Aktivistit Ukrainasta ja Venäjältä vaativat rauhaa alhaalta ylöspäin

Lontoon kansainvälisessä rauhankonferenssissa lauantaina kuultiin sekä ukrainalaisen että venäläisen sodanvastustajan puheenvuorot, joissa korostettiin rajat ylittävää tavallisten ihmisten välistä solidaarisuutta hallitsevien luokkien taakse asettumisen sijaan.

– Olen ukrainalainen. Tulen maasta jossa Venäjän pommit ja ohjukset tappavat edelleen siviilejä, ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan ​​sodan kauhuja. Mutta tämän tosiasian tunnustaminen ei tarkoita Ukrainan oligarkkien, Ukrainan hallituksen tai heidän harjoittamansa politiikan tukemista, sanoi ukrainalainen rauhanaktivisti Igor Romanshuk.

– Liian usein meille esitetään väärä valinta: meille sanotaan, että on joko tuettava Putinia tai Zelenskyiä. Joko venäläistä sovinismia tai ukrainalaista nationalismia, joko jompaakumpaa hallitsevaa luokkaa. Mutta Ukrainan, Venäjän, Britannian, Sudanin tai Iranin ihmisten ei ole pakko valita eri hallitsevien luokkien välillä.

– Vapauden ja demokratian lipun alla Ukrainan hallitseva luokka vaatii ihmisiä uhraamaan henkensä autoritaariselle järjestelmälle, joka pitää miljoonia köyhyydessä samalla kun rikastuttaa etuoikeutettua vähemmistöä huipulla. Samalla kun Ukrainan eliitit ostavat itselleen luksusasuntoja Monacossa ja maaseutukartanoita Kiovassa, sodan kustannukset lankeavat työläisten, opiskelijoiden, eläkeläisten ja köyhien perheiden harteille. Ne lankeavat niiden harteille, jotka Ukrainan viranomaiset mobilisoivat tähän sotaan heidän tahtoaan vastaan ​​joka ikinen päivä.

– Ne, jotka vastustavat tätä politiikkaa Ukrainassa, joutuvat rikosoikeudelliseen syytteeseen ja vankeuteen. Maaliskuussa tänä vuonna Ukrainan poliisi pidätti ukrainalaisen pasifistin Juri Šelašenkon, eväsi häneltä pääsyn asianajajaansa ja käytti fyysisistä väkivaltaa. Häntä vastaan ​​on edelleen nostettu rikosoikeudellinen syyte.

– Vasemmistolainen aktivisti Bogdan Syrotiuk on ollut vangittuna vuodesta 2024 lähtien NATOn vastustamisesta ja ukrainalaisten ja venäläisten työntekijöiden välisen solidaarisuuden vaatimisesta. Ja juuri aiemmin tällä viikolla alaikäisen lapsen äiti Natalia Krovatšenko tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen Zelenskyin kritisoinnista sosiaalisessa mediassa. Todellinen solidaarisuus Ukrainaa kohtaan tarkoittaa Ukrainan kansan, ei heidän hallintonsa, tukemista.

– Kaikki sotilaallinen tai taloudellinen apu, joka jättää tämän asian huomiotta, on rikos Ukrainan kansaa vastaan. Ukrainalaiset haluavat puolustaa kotejaan, perheitään ja valinnanvapauttaan, mutta minkä vapauden puolesta heidän pitäisi uhrata henkensä, kun he näkevät ympärillään vain köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja poliittista sortoa jopa lievimpiäkin toisinajattelijoita vastaan?

– Keskeinen kysymys ei ole se, miten pakottaa ukrainalaiset taistelemaan, vaan millaista Ukrainaa he todella haluaisivat puolustaa. Ukrainaa ilman pakkovärväystä, kielellistä syrjintää ja poliittista sortoa. Ukrainaa, joka kuuluu enemmistölle eikä oligarkeille. Ukrainaa, joka kannattaa rauhaa eikä loputonta sotaa ja diktatuuria. Välitön rauha on Ukrainan kansan ensisijainen etu, ei antautumista, kuten hallitseva luokka yrittää sitä esittää.

– Jos Venäjän johto hylkää rauhan, meidän on löydettävä liittolaisia ​​Venäjän yhteiskunnasta karkurien, asevelvollisuuden välttelijöiden, siirtolaisten ja kaikkien niiden rinnalle, jotka vastustavat tätä sotaa alhaalta päin. Venäläiset karkurit eivät ole Ukrainan kansan vihollisia, vaan luonnollisia liittolaisia ​​tässä taistelussa tätä sotaa vastaan. Ja ne, jotka hylkäävät sodan, tarvitsevat laillista suojaa ja keinoja elättää itsensä muuton jälkeen. Tämä on yksi käytännöllisimmistä tavoista edistää rauhaa tänä päivänä.

– Ihmiset ovat nykyään kaikkialla maailmassa loukussa länsimaisen ja länsivastaisen imperialismin välissä. Ja siksi tarvitaan vahvaa kansainvälistä sodanvastaista liikettä tänä päivänä. Se on osoittanut, että loputtomalle sodalle on vaihtoehto, joka perustuu tavallisten ihmisten yhteiseen etuun rintaman molemmilta puolilta.

– Kutsumme kaikkia konferenssin osallistujia liittymään sodanvastaisiin kansainvälisiin liikkeisiin, järjestäytymään ammattiliittoihin ja aktivistiryhmiin tukeakseen tietoisia aseistakieltäytyjiä, karkureita, pakolaisia ​​ja kaikkia niitä, jotka hylkäävät tämän sodan alhaalta päin. Neuvostoajan jälkeisenä vasemmistona vastustamme Venäjän imperialismia, NATOa, militarismia ja kaikkea politiikkaa, joka uhraa tavallisia ihmisiä valtioiden ja oligarkkien etujen vuoksi.

* * *

– Edustan Neuvostoliiton jälkeisen vasemmiston unionia, venäläis-ukrainalaista koalitiota. Toverini ovat edelleen vankilassa Venäjällä. Toiset jatkavat sodanvastaista toimintaa eivätkä voi paljastaa nimeään. Ja minä edustan heitä tänään, jatkoi venäläinen rauhanaktivisti Andrei Demedov.

– Länsimainen media ja poliittinen eliitti toistavat jatkuvasti, ettei Venäjällä ole sodanvastaista vastarintaa. Se on väärin.

– Neljän sodan vuoden jälkeen vastarinta on vihdoin muuttumassa massiiviseksi, mutta se on harvoin avoimia protesteja. Useimmiten se on sabotaasia ja karkuritoimintaa, kieltäytymistä osallistua sotaan. Miljoonat venäläiset pyytävät järjestelmää laittamaan heidät vankilaan sen sijaan, että he osallistuisivat sotaan. Olemme yhteydessä moniin ryhmiin Venäjällä. Useimmat karkurit lähetetään yksinkertaisesti takaisin väkisin rintamalle. Olemme kuulleet ainakin 120 000 karkuritapauksesta sodan alusta lähtien. Putinin suurin ongelma on armeijaan valmiiden ihmisten puute. Ihmiset vastustavat huomaamattomasti, yksilöllisesti. Ilman organisaatiota tai poliittista edustusta.

– Ja juuri tästä miljoonien ihmisten passiivisesta vastarinnasta on tulossa Putinin hallinnon suurin uhka. Siksi käynnistämme tänään kansainvälisen solidaarisuuskampanjan venäläisten sotilaskarkurien kanssa.

– Mutta Putinin hallinto on löytänyt odottamattoman liittolaisen länsimaisista hallituksista, jotka ovat päättäneet evätä pääsyn maaperälleen kaikilta venäläisiltä, ​​jotka ovat osallistuneet sotaan armeijassa. Tämä tehdään hyvin yksinkertaisesta ja loogisesta syystä. He haluavat kriminalisoida ihmiset rintaman toisella puolella oikeuttaakseen sotilasmenojen lisäämisen sosiaalimenojen sijaan. Sen sijaan, että rahoitettaisiin kouluja ja sairaaloita. Mutta sama logiikka antaa Putinille mahdollisuuden pysyä vallassa.

– Mitä voimme tehdä? Voimme osoittaa, että rajojen ulkopuolella miljoonissa venäläisissä löydämme miljoonia ystäviä, miljoonia liittolaisia. Tarvitsemme rauhaa, joka perustuu kansojen väliseen solidaarisuuteen.