Nuori proletaarinen sodan vastustaja on pidätetty Ukrainassa. Häntä saattaa odottaa jopa elinkautinen tuomio. Kansainvälinen kampanja vaatii vangitun välitöntä vapauttamista.
Torstaina 25. huhtikuuta ukrainalainen sodan vastustaja ja sosialisti Bogdan Syrotiuk pidätettiin turvallisuuspalvelu SBU:n toimesta.
25-vuotias mies on asetettu syytteeseen ”Ukrainan alueellisen koskemattomuuden vahingoittamisesta ja Venäjän etujen palvelemisesta”. Raporttien mukaan häntä pidetään vangittuna Mykolajivin kaupungissa.
Kannatti työväenluokan yhtenäisyyttä
Syrotiukin vapauttamiseksi on käynnistetty kansainvälinen kampanja. Sen mukaan SBU:n esittämät syytteet ovat panettelua.
– Syrotiuk on kirjoittamissaan artikkeleissa ja esittämissään puheenvuoroissa periksiantamattomasti vastustanut Venäjän oligarkian kapitalistista hallintoa ja hyökkäystä Ukrainaan, kampanja toteaa.
Syrotiukin kerrotaan ajaneen työväenluokan yhtenäisyyttä Ukrainassa, Venäjällä ja koko entisen Neuvostoliiton alueella ”Kiovassa ja Moskovassa päämajaansa pitäviä taantumuksellisia kansallissovinistisia hallituksia vastaan”. Kolme päivää ennen pidätystä Syrotiukin kirjoittamassa vappupuheessa vaadittiin ”Ukrainan ja Venäjän proletariaatin yhdistämistä imperialististen maiden proletariaatin kanssa sodan lopettamiseksi”.
Syrotiukin toverit kertovat vastustavansa yksiselitteisesti Vladimir Putinin ”kapitalistista restoriaatiota ajavaa hallintoa ja sen uustsaristisen venäläisen nationalismin harhaanjohtavaa ylistämistä”.
Jos Syrotiuk todetaan syylliseksi esitettyihin syytteisiin, häntä uhkaa vankeustuomio, jonka pituus voi olla 15 vuodesta jopa elinkautiseen. Syrotiukin puolustajien mukaan tämä vastaisi kuolemantuomiota, sillä miehen terveydentila on huono ja olot vankilassa hirvittävät.
Syrotiuk kuvattuna muutamia päiviä ennen pidätystään.
Ukrainassa vakavia ihmisoikeusongelmia
Yhdysvaltain ulkoministeriön huhtikuussa julkaisema raportti Ukrainan valtion ihmisoikeustilanteesta antaa syytä huoleen Bogdan Syrotiukin kohtalosta, kirjoitetaan theSocialist.LK -julkaisussa.
Raportissa mainitaan Ukrainassa esiintyvän vakavia ihmisoikeusongelmia, kuten:
…pakotettuja katoamisia; kidutusta ja julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistuksia; ankaria ja hengenvaarallisia vankilaolosuhteita; mielivaltaisia pidätyksiä tai vangitsemisia; oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyviä vakavia ongelmia; sananvapauden rajoituksia, myös tiedotusvälineiden edustajien osalta, mukaan lukien toimittajiin kohdistuva väkivalta tai väkivallalla uhkailu, toimittajien perusteettomia pidätyksiä tai syytteeseenpanoja ja sensuuria; Internetin vapauden vakavia rajoituksia; rauhanomaisten kokoontumis- ja yhdistymisvapauksien huomattava puuttuminen; liikkumisvapauden rajoituksia; vakava hallituksen korruptio; laajaa sukupuoleen perustuva väkivaltaa; työläisten yhdistymisvapauden järjestelmällisiä rajoituksia; ja lapsityövoiman pahimpien muotojen olemassaoloa.
Ulkoministeriön raportissa todetaan lisäksi:
Vaikka perustuslaki ja lainsäädäntö kieltävät kidutuksen ja muut julmat ja epätavalliset rangaistukset, lainvalvontaviranomaiset raportoivat tällaisista väärinkäytöksistä. Normaalioloissa tuomioistuimet eivät voineet laillisesti käyttää pidätettyjen henkilöiden poliisille painostuksen alla antamia tunnustuksia ja lausuntoja todisteena oikeudenkäynneissä, mutta sotatilalaki Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alusta lähtien mahdollisti sen.
Kun otetaan huomioon SBU:n yritys esittää Syrotiuk Venäjän armeijan agentiksi, on seuraava Yhdysvaltain ulkoministeriön havainto erittäin pahaenteinen:
Lainvalvontaviranomaiset ja sotilasviranomaiset pahoinpitelivät ja toisinaan kiduttivat pidätettyinä olevia henkilöitä saadakseen tunnustuksia, jotka liittyvät yleensä väitettyyn yhteistyöhön Venäjän kanssa.
Sodan vastustus kasvussa
Argentiinalaisen Política Obrera -lehden mukaan Syrotiukin pidätys on viimeisin esimerkki uupuneen Zelenskyin hallinnon vasemmistoliikkeitä vastaan harjoittamasta sorrosta aikana, jolloin sodan vastustus valtaa jalansijaa ukrainalaisten työläisten keskuudessa.
Vuoden 2022 maaliskuussa Zelenskyi kielsi 11 oppositiopuoluetta ja luokitteli ne ”vihollisiksi” väittäen, että puolueilla oli siteitä Venäjään. Kaiken poliittisen toiminnan kielto ulottui keskustalaisesta pääoppositiopuolueesta pieniin vasemmistoryhmiin. Puolueita yhdisti sotilasliitto NATO:n, Euroopan unionin ja kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vastustus.
Aiemmin vuonna 2015 maassa säädettiin kommunistien toiminnan kieltävät lait, joilla lakkautettiin suurimman vasemmisto-oppositiopuolueen lisäksi kaksi muuta vasemmistopuoluetta.
Tämän vuoden maaliskuussa Ukrainassa oli määrä järjestää presidentinvaalit, mutta Zelenskyi peruutti ne vedoten sotatilaan. Joulukuussa 2023 The Economist -lehden kysely osoitti, että hänellä on vain 32 prosentin kannatus.
Política Obreran mukaan poliittinen kriisi ravistaa myös Ukrainan armeijaa, jossa yli 15 000 sotilasta on asetettu kurinpidollisiin toimenpiteisiin eroamisen vuoksi tai siksi, että he ovat kieltäytyneet ottamasta esimiehensä osoittamia tehtäviä.
– Harvat ovat valmiita tarttumaan uudelleen aseisiin, hallitsevan Kansan palvelija -puolueen edustaja Juri Kameltšuk on myöntänyt.
Sotilaita ei ole vangittu, hän täsmensi, vaan heidät on ”erotettu muista sotilaista”.
Samaan aikaan kyselyjen mukaan sotaan ei ole enää uusia vapaaehtoisia: vain 20 prosenttia sotilasikäisistä miehistä on valmis värväytymään. Maassa kuvatun videomateriaalin perusteella vaikuttaa siltä, että kaduilla tapahtuu viranomaisten toimesta sotaan haluttomien ihmisten pakkovärväystä.
– Tämä tarkoittaa avointa kapinaa huhtikuun alussa hyväksyttyä pakollista rekrytointilakia vastaan, kirjoittaa PO:n Olga Cristobal.
Uusi laki nostaa värvättävien maksimi-ikää, vähentää jyrkästi mahdollisia asevelvollisuuden poikkeuksia, koventaa karkureiden rangaistuksia eikä aseta määräaikaa palveluksen pituudelle.
Kiistanalainen uudistus on raivostuttanut sotilaat ja heidän perheensä. Täysin epäsuosittuun lakiin tehtiin Radassa (Ukrainan parlamentissa) yli tuhat muutosta.
Vapautusta vaaditaan kansainvälisesti
Saksassa veturinkuljettajista koostuva ruohonjuuritason komitea on hyväksynyt päätöslauselman, jossa vaaditaan Bogdan Syrotiukin vapauttamista ja viitataan tapauksen laajempiin poliittisiin merkityksiin.
– Toimintakomiteana olemme jo aiemmin osoittaneet voimakkaasti ja selkeästi protestimme Saksan hallituksen Ukrainan sodalle antamaa tukea ja meneillään olevia asetoimituksia vastaan.
– Tuolloin korostimme, että Saksan hallituksen ja median väite, että asetoimitukset ja tuki sodalle palvelisivat puolustustarkoitusta, on ilkeä valhe. Saksassa valmistetut aseet ja ammukset tappavat ihmisiä, sotilaita ja siviilejä, lausunnossa sanotaan.
– Bogdan Syrotiukin pidätys tekee selväksi, kuinka tärkeää ja kiireellistä on toimia nyt. Sodanvastaisia mielenosoituksia tukahdutetaan julmasti yliopistoissa. Huomenna työtoverimme, jotka ryhtyvät toimiin sotilaskuljetuksia vastaan, voivat joutua vainon kohteeksi.
– Tämän ei saa antaa tapahtua! Taistelu Bogdan Syrotiukin pidätystä vastaan on tärkeä osa taistelua sotaa ja diktatuuria vastaan.
Australiassa ruohonjuuritason opetusalan työläisistä koostuva Komitea julkisen koulutuksen puolesta (CFPE) otti asiaan kantaa 4. toukokuuta. CFPE:n koollekutsuja Sue Phillips varoitti, että Syrotiukin henki on vaarassa Ukrainan pahamaineisessa vankilajärjestelmässä.
Syrotiukin vapauden puolesta kantaa on ottanut myös muun muassa Pink Floyd -yhtyeestä tunnettu brittiläinen muusikko Roger Waters.
Change.org-sivustolla julkaistu vetoomus Syrotiukin välittömäksi vapauttamiseksi on kerännyt tähän mennessä noin 1500 allekirjoitusta ympäri maailmaa. Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä.
Eurooppa-päivän vaalitentissä eduskuntapuolueiden edustajat oikealta vasemmalta vannoivat järkkymätöntä tukea sodalle ja Euroopan sotateollisuudelle. Paneelin yhteydessä nähty mielenosoitus Palestiinan puolesta ei herättänyt reaktioita.
Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin lauantaina ”Eurooppa-päivän suuri vaalitentti”, johon oli kutsuttu kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden sijaan vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.
Tästä huolimatta paneelin vetäjä Markku Jokisipilä luonnehti tilaisuutta ”kansanvallan ja äänestäjien valinnanvapauden juhlaksi” ja ”politiikan valintamyymäläksi” jonka ”hyllyt pullistelevat vaihtoehtoja”. Tapahtumassa ei kuitenkaan kuultu minkäänlaisia vaihtoehtoja militarismille ja sotapolitiikalle.
Protesti Palestiinan puolesta ohitettiin
Kesken tapahtuman joukko mielenosoittajia levitti banderollin, jossa muistutettiin Suomen kansan enemmistön vastustavan Israelin sotatoimia ja kysyttiin, mihin toimiin EU-edustajat aikovat ryhtyä. Ylen tallenteella kuuluu myös toistuva iskulause vapaan Palestiinan puolesta.
Euroopan unioni tukee parhaillaan kansanmurhaa suorittavaa Israelin valtiota monin tavoin. Unioni käy miljardien eurojen suuruista kauppaa laittomien siirtokuntien kanssa ja rahoittaa Israelin valtiota kymmenien miljardien eurojen suuruisella asekaupalla. Lisäksi EU:n ja Israelin välinen assosiaatiosopimus antaa israelilaisille tuotteille tullivapauden.
Kukaan puolueiden edustajista ei reagoinut huutoihin ja banderolliin. Järjestysmiehet poistivat banderollin paikalta.
Tilaisuuden loppupuolella Jokisipilä kysyi panelisteilta, tulisiko EU:n valmistautua ”muuhunkin kuin materiaaliseen tukemiseen” Ukrainassa – käytännössä siis täysimittaiseen sotaan.
Kristillisdemokraattien Sari Essayah linjasi äärioikeistolaisia sotilasjoukkoja operoivan ja oppositiopuolueet lakkauttaneen Ukrainan valtion olevan ”eurooppalaisten arvojen puolustaja” jota on tuettava.
Vasemmistoliiton Li Andersson kritisoi Yhdysvaltoja siitä, ettei se ole käynyt sijaissotaansa Ukrainassa tarpeeksi tehokkaasti. Maan kaksipuoluejärjestelmä ei Anderssonin mukaan hyväksynyt viimeisintä 61 miljardin dollarin tukipakettia tarpeeksi nopeasti.
EU:n osalta Andersson vaati sotateollisuuden vahvistamista teollisuuspoliittisella yhteistyöllä, jotta ammusten ja muun sotamateriaalin tuotantoon ”liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua”.
Li Andersson vahvisti vielä erikseen samana päivänä tukensa Euroopan sotateollisuudelle Iltalehdenhaastattelussa.
– Puolustusteollista yhteistyötä tulee tehdä enemmän, Andersson sanoi.
Mielenkiintoisesti haastattelussa Andersson ei kyennyt vastaamaan suoraan kysymykseen siitä, kannattaako hän enää sosialismia.
Äärioikeistopuolue perussuomalaisten Riikka Purra oli samaa mieltä Li Anderssonin kanssa.
– Oleellinen asia mitä tarvitaan on lisää aseita ja ammuksia. On välttämättä saatava puolustusteollisuutta, sotamateriaalia myös Euroopan tasolla kehitettyä.
– Hallitus on esimerkiksi ajanut Euroopan investointipankille mahdollisuutta rahoittaa myös puolustustoimintaa, ja tämä on yksi esimerkki siitä, mitä täytyy tehdä.
Kokoomuksen Petteri Orpo yhtyi Anderssonin kantaan puolustusteollisuuden tukemisen tärkeydestä, sillä Venäjä on ”pysyvä eksistentiaalinen uhka Euroopan ja Suomen turvallisuudelle”.
Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Lindtman puolestaan yhtyi Orpon esitykseen ”Euroopan puolustuskomissaarin” viran perustamisesta.
Lindtman onnistui alistamaan myös äärioikeiston vastustuksen euronationalismin palvelemiselle. Nouseva fasismi Euroopassa ei Lindtmanin kommentissa esiintynyt ongelmana siksi, että se on konkreettinen uhka työväelle ja marginalisoidussa asemassa oleville ihmisille, vaan siksi että äärioikeisto ei aja tarpeeksi ”vahvaa Eurooppaa” ja voimakasta Euroopan unionia.
Samanmielisyys on tärkeätä, poliittinen keskustelu uhka
Muutkin ei-sotilaalliset poliittiset teemat onnistuttiin paneelissa sitomaan sotapolitiikan osaksi. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta puolusti paneelissa fossiilisista polttoaineista luopumista ei niinkään siksi, että se olisi välttämätöntä planeetan säilyttämiseksi elinkelpoisena, vaan jotta Eurooppa ei olisi riippuvainen Venäjästä.
Edelleen Virran mukaan oli ”hienoa huomata”, että tuki sodalle yhdistää poliitikkoja Suomessa. Hän oli toistaiseksi puolueiden edustajista ainoa, joka esitti joukkojen lähettämistä Ukrainaan.
– Se vaatisi sitä, että päästäisiin pois yksimielisyyspäätöksistä, jotta mikään maa ei voi jarruttaa tätä tukea. Se vaatii myös vahvaa taloutta Euroopassa, mikä vaatii kilpailukykyä.
Keskustan kansanedustaja Petri Honkonen harmitteli sitä, että toisin kuin Suomessa, isoissa Euroopan maissa kuten Saksassa ja Ranskassa edelleen käydään poliittista keskustelua sotapolitiikasta ja sen tukemisesta.
RKP:n Eva Biaudet yhtyi edellisiin puheenvuoroihin toteamalla, että poliitikkojen samanmielisyys yli puoluerajojen on ”todella tärkeä asia”.
Vielä paneelin lopuksi Liike Nytin puheenjohtaja, liikemies Harry Harkimo vahvisti oman tukensa Euroopan sotateollisuudelle ja esitti, että aiemmissa rajoituksissa eurooppalaisen sotamateriaalin käytössä hyökkäyksissä Venäjälle ”ei ole järjen hiventäkään”.
Mikään ihme ei liene, että perussuomalaisten Riikka Purra ilmaisi vielä erikseen paneelin jälkeen tyytyväisyytensä puolueiden yhteiseen linjaan sodan puolesta.
Tämän paneelin perusteella selvää on, että vaihtoehdot militarismille ja sotapolitiikalle on etsittävä eduskuntapuolueiden ulkopuolelta.
Tokiossa järjestettiin sunnuntaina 19. marraskuuta kymmenen tuhannen työläisen marssi sotaa ja militarismia vastaan.Kaupungin läpi kulkeneessa mielenosoituksessa vaadittiin loppua Ukrainan sodalle, Israelin hyökkäykselle Gazaan ja varustautumiselle Kiinaa vastaan.
– Lopetetaan sota ja estetään perustuslakiuudistus työläisten yhtenäisellä voimalla! Hävitetään uusliberalismi! Herätetään henkiin taisteleva ay-liike, ammattiliittojen mielenosoituksen tunnukset kuuluivat.
Japanin perustuslain 9. artiklan ensimmäinen kappale kieltää sotilaallisen voimankäytön ja sillä uhkailun kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi. Toinen kappale kieltää sotajoukkojen ja muun sodankäyntikyvyn ylläpidon.
Pääministeri Fumio Kishida on julkisuudessa väittänyt militarismin vastaisen perustuslain jääneen ”ajastaan jälkeen” ja sen ”sisällön olevan puutteellinen”. Perustuslain muutosta vastaan on kuitenkin noussut voimakas kansanliike.
Mielenilmaus oli kolmen ammattiliiton koolle kutsuma. Järjestäjinä toimivat Kan-Nama (Japanin rakennus- ja kuljetustyöntekijöiden solidaarisuusliiton Kansain alueen osasto), Minato-Godo (Metalli- ja konetyöläisten ammattiliitto Osakassa) sekä Doro-Chiba (Chiban valtakunnallinen rautatievoimaliitto).
”Tässä on voima pysäyttää sota ja muuttaa maailma!”
Ennen marssia noin kolme tuhatta mielenosoittajaa kokoontui Hibiya-ulkoilmakonserttisalille, jossa kuultiin puheenvuoroja myös muun muassa kuljetusalan, betoni- ja metallialan ja satamatyöläisten liitoilta.
Tapahtumaan osallistui ay-liikkeen edustajia lisäksi kansainvälisesti Etelä-Korean demokraattisesta työväenliitosta, Yhdysvaltain satamatyöläisten liitosta ILWU:sta, Saksan rautatietyöläisten verkostosta ja Japanin burmalaisten kansalaisten liitosta.
Rautatieläiset rakentavat kansainvälistä rintamaa
Vastauksena palestiinalaisten ammattiliittojen lokakuussa esittämään kansainväliseen toimintakutsuun rautatieläisten Doro-Chiba-ammattiliitto ilmoitti taistelevansa ”kukistaakseen Kishidan hallinnon, joka aikoo tarjota aseita, taloudellista apua ja muuta tukea Israelille”.
– Yhdysvaltojen, Euroopan ja Japanin imperialismi etsii ulospääsyä omalle kriisilleen sodan kautta, kiihottaen Israelin ja Ukrainan nykyisiä hallituksia etujoukossaan. Itä-Aasiassa Yhdysvaltojen ja Japanin imperialismi tehostaa sotasuunnitelmaa Kiinaa vastaan enemmän kuin koskaan käyttämällä ”Taiwanin valmiutta” tekosyynä, liitosta sanotaan.
Rautatieläisten liitto on rakentanut kansainvälistä solidaarisuutta Japanin, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen työläisten välille 20 vuoden ajan. Se katsoo tämän olevan avain sodan estämiseksi Itä-Aasiassa.
– Kansallisessa turvallisuusstrategiassaan Yhdysvallat ilmoittaa, että se ”tukahduttaa Venäjän ja voittaa Kiinan” ja valmistautuu sotaan Kiinan kanssa luomalla sotilaallisen liiton Japanin, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen välille. Jälleen kerran työläisten yhtenäisyys yli rajojen on voima, jolla sota voidaan lopettaa.
– Tuemme koko sydämestämme Palestiinan kansan voimakasta taistelua ja taistelemme kaikella voimallamme kaataaksemme Kishidan hallinnon, kansainvälisen imperialismin jäsenen: sorron ja sodan syyn.
Barcelonan satamatyöläisten liitto OEPB on päättänyt olla sallimatta kaikkien sotatarvikkeita kuljettavien alusten liikennöimisen kaupungin satamassa.
Satamatyöläisiä Barcelonassa järjestävä Organització d’Estibadors Porturaris de Barcelona (OEPB) kertoo vastustavansa kaikenlaista väkivaltaa ja katsovansa velvollisuudekseen puolustaa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta.
Maanantaina julkaistussa kannanotossaan järjestö mainitsee ihmisoikeuksia rikottavan tällä hetkellä muun muassa Ukrainassa ja Palestiinassa.
– Ainoana tarkoituksenamme on suojella siviiliväestöä alueesta riippumatta. Mikään syy ei oikeuta siviilien uhraamista.
Sotamateriaalin toimitusten sijaan OEPB vaatii välittömän tulitauon julistamista ja rauhanomaisten ratkaisujen etsimistä erilaisiin konflikteihin.
Liitto kritisoi myös YK:ta osalliseksi tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin toimettomuutensa vuoksi.
– YK:n on lopetettava toimimattomuus ja palautettava mieleen syyt, miksi järjestö perustettiin: kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttäminen, ihmisoikeuksien suojeleminen, humanitaarisen avun jakaminen, kestävän kehityksen ja ilmastotoimien tukeminen sekä kansainvälisen oikeuden puolustaminen.
Barcelonan satama on Espanjan kolmanneksi suurin ja Euroopan yhdeksänneksi suurin konttisatama, jonka kautta kulkee miljoonia merikontteja vuodessa.
Verinen sota Ukrainassa jatkuu vailla loppua. Kalleimman hinnan siitä maksavat tavalliset ihmiset – vastakkain asetettu ukrainalainen ja venäläinen työväenluokka.
Tässä artikkelissa ääneen pääsevät ukrainalaiset vasemmistolaiset, jotka vastustavat oman maansa hallitusta ja sotaa luokkakantaisesta, kansainvälisestä perspektiivistä.
Nämä näkökulmat eivät edusta Työväen antimilitaristien virallista kantaa tai analyysiä, vaan ovat ukrainalaisten omia. Sodan oloissa koemme olevan tärkeää nostaa esiin vasemmistolaisia ääniä, jotka virallisessa kertomuksessa ohitetaan kokonaan – ja pyritään vaientamaan.
Näkemykset tulevat kahdelta eri marxilaista ideologiaa tunnustavalta taholta.
Ukrainan työväenrintama (RFU) on marxismi-leninismiä edustava järjestö, jonka tausta on sosiaalisessa mediassa. Järjestö on laiton Ukrainassa.
Komuna (”Kommuuni”) on trotskilainen ryhmä, joka taistelee bolshevismin perinteiden puolesta. Se on osa kansainvälistä marxilaisen tendenssin internationaalia (IMT).
Ukrainan sodan luonne
24. helmikuuta 2022 on päivämäärä, jonka koko maailma muistaa pitkään. Siitä alkoi Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan.
Ukrainassa kaikesta syytettiin välittömästi Putinin henkilökohtaista hulluutta ja Venäjällä NATO:n laajentumista. Mutta miten sen näkevät ukrainalaiset marxilaiset?
Ukrainan työväenrintaman RFU:n mukaan Ukrainan sota on osa maailman kapitalismiksi tulemista, yksi luku kolmannen maailmansodan prologissa.
– Tämä sota on vastakkainasettelu toisaalta länsimaisten imperialistien tukeman Ukrainan komprador-oligarkiahallinnon ja toisaalta Venäjän subimperialistisen hallinnon ja joidenkin sen liittolaisten välillä. Kummallakaan puolella ei pitäisi olla illuusioita niin sanotun ”kansallisen vapautussodan” suhteen.
Komprador (tai comprador) on alun perin portugalilainen termi Aasian varhaisesta kauppakolonialismista. Nykyään se on yleinen termi niille yhteiskunnan voimille, joilla on tiivis mutta alisteinen yhteistyö ulkomaisten ryhmien ja kansainvälisen rahoituspääoman kanssa.
Oligarkit ovat entisissä Neuvostoliiton maissa erittäin varakkaita liikemiehiä, joilla on taloudellisen vaikutusvallan lisäksi myös poliittista vaikutusvaltaa. Oligarkit keräsivät miljardiomaisuutensa Neuvostoliiton romahtamisen myötä 1990-luvulla, kun valtion omaisuutta yksityistettiin.
Subimperialismilla viitataan Venäjän asemaan paikallisena imperialistina – ei samanlaisena globaalina suurvaltana kuin esimerkiksi Yhdysvallat, mutta imperialistisia pyrkimyksiä omaavana.
Vaikka nykyistä poliittista ja taloudellista tilannetta ei RFU:n mielestä voi suoraan rinnastaa menneeseen, yhtymäkohtiakin on.
– Joitakin viittauksia ensimmäiseen maailmansotaan voidaan varmasti tehdä, koska se oli ensimmäinen imperialistinen maailmansota kapitalismin aikakaudella. On myös joitain yhtäläisyyksiä [2. maailmansodan] kanssa, kun Ukrainan porvariston kansallismieliset edustajat (Ukrainan nationalistien järjestö, OUN) asettuivat natsien puolelle puna-armeijaa vastaan saadakseen pienen mahdollisuuden elvyttää niin sanottu ”itsenäinen” Ukrainan hallitus.
– Ukrainaa johtaa sen oligarkia, ja sillä on edelleen jäänteitä omasta subjektiivisuudestaan, mutta se mieluummin on länsimaisen pääoman vasalli venäläisen sijaan. Ne, jotka ovat vahvempia tässä sodassa, ”lypsävät lehmän” viimeiseen pisaraan asti. Ukraina toimii nykyään aseiden testauskenttänä sekä lännessä että idässä, eräänlaisena ”puskurivyöhykkeenä” tulevalle sodalle NATO:n ja Kiinan välillä, RFU esittää.
Komunan mukaan sota on sekä ilmentymää saalistavien imperialistien välisestä kilpailusta että Putinin hallinnon sisäisistä tarpeista.
– Mielestämme länsimaiset imperialistit toisaalta työnsivät Ukrainan tarkoituksella sotaan ja vetäytyivät sitten heikentääkseen kilpailijaansa maailmannäyttämöllä imperialistisen Venäjän muodossa, toisaalta Putinin klikille tämä sota on välttämätön laajentaakseen omaa imperialistista vaikutusvaltaansa.
– Putinin bonapartismi odotti, että lähettämällä Ukrainaan vain erikoissotilaita, se pystyisi nostamaan heikkenevää tukeaan tietyssä osassa venäläistä yhteiskuntaa, mutta sodan lukuisten epäonnistumisten vuoksi Putin vain lisäsi epäluottamusta väestön keskuudessa.
Bonapartismi on Ranskan historiaan viittaava autoritaarinen poliittinen suuntaus, jonka päämäärä oli palauttaa valtiovalta suurmiehelle kuten Napoleon, ja johon on perinteisesti liittynyt nationalistinen ja populistinen militarismi.
– Ukraina on epäilemättä joutunut imperialistisen kilpailun ja pääomien yhteentörmäyksen uhriksi, jossa se hukkuu vereen.
Ukrainalaisten talous ja elämä sodan aikana
Sodalla oli odotetusti tuhoisa vaikutus Ukrainan talouteen ja työväenluokan elinoloihin. Maa koki suurimman shokin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kolmasosa yrityksistä lopetti toimintansa välittömästi.
Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan Ukraina on menettänyt 4,8 miljoonaa työpaikkaa sodan alkamisen jälkeen, eri lähteiden mukaan Ukrainan työttömyys on nyt noin 30 %, ja ennusteiden mukaan vuonna 2023 työttömyysaste pysyy 26 %:ssa.
Bruttokansantuote laski keskimäärin 32 % vuonna 2022, mitä pahensi että Venäjän joukot kohdistivat iskunsa yhä enemmän energiainfrastruktuuriin talven alussa. Teollisuustuotanto laski 40 % ja inflaatio nousi 27 %.
Komunan mukaan taloudelliselta romahdukselta vältyttiin vain sen ansiosta, että Ukrainan päävelkojat, jotka ovat lännessä, tukevat sitä vastakkainasettelussa Venäjän kanssa.
– Ulkomainen velka kasvaa edelleen Ukrainan yllä ja todennäköisesti vähentää merkittävästi tulitauon tuomaa helpotusta. Ukrainan elpymistä käsittelevässä konferenssissa Luganossa heinäkuussa annettiin paljon julkisia lausuntoja, mutta hyvin vähän konkreettisia lupauksia. Eurooppalaisten pankkien velkojen alaskirjaukset muodostavat todennäköisesti epämukavan ennakkotapauksen, jota ei voida hyväksyä niiden tulevien voittojen kannalta.
Pakolaisia Mariupolissa. (Lähde: mvs.gov.ua)
Kuusi miljoonaa pakolaista lähti Ukrainasta, enimmäkseen naisia ja lapsia, ja maassa on viisi miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka asuvat pääasiassa maan länsiosassa. Komuna muistuttaa luokkajaosta myös tässä ilmiössä.
– Oligarkkien perheet lähtivät maasta jo ennen helmikuun 24. päivän hyökkäystä. Maan hyökkäyksen jälkeinen ensimmäinen aalto jätti pikkuporvariston ja työväenluokan parhaat kerrokset, joilla oli kansainvälisiä yhteyksiä ja tarpeeksi säästöjä ottaakseen tällaisen riskin, muistuttaa Komuna.
– Tämä ei koske kaikkia pakolaisia, mutta köyhemmät ukrainalaiset ovat paljon vähemmän edustettuina lähteneiden joukossa. Lisäksi on arvioitu, että yli 5 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan, enimmäkseen maan länsiosassa. Väestön köyhimmät osat, jotka ovat usein iäkkäitä ja vähemmän liikkuvia, jäävät usein konfliktialueille, vaikka heidän ympärillään tapahtuu pommituksia.
Ukrainan työlakiin on sodan alusta lähtien tehty monia muutoksia. Lakot on kielletty, yövuoroja on pidennetty, työnantajat voivat irtisanoa työntekijöitä ilman ammattiliiton lupaa ja niin edelleen.
– Kaikki tämä lisää työntekijöiden pelkoa työnsä puolesta ja kyvyttömyyttä organisoida itseään normaalisti. Se antaa myös valtavan vipuvaikutuksen yrittäjille, jotka voivat olla työpaikkansa jumalia ilman rajoituksia, kuvaa RFU.
– Jos puhumme Ukrainan työväenluokasta tulevaisuudessa, voimme täydellisesti havaita kuinka Ukrainan eliitti yrittää tuhota työntekijöiden oikeudet maassamme.
Zelenskyin hallinto ja fasismi
Aloittaessaan hyökkäyksen Ukrainaan Putinin klikki valitsi iskulauseen ”denatsifiointi” ideologiseksi perusteluksi toiminnalleen.
Komunan mukaan Ukrainassa on tiettyjä pro-fasistisia äärioikeistolaisia elementtejä, joilla on jonkin verran tukea ja joita hallitsevat oligarkit ja valtiokoneisto. Ryhmä näkee tässä yhteyden Ukrainan proletariaatin lisääntyneeseen lumpenisoitumiseen – siirtymään työväenluokasta kohti ryysyköyhälistöä – viimeisen 30 vuoden aikana.
– Mutta tämä ei anna syytä kutsua Zelenskyin hallintoa fasistiseksi. Venäjän imperialismin ”denatsifiointi” merkitsee lopulta entistä suurempaa tukea nationalistisille ideoille.
Miksi Zelenskyin hallintoa sitten voi nimittää?
– Ensinnäkin, kapitalismin palauttamisen jälkeen Ukraina ei seurannut porvarillisen bonapartismin polkua, kuten Venäjällä, koska vastasyntynyt oligarkia pystyi pitämään vallan käsissään, meillä oli porvarillinen hallinto. Demokratia, joka kasvoi Neuvostoliiton raunioilla. Poliittinen valta oli lopulta Ukrainan oligarkian käsissä, eikä Ukrainan byrokratia ollut siitä riippumaton.
– Zelenskyi itse oli ja edustaa tiettyjä bonapartistisia suuntauksia Ukrainan byrokratiassa, joka vähitellen alkoi eriytyä hallitsevasta luokasta. Koska Ukrainaa ei ollut mahdotonta irrottaa talouskriisistä ja Euromaidanin poliittisesta umpikujasta, näimme samanlaisia suuntauksia Zelenskyin hallinnossa jo ennen sotaa, mutta silloin ne eivät olleet niin voimakkaita.
– Tänään näemme, kuinka Zelenskyin hallitus käyttää sotaa mahdollistaakseen byrokratian itsenäistymisen Ukrainan hallitsevasta luokasta, lopulta sulkeakseen sen pois poliittisesta vallasta ja luottaakseen entistä enemmän sotilaallisiin elementteihin, armeijaan, edistäen nationalistista retoriikkaa. Voidaan sanoa, että Putinin klikki antoi ”Kansan palvelijalle” toisen elämän.
Tästä ovat osoituksena tiettyjen oligarkkien omaisuuden kansallistaminen, tiettyjen mediakanavien pakkolunastus, puolueiden ja joukkotiedotusvälineiden kielto kollaboranttien vastaisen taistelun varjolla, tiettyjen oligarkkien vainoaminen ja henkilöstömuutokset Zelenskyin omassa hallituksessa.
Komunan mukaan tämä ”eriytyminen hallitsevasta luokasta” on mahdollista myös länsimaisten imperialistien tuen ansiosta.
– Sota antoi Zelenskylle ihanteellisen tilaisuuden muodostaa uskollinen ympyrä ympärilleen, luottaa armeijaan ja sulkea hallitseva luokka poliittisesta vallasta, josta hän tällä hetkellä nauttii. Tämä tuo hyvin paljon Zelenskyin hallintoa lähemmäksi Putinin hallintoa, Komuna linjaa.
Uusfasistisen Asovan pataljoonan veteraanien marssi Kiovassa. (Lähde: Goo3)
Työväenrintama RFU:n mukaan on ”aika ottaa pois ruusunpunaiset lasit, joiden läpi nähtynä äärioikeisto on heikentynyt Ukrainan yhteiskunnassa sodan aikana” – tarkoittaen, että äärioikeisto on edelleen uhka.
Järjestön mukaan venäläisten kommunistien tehtävä on huolehtia omista taantumuksellisistaan siinä missä ukrainalaisten kommunistien on hoideltava omat fasistinsa pois päiväjärjestyksestä.
– Joka ukrainalaisessa vasemmistossa ajattelee toisin on lähtenyt osallisuuden polulle fasistien kanssa, joka tarkoittaa muuttumista itsekin fasistiksi.
RFU näkee taistelun fasismia vastaan tarkoittavan ensinnäkin sitä, että ei anna periksi porvarillisille ideologioille.
– On mahdotonta taistella fasismia vastaan, jos olet samalla puolella sen kanssa. Kommunisti on aina internationalisti, muuten hän ei ole kommunisti. Toiseksi meidän on taisteltava fasismia vastaan muiden ihmisten päässä, id est, osallistuaksemme agitaatioon ja propagandaan. Kaiken kaikkiaan tärkein taistelukenttä on ideologinen taistelukenttä.
Kansallisesta yhtenäisyydestä
Jotkut väittävät, että ukrainalaisille sota on todellinen ”kansansota”: valtava isänmaallinen innostus on yhdistänyt koko Ukrainan kansan alueiden ja kielellisten erojen välillä Venäjän aggressiota vastaan.
RFU näkee ilmiön taustalla voimakkaan ja kaiken läpäisevän porvarillisen propagandan vaikutuksen.
– Kaikki: televisio, internet, radio, kirjat, musiikki, oppilaitokset ja ohjelmat, jopa kieli on otettu kapitalistisen sotakoneiston käyttöön. Joka päivä ja joka tunti propagandistit tekevät kaikkensa muuttaakseen ihmiset mielettömiksi eläimiksi leikkimällä heidän tunteillaan, heidän pelollaan, vihallaan ja epätoivollaan.
Ukrainalaisten yhdistymistä on tapahtunut, mutta luomalla eroja, ei voittamalla niitä.
– He ovat yhdistyneet sovinismin ja petomaisen vihan kautta. Nykyään jopa nuorten keskuudessa – perinteisesti edistyksellisimmässä kategoriassa – ajatus atomipommin pudotuksesta Venäjälle ja jokaisen venäläisen tappamisesta viimeiseen asti ei olisi jotain epänormaalia tai moraalitonta.
Mutta edes tällaisissa olosuhteissa propaganda ei pysty tappamaan kaikkia tyytymättömyyden ajatuksia, kuten voidaan nähdä sotilaiden perheiden äskettäisistä mielenosoituksista Kryviy Rihissä ja kansannuorisoliikkeen ChVK Redan aiemmin aiheuttamista mellakoista, jotka molemmat tuomittiin Venäjän psykologisina operaatioina.
– Oma tavoitteemme on sama kuin aina: käyttää propagandaa ja agitaatiota valistaaksemme kansaamme, opettaa heille kuinka taistella oikeuksiensa puolesta, kuinka taistella kapitalismin (ja imperialismin sen korkeimpana vaiheena) lukemattomia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Ja eräänä päivänä, kuten täällä Ukrainassa sanotaan, ”pakastin voittaa television”.
Kielikysymys ja sovinismi
Nykyään ukrainalainen retoriikka puoltaa voimakkaasti kaiken venäläisen hylkäämistä, neuvoo siirtymään ukrainalaisiin palveluihin ja sisältöön, ukrainan kieleen. Yrittääkö tämä politiikka todellakin murtaa kansallisen sorron perinnön vai palveleeko se nykyään vain hallitsevan luokan etuja ja ruokkii kansallista vihamielisyyttä?
– Ensinnäkin on muistettava kansallispolitiikan luonne Leninin aikana. Tuolloin tällä politiikalla oli progressiivinen luonne, ja sen saneli se tosiasia, että Venäjän valtakunta sorti kansoja, vastaa Komuna.
Silloin oli mahdotonta muodostaa vapaaehtoisia siteitä kansoihin millään muulla tavalla, joten kaikki tehtiin kaikkien kansojen proletariaatin välisen kansainvälisen solidaarisuuden näkökulmasta, mutta stalinistisen klikin saapuessa näitä valloituksia rajoitettiin.
– Stalin alkoi ottaa askelia kohti suurvenäläistä sovinismia, karkottaa ja venäläistää kansoja. Bolshevikkien politiikka Leninin aikana todella katkaisi siteet vanhaan kansalliseen sortoon.
Komunan mukaan nykypäivän ukrainalaistaminen, joka alkoi Euromaidanin kaudesta, on taantumuksellista.
– Se ei millään tavalla salli Venäjän ja Ukrainan proletaarien osoittaa solidaarisuutta keskenään, vaan se tuo vain kansallista vihamielisyyttä ja sotaa. Tästä Donbassia koskevasta politiikasta (venäläisten koulujen sulkeminen, venäjän kielen kieltäminen ja asiaankuuluvien lakien antaminen) tuli monella tapaa käynnistin idän separatismille ja sisällissodalle. Loppujen lopuksi tämä politiikka auttaa vain Ukrainan ja Venäjän hallitsevia luokkia vahvistamaan valtaansa ja tienaamaan edelleen rahaa kansallisesta vihamielisyydestä.
Fasistijohtaja Stepan Banderan kuva koristaa tavallisen kahvilan seinää: ”Russofobiasi ei ole tarpeeksi voimakasta.” (Lähde: Cogitato)
Viimeaikaisista kielikäytännöistä on syytä huomata, että venäjää voidaan nyt käyttää vain epävirallisissa olosuhteissa.
– Missä tahansa virallisessa ympäristössä voit puhua vain ukrainaa. Nyt on jopa kiellettyä julkisesti esiintyä tai soittaa musiikkia venäjäksi, vaikka on syytä huomata, että monet ukrainalaiset taiteilijat käyttävät teoksissaan venäjän kieltä. Myös venäjänkieliset kirjat kehotetaan luovuttamaan jätepaperiksi, kerrotaan RFU:sta.
Järjestön mukaan kielipolitiikka on itse asiassa perustettu hajottamaan yhteiskuntaa mahdollisimman paljon.
– Kansanjoukot ohjataan pois todellisista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmistaan keskittyessään tähän ”kielikeskusteluun”, joka ei itse asiassa tee kenenkään elämää paremmaksi. Tämä ei ole kulttuurin kapina, kuten meille ylhäältä kerrotaan, vaan kaikkein sovinistisinta politiikkaa, jolla pyritään tuhoamaan muiden kulttuurien vaikutus Ukrainan alueella.
Esimerkiksi Taka-Karpatialla asuvilla rusinalaisilla ja Odessan alueella asuvilla moldovalaisilla ei ole edes kouluja, jotka opettaisivat oppitunteja omalla äidinkielellään ja kehittäisivät omaa kulttuuriaan.
RFU:n mukaan tämä todistaa Ukrainan politiikan kansallisen kysymyksen suhteen olevan äärimmäisen sovinistista – assimilaatiota, ei dekolonisaatiota.
NATO, imperialismi ja aselähetykset
Ukrainan aseistamisesta on ollut paljon debattia vasemmiston sisällä. Erityisesti niinsanotussa läntisessä diskurssissa vastakkain on asetettu aseiden lähettäminen ja rauhanneuvottelut.
Ukrainan työväenrintama RFU yksiselitteisesti vastustaa NATO:n aselähetyksiä.
– Sosialidemokraatit arvostelevat meitä tästä sanomalla, että pelaamme Venäjän imperialismin käsiin. Emme oikeastaan. Päinvastoin, ne, jotka kannattavat aseiden toimittamista Ukrainalle, edistävät läntisten imperialistien hegemonian vakiinnuttamista Ukrainassa. He eivät tee sitä hyväntahtoisena eleenä, vaan koska länsiporvaristo kokee siitä kaikesta ennen kaikkea tietyn taloudellisen hyödyn (asekauppa on melko kannattavaa bisnestä, ja se on hyvä mahdollisuus tehdä Ukrainasta riippuvainen maa ja poistaa venäläinen kilpailija Itä-Euroopasta… selvästi jumalallista varjelusta) ja toiseksi heillä on poliittinen motiivi. Tukemalla aseiden toimittamista tuet automaattisesti toisen imperialistin vahvistumista.
– Lisäksi, kuten näemme, Ukraina on täysin riippuvainen länsimaista. Emme ymmärrä, mihin tällaiset ”vasemmistolaiset” luottavat. Ilmeisesti he haluavat maallemme vielä enemmän velkaa, rappeutumista ja köyhtymistä, koska emme löydä muuta selitystä.
RFU:n mielestä yhden blokin imperialismia ei voi kukistaa käyttämällä toisen blokin imperialismia.
– Tällaisessa imperialistisessa sodassa ei ole sijaa tavallisten kansalaisten voitolle, paitsi vallankumoukselle. Lisäksi nuo asetarvikkeet eivät auta perimmäistä päämääräämme, mutta silti ne vuodattavat jatkuvasti veljiemme ja sisartemme verta kaikissa kansoissa. Ja meille ei pitäisi olla väliä, kaadammeko venäläis- vai länsimielisen hallituksen.
– Siksi imperialismin todella kukistamiseksi meidän on suoritettava sosialistinen vallankumous. Juuri silloin, kun tuotantovälineiden yksityinen omistus lakkautetaan ja proletariaatin diktatuuri vakiinnutetaan, vain silloin voimme todella kukistaa imperialismin, sekä Venäjän että länsimaisen.
Tykistö ampuu kohti itäistä Ukrainaa. (Lähde: Dimitri Miravski)
Sodan etenemisestä
Viime kuukausina sota on näyttänyt enimmäkseen pysähtyneen. Ukrainalaisista kommunisteista on haastavaa sanoa, miten sota päättyy, tai mitä se tulee tarkoittamaan.
– Jos Ukraina voittaa, yhteiskunnassa vallitsee aluksi jingoistinen euforia ja auktoriteetit käyttävät hyväkseen tämän hetken tuhotakseen lopulta kaikki poliittiset vastustajansa. Todellisuudessa Ukraina ei kuitenkaan rikastu tästä, itse asiassa tulemme entistä riippuvaisemmiksi länsimaisista imperialisteista, mikä vaikuttaa jo nyt ihmisten aineelliseen hyvinvointiin ja jolla tulee olemaan vieläkin suurempi vaikutus tulevaisuudessa. Myös auktoriteetit itse osallistuvat tähän säätämällä lakeja, jotka tuhoavat sosiaalisen kentän, RFU:sta sanotaan.
Heidän mukaansa Ukrainan voitto sen enempää kuin Venäjän hallituksen voitto ei tuota työväenluokalle mitään hyvää tai edistyksellistä.
– Porvaristo yrittää hajottaa työväenluokan vielä enemmän, ja jos työntekijöiden keskuudessa on tyytymättömiä liikkeitä, auktoriteetit käyttävät terroria työntekijöitä vastaan. Periaatteessa se on jo käytössä.
Esimerkkinä RFU:sta mainitaan linja-autonkuljettajien lakko Zaporižžjan kaupungissa, kun heille ei maksettu palkkaa.
– Lakko murrettiin ja uhkaus kuului näin: ”Joko menette armeijaan tai edessä ovat lomautukset.”
Tilanne on vielä huonompi Ukrainan merimiesten kannalta. Kesällä he pitivät mielenosoituksen Odessassa, koska meri on suljettu siviileille, eikä kukaan maksa palkkaa.
– Seurauksena oli, että mielenosoituksen keskeytti armeijan rekisteröinti- ja värväystoimisto, joka yritti esittää kutsuntailmoitukset kaikille mielenosoittajille. Kaikki päättyi siihen, että he pidättivät yhden merimiesliiton päämiehistä ja tuomitsivat hänet ”kansallisena petturina” ja niin edelleen.
– Tietenkin on syytä sanoa, että sodan aikana on ollut tilanteita, joissa työntekijät pystyvät puolustamaan itseään, mutta nämä kaksi tapausta sekä muutokset lainsäädännössä osoittavat erittäin hyvin, minkälaista suuntausta tapahtuu Ukrainassa, ja mitä tapahtuu, jos Ukrainan auktoriteetit voittavat.
Samaten jos Venäjän auktoriteetit voittavat, se ei myöskään tarkoita mitään edistyksellistä työväenluokille.
– Muistamme erittäin hyvin [Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen] kokemuksen, kun he kuristivat kommunistien ja työntekijöiden liikkeen. Yhden osallistujan voittojen sattuessa työntekijät ja kommunistit saavat vain köyhyyden ja kauhun, kun taas kapitalistit ja heidän palvelijansa kylpevät kullassa.
Vallankumouksellinen defeatismi
Maaliskuussa 2023 RFU lähetti Telegramissa tämän lausunnon:
”…vastustamme Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Ukrainan hyökkäystä Venäjälle ja Venäjän provokaatioita, jotka yrittävät kiihdyttää konfliktia entisestään. Kyllä, me ja venäläiset internationalistitoverimme kannatamme tappion kantaa, vastustamme omia hallituksiamme sodan aikana. Mutta emme missään tapauksessa tue maidemme tappiota vihollisvaltioiden toimesta, antautumista niille.”
Työväenrintaman mukaan tämä on ainoa kanta sotaan, joka aidosti internationalistisella organisaatiolla voi olla.
– Koska ymmärrämme nykyisen sodan todellisen luonteen – se on imperialistinen sota – emme voi millään tavalla tukea kumpaakaan imperialistista lohkoa, olipa kyseessä Venäjä tai NATO, jonka etua Ukrainan hallitus puolustaa tänään. Siksi vastustamme Ukrainan hyökkäystä yhtä paljon kuin vastustamme lännen puuttumista konfliktiin ja oman hallituksemme toimintaa.
Komunan mukaan monet ovat halunneet nähdä Ukrainan tilanteen analogisena sorretun puolisiirtomaavaltion taistelulle imperialismia vastaan. Tämä on johtanut vasemmistossakin Ukrainan kansallisen porvariston tukemiseen.
– On kysyttävä, pystyykö Ukrainan porvaristo harjoittamaan kansallista vapautuspolitiikkaa – onko se edistyksellinen osapuoli tässä konfliktissa?
– Loppujen lopuksi Ukrainan porvarillinen johto liittyy hyvin läheisesti länsimaiseen imperialismiin, joka sytyttää kansallisen vihan tulta ja kääntyy bonapartismiin. Jos Ukraina voittaa tällaisella johdolla, saamme vielä suuremman kansallisen epäsovun tason, vielä kovemman hallinnon, joka ei millään tavalla edistä työläisten solidaarisuutta ja proletaarisen liikkeen kehitystä Ukrainassa, linjaa Komuna.
– Tuemme Ukrainan itsemääräämisoikeutta, mutta emme usko, että Ukraina kykenee vapautumaan kaikista imperialisteista tällaisella johdolla. Emme typistä Ukrainan itsemääräämisoikeutta sen porvarilliseen valtioon. Uskomme, että Ukrainan proletaarit pystyvät saavuttavat oman vapautumisensa vain solidaarisesti muun työväenluokan kanssa, taistelemalla omaa porvarillista johtoaan ja kaikkia imperialisteja vastaan.
RFU kieltäytyy omasta puolestaan vastaamasta kysymykseen olisiko Ukrainan tai Venäjän sotilaallinen voitto parempi.
– Molemmat osapuolet edustavat tiettyjen porvarillisten klikkien etuja eivätkä millään tavalla aja työväenluokan etuja. Lisäksi proletariaatti ei ole minkään klikin politiikan subjekti, emmekä me työväen joukkojen etujoukoksi pyrkivänä järjestönä yksinkertaisesti voi ottaa kantaa asioihin, jotka eivät meistä riippuvaisia. Emme voi pakottaa omaa hallitustamme ”puolustamaan” itseään kiihkeämmin, antautumaan tai pyrkimään rauhaan – porvarillinen hallitus kuuntelee harvoin omaa kansaansa. Mutta toisaalta voimme tehdä kaiken voitavamme tuhotaksemme porvariston, tuhotaksemme kapitalismin – kaikkien nykyajan sotien ainoan syyn.
– Ja voimme tehdä sen vain julistamalla sodan omalle porvarilliselle hallituksellemme, omalle oligarkiallemme, kuten kaikkien marxilais-leninististen järjestöjen pitäisi tehdä, jos ne ovat todella marxilais-leninistejä ja internationalisteja. Joten kyllä, kuten olemme sanoneet, tuemme defeatismin kantaa, mutta emme missään nimessä tue maidemme tappiota vihollisvaltioiden toimesta – tuemme valtiomme tappiota vain sen oman työväenluokan, sen oman työväen toimesta.
– Kantamme on selvä: Ei muuta sotaa kuin luokkasota!
Referaatissa käytetty RFU:n haastattelu on alunperin annettu itäisen Euroopan vasemmistoliikkeitä seuraavalleLeftEast-julkaisulle lokakuussa 2023. Komunan näkemykset on puolestaan julkaistu ensin ryhmän omassa verkkojulkaisussa maaliskuussa 2023.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.