”Emme voi syödä kranaatteja kun vilja ei enää kasva” – Militarisaation vastustajat tapasivat Brysselissä

Rauhanaktivistit ja poliitikot tapasivat Brysselissä rakentaakseen vastarintaa Euroopan militarisointia ja imperialistista suuntausta vastaan. Ammattiliittojen rauhantyöllä oli tapahtumassa suuri rooli.

Brysselissä järjestettiin 14. maaliskuuta Stop Militarization -verkoston koolle kutsuma rauhankonferenssi, raportoi Peoples Dispatch.

Yksipäiväinen tapahtuma EU:n sydämessä kokosi yhteen 350 osallistujaa ja tarjosi täysistunnon, jossa käsiteltiin konferenssin ytimessä olevia yleisiä kysymyksiä. Sen jälkeen oli valittavana neljä työpajaa, jotka käsittelivät Euroopan uudelleenaseistautumista, nuorten järjestäytymistä militarisointia vastaan, sotilaallisen keynesiläisyyden vääriä lupauksia ja Palestiinan kansanmurhaa. Päätösplenaari keskittyi ammattiliittoihin, jotka järjestäytyvät sotateollisuutta vastaan.

Samaan aikaan konferenssi tarjosi vastakohdan Brysselin BEDEX-asenäyttelylle. Tämä järjestettiin samana päivänä ja toi yhteen merkittäviä puolustusteollisuuden toimijoita, kuten Rheinmetall ja Leonardo, ja sitä sponsoroivat muun muassa Euroopan komissio ja Belgian asevoimat.

”Si vis pacem, para pacem”

Yksi konferenssin tärkeimmistä pointeista oli, että Euroopassa kiihtyvä militarisointi ei pyri puolustamaan ihmisiä, vaan valmistamaan heitä tulevaisuuden sotiin. INTAL Belgian puheenjohtaja Ansje Vanbeselaere totesi avauspuheenvuorossaan, että rauhanhaluisten on valmistauduttava rauhaan, ei sotaan. Yhdysvaltojen ja Israelin johtama imperialistinen aggressio Iranissa, Israelin kansanmurha Palestiinassa, Yhdysvaltojen suorittama Venezuelan presidentin kidnappaus ja Yhdysvaltojen asettama Kuuban polttoainesaarto vain horjuttavat maailmaa ja samalla ohjaavat julkisia varoja kehityksestä sotateollisuuden taskuihin. Budjetin säästötoimet johtavat julkisen sektorin alirahoitukseen, mikä puolestaan ​​johtaa teollistumattomiin yhteiskuntiin ja epävarmoihin, epäterveisiin ja alikoulutettuihin väestöihin. Siksi kaikki sodat ovat itse asiassa luokkasotia.

Usein mainittu esimerkki militarisoinnin seurauksista oli Belgian päätös investoida miljardeja dollareita 11 uuden F-35-hävittäjän ostamiseen ja samalla leikata rajusti kaikkia sosiaaliturvan osa-alueita palkkojen indeksoinnista eläkeikään ja työttömyysetuuksiin. Kuten Shadow World Investigationsin Andrew Feinstein totesi konferenssissa: ”F-35-hävittäjät ovat suurinta ja kalleinta roskaa, jota roskaan erikoistunut yritys tuottaa.”

Siitä huolimatta Belgia on valinnut tämän mallin, koska se on yhteensopiva maahan sijoitettujen Yhdysvaltojen ydinkärkien kanssa. Kuten asevalmistajat toistavat osakkeenomistajilleen, sodat ovat loistavia mahdollisuuksia heidän liiketoiminnalleen. Tästä syystä asekauppa tekee maailmasta paljon vähemmän turvallisen, koska se on riippuvainen jatkuvista sodista voiton tekemiseksi.

Työläisten oikeudet hyökkäyksen kohteena

Puhujat korostivat myös, että militarisointi ei rajoitu puolustusteollisuuteen ja kansallisten armeijoiden varustamiseen. Sotaan valmistautumisen tekosyyllä hallitukset hyökkäävät työväen oikeuksien kimppuun ja purkavat ilmastonsuojelun sääntelyä.

Saksassa sotilashenkilöstön työviikkoa voitaisiin tietyin ehdoin pidentää 54 tuntiin, ja vallassa oleva koalitio keskustelee parhaillaan 8 tunnin työpäivän poistamisesta, jolloin työpäivä olisi jopa 13 tuntia. Tämä strategia on tuttu: ensin uudet säännöt otetaan käyttöön yhdellä sektorilla ja sitten ne laajennetaan kaikille muille sektoreille erilaisilla taktiikoilla. Siksi on kaikkien työläisten etujen mukaista kokoontua yhteen ja vastustaa tällaisia ​​muutoksia.

Laëtitia Sédou Euroopan asekaupan vastaisesta verkostosta totesi, että olipa militarisointia koskeva näkemyksesi mikä tahansa, sinun tulisi silti vastustaa prosessin toteutustapaa ja sen vaikutusta kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin, koska koko prosessista puuttuu läpinäkyvyys ja demokraattinen valvonta.

Ammattiliittojen edustajat selittivät, kuinka nykyinen geopoliittinen kriisi liittyy teollisuuskriisiin. Euroopan teollisuus kärsii nopeasta työpaikkojen menetyksestä ja militarisointia käytetään uudelleenteollistamiseen. Tämä tarkoittaa, että siviilituotantoa muutetaan sotilastuotannoksi, esimerkiksi autoteollisuudessa. Kuten Saksan suurimman ammattiliiton IG Metallin Ulrike Eiffler kuitenkin totesi, puolustusteollisuuden työpaikat ovat kestämättömiä eikä niillä ole pitkän aikavälin näkökulmia.

Belgian metallurgian ammattiliiton Metallos FGTB-ABVV:n Hillal Sor korosti myös militarisoinnin ytimessä olevaa suurta ristiriitaa: hallitukset kieltäytyvät julkisista investoinneista siviiliteollisuuteen väittäen, että ne vääristävät vapaita markkinoita, mutta niillä ei ole ongelmaa antaa tukia sotateollisuudelle. Sotateollisuudella ei kuitenkaan ole tuloja, elleivät sodat ole pysyviä. Lisäksi aseteollisuuden kehittäminen edistää teollistumisen vähenemistä kaikilla muilla aloilla julkisten investointien puutteen vuoksi.

Kuinka puhua työläisille rauhasta

Vastauksena kysymykseen siitä, miten ammattiliittojen johtajat mobilisoivat puolustusteollisuuden työntekijöitä vastustamaan militarisointia, puhujat myönsivät, että antimilitarismi ei ole aina tervetullutta työpaikoilla, koska ihmiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Tehtävä on erityisen vaikea, koska sotapropagandaa on kaikkialla.

Mutta jos kaduilla on vahva rauhanliike yhdistettynä koululakkoihin asevelvollisuuslakeja vastaan, ammattiliittojen järjestäjät saavat myös vahvempia argumentteja tehtaiden sisällä. Sor korosti, että painopisteen tulisi olla työväen oikeuksien heikentämisessä, pidennettyissä työajoissa, terveyden suojelun heikkenemisessä ja palkkojen menetyksissä. Vasemmistopuolueiden on puolestaan ​​tarjottava poliittinen visio kukoistavasta siviiliteollisuudesta vaihtoehtona militarisoinnille.

Belgian työväenpuolueen pääsihteeri Peter Mertens tarttui haasteeseen ja muistutti yleisöä siitä, että elämme kylmän sodan kaltaisessa mullistuksessa, joka on kuitenkin paljon vaarallisempi, koska ei ole Neuvostoliittoa estämään imperiumin tuhoisia tavoitteita. Nykyinen militarisointi edustaa yhtäältä massiivista julkisen varallisuuden siirtoa sotateollisuuden taskuihin, mutta se on myös valmistautumista uuteen Afrikan valloitukseen. Palatakseen Afrikan maiden mineraalien ja muiden raaka-aineiden ryöstelyyn, imperialistinen blokki tarvitsee sotilaallisen koneiston tavoitteidensa tueksi. Mutta tätä vastaan ​​taisteleva rauhanliike ei ole heikko, ja se rakentaa ahkerasti omaa infrastruktuuriaan.

Mitä on tehtävä

Stop ReArm Europen Katerina Anastasiou korosti, että hallitukset ”valjastavat ihmisen turvallisuuden tarpeen ja käyttävät sitä militarisointiin”. Tämä tarkoittaa, että meidän on otettava takaisin turvallisuuden käsite ja demilitarisoitava se sekä kansallisissa yhteyksissämme että kansainvälisen yhteistyön kautta. Mertens kannusti osallistujia lukemaan Leninin ja hänen analyysinsä imperialismista kapitalismin korkeimpana vaiheena ja lisäsi, että ”meillä ei ole varaa olla pessimistejä”.

Militarisoinnin vastainen mobilisaatio jatkuu 14. kesäkuuta Brysselissä Stop Militarization -verkoston ja Stop ReArm Europe -kampanjan järjestämällä Euroopan laajuisella mielenosoituksella ”Hyvinvointia, EI sodankäyntiä.” Rauhanliikkeiden ja ammattiliittojen odotetaan kokoontuvan EU:n pääkaupunkiin kaikkialta Euroopasta ilmaisemaan ihmisten vastustusta militarisointia kohtaan ja suunnittelemaan tulevia toimia.