Valtioneuvoston viime marraskuussa asettamalta parlamentaariselta työryhmältä tuli eilen julkisuuteen vahva kannanotto sotilasmenojen holtittoman kasvattamisen puolesta jopa reippaasti yli virallisen NATO-tavoitteen. Nyt puhutaan jo 14–15 miljardin tasosta, joka tulisi saavuttaa ja siellä pysyä, vrt. nykyinen 7,7 miljardia. Lisäystä siis jopa melkein kaksinkertaiseen määrään nykytasosta. Mistä ja keneltä tuo 7 miljardia tullaan ottamaan?
Raportissa tätä tavoitetta perustellaan seuraavasti: Koska paisuvat sotilasmenot estävät luonnollisesti sodan, tulevat ne aina automaattisesti sotaa halvemmaksi vaihtoehdoksi, niin kauan kun pysytään noin alle 30% bkt:stä joka käytettiin edellisissä sodissa.

Miksi ei tällä järkeilyllä siis suoraan nostettaisi sotilasmenoja vaikka 29% prosenttiin bkt:stä, niin olisi kaikista varminta että sota ei syty, ja silti ”tulisi halvemmaksi”?
Samalla puhutaan kuin eurooppalainen suursota olisi jo käynnissä: Suomi on ”etulinjan” maa jonka täytyy NATO-tavoitteen ylittämisellä näyttää esimerkkiä ”selustan” maille, jotta nämäkin nostaisivat sotilasmenojaan.
* * *
Vaikka raportissa todetaan, ettei kyseessä ole ”yhteisen poliittisen kannan muodostaminen, vaan informointi”, on selvää että eduskuntapuolueiden yhdessä allekirjoittama raportti tulee ohjaamaan poliittista keskustelua tiettyyn suuntaan.
Vasemmistoliitto jätti ainoana puolueena eriävän mielipiteen raporttiin, jossa peräänkuulutetaan laajempaa parlamentaarista keskustelua sotilasmenoista. Samaan aikaan kun puolue on sitoutunut NATO-jäsenyyteen, se haluaa toisaalta esittää olevansa jotenkin irrallaan NATOn edellyttämästä 3,5% sotilasmenotavoitteesta.
Myös Yhdysvaltain viime toimet saavat kritiikkiä, mutta tässäkin sävy on kummallinen: aivan kuin Yhdysvaltain imperialismi, laittomat hyökkäykset maailmalla jne. olisivat pelkkää Donald Trumpin kauden ilmiötä, eivätkä jotain jota Yhdysvallat on toteuttanut vuosikymmenten ajan, ellei peräti vuosisatojen. Tämä tuo jälleen esiin imperialismianalyysin puutteen suomalaisessa vasemmistossa.
Antimilitaristiselle liikkeelle raportti tarkoittaa yhtäältä kylmää kyytiä, toisaalta mehevää ristiriitaa johon iskeä. Samojen parlamentaaristen puolueiden itselleen sopima velkajarru tarkoittaa käytännössä seuraavalle hallitukselle 8–11 miljardin euron sopeutustarvetta vuoteen 2031 mennessä.
Tämä yhtälö on selvästi kestämätön suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Jotta sosiaali- ja terveyspalvelumme, koulutus, infrastruktuuri ja muut arjen turvallisuudelle välttämättömät asiat voidaan säilyttää edes nykytasolla, saati sitten että niitä parannettaisiin, on uskallettava käydä sotilasmenojen hallitsematonta kasvatusta vastaan.

Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.