Kurdistanin työväenpuolue päätti lakkauttaa toimintansa – Kestävän rauhan synty silti kyseenalaista

Kurdistanin työväenpuolue (PKK) ilmoitti maanantaina hajottavansa itsensä ja riisuutuvansa aseista. Kestävän rauhan syntyminen riippuu nyt pitkälti Turkista, tutkija sanoo.

PKK on taistellut 40 vuotta kurdien itsehallinnon puolesta Turkin valtiota vastaan. Järjestö perustettiin vuonna 1978 ja se järjestäytyi kurdien vapaustaistelua varten puolueeksi, armeijaksi ja kansanrintamaksi.

Ilmoitus seurasi PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin helmikuista kehotusta järjestää kongressi ja virallisesti hajottaa järjestö. Öcalan on ollut vangittuna Istanbulin lähellä sijaitsevalla saarella vuodesta 1999.

Maaliskuussa PKK julisti yksipuolisen tulitauon Turkin kanssa Turkin hallitsevan liittouman signaloitua, että PKK:n johtaja voitaisiin päästää ehdonalaiseen, jos ryhmä hajoaisi.

Keskeinen PKK-vaikuttaja sanoi uutistoimisto Reutersille, että sotatoimet lopetetaan välittömästi, mutta aseiden luovutus riippuu siitä, miten Turkin hallinto suhtautuu kurdien oikeuksiin.

Turkin kurdimielinen demokraattinen puolue on kutsunut päätöstä ”uuden ajan avaukseksi”.

Todellisen rauhan syntyminen kyseenalaista

– Päätös osoittaa, että kurdit ovat jatkuvasti sitoutuneet rauhaan ja haluavat asettaa rauhanomaisen ratkaisun kansalleen kaikkien muiden etujen edelle, toteaa tohtori Hawzhin Azeez Irakin amerikkalaisesta yliopistosta.

– Turkin historiallinen taipumus rikkoa rauhansopimuksia ja tulitaukoa osoittaa, että todellisen rauhansopimuksen onnistuminen tyydyttävästi on silti erittäin kyseenalainen.

Monissa aiheesta kirjoitetuissa artikkeleissa todetaan, että sodan seurauksena on kuollut 40 000 ihmistä.

– Silti ylivoimainen enemmistö tästä luvusta, joka on todellisuudessa epäilemättä suurempi, johtuu Turkin valtion kurdisiviileihin kohdistuneesta väkivallasta. Tästä syystä kurdiliike on olemassa.

Azeezin mukaan velvollisuus on nyt Turkilla kontrolloida liipasinherkkää ja poltetun maan politiikkaansa rauhanprosessin viimeistelemiseksi.

– Kun tiedetään, että Turkin talous on vahvasti riippuvainen biljoonan dollarin sota- ja asetaloudesta, ja että viha vähemmistöjä kohtaan on syvälle juurtunutta, on todennäköistä, että tämän viimeisimmän yrityksen rauhanomainen päätökseen saattaminen epäonnistuu.