marokkolainen satamatyöläinen haluaa korostaa solidaarisuuttaan palestiinalaisten asian ja kansan kanssa, ja tämä on tärkeä lausunto etenkin kun otetaan huomioon, että Marokko on yksi harvoista arabimaista, jotka ovat allekirjoittaneet Abrahamin sopimukset Israelin kanssa.

Turkin Liman-is-ammattiliiton edustaja totesi päättäväisesti, että ”kieltäydymme kuljettamasta aseita sota-alueille, joilla tapetaan siviilejä ja lapsia”, ja toisti samalla tuomionsa Yhdysvaltojen rikollisesta saarrosta Kuubaa vastaan. Turkkilainen ammattiliiton edustaja muistutti myös merenkulkijoista, jotka ovat menehtyneet Hormuzin salmen sodassa.

Ja merenkulkijoiden tilanteeseen kiinnittävät erityistä huomiota kahden intialaisen ammattiliiton (WTF ja Seamen Union) edustajat – toinen edustaa satamatyöväkeä, toinen merenkulkijoita. Itse asiassa monet konttilaivojen tai öljytankkereiden miehistön jäsenet ovat saaneet surmansa Yhdysvaltojen Irania vastaan käynnistämässä sodassa tai Mustallamerellä, ja monet heistä ovat intialaisia. Nämä työläiset työskentelevät usein äärimmäisissä olosuhteissa. Viimeisimmissä sodissa on jo kuollut 15 merenkulkijaa, ja kahden heistä – kuten eräs ammattiliiton edustaja kertoi – ruumiita ei ole vielä onnistuttu palauttamaan perheilleen.

Merkittävä oli myös Gioia Tauron sataman ammattiliiton edustajan Mimmo Macrìn puheenvuoro; kyseessä on satama, jossa ammattiliittojen väliset konfliktit ovat tähän asti olleet erittäin vaikeita. Hän tuomitsee sen, kuinka helppoa on lähettää tavaroita, mutta kuinka vaikeaa on tarkistaa, mitä niiden sisällä on, ja korostaa tätä vaikeutta valvoa, mitä satamissa lastataan ja puretaan. Macrìn mukaan satamien automatisoinnin myötä nämä valvontamahdollisuudet vaikeutuvat entisestään, etenkin aseiden osalta, myös siksi, että valvonnasta vastaavat instituutiot ovat poissa kuvioista huolimatta voimassa olevista laeista, kuten laista 185/90.

Joku voisi sanoa, että 30. lokakuuta pidetyssä kansainvälisen satamatyöläisten lakon esittelylehdistötilaisuudessa oli aistittavissa ”hyvää energiaa”, eli tunne siitä, että osa neuvotteluvoimaa omaavasta työväenluokasta on löytänyt tien koordinoida toimintaansa kansainvälisellä tasolla ja ryhtyä toimintaan ”kaikkialla” kattavalla ohjelmalla, joka on paljon enemmän kuin pelkkä työmarkkinakiista, Contropiano-julkaisu kuvailee.

– Sodan ja sotatalouden kiihtyminen levittää synkän varjonsa myös miljoonien ihmisten jokapäiväiseen elämään. On merkittävää, että aloitteen ottavat jälleen kerran työläiset, satamatyöväki ja muutkin, sillä Italiassa 30. lokakuuta järjestetään myös yleislakko, julkaisu muistuttaa.

Kansainvälinen satamatyöläisten toimintapäivä 30. lokakuuta sotaa ja militarisointia vastaan

Istanbulissa toukokuussa 2026 pidetyn Välimeren ja Euroopan telakka- ja satamatyöväen ammattiliittojen kolmannen kansainvälisen kokouksen jälkeen ammattiliitot ovat päättäneet yhteisestä kansainvälisestä toimintapäivästä 30. lokakuuta 2026.

Kokouksessa keskityttiin sotien, kansanmurhan ja sotilaallisten hyökkäysten vastaiseen taisteluun ja käsiteltiin myös telakka- ja satamatyöläisten kohtaamia haasteita, kuten palkkoja, työoloja, automaatiohankkeita sekä työterveyttä ja -turvallisuutta.

Osallistuvat järjestöt CGT Satamat ja telakat (Ranska), ENEDEP (Kreikka), LAB (Baskimaa), Liman-İş (Turkki), ODT (Marokko) ja USB (Italia), jotka edustavat työläisiä yli 40 Välimeren ja Euroopan satamassa, kutsuvat telakka- ja satamatyöläisiä yhteiseen mobilisaatioon 30. lokakuuta 2026.

Tämä mobilisaatio perustuu Istanbulin julistukseen, jonka osallistuvat järjestöt hyväksyivät yksimielisesti ja jota nyt täysin tukee myös italialainen Gioia Tauron ORSA Porti, joka on liittynyt kansainväliseen verkostoon.

Julistuksessa vaaditaan palestiinalaisten kansanmurhan välitöntä lopettamista ja itsenäisen Palestiinan valtion tunnustamista, jonka kansainvälinen yhteisö tunnustaa vuoden 1967 rajojen sisällä ja jonka pääkaupunkina on Itä-Jerusalem.

Se vaatii myös Yhdysvaltojen ja Israelin välisten hyökkäyssotien lopettamista Länsi-Aasiassa ja Irania vastaan ​​sekä täyttä solidaarisuutta Kuuban, Venezuelan ja Sudanin kansoille sekä kaikkien kansojen oikeuden vastustaa miehitystä ja itsemääräämisoikeuteen.

– Satamia ei saa käyttää aseiden, ammusten, sotilasvarusteiden tai sota-alueille tarkoitettujen joukkojen kuljetukseen. Niistä ei saa tulla NATOn, Yhdysvaltojen tai Euroopan unionin sotilastukikohtia, eivätkä ne saa toimia varustamojen ja monopoliryhmien työkaluina.

– Ei sotataloudelle, hallituksen uudelleenaseistamissuunnitelmille ja EU:n satamien ja strategisen infrastruktuurin militarisointihankkeelle. Julkisia varoja on käytettävä ihmisten sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, ei sodan rahoittamiseen.

– Työehtosopimusten on taattava reaalipalkkojen nousu, turvattu työllisyys, lyhyemmät työajat ja oikeudenmukaiset eläkejärjestelyt.

– Teknologista kehitystä, koneellistamista, automaatiota ja tekoälyä ei saa käyttää työpaikkojen poistamiseen tai työläisten oikeuksien heikentämiseen. Satamatyöläiset sanovat ei automaatiolle.

Lokakuun 30. päivänä kaikki toimet yhdistetään osana yhteistä kansainvälistä taistelua sotien, kansanmurhan ja satamien militarisoinnin lopettamiseksi historian kriittisellä hetkellä ja samalla puolustetaan työntekijöiden oikeuksia ja parempia työoloja.

Jokainen ammattiliitto päättää sopivimmasta mobilisaatiomuodosta kansallisten olosuhteidensa mukaan, alkaen lakosta ja yhteisestä sitoumuksesta estää kuoleman ja tuhon aiheuttama laivaus.

Istanbulin julistuksen allekirjoittaneet ammattiliitot kehottavat kaikkia telakka- ja satamatyöläisten ammattiliittoja liittymään tähän kansainväliseen mobilisaatioon.

– Olemme valmiita tapaamaan järjestäytyneitä telakka- ja satamatyöläisten ryhmiä kaikista muista satamista, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan tähän yhteiseen taisteluun.

Työväenliike äänessä sotakoneistoa vastaan Lontoon rauhankonferenssissa

Lontoossa lauantaina järjestetyssä kansainvälisessä sodanvastaisessa konferenssissa työväenliikkeellä oli suuri rooli. Tapahtumassa kuultiin monien brittiläisten ja eurooppalaisten ammattiliittojen edustajien puheenvuoroja.

Tuhansia aktivisteja mukaansa keränneen konferenssin järjesti brittiläinen Stop the War -koalitio, ja sitä tukivat delegaatiot 23 maasta. Tapahtuma pidettiin keskellä Lontoota Westminster Central Hallissa. Yksitoista valtakunnallista brittiammattiliittoa oli antanut tapahtumalle ennakkoon tukensa.

Tapahtumaan osallistui johtavia sodanvastaisia ​​kampanjoijia ympäri maailmaa. Puhujien joukossa olivat palestiinalainen lääkäri ja kansanedustaja Mustafa Barghouti, Amara Enyia Movement for Black Lives -liikkeestä Yhdysvalloissa ja ranskalaisen LFI-puolueen kansanedustaja Jérôme Legavre.

Britanniasta puhujiin kuuluivat kansanedustajat Jeremy Corbyn, Zarah Sultana ja Richard Burgon. Ammattiliitoista puheenvuoroja käyttivät opetusalan UCU:n ja NEU:n, palvelualan PCS:n, sekä kuljetusalojen RMT:n ja TSSA:n ammattiliittojen pääsihteerit.

Felix Kreklow Rojas.

Saksassa noin 55 000 oppilasta eri puolilla maata osallistui viimeisimpiin koululakkoihin, jotka vastustivat asevelvollisuutta.

– Jos tämä on se demokratia, jonka puolesta he haluavat meidän taistelevan, kieltäydyn tappamasta sen puolesta ja kieltäydyn kuolemasta sen puolesta, opiskelija-aktivisti Felix Kreklow Rojas totesi yleisölle.

– Nuoret eivät enää protestoi vain asevelvollisuutta vastaan. He ovat alkaneet ymmärtää, että ongelma on suurempi kuin asevelvollisuus, sitä kutsutaan kapitalismiksi.

Yliopistoalan UCU-ammattiliiton Sean Vernell sanoi, että Gazan kansanmurhaa vastaan ​​lakkoilevat Ranskan, Italian ja Kreikan työläiset olivat asettaneet vertailukohdan sille, millaista toimintaa tarvitaan sotakoneiston pysäyttämiseksi.

Hän lisäsi, että taistelu rasismia vastaan ​​liittyy taisteluun sotaa ja imperialismia vastaan.

– Kun he päästävät sodan koirat valloilleen, he päästävät myös rasismin koirat valloilleen.

Giorgos Gogos.

Kreikan Pireuksen sataman satamatyöläisten liiton pääsihteeri Giorgos Gogos kertoi, kuinka työläiset olivat estäneet Israeliin matkalla olevia sotilastarvikkeita kuljettavia konttialuksia sekä israelilaisia ​​risteilyaluksia.

– Solidaarisuus, se on maaginen sana. Se on periaate, se on arvo ammattiliitoille, Gogos aloitti.

– Meille on tarjottu solidaarisuutta, kun taistelimme Pireuksen satamamme yksityistämistä vastaan. Nyt on tullut aika, jolloin meidän on osoitettava solidaarisuuttamme, ja teemme tämän haavoittuvimmassa asemassa oleville. Ihmisille, jotka kärsivät valtaapitävien taholta, kuten palestiinalaiset kärsivät Israelin kansanmurhasta. Kuten Kuuba kärsii Yhdysvaltojen takia.

– Kansainvälisellä tasolla Euroopan satamatyöläisten neuvoston jäseninä yritämme muodostaa yhteisen rintaman sotia vastaan. Yritämme muodostaa yhteisen rintaman myös muiden alojen kanssa. Euroopan unioni on äskettäin esitellyt Euroopan satamastrategian vuoteen 2026, joka yhdistää kaksi osaa: sotilaallisen liikkuvuuden ja Euroopan uudelleenaseistamisen. He haluavat muuttaa kauppasatamamme sotilassatamiksi. Me emme halua sitä. Haluamme, että satamamme pysyvät siltoina ihmisille, sivilisaatioille ja rauhalle. Ja me vastustamme ja teemme parhaamme.

– Mitä he meiltä tarkalleen ottaen haluavat, varoja kansallisesta budjetista, verorahoistamme, joilla he voivat ostaa omia aseitaan poikiemme ja tyttäriemme tappamiseksi. Ei, emme hyväksy sitä.

– Ja tässä perimmäinen dilemma. Tai teollisuustyöläisten kohdalla se ei ole dilemma, se on kiristystä: säilyttääksesi työpaikkasi sinun on tehtävä pommi, joka tappaa poikasi. Eikö niin? Se on kiristystä, eikö? Me palautamme heille takaisin tämän kiristyksen.

– Kun palaatte maihinne, kaupunkeihinne, ammattiliittoihinne, keskustelkaa kollegoidenne kanssa, keskustelkaa ammattiliittonne perustason ja johdon kanssa, suostutelkaa heidät luomaan laaja rintama sodankäyntiä vastaan. Sota tappaa meidät, se tappaa lapsemme. Ja älkää unohtako, että ennen kuin se tapahtuu, älkää unohtako huutaa Vapaa Palestiina.

Maurizio Coppola.

Italialainen poliittinen aktivisti Maurizio Coppola hahmotteli neljä elementtiä, jotka mahdollistivat Italian taannoiset yleislakot sotaa ja kansanmurhaa vastaan.

– Ensimmäinen on hyvin selvä. Kymmenen päivän aikana Italiassa tapahtui joukkoliike. Perheet, opiskelijat ja jopa lapset menivät kaduille sanoakseen ei kansanmurhalle ja sanoakseen ei Italian hallituksen osallistumiselle tähän kansanmurhaan.

– Toinen elementti. Radikaalit toimet. Ei ollut vain kahden tunnin lakkoja, ei vain kahdeksan tunnin lakkoja, se oli blocchiamo tutto, kaiken blokkaus. Ja tämä kehotus levisi työpaikoilta yliopistoihin ja kouluihin kaikkialle, kaduille, lentokentille, rautatieasemille, kaikki oli blokattu. Kaksi päivää yleislakkoja maassa, joka oli blokattu täysin A:sta Ö:hön.

– Kolmas elementti, ja mielestäni tämä on tärkein, joka meidän on otettava huomioon, kun katsomme myös tulevaa taistelua, on se, että liikettä johti työväenluokan edistynein sektori, Genovan satamatyöläiset, mutta myös Livornon, Civitavecchian ja niin edelleen. Ilman työväenluokkaa ei ole liikettä sotaa ja militarisointia vastaan.

– Neljäs elementti on, että tämä liike ei ollut spontaani liike. Sen takana oli pitkä organisointiprosessi. Lokakuun 7. päivä ei ollut ainoastaan ​​Palestiinan kansanmurhan alku, vaan myös tietoisuuden kehittymisen alku, ymmärryksen alku siitä, mitä siellä tapahtuu ja mitä se merkitsee elämällemme kapitalismin ytimessä. Niinpä ruohonjuuritason ammattiliitot, USB-ammattiliitto, joka organisoi satamatyöläisiä, osallistuivat, sekoittuivat, integroituivat Palestiinan kansanmurhaa vastaan ​​​​suunnattuun liikkeeseen, eivätkä vain ammattiliittona, vaan myös poliittisena toimijana, joka mobilisoi, politisoi ja rakentaa joukkoliikettä. Spontaanius ei voi johtaa tällaisiin yleislakkoihin. Se on organisoitava etukäteen.

– Mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta? Mielestäni meidän on oltava selkeässä asemassa analyysin ja poliittisten kantojen suhteen.

– Nykyään Italiassa näemme, että tälle militarisoinnille on olemassa selityksiä, jotka meidän näkökulmamme mukaan eivät ole oikeita selityksiä. Kyse ei ole vain typerästä kuningas Trumpista tai typerästä kuningatar Giorgia Melonista, jotka ajavat militarisointia.

– Kysymys on kapitalismin kriisistä, joka vaatii imperialismin syventymistä. Tämä on porvariston hallitsevien luokkien vastaus kapitalismin kriisiin kaikkialla maailmassa. Jos tätä analyysia ei yhdistetä mobilisaatiokykyymme, on mahdotonta todella irtautua tästä järjestelmästä, kapitalismista ja imperialismista.

– Vihollisemme ovat siis tietenkin maidemme hallitukset. Mutta niin on myös eurooppalaisen armeijan ja eurooppalaisen puolustusjärjestelmän rakentaminen. Niin on myös Yhdysvaltojen imperialismi ja NATO. Ja siksi on niin tärkeää tavata tällaisina hetkinä ja syventää analyysiämme vahvistaaksemme tietoisuutta, vahvistaaksemme kykyä toistaa se, mitä meillä oli vuonna 2025 Italiassa ja sitten ei vain Italiassa, vaan kaikkialla maailmassa.

Omalta osaltaan John Rees, tapahtuman koollekutsuneen Stop the War -koalition edustaja, lainasi Karl Marxia kutsuen kaikkien maiden työväkeä liittymään yhteen ja julisti: 10. lokakuuta tullaan järjestämään kansainvälinen mielenosoituspäivä Palestiinan puolesta ja marraskuussa 21.-22. kansainväliset toimintapäivät asevelvollisuutta ja asevarustelua vastaan. Ja kun Euroopan satamatyöläiset julistavat oman kansainvälisen lakkopäivänsä, solidaarisuustoimia tullaan järjestämään myös heidän puolestaan.

”Emme lastaa kuolemaa!” – 35 sataman työläiset lupaavat uusia toimia sotaa ja kansanmurhaa vastaan

Yli 35 sataman satamatyöläisten ammattiliitot ovat allekirjoittaneet yhteisen julistuksen, jossa vaaditaan Israelin kansanmurhan ja apartheidin lopettamista palestiinalaisia ​​vastaan. Kansainvälistä toimintapäivää valmistellaan lokakuulle.

Voimakkaassa solidaarisuusjulistuksessa Euroopan ja Välimeren satamien satamatyöläisten ammattiliitot antoivat toimintakehotuksen Israelin kansanmurhaa Gazassa ja maailmanlaajuisten laivaväylien militarisointia vastaan.

– Imperialistinen sota Lähi-idässä leviää. Murhaajavaltio Israelin palestiinalaisten kansanmurha jatkuu Yhdysvaltojen, NATOn ja EU:n tuella. Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Irania vastaan, sodan leimahdus Hormuzinsalmessa, hyökkäykset laivoihin, saarrot ja meriväylien militarisointi osoittavat, että kansoja ja työväkeä työnnetään syvemmälle sodan kuiluun.

– Hallitukset puhuvat ”turvallisuudesta”, ”vakaudesta” ja ”merenkulun vapaudesta”. Mutta totuus on toinen. Näiden sanojen takana on kilpailu energiareittien, kauppareittien, satamien, raaka-aineiden ja markkinoiden hallinnasta.

– Niiden takana on konflikti voimakkaiden kapitalististen valtioiden välillä siitä, kuka hallitsee imperialistisessa järjestelmässä. Tällä ei ole mitään tekemistä kansan etujen tai turvallisuuden kanssa.

Yhteinen julistus, joka allekirjoitettiin Istanbulissa 18. toukokuuta pidetyssä satamatyöläisten ammattiliittojen kolmannessa kansainvälisessä kokouksessa, lähettää yksiselitteisen viestin: työläiset eivät tule rikoskumppaneiksi Israelin palestiinalaisten teurastamiseen.

– Hallitukset, Yhdysvallat, NATO, EU ja monopolit haluavat tehdä työläisistä rikoskumppaneita aseiden ja sotilasmateriaalien kuljetuksessa, jotka on tarkoitettu ihmisten teurastamiseen. Emme tee heille sitä palvelusta!

– Emme aloita tyhjästä. Meillä on jo kokemusta, yhteisiä päätöksiä, arvokkaita perintöjä ja taistelussa taottuja siteitä.

Kuten historiallinen 6. helmikuuta 20 satamassa seitsemässä maassa tapahtunut lakko osoitti, satamatyöläiset voivat häiritä sotaa ja kansanmurhaa ruokkivaa aseiden toimitusketjua.

– He todistivat, että koordinointi ei ole vain iskulause. Siitä voi tulla toimintaa. Se voi ulottua Pireuksesta Genovaan, Marseilleen, Tangeriin, Mersiniin, Bilbaoon, Pasaiaan, Triesteen, jokaiseen satamaan, jossa työläiset nostavat päänsä.

Satamatyöläiset määrittelivät satamansa ”etulinjassa oleviksi” ja korostivat, kuinka työläiset ovat kriittinen lenkki sodan ketjussa. He eivät halua, että työläisten hiellä rakennetusta infrastruktuurista tulee tukikohtia interventioille, saarroille, kansanmurhille ja kansoja vastaan ​​​​tehdyille hyökkäyksille.

He vaativat myös ”ei tukea, ei apua, ei osallistumista Yhdysvaltojen ja Israelin sotaan Irania tai Libanonia vastaan tai mihinkään muuhun imperialistiseen interventioon” ja ilmaisivat täyden tukensa Kuuban, Venezuelan ja Sudanin kansoille.

– Istanbulista lähetämme viestin: Satamatyöläiset eivät uhraudu toisten voittojen ja sotien vuoksi. Emme lastaa kuolemaa. Emme kuljeta luoteja, pommeja ja ohjuksia, jotta lapsia voitaisiin tappaa. Emme hyväksy satamien muuttamista sotatukikohdiksi. Työläisten ei tule maksaa sotataloudesta, inflaatiosta, aseistautumisesta ja monopolien voitoista.

– Voimamme on organisoitumisessa. Se on ammattiliitoissamme, yleiskokouksissa, yhteisissä päätöksissä, eri maiden työntekijöiden välisessä solidaarisuudessa. Me, satamatyöläiset, tiedämme oikein hyvin, että ilman meitä mikään ei liiku. Ilman käsiämme kontit pysyvät paikallaan, laivoja ei lastata, sotakoneet ovat tukossa.

– Kehotamme kaikkia satamatyöläisten ammattiliittoja keskustelemaan tästä julistuksesta, vahvistamaan yhteisiä askeleitamme ja järjestämään yhteisiä toimia satamien välisten solidaarisuussiteiden vahvistamiseksi. Helmikuun 6. päivän historiallinen mobilisaatio näytti tietä, seuraava ottaa askeleen eteenpäin!

Julistuksen ja kehotuksen satamatyöntekijöiden kansainväliseen taistelupäivään lokakuussa ovat allekirjoittaneet seuraavat ammattiliitot: LAB (Baskimaa), ODT (Marokko), CGT Satamat & telakat (Ranska), USB (Italia), ENEDEP (Kreikka) ja Liman-Is (Turkki).