Historiallinen sodanvastainen satamalakko Välimeren maissa – Seuraavana tavoitteena koko logistiikkasektori

Helmikuussa nähtiin yli 20 Välimeren sataman yhteinen kansainvälinen lakko sotaa, militarisointia ja satamien yksityistämistä vastaan.

Yli 20 Välimeren sataman satamatyöläiset yhdistivät voimansa 6. helmikuuta aloittaessaan historiallisen lakko- ja protestipäivän sotaa ja Euroopan uudelleenaseistautumista vastaan.

Toimenpiteen valmisteluun osallistuneet ay-aktiivit kuvailivat sitä pitkän ja monimutkaisen prosessin tulokseksi, joka perustui satamatyöläisten solidaarisuuteen Palestiinaa kohtaan ja heidän kamppailuunsa ihmisarvoisten työolojen puolesta kotimaassa.

Lakon vaikutukset tuntuivat jo ennen sen täydellistä käynnistymistä 6. helmikuuta, kun raportteja tuli ilmi laivoista – aluksista, jotka säännöllisesti kuljettavat sotilasrahtia Israeliin – jotka muuttivat reittejään toimien vuoksi.

”Satamat ovat hien, eivät veren paikkoja”

Mielenosoitukset alkoivat aamulla Kreikan Pireuksen ja Eleusion satamissa, Turkin Mersinissä sekä Bilbaossa ja Pasaiassa Baskimaassa. Ammattiliitto Liman-İş Sendikası kokosi satoja jäseniään lähettääkseen viestin kansanmurhaa vastaan ​​ja solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinalle, toistaen Baskimaan LAB-ammattiliiton toveriensa samankaltaisia ​​​​viestejä.

Kreikassa satamatyöläiset korostivat ristiriitaa massiivisten eurooppalaisten investointien välillä asevarusteluun samalla kun julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin kohdistetaan säästötoimia, jotka johtavat yhä vaarallisempiin työoloihin.

– Emme hyväksy työtä ilman oikeuksia, sanoi Damianos Voudigaris kreikkalaisesta ENEDEP-ammattiliitosta myöhemmin samana päivänä.

– Kehityksen pitäisi tarkoittaa kotiinpaluuta elävänä. Satamat ovat työpaikkoja, eivät sodan paikkoja. Ne ovat hien, eivät veren paikkoja.

Lakkotoimista raportoitiin myös Fos-sur-Merin satamissa Marseillen lähellä, Saksan Bremenin ja Hampurin solmukohdissa sekä Korsikalla. Marokon demokraattisen työväenjärjestön (ODT) satamatyöläiset, jotka olivat olleet mukana lakon valmistelussa koko prosessin ajan, joutuivat lykkäämään työtaistelutoimiaan äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi, jotka johtivat satamien sulkemiseen.

Jotkut päivän suurimmista mobilisaatioista järjestettiin Italiassa. Lakkoja järjestettiin Anconassa, Barissa, Cagliarissa, Civitavecchiassa, Crotonessa, Genovassa, Livornossa, Palermossa, Ravennassa, Salernossa ja Triestessä, ja niihin osallistui paitsi satamatyöntekijöitä ja muita työläisiä myös opiskelijoita ja yleisöä. Lakkokartta korosti jälleen kerran Italian työväenliikkeen viime vuoden aikana rakentamaa liikettä, mukaan lukien kolme yleislakkoa Palestiinan puolesta – mobilisaatioita, jotka ovat saaneet inspiraationsa joidenkin satamatyöntekijöiden kollektiivien sodanvastaisesta aktivismista.

Ammattiliitto Unione Sindacale di Base (USB) raportoi kaikista lakkoilevista satamista, ja ammattiliittojen edustajat puhuivat kokouksissa, joissa oli näkyvästi esillä Palestiinan ja Kuuban lippuja. Työntekijät korostivat, että Euroopan työväenliikkeen on löydettävä internationalistinen suuntautuminen estääkseen Euroopan unionin ja oikeistohallitusten työläisvastaisen agendan. Tähän joukkoon kuuluu pääministeri Giorgia Melonin hallitus, joka, kuten USB:n aktivistit totesivat suorissa lähetyksissä, oli järkyttynyt työväen osoittamasta päättäväisyydestä vuosien pysähtyneisyyden jälkeen.

Ammattiliittojen aktiivien mukaan tämä paniikki on johtanut uuteen sortotoimiin, joita on kohdistettu muun muassa Palestiina-solidaarisuusliikkeisiin osallistuneisiin ammattiliittojen jäseniiin. USB kuitenkin korosti, että vastustus Melonin politiikkaa kohtaan vain voimistuu.

”Tänään kyse on satamista, huomenna koko logistiikkasektorista”

Samalla kun lakkoilevat työläiset yhdistyivät yhteisten vaatimusten ympärille – satamien militarisoinnin estämiseksi, uudelleenaseistamisen hylkäämiseksi ja sotataloutta vastaan – myös paikallisiin huolenaiheisiin kiinnitettiin huomiota. Triesten satamatyöläiset varoittivat satamien yksityistämisestä. Muualla, kuten Barissa ja Ravennassa, työntekijät ja opiskelijat kuvailivat, kuinka satamainfrastruktuuria käytettiin, joskus salaa, sotilas- ja kaksikäyttömateriaalien kuljettamiseen Israeliin.

Civitavecchiassa, Livornossa ja Anconassa perjantai-iltana järjestetyt mielenosoitukset olivat merkittäviä, ja Anconan lakkolaiset kuvailivat päivää ”ikimuistoiseksi”. Genovassa, kuten on tullut tavaksi, osallistujamäärä oli valtava. CALP-kollektiivin jäsenet – jotka olivat aiemmin vannoneet, ettei ”yksikään naula” lähtisi satamasta, jos Israel hyökkäisi Gazaan matkalla olevaan Global Sumud -laivastoon – johtivat protestia. Puhuessaan medialle ja muille aktivisteille he korostivat, että kansainvälisen lakon onnistuminen osoitti jälleen kerran, että satamatyöläiset pitävät lupauksensa.

– Lupasimme estää kaiken – ja estimme kaiken. Lupasimme yleislakon – ja meillä oli yleislakko. Lupasimme kansainvälisen lakon – ja tässä sitä ollaan, he sanoivat.

Työläiset korostivat, että kansainvälinen satamatyöläisten lakko ei kuitenkaan ole jonkin loppu, vaan uuden alku.

– Tänään lakot ovat satamissa, huomenna koko logistiikka-alalla ja sitten lakossa ovat kaikki työläiset, lakkolaiset Ravennassa päättivät.