Tuhannet marssivat tiistaina Pontederan kaupungissa Italiassa suunniteltuja sotilastukikohtia vastaan, aloittaen eurooppalaisen toimintakuukauden uudelleenaseistautumista vastaan.

Tiistaina, kesäkuun toisena päivänä Italiassa vietettiin tasavallan päivää. Päivänä juhlistetaan vuonna 1946 tapahtunutta kansanäänestystä monarkian ja tasavallan välillä fasismista vapautumisen jälkeen. Ensimmäistä kertaa maassa oli yleinen äänioikeus ja myös naiset pääsivät äänestämään.

Pontederan kaupungissa Keski-Italiassa Toscanassa päivää vietettiin rauhanaktivismin merkeissä. Tuhannet marssivat kaupungin kaduilla: kansalaisia, opettajia, opiskelijoita, työläisiä, kerhoja, seurakunnan pappeja ja perheitä, jotka liittyivät taisteluun sotaa vastaan ​​ja rauhan puolesta.

Mielenilmauksella vastustettiin yleisesti sotasuunnitelmien lisäksi hanketta uusista sotilastukikohdista, joka sijaitsisivat Pisan (entisessä Cisamissa San Piero a Gradossa, San Rossoren luonnonpuiston sydämessä) ja Pontederan (Tenuta Isabellan viheralueella) välillä. Samalla tapahtuma aloitti kesäkuun toimintakuukauden uudelleenaseistautumista vastaan Euroopassa, johon kuuluu mielenosoituksia myös Brysselissä ja Helsingissä sunnuntaina 14. päivä.

– Tenuta Isabella ei ole eikä tule olemaan maailmansodan harjoitusten ampumarata, vaan rauhan paikka, jossa sypressipuut, ruohonkorret ja kukat kasvavat ja kestävät, tapahtumaa organisoinut Movimento No Base tiedotti.

– Samalla kun siviilejä ympäri maailmaa tapetaan maistamme ja alueiltamme peräisin olevilla aseilla, hallitus leikkaa kouluilta ja terveydenhuollolta, hylkää julkisen asuntotuotannon ja kutsuu ekologiseen siirtymään tehtäviä investointeja ”kestämättömiksi”, julkisia varoja (alkaen koheesio- ja kehitysrahaston varoista, jotka alun perin oli tarkoitettu sosiaalimenoihin) ohjataan uudelleenaseistuksen rakennustyömaihin. Tuomitsemme jyrkästi operaation, joka on kasvanut alkuperäisistä 190 miljoonasta eurosta holtittomaan yli 520 miljoonan euron julkisen rahan menoerään tilanteessa, jossa talous- ja sosiaalikriisin tulevaisuus on yhä epävarmempi.

– Aivan kuten 25. huhtikuuta päätimme kunnioittaa antifasistista ja antimilitaristista muistoa herättämällä tämän historiallisen vastarinnan päivän henkiin Camp Darbyn mielenosoituksella ja Tre Pinin rauhanleirin uudelleenavaamisella, uskomme, että 2. kesäkuuta, päivänä, jolloin on nähty merkittäviä No Base -liikkeen mobilisaatioita vuosien ajan, on välttämätöntä antaa uusi merkitys sille, mitä todella tulisi pitää kaikkien tässä maassa asuvien ihmisten oikeuksina, eikä vain retorisilla ja merkityksettömillä sanoilla. Sodan torjumisella tänään on oltava konkreettinen merkitys ja kaikkien on toimittava sen mukaisesti, eikä sitä saa vain esitellä julistuksissa, jotka peittävät intressejä kuolemaan ja sortoon.

– Tästä näkökulmasta käynnistämme 2. kesäkuuta mielenosoituksen, joka siirtyy Pontederasta kohti Tenuta Isabellaa, sotilasharjoitusradan ja ampumaradan rakentamisalueelle.

– Pontederasta ei saa tulla kansainväliseen sodankäyntiin osallistuvien eliittiyksiköiden logistista etuvartiota, joka on kaukana väestön todellisista tarpeista. Lähes 4 miljoonan euron kohdentaminen, jälleen kerran julkisista töistä, Pontedera-aseman laiturin 4 parantamiseen ja aseilla, räjähteillä ja ammuksilla lastattujen junien pysäköinnin ja kulun helpottamiseen, voi vain vahvistaa halua tehostaa sotilaallista liikkuvuutta ja sen myötä sotaintressejä.

– Kun tähän hankkeeseen lisätään Piaggiolta tulevat sotatilauskäskyt ja Tenuta Isabellan tukikohdan rakentaminen, Valderasta tulee väistämättä syrjäinen osa nykyistä alueellista sotilaskeskusta, johon kuuluvat Camp Darby (suurin eurooppalainen Yhdysvaltain asevarasto), Pisan sotilaslentokentän laajennus, Darsena Europan rakentaminen Livornoon ja sotilasliitto NATOn komentokeskus Firenzessä. Sen sijaan uskomme Pontederaan ja Valderaan rauhan, kulttuurin ja arvokkaan työn alueina: emme halua Pisan maakunnan vakiintuvan sotaa palvelevaksi keskukseksi!

– Emme voi hyväksyä, että yhteinen voimavara, kuten Pisan ja Pontederan tukikohdille osoitetut 170 hehtaaria viheralueita, uhrattaisiin sotaa palvelevien ampumaratojen ja sotilaskoulutustukikohtien tieltä, mikä pahentaisi entisestään ympäristöongelmia jo ennestään voimakkaasti ihmiskunnan runtelemilla alueilla, jotka ovat jo osoittaneet haavoittuvuutensa tulvien sietokyvyssä.

– Tukikohdan pysäyttäminen tarkoittaa meitä kohti kuilua vetävän asevarustelukilpailun pysäyttämistä: henkemme on arvokkaampaa kuin heidän voittonsa. Maa kuuluu niille, jotka sillä asuvat, ei niille, jotka sitä pommittavat!