Ison-Britannian hallitus on ilmoittanut uudesta ydinaseroolista Kuninkaallisille ilmavoimille (RAF), jossa käytetään Yhdysvaltain pommeja ja lentokoneita.
Tohtori Philip Webber, Scientists for Global Responsibility (SGR) -järjestön varapuheenjohtaja, tutkii SGR:n verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan tämän ilmoituksen häiritseviä implikaatioita. Julkaisemme tässä referaatin artikkelista suomeksi.
Myös Suomen hallitus on päättänyt hankkia 64 ydinasekykenevää F-35A-hävittäjää, ja NATO-jäsenyyden myötä Suomi on ryhtynyt harjoittelemaan ilmasta käytävää ydinsotaa vuosittaisissa Steadfast Noon -harjoituksissa.
Vaikka Suomen laki toistaiseksi kieltää ydinaseet valtion maaperällä, puolustusministeri Antti Häkkänen lupasi tänä vuonna Helsingissä järjestetyssä ydinasesymposiumissa Suomen osallistuvan sotilasliiton ydinasepolitiikkaan ”ilman ennakkorajoituksia”.
25. kesäkuuta NATOn vuoden 2025 huippukokouksessa Haagissa, Alankomaissa, Ison-Britannian pääministeri paljasti suunnitelman ostaa Yhdysvaltain B61-ydinpommin kuljettamiseen suunniteltuja sotalentokoneita. Hallituksen lausunto oli epätavallisen selkeä: ”Iso-Britannia ostaa 12 uutta F-35A-hävittäjää ja liittyy NATOn kaksoiskykyiseen ydinaseoperaatioon, mikä on merkittävä parannus kansalliseen turvallisuuteen.”
Tämä laajentaa merkittävästi Ison-Britannian ydinohjelmaa, ja se viedään sukellusveneisiin perustuvien aseiden ulkopuolelle ilmasta pudotettaviin aseisiin ensimmäistä kertaa yli kahteen vuosikymmeneen.
”Kaksoiskykyinen” viittaa tiettyihin ydinasesertifioituihin lentokoneisiin – mukaan lukien Yhdysvaltain F-35A – joita voidaan käyttää sekä tavanomaisiin sotilastehtäviin että Yhdysvaltain B61-ydinaseliitopommin kuljettamiseen.
NATOn tietolomakkeen mukaan: ”Jos NATO suorittaisi ydinaseoperaation konfliktissa [eli pudottaisi ydinpommeja], B61-aseita kuljettaisivat sertifioidut liittoutuneiden lentokoneet, jotka tunnetaan kaksoiskykyisinä lentokoneina (dual certified aircraft, DCA), ja niitä tukisivat tavanomaiset joukot koko liittokunnasta.”
Noin 100 yhdysvaltalaista B61-ydinasetta on tällä hetkellä varastoitu ydinaseholveihin kuudessa lentotukikohdassa Italiassa, Saksassa, Turkissa, Alankomaissa ja Belgiassa.
Vuonna 2024 Yhdysvaltain puolustusministeriön rahoitusosuuteen sisältyi menoja Lakenheathin lentotukikohdan päivittämiseen Suffolkissa ydinasehenkilöstön majoittamiseksi. Ison-Britannian hallitus on kieltäytynyt kommentoimasta tätä.
Sitten, heinäkuussa 2025, lentoliikenteen tarkat tarkkailijat seurasivat Yhdysvaltain C-17-rahtikoneita, jotka lähtivät Yhdysvaltain ilmavoimien ydinasekeskuksesta New Mexicossa ja laskeutuivat Lakenheathiin epätavallisen tiukan turvavalvonnan alaisena, lähelle suuria hangaareja, joiden tiedetään sisältävän turvallisia, maanalaisia ydinpommiholveja. He päättelivät, että Lakenheathissa oli jälleen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Yhdysvaltain ydinaseita.
Tällä hetkellä ainoat lentokoneet Isossa-Britanniassa, joilla on lupa kuljettaa näitä ydinaseita, ovat Yhdysvaltain ilmavoimien 48. hävittäjälaivueen F-35A-hävittäjät, jotka on sijoitettu Lakenheathiin. Ratkaisevaa on, että nämä taistelukärjet eivät näytä olevan osa virallista NATO-sopimusta, koska toistaiseksi ei ole olemassa RAF-hävittäjiä, jotka voisivat kuljettaa ja pudottaa niitä. Tilannetta seuraavat ryhmät ovat kuitenkin olettaneet, että Yhdysvaltain ydinaseet on tarkoitettu käytettäväksi tulevaisuudessa uudessa RAF:n F-35A-laivueessa, joka on sijoitettu Marhamin lentotukikohtaan vain 32 kilometrin päähän.
Mihin aseita käytetään? Yhdysvaltojen ja NATOn doktriinin mukaan ”eteenpäin sijoitetut” Yhdysvaltain ydinaseet on tarkoitettu antamaan NATOlle mahdollisuus tehdä ”taktinen” tai ”rajoitettu” ydinaseisku sotilaskohteeseen Valko-Venäjän tai Venäjän alueella. Samankaltaiset venäläiset aseet aiheuttavat vastaavan uhan NATO-maille. NATO uhkaa käyttää näitä aseita ensisijaisesti hyökkäykseen kokoontuvia joukkoja vastaan oletettavasti estääkseen tällaisen hyökkäyksen. Näyttää siltä, että Venäjällä on samanlainen politiikka: uhata ydinaseella ylivoimaisten NATOn joukkojen hyökkäystä vastaan.
Sekä NATO että Venäjä väittävät, että rajoitettu ydinaseuhka on uskottavampi kuin uhka käyttää useita pidemmän kantaman ”strategisia” aseita kokonaisten kaupunkien, kuten Lontoon, New Yorkin, Moskovan tai Pietarin, tuhoamiseen. B61-ydinpommi, kuten venäläiset vastineensa, voidaan asettaa useille ydinaseiden tehoalueille, alkaen 0,3 kilotonnista, kT (300 tonnia TNT-ekvivalenttia) ja nousten 1,5, 10, 50 ja 170 kT:iin. Kaksi viimeistä tehovaihtoehtoa ovat huomattavasti suurempia kuin 15 kilotonnin Hiroshiman pommi ja räjähdysvoimaltaan samanlaisia kuin Ison-Britannian ”strateginen” 100 kilotonnin Trident-sukellusveneestä laukaistava ohjuskärki. Emme tiedä Isoon-Britanniaan toimitettavien pommien ylintä vaihtoehtoa.
Ison-Britannian ilmavoimien lehdistötiedote, joka julkaistiin samana päivänä kuin Ison-Britannian hallituksen ilmoitus kesäkuussa 2025, oli silmiinpistävän aggressiivinen: ”F-35A:n hankinta on merkittävä askel kohti tappavamman ’integroidun voiman’ toimittamista, jotta säilytetään operatiivinen merkitys, joka pelottaa, taistelee ja voittaa.”
Viisi alkuperäistä ydinasevaltiota: Yhdysvallat, Venäjän federaatio, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia (P5) ovat hylänneet ajatuksen ydinsodan voittamisesta useammin kuin kerran. Vuoden 2022 yhteisessä lausunnossa todettiin: ”Ydinsotaa ei voida voittaa eikä sitä saa koskaan käydä. Koska ydinaseiden käytöllä olisi kauaskantoisia seurauksia… ydinaseiden – niin kauan kuin niitä on olemassa – tulisi palvella puolustustarkoitusta, estää hyökkäyksiä ja estää sota. Uskomme vahvasti, että tällaisten aseiden leviäminen on estettävä.”
Mutta nykyään kaikki ydinaseosapuolet rakentavat ja ottavat käyttöön uusia ydinaseita, mikä on ristiriidassa tämän ymmärryksen kanssa.
Väitteistä huolimatta lyhyen kantaman ydinaseiden jatkuva käyttöönotto luo yhden suurimmista ydinasekonfliktin ja eskaloitumisen riskeistä. Lyhyt lentomatka kohteeseen tekee mahdollisesta varoitusajasta erittäin lyhyen, joten kriisissä niiden olemassaolo lisää merkittävästi pelkoa ydinaseiskusta, ja kaikki ydinasetta pelkäävät osapuolet ovat äärimmäisen paineen alla laukaista omat ydinaseensa.
Ydinaseharjoitukset aiheuttavat vahingossa laukeavan ydinsodan riskin. 1980-luvulla NATOn ydinaseharjoitus laukaisi Venäjän joukkojen korkean valmiustilan, koska he luulivat sen olevan peite ensimmäiselle iskulle. NATO järjestää edelleen säännöllisesti Steadfast Noon -harjoituksia, joissa simuloidaan Venäjän joukkojen hyökkäystä. Venäjä järjestää säännöllisesti vastaavia harjoituksia Zapadin (Запад: länsi) hyökkäyksen yhteydessä. Ukrainan sodan jälkeen molemmat osapuolet ovat kuitenkin varovaisia välttääkseen harjoitusten järjestämistä rajaseutujen lähellä.
Keskeinen heikkous kaikissa lyhyen kantaman ydinaseiden käyttösuunnitelmissa on se, että niiden poistaminen varastoholveista ja lataaminen NATOn taistelukoneisiin tai venäläisiin kantoraketteihin antaa selkeän signaalin siitä, että ydinaseisku saattaa olla välitön. Tämä luo pohjan väärälle varoitukselle tai virheelle, joka voi olla vain hiuksenhieno laukaisin ydinonnettomuudelle.
– Analyysini mukaan Euroopan turvallisuutta ei voida lisätä ottamalla käyttöön vielä enemmän hyökkääviä ja tuhoisia ydinaseita, Webber kirjoittaa.
– Nykyiset lyhyen kantaman aseet voisivat jo tuhota Euroopan ja aiheuttaa miljoonia siviiliuhreja.
Työväen antimilitaristit 