Yhdysvaltalainen ihmisoikeusryhmä Dawn on jättänyt Kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC) virallisesti kantelun Joe Bideniä ja entisen presidentin hallinnon jäseniä vastaan heidän osallisuudestaan Israelin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan Gazassa.
Democracy for the Arab World Now (Dawn) on vaatinut virallista tutkintaa Bidenin, entisen ulkoministerin Antony Blinkenin, entisen puolustusministeri Lloyd Austinin ja muiden Yhdysvaltain virkamiesten toimista, uutissivusto Middle East Eyekertoo.
Dawnin perusti saudi-arabialainen toimittaja Jamal Khashoggi, joka murhattiin Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa Turkissa vuonna 2018. Dawn tukee demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ja pyrkii lopettamaan Yhdysvaltojen tuen epädemokraattisille hallituksille alueella.
– On vankat perusteet tutkia Joe Bideniä, Antony Blinkeniä ja Lloyd Austinia osallisuudesta Israelin rikoksiin, sanoi Dawnin hallituksen jäsen ja sotarikoksiin erikoistunut veteraanilakimies Reed Brody.
– Israelilaisten sairaaloihin, kouluihin ja koteihin pudotetut pommit ovat amerikkalaisia pommeja, murha- ja vainokampanja on toteutettu Yhdysvaltojen tuella. Yhdysvaltain viranomaiset ovat olleet tietoisia siitä, mitä Israel on tekemässä, mutta heidän tukensa ei kuitenkaan koskaan loppunut.
Dawn kehottaa 172-sivuisessa hakemuksessaan ICC:tä tutkimaan ja asettamaan syytteeseen virkamiehiä heidän roolistaan Israelin sotarikosten auttamisessa ja yllytyksessä tarjoamalla sotilaallista, poliittista ja julkista tukea Israelille tietoisena siitä, että Yhdysvaltain aseita ja tiedustelupalveluja käytettiin sotarikosten tekemiseen, mukaan lukien siviilejä vastaan iskeminen, väestön pakkosiirto ja kansanmurha.
Aineelliseen tukeen sisältyy vähintään 17,9 miljardia dollaria aselähetyksiä, tiedustelutietojen jakamista, iskujen kohdistamisapua, diplomaattista suojelua ja Israelin rikosten virallinen hyväksyminen huolimatta siitä, että tiedetään, kuinka tällainen tuki mahdollistaisi olennaisesti vakavia väärinkäytöksiä.
Yhdysvallat ja Israel eivät ole allekirjoittaneet ICC:n perustanutta Rooman sopimusta.
Yhdysvaltalaisen Black Alliance for Peace -järjestön organisoima ”Zone of Peace / Zone de Paz” -kampanja on saavuttanut toisen vaiheensa, käynnistäen USA:n ja NATOn militarismin vastaisen kampanjan läntisellä pallonpuoliskolla.
Konsepti Latinalaisen Amerikan ja Karibian käsittävästä ”rauhanvyöhykkeestä” lanseerattiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2014 alueen valtionpäämiesten yhteisön CELAC:n kokouksessa.
Yhdysvalloista toimiva BAP-järjestö on ottanut tämän alunperin valtiokeskeisen vaatimuksen omakseen ja tehnyt siitä ruohonjuuritason kampanjan, jonka tavoitteena on tarjota uutta virtaa ja tukea rauhanvyöhykkeen ajatukselle. Järjestö on aiemmin organisoinut koulutustilaisuuksia ja keskusteluja teeman ympärillä.
Nyt Malcolm X:n ja Augusto C. Sandinon salamurhien muistopäivänä 21. helmikuuta perustetun US/NATO Out of Our Americas -verkoston on määrä toimia Yhdysvaltain ja sotilasliitto NATOn sotilastukikohtia ja interventioita vastaan, rakentaa kansainvälistä solidaarisuutta paljastaakseen ja vastustaakseen imperialistisia agendoja ja ajaa rauhaa, suvereniteettia ja ihmisoikeuksia sotaa vastaan. Uusi verkosto kutsuu mukaansa alueen anti-imperialistisia järjestöjä.
– Rauha ei ole konfliktin puuttumista – rauha tarkoittaa vapautumista sorrosta. Musta radikaali rauhantraditio kutsuu meitä purkamaan sorron ja militarisoinnin järjestelmät Nuestra Américassa. Ei enää militarisointia, ei enää imperialismia!
Militarismia ja kolonialismia vastaan
Kampanjalla on kuusi pääasiallista vaatimusta.
Puretaan Yhdysvaltain Etelä- ja Keski-Amerikan asevoimien sotatoimia koordinoiva SOUTHCOM. Suljetaan 76 Yhdysvaltain sotilastukikohtaa ja laitosta alueella.
Lopetetaan Yhdysvaltain/NATOn militarismi Amerikassa. Lopetetaan Yhdysvaltain/NATOn sotaharjoitukset; suljetaan ulkomaiset sotilastukikohdat, laitokset ja erillisalueet; ja vedetään vieraat miehitysjoukot pois.
Suljetaan Yhdysvaltain tukemat terroristien koulutustilat. Suljetaan ”Western Hemisphere Institute for Security Cooperation” (WHINSEC) – entinen School of the Americas – Fort Benningissä, Georgiassa, Yhdysvalloissa.
Vastustetaan sotilaallista väliintuloa Haitissa. Tuetaan ihmiskeskeistä demokratian ja itsemääräämisoikeuden liikettä.
Palautataan Guantánamo Kuuballe ja lopetetaan kolonialismi Amerikassa. Yhdysvaltojen on palautettava Kuuban kansalle ja heidän hallitukselleen laittomasti miehittämänsä alue. Yhdysvaltojen ja Euroopan valtioiden on lopetettava kolonialistiset valtaukset Amerikassa, mukaan lukien Puerto Rico, Malvinassaaret, Martinique ja muut.
Lopetetaan imperialistiset pakotteet ja yksipuoliset pakkokeinot. Pakotteet ovat sotaa. Lopetetaan laittomat pakotteet, saarrot ja yksipuoliset pakkokeinot alueen valtioita ja kansoja vastaan, mukaan lukien kaikki taloudellinen sodankäynti, ja tunnustetaan näiden maiden suvereniteetti.
Lisätietoja kampanjasta voi lukea osoitteessa zoneofpeace.org.
Brittiläinen rauhanliike vastustaa Yhdysvaltain ydinaseiden sijoittamista RAF Lakenheathin lentotukikohtaan. Huhtikuuksi tukikohdalle on suunnitteilla rauhanleiri ja kansainvälinen konferenssi.
Lakenheath Alliance for Peace (LAP) on lähes 50 brittiläisen ja kansainvälisen rauhanryhmän liittouma, joka on kokoontunut yhteen protestoimaan olemassa olevia sotilaslaitoksia ja ydinaseita vastaan RAF:n Lakenheathin lentotukikohdassa Itä-Englannissa.
Tänä vuonna liittouma aikoo järjestää kansainvälisen rauhanleirin, joka pidetään Lakenheathissä 14.-26. huhtikuuta 2025. Rauhanleiri kokoaa yhteen mielenosoittajia ja rauhanaktivisteja eri puolilta maailmaa.
Ydinaseet Isossa-Britanniassa
RAF Lakenheath on todellisuudessa USAF Lakenheath; se on Yhdysvaltojen suurin lentotukikohta Euroopassa, ja se on osoitettu Yhdysvaltain ilmavoimille Euroopassa ja Afrikassa.
Tukikohdan ilmavoimien yksiköt ylläpitävät sotilasliitto NATOlle luvattuja taisteluvalmiita lennostoja ja suunnittelevat, johtavat, ohjaavat, koordinoivat ja tukevat ilma- ja avaruusoperaatioita Euroopassa, osissa Aasiaa ja koko Afrikkaa Egyptiä lukuun ottamatta.
Viimeisten vuosikymmenten aikana USAF Lakenheathissä sijaitsevat sotakoneet ovat johtaneet tuhoisia asetehtäviä Kuwaitissa, Irakissa, Afganistanissa, Serbiassa, Libyassa, Syyriassa, Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa.
Yhdysvaltalaisia ydinaseita pidettiin Lakenheathissa vuoteen 2008 asti, jolloin ne poistettiin kansan painostuksesta, mikä on ensimmäinen kerta, kun Iso-Britannia on ollut vapaa Yhdysvaltain ydinaseista sen jälkeen, kun ne otettiin käyttöön ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen. Viime vuosina on kuitenkin tullut ilmi asiakirjoja, jotka paljastavat, että ydinaseiden palauttamista Lakenheathiin on suunniteltu; sopimukset on tehty ja näiden aseiden edellyttämien turvallisten varastotilojen rakennustyöt ovat käynnissä.
Rauhanaktivistien mukaan yhdysvaltalaisten ydinaseiden palauttaminen Iso-Britanniaan, joka on yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä liittolaisista NATOn sisällä ja yksi NATOn militarismin tärkeimmistä kannustajista, edustaisi suurta provokaatiota geopolitiikassa.
– Lakenheath on symboli edessämme oleville riskeille ja niin monien maailman hallitusten ja erityisesti ydinasevaltioiden ja liittoutumien vastuuttomuudesta.
– Pyydämme teitä liittymään joukkoomme Lakenheathissä, kutsumme teitä protestoimaan militarismin nousua kaikkialla ja vaaroja vastaan, joita Yhdysvaltojen ydinaseet ja tavanomaiset aseet sekä niitä isännöivät lentotukikohdat edustavat Euroopassa ja kaikkialla maailmassa.
Rauhan leiri
Huhtikuun 2025 rauhanleiri on merkittävä maamerkki Lakenheath Alliance for Peace -järjestön mielenosoitusten historiassa. Liittouma on kahden vuoden ajan suunnitellut toimintapäiviä, joissa on mukana ydinaseriisuntakampanja ja monet muut ryhmät ja yksilöt.
Lentotukikohdassa järjestetään kuukausittain katselmuksia, ja heinäkuussa 2024 sadat mielenosoittajat kokoontuivat sinne 3 päivän rauhankävelylle ja 10 päivän rauhanleirille.
Lentotukikohdan pääportin ulkopuolella tai satunnaisesti eri paikoissa tukikohdan läheisyydessä järjestetään 24 tunnin vartiointia sekä erilaisia aktiviteetteja ja mielenosoituksia. Erilaiset mielenosoitukset huipentuvat tukikohdan saartoon lauantaina 26. huhtikuuta.
Kansainvälinen rauhankonferenssi
Yli 800 Yhdysvaltain lentotukikohtaa eri puolilla planeettaa vaikuttavat paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin talouksiin, yhteisöihin ja politiikkaan lukemattomilla eri tavoilla. Niiden vaikutuksen eri muodot ovat pääteema kansainvälisessä rauhankonferenssissa, joka pidetään osana rauhanleiriä torstaina 24. huhtikuuta.
”Yhdysvaltain militarisoinnissa ja sen lisääntyvässä ydinaseistuksessa keskeinen osa on sen laaja ulkomaisten sotilastukikohtien verkosto … Useat Yhdysvaltojen tukikohdat eri puolilla Eurooppaa – NATOn suojeluksessa – mahdollistavat Yhdysvaltojen ydinaseiden läsnäolon Euroopassa. He asettivat Euroopan etulinjaan Yhdysvaltojen sodissa ja riskeeraavat ydinsodan alkamisen Euroopassa. Näitä tukikohtia ollaan parhaillaan varustamassa päivitetyillä ja monipuolisemmilla ydinaseilla, ja niitä käytetään tukemaan meneillään olevia Yhdysvaltain sotia …”
Konferenssin tavoitteena on analysoida näitä poliittisia ja sotilaallisia tapahtumia – maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti, kokoamalla yhteen liikkeitä ja aktivisteja eri puolilta maailmaa, tukemaan toisiaan, laatimaan strategioita yhdessä ja suunnittelemaan toimia vastarintaa ja muutosta varten.
Suomen maavoimien englanninkieliseksi nimetyssä Lapland Stone 25 -sotaharjoituksessa on tässä kuussa tavallisesta poiketen mukana myös yhdysvaltalaisten sotilaiden osasto.
Puolustusvoimien mukaan harjoituksen tavoitteena on kehittää suomalaisten paikallisjoukkojen ja ruotsalaisten kodinturvajoukkojen yhteistyötä sekä valmiutta alueellisiin taistelu- ja suojaustehtäviin.
Jääkäriprikaatin johtama harjoitus järjestetään 18.-23. helmikuuta. Harjoitusalueena on Haaparanta, Tornio, Keminmaa ja Kemi. Joukkoja mukana on noin 250 henkilöä, ajoneuvoja 60. Harjoituksen johtaja on Jääkäriprikaatin apulaiskomentaja, eversti Ari Mure.
Puolustusvoimien ohella sotaharjoituksessa mukana ovat Lapin poliisilaitos, Lapin aluehallintovirasto, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Huoltovarmuuskeskus, Lapin hyvinvointialue, Tornion tulli, Tornion kaupunki, Keminmaan kunta, Kemin kaupunki, Ylitornion kunta ja Simon kunta.
Alueellisia paikallispuolustusharjoituksia järjestetään kuun vaihteessa yhteensä kuusi ympäri Suomea. Niihin osallistuu yhteensä noin 3 000 varusmiestä, reserviläistä ja Puolustusvoimien henkilökunnan jäsentä sekä muita viranomaisia.
Washington D.C:n kaduilla nähtiin useita mielenosoituksia Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun tavatessa presidentti Donald Trumpin Valkoisessa talossa. Sotarikoksista syytettyä israelilaisjohtajaa vaadittiin pidätettäväksi ja suunnitelmat ”alueen uudelleenpiirtämisestä” saivat täystuomion.
Tiistaina nähtiin useita mielenosoituksia Yhdysvaltain pääkaupungissa, mukaanlukien Valkoisella talolla, jonne kerääntyi tuhansia ihmisiä vastustamaan Netanjahun ja Israelin normalisointia.
Erillinen mielenosoitus, jota johtivat Americans for Justice in Palestine Action (AJP Action), American Muslims for Palestine (AMP), CODEPINK, Council on American-Islamic Relations (CAIR) ja Yhdysvaltain muslimijärjestöjen neuvosto (USCMO), pidettiin Lafayette Parkissa H- ja 16th Streetin varrella.
Lehdistötiedotteessa liittouma tuomitsi Netanjahun DC-vierailun ja syytti Yhdysvaltoja sotarikoksista kansainvälisen pidätysmääräyksen saaneen johtajan legitimoimisesta.
Tämä oli Netanjahun ensimmäinen matka Israelin ulkopuolelle sen jälkeen, kun Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi hänelle marraskuussa pidätysmääräyksen, jossa häntä syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan Gazan sodan aikana. Yhdysvallat ei tunnusta ICC:n valtaa kansalaisiinsa tai alueeseensa.
Trump haluaa Gazan Yhdysvaltain omistukseen
Trump ja Netanjahu keskustelivat ennakkotietojen mukaan ”alueen rajojen uudelleenpiirtämisestä” jossa ”Israel toimii kynänä”.
Lopulta tiistaina pitämässään lehdistötilaisuudessa Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat ”ottaa haltuunsa” ja ”omistaa” Gazan uudelleensijoitettuaan palestiinalaisia muualle poikkeuksellisen uudelleenkehityssuunnitelman mukaisesti. Trump ehdotti, että Yhdysvallat ottaisi ”pitkän aikavälin omistusaseman” alueeseen.
Trump sanoi puheessaan toivovansa, että Gazassa siirtymään joutuneet palestiinalaiset ”menisivät muihin kiinnostaviin maihin joilla on humanitaarinen sydän”. Hän totesi myös, ettei yhdysvaltalaisjoukkojen lähettäminen alueelle ole poissuljettu mahdollisuus.
– Jos on tarpeen, valtaamme alueen, Trump sanoi.
Mielenosoittajat hylkäsivät kaikki tällaiset suunnitelmat yksiselitteisesti.
– Yhdysvaltain imperialismi ja sionismi eivät Trumpin ja Netanjahun kautta kirjoita sopimuksia, vaan palestiinalaiset ovat niitä, jotka kirjoittavat historiamme. Kansa torjuu kaikki yritykset rehabilitoida sionismia ja imperialismia.
– Gaza ei ole myytävänä! Gazan ihmiset pysyvät, ja siksi omantunnon ihmiset jatkavat täydellisen vapautuksen vaatimuksen esittämistä Washingtonissa ja kaikkialla maailmassa!
106 vuotta sitten Eugene V. Debs vastusti ensimmäistä maailmansotaa palopuheessaan Yhdysvaltain Cantonissa, Ohiossa – ja sai siitä kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen.
Ensimmäinen asia, jonka Debs teki kävellessään lavalle Cantonissa, Ohiossa, iltapäivällä 16. kesäkuuta 1918, oli ele kohti oikeustalon rakennusta, jossa hän oli juuri vieraillut sosialistitovereiden luona, jotka oli vangittu sodan vastaisesta puhumisesta.
– Olen juuri palannut vierailulta tuolta, jossa kolme uskollisinta toveriamme maksavat rangaistuksen omistautumisestaan työväenluokan asialle, hän kertoi 1 200 ihmisen joukolle, joka oli tullut kuulemaan sosialistisen puolueen tunnetuinta johtajaa ja sen nelinkertaista presidenttiehdokasta.
Huutojen ja hurrauksien lomassa Debs sanoi:
– Olen ylpeitä heistä; he ovat täällä meitä varten, ja me olemme täällä heitä varten. Heidän huulensa, vaikkakin tilapäisesti äänettömät, ovat kaunopuheisempia kuin koskaan ennen, ja vaikka heidän äänensä on hiljainen, se kuuluu ympäri maailmaa.
Nuo sanat osoittautuivat ennustukseksi Debsistä itsestään. Hänet pidätettiin ja hänet asetettiin syytteeseen tämän puheen pitämisestä Cantonissa syytettynä kapinasta vakoilulain nojalla. Hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin 10 vuodeksi liittovaltion vankilaan.
Mutta Debs, kuten hänen toverinsa Cantonissa, tuli ”kuulluksi ympäri maailmaa” ja sukupolvien päähän huolimatta hallituksen tilapäisestä menestyksestä hänen vaientamisessaan. Yli sata vuotta myöhemmin hänen Cantonin sodanvastainen puheensa on voimakas ja inspiroiva lausunto internationalismin ja imperialistisen sodan vastustuksen sosialistisista periaatteista.
Kunnia vangituille tovereille
Huolissaan siitä, että kielteinen suhtautuminen ensimmäistä maailmansotaa kohtaan kasvaisi, Yhdysvaltain kongressi etsi keinoja vahvistaa tukea sille. Vuosi ennen Debsin puhetta se hyväksyi vakoilulain, joka teki rikokseksi julkisen sodan vastustamisen – lain joka on edelleen kirjoissa.
Kun Debs puhui Cantonissa, monet sosialistitoverit oli jo pidätetty ja vangittu. Hän mainitsi monia puheessaan nimeltä, kertoi heidän taustoistaan ja ylisti heidän toimintaansa, samalla pilkaten heidän sortajiaan.
– Jokainen näistä aristokraattisista salaliittolaisista ja halukkaista murhaajista väittää olevansa arkkipatriootti; jokainen heistä väittää, että sotaa käydään, jotta maailma olisi turvallinen demokratialle. Mitä humpuukia! Mitä mätää! Mitä väärää teeskentelyä! Nämä autokraatit, nämä tyrannit, nämä ryöstäjät ja murhaajat, ovat ”isänmaallisia” – kun taas miehet, joilla on rohkeutta seistä kasvotusten heidän kanssaan, puhua totuutta ja taistella riistettyjen uhrien puolesta – he ovat epälojalisteja ja pettureita. Jos tämä on totta, haluan ottaa paikkani petturien rinnalla tässä taistelussa.
Hän kertoi yleisölle, että hänen itsensäkin täytyi olla varovainen sanojensa kanssa, koska ”sananvapauteen on asetettu tiettyjä rajoituksia”.
Silti hän sanoi:
– En ehkä pysty sanomaan kaikkea, mitä ajattelen; mutta en aio sanoa mitään mitä en ajattele. Olen mieluummin tuhat kertaa vapaa sielu vankilassa kuin kumartelija ja pelkuri kaduilla.
Debsin Cantonin puhe ilmaisi hänen horjumattoman omistautumisensa työväenluokan asialle:
– Suhtaudun epäluuloisesti johtajiin ja erityisesti intellektuelleihin sellaisiin. Mieluummin valitsen ruohonjuuritason milloin tahansa.
– Jos menet Washingtonin kaupunkiin ja tutkit kongressin hakemiston sivuja, huomaat, että melkein kaikki noista yhtiölakimiehistä ja pelkurimaisista poliitikoista, kongressin jäsenistä ja joukkojen vääristä edustajista – huomaat, että melkein kaikki heistä väittävät, hehkuvin sanoin, että he ovat nousseet riveistä ylellisyyteen ja kunnian paikkoihin.
– Olen erittäin iloinen, etten voi esittää tätä väitettä itsestäni. Minua hävettäisi myöntää, että olen noussut riveistä. Kun nousen, se tapahtuu riveissä seisten, ei riveistä pois.
Työväenluokka sotii sodat, muttei julista niitä
Debs korosti myös, että juuri nämä rivit kutsuttiin taistelemaan sotia, eikä ”mestariluokkaa”, joka ”aina julisti sodat”, mutta ei koskaan joutunut taistelemaan niitä vastaan:
– Alamaisluokka on aina taistellut taistelut, Debs sanoi.
– Mestariluokalla on kaikki voitettavana eikä mitään menetettävänä, kun taas alamaisluokalla ei ole ollut mitään voitettavana ja kaikki menetettävänä – varsinkin heidän elämänsä.
– He ovat aina opettaneet ja kouluttaneet teitä uskomaan, että isänmaallinen velvollisuutenne on mennä sotaan ja tulla teurastetuksi heidän käskystänsä. Mutta koko maailman historian aikana teillä, kansalla, ei ole koskaan ollut ääntä sodan julistamisessa, ja niin oudolta kuin se varmasti näyttääkin, kansa ei ole koskaan julistanut minkään kansakunnan sotaa millään aikakaudella.
– Ja tässä haluan korostaa sitä tosiasiaa – ja sitä ei voi toistaa liian usein –, että työväenluokka, joka käy kaikki taistelut, työväenluokka, joka tekee korkeimmat uhraukset, työväenluokka, joka vuodattaa vapaasti verensä ja tarjoaa ruumiit, ei koskaan saa käyttää ääntään sodan julistamisessa tai rauhan tekemisessä. Hallitseva luokka tekee poikkeuksetta molemmat. He yksin julistavat sodan ja he yksin tekevät rauhan.
– ”Sinun ei tarvitse pohtia miksi; sinun vaan on tehtävä ja kuoltava.” Se on heidän mottonsa, ja esitämme vastalauseemme tämän kansakunnan heräävien työläisten puolelta.
Tämä kuvaus sosialismin periaatteellisesta imperialistisen sodan vastustuksesta kuultiin tilanteessa, jossa sosialistisen liikkeen enemmistö oli romahtanut tukemaan omia hallituksiaan ensimmäisessä maailmansodassa. Euroopassa vallankumoukselliset, kuten Venäjän bolševikit, olivat pieni vähemmistö sotaa vastustaessaan sen alkaessa vuonna 1914.
Yhdysvaltojen myöhäisen sotaan liittymisen vuoksi sosialistipuolue ei kohdannut samoja haasteita, mutta Debsin puheen aikaan monet merkittävät sosialistit olivat jättäneet puolueen tämän kysymyksen vuoksi. Upton Sinclair, tunnettu sosialistikirjailija, oli kehottanut Debsiä tukemaan Yhdysvaltain sotaponnisteluja, mutta Debs ei horjunut.
Alle vuosi ennen Cantonin puhetta Venäjän bolševikit olivat olleet vallankumouksen johtajia, joka perusti kaikkien aikojen ensimmäisen työväenvaltion – jonka ensisijaisena tavoitteena oli lopettaa Venäjän osallistuminen ensimmäisen maailmansodan verilöylyyn.
Cantonissa Debs juhli sitä tosiasiaa, että vallankumouksellinen Venäjä oli vaatinut kaikkia sodan osapuolia ”lähettämään edustajia konferenssiin määrittelemään rauhanehdot, joiden pitäisi olla oikeudenmukaisia ja kestäviä”.
– Tässä oli paras tilaisuus lyödä isku, jotta maailma olisi turvallinen demokratialle. Vastattiinko tähän jaloon vetoomukseen […] yleisen rauhan puolesta? Ei, hirvittävään teurastukseen osallistuneet kristityt kansakunnat eivät kiinnittäneet siihen pienintäkään huomiota.
Puolustaessaan Venäjän vallankumouksellisia syytteiltä, että he tekivät ”petturimaisen rauhan Saksan kanssa”, Debs julisti, että ”tässä valppaassa ja inspiroivassa kokoontumisessa sydämemme ovat Venäjän bolševikkien puolella”.
Visio sosialismista
Kuten kaikissa puheissaan, Debs pystyi selittämään visionsa sosialistisesta yhteiskunnasta.
Cantonissa hän keskittyi esimerkkiin hiilen tuotannosta. Paikkakunnan maaperässä oli runsaasti hiiltä, mutta tuhannet hiilikaivostyöläiset eivät työskennelleet. Kapitalistit manipuloivat tuotantoa ja loivat keinotekoisen ”hiilen nälänhädän” pitääkseen voitot korkeina:
– Täällä on hiiltä suurissa esiintymissä ympärillämme; tässä ovat kaivostyöläiset ja tuotantokoneet. Miksi toisaalta pitäisi olla hiilennälänhätä ja toisaalta joutilaitten ja nälkäisten kaivostyöläisten armeija? Eikö se ole uskomattoman typerä tilanne, melkein idioottimainen, ellei rikollinen asiaintila?
– Me sosialistit sanomme: ”Ottakaa kaivokset haltuun kansan nimissä.” Laittakaa kaivostyöläiset töihin ja antakaa jokaiselle kaivostyöläiselle hänen tuottamansa hiilen vastine. Lyhentäkää työpäivää tuotantokoneiston kehityksen mukaan.
Debs laajensi kohtaa korostaakseen kapitalismin ytimessä olevaa perustavanlaatuista epäoikeudenmukaisuutta:
– Nykyisessä järjestelmässä kaivostyöntekijä, palkkaorja, joutuu alas 300 tai 400 jalkaa syvään kaivoon. Hän työskentelee kovasti ja tuottaa tonnin hiiltä. Mutta hän ei omista hiukkaakaan siitä. Tuo hiili kuuluu jollekin kaivoksen omistavalle plutokraatille, joka saattaa olla New Yorkissa tai purjehtia avomerellä yksityisellä jahdillaan; tai hän saattaa hoppuilla kuninkaallisten kanssa Euroopan pääkaupungeissa, ja siellä suurin osa heistä oli ennen sodan julistamista.
– Pariisissa, Lontoossa, Wienissä tai jossain muussa ilon keskustassa asuvan teollisuuskapteenin, niin sanotun, ei tarvitse tehdä töitä nauttiakseen ylellisyydestä. Hän omistaa kaivokset ja hän voisi yhtä hyvin omistaa kaivostyöläiset…
– Me sosialistit sanomme: ”Ottakaa kaivokset haltuunne; kutsukaa kaivostyöläiset töihin ja palauttakaa heille tuotteensa arvon verran.” Hän voi sitten rakentaa itselleen mukavan kodin; elää siinä; nauttia siitä perheensä kanssa. Hän voi tarjota itselleen ja vaimolleen ja lapsilleen vaatteita – hyviä vaatteita – ei huonoja; runsaasti terveellistä ruokaa, koulutusta lapsille ja mahdollisuuden elää sivistyneen ihmisen elämää, samalla kun ihmiset saavat hiiltä juuri sillä hinnalla, mitä sen louhinta maksaa.
Debs painotti sitä, että koko järjestelmää on muutettava:
– Muutos on varmasti tarpeen, ei vain puolueen, vaan järjestelmän muutos; muutos orjuudesta vapauteen ja despotismista demokratiaan, kaikkialla maailmassa.
– Te työläiset tarvitsette nyt järjestäytymistä, ei ammattijaon mukaan, vaan vallankumouksellisen teollisen jaon. Kaikkien tietyn toimialan työntekijöiden tulee ammatista riippumatta kuulua yhteen ja samaan ammattiliittoon.
– Poliittisen toiminnan ja työtaistelun on täydennettävä ja tuettava toisiaan. Ette koskaan tule äänestämään sosialistista tasavaltaa olemassaolevaksi. Teidän on luotava sen perusta teolliseen organisaatioon. Teollisuusliitto on teollisen demokratian edelläkävijä. Teollinen demokratia saa alkunsa liikkeessä, johon työläiset liittyvät. Järjestytykää toimialojenne mukaan! Kokoontukaa yhteen kaikilla teollisuuden palveluiden osastoilla! Yhdessä toimimalla yhteisen hyvän puolesta voimanne on voittamaton.
– Kun olette organisoituneet teollisesti, opitte pian, että osaatte hallita ja ohjata teollisuutta. Ymmärrätte pian, ettette tarvitse joutilaita isäntiä ja riistäjiä. He ovat yksinkertaisesti loisia. He eivät työllistä teitä niin kuin kuvittelette, vaan te palkkaatte heidät ottamaan teiltä sen, mitä tuotatte, ja niin he toimivat teollisuudessa. Voitte varmasti luopua heistä tässä ominaisuudessa. Teidän ei tarvitse olla heistä riippuvainen työssänne. Ette voi koskaan olla vapaita, kun työskentelette ja elätte heidän kärsivällisyytensä mukaan. Teidän täytyy omistaa omat työkalunne ja sitten hallita omia töitänne, nauttia oman työnne tuotteista ja olette vapaita miehiä teollisten orjien sijaan.
”Kun yksikin on vankilassa, en ole vapaa”
Debs oli 63, kun hän piti Cantonin puheen, ja hänen terveytensä oli jo tuolloin heikentynyt. Tulevat vankilaolosuhteet pahensivat tilannetta.
Kahden viikon kuluessa puheesta Debs – jota demokraattipuolueen Woodrow Wilsonin hallinto nimitti jo ”maansa petturiksi” – nostettiin syytteeseen ja häntä syytettiin kapinasta. Hän joutui oikeudenkäyntiin syksyllä. Puolustautumisen sijaan Debs pyysi puhua tuomioistuimessa ja käytti yli kaksituntisen puheenvuoron.
Hänet tuomittiin, ja tuomioistunnossaan Debs puhui uudelleen ja teki yhden kuuluisimmista lausunnoistaan:
– Teidän armonne, vuosia sitten tunnistin sukulaisuuteni kaikkiin eläviin olentoihin ja päätin, etten ollut yhtään parempi kuin maan alhaisin. Sanoin silloin ja sanon nyt, että niin kauan kun on alempi luokka, minä kuulun siihen, ja niin kauan kun on rikollinen elementti, kuulun siihen, ja niin kauan kun yksikin sielu on vankilassa, en ole vapaa.
Liittovaltion vankilassa 10 vuodeksi vangittuna Debs laihtui, kärsi tuskallisista päänsäryistä ja munuaisongelmista. Siitä huolimatta hän laittoi oman tilansa syrjään ollakseen muiden vankien käytettävissä. Hän avasi sellinsä kaikille halukkaille, luki ääneen kirjeitä, joita he eivät voineet lukea itse, kuunteli heidän ongelmiaan, kirjoitti heidän puolestaan kirjeitä ja rohkaisi.
Woodrow Wilsonin sanotaan säilyttäneen kostonhimoisen asenteensa Debsiä kohtaan loppuun asti ja hylänneen jopa oikeusministeri A. Mitchell Palmerin, oman aikansa punaisten noitavainoajan, esittämät armahdusehdotukset. Vuonna 1921 uusi presidentti Warren Harding muutti Debsin tuomion suoritetuksi.
Debs vapautuu vankilasta 1921.
Sinä päivänä kun hän lähti vankilasta, Debsistä tuntui kuitenkin pahalta jättää vankitoverinsa taakse.
– He luottavat minuun ja ovat minusta riippuvaisia, hän sanoi ystävälleen, ja vihaan jättää heidät.
Debsin elämäkerrassa nimeltä The Bending CrossRay Ginger kirjoittaa, että vartija keskeytti sääntöjen noudattamisen sinä päivänä, jona Debs vapautettiin, jolloin vankilan 2 300 vankia sai kerääntyä jättimisen vankilarakennuksen etuseinään kiinni.
Jokaisesta rinnasta tuli kaikutaulu. Varjostetut seinät vapisivat jäähyväishuutojen värinästä. Eugene Debs kääntyi ja pysähtyi hetkeksi katsoen ystäviään, kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin, hänen hattunsa pysyen paikallaan korkealla päänsä yläpuolella.
Sellainen oli Eugene Debsin voima. Vapautumisensa jälkeen hän kirjoitti kirjan Walls and Bars (”seiniä ja kaltereita”) vankilatoveriensa kunniaksi. Siinä puhutaan vankiloista varastoina ihmisille, jotka pohjimmiltaan kärsivät köyhyyden ”rikoksesta”. Hänen ehdotuksensa on käypä tähän päivään asti: ”Poistetaan yhteiskuntajärjestelmä, joka tekee vankilasta tarpeellisen ja täyttää sen köyhyyden uhreilla.”
Sosialistisen liikkeen merkityksestä
Sosialistien tulisi olla tänään ylpeitä Debsin perinteestä ja ammentaa inspiraatiota hänen vuosisadan takaisista sanoistaan, jotka ovat edelleen yhtä voimakkaita. Cantonissa pitämänsä puheen lopulla Debs toisti, kuinka tärkeää on olla osa sosialistista liikettä:
– Sen vähän, mitä olen, sen vähän, minkä toivon olevani, olen velkaa sosialistiselle liikkeelle. Se on antanut minulle ideani ja ihanteeni; periaatteeni ja vakaumukseni, enkä vaihtaisi yhtäkään niistä kaikkiin Rockefellerin veren tahrimiin dollareihin. Se on opettanut minulle kuinka palvella – korvaamattoman arvokas opetus. Se on opettanut minulle hurmioitumisen toverin kädenpuristuksesta.
– Se on auttanut minua olemaan korkeassa yhteydessä kanssanne ja mahdollistanut sen, että voin ottaa paikkani rinnallanne suuressa taistelussa paremman päivän puolesta; moninkertaistaa itseni yhä uudelleen ja uudelleen, ilahtua vastasyntyneestä miehuudesta; tuntea elämän todella arvokkaaksi; avata uusia näkökulmia; levittää upeita näkymiä; tietää, että olen sukulainen kaikelle sykkivälle; olla luokkatietoinen ja ymmärtää, että kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta, väristä tai sukupuolesta riippumatta jokainen mies, jokainen nainen, joka tekee työtä, joka tekee hyödyllistä palvelua, jokainen työväenluokan jäsen poikkeuksetta on toverini, veljeni ja sisareni – ja heidän ja heidän asiansa palveleminen on elämäni korkein velvollisuus.
– Ja nyt meidän kaikkien on tehtävä velvollisuutemme! Huuto soi korvissamme, emmekä voi horjua ilman, että meidät tuomitaan petoksesta itsellemme ja suurelle asiallemme.
– Älkää olko huolissanne herrojenne petturuussyytöksistä, vaan olkaa huolissanne petoksesta, joka koskee itseänne. Olkaa uskollisia itsellenne, ettekä voi olla pettureita minkään hyvän asian puolesta maan päällä.
– Kyllä, hyvissä ajoin aiomme pyyhältää valtaan tässä maassa ja kaikkialla maailmassa. Aiomme tuhota kaikki orjuuttavat ja halventavat kapitalistiset instituutiot ja luoda ne uudelleen vapaiksi ja inhimillisiksi instituutioiksi. Maailma muuttuu päivittäin silmiemme edessä. Kapitalismin aurinko on laskemassa; sosialismin aurinko nousee. Meidän velvollisuutemme on rakentaa uusi kansakunta ja vapaa tasavalta. Tarvitsemme teollisia ja yhteiskunnallisia rakentajia. Me sosialistit olemme tulevan kauniin maailman rakentajia. Olemme kaikki sitoutuneet tekemään osamme. Kutsumme – kyllä, haastamme – sinut tänä iltapäivänä oman miehuutesi ja naiseutesi nimissä liittymään joukkoomme ja tekemään osasi.
– Aikanaan hetki lyö ja tämä suuri voitto – historian suurin – julistaa työväenluokan vapautumista ja koko ihmiskunnan veljeyttä.
Tänään 11. marraskuuta on kulunut 106 vuotta siitä, kun ensimmäinen maailmansota päättyi Euroopassa, sen jatkuessa vielä viikkoja Afrikassa. Päivä oli aiemmin kuolleiden suremisen päivä ja rauhan juhla, mutta tänään ympäri maailmaa se on joutunut militarisoinnin kohteeksi.
Ensimmäisen imperialistisen maailmansodan sotilas- ja siviiliuhrien kokonaismäärä oli noin 40 miljoonaa: arviot vaihtelevat noin 15–22 miljoonasta kuolonuhrista ja noin 23 miljoonasta haavoittuneesta sotilashenkilöstä, mikä on ihmiskunnan historian tappavimpien konfliktien joukossa.
Yli 11 000 ihmistä kuoli, haavoittui tai katosi vielä sen jälkeen Euroopassa, kun päätös sodan lopettamisesta oli tehty aikaisin aamulla. Aselepo julistettiin lopulta aikataulun mukaisena hetkenä kello 11 11. kuukauden 11. päivänä vuonna 1918.
Viimeisen Euroopassa kuolleen tarina
Tarina viimeisestä Euroopassa kuolleesta sotilasta korostaa sodan typeryyttä.
Henry Nicholas John Gunther oli syntynyt Yhdysvaltain Baltimoressa, Marylandissa, vanhemmille, jotka olivat muuttaneet Saksasta. Syyskuussa 1917 hänet kutsuttiin auttamaan saksalaisten tappamisessa armeijan riveissä.
Kun hän kirjoitti kotiin Euroopasta kuvaillakseen sodan kauheutta ja rohkaistakseen muita välttämään asevelvollisuutta, hänet alennettiin sotilasarvossa (ja hänen kirjeensä sensuroitiin). Sen jälkeen hän oli kertonut ystävilleen, että hän vielä puhdistaisi maineensa.
Sodan lopettamisen määräajan lähestyessä klo 11:00 marraskuussa, Henry nousi, vastoin käskyjä, ja syöksyi pistin tanassa kohti kahta saksalaista konekivääripesäkettä. Saksalaiset olivat tietoisia aselevosta ja yrittivät heiluttaa hänelle. Henry lähestyi ja ampui. Kun hän pääsi lähelle, lyhyt konekivääritulitus päätti hänen elämänsä kello 10.59.
Henrylle palautettiin hänen sotilasarvonsa, mutta elämäänsä hän ei saanut takaisin.
Militarisoitu rauhanpäivä
Monissa osissa maailmaa, pääasiassa, mutta ei yksinomaan brittiläisen kansainyhteisön valtioissa, tätä päivää kutsutaan muistopäiväksi (Remembrance Day), ja sen pitäisi olla kuolleiden suremisen päivä ja sodan lopettamiseksi työskentelyn aika, jotta uusia sotakuolleita ei enää syntyisi. Mutta päivä on militarisoitu, ja aseyhtiöt käyttävät päivää kertoakseen ihmisille, että elleivät he tue useampien miesten, naisten ja lasten tappamista sodassa, he häpäisevät kuolleiden muistoa.
Vuosikymmenten ajan Yhdysvalloissa, kuten muuallakin, tätä päivää kutsuttiin aselepopäiväksi (Armistice Day, ja se luokiteltiin rauhan juhlaksi, myös Yhdysvaltain hallituksen taholta. Se oli surullisten muistojen ja sodan iloisen päättymisen päivä joka merkitsi sitoutumista sodan estämiseksi tulevaisuudessa. Loman nimi muutettiin Yhdysvalloissa Korean sodan jälkeen ”Veteraanien päiväksi”, josta on tullut pitkälti sotaa, militarismia ja amerikkalaista ekseptionalismia kannattava juhla.
Esimerkiksi nykyään jotkin Yhdysvallat kaupungit kieltävät Veteraanit rauhan puolesta (Veterans For Peace) -ryhmiä marssimasta paraateissaan, koska päivä on ymmärretty sodan ylistyspäiväksi – sen alkuperän vastaisesti.
Veteraanit rauhan puolesta: Tulitauko Lähi-itään
VfP-järjestö työskentelee lujasti kääntääkseen tilanteen ja aselepopäivän perinteen palauttamiseksi, päiväksi, jolloin juhlitaan sodan päättymistä ja sitoutumista rauhaan.
– Nykyään ilmastokatastrofin ja ydintuhon uhkat ovat jääneet Israelin kauhistuttavan, meneillään olevan palestiinalaisten kansanmurhan varjoon Gazassa, järjestö toteaa.
– Yli vuoden ajan sanoinkuvaamattomat julmuudet ovat täyttäneet ruutumme ja vaivanneet omaatuntoamme.
– Yhdysvaltain hallitus on osallinen Israelin armottomaan etniseen puhdistukseen. Pommit, jotka Israel pudottaa palestiinalaisten lasten päälle, valmistetaan Yhdysvalloissa ja ne ovat Yhdysvaltain hallituksen toimittamia. Israelin Yhdysvaltojen tukema sota on nyt laajentunut Länsirannalle, Libanoniin ja Iraniin, mikä tuo laajemman sodan uhkan, joka voi muuttua jopa ydinsodaksi.
– Kun pohdimme tämän merkkipäivän todellista merkitystä tänä vuonna, Veteraanit rauhan puolesta vaatii aselepoa – pysyvää tulitaukoa Palestiinassa, Libanonissa ja kaikkialla Lähi-idässä. Rauhaa rakastavien ihmisten innoittamana ympäri maailmaa lupaamme viedä tätä viestiä eteenpäin. Emme ole osallisia kansanmurhaan. Kukaan ei ole vapaa ennen kuin olemme kaikki vapaita.
– Muistetaan aselepopäivä – pysyvä tulitauko nyt. Lopetetaan kansanmurha – ei enää USA:n pommeja Israeliin. Vapaa, vapaa Palestiina!
Yhdysvaltain presidentinvaalipäivänä 1920 sosialistinen presidenttiehdokas Eugene V. Debs istui Atlantan liittovaltion vankilassa. Hänet oli pidätetty kaksi vuotta aiemmin, koska hän vastusti sotilaskutsuntoja ensimmäisen maailmansodan aikana.
Vankilan ulkopuolella hänen kannattajansa jakoivat kuvia Debsistä vangitun farmarikangaspuvussa sekä kampanjanappeja, joissa Debs esiintyi vankinumerollaan 9653.
Toimittajat olivat toivoneet vaalipäivänä kuulevansa tulisen puheen, mutta vartija antoi Debsin tehdä vain kirjoitetun lausunnon.
– Kiitän kapitalistisia mestareita, että he asettivat minut tänne, hän kirjoitti.
– He tietävät, mihin minä kuulun heidän rikollisen ja korruptoivan järjestelmänsä alla. Se on ainoa kohteliaisuus, jonka he voivat antaa minulle.
Debs oli ollut Yhdysvalloissa sosialismin julkinen – ja karismaattinen – kasvo kohua herättävien puheidensa kautta. Hän perusti USA:n sosialistisen puolueen vuonna 1901, mutta juuret juontavat hänen työhönsä ammattiliitto-organisaattorina junapihoilla.
Hän jätti koulunkäynnin 14-vuotiaana ja meni töihin rautateille, missä hän työskenteli ensin maalarina ja vuodesta 1870 veturinlämmittäjänä. Debsin järjestöura käynnistyi 1875, kun hän osallistui veturinlämmittäjien veljeskunnan paikallisen loosin perustamiseen ja ryhtyi sen sihteeriksi. Vuonna 1880 hänestä tuli järjestön valtakunnallinen sihteeri ja rahastonhoitaja sekä sen lehden päätoimittaja.
Vuoden 1896 presidentinvaaleissa Debs tuki vielä populistisena demokraattina tunnettua William Jennings Bryania, mutta jo seuraavana vuonna hän ilmoitti kääntyneensä sosialistiksi. Samana vuonna hän johti sosialidemokraattisen puolueen (ensin Social Democratic Party, vuodesta 1901 Socialist Party of America) perustamista.
16 vuotta ennen kuin Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, sosialistit saivat läpi kongressiedustajia New Yorkissa ja Milwaukeessa ja asettivat 40 pormestaria kaupungintaloihin ympäri maata. Huhtikuussa 1917, vain päiviä sen jälkeen, kun Yhdysvallat liittyi sotaan, puolue ratifioi sodanvastaisen ohjelman.
Debs oli asettunut ehdolle sosialistipuolueen listoilta presidentiksi viisi kertaa vuodesta 1900 lähtien. Kahdeksan vuotta aiemmin hän oli voittanut 901 551 ääntä – noin kuusi prosenttia äänistä.
Hän vastusti Yhdysvaltojen osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan katsoen, että sota hyödytti vain asevalmistajia ja liike-elämän etuja. Heinäkuussa 1918 puhuessaan Cantonin kaupunginpuistossa Ohiossa hän tuomitsi ”Wall Streetin junkkerit” ja kritisoi hallitusta sodanvastaisten aktivistien pidättämisestä.
– He ovat aina opettaneet ja kouluttaneet sinua uskomaan, että isänmaallinen velvollisuutesi on mennä sotaan ja tulla teurastetuksi heidän käskystään, Debs sanoi.
– Mutta koko maailman historian aikana teillä, kansalla, ei ole koskaan ollut ääntä sodan julistamiseen, ja niin oudolta kuin se varmasti vaikuttaakin, kansa ei ole koskaan julistanut minkään kansakunnan sotaa millään aikakaudella.
Hän lisäsi painokkaasti:
– Työväenluokka, joka vapaasti vuodattaa vertaan ja tarjoaa ruumiita, ei ole koskaan saanut käyttää ääntään sodan julistamisessa tai rauhan tekemisessä. Hallitseva luokka tekee poikkeuksetta molempia. He yksin julistavat sodan ja he yksin tekevät rauhan.
Eugene V. Debs piti puheensa 16. kesäkuuta 1918, ja se johti syytteeseen. Tätä valokuvaa käytettiin todisteena oikeudenkäynnissä.
Yhdysvaltain vuoden 1918 ”kapinalain” mukaan sellaiset sanat olivat maanpetturuutta. Laki, muutos vuoden 1917 vakoilulakiin, pyrki hiljentämään sodasta kriittisesti puhuvat.
Liittovaltion syyttäjä Edwin Wertz, joka oli lähettänyt pikakirjoittajan puistoon puhetta tallentamaan, ilmoitti nostavansa syytteen Debsiä vastaan.
Monet yhdysvaltalaiset vastustivat maan osallistumista suureen sotaan – ja he tekivät enemmän kuin protestoivat. Indianassa varastettiin kokonaisen piirikunnan kutsuntakortit. Minnesotassa sotaa tukeneita pankkeja boikotoitiin. Kaikkialla maassa kutsutut jättivät väliin kuntotarkastuksia, antoivat vääriä osoitteita perehdyttämistilaisuuksissa tai hakivat vapautusta palveluksesta.
Pian seurasi vastareaktio. Postiviranomainen kielsi vasemmistolaisten julkaisujen, kuten The Nation, Mother Earth ja The Mass, jakelun, ja sosialisteja vastaan nostettiin oikeusjuttuja.
Debsin oikeudenkäynnissä puolustus kutsui todistamaan vain yhden todistajan: Debsin, joka myönsi välittömästi syyllisyytensä. Syyttäjien vastalauseista huolimatta tuomari antoi hänen puhua tuomioistuimessa lähes kaksi tuntia.
– Sillä, mitä voitte päättää tehdä minulle, on loppujen lopuksi pieni merkitys, Debs sanoi päättäessään puheenvuoronsa.
– Minä en ole täällä oikeudenkäynnissä. Tässä tuomioistuimessa tänään käsitellään äärettömän suurempi asia. Amerikkalaiset instituutiot ovat oikeudenkäynnissä Yhdysvaltain kansalaisten tuomioistuimessa. Aika näyttää.
Kehnosta todistusaineistosta huolimatta tuomaristo totesi Debsin syylliseksi. 18. marraskuuta 1918 – viikko aselepopäivän jälkeen – hänet tuomittiin kolmeen samanaikaiseen 10 vuoden tuomioon ja hän menetti äänioikeutensa.
Debs kärsi sydänsairaudesta ja uskoi, että puolue tarvitsi uusia kasvoja, joten hän oli jättänyt väliin aiemmat vuoden 1916 presidentinvaalit.
Nyt, kun niin monet toisinajattelijat – anarkistit, sosialistit, sufragistit, pasifistit, jopa aseistakieltäytyjät – olivat joutuneet kapinalain ansaan, hän tunsi olevan pakko kampanjoida uudelleen telkien takaa.
Tämä ei ollut hänen ensimmäinen vankeustuomionsa. Paljon nuorempi Debs, silloinen Amerikan rautatieläisten liiton puheenjohtaja, oli ollut linnassa osallistuttuaan valtakunnalliseen rautatielakkoon Pullman Palace Car Companya vastaan. Omistaja George Pullman oli kieltäytynyt alentamasta irtisanottujen työntekijöiden vuokria yrityksensä omistamassa kaupungissa. Koska Pullman kuljetti Yhdysvaltain postia, presidentti Grover Cleveland lähetti Yhdysvaltain armeijan tukahduttamaan selkkauksen.
Lakon loppuun mennessä 30 oli kuollut ja lähes 80 miljoonan dollarin arvosta omaisuutta oli tuhoutunut. Ammattiliiton puheenjohtajana Debs sai kuuden kuukauden tuomion. Hän sanoi, että hänestä tuli sosialisti luettuaan vankilassa Karl MarxinPääoman.
Vuoden 1920 vaaleissa Debs ja hänen ehdokastoverinsa Emil Seidel keräsivät yhteensä 913 693 ääntä, mutta – kuten hänen aikaisemmissakin kampanjoissaan – ei yhtäkään valitsijamiesääntä.
13. huhtikuuta 1920 sosialistit osoittivat mieltään Valkoisen talon edessä ja esittivät Debsin armahduspyynnön, jota tuki muun muassa elokuvatähti Mae West. Mutta Eugene V. Debsiä ei koskaan armahdettu, ei edes kuolemansa jälkeen.
Vaaliyönä vuonna 1920 Debs ei pitänyt puhetta vankilasta, mutta hänen viimeinen julistuksensa presidentinvaalikampanjassa piti sisällään seuraavaa:
– Sodan myrkky soittaa kuolemankelloa kapitalismille, merkityksettömän vähemmistön despoottiselle hallinnolle, kansan vapautuksen merkiksi.
– Tässä ja jokaisessa muussa poliittisessa taistelussa republikaani- ja demokraattipuolueet taistelevat merkityksettömän vähemmistön puolesta ja kansaa vastaan.
– Alas loiset ja niiden verta imevä järjestelmä! Ylös kansa ja sen oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuteen!
– Teidän [työläisten] tehtävänänne on lopettaa sota, aloittaa rauha, karkottaa köyhyys ja tietämättömyys, järjestää maailman toiminta korkeammalle tasolle, vedota jalompaan henkeen, osoittaa ylevämpiä ihanteita ja antaa ihmiselle rikkaampi elämä ja verrattomampi vapaus, koko ihmisrodulle korkeampi kohtalo ja taivaallisempi sivistys.
Black Alliance for Peace -järjestö (Musta allianssi rauhan puolesta, BAP) kokoontui Baltimoressa, Yhdysvalloissa AFRICOMin vastaisen toimintakuukauden päätteeksi. Järjestö vastustaa militarismia ja sotilasliitto NATOa kolonialismin ja rasismin vastaisesta näkökulmasta.
BAP-organisaation päättäväinen kolonialismin ja imperialismin vastainen kanta oli luettavissa sen tunnuksista: ”Yhdysvallat ja NATO ulos Afrikasta! Lakkautetaan AFRICOM! NATO on valkoista ylivaltaa”, luki järjestön banderolleissa sen jäsenistön kokoontuessa Baltimoressa, Marylandin osavaltiossa.
Heidän mukaansa sotaan, aggressioon ja riistoon perustuva Yhdysvaltain kansainvälinen imperiumi yhdistyy sisäiseen sotaan köyhiä ja työväenluokan mustia vastaan Yhdysvalloissa.
– Mustat ihmiset kotimaassa nähdään tarpeettomina ja sosiaalisena ongelmana. Afrikan mantereen afrikkalaiset nähdään samalla tavalla. Tuloksena on ollut todellinen sota mustaa työväenluokkaa vastaan ja kaiken mustan elämän yleinen devalvaatio. Mustaa työväenluokkaa vastaan käyty sota Yhdysvalloissa heijastaa sotaa, jota käydään mannerafrikkalaisia vastaan, järjestö sanoo.
BAP järjestää vuosittain AFRICOMin vastaisen kansainvälisen toimintapäivän (1. lokakuuta), jonka tavoitteena on lisätä yleisön tietoisuutta Yhdysvaltojen armeijan läsnäolosta Afrikassa ja kuinka Yhdysvaltain voimat pahentavat väkivaltaa ja epävakautta koko mantereella. Nyt toimintapäivän yhteydessä järjestettiin toimintakuukausi, joka kesti koko lokakuun ajan.
Mikä on AFRICOM?
AFRICOM, eli United States Africa Command, on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen sotatoimialueen päämaja (engl. Unified Combatant Command, lyh. COCOM), jonka vastuulla ovat sotilasoperaatiot Afrikan mantereella. Globaalina imperialistivaltana Yhdysvalloilla on vastaava sotatoimialue kaikille maailman mantereille.
AFRICOM perustettiin alun perin vuonna 2007 ja aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008. AFRICOMin tehtävänä on tukea Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa Afrikassa USA:n kansallisten etujen tukemiseksi.
Vuonna 2007 Yhdysvaltain puolustusministeriö (DoD) päätti, että US AFRICOM oli välttämätön Afrikan kasvavan strategisen merkityksen vuoksi ja antoi silloiselle presidentille George W. Bushille tehtäväksi ohjata sen luomista.
– Korruptoituneet Afrikan johtajat alkoivat sallia AFRICOM-joukkojen toimia omissa maissaan ja luoda armeijoiden välisiä suhteita Yhdysvaltoihin. Nykyään nämä ponnistelut ovat johtaneet 46 erilaiseen Yhdysvaltojen tukikohtaan Afrikassa ja armeijoiden välisiin suhteisiin 53 eri Afrikan maassa. Yhdysvaltain erikoisjoukot toimivat nyt yli tusinassa Afrikan maassa, BAP sanoo.
BAP:n jäsenen Paul Pumphreyn mukaan AFRICOM on sotilasliitto NATOn jälkikasvua. NATOa käytettiin aikoinaan esimerkiksi Portugalin siirtomaavallan pönkittämiseen Afrikassa.
– Nyt kun Yhdysvalloilla ei ole enää käytettävissään vanhoja siirtomaavaltoja Yhdysvalloissa, he ovat vaihtaneet käyttämään AFRICOMia dominanssinsa varmistamiseen.
Terrorismi lisääntynyt AFRICOMin myötä
BAP-järjestön mukaan AFRICOMin todellinen tarkoitus on mahdollistaa terrorismi ja samalla ajaa ”terrorismin vastaista sotaa” Afrikassa. Tämä ristiriitainen toiminta varmistaa, että Afrikka on jatkuvassa sodassa ja epävakaudessa.
– Tutkimustiedot osoittavat, että AFRICOMin perustamisen jälkeen Afrikassa toimivien terroristiryhmien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Afrikan kumppanivaltioiden riippuvuus AFRICOMista helpottaa myös useimpien Afrikan armeijoiden koulutusta Yhdysvaltain tai sotilasliitto NATOn joukkojen toimesta, mikä lisää niiden uskollisuutta Yhdysvaltain imperialistisille intresseille.
– Näin tehdessään AFRICOM vaalii ja perustelee oman olemassaolonsa syytä ja kehittää samalla Afrikan valtioiden riippuvuutta AFRICOMista puolustuksessa. Tämä tehdään Yhdysvaltojen (ja sen eurooppalaisten liittolaisten) ”strategisten etujen” noudattamiseksi, joka on Afrikan luonnonvarojen hallinta ja esteetön pääsy niihin uuskolonialististen ”kumppanien” kautta.
BAP vaatii USA:n joukkojen täydellistä vetäytymistä Afrikasta, Afrikan mantereen demilitarisointia, Yhdysvaltain tukikohtien sulkemista kaikkialla maailmassa ja Yhdysvaltain kongressin mustien toimikunnan (Congressional Black Caucus, CBC) asettumista vastustamaan AFRICOMia.
– Kun sota afrikkalaisia vastaan kotimaassa ja ulkomailla jatkuu, järjestömme jatkaa jäsenistönsä laajentamista ja kannattajiemme tarpeiden täyttämistä. Tämä viikonloppu vahvisti BAP:n tehtävän herättää uudelleen musta radikaali rauhanperinne.
Los Angelesin opettajien ammattiliiton (UTLA) hallitus päätti keskiviikkona kannattaa pyrkimystä estää yli 20 miljardin dollarin asemyynti Yhdysvalloista Israelille sillä perusteella, että amerikkalaisten toimittamia aseita käytetään siviilejä vastaan, ja Israelin hyökkäykset vievät koulutusmahdollisuudet Palestiinan lapsilta ja nuorilta.
United Teachers Los Angeles -ammattiliiton tavoitteena on ”edistää rauhanomaista ratkaisua Lähi-idän laajenevaan sotaan maaliskuussa 2024 vaatimamme tulitauon Israelissa ja Palestiinassa mukaisesti”.
Ammattiliiton hallituksen kokousta varten laaditut materiaalit kertovat tällaisen kannanoton perustelut: ”mainittuja aseita on käytetty Yhdysvaltojen ja kansainvälisen lain vastaisesti, tappaen mielivaltaisesti suuria määriä siviilejä, joista monet ovat lapsia.”
Perusteluissa kerrottiin myös, miksi UTLA:n oli tarkoituksenmukaista ottaa asia esille.
– Olemme opettajina seuranneet vuoden ajan, kuinka Israel on tuhonnut nykyisten ja tulevien palestiinalaisten koulutusjärjestelmän, tuhoten kaikki Gazan yliopistot ja pakottamalla lapset käymään koulua pakolaisleireillä tai ei ollenkaan, liiton päätöslauselmassa todetaan.
– Meidän velvollisuutemme opettajina on puhua koulutuksen ja kaikkien nuorten ja heidän perheidensä suojelemisen puolesta, varsinkin kun verodollarimme ruokkivat tätä tuhoa ja hallituksemme tarjoaa aseet.
– Lisäksi tämä vaikuttaa suoraan jäseniimme; monilla UTLA:n rivijäsenillä on läheisiä, jotka ovat menettäneet henkensä tai toimeentulonsa tämän konfliktin vuoksi.
Uuden päätöslauselman perusteluissa kiinnitetään huomiota myös muiden ammattiliittojen toteuttamiin toimiin, mukaan lukien heinäkuun kehotukseen ”pysäyttää välittömästi kaikki sotilaallinen apu Israelille”. Aiemman julkilausuman allekirjoittivat lentoemäntien, postityöläisten, maalareiden, opettajien, palvelualan työläisten, sekä auto- ja sähköalan työläisten iliitot.
Jotta sotilaallinen tuki voitaisiin estää, sen kieltävät päätöslauselmat olisi hyväksyttävä Yhdysvaltain kongressin molemmissa kamareissa ja presidentti Bidenin allekirjoitettava ne.
Vientikiellon kohteena olevat aseet sisältävät 120 millimetrin panssaripatruunoita, 120 millimetrin räjähdysherkkiä kranaatinheitinpatruunoita ja 50 F-15IA -lentokonetta, niihin liittyviä aseita ja osia sekä päivityssarjoja F-15-koneille.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.