Pariisissa tuhannet ihmiset kokoontuivat sunnuntaina 5. lokakuuta järjestettyyn kansainväliseen sodanvastaiseen konferenssiin Contre la Guerre.
Tapahtumassa kuultiin puheenvuoroja Lähi-idästä, Euroopasta ja Yhdysvalloista Black Sabbath -yhtyeen War Pigs -kappaleen säestäminä.
Trumpin Palestiina-suunnitelma on ansa
Tapahtuman ensimmäisen puheenvuoron käytti Haseen Ned El Hadi, palestiinalainen ay-aktiivi.
– Hyvät ystävät, aikana, jolloin Palestiinan kansa ja työläiset kohtaavat suurimpia haasteita Israelin valtion tekemien sotatoimien ja tuhon vuoksi, joita maailman imperialismi ja erityisesti amerikkalainen imperialismi tukevat, haluaisin aloittaa puhumalla niin sanotusta rauhansuunnitelmasta, jota Yhdysvaltain presidentti Trump ehdotti Gazan tuhon jälkeen ennennäkemättömässä tilanteessa, jossa mielenosoitukset lisääntyvät ympäri maailmaa.
– Tällä hetkellä tilanne on edelleen hyvin epävarma. Gazan väestö kokee edelleen pelkoa ja on Israelin sotakoneiston uhkaamana. Tietenkin kansamme Gazassa ja Palestiinassa, kuten kaikki maailmassa, haluaa tulitauon ja haluaa tämän Israelin tekemän kansanmurhan loppuvan. Mutta olemme oppineet jo kauan sitten, ettei amerikkalaisiin ja israelilaisiin valtionpäämiehiin pidä luottaa. Uskomme edelleen koko palestiinalaisväestön tavoin, että Trump ja Yhdysvaltain hallinto palvelevat vain Israelin etuja.
– He eivät halua puolustaa palestiinalaisten laillisia kansallisia oikeuksia. Tämä suunnitelma on selvästikin vain yksi yritys asettaa palestiinalaisväestö amerikkalaisten hallintaan. Tämän suunnitelman avulla siirrymme pommituksella tehdystä kansanmurhasta eristämisen aiheuttamaan kansanmurhaan. Palestiinalaiset laitetaan bantustaneihin, pakolaisleireille. Monet ajattelevat, että Trumpin suunnitelma on vain ansa, jolla yritetään lannistaa palestiinalaisväestöä.
– Jokainen Palestiinassa haluaa kansanmurhan loppuvan. Ja me kaikki toivomme, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Mutta yksi asia on varma: uusi aikakausi on alkamassa. Eivätkä maailman imperialismin korkeimmat tasot tule estämään meitä vaatimasta vapautta ja palestiinalaisväestön paluuta Palestiinaan.
– Hyvät ystävät, maassamme Israel on suorittanut hirvittävimmät rikokset kansaamme vastaan aiheuttaen katastrofaalista tuhoa kaikkialla, tuhoten sairaaloita, yliopistoja, kouluja ja kaikkia terveyslaitoksia, taidekeskuksia ja koulutuskeskuksia. Tässä sodassa on kyse palestiinalaisväestön tuhoamisesta. Ainoa tavoite on päästä eroon palestiinalaisten asiasta ja taistelusta palestiinalaisväestön puolesta Länsirannalla, Gazan alueella ja ympäri maailmaa diasporan kanssa, pysäyttääksemme vuonna 1948 alkaneen Nakban. Tätä Israel yrittää saavuttaa tällä raa’alla sodalla Gazaa vastaan.
– Palestiinalaisena ammattiliittoaktivistina on minulle tärkeää korostaa palestiinalaisten työläisten tilannetta ja sodan aiheuttamaa tuhoa palestiinalaisväestölle. Lokakuun 7. päivään 2023 mennessä Israelissa työskenteli 125 000 palestiinalaista työntekijää Länsirannalta ja Gazan alueelta. Heillä oli luvat ylittää raja, ja noin 80 000 palestiinalaista työntekijää työskenteli Israelissa ilman lupaa ylittää raja.
– Lokakuun 8. päivänä Israel poisti kaikki palestiinalaistyöläisten luvat mennä Israeliin. Ammattiliittojemme gazalaisilta työntekijöiltä keräämien raporttien mukaan satoja gazalaisia työläisiä, jotka eivät voineet mennä Länsirannalle, pidätettiin sotilasleireillä, ja Israelin miehityssotilaat kiduttivat ja pahoinpitelivät heitä. Kymmeniä tapettiin Israelin vankiloissa.
– Haluan mainita, että yhä useampia hyökkäyksiä tapahtuu Länsirannalla. Taloja tuhotaan. Israelin ja israelilaisten käymä raaka sota ei rajoitu Länsirannalle ja Gazan kaistalle. Se koskee myös palestiinalaisarabeja, jotka jäivät koteihinsa maassaan vuoden 1948 Nakban jälkeen. He elävät apartheid-järjestelmässä, joka vie heidän maansa ja tuhoaa heidän talonsa.
– Heihin kohdistunut hallinnon raakuus on lisääntynyt 7. lokakuuta lähtien, koska rasistisella hallinnolla oli lisäsyy rangaista koko palestiinalaisväestöä, missä tahansa he ovatkin. Maan sisällä pidätettiin satoja poliittisia aktivisteja, työntekijöitä, taiteilijoita, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Satoja arabityöläisiä irtisanottiin yksinkertaisesti siksi, että he ilmaisivat solidaarisuuttaan Gazan veljilleen ja sisarilleen.
– Mutta sorrosta huolimatta vastustimme Netanjahua ja Ben-Gviriä. Ja jatkamme mielenosoituksia ja protesteja. Eilen Sakhninissa, vihreän linjan sisäpuolella, oli valtava mielenosoitus. Kyseessä oli suurin mielenosoitus sitten lokakuun 2023.
– Kansainvälinen solidaarisuuskampanja laajenee kaikille mantereille, ja on valtavia mielenosoituksia, joissa vaaditaan kansanmurhan lopettamista ja tuomitaan kaikki kansanmurhaa kannattavat hallitukset. Haluamme Palestiinan elävän. Palestiinan on elettävä.
– Tämä solidaarisuus tekee meistä palestiinalaisista vahvempia ja entistä päättäväisempiä taistelemaan laillisten oikeuksiemme, vapauden ja itsenäisyyden puolesta Palestiinassa.
– Vuosikymmenten ajan maailman johtajat ovat ehdottaneet rauhansuunnitelmia yksi toisensa jälkeen, samalla kun sorto, barbarismi ja kansojen välinen eripura lisääntyvät. Tämä ilmenee globaalissa solidaarisuusliikkeessä, joka on muuttumassa globaaliksi liikkeeksi kansanmurhaan osallisia johtajia vastaan. Ja se kestää – niin kauan kuin palestiinalaisten keskuudessa on sortoa, maailmassa ei ole rauhaa.
– Kaikki tämä vahvistaa vakaumustamme siitä, että ratkaisu yhdestä demokraattisesta valtiosta on ainoa ratkaisu palestiinalaisille ja juutalaisille Israelissa. Elää vapaasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan vallitessa ilman vainoa, rasismia ja erottelua.
– Vapaa Palestiina joelta merelle on nyt maailmanlaajuinen motto, ja se on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat elää vapaudessa.
Italiassa kaksi yleislakkoa – mitä seuraavaksi?
Maurizio Coppola, italialaisen Potere al Popolo -puolueen valtakunnallinen koordinaattori, tuli puhumaan CALP- ja USB-ammattiliittojen satamatyöläisaktivisti José Nivoin sijasta, sillä Nivoi osallistui Global Sumud Flotilla -avustuslaivueeseen ja oli siksi edelleen Israelin kidnappaamana.
– Olette nähneet italiassa kaksi suurta yleislakkoa, syyskuun 22. päivä ja lokakuussa, suuren mielenosoituksen Roomassa jossa miljoona ihmistä marssi pääkaupungissa sanoakseen ei kansanmurhalle ja Italian osallisuudelle siihen. 3. lokakuuta kaksi miljoonaa ihmistä osoitti mieltään. Joten tämä liike kasvaa, lisääntyy ja tämä on erittäin tärkeää.
– Monet ovat kysyneet meiltä. Miksi Italiassa? Miksi yhtäkkiä? Miksi nämä vuosikymmenet ovat tapahtuneet viikoissa?
– Tähän on vaikea vastata liikkeen keskellä. Olemme keskellä sitä, organisoimme seuraavaa saartoa. Mutta se on sen arvoista. On todellakin syytä pysähtyä jossain vaiheessa ymmärtääksemme paremmin, mitä tapahtuu, koska se auttaa myös meitä vahvistamaan liikettämme.
– Yksi olennainen asia on, että ilman Palestiinaa tämä ei olisi ollut mahdollista. Joten meidän on otettava tämä ensisijaisesti huomioon. Kyse ei ole vain Palestiinasta, vaan palestiinalaisten vastarinnasta. Kyse on siitä, että palestiinalaiset eivät edes tämän kolonialismin aikana ole passiivisia eivätkä hyväksy sitä, mitä tapahtuu. He osoittavat mieltään, he taistelevat, ja tämä on ilmaus uskomattomasta voimasta, voimasta, joka avasi silmämme. Se on ensimmäinen asia, Palestiina, kaiken ytimessä.
– Toinen, myös erittäin tärkeä asia, on että olemme nähneet viime vuosina 7. lokakuuta 2023 lähtien uskomattoman voiman ja voimien kertymisen. Tämä voima ei siis ollut vain spontaanin ja abstraktin toiminnan tulosta. Se oli jokaisen meistä työtä, jotka päivittäin menivät kaduille jakamaan lentolehtisiä ja osallistuivat pieniin tekoihin. Se ei ole koskaan hyödytöntä. Ja todisteena on yleislakko 22. syyskuuta ja 3. lokakuuta. Kaksi yleislakkoa 10 päivän aikana, jotain, mitä emme ole nähneet vuosikymmeniin Italiassa tai edes koko Euroopassa.
– Tänään he haluavat saada meidät uskomaan, että nuoriso on passiivista, sitä ei kiinnosta mikään, niin televisio sanoo. Se, mitä olemme nähneet Italiassa, on täysin päinvastaista, 7. lokakuuta 2023 lähtien olemme nähneet, kuinka aktiivista nuoriso on ollut. En halua sanoa, että kyseessä on Z-sukupolvi, vaan kutsun sitä Gazan sukupolveksi, koska Gazan ansiosta tämä sukupolvi on noussut jaloilleen.
– Entä miten tämä laadullinen harppaus on tapahtunut? Kiitos työväenluokan mukaan tulon. Ilman työväenluokan saartoja ja mielenosoituksia ei olisi pystytty tuottamaan sitä, mitä me olemme pystyneet tuottamaan. Itse asiassa se alkoi satamatyöläisistä. Tunnette tarinan erittäin hyvin, mainitsimme sen juuri. He pystyivät tekemään ainakin kaksi asiaa.
– Ensimmäinen asia oli yhdistää kansainvälinen kysymys sosiaaliseen kysymykseen Italiassa. Koska he sanoivat kyllä, estimme aseiden, ammusten ja räjähteiden kuljetuksen Israeliin ja ennen sitä Saudi-Arabiaan, koska vuonna 2021 oli jo ihmisiä, jotka tekivät toimia Saudi-Arabian Jemenin pommituksia vastaan. Se ei ole mitään uutta, se oli jo organisoitua aiemmin. Mutta siinä sanottiin jo ei sodalle, ei kansanmurhalle, mutta kyllä työpaikkojen turvallisuudellemme. On vaarallista työskennellä räjähteitä konteissamme. Ja se koski koko työväenluokkaa Italiassa ja ympäri maailmaa. Kaikkialla ihmiset tulivat tietoisiksi siitä, mitä maassamme ja maailmassa tapahtui. Joten se oli ensimmäinen näkökohta.
– Toinen elementti on se, että lakosta tuli yhtäkkiä taas työväenluokan taisteluväline, jonka se oli kadonnut viimeisten 10 vuoden aikana. Ja tämä on satamatyöläisten, työväenluokan ansiota. Tästä työkalusta on tullut ajateltavissa oleva, voimakas työväenluokan käsissä. Sillä oli vaikutusta nuoriin. Yliopistojen nuoret välittivät saman lakkokehotuksen eteenpäin seuraavana päivänä, ja lakkopäivänä he kaikki osallistuivat siihen. Joten sillä on suuri vaikutus.
– Ristiriitojakin totta kai on, ensimmäinen on ay-liikkeen ytimessä, ja se on erittäin tärkeää ranskalaisille ammattiliittolaisille, joiden kanssa keskustelemme paljon. Keskustelemme kaikesta, mikä rakennettiin satamatyöläisten kanssa, ja se alkoi perustason ammattiliiton (Unione Sindacale di Base, USB) tekemän tärkeän työn ansiosta, joka ei kuulu keskusjärjestöihin. [Suurempi ammattiliitto] CGIL jopa yritti boikotoida lakkoa 22. syyskuuta, he vaativat lakkoa 19. syyskuuta, mutta se epäonnistui. Palestiina-liikkeen vahvuus pakotti heidät noudattamaan päivämäärää. Tätä meidän on vaadittava, vahvistettava ja samalla painostettava keskusjärjestöliittoja, jotta ne omaksuisivat oikean kannan.
– Toinen avautuva ristiriita on hallituksen sisäinen repeämä useiden viikkojen ajan. Giorgia Melonin hallitus ei voi olla puhumatta Palestiinasta. Se on pakotettu tekemään niin, se on pakotettu puhumaan Palestiinasta. Ministerit halusivat tehdä yleislakosta laittoman, ja he sanoivat: ”Okei, menette lakkoon perjantaina, koska haluatte pitkän viikonlopun”. Työläiset kieltäytyvät ottamasta palkkaansa päivältä, jonka aikana he ovat lakossa Palestiinan puolesta.
– Hallitus luuli voivansa kohdella Palestiinaa hallinnollisesti samalla tavalla kuin kaikissa muissakin kysymyksissä. Ei. Italian kansa reagoi syvästi eettiseen kysymykseen. Joten kyseessä ei ollut taloudellinen tai hallinnollinen kysymys, joka mobilisoi tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, vaan eettinen kysymys.
– Nyt kysymys, jota kaikki kysyvät, on, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi? Oli kaksi yleislakkoa. Mitä voimme tehdä nyt? Uskon, että meidän poliittisena organisaationa, jopa median, joukkotiedotusvälineiden, oli tunnustettava, että järjestetyt lakot ja massiiviset mobilisaatiot tapahtuivat USB-ammattiliiton, kansan liiton, ansiosta. Koko vasemmisto-keskusta, joka oli hiljaa Gazan kansanmurhan edessä, sanoo nyt, että tämän liiton ansiosta me puhumme siitä. Joten pyysimme 100 kokouksen perustamista eri puolille Italiaa, suuremman organisaation, konkreettisesti voimakkaamman organisaation.
– Ehkä sanon asioita, jotka ovat liian yksinkertaisia. Mutta meidän on opittava Gramscilta, joka sanoi, että meidän on koulutettava itseämme, pyrittävä toimimaan, organisoitava itsemme, organisoitava älykkyytemme, innostuksemme, voimamme. Ja juuri tätä Potere al Popolo aikoo tehdä tulevina viikkoina. Kansainvälisen solidaarisuuden ansiosta meillä on voimaa tehdä se.
Systemaattisia ihmisoikeusloukkauksia Ukrainassa
Ukrainalainen aktivisti Andrei Konovalov puhui seuraavana.
– Toivon, että kun selitän Ukrainan tilannetta, näemme monia yhtäläisyyksiä edellisiin puheenvuoroihin länsimaiden hallitusten tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin välillä.
– Lähdin Ukrainasta, ja olin onnekas saadessani tehdä niin alle vuotta ennen Venäjän hyökkäystä, joutuessani pakenemaan oman valtioni poliittisen vainon vuoksi. Se alkoi sen jälkeen, kun hylkäsin Ukrainan kapinallisarmeijan (UPA) nimisen järjestön lipun. He olivat natsien yhteistyökumppaneita, jotka olivat vastuussa yli 100 000 puolalaisen ja juutalaisen siviilin kuolemasta toisen maailmansodan aikana, ja heidän lippunsa liehuu tänäkin päivänä kotikaupunkini keskusaukiolla. Sen jälkeen minua vastaan nostettiin rikossyyte, josta uhkasi jopa neljän vuoden vankeusrangaistus. Kun äärioikeistolaiset radikaalit alkoivat ilmestyä sukulaisteni kodin ulkopuolelle etsimään minua, oman ja läheisteni vuoksi, pakenin käyttäen maisterintutkielmaani pakotienä.
– Yhdeksänvuotiaana orvoksi jääneenä ja varhaisen isoäitini kasvattamana olen tänään erossa perheestäni, kuten monet muutkin ukrainalaiset. Koska en halua osallistua sotaan, en voi palata kotimaahani ja voin vain miettiä, näenkö koskaan enää isoäitiäni tai perheenjäseniäni. Silti pidän itseäni uskomattoman, uskomattoman onnekkaana. Olisin voinut, kuten monet ukrainalaiset ystäväni, viettää kuukausia loukussa omassa asunnossani, kauhuissani siitä, että minut pakotetaan vaarantamaan henkeni ja samalla ottamaan muiden henki. Tai olisin voinut, kuten toinen läheinen ystäväni, kestää kaksi epätoivoista viikkoa yrittäen jalan ylittää Ukrainan rajan syrjäisten Karpaattien läpi, piiloutua droneilta, yrittää olla paleltumatta, piiloutua koirilta ja oman maani sotilailta, joita on käsketty ampumaan tappaakseen omat maanmiehensä, jotka yrittivät paeta maasta. Tai olisin voinut olla yksi yli 40 ruumiista, jotka vedettiin ylös yhdestä Romanian rajalla virtaavasta joesta, Tissasta, josta monille ukrainalaisille on tullut tappava raja, joka erottaa heidät oikeuksista, jotka heille pitäisi myöntää.
– Ukrainan puolustusministeriön mukaan noin kolme neljäsosaa kaikista etulinjassa taistelevista sotilaista on pakkomobilisoitu, eivätkä he ole ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi. Ja kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutettu raportoi samana kuukautena, marraskuussa 2024, kun raportti julkaistiin, asevelvollisuutta toteuttavat upseerit käyttivät kidutusta, pahoinpitelyä, tukehduttamista ja kuristamista osana mobilisaatioprosessia. Mobilisaation menetelmät tuottavat surrealistisia tapahtumia. Lähes joka päivä Ukrainan yhteiskuntaa järkyttävät äitien valokuvat, joissa näkyvät heidän poikiensa pahoinpidellyt ruumiit, poikien jotka upseerit ovat myöhemmin virheellisesti julisteneet kuolleiksi sydämen vajaatoimintaan tai aivohalvaukseen vedoten. Heidän vanhempiensa pyynnöt oikeudesta jäävät ilmiselvästi vaille vastausta.
– Kun viime vuonna kysyin eräältä Saksan liittopäivien jäseneltä, hallituskoalition jäseneltä juuri tästä näitä kidutuksia dokumentoivasta raportista, hän katsoi minua suoraan silmiin useiden todistajien edessä ja sanoi: ”Tiedämme ja keskustelemme kaikesta, mitä Ukrainassa tapahtuu, mutta emme koskaan tuo sitä julkisuuteen.” Hyvin samalla tavalla kuin Israelin tapauksessa, hallitukset tuomitsevat Venäjän ihmisoikeuksien halveksunnasta ja samalla hyväksyvät ja oikeuttavat järjestelmällisen kidutuksen Ukrainassa.
– He puhuvat tarpeesta jatkaa sotia vapauden puolustamiseksi. Mutta mitä tekemistä vapaudella on päätöksen kanssa kieltää ihmisiä poistumasta sota-alueelta ja pakottaa heidät sen sijaan verilöylyyn? He puhuvat tulevaisuutemme suojelemisesta, mutta mikä voisi olla vaarallisempaa tulevaisuudelle kuin kokonaisten kansojen epäinhimillistämisen normalisointi ja leikkiminen ydinsodan riskillä, jopa sen pilkkaaminen.
– He puhuvat demokratian puolustamisesta, mutta mikä voisi olla suurempi demokratian petos kuin lakkauttaa tavallisten ihmisten ainoa puolustuskeino valtion mielivaltaa vastaan – vapaat demokraattiset vaalit. Ja mikä voisi olla suurempi uhka demokratialle kuin sellaisten perusoikeuksien kuin oikeuden turvallisuuteen ja oikeuden kieltäytyä tappamisesta loukkaaminen.
– Poliitikot ovat oikeassa yhdessä asiassa: demokratiat ovat todella vaarassa maailmanlaajuisesti. Mutta meidän on sanottava selvästi, että uhka demokratioillemme ei tule tietystä kansallisuudesta, kulttuurista tai uskonnosta. Todellinen vaara piilee äärimmäisessä sosiaalisessa eriarvoisuudessa, taloudellista voittoa tavoittelevassa sodankäynnissä ja perusihmisoikeuksien valikoivassa soveltamisessa.
– Ja ainoa tapa vastustaa tätä vaaraa on hylätä jakolinjat, lopettaa kokonaisten kansojen leimaaminen vihollisiksi ja vaatia paluuta realistiseen vuoropuheluun, kompromissivalmiuteen ja vastapuolen turvallisuushuoliin. Ratkaisuihin, jotka voivat auttaa meitä pysäyttämään äärioikeistolaisten voimien etenemisen Venäjällä, Ukrainassa, mutta myös Israelissa, Yhdysvalloissa ja täällä Euroopassa.
– Meidän organisaatiomme, Neuvostoliiton jälkeisen vasemmiston liitto, puolestaan kokoaa yhteen tietoisia aseistakieltäytyjiä, karkureita ja poliittisia maanpakolaisia Venäjältä ja Ukrainasta, jotka ovat edelleen läheisessä yhteydessä maanalaisiin ja vainottuihin sodanvastaisiin ryhmiin konfliktin molemmilla puolilla. Keräämme ja järjestelmällistämme todisteita maitamme repivistä loukkauksista ja sorrosta, ja olemme aina valmiita, iloisia ja kiitollisia voidessamme tukea niitä, jotka jakavat kamppailumme.
– Ja Ukrainasta puheen ollen, Ukrainan yleisen syyttäjän mukaan, puhuttaessa ihmisistä, jotka ovat paenneet armeijasta ja päättäneet olla osallistumatta sotaan, Ukrainaan on tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana tullut 125 000 uutta karkuria ja aseistakieltäytyjää. Ja minun on korostettava erittäin paljon: Ukrainan rinnalla seisominen tarkoittaa heidän, maan kansan, rinnalla seisomista, eikä niiden rinnalla, jotka varmistavat omien perheidensä turvallisuuden pakottaen muut uhraamaan henkensä ja lastensa hengen. Vapautta ei todellakaan voida saavuttaa pakottamalla.
– Ensimmäinen askel, jonka Euroopan hallitukset olisivat voineet ottaa, olisi ollut sitoa aseisiin kaadetut miljardit Ukrainan viranomaisten toteuttamiin konkreettisiin toimiin. Toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään omien kansalaisten kidutusta.
– Mutta se ei tietenkään ole sitä, mitä me näemme, eikä sitä, mitä meidän on tarkoitus nähdä. Koska näillä asetoimituksilla ja tällä sodalla itsessään ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa. Niillä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, eikä niillä ole mitään tekemistä Ukrainan kansan tai Ukrainan valtion etujen kanssa. Ne palvelevat vain yhtä asiaa, uuskonservatiivisen transatlanttisen klikin etuja, rakkaat ystäväni.
– Ja lopuksi, kun he väittävät, että tämän tai minkä tahansa sodan tukeminen liittyy eurooppalaisten ja heidän oikeuksiensa puolustamiseen, haluan tehdä tämän täysin selväksi. Yksikään eurooppalainen ei voi olla todella luottavainen oikeuksiinsa, ennen kuin ihmisoikeudet ja demokraattiset oikeudet koskevat kaikkia. Eikä kukaan voi koskaan tuntea oloaan todella turvalliseksi, ennen kuin turvallisuus on taattu kaikille.

Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.