Häkkänen yrittää tukkia asemenojen kasvattamista vastustavien suut vaaleissa – mutta kuka saisi suunsa auki?

Kokoomuslainen puolustusministeri Antti Häkkänen esitti äskettäin Ylen haastattelussa, että sotilasmenot tulisi asettaa kokonaan vaalikeskustelun ulkopuolelle. Jatkossa niistä päätettäisiin ”kulisseissa” kansalaisten selän takana.

Tämä on tietenkin tyypillistä kokoomuslaista politiikkaa, jossa demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle pyritään rajaamaan milloin mitäkin – oli se sitten valtion budjettileikkaukset velkajarrulla tai nyt holtittomasti paisuneet asemenot. Samankaltaista esitti jo kokoomuksen lapualainen eduskuntavaaliehdokas Harri Seppälä viime kuussa, jolloin kirjoitin: ”turvallisuuspolitiikka on politiikkaa siinä missä muukin politiikka.”

Vasemmistoliitosta on nyt esitetty voimakasta kritiikkiä tätä Häkkäsen lausuntoa vastaan erityisesti puheenjohtaja Minja Koskelan suulla. Se on tietenkin oikein. Huomio kiinnittyy kuitenkin tässä siihen, että Vasemmistoliitto on muiden puolueiden tavoin sitoutunut sotilasmenojen kasvuun, josta myös puheenjohtaja Koskela haluaa pitää ”keskustelun maltillisena”. Kritiikkiä esitetäänkin tässä siis enemmän ”viran puolesta” – todellinen haastaja sotilasmenojen kasvattamiselle puuttuu eduskuntapuolueiden taholta.

Paradoksaalisesti Vasemmistoliitto myös asettui NATO-jäsenyyden taakse Sanna Marinin hallituksessa, mutta nyt yrittää vaaliteknisistä syistä irtisanoutua NATOn 5% BKT:sta -asemenovaatimuksesta. Tätä kutsutaan kaksilla rattailla ajamiseksi. Alusta lähtien oli ilmiselvää, että NATO-jäsenyys tulisi kasvattamaan Suomen sotilasmenoja.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski kritisoi puolestaan omassa kannanotossaan Häkkästä sanomalla:

”Pitäisi olla itsestäänselvää, että Suomi ei voi tehdä yhteistyötä ja käydä kauppaa maan kanssa, joka toteuttaa kansanmurhaa… Suomi on tosiasiassa hylännyt kansainväliset sopimukset … Tämä on raju linjanmuutos, josta ei ole käyty yhteiskunnallista keskustelua, ennen kuin asia todettiin vain tapahtuneeksi. Eduskunnalle vastattiin, että meni jo, älkää nillittäkö.”

Muuten hyvä kanta tämäkin, mutta tässä unohtuu että asekaupat Israelin kanssa aloitti täysimääräisesti Marinin hallitus Daavidin linko -hankinnallaan. Vasemmistoliitto istui tuolloin mukana. Ja ei, ei ole totta ettäkö Palestiinan kansanmurha ”ei vielä tuolloin olisi ollut käynnissä”. Israel oli jo tuolloin apartheid-valtio, ja kansanmurha on jatkunut eri intensiteeteillä vuodesta 1948.

Asekaupoista, turvallisuuspolitiikasta ja sotilasmenoista tulee käydä keskustelua vaaleissa. Äänestäjien kannattaa miettiä asiaa myös tätä hallitusta pidemmällä aikavälillä. Työväen antimilitaristit on esittänyt vaaleihin oman vaihtoehtoisen ohjelmansa, jonka eduskuntavaaliehdokkaat voivat käydä allekirjoittamassa. Se ottaa selväsanaisen kannan: asemenoja on ryhdyttävä kasvattamisen sijaan purkamaan hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Ohjelmaan voi tutustua täällä.