Kienthalin manifesti

Satakymmenen vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan sosialistiset vastustajat kokoontuivat Kienthalissa, Sveitsissä, ja esittivät vetoomuksen, jossa he kehottivat työväestöä ”käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja ihmisteurastuksen nopeaksi lopettamiseksi”. Vetoomus, joka tunnetaan nimellä ”Kienthalin manifesti”, ilmestyy tässä tiettävästi ensimmäistä kertaa suomeksi.

Seitsemän kuukautta aiemmin sotivien ja puolueettomien maiden sosialististen ryhmien ensimmäinen kokoontuminen oli tuottanut Zimmerwaldin manifestin, josta tuli nopeasti sosialististen sodanvastaisten voimien johtolippu kaikkialla Euroopassa.

Toinen konferenssi pidettiin 24.-30. huhtikuuta 1916 Kienthalin vuoristokylässä puolueettomassa Sveitsissä. Sen kokoukset paljastivat, että sodanvastaiset sosialistiset voimat kasvoivat ja radikalisoituivat, mutta myös, että niiden väliset erimielisyydet olivat laajentuneet.

Kienthalissa 43 edustajaa edustivat sosialisteja Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Puolasta, Portugalista, Venäjältä, Serbiasta ja Sveitsistä, sekä kaksi tarkkailijaa, joista yksi oli Britanniasta. Yli kymmeneltä edustajalta evättiin matkustusasiakirjat, eivätkä he voineet osallistua.

Maailmansota oli umpikujassa. Jättimäiset taistelut, joista jokainen vaati satojen tuhansien ihmisten hengen, johtivat vain pieniin muutoksiin taistelulinjoissa. Jopa ei-taistelevien keskuudessa sodan aiheuttamat kuolemantapaukset nousivat miljooniin.

Samaan aikaan, ankarista tukahduttamistoimista huolimatta, vastarinta työväestön keskuudessa lisääntyi. Venäjällä protestilakot koskettivat satojatuhansia työläisiä Zimmerwaldin ja Kienthalin konferenssien välisenä aikana.

Zimmerwald-liike yhdisti taistelulinjojen yli sosialisteja, jotka vastustivat hallitsevien luokkiensa sotatoimia ja työskentelivät joukkotyöläisten toiminnan puolesta teurastuksen lopettamiseksi. Zimmerwaldin kannattajat olivat yhtä mieltä siitä, että vaadittiin välitöntä rauhaa ilman aluevaltauksia tai korvauksia. He hylkäsivät kaikki sotivien valtioiden valloitussuunnitelmat.

Rauhan saavuttamistavasta oli kuitenkin vähemmän yksimielisyyttä. Monet sosialistit kannattivat hallitusten painostamista rauhanneuvotteluihin. Radikaalimmat edustajat, Venäjän bolševikkien johdolla, kehottivat työläisiä taistelemaan ”poliittisen vallan, sosialismin ja sosialististen kansojen yhdistymisen puolesta”. He liittyivät Zimmerwaldin vasemmistoon, jonka huuto sotilaille oli: ”Laskekaa aseenne ja kääntäkää ne yhteistä vihollistamme – kapitalistisia hallituksia – vastaan.”

Tämä radikaali visio ennakoi, miten sota lopulta päättyi vallankumousten kautta, jotka pyyhkivät yli Venäjän seuraavana vuonna ja koko Keski-Euroopan vuonna 1918.

Kienthalin edustajat hyväksyivät rauhanpäätöslauselman, joka pyrki jossain määrin omaksumaan Zimmerwaldin vasemmiston kannan jättäen kuitenkin taustalla olevat erimielisyydet ratkaisematta.

Seuraava käännös perustuu John Riddellin englanninkieliseen käännökseen.

---

Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!

Kaksi vuotta maailmansotaa! Kaksi vuotta tuhoa! Kaksi vuotta uhrien verta ja taantumuksen raivoa!

Kuka on syyllinen? Ketkä seisovat niiden takana, jotka heittivät palavan soihdun ruutitynnyriin? Ketkä olivat kauan halunneet tätä sotaa ja valmistautuneet siihen?

Hallitsevat luokat!

Syyskuussa 1915 tapasimme sosialisteina sekä sotivista että puolueettomista maista Zimmerwaldissa ja liityimme käsi kädessä verisen kaaoksen keskellä. Sodan aiheuttamien kauhujen keskellä yhdistimme voimamme julistaaksemme manifestissamme:

Kapitalistisen yhteiskunnan hallitsevat voimat, jotka pitivät kansojen kohtaloa käsissään – sekä monarkistiset että tasavaltalaiset hallitukset, salainen diplomatia, voimakkaat liike-elämän ryhmät, porvarilliset puolueet, kapitalistinen lehdistö, kirkko – kaikki kantavat täyden vastuun tästä sodasta, joka syntyi näitä instituutioita ravitsevasta ja niiden puolustamasta yhteiskunnallisesta organisaatiosta – sodasta, jota käydään heidän etujensa puolesta.

Kuten Jaurès sanoi muutama päivä ennen kuolemaansa: ”Jokainen kansakunta ryntäsi Euroopan kaduilla heiluttaen palavia soihtuja.”

* * *

Miljoonat miehet ovat kaatuneet hautoihinsa. Miljoonien perheiden on surtava. Miljoonat naiset ja lapset on muutettu leskiksi ja orvoiksi. Raunioita on kasattu raunioiden päälle, ja korvaamattomia kulttuurimonumentteja on tuhottu. Ja kaiken tämän jälkeen sota on ajautunut umpikujaan.

Huolimatta lukemattomista uhrimääristä kaikilla rintamilla, mitään ratkaisevaa ei ole saavutettu. Hallitukset uhraavat miljoonia ja taas miljoonia sotilaita vain siirtääkseen taistelulinjoja aivan vähän.

Eivät voittajia eivätkä voitettuja! Tai pikemminkin kaikki osapuolet ovat kärsineet tappion – kaikki ovat vuotaneet verta valkoisiksi, kaikki ovat raunioina, kaikki ovat uupuneita: se on tämän hirvittävän sodan lopputulos. Kaikki tämä osoittaakseen hallitseville luokille, että heidän fantasioitaan imperialistisesta maailmanherruudesta ei ole saavutettu.

Jälleen kerran on tehty selväksi, että ainoat sosialistit, jotka ovat palvelleet kansojensa etuja, ovat ne, jotka vainosta ja panettelusta huolimatta ovat pysyneet lujina nationalistista hysteriaa vastaan ​​ja vaatineet välitöntä rauhaa ilman aluevaltauksia.

Joten liity meihin huutamaan taistelukentillä: Alas sota! Eläköön rauha!

Työläiset kaupungeista ja maaseudulta:

Hallitukset ja imperialistiset klikit yhdessä lehdistönsä kanssa kehottavat teitä pitämään pintanne loppuun asti, jotta sorretut kansakunnat vapautettaisiin. Tämä on raa’in petosmenetelmä kaikista tässä sodassa käytetyistä. Tämän yleisen verilöylyn todellinen tavoite on joidenkin mielestä varmistaa maat, jotka he ovat koonneet ja valloittaneet vuosisatojen sodan aikana. Toiset haluavat jakaa maailman uudelleen laajentaakseen omistuksiaan. He pyrkivät liittämään itseensä lisää maita, repimään ja hajottamaan kokonaisia ​​kansoja, jotta heidät voitaisiin alentaa tavallisten maaorjien ja irtaimen omaisuuden asemaan.

Hallituksenne ja lehdistönne kertovat teille, että sotaa on jatkettava militarismin tuhoamiseksi.

Älkää antako pettää itseänne! Militarismin kansakunnassa voi poistaa vain tämä kansakunta itse, ja sen kukistaminen on jokaisen maan tehtävä.

Hallituksenne ja lehdistönne kertovat teille myös, että sotaa on jatkettava, jotta se olisi viimeinen sota. Tämäkin on petos. Sota ei ole koskaan lopettanut sotaa. Päinvastoin, jokainen sota herättää kostonhimon. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Näin ollen jokaisen uhrauksen jälkeen kiusaajanne vaativat uusia. Eivätkä porvarilliset pasifistiset kiihkoilijat tarjoa pakoa tästä noidankehästä.

On vain yksi tapa estää tulevat sodat: työväenluokan on valloitettava poliittinen valta ja lakkautettava kapitalistinen omaisuus.

Kestävä rauha voidaan saavuttaa vain voitokkaalla sosialismilla.

Proletaarit! Ketkä kehottavat teitä ”pitämään kiinni loppuun asti” ”voittoon” asti?

He ovat ne, jotka olivat todella vastuussa sodan aiheuttamisesta. Heidän joukossaan: lahjuslehdistö, sotaurakoitsijat, sodan hyötyjät ja myös sosiaalipatriootit, jotka matkivat porvarillisia sotaiskulauseita. Heidän joukossaan ovat taantumukselliset, jotka ovat salaa iloisia niiden kuolemasta taistelukentillä, jotka vasta eilen uhkasivat hallitsijoiden etuoikeuksia – sosialistien, ammattiyhdistysaktiivien ja kaikkien niiden, jotka kylvivät sosialismin siemeniä kaupunkeihin ja maaseudulle.

Se on poliitikkojen puolue, joka vaatii meitä odottamaan!

He hallitsevat valtiovaltaa; he hallitsevat valheellista lehdistöä, joka myrkyttää kansaa; he nauttivat vapaudesta ajaa sodan jatkamisen ja kuoleman ja tuhon lisäämisen puolesta.

Ja te olette uhreja. Teillä on vain oikeus nähdä nälkää, olla hiljaa, kärsiä piiritystilan kahleista, sensuurista ja tyrmän tunkkaisesta ilmasta.

* * *

Te, kansa, työtätekevät massat, olette joutuneet sodan uhreiksi, joka ei ole teidän omanne.

Te, kaupunkien ja maaseudun työläiset, seisotte juoksuhaudoissa, etulinjoissa, kun taas linjojen takana näette monia rikkaita ja heidän rikoskumppaneitaan – laiskottelijoita, jotka elävät turvassa. Heille sota tarkoittaa muiden kuolemaa.

Ja vaikka he käyvät luokkataisteluaan teitä vastaan ​​entistäkin raivokkaammin, he saarnaavat teille ”kansalaisrauhasta”. Armottomasti he hyötyvät köyhyydestänne ja kärsimyksestänne, samalla kun yllyttävät teitä pettämään luokkanne ja ajamaan sydämestänne suurimman voimanne – toivonne sosialismista.

Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja luokkaherruus ovat sodassa vielä ilmeisempiä kuin rauhan aikana.

Rauhan aikana kapitalistinen järjestelmä riistää työntekijöiltä elämän ilot; sodassa se riistää heiltä kaiken, myös itse elämän.

* * *

Ja hävitys on ohi. Te, työtätekevät, kannatte näiden rauniokasojen taakkaa tänään ja tulevaisuudessa.

Sadat miljardit käteistä, jotka heitetään sodanjumalan kitaan, eivät ole käytettävissä kansan hyvinvoinnin ylläpitämiseen, kulttuuritarkoituksiin ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin, jotka voisivat helpottaa kohtaloanne, edistää kansansivistystä ja lievittää köyhyyttä.

Ja huomenna uudet ja raskaat verot sälytetään kumarassa oleville harteillenne.

Lopettakaamme siis työnne, rahojenne ja elämänenergianne tuhlaaminen. Nouskaa taisteluun välittömän rauhan puolesta ilman aluevaltauksia!

* * *

Jokaisessa sotivassa maassa työläisnaiset ja -miehet kääntyvät sotaa ja sen seurauksia, köyhyyttä ja puutetta, työttömyyttä ja inflaatiota vastaan. Kohottakoon he äänensä heiltä riistettyjen kansalaisoikeuksien palauttamiseksi ja sosiaalilainsäädännön puolesta, joka esittää työväenluokan vaatimukset kaupungeissa ja maaseudulla.

Seisokoot puolueettomien maiden proletaarit sotivien maiden sosialistien rinnalla heidän vaikeassa taistelussaan ja vastustakoot kaikin voimin sodan laajenemista.

Noudattakoot jokaisen maan sosialistit kansainvälisten kongressien päätöksiä, jotka tekivät työväenluokan velvollisuudeksi tehdä kaikkensa sodan nopeaksi loppuun saattamiseksi.

Painostakaa kaikkia mahdollisia edustajianne, parlamenttejanne ja hallituksianne.

Vaatikaa, että parlamentaaristen puolueiden parlamentaariset edustajat hylkäävät välittömästi kaikenlaisen tuen hallitusten sotapolitiikalle. Vaatikaa, että he tästä lähtien äänestävät kaikkia sodan budjettimäärärahoja vastaan.

Käyttäkää kaikkia mahdollisia keinoja ihmisteurastuksen nopeaan lopettamiseen!

Ottakaa iskulause: Välittömän aselevon puolesta! Nouskaa taisteluun, kansat, jotka kärsivät tuhosta ja murhista!

Olkaa rohkeita! Muistakaa, että te olette enemmistö ja voitte halutessanne ottaa vallan.

Antakaa hallitusten tietää, että viha sotaa kohtaan kasvaa jokaisessa maassa ja sen mukana halu yhteiskunnalliseen kostoon. Tämä tuo lähemmäksi rauhan hetkeä kansojen keskuudessa.

Alas sota!

Eläköön rauha, välitön rauha, ilman aluevaltauksia!

Eläköön kansainvälinen sosialismi!

Toinen kansainvälinen sosialistinen Zimmerwald-konferenssi, 1. toukokuuta 1916.