Yhdysvaltain ja Israelin aloittaman laittoman hyökkäyssodan kestettyä kuukauden Iranissa Helsingissä osoitettiin mieltä sotatoimia vastaan.
– Yhdysvallat on perustellut Iranin pommittamista hallinnon vaihtamisella. Pommitukset kuitenkin vain synnyttävät epävakautta, kuten on nähty esimerkiksi Afganistanissa tai Irakissa. Iranilaisilla on täysi oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan itse, tiedotti mielenosoituksen järjestänyt Hands off Iran (Finland) -ryhmä.
– Kun kaksi ydinasevaltiota, USA ja Israel, hyökkäävät Iranin kimppuun, se on myös uhka ydinaseiden vastaiselle työlle. Tällainen hyökkäys ei edistä ydinaseriisuntaa tippaakaan. Päin vastoin: se luo vaarallisen tilanteen, jossa ydinaseiden kehittäminen uhkaa levitä yhä uusiin valtioihin.
Länsimaiden interventiot johtavat suurempaan epävakauteen
Ensimmäisen puheenvuoron mielenilmauksessa käytti Elina Rodriguez Vasemmistoliitosta.
– Yhdysvallat romutti Iranin demokratian vuonna 1953, kun demokraattisilla vaaleilla pääministeriksi valittu Mohammad Mossadegh syrjäytettiin CIA:n ja Britannian tiedustelupalvelun toimesta. Mossadegh syrjäytettiin, sillä hän halusi kansallistaa Iranin öljyteollisuuden, joka oli tuolloin brittiläisten yhtiöiden hallussa. Hänen tilalleen asetettiin autoritäärinen kuningas Mohammad Reza Pahlavi. Tapahtumat johtivat islamistiseen vallankumoukseen ja teokraattisen järjestelmän perustamiseen vuonna 1979.
– Lähihistoriaa tarkasteltaessa on selvää, että länsimaiden interventiot Lähi-idässä ovat jatkuvasti johtaneet suurempaan epävakauteen ja konflikteihin. Nyt Yhdysvallat ja Israel ovat jälleen kerran aloittaneet sodan – tällä kertaa Irania vastaan – väittäen sen olevan tarkoitettu ”vapauttamaan” Iranin kansan ja suojelemaan maailmaa islamilaiselta hallinnolta.
– Iranin kohtalo ei määritä vain hallintoa vastaan kamppailevien iranilaisten tulevaisuutta, vaan sillä on laajoja vaikutuksia koko alueeseen. Iran on yksi toimijoista, jotka tukevat länsimaiden toimesta kansanmurhan keskellä eläviä palestiinalaisia materiaalisesti ja poliittisesti.
– Euroopan maiden tulisi tällä hetkellä puolustaa ihmisoikeuksia ja vastustaa Israelin ja Yhdysvaltojen toteuttamia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Sen sijaan EU ja Suomi käytännössä edelleen tukevat hirmutekoja. Olen häpeissäni, että näin on.
– Alle kuukaudessa Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksestä Iraniin on kuollut ainakin 1 500 iranilaista, mukaan lukien 200 alakoululaista. Koko Lähi-idän alue on horjunut, ja Iranin hallinto on vastannut lisääntyneellä väkivallalla omaa kansaansa ja naapurimaitaan kohtaan. Yhdysvallat ja Israel uhkaavat nyt suoraan hyökkäyksillä voimalaitoksiin, jotka vahingoittavat suoraan siviilejä ja aiheuttavat humanitaarisen katastrofin.
– Suomen on vastustettava Yhdysvaltoja ja Israelia sekä tuettava demokratian toteutumista Iranissa iranilaisten ehdoilla. Yhdysvaltojen ja Israelin on lopetettava hyökkäyksensä Iraniin, ja Iranin hallinnon on erottava vallasta, jotta Iranin kansa voi vapaasti valita oman hallituksensa, Rodriguez päätti.
Suomi ei ole sodasta erillään
Seuraavan puheen piti Syksy Räsänen, Sumud-järjestön varapuheenjohtaja.
– Viikko sitten, viime viikon perjantaina Suomen hallitus liittyi kansainväliseen julkilausumaan, jonka allekirjoittaneet valtiot teeskentelevät välittävänsä Iranin hyökkäksistä siviilikohteisiin. Sama Suomen hallitus, joka tukee kolmatta vuotta kansanmurhaa Gazassa suorittavaa Israelia väittää olevansa huolissaan siviileistä ja kannattavansa kansainvälistä oikeutta.
– Asia on päinvastoin. Suomen hallitus on liittoutunut niin tiukasti Yhdysvaltojen kanssa että se ei uskalla enää edes puhua tasapuolisesti kansainvälisen oikeuden puolesta, saati sitten tehdä mitään sen toteutumisen eteen. Hallitus ei uskalla kutsua Yhdysvaltain ja Israelin toimintaa sen oikealla nimellä: hyökkäyssota, saati tuomita sitä.
– Mitä iranilaisten vapauttamiseen tulee, muistan erittäin hyvin Yhdysvaltain hallituksen väitteet siitä, miten sota ja pommitukset vapauttavat afganistanilaiset naiset, vapauttavat irakilaiset, ja miten näitä sotia vastustaneet leimattiin tyrannian tukijoiksi.
– Näitä sotia, joiden jäljet Afganistanissa ja Irakissa voidaan nähdä vielä tänä päivänä, jotka toivat pelkästään kuolemaa ja tuhoa. Ainakin silloin Suomen hallitus vielä vastusti hyökkäyssotaa. Ne ajat ovat menneet.
– Sumudissa, Suomen Palestiina-verkostossa, meidän solidaarisuutemme ei kohdistu hallituksiin eikä puolueisiin vaan ihmisiin. Iranilaiset, palestiinalaiset, libanonilaiset, kaikki ihmiset ansaitsevat vapauden ja ihmisarvoisen elämän.
– Jos me haluamme edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista Lähi-idässä, meidän on aloitettava Suomesta. Me emme ole tästä sodasta erillisiä.
– Israelin Gazassa suorittaman kansanmurhan aikana Suomi on rahoittanut israelilaisia siihen osallisia aseyrityksiä kymmenillä miljoonilla euroilla. Samoja aseyrityksiä jotka nyt osallistuvat sotaan Iranin kanssa.
– Suomen pitää lopettaa asekauppa Israelin kanssa, kieltää siirtokuntatuotteiden tuonti, asettaa akateeminen boikotti, vaatia EU:ssa pakotteita, tuoda sotarikolliset oikeuden eteen, vaatia akateemista boikottia, ja kaikkinaisesti tukea kansainvälistä oikeutta, ja edistää dekolonisaatiota Palestiinassa.
– Jos Israelin apartheidia ei olisi, ei olisi tätäkään sotaa. Vapaus iranilaisille, vapaus palestiinalaisille.
Yhdysvallat ajaa globaalia hegemoniaansa
– USA ja Israel väittivät, että hyökkäyksen syy Iraniin on maan ydinvoimaohjelma. Mutta todelliset syyt vaikuttavat kuitenkin olevan monisyisempiä, totesi Kamal Aranki, PALCIF-yhdistyksen aktivisti.
– Israelin osalta taustalla nähdään usein sionistiseen ideologiaan liitetty ajatus niin sanotusta Suur-Israelista, jonka on esitetty ulottuvan Niililtä Eufratille ja kattavan laajoja alueita Lähi-idässä.
– USA:n toiminnan taustalla puolestaan näöhdään pyrkimys säilyttää oma globaali hegemoniansa ja muokata Lähi-itää uudelleen. Tähän liitetään ajatus alueen valtioiden heikentämisestä ja pirstomisesta etnisten ja uskonnollisten jakolinjojen kautta pienemmiksi ja heikommiksi kokonaisuuksisi.
– Keskeinen tekijä on myös luonnonvarojen, erityisesti öljyn, hallinta, USA ei ole perinteisesti hyväksynyt tilannetta, jossa itsenäiset valtiot hallitsevat täysin omia strategisia luonnonvarojaan. Tätä ajattelutapaa kuvastaa usein lainattu Henry Kissingerin toteamus: ”Hallitse öljyä, niin hallitset kansakuntia; hallitse ruokaa, niin hallitset kansoja.”
