Ketkä hyötyvät EU:n aseteollisuuden tuista?

Eurooppalaisen verkoston asekauppaa vastaan (ENAAT) uudessa raportissa on selvitetty ketkä hyötyvät eniten EU:n puolustusrahastosta (EDF) ja ampumatarvikerahastosta (ASAP). Vähemmän yllättäen raportti paljastaa hyötyjien olevan pieni joukko suuria aseyrityksiä. Raportista käy myös ilmi, että ”kilpailukyvyn” nimissä EU:n asevarustelupolitiikka suosii aseiden myyntiä ja vientiä maailman konfliktialueille.

Euroopan puolustusrahasto EDF:n kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen on selvää, että suuri osa rahaston tarjoamasta rahoituksesta menee pienelle joukolle suuria aseyrityksiä. Tilannetta pahentaa se, että monet näistä yrityksistä omistavat (osia) muista edunsaajista yritysostojen, yhteisyritysten, tytäryhtiöiden tai suurosakkeenomistajien omistuksen muodossa.

Tämän vuoksi lähes neljännes rahoituksesta päätyy asejättiläisten Leonardon, Thalesin ja Airbusin taskuihin. Tällä tavoin EDF toimii pääasiassa rahoitusvälineenä, jolla vahvistetaan näiden ja muiden suurten aseyritysten, kuten Saabin, Dassault Aviationin ja Safranin, määräävää asemaa EU:n sotilasteollisessa kompleksissa.

ASAP-rahoitusta myönnettiin yhteensä 27 eri edunsaajalle. Euroopan merkittävin ampumatarvikevalmistaja Rheinmetall saa suurimman osan rahoituksesta, yli 20 % kokonaismäärästä. Eurenco, NAMMO ja Chemring Nobel ovat muita keskeisiä toimijoita, jotka kukin saavat yli 10 %.

EU:n jäsenvaltiot vievät vuosittain kymmenien miljardien eurojen arvosta aseita, myös moniin EU:n ulkopuolisiin kohteisiin. EDF:stä eniten hyötyvät maat ovat myös EU:n tärkeimpiä aseidenviejiä. Luettelot EU:n ulkopuolisten tärkeimpien asevientikohteiden luettelosta osoittavat useita kiistanalaisia ​​kohteita.

Näiden yritysten ja muiden EDF:n edunsaajien EU:sta vientiin liittyy sotia, väkivaltaa, sortoa ja ihmisoikeusloukkauksia kaikkialla maailmassa. Eurooppalaisia ​​aseita on käytetty tai on käytetty Gazan kansanmurhassa sekä tuhoisissa sodissa Jemenissä ja Sudanissa, ja ne ovat vahvistaneet autoritaarisia hallinnoja Egyptissä, Turkissa ja monissa muissa maissa. Joskus tämä johtuu suorasta viennistä, toisinaan alkuperäinen kohdemaa on ohjannut tai myynyt asetarvikkeet edelleen.

Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE), joka on EU:n aseteollisuuden tärkeä asiakas, on merkittävä aseiden toimittaja puolisotilaallisille Rapid Support Forces (RSF) -joukoille, jotka ovat yksi Sudanin sisällissodan osapuolista, mukaan lukien EU:n aseiden jälleenvienti. Yleisesti ottaen Yhdistyneet arabiemiirikunnat on merkittävä aseiden viejä riskiryhmään kuuluviin maihin, kuten myös muut EU:n aseteollisuuden vakaat asiakkaat, kuten Israel ja Ukraina.

Teollisuuden vaikutus EU:n asevarustelupolitiikkaan

Euroopan puolustusrahasto perustui niin kutsutun Group of Personalities -nimisen ryhmän raporttiin. Group of Personalities on Euroopan komission perustama virallinen neuvoa-antava ryhmä. Ryhmässä oli pääasiassa aseyritysten, tutkimuslaitosten tai etujärjestöjen edustajia. Monet heistä ovat EDF:n rahoituksen kolmen ensimmäisen vuoden suurimpia edunsaajia, mukaan lukien parhaiten ansaitsevat Leonardo, Airbus, Indra ja Saab.

Tämä vaikutusvaltainen asema on esimerkki komission, Euroopan parlamentin jäsenten ja teollisuuden välisten yhä tiivistyvien suhteiden näkymistä, mikä näkyy myös niiden välisissä lukuisissa tapaamisissa. Viime vuosina aseyritykset ovat tehostaneet merkittävästi lobbaustyötään EU:n suuntaan, ja Airbus on yritys, jolla on ollut eniten tapaamisia Euroopan komission kanssa.

Lisätietoja aseteollisuuden lobbauksesta on ENAAT:n raportissa ”Sotalobbystä sotatalouteen ” (2023).

Miten EU:n asevarustelupolitiikka suosii aseiden myyntiä ja vientiä

Koska Euroopan komissiolla ei ole toimivaltaa puolustusalalla, se on perustanut kaiken EU:n aseteollisuuden rahoituksen kykyynsä toimia sisämarkkinoiden ja teollisen kilpailukyvyn aloilla, ei pelkästään EDF:n vaan myös ASAP- ja vastaavien ohjelmien puitteissa.

Euroopan puolustusrahaston avustusten myöntämiskriteereihin on sisällytetty Euroopan aseteollisuuden globaalin kilpailukyvyn parantaminen – toisin sanoen asekauppiaiden kyky myydä ulkomaille. Ja EDF-asetuksen äskettäinen tarkistus on tehnyt tästä kriteeristä itsessään riittävän hankkeen perustelemiseksi, nimittäin sen kyvystä luoda ”uusia markkinamahdollisuuksia” ja kiihdyttää alan kasvua ja kilpailukykyä.

ASAP-ohjelmaa perusteltiin tarpeella toimittaa ammuksia Ukrainaan, mutta tärkeimmät aseiden toimittajat ja niiden hallitukset hylkäsivät määräyksen, joka olisi voinut velvoittaa heidät asettamaan etusijalle Ukrainan tai EU-maat kriisitilanteessa, koska ne eivät halunneet vaarantaa uskottavuuttaan vientiasiakkaidensa silmissä. Toisin sanoen toimitukset Saudi-Arabiaan tai Israeliin voisivat olla etusijalla potentiaaliseen kysyntään Euroopassa nähden.

Kuvan täydentämiseksi EU-komissio pyrkii osana äskettäin hyväksyttyä Euroopan puolustusteollisuusohjelmaa (EDIP), jonka tarkoituksena on tukea sotilastuotantoa ja yhteishankintoja, perustamaan eurooppalaisen sotilasmyyntimekanismin, joka on pitkälti saanut inspiraationsa Yhdysvaltojen ”ulkomaisesta sotilasmyynnistä”, eikä siinä viitata lainkaan ihmisoikeuksiin, kansainväliseen oikeuteen tai aseviennin valvontastandardeihin.

Ja kesäkuussa 2025 esitetty niin kutsuttu ”yksinkertaistamispaketti”, jolla pyritään helpottamaan aseiden tuotantoa ja kauppaa, sisältää toimenpiteitä, jotka, jos ne hyväksytään, vievät monilta jäsenvaltioilta kyvyn tehokkaasti valvoa suuren osan sotilastuotannostaan ​​– erityisesti komponenttien, teknologioiden ja ohjelmistojen – lopullista määränpäätä tärkeimpien lopullisten kokoonpanomaiden eduksi.