Italialaiset teollisuustyöläiset sanovat ei sodalle tehtaiden sisältä

Italialaisen Leonardo-yhtiön työläiset vastustavat työnantajansa toimintaa tehtaan porttien sisäpuolelta.

Kun Israel aloitti Gazan pommitukset uudelleen lokakuussa 2023, Italian Palestiina-solidaarisuusaktivistit käynnistivät välittömästi kampanjan kansallista aseyritystä Leonardoa vastaan. Yhtiö on yksi maailman suurimmista asevalmistajista ja sillä on tärkeä rooli Israelin Gazan kansanmurhassa käyttämien F-35-koneiden komponenttien tuotannossa. Se myös työskentelee yhdessä israelilaisten aseyritysten, kuten Elbit Systemsin, kanssa.

Leonardon tuotantolaitoksiin on kohdistettu mielenosoituksia, jotka ovat häirinneet tuotantoa ja lisänneet tietoisuutta Italian ja sen puolustussektorin roolista jatkuvassa tuhossa. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että vastustus kasvaa myös yrityksen sisällä, kun työläiset puhuvat Israelille suuntautuvaa asemyyntiä vastaan ​​ja taistelevat estääkseen maan eteläosassa sijaitsevan Leonardo-tehtaan muuttamisen sotilastuotantoon, raportoi New Internationalist -julkaisu.

Lokakuussa ryhmä työläisiä Leonardon tuotantolaitokselta Grottagliessa Etelä-Italiassa julkaisi vetoomuksen, jossa vaadittiin, että yhtiö ja sen tytäryhtiöt lopettavat kaikki sotilastoimitukset Israeliin. Siinä vaadittiin kaikkien kaupallisten sopimusten ja sijoitussuhteiden lopettamista israelilaisten instituutioiden, startup-yritysten, yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa, jotka osallistuvat sotilasoperaatioihin palestiinalaisväestöä vastaan.

Yli 23 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa luki: ”Italia tuomitsee sodan hyökkäysvälineenä muiden kansojen vapautta vastaan ​​ja keinona ratkaista kansainvälisiä kiistoja.”

Vaikka Leonardon johtaja Roberto Cingolan totesi syyskuussa, ettei yhtiö ollut myöntänyt lupaa uusiin vientilupiin Israeliin ”konfliktin puhkeamisen jälkeen”, työläisten lausunnossa todettiin, että yhtiöllä oli vankkaa kaupallista ja sotilaallista yhteistyötä Israelin kanssa ja että ennen lokakuuta 2023 hyväksyttyjä vientilupia ei koskaan peruutettu.

Yksi Grottaglien vetoomuksen esittäjistä, joka pyysi pysyä nimettömänä, sanoo, että tämä julkinen lausunto auttoi avaamaan vuoropuhelun muiden Leonardon tehtaiden työläisten kanssa.

Muutamaa kuukautta myöhemmin ryhmä Torinon helikopteriosaston työläisiä Pohjois-Italiasta kirjoitti tiedotteen Leonardon osallisuudesta Gazan kansanmurhaan, ja tiedote jaettiin heidän kollegoilleen. Yhtiötä vastaan ​​​​suunnattu mobilisaatio oli innoittanut heitä tutkimaan Leonardon suhteita sen strategisiin kumppaneihin, erityisesti Israeliin. He tutkivat Italian puolustustuotteiden vientiä, tuontia ja kauttakulkua koskevia lakeja.

– Valtamedian tarjoamat sokerikuorrutetut tai räikeästi vääristellyt raportit Gazan tapahtumista ovat juurtumassa kollegoidemme keskuuteen, yksi Torinon työntekijöistä selittää.

– He eivät ymmärrä näiden tapahtumien vakavuutta, etenkään työnsä loppukäyttäjien osalta.

– Israelin osalta meillä ei koskaan ollut mitään tietoa allekirjoitetuista sopimuksista ja niihin liittyvistä kansainvälisistä suhteista.

He selittävät edelleen, että osittain teollisen luottamuksellisuuden rajoitusten vuoksi työntekijöillä ei ole selkeää käsitystä siitä, kuka heidän tuottamansa laitteet tulee käyttämään; yritys käyttää projekteissa tekaistuja nimiä ja antaa epämääräisiä tietoja siitä, minne laitteet lähetetään.

Tämä läpinäkyvyyden puute on jättänyt työntekijät täysin valmistautumattomiksi kohdatessaan julkisen vastalauseen yritystä kohtaan, jossa he työskentelevät.

– Meille on opetettu, että velvollisuutemme on ilmoittaa väärinkäytöksistä, kavalluksista ja eettisten sääntöjen rikkomuksista työpaikallamme. Onko mitään eettisesti moitittavampaa kuin yhteistyö rikollisen hallituksen kanssa, joka rikkoo avoimesti kansainvälistä oikeutta ja jonka rikokset ihmiskuntaa vastaan ​​ovat räikeitä ja tunnettuja?

Ei sotilaskoneille

Grottaglien työväellä on myös toinen taistelu käsissään, kun he kampanjoivat estääkseen tehtaansa muuttumisen aktiiviseksi osaksi sotakoneistoa. Tehdas on osa Leonardo-konsernin ilmailuosastoa ja tuottaa Boeing 787 -lentokoneiden runko-osia työllistäen suoraan noin 1 200 ihmistä ja 300 siihen liittyvillä aloilla.

Vuodesta 2020 lähtien, jolloin Covid-19-pandemia iski voimakkaasti ilmailuteollisuuteen, tuotanto on romahtanut ja tehdas on vaarassa sulkeutua. Heinäkuussa 2024 ammattiliitot onnistuivat välttämään tehtaan tilapäisen sulkemisen, mutta tuotanto on silti hidastunut. Sulkemisen välttämiseksi Leonardo haluaa ohjata tuotannon asevoimille.

Työläisten kesken jaetussa asiakirjassa, yhdessä Israelin väkivaltaan liittyvien yhteyksiä koskevan vetoomuksen kanssa, työläiset vastustavat tätä prioriteettien muutosta. Vetoomuksen allekirjoittaneiden työläisten mielestä Leonardo tekee poliittisen valinnan.

– Siviililiiketoiminta on aina ollut vakaampaa ja joustavampaa kuin armeija, jolla on rajoitetumpia tilauksia ja johon geopoliittiset vaihtelut ja hallituksen päätökset vaikuttavat paljon enemmän, selittää yksi nimettömänä pysymistä pyytäneistä vetoomuksen esittäjistä.

Sekä Torinon että Grottaglien työläisten osalta tavoitteena on ollut edistää vuoropuhelua ja tietoisuuden lisäämistä yritysten osallisuudesta Israelin väkivaltaan, jotta voidaan rakentaa kriittinen massa motivoituneita ja hyvin informoituja työntekijöitä, jotka kykenevät sitoutumaan ja mobilisoitumaan yrityksen muuttamiseksi. He ottivat myös yhteyttä tärkeimpiin ammattiliittoihin saadakseen tukea, mutta saivat laimean vastauksen.

Torinossa ammattiliitot keskittyvät metallityösopimusten uusimiseen eivätkä kiinnitä huomiota vetoomukseen, kun taas Grottagliessa ammattiliittojen jäsenet kritisoivat avoimesti työläisten vastustusta yritystä kohtaan, koska he ovat huolissaan siitä, että se vaarantaa entisestään tehtaan tulevaisuuden.

Työläiset ovat kuitenkin järjestäytyneet näiden perinteisten rakenteiden ulkopuolella ja jakaneet vetoomuksiaan muiden Leonardo-tuotantolaitosten kanssa Italiassa. Ja he ovat saaneet myönteistä vastaanottoa. Kampanja on myös saanut vastakaikua laajemmissa Palestiina-solidaarisuus- ja rauhanliikkeissä.

Oppia menneisyydestä

1980-luvulla Aermacchin (nykyisin Leonardo) työntekijä Elio Pagani dokumentoi, kuinka yritys oli toimittanut lentokoneita Etelä-Afrikan ilmavoimille tammikuussa 1980 apartheidin aikana rikkoen Italian vuonna 1977 ratifioimaa YK:n kauppasaartoa. Paganin valitus käynnisti ruohonjuuritason liikkeen, joka vuonna 1990 johti siihen, että parlamentti hyväksyi ensimmäisen Italian aseviennin ja -tuonnin valvontaa koskevan lain: lain 185/90.

1980-luvulla Valsella Meccanotecnica –yritys, joka tunnetaan panssarintorjuntamiinojen myynnistä Irakiin sen sodan aikana Iranin kanssa – joutui 18 kuukautta kestäneiden lakkojen kouriin. Franca Faitan johtama pelkästään naisista koostuva työläisryhmä voitti lopulta: yritys menetti merkittäviä tuotantokumppaneita ja joutui siirtymään siviilituotantoon hallituksen vuonna 1994 asettaman maamiinojen tuotannon kiellon vuoksi. Se asetettiin selvitystilaan ja vuoteen 2005 mennessä se oli fuusioitunut kuorma-autoja valmistavan yrityksen kanssa.

Oli myös joitakin kontekstuaalisia tekijöitä, jotka tekivät 1980- ja 1990-luvuista hyvin erilaisen kontekstin kapinallisille työläisille. Sodanvastainen mieliala Italian kansalaisyhteiskunnassa oli vahvempi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, ja ammattiliitot olivat myös itsenäisempiä ja vastustivat tällaista politiikkaa.

– Näitä aloitteita suosivat vahvat aseistariisuntaliikkeet ja tehdasneuvostot, jotka olivat avoimia työntekijöiden sisäiselle keskustelulle ja jotka he valitsivat suoraan, Pagani kertoo.

– Neuvostojen edustajia kannustettiin kysymään itseltään kysymyksiä sotilaskohteissa tehtävän työn todellisesta merkityksestä ja aseviennin vaikutuksista. Nyt olemme palaamassa yli 30 vuotta kestäneeseen kulttuuriseen aavikoittumiseen, joka on vaikuttanut sekä ihmisiin – tehden heistä yksilöllisempiä – että ammattiliittoihin, joiden toiminta on vaimentanut työläisten intoa.

– Leonardon työntekijöiden Grottagliessa ja Torinossa on jatkettava ja löydettävä tukea muiden yritysten tuotantoyksiköistä ja muista puolustusalan yrityksistä. Heidän aloitteensa on oltava yhteydessä taisteluun sodanaikaista logistiikkaa vastaan, jota satamatyöläiset, lentokenttätyöntekijät, rautatietyöntekijät ja intermodaaliset kuljetuskeskukset harjoittavat Italiassa.

Samaan aikaan, kun valtiot jatkavat sotilasmenojen lisäämistä uusien ja tuhoisien sotien keskellä, asetehtaiden työntekijöiden maailmanlaajuisesti voisi olla hyvä seurata Italian taktiikkaa militarisoinnin purkamiseksi sisältäpäin.

Sodan ollessa lähellä ja valtioiden lisätessä sotilasmenojaan, aseteollisuuden työläisillä voi olla keskeinen rooli, kun maailmanlaajuinen militarisoinnin vastainen liike sanoo: Ei meidän nimissämme.