Yhdysvaltain esittämästä Gaza-suunnitelmasta puhutaan joissain yhteyksissä rauhansopimuksena – mutta tosiasiassa se on imperialistisen suurvallan ukaasi, joka polkee röyhkeästi Palestiinan kansan itsemääräämisoikeutta. On selvää, ettei alueelle saada kestävää rauhaa ennen kuin Israelin miehitys ja apartheid puretaan ja palestiinalaiset saavat heille kuuluvan päätösvallan omaan maahansa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti uudesta 20-kohtaisesta Gaza-suunnitelmasta Valkoisessa talossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa yhdessä Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun kanssa 29. syyskuuta 2025. Jos Hamas ei suostuisi ehtoihin, se tulisi kohtaamaan ”helvetin” ja Israel päästettäisiin ”hoitamaan homma loppuun”.
Hamas ja muut palestiinalaisryhmittymät sopivat keskiviikkoiltana 8. lokakuuta 2025 Gazan tulitaukosopimuksen hyväksymisestä. Tulitauko tuli voimaan perjantaina 10. lokakuuta sen jälkeen, kun Israelin hallitus hyväksyi Yhdysvaltojen esittämän suunnitelman ensimmäisen vaiheen.
Nähtäväksi jää, kestääkö tulitauko, sillä Israel on järjestelmällisesti rikkonut kaikkia solmimiaan pitkäaikaisia tulitaukosopimuksia Gazassa, usein heti solmimisen jälkeisinä päivinä.
Vaikka tulitauko pitäisi, se ei ratkaise Israelin apartheidia ja asuttajakolonialismia, jotka ovat oikeudenmukaisen rauhan esteitä. Israel jatkaa miehitystä, Gazan saartoa ja päivittäistä väkivaltaa palestiinalaisia kohtaan. Ja kuten tammikuun 2025 sopimus osoitti, Israel voi käynnistää joukkotappamisen ja nälkiinnyttämisen uudelleen koska tahansa.
Vanginvaihto
Ilmoitettu sopimus sisältää kaikkien israelilaisten vankien vapauttamisen, mutta vain joidenkin palestiinalaisten vankien, joista monet ovat mielivaltaisesti pidätettyinä.
20 elossa olevan israelilaisvangin vapauttaminen vastineeksi 250 pitkää tuomiota suorittavaa palestiinalaisvankia sekä 1700 Gazan alueella pidätettyä palestiinalaisvankia on määrä vapauttaa.
Raporttien mukaan neuvottelut vapautettavien palestiinalaisvankien nimistä olivat vielä käynnissä viimeisinä tunteina ennen sopimuksen julkistamista. Hamas ja muut palestiinalaisryhmittymät vaativat 303 palestiinalaisen vapauttamista, jotka suorittavat elinkautisia vankeusrangaistuksia. Israel puolestaan suostui keskustelemaan vain 289 nimestä.
Lisäksi Israel käytti veto-oikeuttaan useiden palestiinalaisvankien korkeassa asemassa olevien nimien kohdalla – Fatahin johtajan Marwan Barghouthin, Palestiinan vapautuksen kansanrintaman pääsihteerin Ahmad Saadatin ja Hamasin johtajan Ibrahim Hamedin, joita palestiinalaisryhmittymät vaativat vapaaksi. Qatarissa toimiva al-Araby TV lainasi kuitenkin lähteitä, jotka sanoivat, että neuvottelut vankien nimistä ovat päättyneet ja että molemmat osapuolet ovat tehneet myönnytyksiä.
Tällä hetkellä Israel pitää vankiloissaan noin 11 000 palestiinalaista, joista kolmannes on hallinnollisia vankeja, joita pidetään ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä. Heistä noin 400 on alaikäisiä.
Uuskolonialistinen 20 kohdan suunnitelma
Yhdysvaltain 20-kohtaista esitystä ei voi pitää rauhansuunnitelmana. Se on imperialistisen suurvallan uhkavaatimus.
Suunnitelma ei käsittele aiempien rauhanpyrkimysten tunnistamia keskeisiä kysymyksiä, mukaan lukien laittomien Israelin siirtokuntien purkaminen Länsirannalla, palestiinalaispakolaisten paluuoikeus sekä Israelin velvollisuus maksaa korvauksia.
Esitelty suunnitelma ei takaa palestiinalaisille heidän itsemääräämisoikeuttaan, mukaan lukien itsenäisen valtion kautta. Sen sijaan valtiomuoto on tehty riippuvaiseksi sellaisista epätarkasti määritellyistä tekijöistä kuin Gazan uudelleenkehitys, Palestiinalaishallinnon uudistaminen sekä Israelin ja Palestiinan välinen vuoropuhelu. Tämä asettaa Palestiinan poliittisen tulevaisuuden ulkopuolisten toimijoiden käsiin.
Suunnitelma ehdottaa Gazaan ”väliaikaista siirtymähallitusta”. Tämä elin ei edustaisi palestiinalaisia ja sillä ei olisi todellista legitimiteettiä. Edustukselliseen palestiinalaiseen hallintoon siirtymiselle ei ole asetettu selkeitä aikatauluja.
Suunnitelmaa valvoo Yhdysvaltain presidentin johtama ”rauhanneuvosto”. Myös Tony Blairin, Irakin teurastajan, nimi on pyörinyt julkisuudessa tässä yhteydessä. Valvonta siis asetettaisiin Israelin läheisten liittolaisten käsiin. Tämä malli muistuttaa siirtomaavallan hallintotapoja.
Ehdotus sisältää ”kansainvälisten vakautusjoukkojen” sijoittamisen Gazaan. Tämä merkitsisi ulkomaista tai Yhdysvaltojen johtamaa miehitystä Palestiinan itsemääräämisoikeuden palauttamisen sijaan ja loukkaisi palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta.
Suunnitelma sallii Israelin ylläpitää ”turvallisuuskehän” Gazan rajojen sisäpuolella. YK:n asiantuntijat kuvailivat tätä miehityksen jatkamiseksi muilla keinoin ja siksi kansainvälisen oikeuden vastaisesti mahdottomaksi hyväksyä.
Gazan on sopimuksen mukaan suoritettava määräämätön demilitarisointi ilman määriteltyä päättymispäivää. Jos se on pysyvää, se tekee Gazan alttiiksi hyökkäyksille. Israelille ei aseteta vastaavia velvoitteita, ja sillä on edelleen laaja sotilaallinen kapasiteetti. Israelin demilitarisoinnista ei sanota mitään, vaikka se on tehnyt kansainvälisiä rikoksia palestiinalaisia vastaan ja uhannut alueen rauhaa ja turvallisuutta hyökkäämällä muita maita vastaan.
Suunnitelma määrää Gazan ”deradikalisoitumaan”, mutta ei puutu palestiinalaisvastaiseen tai arabivastaiseen retoriikkaan Israelissa. Väkivaltaan ja jopa kansanmurhaan yllyttäminen on ollut näkyvästi esillä Israelin keskustelussa viimeisten kahden vuoden aikana, mutta tähän ei puututa.
Gazan välittömät tarpeet
Jo ennen aktiivista kansanmurhaa Israel kontrolloi kaikkea ja kaikkia, jotka tulivat Gazaan tai lähtivät sieltä – ja se on käyttänyt tätä kontrollia kahden vuoden ajan palestiinalaisten nälkiinnyttämiseen estämällä ruoan saannin.
Palestiinalaiset tarvitsevat hallinnan elämäänsä, maahansa ja resursseihinsa. Välittömästi he tarvitsevat esteettömän pääsyn ruokaan, veteen, lääkintätarvikkeisiin ja sähköön.
78 prosenttia kaikista Gazan alueen rakennuksista on vaurioitunut. Yli puolet on tuhoutunut täysin. Useimmat koulut ovat tuhoutuneet, eikä yhtäkään yliopistoa ole jäljellä. Yhtäkään toimivaa sairaalaa ei ole. Suurin osa väestöstä asuu nykyään teltoissa Gazan keskiosassa ja etelärannikolla. 98,5 prosenttia maatalousmaasta on tuhoutunut. Kaikki infrastruktuuri on mennyttä: ei ole juoksevaa vettä, ei viemäröintijärjestelmää, ei mitään.
Jos jälleenrakennustoimet alkaisivat nyt, Gazan korjaaminen veisi useita vuosikymmeniä. Mutta tällaisia jälleenrakennussuunnitelmia ei ole olemassa. Gazalla on siis tulevaisuus valtavana, pysyvänä pakolaisleirinä, joka on täysin riippuvainen ulkomaisesta avusta.
Sopimuksen mukaan Israel suostuu päästämään Gazaan 600 avustusrekkaa päivässä, YK:n ilmoittaman ehdottoman minimin minkä Gaza tarvitsee. Määrä on sama kuin tammikuun 2025 tulitaukosopimuksessa.
Puuttuva oikeus
Välittömien perustarpeiden lisäksi palestiinalaiset ansaitsevat oikeutta. Yhdysvaltain suunnitelma ei käsittele Israelin kansainvälisten rikosten tai ihmisoikeusloukkausten vastuuta – tai Yhdysvaltain itsensä vastuuta kansanmurhan tukemisessa.
Israel suoritti kansanmurhan. Se ei saa päästä pälkähästä. Trump ja Netanjahu ovat sotarikollisia. Kansainvälinen rikostuomioistuin etsii Netanjahua. Jos maailmassa olisi oikeutta, hänet pidätettäisiin, ja Israelin olisi maksettava kaikesta, mitä se on ottanut palestiinalaisilta.
Suunnitelma ei sisällä vaatimusta, että Israelin tai sitä tukevien valtioiden olisi korvattava palestiinalaisille sotilasoperaatioiden aiheuttamaa tuhoa.
Palestiinalaiset tarvitsevat vapautta. Israel on syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa viimeiset kaksi vuotta, mutta on alistanut Gazan palestiinalaiset julmalle väkivallalleen ja kontrollilleen paljon pidempään.
Palestiinalaisilla on oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan ja hallita omaa elämäänsä.
”Taloudellinen kehityssuunnitelma” ja ”erityistalousvyöhykkeen” perustaminen voisivat sen sijaan johtaa Gazan luonnonvarojen ulkomaiseen hyödyntämiseen ilman palestiinalaisten suostumusta. Tällaiset toimenpiteet voisivat ylläpitää taloudellista riippuvuutta sen sijaan, että ne tukisivat itsemääräämisoikeutta.
Painetta tarvitaan yhä enemmän
Palestiina-solidaarisuusliikkeen on jatkettava paineen luomista Israelia – ja sen toiminnan mahdollistavia ”lännen” imperialistivaltoja – kohtaan.
Espanjan ja Italian massiiviset poliittiset yleislakot solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinalle ja erityisesti satamatyöläisten suorat toimet kuljetusten estämiseksi Israeliin ovat esimerkkejä siitä, mihin työväenluokka kykenee kun se ryhtyy käyttämään valtaansa.
Meidän on opittava näistä esimerkeistä ja otettava nämä työkalut käyttöömme laajemmin tulevaisuuden toiminnassamme. Työväen antimilitarismi oli keskeistä Etelä-Afrikan apartheidin purkamisessa, ja se on sitä myös tulevassa Israelin apartheidin kumoamisessa.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.