Sotilasliitto NATOn tiistaina alkavaa mielenosoitusta on vastustettu kielloista huolimatta sunnuntaina monin tavoin Turkissa. Ankarassa, jossa kaikenlainen NATO-vastainen toiminta oli etukäteen kielletty, kommunistit onnistuivat silti järjestämään mielenosoituksen.
Pääkaupungissa Ankarassa, jossa NATO aikoo kokoontua huippukokoukseensa tiistaina, kaikenlainen sotilasliiton vastainen toiminta oli etukäteen kielletty. Myöhemmin kieltoja laajennettiin, ja NATOn protestointi kiellettiin lopulta 11 maakunnassa. Pääkaupungin ohella mielenosoitukset kiellettiin Eskişehirissä, Mersinissä, Karabükissä, Adanassa, Bolussa, Niğdessä, Konyassa, Sakaryassa, Elazığissa ja Antalyassa.
Kiellot koskevat yhteensä aluetta, jolla asuu 18,8 miljoonaa Turkin kansalaista. Kieltojen laajennus kaupunkeihin satojen kilometrien päässä Ankarasta osoittaa, ettei niillä ole mitään tekemistä NATO-vieraiden turvallisuuden kanssa, vaan kysymyksessä on laaja kampanja NATO-vastaisen liikkeen tukahduttamiseksi.
Pääkaupungin poikkeustilasta huolimatta Turkin kommunistinen puolue (TKP) onnistui järjestämään sunnuntaina marssin Kızılay-aukiolle iskulauseella ”Alas imperialismi, alas NATO!” klo 17.
Tämän Ankaran saarron murtaneen toiminnan jälkeen TKP:n jäsenet käynnistivät samanaikaisia marsseja NATOa vastaan Istanbulissa, Izmirissä, Adanassa, Samsunissa ja Çanakkalessa.
Yli 100 Turkin kommunistisen puolueen jäsentä pidätettiin Ankarassa poliisin hyökättyä mielenosoitusta vastaan. Myös turkkilaisen soL-sanomalehden julkaisukoordinaattori Ali Ufuk Arikan sekä soL:n päätoimittaja Yalçın Cuğ pidätettiin.
– Marssimme Ankaran sydämessä, jota he yrittivät alistaa kielloilla ja sorrolla, huutaen NATOa vastaan ’Imperialistit, ulos!’. Vapauttakaa toverimme, jotka pidätettiin heidän saapuessaan Kızılayhin, välittömästi! Tässä maassa NATOa vastaan protestointi ei ole rikos, se on kunnia, TKP tiedotti.
– Noin viikon ajan patriootteja, vallankumouksellisia ja kommunisteja on pidetty pidätettyinä kaikkialla Turkissa, jotta NATO-johtajat voivat elää mukavasti eikä kukaan uskalla puhua hallituksen Amerikan-myönteisiä hankkeita vastaan, TKP:n pääsihteeri Kemal Okuyan sanoi.
– Tänään, aivan kuten aiemmin lupasimme, kello 17, Ankaran keskustassa Kızılayssa ankaralaiset kommunistit haastoivat NATOn, koska sanoimme, että Turkin pääkaupunki Ankara ei voi koskaan pysyä hiljaa NATOa ja imperialisteja vastaan.
Okuyan jatkoi lausuntoaan muistellen Deniz Gezmişin ja hänen mukanaan olleiden yliopisto-opiskelijoiden 15.–18. heinäkuuta 1968 Istanbulin Dolmabahçessa ankkuroitua Yhdysvaltain 6. laivastoa vastaan suorittamaa toimintaa:
– Vuosikymmeniä sitten ne, jotka heittivät 6. laivaston sotilaat mereen, herättivät henkiin tämän maan ylpeyden, kunnian ja itsenäisyysintohimon; nyt te, me ja vallankumoukselliset kaikkialla Turkissa teette samaa. Älköön kukaan unohtako tätä. Historia ei koskaan unohda eikä anna anteeksi.
Istanbulissa järjestettiin kolme mielenosoitusta
Istanbulissa järjestettiin sunnuntaina kolme NATO-vastaista anti-imperialistista mielenosoitusta sotilasliiton tiistaina alkavaan huippukokoukseen liittyen.
Yhdistynyt kommunistinen puolue BKP järjesti ensimmäisenä kävelymarssin Istanbulin Kadıköyn kaupunginosassa ”itsenäisyyden ja sosialismin puolesta, NATOa vastaan” klo 17.
Turkin kommunistinen puolue TKP järjesti oman marssinsa NATOa vastaan, joka kokoontui Taksimissa klo 18.
Tuhannet ihmiset kokoontuivat AKM:n (Atatürkin kulttuurikeskus) eteen ja marssivat joukoittain kohti Dolmabahçea. Kansalaisia, jotka kokoontuivat ”Ero NATOsta, alas imperialismi” -kyltin taakse, tukivat myös Istanbulissa pidetyn kansainvälisen NATOn vastaisen huippukokouksen edustajat.
Sosialistien perustama ”Ei NATOlle” -koordinaatioliittouma järjesti sekin mielenosoituksen Istanbulissa.
Sosialististen puolueiden ja ryhmien, kuten TKH:n, EMEP:n, vasemmistopuolueen, TİP:n, Halkevlerin, Vallankumouspuolueen ja EHP:n, koolle kutsuma ”kansanmarssi” NATOa vastaan kokoontui Härkäpatsaan edessä Kadıköyn kaupunginosassa. Siitä marssi jatkui Kadıköy Eminönün lauttaterminaalille kello 19:30 antaakseen lausunnon.
– Sanomamme on selvä tätä imperialistista sotakoneistoa vastaan, jota tunnetaan kontrasissisotamenetelmistä, vallankaappauksista, miehityksistä, teurastuksista, tuhoamisesta ja sodasta ympäri maailmaa: Tämä maa ei tule olemaan NATOn päämaja, imperialismin tukikohta tai sotaparonien neuvottelupöytä.
”Ei NATOlle” -koordinaatio järjesti sunnuntaina mielenilmauksia Istanbulin ohella Çanakkalessa, Gaziantepissa ja Balıkesirissä.
Siitä huolimatta, että eri kuvernöörit ovat rajoittaneet mielenosoituksia ja lehdistötilaisuuksia, myös muita protesteja on nähty kuluneen viikon aikana.
Maanantaina Kocaelissa järjestettiin NATOn vastainen mielenosoitus ammattiliittojen liiton kutsusta, ja tiistaina Gebzessä järjestettiin toinen mielenosoitus Gebzen ammattiliittojen liiton kutsusta. Taisteleva kuljetusalan ammattiliitto Nakliyat-İş on myös osoittanut mieltään tulevaa NATOn huippukokousta vastaan suoraan työpaikoilla. Eskişehirin kaupungissa Turkin kommunistisen puolue TKP järjesti oman NATO-vastaisen mielenosoituksensa viikolla.
Valtiovallan sortotoimet jatkuvat
Mielenosoitusten ohella myös Turkin valtion sortotoimet anti-imperialistista liikettä kohtaan ovat jatkuneet. Päiviä ennen NATOn huippukokousta poliisi teki ratsian useisiin koteihin Istanbulissa, Ankarassa, Izmirissä, Kocaelissa, Bursassa, Antalyassa, Eskişehirissä, Denizlissä, Dersimissä ja Urfassa. Turvallisuusjoukkojen kerrotaan käyttäneen ratsioissa aseita ja kyynelkaasua.
Eskişehirin kaupungissa TKP:n järjestämän mielenosoituksen jälkeen maakunnan kuvernöörin toimisto kielsi kaikki NATOon liittyvät mielenosoitukset. Puolueen asianajajat ovat nostaneet asiasta kanteen.
Lauantaina Istanbulin Kadıköyn ja Beşiktaşin kaupunginosissa pidätettiin yhteensä kuusi TKP:n jäsentä heidän asettaessaan julisteita, ja kolmea puolueen jäsentä syytettiin ”rikoksen yllyttämisestä”.
Ainakin yhdeksän ihmistä pidätettiin lauantaina illalla AKA-DER:n Ankaran Tuzluçayırin osastolle tehdyssä ratsiassa. Ainakin kuusi Antakyasta ja kolme Adanasta kotoisin olevaa Kaldıraç-liikkeen jäsentä oli jo pidätetty. Ainakin viisi muuta Kaldıraç-liikkeen jäsentä, jotka olivat matkustaneet İzmiristä Ankaraan, pidätettiin myös. Lisäksi Kaldıraç-liikkeen edustaja Hakan Dilmeç pidätettiin Ankarassa.
Osmaniyen kaupungissa raportoitiin toisesta pidätyksestä. Myöhään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä TEM (terrorismin vastainen yksikkö) otti TKP:n jäsenen säilöön kotonaan syytettynä ”vihan ja vihamielisyyden lietsomisesta yleisön keskuudessa” hänen NATOon liittyvien sosiaalisen median julkaisujensa perusteella.
Sunnuntaiaamuna İzmirissä puolestaan viisi sosialistisen SMI-liikkeen jäsentä otettiin kiinni kotietsintöjen yhteydessä syytettyinä NATO-vastaisesta toiminnasta.
Istanbulissa tehtiin kotietsintöjä vallankumouksellisten nuorisoyhdistysten ja vallankumousliikkeen toimipisteisiin. Vallankumouksellinen nuorisoyhdistys ilmoitti, että lähes 100 sen jäsentä oli pidätetty Istanbulissa.
Myös Ezgi Önalan, nykyjuristien yhdistyksen Istanbulin osaston johtaja, pidätettiin kotietsinnän jälkeen.
Ystävyys- ja kulttuuriyhdistys ilmoitti myös, että lukuisia ihmisiä pidätettiin kotietsinnöissä Istanbulissa ja Izmirissä. Izmirin ystävyys- ja kulttuuriyhdistyksen jäsenten lisäksi kotietsinnöissä pidätettiin myös Partizanin, BDSP:n, SMİ:n ja SODAP:n jäseniä.
Dersimissa pidätettiin Partizanin lukijoita. Kolme SOL-puolueen jäsentä pidätettiin Denizlissä.
Kocaelissa pidätettiin ainakin kuusi ihmistä, mukaan lukien työväenpuolueen jäseniä ja johtoa.
Samaan aikaan Istanbulin opiskelijoiden, harjoittelijoiden ja työntekijöiden lakimiesten toimikunta, joka kuuluu nykylakimiesten yhdistykseen, ilmoitti, että oikeustieteen opiskelijat Boran Işıldak ja Burhan Can pidätettiin Tuzluçayırissa Ankarassa.
Urfassa EMEP:n, TİP:n ja SEP:n jäseniä pidätettiin kotietsintöjen jälkeen.
Kolme ihmistä pidätettiin Denizlissä vasemmistopuolueen jäseniin kohdistuneen kotietsinnän aikana.
Poliisi teki ratsioita useisiin koteihin Antalyassa. Ainakin 35 ihmistä pidätettiin, mukaan lukien Halkevlerin (kansantalojen) yleisen toimeenpanevan komitean jäsen Gürkan Gülseven, Antalyan Halkevi-osaston ja koko sen johtoryhmän johtaja Gülcan Şahin sekä 11 Halkevlerin jäsentä, TİP:n (Turkin työväenpuolue) Antalyan maakuntajärjestön johtajia, Emek Gençliğin (työväenpuolueen nuoriso) jäseniä ja Kaldıraç-liikkeen jäseniä.
Myös akateemikot Sibel Özbudun ja Temel Demirer pidätettiin sunnuntaiaamuna Istanbulissa Muğlan syyttäjänviraston toimesta heidän sosiaalisen median julkaisujaan koskevan tutkinnan yhteydessä.
Lisäksi T24:n ulkomaanuutisten toimittaja Buse Söğütlü ja Odatv:n toimittaja Ceren Erdoğdu otettiin säilöön kodeistaan aamutunneilla tehdyssä ratsiassa.
Turvatoimet ovat poliittinen näytös
– Tämä on poliittinen näytös; se sekä vakuuttaa imperialismille ”sisäisen rintaman” vahvuudesta että toimii propagandana tosiasiallisen poikkeustilan puolesta hiljaisuuden varmistamiseksi, kirjoittaa Fatih Yaşlı soL Haber -julkaisussa.
Siinä missä hallitseva puolue on sitonut oman tulevaisuutensa ja selviytymisensä täysin imperialismiin, ei turkkilaisen valtavirran opposition ”vasemmistolta” tai ”oikeistolta” ole noussut esiin yhtäkään eri mieltä olevaa ääntä.
– Özgür Özel käyttäytyy kuin ei olisi tietoinen tästä huippukokouksesta eikä lausu yhtäkään merkityksellistä sanaa siitä, että Turkkia kohdellaan siirtomaa-alueena. Kılıçdaroğlu on jo noussut uusottomaanien laivaan. IYIP (Hyvä puolue) järjestää ”lippumielenosoituksen”, mutta NATOsta tai huippukokouksesta ei sanota mitään; sen sijaan IYIP:n edustajat jättävät esityksen tukipaketista huippukokouksen toimenpiteistä kärsiville yrityksille. Bahçeli yrittää ryhmäpuheessaan väitteiden mukaan pitää kiinni uhmakkaasta kannasta, mutta lopulta ei mene pidemmälle kuin vaatii NATOa tunnustamaan Turkin merkityksen ja omaksumaan vastaavan strategian. DEM:n (Demokraattisen kansanpuolueen) jäsenet ovat järkyttyneitä [huippukokouksen] operaatioista ja käytännöistä, mutta tämä epämukavuus ei johdu periaatteellisesta imperialismin ja NATOn vastaisesta kannasta; heidän lausuntonsa ovat vain näytöstä. Samoin islamistit ovat omaksuneet ”lampaiden hiljaisuuden” ja seisovat ojennuksessa NATOn edessä odottaen.
– Tällaisessa tilanteessa jäljellä ovat vain vallankumoukselliset, sosialistit ja kommunistit, mutta jopa heidän valtansa ja kykynsä ovat rajalliset. Tästä huolimatta on välttämätöntä nähdä tämä: vaikka Turkin järjestelmä on sitonut kohtalonsa täysin imperialismiin, yhteiskunnassa on taustalla vihaa imperialismia, länttä, Yhdysvaltoja ja NATOa kohtaan; Turkki on maa, jossa anti-imperialistinen ja itsenäisyyttä tavoitteleva mieliala on edelleen vahva ja resonoi yhteiskunnassa. On tärkeää olla tästä tietoinen, ottaa se huomioon keskeisenä elementtinä poliittisessa strategiassa, joka ulottuu tänään huomiseen, selittää yhteiskunnalle, että ihmiskunnan ja Turkin valitsema tie ei ole kohtalo, ja tuoda yleisön tietoon ja popularisoida politiikkaa, joka puolustaa samanaikaisesti sodanvastaisuutta, anti-imperialismia ja itsenäisyyttä.
Turkki tähtää lännen etuvartioksi
– Turkin hallitseva luokka pyrkii, aivan kuten ensimmäisessä kylmässä sodassa, muuttamaan Turkin lännen ”etuvartioksi”, erityisesti sen geopoliittisen sijainnin kautta, Fatih Yaşlı kirjoittaa.
– Nykyään yhtälöön on kuitenkin lisätty uusia tekijöitä. Ensinnäkin, toisin kuin vuonna 1946, uusottomanismi on käytännössä tullut valtion viralliseksi ideologiaksi, ja edessämme on imperialistinen, laajentumishaluinen visio.
– Toisaalta eroja on myös aseteollisuuden osalta; Turkin kapitalismi käy läpi vakavaa muutosprosessia, jonka keskiössä on aseteollisuus, aseiden tuotannosta ja viennistä on tulossa keskeinen osa teollisuutta, ja sotien luonteen muuttuessa miehittämättömien ilma-alusten teknologiaa pyritään kääntämään eduksi. Lisäksi ennustetaan, että Turkin asevoimilla voi olla paljon tärkeämpi rooli kuin ennen uudessa eurooppalaisessa turvallisuusarkkitehtuurissa, jossa Yhdysvallat vetäytyy suhteellisen vähän ja armeijaa pidetään jälleen ”Turkin suurimpana vientituotteena”.
Tässä suhteessa erottuu kaksi konkreettista kehitysaskelta: Adanaan perustettava uusi NATO-joukkojen komentokeskus ja Istanbuliin perustettava uusi laivasto-osasto.
– Kun otetaan huomioon länsimaiden yhteinen näkökulma Iraniin ja Venäjään, näiden laitosten tarkoitus käy selväksi.
Työväen antimilitaristit 