Ukrainan asevoimat kärsii vakavasta ja pitkittyneestä asevoimien miehistöpulasta. Erityisesti jalkaväkiyksiköissä on pulaa taistelijoista. Ongelmia ovat aiheuttaneet myös sotilaiden luvattomat poissaolot ja karkuruus asevoimien sisällä. Venäjällä ei toistaiseksi ole ollut yhtä laajaa ongelmaa, mutta puolustusministeriön uusi asetus herättää kysymyksiä tulevaisuudesta.
Kesäkuussa Ukrainan armeija alkoi tarjota uusia sopimuksia, kokeiluna entisen puolustusministeri Fedorovin mobilisaation uudistamiseksi. Jalkaväelle luvattiin noin kymmenkertainen palkka keskimääräiseen verrattuna. Mikä tärkeämpää, palvelus päättyisi 10–24 kuukauden kuluttua sen sijaan, että se jatkuisi demobilisaatioon asti, jota kukaan ei osaa ajoittaa.
Neljä kuukautta myöhemmin parlamentin puolustusvaliokunnan sihteerin Roman Kostenkon mukaan vain 8 600 ihmistä oli allekirjoittanut sopimuksen, ja tämä luku sisältää jo palvelevat sotilaat. Kuten viime vuoden vieläkin tuottoisammat ”nuorten sopimukset”, ”Fedorovin sopimukset” eivät ole onnistuneet houkuttelemaan merkittävää määrää vapaaehtoisia.
Venäjä ei puolestaan ole käynnistänyt uutta mobilisaatioaaltoa, jota monet ennustivat duuman vaalien jälkeen, ilmeisesti siksi, ettei vapaaehtoisten määrä ole toistaiseksi laskenut merkittävästi.
– Se, miksi vastaavat aineelliset kannustimet ovat toimineet paljon paremmin Venäjällä kuin Ukrainassa, on tämän sodan keskeinen kysymys, kommentoi ukrainalainen tutkija Volodymyr Ištšenko.
– Väitän, että tärkein syy ei ole resurssien epätasapaino, vaan valtioiden kapasiteetin epätasapaino ja se, kuinka paljon ihmiset luottavat valtioidensa luomaan järjestykseen. Ukrainan valtion syvenevässä kriisissä, josta [valtiosta] tässä sodassa oletetaan olevan kyse, saattaa olla tärkein yksittäinen tekijä sen lopputuloksessa.
Ukrainassa valtio on jo pidemmän aikaa joutunut turvautumaan pakkovärväykseen, eli ”bussifikaatioon”, jossa miehiä kidnapataan kaduilta, sullotaan minibusseihin ja pakotetaan palvelemaan asevoimissa. Vaikka samanlaiselle käytännölle ei ole toistaiseksi ollut laajaa tarvetta Venäjällä – poikkeksista huolimatta – maan puolustusministeriö on lokakuussa esittänyt asetusluonnoksen, joka laajentaa sotilaspoliisin toimivaltuuksia merkittävästi.
Venäjän viranomaiset ovat päättäneet ottaa käyttöön Ukrainasta tuttuja ”parhaita käytäntöjä”: sotilaspoliisi saa valtuudet järjestää väijytyksiä, tiesulkuja ja saartorenkaita, suorittaa takaa-ajoja sekä lähettää siviiliasuisia partioita etsimään asepalveluksesta kieltäytyviä tai luvattomasti yksiköstä poistuneita henkilöitä. Lisäksi näillä turvallisuusviranomaisilla on oikeus ottaa sormenjälkiä, valokuvia ja videotallenteita sellaisista kiinniotetuista, jotka kieltäytyvät esittämästä henkilöllisyystodistustaan.
– Yhtäläisyydet ovat ilmeisiä, kommentoi venäläinen Militant-julkaisu.
– Vuosien ajan meille on kerrottu – kaikista mahdollisista lähteistä – Ukrainan kaduilla vallitsevasta pakkovärväyksestä ja laittomuuksista; näitä on käytetty todisteina häikäilemättömästä järjestelmästä. Nyt kun Venäjän armeija tarvitsee lisää miehistöä, se on turvautunut täsmälleen samoihin menetelmiin. Siviiliasuiset partiot, asuinalueiden pihoilla järjestetyt väijytykset ja ihmisten kokoamiset kaduilta – nämä eivät enää ole vain sen ”hallinnon” tunnusmerkkejä, jota vastaan Venäjä väittää taistelevansa, vaan ne ovat nyt viralliseen asetusluonnokseen kirjattuja ”parhaita käytäntöjä”.
– Mikä tahansa byrokraattinen koneisto – oli se sitten Kiovassa tai Moskovassa – turvautuu väistämättä pakottamiseen, valvontaan ja ihmisten väkisin riveihinsä ottamiseen, kun vastassa on miehistöpula. Jos siis näet kadunkulmassa väijyvän epäilyttävän näköisiä, rotevia miehiä, joilla on yllään khakinväriset toppatakit, älä hämmästy. Kyse on vain uusien toimintastandardien toimeenpanosta.
– Ihmisten ihmisarvon, perusoikeuksien ja jopa heidän henkensä riistäminen kansallisen selviytymisen nimissä ei välttämättä tee maasta vahvempaa tai turvallisempaa. Pakko voi myös synnyttää kaunaa, tuhota luottamuksen julkisiin instituutioihin ja syventää kuilua valtion ja niiden välillä, joita se vaatii puolustamaan sitä, kommentoi ukrainalainen tohtori Marta Havryshko.
– Syvempi kysymys on, mitä tapahtuu, kun univormuun pakotetut miehet lakkaavat pitämästä viranomaisten pakottamia taistelupakkoja oikeutettuina. Osittain pakottamisen avulla rakennetun armeijan on taisteltava paitsi vihollista vastaan etulinjan toisella puolella, myös omien riveissään olevien vieraantumista vastaan.
– Valtio voi pakottaa miehen univormuun. Se ei voi pakottaa häntä uskomaan asiaan, luottamaan komentajiinsa tai pitämään uhraustaan vapaaehtoisena. Eikä mikään määrä isänmaallista retoriikkaa voi muuttaa pakottamista suostumukseksi.
Artikkelin kuva: Pakkovärväystä Ukrainassa. Lähde: Suspilne Lutsk
