Ukrainan RFU sodan 3-vuotispäivänä: Ei muuta sotaa kuin luokkasota!

Ukrainan sodan jatkuessa neljännelle vuodelleen Ukrainan työväenrintama RFU, osa maan laitonta vasemmistoa, jatkaa sodan julistamista sotaa vastaan marxismin periaatteiden mukaisesti.

Paljon julkisuutta saaneihin Trumpin puheisiin järjestö suhtautuu epäilevästi. Taistelu oligarkiaa ja Ukrainan taantumuksellista porvarivaltiota vastaan jatkuu, tuli rauhansopimus tai ei.

– Toimitustiimimme on toistuvasti ilmaissut skeptisyytensä poliittisen eliitin huulilta tuleviin rauhaa koskeviin lausuntoihin. Ja tänä infomelun aiheuttaman lisääntyneen paineen aikana säilytämme kantamme ennallaan, RFU kertoo Telegram-viestipalvelussa.

– Ensinnäkin, kun on kyse neuvotteluista, sopimuksista jne., on kiinnitettävä huomiota tekoihin. Nyt jokainen Trumpin sana saa aikaan tunteiden pyörteen sosiaalisessa mediassa, aivan kuten Bidenin sanat tekivät kerran konfliktin alussa. Innostus hänen lausuntojensa kuuntelemiseen loppui suhteellisen nopeasti, joten miksi asian pitäisi olla toisin ”oranssin isoisän” kanssa?

– Toiseksi muistutamme, että Trump edustaa samoja monopoleja, jotka osallistuivat tämän sodan irti päästämiseen, sodan jonka ne nyt oletettavasti haluavat lopettaa. Kaikissa ennusteissa, joita bloggaajat ja ”asiantuntijat” tällä hetkellä syöttävät meille, emme näe mitään näiden herrojen aineellisten etujen analyysiä, joka tekisi yhdestä tai toisesta skenaariosta heille hyödyllisiä.

RFU:n mukaan panikointi ei johda selkeään näkemykseen siitä, miten päästään ulos katastrofista, joka ei kosketa vain ukrainalaisia työläisiä, vaan koko planeettaa.

– Riippumatta siitä, syntyykö ”sopimus”, rauhan ongelma ei ratkea. Maailman sotilasmenojen kasvu ei ole laskemassa, ja kaikkia sopimuksia tarkastellaan vain sellaisen prisman kautta, jolla valmistaudutaan entistä suurempaan ja verisempään sotaan. Siksi me, kuten ennenkin, seisomme iskulauseen takana: sota sotaa vastaan ​​ja omia sortajiamme vastaan.

Yhdysvaltain uuskolonialismi Ukrainassa

– Viimeaikaisten tapahtumien taustaa vasten nämä iskulauseet ovat entistäkin ajankohtaisempia: meille tarjotaan jo avoimesti uuskolonialistisia orjakahleita, kun taas toinen skenaario sisältää nykyisen kauhun jatkumisen ja sen syvenemisen.

Trump on vaatinut Ukrainan harvinaisen maametallin mineraalivarojen varaamista Yhdysvaltain taloudelliseen käyttöön. Joidenkin tietojen mukaan presidentti Zelenskyi olisi valmis myös luovuttamaan maan mineraalit Yhdysvalloille, vaikka tarkoista ehdoista käydäänkin vielä neuvotteluja. Ukrainalla arvioidaan olevan mineraaliesiintymiä yli 10 000 miljardin dollarin arvosta. 

– Käy ilmi, että työläiset voivat taistella vain etujensa ja olemassaolon oikeutensa puolesta. Loppujen lopuksi valinta sen välillä, kuinka nopeasti kuolla ja kenen orja on, ei ole valinta ensinkään.

– Sodan veristä vuosipäivää merkittiin eurooppalaisten poliitikkojen paraatilla, jotka matkustivat tekemään seremoniallisia eleitä Kiovassa. He toivat mukanaan pari miljardia dollaria apua, mutta kaikki ymmärtävät, että nämä varat eivät riitä edes kuukaudeksi.

– Neuvottelut jatkuvat, oligarkit keskustelevat miten maa jaetaan vai jaetaanko sitä ollenkaan. Presidentit ja pääministerit pitävät mahtipontisia puheita, kenraalit antavat käskyjä valmistellen vielä lisää tavallisten ihmisten kuolemia.

– Kaiken kaikkiaan verrattuna edellisiin päiviin tänään ei ollut paljon korkean profiilin ilmoituksia. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin odottaa selkeyden ja tarkkuuden saapumista. Väärät toiveet eivät ole vielä hälvenneet, ja toistaiseksi show näyttää saaneen lyhyen tauon.

– Mutta tämä on kaikki runoilua. Todella tärkeää on se, mitä me, työläiset, voimme tehdä, jos emme vain odottele?

RFU haluaa kiinnittää huomion muutamiin ilmiöihin, jotka eivät ole näkyneet mediassa.

Terrorismi rekrytointiviranomaisia vastaan

– Ensimmäinen huomionarvoinen trendi on rekrytointiviranomaisten edustajia vastaan ​​suunnatun terrorin kasvu, joka on rauhanlupauksista huolimatta hellittämätöntä. Kansallinen poliisi kirjasi 9 tällaista tapausta ”rauhallisessa” tammikuussa. Helmikuussa nämä prosessit kiihtyivät merkittävästi.

– Mikä tämän aiheuttaa? Ehkä [Venäjän tiedustelupalvelu] FSB todella suorittaa tehokasta erikoisoperaatiota hyödyntäen todellista vihaa rekrytointiviranomaisia kohtaan? Emme kiellä tätä mahdollisuutta, mutta on selvää, että on yksinkertaisesti monia yksinäisiä terroristeja, jotka joko päättivät ottaa oikeuden omiin käsiinsä tai kääntyivät oma-aloitteisesti Kremlin erikoispalveluiden puoleen.

– Meille rekrytointiviranomaisten vastainen terrori on kiinnostava ilmiö, koska se on väkivaltaa, jota tavallisten työläisten enemmistö ei ainoastaan hyväksy, vaan sillä on myös kasvupotentiaalia. Loppujen lopuksi, kun sota on käynnissä, isänmaallisuuden haamu hillitsee joitain ihmisiä. Jos aselepo alkaa, mikään ei välttämättä pidättele vihaisia, epätoivoisia ihmisiä.

– Mutta voiko tämä ilmiö mennä yksinkertaisen terrorin vaihetta pidemmälle? Voivatko terrori-iskut olla osoitus yhteiskunnallisesta räjähdyksestä, kuten 1900-luvun alussa talonpoikien kapinoiden yhteydessä?

– Kysymys on ajankohtainen, varsinkin kun on selvää, että voimillamme, joilla on oma ohjelma työväelle, ei käytännössä ole ääntä. Ja koska olemme itse työläisiä, opiskelijoita jne., kannamme sodan taakkaa yhtä paljon kuin te, lukijat, eikä meillä siksi ole ylimääräistä vapaa-aikaa vapaaehtoistyöhön.

– Eli voi käydä niin, että edessä on kapina, mutta on todennäköisempää, että joku Ukrainan oligarkian pelinappula käyttää sitä taas hyväkseen, ja Maidanin kohtalo toistuu.

– Ja miksipä ei? Joka kymmenes vuosi ”nollataan” ihmisten viha, kunnes tämä kansa lopulta sorretaan kuoliaaksi.

– Sitä taustaa vasten, että elämästä tulisi jälleen pahempaa tällaisessa kohtalon käänteessä, olisi kiireesti ryhdyttävä tekemään ainakin jotain tällaisen skenaarion estämiseksi. Mutta tässä tulee pitää pää kylmänä ja siirtyä huomioimaan tekijää #2.

Individualistinen vs. kollektiivinen toiminta

RFU peräänkuuluttaa työläisten kollektiivista toimintaa individualistisen terrorismin sijaan.

– Mainitsimme esimerkin ensimmäisistä Venäjän vallankumousta edeltäneistä talonpoikien kapinoista. Nuo toimet erosivat merkittävästi rekrytointiviranomaisia vastaan ​​tehdyistä terrori-iskuista. Silloin talonpojat taistelivat kollektiivisesti tiettyä herraa vastaan ​​ja asettuivat sitä kautta koko järjestelmää vastaan.

– Nykyään [pakkomobilisoinnin] välttelijät toimivat individualistisesti ja näennäisesti koko järjestelmää vastaan, mutta eivät millään tavalla vaikuta sen taloudelliseen perustaan.

– Sellaiset talonpoikien ja työläisten kollektiivit, jotka eivät kyenneet parantamaan elämäänsä silloisen hallinnon aikana, ryhtyivät vallankumouksellisiin muutoksiin jatkona aikaisemmille yrityksilleen.

– Entä me? Ensinnäkin meillä on individualismi. Toiseksi on taistelun puute tiettyä herraa ja ylipäätään suoria sortajia vastaan.

– Äskettäin uutisoitiin, että ukrainalaiset ovat enemmän huolissaan hintojen noususta ja talouskriisistä. Ehkä joku alkoi järjestää ammattiliittoja taistellakseen mahdollisia irtisanomisia vastaan? Ei, vastuu hintojen kuriin laittamisesta siirrettiin valtiolle bloggaajien kirjoituksissa, jotka edustavat liberaaleja ja libertaarisia näkemyksiä.

Epäluottamus valtiota kohtaan kasvaa

– Jos analysoimme kerrotun narratiivin lisäksi myös sitä, mitä työläiset todella ajattelevat, kuinka he toimivat sodan olosuhteissa, joista he maksavat hengellään ja työllään, on selvää, että heille pääsyyllinen on Ukrainan valtio.

– Ja tietysti rikkaat oligarkit, jotka hallitsevat sitä. Mutta jälkimmäiset ovat edelleen jossain sivussa [ihmisten mielissä]. Zelenskyi, [Ukrainan asevoimien päällikkö Oleksandr] Syrskyi, ministerit – nämä ovat pääpahiksia.

– Ei voi kiistää, että mainittuja henkilöitä voidaan usein kuvailla vain hyvällä kirosanalla, mutta he ovat vain rikoskumppaneita politiikassa, joka alkoi kauan ennen heitä, ja sen edunsaajat ovat ensisijaisesti samat monopolit: pintšukit, kolomoiskit ja ahmetovit.

– Mutta jälkimmäinen teesi ei tietenkään ole yleinen massojen keskuudessa. Heillä ei ollut kiirettä puolustaa oikeuksiaan taistelussa oligarkkeja vastaan ​edes ennen sotaa, vaikka he tekivät heille töitä joka päivä.

RFU:n analyysin mukaan haluttomuus käydä oligarkiaa vastaan johtuu väestön muuttuneesta työllisyysrakenteesta 1900-luvun alkuun verrattuna.

– Pienet ja keskisuuret yritykset, jotka toimivat monopolin etujen mukaisesti laina-, sopimus-, vuokra- ja verojärjestelmän kautta, työllistävät suurimman osan ukrainalaisista. Ravintolatiimin järjestäminen kamppailuun on äärimmäisen vaikeaa, samoin kuin supermarkettitiimin järjestäminen.

– Tämä atomisaatio, jota valittelimme edellä, ei ole synti tai virhe. Tämä ei ole ”väärä työväenluokka” – se on vain todellisuus. Ja vaikka tällaisissakin olosuhteissa on mahdollista ja välttämätöntä etsiä keinoja ulos kriisistä, vanhojen menetelmien täydellinen kopioiminen ei auta.

– Tästä huolimatta historialla ei ole muuta ulospääsyä sotien ja köyhtymisen kierteestä kuin proletaariset sosialistiset vallankumoukset. Tässä nousee ristiriita. Miten siitä päästään ulos?

Kohti uutta Maidania?

– On palattava kysymykseen: onko edessä mellakka? Uskomme, että se on toistaiseksi epätodennäköistä, koska kaikesta huolimatta mutterit ja pultit ovat hyvin kiristetty, ja jopa Maidanin onnistumiseksi on ihmiset saatava jotenkin yhteen.

– Ja ruohonjuuritason, saati sitten vallankumouksellinen rakenne, joka johtaisi joukkoja mahdollisiin mielenosoituksiin, on vielä vähemmän todennäköinen: sota on vain pahentanut ihmisten keskinäistä epäluottamusta.

– Tästä huolimatta tilanne kehittyy ja edellä mainitut pelotevaikutteet saattavat hävitä katastrofin edetessä. Mitkä iskulauseet johtavat ihmiset [uudelle] Maidanille?

– Rauhaa? Tietenkin. Leipää? Voivatko he antaa sen? Kuvitellaan mitä he lupaavat. Eurooppalaista integraatiota? Paluuta Venäjän federaatioon? Se ei kuulosta oikealta.

RFU arvioi oligarkian kääntyvän Argentiinan tielle, jossa oikeistolainen presidentti Javier Milei on symbolisesti käynyt valtion rakenteita vastaan moottorisaha kädessään.

– Tässä he muistavat kansan kasvavan epäluottamuksen valtiota kohtaan. Ja miksi he eivät ehdottaisi ideaa – joko tuhota tai rajoittaa valtiota mahdollisimman paljon? Periaatteessa se toimii Argentiinassa (ei tietenkään köyhille työläisille, mutta ketä kiinnostaa) – kuinka Kiova on huonompi kuin Buenos Aires?

– Tietysti, kun tällainen ehdotus tehdään, olemme organisaationa pakotettuja käymään median vastahyökkäykseen.

– Mutta mietitään yhdessä: miten tähän parhaiten vastata? Mietitään, mihin me päinvastoin tarvitsemme valtiota? Työläiset itse eivät sitä tarvitse, ainakaan nykyisessä muodossaan. Mitä tulisi sanoa?

Alas valtio – proletariaatin uusi iskulause?

RFU muistuttaa, että marxismi ei ole dogmi, vaan toimintaopas. Marxismin klassikoista löytyy tapa päästä eroon valtiosta ja selittää, miksi se on tarpeen.

– Nyt ihmiset eivät näe suoria sortajiaan, mutta he tuntevat, minkä valtion puolesta heidät lähetetään kuolemaan. Tässä tilanteessa meidän on tarjottava selkeä ja ymmärrettävä näkemys siitä, kuinka työväenluokka voi vallan ottamisen jälkeen rakentaa valtion uudelleen siten, että päästään eroon niistä tekijöistä, jotka motivoivat monia nykyään tekemään terrori-iskuja rekrytointiviranomaisia vastaan.

– ”Ukrainan valtiollisuudesta käytävän sodan” kolmantena vuosipäivänä kehotamme ajattelemaan: kuinka voimme selviytyä kriisistä, johon yksityisten monopolien tila on johtanut meidät?

– Loppujen lopuksi, tuli [rauhan]sopimus tai ei, tämä on työläistä eniten huolestuttava kysymys. Ja juuri sitä kautta täytyy selittää hänelle kaikki muut luokkateorian näkökohdat ja näyttää hänen vapautumisensa polku.

– Ei muuta sotaa, kuin luokkasota!