S. P. Kähmi Uutiset

Sotaa tukee Ukrainassa yhä harvempi – ”Halu uhrata itsensä valtion hyväksi on hyvin alhainen”

Ukrainassa tuki sodan jatkamiselle on romahtanut, ja yhä harvempi on sitä mieltä, että maan pitäisi käydä sotaa Venäjää vastaan voittoon saakka.

– Todellinen halu uhrata itsensä valtion hyväksi on hyvin alhainen, sanoo ukrainalainen sosiologi Volodymyr Ištšenko ranskalaisen sanomalehden Révolution Permanenten haastattelussa.

– Kuten nyt tiedämme, viime vuoden Ukrainan kampanja epäonnistui eikä saavuttanut mitään tavoitteistaan. Sen sijaan näimme Venäjän joukkojen suhteellisen onnistuneen etenemisen.

Tällä on seurauksia siihen, miten ihmiset suhtautuvat sotaan.

– Etenkin yleisessä mielipiteessä on selvät trendit: kun tilanne etulinjalla oli Ukrainan kannalta hyvä, tuki neuvotteluille oli hyvin alhainen, mutta kun tilanne heikkeni ja toiveet Ukrainan voittamisesta sodassa vähenivät, tuki neuvotteluille lisääntyi, kun taas kompromissien kannatus ja luottamus Zelenskyihin vähenivät.

– On useita merkkejä siitä, että vuoden 2022 innostus oli melko hauras; tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näemme tällaista dynamiikkaa. Vuoden 2004 ”oranssin vallankumouksen” ja vuoden 2014 EuroMaidan-vallankumouksen jälkeen ihmisillä oli korkeat odotukset, jotka väistyivät nopeasti pettymysten tieltä. Samanlainen dynamiikka tapahtui Zelenskyin valinnan jälkeen vuonna 2019 ja uudelleen vuonna 2022.

Yhdysvaltalaisen mielipidemittauksia analysoivan Gallup-yhtiön tuoreiden tietojen mukaan nyt yli puolet eli 52 prosenttia ukrainalaisista ajattelee, että Ukrainan tulisi pyrkiä neuvottelupöytään sodan lopettamiseksi mahdollisimman pian. Gallup keräsi yhteen useita Ukrainassa elo- ja lokakuussa tehtyjä mielipidekyselyitä kattavan kuvan saamiseksi.

Yhä useampi myös kertoo olevansa valmis alueluovutuksiin, jos niillä saadaan sota päättymään mahdollisimman pian.

Julmaa pakkovärväystä kaduilla

Samaan aikaan asevelvollisuus on muuttumassa yhä julmemmaksi Ukrainassa. Uusia kännykkävideoita ilmestyy netissä jatkuvasti varusmiehiksi värvättävien julkisista pidätyksistä ja yhteenotoista poliisin ja sotilashenkilöstön välillä sekä toisaalta tapahtumaa todistavien kansalaisten välillä.

– Rajan yli paeta yrittävien määrä on suuri. Vielä puhuttavampi tilasto on, että suurin osa asepalveluksen alaisista, 18–60-vuotiaista miehistä ei ole päivittänyt tietojaan rekrytointitoimistoon. Tätä vaadittiin, jotta Ukrainan asevelvollisuutta voitaisiin tehostaa hieman eikä turvautua tähän melko brutaaliin tapaan ihmisten vangitsemiseksi kadulla, vaan yritettiin kerätä tietoja kaikista mahdollisista varusmiehistä ja alkaa sitten mobilisoida heitä tehokkaammin.

– Jos he eivät päivitä tietoja, heitä rangaistaan ​​suurella sakolla, ja jos ihmiset eivät maksa tätä sakkoa, heidän työssään ja elämässään on vielä enemmän hankaluuksia. Tämä on erittäin vakava asia, ja kaikesta huolimatta suurin osa ukrainalaisista miehistä ei ole noudattanut tätä vaatimusta. Ja mitä tulee ukrainalaisiin miehiin ulkomailla, arvioiden mukaan vain harvat heistä päivittivät tietojaan, vaikka kaikkia vaaditaan tekemään niin.

– Vapaaehtoiset eivät muodosta enemmistöä Ukrainan armeijasta, ja heidän määränsä on tullut mitättömäksi vuodesta 2022 lähtien. Kaikki nämä julmat mobilisointimenetelmät ovat seurausta vähäisestä halusta lähteä vapaaehtoiseksi armeijaan.

– Miksi halu siihen on sitten niin heikkoa? Anteliain selitys Ukrainan valtion kannalta ja myös joissain piireissä toistettu selitys on se, että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Yhdysvallat ei toimittanut tarpeeksi aseita. Tämä argumentti viittaa hyvin erityiseen ajatukseen siitä, kuinka sota voitaisiin voittaa. Mutta ei ole varmaa, että vaikka kaikki aseet ja tarvikkeet olisi toimitettu vuonna 2022, ratkaiseva voitto Venäjästä olisi voitu saavuttaa. En lähde spekuloimaan, mutta en usko, että tämä on sotilasasiantuntijoiden yksimielinen analyysi.

– Kolikon toinen puoli on, että aseiden lähettäminen riippuu Ukrainan mobilisaation tehokkuudesta. Näin ollen asevelvollisuuslain muutos tänä vuonna liitettiin Yhdysvaltojen aseiden lähettämiseen. Tämän vahvistivat monet ukrainalaiset poliitikot. Yhdysvallat odotti Ukrainan tehostavan asevelvollisuutta. Nykyään kiireellisin asia on asevelvollisuuden iän alentaminen. Se on jo laskettu 27:stä 25:een, ja nyt on kova paine laskea sitä entisestään, 22:een tai jopa 18:aan.

Tätä vastaan ​​on vahva argumentti, Ištšenko sanoo.

– Tämä on Ukrainan väestön hedelmällisin väestöryhmä, ja se on myös yksi pienimmistä. Itse asiassa, jos nämä nuoret lähetetään kuolemaan joukkomurhassa, Ukrainan väestön kyky uudistua sodan jälkeen heikkenee entisestään. YK:n tuoreimman ennusteen mukaan Ukrainan väestö on vuosisadan loppuun mennessä vain 15 miljoonaa, kun se vuonna 1992, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, oli 52 miljoonaa.

– Ja tämä ei ole edes pessimistisin skenaario; se perustuu melko optimistiseen olettamukseen, että sota päättyy ensi vuonna ja että miljoonat pakolaiset, erityisesti hedelmälliset naiset, palaavat ja voivat osallistua Ukrainan väestön lisäämiseen, mikä ei ole lainkaan varmaa. Tämä on mahdoton valinta.

Yhteiskunnallinen tilanne ei tuota vahvaa puolustusta

Kautta historian monet kansat ovat taistelleet pitkiä sotia valloitusyrityksiä vastaan. Vuoden 1789 jälkeen Ranska pystyi kukistamaan Euroopan suurimpien valtojen liittouman vuoteen 1812 asti, jolloin Napoleon voitti Venäjällä. Ranska voitti kahden vuosikymmenen ajan koko Euroopan. Sellainen oli vallankumouksen voima. Vuoden 1917 jälkeen vallankumouksellinen Venäjä pystyi kukistamaan vahvimpien imperialististen valtojen liittouman vallankumouksen voiman ja kyvyn rakentaa tehokkaan, suuren ja voitokkaan puna-armeijan ansiosta. Vietnamin sodassa vietnamilaiset voittivat Ranskan ja Yhdysvallat vuosikymmenten aikana.

– Teoriassa voisi ajatella, että pieni kansakunta voi voittaa paljon suuremman vihollisen, mutta tämä vaatii erilaista sosiaalista asemaa ja politiikkaa, Ištšenko esittää.

– Kaikkia näitä sotia kävivät maat, joissa oli suuri talonpoikaisväestö, joka pystyi mobilisoitumaan suuriin vallankumouksellisiin tai sissisotiin. Joten Vietnamissa demografia kesti vuosikymmeniä huolimatta Yhdysvaltojen Vietnamissa toteuttamista kansanmurhista, vaikka voimatasapaino oli vino. Mutta se oli vallankumouksen voima.

– Neuvostoliiton jälkeinen Ukraina on hyvin erilainen maa. Sen väestörakenne on hyvin erilainen, ei niin kuin Vietnamissa, ei edes Ukrainassa sata vuotta sitten, joka oli suurelta osin talonpoikaismaa, jossa oli useita vallankumouksellisia armeijoita, puna-armeija, Makhnon armeija, erilaisia ​​kansallismielisiä sotapäälliköitä, jotka hyötyivät talonpoikaisväestön väestötiedot. Nykyään Ukraina on modernisoitu kaupunkiyhteiskunta, jonka väestörakenne laskee, se ei pysty käymään sotaa vuosikymmenien ajan.

Lisäksi vallankumoukselliset muutokset puuttuvat. Ukrainan kolme ”vallankumousta” vuosina 1990, 2004 ja 2014 eivät luoneet vahvaa vallankumouksellista valtiota, joka kykenisi luomaan tehokkaan koneiston armeijan ja talouden mobilisoimiseksi, Ištšenko selittää.

– Näiden vallankumousten taustalla on ajatus, että Ukrainan oletetaan integroituvan Yhdysvaltain maailmanjärjestykseen eräänlaisena reuna-alueena. Tällainen integraatio hyödyttäisi vain kapeaa keskiluokkaa, joitain opportunistisia oligarkkeja ja ylikansallista pääomaa.

– Ukrainassa keskustellaan edelleen melko maltillisista veronkorotuksista kahden ja puolen vuoden sodan jälkeen, mikä kertoo paljon ukrainalaisten mahdollisesta luottamuksesta valtioon ja halusta puolustaa valtiotaan. Yhteiskuntaluokkakysymys oli erittäin tärkeä, sillä varusmiehet tulivat pääosin alemmista luokista, kylistä. Nämä ovat pääasiassa köyhiä ihmisiä, jotka eivät voineet lahjoa rekrytoivia upseereita päästääkseen heidät menemään, ja ihmisiä, jotka eivät löytäneet tapaa paeta maasta.

Myös Ukrainan porvariston sisällä käydään poliittisia taisteluita. Ukrainan asevoimien päällikkö Zaluzhny ja ulkoministeri Kuleba erotettiin tänä vuonna.

– Zaluzhny on Zelenskyin mahdollinen poliittinen vastustaja. Hänelle oli vaarallista nähdä suosittu kenraali muuttuvan poliitikoksi. Tämä oli yksi idea, joka motivoi Zaluzhnyn lähettämistä suurlähettilääksi Isoon-Britanniaan. Kuleban kanssa oli myös luottamusongelma. Voimme analysoida tätä vertikaalisen vallan rakentamisena, epävirallisena tapana lujittaa eliittiä ja hallita maata käyttämällä muodollisia instituutioita, kuten demokraattista perustuslakia ja parlamenttia, mutta myös epävirallisten mekanismien kautta.

– Kaikki Ukrainan presidentit ovat yrittäneet rakentaa tätä epävirallista valtaa. Zelenskyin valtavertikaali alkoi rakentua ennen hyökkäystä, mutta sota tarjosi enemmän mahdollisuuksia, ja hänen esikuntapäällikköään Andri Yermakia pidetään maan toiseksi vaikutusvaltaisimpana henkilönä, jolla on valtava epävirallinen valta ja kyky rakentaa tehokas epävirallinen rakenne, joka vahvistaa valtaa presidentin toimiston ympärille.

Näiden toisinaan julkisuudessa puhkeavien konfliktien dynamiikka jää suurelta osin pois julkisuudesta. Se liittyy pääasiassa eturintaman tuloksiin ja sotilaalliseen kehitykseen.

– Ukrainan armeijan huonon kehityksen tapauksessa nämä konfliktit kiihtyisivät ja jotkut radikaalit nationalistit tai jopa jotkut oligarkit voisivat nostaa päätään, arvioi Ištšenko.

– Paljon riippuu Yhdysvaltojen ja EU:n kannasta ja Trumpin valitsemasta strategiasta. Ellei Zelenskyi pysty lopettamaan tätä sotaa tavalla, joka voitaisiin esittää Ukrainan yleisölle voittona, esimerkiksi EU- tai NATO-jäsenyyden tai Ukrainan anteliaiden rahoitusohjelmien saavuttamisen myötä, vaikka se menettäisi alueita, tappiona pidetyllä tuloksella Zelenskyillä ​​ei luultavasti olisi paljon mahdollisuuksia sodan jälkeen.

Voimakas ja radikaali äärioikeisto

Volodymyr Ištšenko.

Ištšenko on ukrainalainen sosiologi, joka osallistui useisiin vasemmistolaisiin aloitteisiin Ukrainassa ennen muuttoaan Saksaan vuonna 2019. Hän työskentelee tällä hetkellä Freie Universitätissä Berliinissä ja jatkaa tutkimustaan ​​Ukrainan vallankumouksista, vasemmistosta ja maan äärioikeiston poliittisesta väkivallasta, jota hän on tutkinut 20 vuotta.

Jotkut liberaalit länsimaiset tiedotusvälineet yrittävät kuvata Ukrainan äärioikeistoa vähemmän vaaralliseksi kuin läntinen äärioikeisto, koska se taistelee ”historian oikealla puolella”. Zelenskyin hallinto on puolestaan yrittänyt vedota näihin äärioikeiston sektoreihin järjestämällä virallisia seremonioita Asovan pataljoonalle tai juhlimalla kansallismielisen ja natsien kannattajan Stepan Banderan syntymäpäivää.

– Kun länsimaalaiset keskustelevat Ukrainan äärioikeistosta, luulen, että he vertaavat sitä väärään vertailukohtaan. Esimerkiksi Ranskassa äärioikeisto, pääasiassa Le Penin puolue, on paljon vähemmän äärimmäinen kuin liikkeet, joista puhumme Ukrainassa. Le Penin puolue ei luultavasti käytä natsisymboleita ja suhtautuu hienostuneemmin yhteistyöhön Vichyn kanssa toisen maailmansodan aikana. He yrittävät puhdistaa itsensä. Näin ei ole Ukrainassa.

Stepan Bandera on avoimesti ylistetty, ja vielä enemmän Waffen-SS, ja erityisesti Asovan pataljoonan jäsenet. Ukrainan äärioikeiston ekstremismin aste on paljon korkeampi kuin läntisen äärioikeiston.

– Äskettäin Lvivissä, Länsi-Ukrainan suurimmassa kaupungissa, pidettiin kansainvälinen konferenssi ”Nation Europa”, johon kutsuttiin ryhmiä, kuten Dritte Weg Saksasta, CasaPound Italiasta ja muita vastaavia uusnatsiryhmiä monista Euroopan maista. Ukrainasta osallistuivat kaikki suuret äärioikeistojärjestöt, mukaan lukien Svoboda-puolue ja Asovan merkittävät jäsenet.

”Nation Europa” -kokouksen puhujia.

Näitä ukrainalaisia ​​puolueita, järjestöjä ja sotilasyksiköitä kutsutaan yleisesti ”äärioikeistoiksi”, mutta ne ylläpitävät kansainvälisiä suhteita länsimaisiin ryhmiin, jotka ovat paljon äärimmäisempiä ja väkivaltaisempia kuin valtavirran äärioikeistopuolueet. Lisäksi suurimmalla osalla tähän konferenssiin osallistuneista Ukrainan sotilasyksiköistä on yhteyksiä Ukrainan sotilastiedustelupalveluun (HUR).

– Ukrainan ”äärioikeiston” ideologisesti hyväksymä kyky poliittiseen väkivaltaan on paljon suurempi kuin lännen hallitsevilla äärioikeistopuolueilla. Heillä on paljon enemmän aseita ja puolisotilaallisia liikkeitä, jotka on rakennettu poliittiseen väkivaltaan kykenevien sotilasyksiköiden ympärille. Toisin kuin länsimaiset äärioikeistopuolueet, jotka tavoittelevat parlamentaarista asemaa, Ukrainan äärioikeiston valta on aina perustunut sen kykyyn mobilisoitua kaduilla ja väkivallan uhalla. He eivät ole päässeet päässeet läpi vaaleissa, lukuun ottamatta vuoden 2012 vaaleja, jolloin äärioikeistolainen Svoboda-puolue sai yli 10 % äänistä (vaikka he saivat myös paljon merkittävämmän edustuksen ja heillä oli suurimmat ryhmät monissa paikallisissa neuvostoissa Länsi-Ukrainassa). Pääasiallinen vallanlähde on kuitenkin tullut heidän kyvystään mobilisoitua parlamentin ulkopuolella, toisin kuin oligarkkipuolueilla tai heikoilla liberaaleilla.

Ukrainan nationalistit voivat hyödyntää poliittista perinnettä, joka juontaa juurensa Ukrainan nationalistien järjestöön (OUN), joka kuului fasististen liikkeiden perheeseen sotien välisessä Euroopassa. Neuvostoliiton jälkeiset ukrainalaiset nationalistit ovat usein saaneet inspiraationsa kirjaimellisesti OUN:sta. Tämä perinne on jatkunut Ukrainan diasporassa, erityisesti Pohjois-Amerikassa. Kanadan yleisö huomaa vasta nyt, kuinka monta ukrainalaista fasistia sen hallitus toivotti tervetulleeksi toisen maailmansodan jälkeen. Muilla Neuvostoliiton jälkeisillä Ukrainan poliittisilla segmenteillä ei ole tätä säilyneen poliittisen perinteen etua.

– Nykyään Asovan jäsenistä on tullut erittäin legitiimejä sodan sankareita, he nauttivat median poikkeuksellista huomiota, he esittävät itsensä eliittiyksikkönä, jonka tiedotusvälineet vahvistavat. Monista Asovan puhujista on tullut julkkiksia. He ovat myös hyötyneet länsimaisen median tietynlaisesta valkopesusta, joka ennen vuotta 2022 kutsui heitä uusnatseiksi. Nykyään he unohtavat helposti tämän osan historiasta.

– Lopuksi, meidän ei tarvitse ajatella vain itse äärioikeistoa, vaan myös Ukrainan ja lännen eliitin osallisuutta Ukrainan äärioikeiston ja etnonationalismin valkopesuun. Ei vain Ukrainassa, vaan myös lännessä tästä aiheesta keskusteleminen tänään voi johtaa välittömästi syrjimiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin muuttanut ukrainalainen historioitsija Marta Havryshko kirjoittaa edelleen kriittisiä artikkeleita Ukrainan nationalisteista, Ukrainan etnationalistisesta politiikasta, Ukrainan äärioikeistosta, ja hän saa tuhansia uhkauksia, tappouhkauksia, raiskausuhkauksia.

Asovan on sanottu myös heikentyneen suuresti Mariupolin ja Bakhmutin taistelun seurauksena. Ištšenko on eri mieltä.

– Päinvastoin, he ovat kasvaneet ja muodostavat nyt kaksi prikaatia – Kansalliskaartin 3. rynnäkköprikaatin ja Asovan prikaatin – HUR:n alaisen erikoisyksikön, Krakenin lisäksi. Heidän poliittinen vetovoimansa ja julkisuus tiedotusvälineissä ovat lisääntyneet merkittävästi. Legitimiteetti on myös lisääntynyt. Vastoin yleistä myyttiä he eivät ole depolitisoituneet.

Todellinen vaara on, että sodan jälkeen äärioikeisto, ja erityisesti rintamalla taistellut, on ainoa, jolla on riittävän johdonmukainen ideologinen hanke sodan jälkeistä Ukrainaa varten, kun otetaan huomioon ideologian puute uusliberaalien Ukraina-hankkeessa ja vasemmiston heikkous.

– Se riippuu täysin sodan tuloksesta, ja tulosten kirjo on edelleen hyvin laaja. Ydinsotakin on mahdollinen lopputulos, vaikka toivotaan, ettei se ole todennäköisin. Siinä tapauksessa kaikella, josta tänään keskustelemme, ei ole enää merkitystä. Myös pysyvä tulitauko on mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Ukrainan äärioikeiston radikalisoituminen riippuu Zelenskyin hallituksen vakaudesta ja Ukrainan talouden vakaudesta. Valtion instituutioiden hajoamisen ja talouden epäonnistumisen yhteydessä nationalisteilla on hyvät mahdollisuudet lujittaa valtaansa, koska he ovat erittäin legitiimi, tunnettu ja militarisoitu poliittinen voima.

Työväenluokka ja vasemmisto syrjässä vallasta

Ištšenkon mukaan Ukrainan työväenluokka ei kykene ottamaan kunnollista roolia nykyisessä tilanteessa.

– Työväenliike Ukrainassa oli heikko jo kauan ennen sotaa. Edellinen todella massiivinen poliittinen lakko tapahtui vuonna 1993 Donbassin kaivostyöläisten keskuudessa. He vaativat Donbassin autonomiaa ja tiiviimpiä suhteita Venäjään, ironisesti. Mutta tuokin lakko liittyi neuvostoyritysten ”punaisten johtajien” etuihin, joilla oli paljon valtaa välittömästi Neuvostoliiton jälkeisinä vuosina. He käyttivät lakkoa saadakseen hallitukselta tiettyjä myönnytyksiä. Lopulta lakko johti ennenaikaisiin vaaleihin ja hallituksen vaihtamiseen. Mutta sen jälkeen ei ole ollut laajamittaista lakkoa.

– Kolmen vuosikymmenen ajan olemme nähneet vain pienimuotoisia lakkoja, jotka yleensä rajoittuvat tiettyihin yrityksiin, parhaimmillaan tiettyihin talouden sektoreihin ja jotka ovat erittäin harvoin politisoituja. Lisäksi juuri kyvyttömyys aloittaa poliittinen lakko EuroMaidanin vallankumouksen aikana vuonna 2014 johti väkivaltaiseen eskaloitumiseen, koska se ei kyennyt painostamaan hallitusta, joka ei halunnut tehdä myönnytyksiä mielenosoittajille. Tämä antoi radikaaleille nationalisteille mahdollisuuden edistää mielenosoitusten väkivaltaista strategiaa. Ja niin kyllä, tämän laajan hyökkäyksen jälkeen lakot ovat kiellettyjä. Tapahtuneet lakot ovat todennäköisesti epävirallisia lakkoja.

– Mitä sodan jälkeen tapahtuu, riippuu edelleen paljon siitä, miten se päättyy. Mutta sen mukaan, mitä tiedämme, työväenliikkeen voimaannuttaminen vaatisi jonkin verran talouskasvua, jotta työläisiä ei irtisanottaisi. Se edellyttää onnistunutta Ukrainan talouden jälleenrakentamista. Joissakin hyvin optimistisissa skenaarioissa – mutta ei välttämättä todennäköisissä – Ukrainan talouteen palaavat ukrainalaiset sotilaat saattavat vaatia enemmän hallitukselta, mitä on todellakin tapahtunut joidenkin sotien jälkeen, erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Mutta se on edelleen spekulaatiota tänään. Paljon synkemmät skenaariot näyttävät nyt todennäköisemmiltä…

Sodan alussa monet länsimaiset artikkelit ja tekstit esittelivät ”Ukrainan vasemmistoaktivistien” näkemyksiä joissa selitettiin, kuinka sokea läntinen vasemmisto on, kun se ei tue enemmän sotilasliitto NATOn asetoimituksia. Ištšenko on pyrkinyt esittämään sodasta vivahteikkaamman näkökulman.

– Ukrainan vasemmisto on aina ollut hyvin monimuotoinen. Ukrainan kommunistinen puolue oli erittäin tärkeä puolue EuroMaidanin vallankumoukseen asti. Se oli 1990-luvulla maan suosituin puolue. Kommunistisen puolueen ehdokas sai 37 prosenttia äänistä vuoden 1999 presidentinvaaleissa. Jopa EuroMaidanin vallankumouksen aattona kommunistinen puolue sai 13 prosenttia äänistä. Vaikka sen tuki laski, sillä oli merkittävä edustus parlamentissa ja se tuki tehokkaasti Viktor Janukovitšin hallitusta. EuroMaidanin jälkeen se menetti vaalilinnoituksensa Donbassissa ja Krimillä. He kärsivät myös sorrosta dekommunisaatiopolitiikan takia, puolue lakkautettiin ja vuonna 2022 se kiellettiin pysyvästi, samoin kuin monet muut ns. Venäjä-mieliset puolueet.

Kommunistisen puolueen kannattajia puolueen ollessa vielä sallittu Ukrainassa.

– Puolueen johtaja Petro Symonenko, joka ei ole vaihtunut vuodesta 1993 lähtien, puolueen perustamisesta lähtien, pakeni Valko-Venäjälle maaliskuussa 2022. Valko-Venäjältä hän tuki Venäjän hyökkäystä antifasistisena operaationa Kiovan hallintoa vastaan. Miehitettyjen alueiden kommunistiset järjestöt sulautuivat Venäjän federaation kommunistiseen puolueeseen ja osallistuivat Venäjän vuonna 2023 järjestämiin kunnallisvaaleihin, jopa joihinkin kunnallisvaltuustoon. Sama fuusio tapahtui Ukrainan virallisten ammattiliittojen kanssa miehitetyillä alueilla. Tämä on siis leijonanosa siitä, mitä Ukrainassa kutsuttiin vasemmistoksi.

– Samaan aikaan oli paljon pienempiä ja nuorempia vasemmistoryhmiä. He olivat aina kriittisiä kommunisteja kohtaan ja integroituivat paremmin demokraattisiin sosialisteihin ja lännen liberaalivasemmistoon. Heillä oli myös hyvin erilainen sosiaalinen perusta kuin kommunisteilla – lähempänä länsimielistä kansalaisjärjestöjen ”kansalaisyhteiskuntaa” Ukrainan keskiluokassa.

– Hyökkäyksen alettua he pystyivät viestimään asenteestaan ​​paljon tehokkaammin länteen eräänlaisen identiteettipolitiikan avulla: ”Olemme Ukrainan vasemmisto. Tyhmä ja ylimielinen lännen vasemmisto ei ymmärrä mitään siitä, mitä maassa tapahtuu.” Tietenkin tämä positio oli erittäin ongelmallinen, alusta alkaen. Vertailun vuoksi: kommunistisessa puolueessa oli 100 000 korttia kantavaa jäsentä vuonna 2014. Nuorella vasemmistolaisella miljööllä oli parhaimpina kehitysvuosinaan koko maassa enintään 1 000 aktivistia ja kannattajaa, ja heidän määränsä on sen jälkeen laskenut Euromaidanin jälkeen.

Heistä useimmat tukivat Ukrainan valtiota, monet ilmoittautuivat vapaaehtoiseksi armeijaan, mutta he eivät pystyneet luomaan vasemmistolaista sotilasyksikköä, joka olisi verrattavissa äärioikeiston yksiköihin, edes paljon pienemmässä mittakaavassa. Monet osallistuivat myös humanitaarisiin aloitteisiin.

– Nykyään jotkut heistä pyrkivät tarkistamaan kantaansa sotaan, erityisesti vastauksena julmaan asevelvollisuuden toteuttamiseen. On todella vaikea väittää, että sota on edelleen jonkinlainen ”kansansota”, jos suurin osa ukrainalaisista ei halua taistella. Se, missä määrin he ovat halukkaita ilmaisemaan tämän kannan, riippuu myös heidän sorron pelostaan. Tätä on vaikea sanoa Ukrainan julkisuudessa, tällaista kritiikkiä esiintyy enimmäkseen yksityisissä keskusteluissa, ”vain ystävät” Facebook-tileillä ja niin edelleen, ja sitä esiintyy vain hyvin varovaisesti julkaisuissa.

Tästä ympäristöstä tulee myös kritiikkiä etnationalismia kohtaan, koska on tullut liian vaikeaksi sivuuttaa sitä, miten Ukraina on muuttunut kahdessa vuodessa venäjänkielisten syrjinnän ja etnisen assimilaatiopolitiikan leviämisen myötä.

– Esimerkiksi venäjää ei opeteta enää ukrainalaisissa kouluissa, edes vaihtoehtona, edes massiivisesti venäjänkielisissä kaupungeissa, kuten Odessassa, missä luultavasti 80-90 % ukrainalaisista lapsista puhuu venäjää vanhempiensa kanssa. Äskettäin esitelty lakialoite voisi kieltää venäjän puhumisen kouluissa, ei vain luokassa opettajien kanssa, vaan myös taukojen aikana, oppilaiden yksityisissä keskusteluissa keskenään. Opetusministeri on jo hyväksynyt lakiesityksen.

– Ukrainan vasemmiston kolmas segmentti on marxilais-leninistinen, ja se on osa sitä, mitä kutsun ”uusneuvostolaiseksi henkiinheräämiseksi”, joka tapahtuu monissa Neuvostoliiton jälkeisissä maissa. Se on yleensä organisoitunut krushki-muotoon, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”piirejä”, mutta jotka ovat protopoliittisia organisaatioita, jotain enemmän kuin vain marxilais-leninistisiä lukuryhmiä. Ne ovat paljon suositumpia Venäjällä, missä he voivat luoda YouTube-kanavia, joilla on satoja tuhansia tilaajia.

– Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Keski-Aasiassa krushki voi pitää sisällään tuhansia nuoria, jotka eivät ole eläneet päivääkään Neuvostoliitossa, mutta jotka arvostelevat maansa sosiaalista ja poliittista todellisuutta ja jotka löytävät ortodoksisesta marxilaisesta leninismistä välineitä käsitelläkseen tätä todellisuutta. Niitä on olemassa ja ne ovat kehittyneet myös Ukrainassa jopa dekommunisaatiosta ja venäläisvastaisen nationalismin ja kommunismin vastaisten asenteiden noususta huolimatta. Melkein alusta alkaen nämä ryhmät vastustivat molempia hallituksia ja omaksuivat vallankumouksellisen defeatismin kannan.

– Tässä tilanteessa voi ihmetellä, onko yhteiskunnallinen vallankumous edes mahdollinen, kuten oli sata vuotta sitten, myös Ukrainassa, romahtavan Venäjän valtakunnassa. Siitä huolimatta nämä ryhmät kritisoivat alusta alkaen pakkopalvelusta, vaativat kansainvälisyyttä eivätkä yrittäneet legitimoida Ukrainan valtion toimia.

Lisää tällaisten ryhmien näkemyksistä voi lukea tästä artikkelista.

S. P. Kähmi Uutiset

Ukrainalaisnuorten ryhmä vastustaa pakkovärväystä ja sotaa

Saksassa asuvat nuoret ukrainalaiset haluavat kiinnittää yleisön huomion syntymämaansa poliittisesti kestämättömiin oloihin, kuten ihmisoikeuksia rikkovaan pakkovärväykseen.

Sunnuntaina joukko ukrainalaisia kokoontui Saksan Berliinissä Pariser Platzilla Brandenburgin portin edessä, kaupungin luultavasti näkyvimmässä paikassa, osoittaen mieltään sodan lopettamisen ja pakkovärvättyjen oikeuksien puolesta.

Aktion järjesti Bündnis der postsowjetischen Linken (BPL) -liitto, johon ovat järjestäytyneet vasemmistolaiset useista EU:n entisen Neuvostoliiton valtioista. He ovat sitoutuneet sosialistisiin muutoksiin Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa ja sodan lopettamiseen. Heidän mukaansa se tapahtuu kestävästi vain, jos sota lopetetaan alhaalta ylöspäin, ei ylhäältä annettuna.

He haluavat luoda foorumin, joka mahdollistaa yhteisen keskustelun työläisten, ammattiliittojen ja vasemmistojärjestöjen kesken Neuvostoliiton jälkeisistä maista ja lännestä. Sen erityistavoitteita ovat poliittisten vankien, pakolaisten ja siirtolaisten auttaminen ja tukeminen sekä solidaarisuuskampanjoiden järjestäminen.

Toiminta kirjattiin valvontaviranomaisille seuraavalla tekstillä: ”Mielenosoitus Ukrainan diktatuuria vastaan, aluevärväyskeskusten työläisten sieppauksia vastaan, Ukrainan kansalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ​​Ukrainassa.”

– Emme tiedä minne kääntyä, koska kaikki nämä ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat Ukrainan hallituksen käskystä. Haluamme myös kunnioittaa niiden miesten muistoa, jotka kuolivat alueellisen värväyskeskuksen henkilökunnan sieppaamana.

Toimintaryhmällä oli mukanaan myös lehtinen, mutta poliisin määräyksestä he eivät saaneet levittää sitä julkisesti.

Maassa, joka julistaa maailmalle taistelevansa demokratian puolesta, turvallisuusjoukot tunkeutuvat hallitusta arvostelevien koteihin. Joskus nämä ovat halpoja uhkailutaktiikoita, mutta monissa dokumentoiduissa tapauksissa lainvalvontaviranomaiset ovat pidättäneet ihmisiä. Tietenkin he tekevät sen naamioissa eivätkä näe tarvetta näyttää asiakirjojaan kenellekään. Ihmisiä kuolee joukoittain Ukrainan sodassa. Mutta maan raja on suljettu miehiltä, ​​eivätkä he voi saada ajokorttia, passia tai edes mennä virallisesti naimisiin ilman hallituksen hyväksyntää. Mutta kun astut jalallasi komitearakennukseen, he eivät päästä sinua ulos. Henkilö, jolla on lääketieteellisiä ongelmia, voidaan kutsua asepalvelukseen Ukrainassa. Tuberkuloosia, epilepsiaa tai hepatiittia sairastavia miehiä ja jopa fyysisesti vammaisia ​​on otettu palvelukseen. YK jättää huomiotta tätä koskevat kirjeet. Euroopan parlamentti sulkee korvansa. Mitä nämä ihmisoikeusasiantuntijat tietävät Ukrainasta? Tiedättekö, että laittomuus on normi Ukrainassa? Että hallitus pakottaa tahtonsa hakkaamalla kansalaisia ​​naamioituneiden roistojen avulla? Että tämä on maa, jossa sinut voidaan kutsua armeijaan ilman paluulippua?

Eräs ryhmän jäsen kertoi suullisessa puheenvuorossaan, että monet miehet eivät enää uskalla mennä töihin tai edes ulos kadulle, koska he pelkäävät joutuvansa kidnapatuksi.
Esimerkkinä dokumentoitiin seitsemän henkilön kohtalo, jotka joko poistuivat sotilasrekisteri- ja värväystoimistosta kuolleena tai kuolivat pian sen jälkeen sairaalassa: Serhi Konalosh, Serhiy Kovaltshuk, Alexander Gashevsky, Andriy Panasyuk, Boris Glushak, Igor Meikher ja Juri Protsyk. Tekijöille ei ole asetettu valtion syytteitä. Sen sijaan julkinen keskustelu aiheesta hylätään Venäjän propagandana.

Joidenkin näiden miesten kohtalo dokumentoitiin myös toimintaryhmän kylteissä. Ryhmä jakoi myös linkkiä, jolla oli pääsy ukrainalaiselle verkkosivustolle, jonka tarkoituksena on dokumentoida niiden kohtelu, jotka eivät halua palvella asevoimissa.

S. P. Kähmi Uutiset

Kymmenen tuhatta työläistä marssi Tokiossa taantumuksellista sotaa vastaan

Työväen antimilitaristinen mielenosoitus Tokiossa kokoontui sunnuntaina Hibiya-ulkoilmakonserttisalille tunnuksenaan ”Tässä on voima pysäyttää sota ja muuttaa yhteiskunta”. Puheenvuorojen ja esitysten jälkeen kymmenen tuhannen marssi suuntasi kaupungille.

Mielenosoituksen alaotsikoita olivat ”Pysäytetään kansanmurha Gazassa! Pysäytetään sota Ukrainassa! Pysäytetään Yhdysvaltain-Japanin aggressio Kiinaa vastaan! Elvytetään taisteleva ay-liike!”

Kylteissä luki: ”Pysäytetään sota Kiinaa vastaan!” ja ”Pysäytetään Gazan kansanmurha!”

Rautatieläisten koolle kutsumaan mielenilmaukseen osallistui laajasti eri alojen edustajia järjestäytyneestä työväenliikkeestä: esimerkiksi metallityöläisiä, rakennustyöläisiä, opettajia ja hoitajia.

Työläisiä äänessä Hibyan lavalla.

Myös Japanin rauhanliikkeen ja opiskelijoiden edustajat käyttivät puheenvuoroja. Kansainvälistä solidaarisuutta toivat tapahtumaan Etelä-Korean, Saksan, Italian ja Brasilian taistelevien ammattiliittojen edustajat. Päivää aiemmin kansainvälinen edustusto oli kokoontunut seminaaritapahtumaan, jossa esitettiin internationalistisia puheenvuoroja.

Solidaarisuuskuoron esiintyminen sai väen mukaansa.

Musiikki- ja lauluesitysten jälkeen tuhannet mielenosoittajat lähtivät marssimaan kaupungin kaduille kohti Tokion rautatieasemaa. Mielenosoituskylttien ja banderollien ohella kulkueessa nähtiin Palestiinan lippuja.

Rauhanmarssin tunnuksia.

S. P. Kähmi Uutiset

Venäläisille paperittomille sotilaskarkureille myönnettiin ensimmäistä kertaa maahantulolupa Ranskassa

Kuusi Ukrainan sotaa paennutta venäläissotilasta on saanut tilapäisen maahantuloluvan heidän hakiessaan poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Kyseessä on ensimmäinen tapaus, jossa joukko karkureita pääsee EU-maahan ilman asiakirjoja.

Miehet saapuivat Pariisiin erillisillä lennoilla viime kuukausina paentuaan alun perin Venäjältä Kazakstaniin vuosina 2022 ja 2023, kertoo The Guardian-lehti.

Sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kymmenet tuhannet venäläissotilaat ovat karanneet tai kieltäytyneet käskystä taistella, sanovat sotilaita pakenemaan auttavat ryhmät.

Mutta ”länsi” on pitkään kamppaillut päätöksen kanssa siitä, hyväksytäänkö karanneiden venäläisten sotilaiden maahantulo. Vaikka EU ja sen jäsenvaltiot ovat keskustelleet julkisesti turvapaikan tarjoamisesta venäläisille karkureille, päätöstä ei ole tehty ja karkureiden on osoittautunut vaikeaksi saada turvapaikkaa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun EU-maa päästää sisään joukon karkureita, joilla ei ollut matkustusasiakirjoja tai ulkomaalaisia ​​passeja.

Koska he eivät kyenneet matkustamaan Eurooppaan ja olisivat joutuneet pitkäaikaiseen vankeuteen kotonaan, useimmat karkurit pakenivat Venäjän naapurimaihin, kuten Armeniaan ja Kazakstaniin, jonne he pääsivät ilman passia, mutta jäivät loukkuun ilman mahdollisuutta matkustaa eteenpäin.

Venäjän valtio on nähnyt paljon vaivaa löytääkseen heidät. On nähty yhä enemmän tapauksia, joissa Kremlin ulottuvilla olevissa maissa piileskeleviä karkureita on siepattu tai karkotettu takaisin Venäjälle.

– Kazakstanissa ei voi koskaan tuntea olonsa turvalliseksi; sinun on vain pidettävä pää alhaalla, sanoi The Guardianille Aleksander, joka kertoi eläneensä ilman SIM-korttia tai pankkitiliä välttääkseen Venäjän jäljittämisen. Kazakstanista Aleksander alkoi ylläpitää nimetöntä YouTube-kanavaa, joka kutsui muita sotilaita eroamaan asevoimista.

Väliaikaisen maahantuloluvan saaneiden joukossa oli Ukrainan vastaisessa sodassa taistelleita miehiä sekä varusmiehiä ja upseereita, jotka onnistuivat välttämään joutumisen etulinjoihin.

Kreml on äskettäin tehostanut ponnistelujaan torjuakseen sotilaskarkuruutta ja vangitakseen asepalvelusta vältteleviä sotilaita kotimaassa ja ulkomailla. Estääkseen rintamakarkuruutta presidentti Putin on allekirjoittanut joukon rangaistuksia tiukentavia lakeja, mukaan lukien jopa 15 vuoden vankeustuomiot ja pakenevien sotilaiden omaisuuden takavarikointi.

Riippumaton uutislehti Mediazone on raportoinut, että viranomaiset ovat viimeisten kahden vuoden aikana käynnistäneet vähintään 7 400 tapausta venäläissotilaita vastaan, joita syytetään yksikkönsä hylkäämisestä ilman lupaa. Todelliset luvut ovat todennäköisesti suurempia.

Venäjä on myös jahdannut ulkomaille piileskeleviä karkureita ja painostanut geopoliittisella kiertoradallaan olevia maita luovuttamaan venäläiset karkurit. Joulukuussa 2022 Kazakstan karkotti venäläisen tiedustelu-upseerin Mihail Zhilinin, joka oli sotilaskarkuri. Maaliskuussa 2023 venäläinen tuomioistuin tuomitsi Zhilinin kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.

TAM vaatii: Turvapaikat aseistakieltäytyjille Suomesta

Rintamakarkuruutta esiintyy molemmin puolin Ukrainan taantumuksellista sotaa. Ingar Solty kirjoittaa vasemmistolaisen Rosa Luxemburg -säätiön julkaisemassa artikkelissa, että Ukrainassa on yli 100 000 aseistakieltäytyjää, jotka eivät ole ilmoittaneet asevelvollisuudestaan ​​ja ovat usein joutuneet piileskelemään.

Noin 200 000 ukrainalaista on järjestäytynyt varoittamaan toisiaan sotilaspoliisista, joka pakkovärvää ihmisiä kadulla.

Lisäksi 650 000 ”sotilasikäistä” miestä on uhmannut kieltoa lähteä maasta ja ovat paenneet Ukrainasta laittomasti viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana, yleensä suurilla kustannuksilla ja joskus kohtalokkain seurauksin. Ukrainan valtio yrittää parhaillaan painostaa ”länsimaita” palauttamaan näitä rintamakarkureita takaisin Ukrainaan.

Tämän vuoden heinäkuun kyselyssä 46,1% ukrainalaisista sanoi, että asevoimien värväystä on hyväksyttävää vältellä. Vain 29,1% ukrainalaisista tuomitsi käpykaartilaisuuden.

Myös Venäjällä sodanvastainen ilmapiiri on laajenemassa. Novaja Gazeta Europelle esitettyjen kyselytulosten mukaan viime syyskuussa 63 % venäläisistä kannattaisi Venäjän ja Ukrainan välistä rauhansopimusta, joka sisältää molempien osapuolten tekemät myönnytykset seuraavan vuoden aikana.

Noin 49 % vastaajista ilmoitti kannattavansa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa ja Venäjän joukkojen vetäytymistä Ukrainasta, vaikka se merkitsisikin Moskovan epäonnistumista ”erityissotilaallisen operaation” tavoitteissa. Chronicles-lehden mukaan tämä on korkein kirjattu luku sodan alun jälkeen.

Työväen antimilitaristit vaatii, että molempien sodan osapuolien rintamakarkureille on taattava turvapaikat Suomesta konkreettisena toimena tuhoisan ja vaarallisen taantumuksellisen sodan lopettamiseksi.

S. P. Kähmi Uutiset

Kymmenet tuhannet vaativat Saksassa loppua militarismille ja asevarustelulle

Berliinissä järjestettiin torstaina jopa 40 000 ihmisen suurmielenosoitus sotaa ja asevarustelua vastaan tunnuksella ”Ei koskaan enää sotaa – Laskekaa aseenne”.

Helmi- ja marraskuun 2023 vastaavien mielenosoitusten jälkeen tämä oli kolmas suuri mielenosoitus Saksan lisääntyvää militarisaatiota vastaan.

Mielenosoitusten ytimessä olivat vaatimukset aseistariisunnasta ja rauhasta sekä sotilasliitto NATOn vastustus. Aktivisteja eri yhteiskunnallisista ryhmistä, mukaan lukien rauhanaloitteet, ammattiliitot, ympäristöjärjestöt ja puolueet olivat paikalla ja antoivat tapahtumalle laajan, solidaarisuuteen perustuvan kirjon.

Kaikki Berliinin voittopylväällä pidetyn päätöstilaisuuden puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että maan uudelleenaseistautuminen ja sodan kiihtyminen NATO-valtioiden toimilla on pysäytettävä ja korvattava demilitarisoinnilla ja diplomatialla.

Gesine Lötzsch, vasemmistopuolue Die Linken liittopäivien jäsen, muistutti ihmisiä jokaisen sodan bisnesulottuvuudesta:

– Sodassa rikkaat aina voittavat. Aina on niitä, jotka hyötyvät sodasta, meidän on sanottava se äänekkäästi ja selvästi.

Suurtapahtuma alkoi keskipäivällä Länsi-Berliinissä kolmella pienemmällä mielenosoituksella, joihin osallistui jo tuhansia ihmisiä.

Puhujat kiinnittivät huomiota Saksan uudelleenaseistamisen ja sosiaalisten leikkausten väliseen yhteyteen, vaativat asetoimitusten välitöntä lopettamista Ukrainaan ja Israeliin ja vaativat vapautta Palestiinalle. Banderolleissa vaadittiin myös mm. Saksan eroamista sotilasliitto NATOsta.

S. P. Kähmi Uutiset

Itävallan pääkaupungissa marssittiin kansainvälisenä rauhanpäivänä NATO-yhteistyötä vastaan

YK:n kansainvälisen rauhanpäivän kunniaksi tuhannet ihmiset marssivat Itävallan pääkaupungin Wienin kaduilla vaatien välitöntä ja oikeudenmukaista rauhaa Ukrainaan, Libanoniin ja Palestiinaan. Mielenosoitus painotti Itävallan roolia puolueettomana maana ja vastusti NATO-yhteistyötä.

Suuri yhteenliittymä rauhanjärjestöjä, mukaanlukien Palestiinan solidaarisuusliike Itävallassa, liittyi lauantaina 21. syyskuuta protestiin, jonka oli kutsunut koolle ”Äänet puolueettomuuden puolesta” -ryhmä tunnuksella ”Yhdessä rauhan, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta”. Mielenosoitus tapahtui viikkoa ennen Itävallan parlamenttivaaleja.

– Ukrainan sota ja Lähi-idän vastakkainasettelu on nähtävä uusien blokkien muodostumisen kontekstissa, dynaamisena uuden lännen ja idän välisen konfliktin ja asevarustelun jyrkän lisääntymisen taustalla. Molemmissa konflikteissa on potentiaalia ydinsodaksi eskaloitumiseen, sanoi järjestäjä David Stockinger Junge Welt -lehdelle.

Tapahtuman järjestänyt allianssi vaatii militarisoinnin ja NATO-yhteistyön lopettamista. Itävalta ei ole transatlanttisen sotilasliiton jäsen, mutta hallitus tukee sotatoimia Ukrainassa ja Palestiinassa.

– Hallituksen toiminta on vaarallista diletantismia, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Sen sijaan, että käyttäisimme Itävallan roolia Euroopassa älykkäästi esimerkiksi asettumalla välittäjäksi, maana Euroopan sydämessä, jossa vastakkaiset osapuolet voivat tavata rauhanneuvotteluissa neutraalilta pohjalta, valtionpäämiesten lausunnot osoittavat sokeaa tottelevaisuutta EU:lle, NATOlle ja Yhdysvalloille, sanoi Isabella Lichtenegger, yksi mielenosoituksen järjestäjistä.

Mielenosoitus vastusti Itävallan suunnittelemia laajoja aseinvestointeja, kuten ”Sky Shield” -hanketta ja uusien tankkien ostoja. Pelkät lisämenot vuoteen 2027 asti on 16 miljardia euroa, joka vastaa noin kahta kolmasosaa Itävallan vuotuisista koulutusmenoista.

Puolueettomuus on edellisten maailmansotien perua

– Vaikka Itävalta on puolueeton maa kansainvälisen lain ja oman perustuslakinsa perusteella, eikä se siksi voi olla suoraan mukana asetoimituksissa, maamme on vahvasti mukana poliittisesti ja taloudellisesti EU:n kautta. Tämä koskee Itävallan alueen kautta kulkevia asetoimituksia tai NATOn joukkokuljetuksia, jotka – ei vain Ukrainan sodan kärjistymisen jälkeen – toteutetaan Itävallan sotilaallisen infrastruktuurin avulla, David Stockinger jatkaa.

– Poliittisella tasolla itävaltalaiset EU-parlamentin jäsenet kannattavat aseistuksen ja sodankäynnin lisäämistä koskevia päätöslauselmia sen sijaan, että he puhuisivat de-eskaloinnin ja diplomatian puolesta.

– Liittoumamme vastustaa Itävallan lähentymistä edelleen NATOon sekä maamme osallistumista EU:n militarisointiin, joka nyt kiihtyy. Viimeisten 30 vuoden aikana Itävalta on asteittain integroitunut NATOon ja EU:n militarisointiin. NATOn rauhankumppanuuden kautta, osallistumalla EU:n ”strategiseen kompassiin” ja Pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön Pescoon sekä osallistumalla EU:n nopean toiminnan joukkoihin, päätyen Itävallan turvallisuusstrategiaan, jota ei ole vielä hyväksytty ja jossa esitetään ”yhteistyömahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä NATO-kumppanimme kanssa.”

Puolueettomuuspolitiikka Itävallassa on kahden tuhoisan maailmansodan ja natsistisen fasismin seurausta, Stockinger muistuttaa.

– Se on toisen tasavaltamme pilari. Vakavasti harjoitettu puolueettomuus yhdessä aktiivisen rauhanpolitiikan kanssa on paras panos, jonka pieni valtio voi antaa yhteistyökykyiseen tasapainon ja rinnakkaiselon maailmanjärjestykseen. Mutta se tarkoittaa, että puolueettomuutta on elettävä reaalipolitiikassa ja täytyy välttää osallistumista poliittis-sotilaalliseen blokkiajatteluun, jotta se otetaan vakavasti.

– 70–80 prosenttia väestöstä on puolueettomuuden takana, ja suuri enemmistö kannattaa tulitaukoa ja rauhaa.

Rauhanliike elää Itävallassa

Wienin mielenosoituksessa käytettiin paljon puheenvuoroja. Puhujien joukossa oli aktivisteja ja vaaleilla valittuja edustajia esimerkiksi Itävallan kommunistisesta puolueesta. Puhujina oli myös useita vaaliehdokkaita vastaperustetulta Gaza-listalta, joka vaatii välitöntä tulitaukoa Gazaan.

Puhujat arvostelivat Euroopan unionin imperialistista luonnetta. Kaksi päivää sitten Euroopan parlamentti teki päätöksen, jossa vaaditaan Yhdysvaltoja ja Saksaa toimittamaan laajan valikoiman ohjuksia Ukrainaan Venäjälle suuntautuvia suoria hyökkäyksiä vastaan.

Suurin osa vasemmiston GUE/NGL-ryhmän jäsenistä äänesti tätä sotaa kiihdyttävää militaristista päätöslauselmaa vastaan ja pienempi osa äänesti tyhjää. Muutamat GUE/NGL:n edustajat asettuivat kuitenkin sodan puolelle. Heidän joukossaan olivat kaikki Suomen Vasemmistoliiton kolme MEPiä; Andersson, Kyllönen ja Saramo.

Mielenosoituksen keskiössä oli myös Israelin hyökkäys Gazaa ja Libanonia vastaan.

– Olemme täällä tukemassa Palestiinan kansan vuoksi ja protestoimassa heitä vastaan ​​käytyä sotaa. Selvästi miehitysvalta yrittää laajentaa sotaa ja hukuttaa koko alueen isompaan konfliktiin. Siksi olemme todella täällä sanoaksemme, että nyt riittää, sanoi Amir Horr paikallisesta Palestiina-komiteasta.

Järjestäjien mukaan mielenosoitus oli selvä merkki siitä, että sodanvastainen liike elää Itävallaassa. Seuraava mielenosoitus aiotaan pitää 26. lokakuuta, kun Itävallassa vietetään kansallispäivää.

S. P. Kähmi Uutiset

Philadelphiassa marssittiin kansanmurhaa vastaan, kun Trump ja Harris kohtasivat väittelyssä

Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivät Donald Trump ja Kamala Harris väittelivät toisiaan vastaan ABC-kanavan lähettämässä tv-ohjelmassa tiistaina. Väittely oli ensimmäinen kerta, kun he kohtasivat kasvotusten julkisuudessa presidenttiehdokkaina.

Toisin kuin yleensä, televisioidulla tapahtumalla ei ollut yleisöä paikan päällä. Tämä saattoi johtua siitä mahdollisuudesta, että yleisön joukosta olisi esitetty protesteja molempien ehdokkaiden tukemaa Palestiinan kansanmurhaa vastaan.

Vaaliväittelyn tapahtumapaikalla Philadelphiassa kaupungin kaduilla sen sijaan suuri joukko sotaa, kansanmurhaa ja imperialismia vastustavia ihmisiä osoitti mieltään presidenttiehdokkaita vastaan tilaisuuden alkaessa.

– Emme äänestä kansanmurhan puolesta, oli joukon keskeinen viesti.

Mielenosoitus päättyi jälleen poliisiväkivaltaan. Videolla näkyy, kuinka Philadelphian poliisi käy rauhanomaisten mielenosoittajien kimppuun.

Molemmat ehdokkaat Israelin puolella

Gazan tilanne mainittiin vaalikeskustelun aikana, muttei tavalla, joka olisi vastannut Israelin parhaillaan toteuttaman kansanmurhan vakavuutta. Israel jatkaa päivittäisiä joukkomurhia Gazassa ja yli kahden miljoonan ihmisen näännyttämistä.

Trump kävi hyökkäykseen esittämällä Harrisin olevan puutteellisen Israel-myönteinen.

Harris puolestaan toisti aina ”antavansa Israelille kyvyn puolustaa itseään”, mutta toisaalta väitti ”työskentelevänsä ympäri vuorokauden tulitauon puolesta”, vaikka Israelin armeijan kykyä käydä tuhokampanjaansa tuetaan Bidenin-Harrisin hallinnon toimesta jatkuvasti miljardien dollarien aselähetyksillä.

Harris toisti puheessaan väitteen Hamasin suorittamista raiskauksista, joka on moneen kertaan todettu valheelliseksi kansanmurhan tukemiseen käytettäväksi propagandaksi.

Trump kehuskeli myös pystyvänsä ratkaisemaan Ukrainan sodan vuorokaudessa, jo ennen virkaanastumistaan, mutta ei tietenkään paljastanut, miten tämän tulisi tekemään.
Harris syytti Trumpia periksi antamisessa sodassa. Hän myös toisti lupauksensa Yhdysvaltain asevoimien pitämisestä ”maailman tappavimpana” voimana.

Kilpailua kapitalistisuudesta, luonnonvarojen riistosta ja rajapolitiikasta

Trump syytti Harrisia vasemmistolaisuudesta, tarkkaan ottaen ”marxilaisuudesta”. Harris vastasi kehumalla, että hänen taloussuunnitelmaansa tukee Goldman Sachs, ylikansallinen investointipankkiiriyhtiö, joka oli osaltaan vastuussa vuoden 2008 talouskriisistä. Molemmat ehdokkaat siis kilpailivat siitä, kumman talousohjelma hyödyttää kapitalismia eniten.

Ympäristön kannalta molemmat ehdokkaat paljastivat avoimen tuhoisuutensa. Trump ei saanut sanotuksi pitääkö ilmastonmuutosta edes todellisena ilmiönä, siinä missä Harris kehui ilmastolle haitallisen tuotannon kasvatustaan. ”Olemme kasvattaneet kotimaista kaasuntuotantoa historialliselle tasolle”, Harris kehui, ja lupasi: ”En aio kieltää vesisärötystä, en ole kieltänyt vesisärötystä, ja itse asiassa minä olin se ratkaiseva henkilö, joka allekirjoitti aloitteen vesisärötyksen lisäämisestä.”

Todisteita on kertynyt jo vuosia siitä, että vesisärötys (fracking) myrkyttää pohjaveden ja johtaa sikiövaurioihin, lapsuuden syöpään ja ennenaikaiseen vanhusten kuolemaan. Se vapauttaa myös metaania, kasvihuonekaasua, joka on jopa 72 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi, mikä nopeuttaa ilmastonmuutosta.

Trumpilta kuultiin tilaisuudessa villin rasistisia puheita, kuten väitteitä lemmikkejä syövistä siirtolaisista.

Harris vastasi syyttämällä Trumpia yhdysvaltalaisten jakamisesta rodun perusteella, joka on varmuudella totta, mutta Harris harjoittaa samaa jakamista, vähintään kun kyse ei ole yhdysvaltalaisista. Hän mainosti omia toimiaan ulkomaalaisia kartelleja vastaan, ja syytti republikaaneja Bidenin rajalain estämisestä toukokuussa.

Rajalakia nimitettiin ”ylivoimaisesti konservatiivisimmaksi rajaturvallisuuslakiksi neljään vuosikymmeneen”. Bidenin-Harrisin hallinto piti suurimman osan Trumpin maahanmuuttovastaisista asetuksista voimassa ja lisäsi vielä kovemman turvapaikkakiellon, eikä Harris aio muuttaa sitä.

Loppujen lopuksi molemmat ehdokkaat puhuivat siitä, kuinka asettaa ”Amerikka ensimmäiseksi” imperialistisen konfliktin aikakaudella.

Harris viittasi Yhdysvaltojen ja Kiinan välien huonontumiseen ja sanoi: ”Kiina-politiikkamme tulisi varmistaa, että Yhdysvallat tulee ensimmäisenä…”

Tämä taistelu ei koske vain tekoälyn tai sähköajoneuvojen markkinaosuuksia – se on vaarallinen valtakamppailu resursseista, voitoista ja imperialistisesta herruudesta, jota vastaan kansainvälisen työväenluokan on järjestäydyttävä.

S. P. Kähmi Uutiset

”Ei NATOlle, kyllä rauhalle” – kansanliikkeet vastustivat tulevaa NATOn huippukokousta Washington D.C:ssä

Sotilasliitto NATO kokoontuu Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C:ssä alkavalla viikolla 9.–11. heinäkuuta. Rauhanaktiivit ja kansalaisjärjestöt kokoontuivat Washingtonissa viikonloppuna vastustamaan sotilasliitto NATOn huippukokousta monin tavoin.

NATOn huippukokouksen pääaiheita ovat sotilasliiton ”pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen” ja Ukrainalle annettava tuki.

Huippukokouksen ohjelmassa on NATOn jäsenmaista koostuvan Pohjois-Atlantin neuvoston valtionjohtajien kokouksen lisäksi NATO–Ukraina-neuvoston kokous valtionjohtajien tasolla, sekä kokous EU:n ja NATOn ”indopasifisten kumppaneiden” Australian, Etelä-Korean, Japanin ja Uuden-Seelannin kanssa.

Käytännön asioiden ohella sotilasliitto juhlii huippukokouksella 75-vuotiasta olemassaoloaan, nimittäen itseään ”historian menestyneimmäksi liittoumaksi”.

Washingtonissa kokoontuneen yhdysvaltalaisen ja kansainvälisen rauhanliikkeen mukaan ”historian vaarallisin liittouma” olisi osuvampi kuvaus.

Suomi tukee NATOn suuntautumista Aasiaan ja Tyynellemerelle

Sotilasliiton jäsenenä myös Suomen valtio osallistuu tapahtumaan. Presidentti Alexander Stubbin johtamassa delegaatiossa huippukokoukseen osallistuvat myös ulkoministeri Elina Valtonen ja puolustusministeri Antti Häkkänen.

Johtavat suomalaiset poliitikot tapaavat illalliskutsuilla parhaillaan Palestiinan kansanmurhaan osallisen Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin ja ulkoministeri Antony Blinkenin.

Presidentin kanslian mukaan Suomen valtion tavoitteena kokouksessa on ”sillan muodostaminen” Ukrainan NATO-jäsenyydelle. Brittilehti Telegraphin mukaan Ukrainan valtiossa rehottava korruptio muodostaa esteen jäsenyyden toteutumiselle.

Suomen valtio myös pitää tärkeänä, että kokous vahvistaa sotilasliiton kumppanuussuhteita sekä Euroopan unionin että Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa.

Tämä kertoo osaltaan sotilasliiton roolista ei niinkään Pohjois-Atlantin puolustusliittona vaan globaalina imperialistisena sotilasliittoumana. Suomen tavoitteet ovat täydessä linjassa ”läntisen” imperialismin johdon kanssa.

Sotaveteraanit kävelivät rauhan puolesta

Rauhanaktiivit ja kansalaisjärjestöt kokoontuivat helteisessä Washingtonissa viikonloppuna vastustamaan sotilasliitto NATOn huippukokousta, sotaa ja imperialismia monin tavoin.

Tapahtumat alkoivat jo perjantaina, kun kaupunkiin saapui Veterans For Peace (Sotaveteraanit rauhan puolesta) -järjestön Peace Walk 2024 -rauhankävely.

Asialleen omistautunut joukko entisiä sotilaita ja rauhanaktiiveja lähti jo toukokuussa Mainen osavaltiosta ja kiersi maata siitä lähtien rauhan ja planeetan puolesta. Yhteensä kävelymatkaa tuli 700 mailia (yli 1100 kilometriä).

– Me veteraanit näemme, mitä armeijamme tekee ja kärsimme siitä, sanoi Ann Wright, entinen Yhdysvaltain armeijan eversti ja entinen Yhdysvaltain diplomaatti, joka irtisanoutui 21 vuotta sitten vastustaakseen Irakin sotaa.

– [Post-traumaattisen stressihäiriön] PTSD:n ja itsemurhien taso on kauhistuttava, koska sota tekee sen ihmisille. Joten me veteraanit sanomme: ei enää lisää sotaa, Wright totesi ABC7-uutiskanavan haastattelussa.

Washingtonissa veteraanit toivotti tervetulleeksi Ben Grosscup NATO-vastaisella protestilaululla.

”Me sanomme: NATOn on mentävä, jotta ihmiset voivat elää rauhassa,” laulussa sanottiin.

Naiset ja ilmastoaktiivit vaativat NATOn purkamista

Lauantaiaamuna Washingtonissa alkoi rauhanliikkeen oma huippukokous tunnuksella ”Ei NATOlle, kyllä rauhalle”. Lukuisten yhdysvaltalaisten rauhanjärjestöjen järjestämään kokoontumiseen osallistui myös kansainvälisiä edustajia.

Yksi kokoukseen osallistuvista järjestöistä oli Global Women United Against NATO (GWUAN) – Maailman naiset yhdessä NATOa vastaan. Huippukokousta varten järjestö oli luonut valokuvakollaasin sadoista naisista eri puolilta maailmaa, jotka vaativat vapautta NATOsta.

Kollaasiin osallistuivat naiset kaikilta seitsemältä mantereelta. Myös Suomesta nähtiin valokuvia.

Huippukokouksessa käsiteltiin NATOn roolia globaalina toimijana ja käynnissä olevien sotien edistäjänä, sekä sotaharjoitusten ja sotilastukikohtien ympäristövaikutuksia.

– Liian monet valtavirran ympäristöjärjestöt eivät ole ilmaisseet sitä selvästi, että militarismin ja ilmastokriisin välillä on aksiomaattinen yhteys. Et yksinkertaisesti kuule tarpeeksi ympäristöjärjestöjen puhuvan tästä, ja se on valitettavaa, sanoi Anthony Rogers-Wright Global Center for Climate Justice -järjestöstä.

– Suurin fossiilisten polttoaineiden kuluttaja koko maailmassa on Yhdysvaltain asevoimat, ja se on siksi maailman suurin päästöjen aiheuttaja. Mutta tämä on vain osa heidän päästöistään, meillä ei ole edes täydellistä tietoa siitä, kuinka paljon he todellisuudessa aiheuttavat. Muistakaa, että armeijat käyttävät valtavasti dataa, ja monet datakeskukset kuluttavat paljon energiaa.

– NATOn sotilasmenot vuonna 2023 olivat 1,34 biljoonaa dollaria. On vaikea olla nauramatta, kun sanot tuollaisen luvun. Tämä tuotti arviolta 233 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, joka on Kolumbian ja Qatarin yhdistetyt päästöt. Nyt NATO ehdottaa myös 126 miljardin dollarin lisäystä budjettiinsa. Tämä johtaa arviolta 31 miljoonan tonnin hiilidioksidiekvivalentin lisäpäästöihin, mikä vastaa noin 6,7 miljoonan yhdysvaltalaisen auton liikennepäästöjä.

– Jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja IPCC:n suositukset toteutuisivat, se vaatisi vähintään viiden prosentin vähennyksen sotilaallisista päästöistä. NATO kasvatti päästöjään 15 prosentilla pelkästään vuonna 2023, ja aikoo jatkaa samalla tavalla.

– Yksi parhaista asioista, mitä voimme tehdä planeetan hyväksi, on NATOn hajottaminen. Pelkästään tieteellisestä näkökulmasta, Rogers-Wright päätti.

No to NATO, Yes to Peace -kokouksen suorana lähetetyt sisällöt voi katsoa tästä linkistä.

NATO kansallisten vapaustaisteluiden tukahduttajana

Toinen vaihtoehtoinen ”kansan huippukokous” sotilasliitto NATOa vastaan Washington D.C:ssä järjestettiin lauantaina tunnuksella ”Vastusta NATOa” samoin nimetyn Resist NATO -koalition järjestämänä.

Kokouksessa sotilasliitto nähtiin globaalikapitalistisen järjestelmän luonnollisena seurauksena. Fokus oli NATO-liittolaisten imperialismia vastustavien kansojen kamppailujen tukemisessa esimerkiksi Palestiinassa ja Filippiineillä.

– Vaikka Israel ei ole NATOn jäsenmaa, se on vahvasti kietoutunut sotilasliittoon. Israel ja NATO ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia vuosikymmeniä. Sekä NATOn jäsenmaat että Israel ovat hyökänneet arabimaihin Syyriasta ja Jemenistä Irakiin ja Libyaan. Ja vielä viime vuonna 12. lokakuuta NATOn ja Israelin johtajien tavatessa pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi, että NATO tuomitsi palestiinalaisten vastarintaliikkeen jyrkästi ja lisäsi: ”Israel ei ole yksin.”

– NATOlla on maailmanlaajuinen terrorismin vastainen strategia, joka kehittää ja edistää teknologiaa ei-valtiollisten ryhmien valvontaan ja vie Yhdysvaltojen terrorismintorjuntastrategiaa kansainvälisesti. Kansalliset vapautustaistelut, jotka tarjoavat todellisen mahdollisuuden lopettaa puolisiirtomaamaiden työvoiman ja resurssien riisto Yhdysvalloille, on leimattu terrorismiksi.

– Tämän ”terrorismin vastaisen pilarin” puitteissa NATO avustaa jäsenmaidensa kapinan vastaisissa toimissa, kuten kybersodan ja joukkovalvonta-aloitteiden avulla, jotka kohdistuvat vapautensa puolesta taisteleviin ihmisiin.

Resist NATO -kokouksen suorana lähetetyt sisällöt voi nähdä täältä ja täältä.

Valkoisella talolla osoitettiin mieltä

Sunnuntaina Washingtonissa järjestettiin kaksi rauhanliikkeen ja kansalaisjärjestöjen mielenosoitusta NATOn huippukokousta vastaan.

Resist NATO -koalition järjestämään mielenosoitukseen osallistui järjestöjä kuten United National Anti-War Coalition, International League of Peoples’ Struggles, Resist US-Led War Movement ja BAYAN-USA.

– NATO pyytää jäseniään toimittamaan miljardeilla aseita ja sotilaallista tukea. Huippukokouksessa kaavaillaan myös sotilaallisia kumppanuuksia Intian ja Tyynenmeren maiden kanssa Kiinaa vastaan.

– Me vaadimme, että resurssit kohdennetaan pois militarismista talous-, asumis-, terveys-, koulutus- ja ilmastoaloitteisiin.

Mielenosoitus kokoontui McPhersonin puistoaukiolla, josta se lähti marssimaan kohti Valkoista taloa. NATOn lakkauttamista vaativan mielenosoituksen puheenvuorot ja marssin etenemisen voi katsoa täältä, täältä ja täältä. Puheissa korostettiin anti-imperialismin ja antikapitalismin merkitystä sodanvastaisessa toiminnassa.

Omien puheenvuorojensa jälkeen Resist NATO -koalition mielenosoittajat yhdistyivät No to NATO, Yes to Peace -mielenosoitukseen Valkoisen talon edustalla sijaitsevalla Lafayette Square -torilla. Tilaisuuden järjestivät rauhanorganisaatiot kuten World Beyond War, CODEPINK ja International Peace Bureau.

– NATO on epävakauttava, lakeja rikkova voima militarisoinnille ja sodan provosoinnille. Sen olemassaolo tekee sodat, mukaan lukien ydinsodat, todennäköisemmiksi. Sen vihamielisyys niitä harvoja merkittäviä sotavoimia kohtaan maailmassa, jotka eivät kuulu sen jäseniin, ruokkii asevarustelua ja konflikteja. NATOn jäsenten sitoutuminen toistensa sotiin ja NATOn vihollisten tavoittelu kaukana Pohjois-Atlantista on maailmanlaajuisen tuhon riski, mielenosoituksen julkilausumassa todetaan.

– Ylläpidämme näkemystä maailmasta NATOn jälkeen, jossa investoimme köyhyyden, nälän, sairauksien ja kodittomuuden poistamiseen; jossa elämme sopusoinnussa ympäristömme kanssa; ja jossa konfliktit ratkaistaan diplomaattisesti.

Myös laivastoharjoituksia vastustettiin Yhdysvalloissa

Viikonlopun protestit seurasivat viimeaikaisia ​​toimia San Diegossa ja Havaijilla joka toinen vuosi järjestettäviä RIMPAC-sotaharjoituksia vastaan, mukaan lukien suuri mobilisaatio San Diegossa viime sunnuntaina.

RIMPAC-sotilasharjoitukset ovat maailman suurin sotalaivastoharjoitus. Ne järjestetään kahden vuoden välein Yhdysvaltain laivaston Intian ja Tyynenmeren komennon toimesta.

– Ne ovat vain esitys, jossa esitellään Yhdysvaltain asevoimien aseita ja varusteita, jotta voidaan helpottaa Yhdysvaltain aseiden myyntiä niin sanotuille kumppaneille ja liittolaisille, sanoi Carly Brook Resist US-Led War -liikkeestä Peoples Dispatch -julkaisulle.

– Ne järjestetään myös epätasa-arvoisempien ja aggressiivisempien sotilaallisten sopimusten pakottamiseksi ja laajentamaan entisestään Yhdysvaltojen epätoivoista otetta alueen kaupan, resurssien, työvoiman ja investointien hallinnasta.

Maailmanlaajuisesti vastustus Yhdysvaltain militarismia kohtaan kasvaa. Kolumbiassa yhteiskunnalliset liikkeet ovat hylänneet Yhdysvaltojen ja Kolumbian sotaharjoitukset Tyynellämerellä.

S. P. Kähmi Uutiset

Israelin kansanmurhaa vastaan laajoja protesteja Euroviisujen yhteydessä – Belgiassa ammattiliitot keskeyttivät viisulähetyksen

Ammattiliitot Belgiassa keskeyttivät tänään yleisradioyhtiö VRT:n lähetyksen Euroviisujen toisesta semifinaalista vaatiakseen loppua kansanmurhalle Gazassa. Keskeytys on vain yksi lukuisista protesteista Israelia vastaan laulukilpailujen yhteydessä.

Belgian hollanninkielisen yleisradioyhtiön VRT:n ammattiliitot keskeyttivät hetkeksi Eurovision laulukilpailun toisen seminfinaalin suoran lähetyksen alkamisen. ACOD-VRT keskeytti lähetyksen ruudulla olevalla viestillä:

Tämä on ammattiliiton toimi. Tuomitsemme Israelin valtion ihmisoikeusloukkaukset. Lisäksi Israelin valtio tuhoaa lehdistönvapautta. Tästä syystä keskeytämme lähetyksen hetkeksi. Tulitauko nyt. Loppu kansanmurhalle.

Belgialaisen taiteilijoiden, teknikkojen ja kulttuurityöntekijöiden ammattiliiton ACOD:n VRT:n osasto puolusti toimintaa.

– Kauhistuneena olemme seuranneet Lähi-idän tapahtumia jo kuukausia, ACOD-VRT sanoi lausunnossaan.

– Olemme vakuuttuneita siitä, että Israelin valtio toteuttaa kansanmurhaa, ja siksi on skandaali, että Israelin edustaja on mukana Eurovision laulukilpailussa.

Sekä VRT:n että RTBF-kanavan toimistojen ulkopuolella on nähty tänään mielenosoituksia, joissa vastustetaan Belgian osallistumista Eurovision laulukilpailuun Israelin osallistuessa tapahtumaan.

Belgialaisten lisäksi monet taiteilijat, muusikot ja fanit eri puolilla Eurooppaa ovat vaatineet Israelin sulkemista kilpailun ulkopuolelle.

Malmössä protesteja areenalla ja sen ulkopuolella

Ruotsissa laulukilpailujen järjestämiskaupungissa Malmössä järjestettiin eilen suurmielenosoitus Palestiinan puolesta ja Israelin kilpailuihin osallistumista vastaan.

Stortorgetilla kokoontuneeseen mielenosoitukseen osallistui poliisin arvion mukaan noin 12 000 ihmistä. Mielenosoitus yhdisti monenlaisia ryhmiä. Tapahtumassa nähtiin paljon nuoria ja lapsiperheitä.

Euroviisuja järjestävä Euroopan yleisradioliitto EBU on pitänyt kiinni linjastaan, jonka mukaan Israelin osallistuminen on perusteltua koska kyseessä on ”ei-poliittinen tapahtuma” jossa ”ei kilpailla maiden hallitusten välillä”.

Kyseessä on ilmiselvä kaksoisstandardi, sillä EBU antoi Venäjälle porttikiellon tapahtumaan Ukrainan sodan vuoksi vuonna 2022. Jo helmikuussa Israelin Gazassa tappamien naisten ja lasten määrä ylitti kuusinkertaisesti Venäjän ja Ukrainan sodan vastaavan uhriluvun.

EBU:n haluttomuudella Israel-boikottiin voi olla myös taloudellisia taustoja. Laulukilpailujen tämän vuoden pääsponsorina on israelilainen kauneudenhoitotuotteisiin erikoistunut yhtiö MoroccanOil.

EBU:n kaksinaamaisuudesta huolimatta politiikka näkyi sekä Malmö Arenan lavalla että yleisössä. Heti tiistain ensimmäisessä semifinaalissa avausnumeroon osallistunut ruotsalaislaulaja Eric Saade esiintyi palestiinalaishuivi keffiyeh kiedottuna käteensä. Saade on isänsä puolelta palestiinalainen.

EBU esitti tapahtuneen johdosta välittömästi pahoittelunsa medialle ja Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n tuottaja Ebba Adielsson kertoi järjestäjien olevan ”surullisia” asiasta.

Israelille itselleen kilpailuihin osallistuminen on selkeän poliittista. Keshet 12 -kanavan lähettämässä Israelin kansallisessa finaalissa, jossa maan esiintyjä valittiin, nähtiin tuomareita ja kilpailijoita, jotka pukeutuivat sotilaspukuihin ja mainostivat Israelin lukuisiin sotarikoksiin syyllistyneitä sotavoimia (IDF). Tämä johti siihen, että jotkin Eurovision mediaorganisaatiot, esimerkiksi Eurovoix, rajoittivat merkittävästi Israelin kilpailujen näyttämistä Euroviisujen yhteydessä.

Israelin tapahtumaan valitsema edustaja Eden Golan on puolestaan kertonut olevansa laulukilpailuissa suorittamassa ”erittäin tärkeää tehtävää maan puolesta”. Tapahtuman jälkeen hän sanoo itse liittyvänsä IDF:n sotilaaksi.

Torstaina Eden Golanin esitys sai semifinaalissa yleisöltä osakseen buuauksia ja ”Vapaa Palestiina!” -huutoja. Yleisön äänet kuuluvat selkeästi tapahtumassa kuvatuissa videoissa.

TV-lähetyksessä näitä huutoja ei kuitenkaan kuultu, sillä ohjelman tuottajat olivat ottaneet yleisömikrofonit pois päältä esityksen ajaksi ja soittivat taustalla purkitettuja hurrauksen ääniä.

Ruotsalaislehti Expressenin mukaan järjestyksenvalvojat poistivat torstai-iltapäivän harjoitusten yhteydessä areenalta ihmisiä, joilla oli palestiinalaisten lippuja ja palestiinalaishuiveja.

Myös ukrainalainen kannanotto kerää julkisuutta

Ukrainan ”Jerry Heil” -nimellä kulkeva tämän vuoden euroviisuedustaja on hänkin ottanut poliittisesti kantaa, tosin varsinaisen tapahtuman ulkopuolella.

Artisti esiintyi TikTokissa päällään paita, jossa toistui teksti ”BANDERACIAGA” – yhdistelmä muotibrändi Balenciagasta ja äärioikeistolaisen OUN-järjestön johtajasta Stepan Banderasta, joka toisessa maailmansodassa osallistui holokaustin toteuttamiseen yhteistyössä natsien kanssa. Järjestö suoritti terrori-iskuja ja tuhansien juutalaisten, puolalaisten ja ukrainalaisten joukkomurhia.

Puolassa on asia on herättänyt närkästystä.

– En äänestä Ukrainaa tällä kertaa. Jos Ukraina keskittyy Banderan edistämiseen historiallisessa politiikassaan, se lannistaa Eurooppaa, jolla on selkeä mielipide natsien yhteistyökumppaneista, kommentoi sosialidemokraattinen parlamentaarikko Anna-Maria Żukowska.

S. P. Kähmi Uutiset

Suursota Venäjällä lopetettiin vastustamalla ”oman” puolen sotaponnisteluja, muistuttaa Boris Kagarlitski vankilasta

Venäjällä vangittu sodan vastustaja Boris Kagarlitski kirjoittaa vankilasta historiallisen muistutuksen tämän päivän vasemmistolle: Vaikka se aluksi johti marginaaliin poliittisesta valtavirrasta, periaatteellinen ”oman” puolen imperialismin vastustaminen oli tie valtaan ja Venäjän suursodan loppuun.

Venäläinen sosiologi, sodan vastustaja ja vasemmistolaisen Rabkor-nettijulkaisun perustaja Boris Kagarlitski, 65, tuomittiin tämän vuoden helmikuussa vankilaan ”terrorismin oikeuttamisesta”.

Ennen vangitsemistaan Kagarlitski johti Globalisaation tutkimuksen ja sosiaalisten liikkeiden instituuttia. Järjestö tukee ammattiliittoja ja yhteiskunnallisia liikkeitä tutkimuksen ja koulutuksen kautta.

Kagarlitskin Rabkor–YouTube-kanava ja -sivusto julkaisee sodanvastaista sisältöä marxilaisesta perspektiivistä. Se on suunnattu Venäjän vasemmistolle eikä oppositiomedian perinteiselle liberaalille yleisölle.

Kagarlitskin toiminnasta tuli vaarallista Venäjän viranomaisille, koska se loi kokoontumispisteitä sodanvastaiselle oppositiolle – ja erityisesti Venäjälle jääneille. Monet sodan vastustajat ovat joutuneet pakenemaan maasta.

Vuonna 2022 viranomaiset julistivat hänen olevan ”ulkomaalainen agentti”, vihjaten, että myös hänen oli aika lähteä. Hän päätti jäädä. Nyt hän istuu viiden vuoden vankilatuomiota.

Vetoomuksen Kagarlitskin vapauttamiseksi voi allekirjoittaa Change.org-sivustolla täällä.

Tuttuja kaikuja ensimmäisestä maailmansodasta

Kagarlitskin vankilassa kirjoittamia sodanvastaisia tekstejä julkaistaan edelleen Rabkor-sivustolla. Venäjän lakien mukaan jokaisen julkaistun tekstin yhteydessä on muistutettava: ”Tämän aineiston tuotti, jakeli ja/tai lähetti ulkomainen agentti Kagarlitski Boris Julijevitš”.

Viimeisimmässä kirjoituksessaan Kagarlitski pohtii Vladimir Leninin ajatusten merkitystä tämän päivän sodanvastaiselle liikkeelle vallankumousjohtajan kuoleman vuosipäivänä.

– Jos otamme pois pakolliset vuosipäivän ilot ja yhtä pakolliset ritualistiset kiroukset, joita on jo kuolettavan tylsää lukea ja toistaa, jää yksi kysymys: miksi Lenin kiinnostaa meitä juuri nyt vuonna 2024?

– Vastaus viittaa bolševikkijohtajan sodanvastaisiin teksteihin, jotka on kirjoitettu 110 vuotta sitten ja jotka ovat erittäin relevantteja, Kagarlitski kirjoittaa.

Miljoonat kuolivat ensimmäisen maailmansodan itäisellä rintamalla.

– Kuten tiedätte, [ensimmäisessä maailmansodassa] useimmat eri maiden sosialidemokraatit, jotka kävivät sotaa keskenään, olivat yhtenäisiä yhdessä asiassa – he kaikki tukivat hallitustaan ​​ja ”heidän” porvaristoaan, keksien kaikenlaisia ​​perusteluja sodalle selittäen, että ”meidän” maamme ei suinkaan ole hyökkääjä, vaan se pakotettiin tarttumaan aseisiin taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta ja toisten keisarillisia tavoitteita vastaan.

– Ja logiikka ”meidän täytyy tukea omiamme” toimi aluksi. Tässä tapauksessa ei ole oikeastaan ​​väliä kummalta puolelta etulinjaa tämä tai tuo propaganda tuli, sen merkitys oli aina sama: ”me” voimme, mutta he eivät voi, ”me”, riippumatta siitä mitä me teemme, puolustamme itseämme. ”He”, tapahtuipa mitä tahansa, ovat syyllisiä kaikkeen. Eiliset kumppanit esiintyivät roistouden ruumiillistumina, ja ilmeiset konnat julistettiin yhtäkkiä hyviksi tyypeiksi.

– Ollakseni rehellinen, on sanottava, että maanpaossa olleelle Leninille oli paljon helpompaa ja turvallisempaa arvostella Venäjän hallituksen sotilaallisia ponnisteluja kuin samanmielisten ihmisten, jotka jäivät Venäjälle.

– Totta, Lenin kuitenkin pidätettiin. Itävalta-Unkarin viranomaiset Krakovassa – jonne hän ja [Nadežda] Krupskaja asettuivat lähemmäksi Venäjää (tästä on erinomainen neuvostoliittolainen elokuva ”Lenin Puolassa”) – he melkein pitivät bolševikkijohtajaa tsaarin hallituksen agenttina.

– Pian heidät kuitenkin vapautettiin ja heille annettiin mahdollisuus päästä neutraaliin Sveitsiin. Mutta Venäjällä valtionduuman bolševikkiedustajat lähetettiin vankilaan sodanvastaisen kantansa vuoksi.

Sodanvastustus ponnahduslautana vallankumoukseen

– Vaadittiin rohkeutta puhua sotaa vastaan. Rohkeus ei ole vain henkilökohtaista, vaan myös poliittista. Nyt jälkikäteen ajatellen näemme, kuinka poliittisesti tehokkaaksi Leninin kanta osoittautui. Se, että hän ja hänen kannattajansa olivat selkeä vähemmistö, erotti heidät jyrkästi yleisestä taustasta ja teki heidät havaittaviksi.

– Ja kun tilanne muuttui, kun isänmaallinen innostus ”voittoon tähtäävää sotaa” kohtaan alkoi väistyä väsymyksen, pettymyksen ja tapahtuvan merkityksettömyyden ymmärtämisen tieltä, kun kolmen vuoden verinen teurastus muodosti yhteiskunnassa kiireellisen tarpeen muutokseen, se oli kohti Leniniä ja bolševikkeja, jonne miljoonat ihmiset käänsivät katseensa (eikä vain Venäjällä).

Sodanvastainen mielenosoitus Petrogradissa.

– Onnenpyörä kääntyi ympäri ja muutti vallankumouksellisten ja vallassa olevien paikkoja. Muutama radikaali sosialisti, jota edes johtavien sosialidemokraattisten puolueiden johtajat eivät olleet ottaneet vakavasti, löysi yhtäkkiä itsensä joukkoliikkeen kärjestä. Vuoden 1917 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaalaisena agenttina herjattu Lenin löysi itsensä vuoden loppuun mennessä Petrogradista vallankumouksellisen hallituksen johtajana.

– Meidän ei tarvitse muistaa tätä tarinaa siksi, että tämänkaltaiset tarinat toistuvat usein – olisi ennenaikaista ja piittaamatonta toivoa sellaista. On paljon tärkeämpää ymmärtää, miksi Lenin otti juuri tämän kannan ja teki juuri tämän valinnan, joka ensin ajoi hänet poliittiseen marginaaliin jopa sosialidemokratian sisällä, ja johti hänet sitten vallan korkeuksiin.

– Vallankumouksellisella periaatteiden noudattamisella on tietysti tässä tärkeä rooli. Bolševikkijohtajan asema oli yhdenmukainen marxilaisen sosialismin filosofian ja aiemmin tehtyjen toisen internationaalin päätösten kanssa, joista suurimpien puolueiden johtajat itse kiirehtivät luopumaan.

Kantojen taustalla tutkimus ja analyysi

– Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Olihan mahdollista toimia vähemmän radikaalisti välttäen akuuttia konfliktia sosialidemokraattisen enemmistön vaikutusvaltaisempien poliitikkojen kanssa (kuten monet muut vasemmistolaiset tekivät).

– Leninin kanta ei perustunut pelkästään ideologiaan, vaan myös poliittiseen analyysiin, laskelmaan ja historialliseen ennusteeseen. Ei ole mikään sattuma, että Lenin teki tutkimuksen imperialismin luonteesta juuri ensimmäisen maailmansodan aikana, eikä sekään, että hän sisällytti kuuluisan kaavan vallankumouksellisesta tilanteesta artikkeliin toisen internationaalin romahtamisesta.

– Kaikki tämä on kaukana abstraktista teoretisoinnista. Bolševikkijohtaja analysoi poliittista tilannetta ja yritti ennustaa sen kehitystä. Hänelle oli selvää, että Venäjän imperiumin viranomaiset eivät vain aloittaneet kansalle täysin tarpeettoman sodan, vaan tekivät sen myös sisäpoliittisten tilanteiden perusteella. Sota on resepti vallankumousta vastaan ​​(ja itse asiassa poliittista muutosta vastaan ​​yleensä).

– Epäonnistumisista sodassa itsessään tulee kuitenkin mekanismi vallankumouksen käynnistämiselle. Siten, vastustamalla sotaa hän, toisin kuin pasifistit, ei vain ottanut moraalista ja ideologista kantaa, vaan myös valmisteli poliittista ponnahduslautaa osallistumiselle tuleviin vallankumouksellisiin tapahtumiin.

Venäläiset ja saksalaiset sotilaat hylkäävät käskynsä rintamalla ja pistävät tanssiksi 1917.

– Luottamus vallankumouksen väistämättömyyteen ei perustunut uskoon ja vakaumukseen, vaan yhteiskunnallisten ristiriitojen analysointiin, joiden kehityksen väistämättä tulisi repiä järjestelmä osiin.

– Tämä luottamus näyttää muuttuneen Leninillä vain kerran, aivan vuoden 1917 alussa, kun hän lausui kuuluisat sanat ”emme elä näkemään vallankumousta”. Ja itse asiassa näytti siltä, ​​​​että järjestelmä jollain mystisellä tavalla selviytyy kaikista ongelmista ja jopa omista epäonnistumisistaan, ja Venäjän kansa kestää hämmästyttävällä kärsivällisyydellä kaiken, mitä viranomaiset tekevät heille.

– Mutta se oli se pimeä tunti ennen aamunkoittoa. Pian se räjähti niin kovaa, että voimme edelleen kuulla räjähdyksen kaikuja.

Filosofisoinnista politiikkaan

– Mutta pointti ei ole vain ennusteen tarkkuus ja vallankumouksen väistämättömyyden ymmärtäminen. Kaikki hänen ennusteensa eivät toteutuneet, eikä Leninin tilanneanalyysi aina pitänyt paikkaansa, Kagarlitski muistuttaa.

– Pääasia, että tuo yksi tärkein ennuste toteutui. Vaikka ennuste toimi odotettua myöhemmin, analyysi vahvistui. Ja tämän ansiosta vallankumouksellisesta teoreetikosta Leninistä tuli poliitikko. Tai pikemminkin hän sai mahdollisuuden toteuttaa itsensä poliitikkona (mitä hän itse asiassa aina oli).

Lenin lukee toimistossaan vallankumouksen jälkeen 1918.

– Modernin vasemmiston ongelma on se, että kun he väittelevät filosofisesti, pohdiskelevat filosofisia kysymyksiä ja kiistelevät siitä, kuka on uskollisin marxilaisemme ja mikä kaava on abstraktin ideologian kannalta oikeampi, he eivät tiedä miten eivätkä ole valmiina olemaan poliitikkoja.

– Mikä on ymmärrettävää: meillä ei ole elävää ja vakavaa poliittista käytäntöä. Ei ole mitään millä harjoitella.

– Lenin kuitenkin hoisi tämän ongelman vuonna 1917. Kestämmekö me, jos tilaisuus yhtäkkiä tulee?