S. P. Kähmi Uutiset

Tšekin antimilitaristit kamppailevat NATOa vastaan

Työväen antimilitaristit haastatteli tšekkiläisen Dezertér-lehden edustajaa antimilitarismista, Ukrainasta ja NATOsta.

– Antimilitarismilla on pitkä historia Tšekissä, vaikkakin se on aikoinaan keskeytynyt. Sen alku on 20. vuosisadassa: logomme juontaa juurensa vutoeen 1908. Sen maalasi kuuluisa tšekkiläinen maalari Josef Lada, joka hengasi nuorten anarkistikapinallisten sukupolven kanssa.

– Olemme ryhtyneet julkaisemaan lehteä Dezertér, jonka levikki on nyt 1500 kopiota – tšekkiläisittäin tämä on melkoinen saavutus. Painamme sen itse.

Kollektiivi joka julkaisee lehteä on ollut toiminnassa nyt vuoden ajan.

– Julkaisemme lehteä joka toinen kuukausi. Joten aikamme ei käy pitäksi, lehden jakaminen vaatii paljon työtä. Olemme pystyneet rakentamaan tyhjästä jakeluverkoston johon kuuluu 80 ihmistä.

Kollektiivi on toistaiseksi keskittynyt informaatiokampanjoihin.

– Erityisesti kansainvälisenä aseistakieltäytyjien päivänä, veteraanien päivää vastaan. Ja aloitimme sotilaskarkureitten päivän 21. kesäkuuta.

– Organisoimme myös antimilitaristisia blokkeja mielenosoituksissa.

100 000 sotilaskarkuria Ukrainasta

– Ukrainalainen sotilaskarkuri tuli puhumaan meille mielenosoituksessa. Hänen puheensa on kuunneltavissa videolla eglanniksi tekstitettynä.

– On yhteensä 100 000 ukrainalaista miestä, jotka piileskeleväit Tšekin tasavallassa sotilaspalvelusta. Arviomme mukaan noin 750 000 – 800 000 miestä piileskelee tällä tavalla EU-alueella.

– Tämä on valtava määrä ihmisiä jotka kieltäytyvät tarttumasta aseeseen tässä järjettömässä sodassa.

Dezertér-julkaisun mukaan 350 000 ukrainalaista sotilasta on lähtenyt suoraan karkureiksi armeijasta.

6 500 000 ukrainalaista miestä jätti noudattamatta lainmukaista vaatimustaan ilmoittaa yhteystietonsa sotilasjohdolle jotta heille voitaisiin lähettää mobilisaatiokäsky.

– Tämän takia auktoriteetit metsästävät heitä kaduilla kuin eläimiä.

Hallitus vaihtumassa oikeistosta toiseen

Tšekin tasavallassa oikeistohallitus on tulossa loppunsa päähän. Hallituksella oli kytköksiä aseteollisuuteen. Meillä on nyt uusi rikkain tšekkiläinen, asetehtaan omistaja. Tšekkiläinen aseteollisuuus on nähnyt valtavia voittoja kiitos sodan Ukrainassa ja nyt myös Gazassa. Hallitus totesi sodan olevan hyödyllinen Tšekille; kapitalistit saivat halpaa työvoimaa ja sotateollisuus sai voittoja.

– Kyseinen hallitus oli Ukrainan presidentti Zelenskyin lojaali tukija. Se antoi rahaa ja aseita. Tämän takia, moni on ukrainalaisia pakolaisia vastaan. Heitä on noin 400 000 Tšekin tasavallassa, mukaanlukien 100 000 miestä jotka ovat mobilisaation kohteena. Heille on annettu pakolaisstatus Tšekin tasavallan puolelta.

– Nyt uusi populistisen oikeiston hallitus on saamassa vallan. Ukrainan lippu revittiin pois parlamentin seinältä. Sotilasapu Ukrainaan ilmeisesti pysäytetään.

Entä mikä on tšekkiläisen sodanvastaisen liikkeen strategia?

– Tällä hetkellä ei mikään. Rauhanmarsseja järjestettiin kommunistien ja populistisen oikeiston toimesta, mutta todellisuudessa ne tukevat venäläistä militarismia. Vasemmistopuolueet jäivät pois parlamentista ja itse asiassa tukevat sotaa Ukrainassa.

– Jopa anarkistit Anarkistisesta federaatiosta ovat tulleet hulluiksi ja tukevat sotaa.

– Me yritämme muuttaa asian.

Kampanja NATOa vastaan

– Yritämme järjestää informaatiokampanjaa NATO-jäsenyyttä vastaan. Viiden prosentin bruttokansantuotteesta vaatimus tarkoittaisi sosiaalijärjestelmän tuhoamista.

– Tšekkiläinen poliittinen eliitti lupasi meille kansanäänestyksen NATO-jäsenyydestä. Kun he huomasivat, että suurin osa kansasta tulisi äänestämään vastaan, kansanäänestys peruutettiin ja parlementti hyväksyi jäsenyyden.

– Nyt mediamme tekee työtä luodakseen hysteriaa Venjän suhteen ja luodakseen kuvaa NATOsta rauhan takaajana. Se toimii, ja monet ovat nyt NATOn puolella. He ajattelevat että kohta meillä on venäläisiä tankkeja kaduillamme kuten vuonna 1968.

– Meidän kampanjamme keskittyy köyhyyteen ja sen näyttämiseen, että 20% bujdetista NATOon on hullua ja että olisi parempi jättää sotilasliitto ja olla neutraali, kuten naapurissa oleva Itävalta.

Vaikka moni on asettunut NATOn kannalle, Tšekissä sotaan ei kuitenkaan olla valmiita.

– Hiljattain suoritettiin kysely, kuinka moni olisi valmis aseisiin Tšekin tasavallan puolustamiseksi. 80% vastaajista sanoi etteivät puolustaisi kotimaataan.

S. P. Kähmi Uutiset

Raportti: Lähes 100 000 nuorta miestä lähti Ukrainasta kahdessa kuukaudessa

Lähes 100 000 18–22-vuotiasta miestä on lähtenyt Ukrainasta elokuun lopun jälkeen, The Telegraph raportoi Puolan rajavartioston tietoihin viitaten.

Puolalaisten tietojen mukaan tammikuusta elokuuhun Puolaan saapui noin 45 300 18–22-vuotiasta ukrainalaista miestä. Seuraavien kahden kuukauden aikana kokonaismäärä yli kaksinkertaistui 98 000:een, keskimäärin noin 1 600 päivässä, lehti raportoi.

Brittiläinen sanomalehti kertoi Puolan rajavartioston lukuihin viitaten, että liikkeellä olevan väestön määrä kiihtyi Kiovan höllennettyä mobilisaatiosääntöjä elokuun lopulla ja sallittua 18–22-vuotiaiden miesten matkustaa ulkomaille sotatilasta huolimatta.

Venäjän vuoden 2022 täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen käyttöön otettujen sota-ajan sääntöjen mukaan 18–60-vuotiaat miehet eivät saaneet lähteä, vaikka heillä ei olisikaan palvelukseen kelpoisuutta.

Elokuun muutokset laskivat asevelvollisuusikää 27 vuodesta 25 vuoteen ja sallivat rajoitetun lähdön nuoremmille miehille.

The Telegraph muistutti, että viranomaiset olivat toivoneet muutoksen kannustavan nuoria ukrainalaisia ​​palaamaan ja värväytymään myöhemmin ja estävän perheitä lähettämästä teini-ikäisiä poikia ulkomaille ennen heidän täyttämistään 18 vuotta.

Puolalaisten tietojen mukaan tammikuusta elokuuhun – juuri ennen sääntömuutosta – noin 45 300 18–22-vuotiasta ukrainalaista miestä saapui Puolaan. Seuraavien kahden kuukauden aikana kokonaismäärä yli kaksinkertaistui 98 000:een, keskimäärin noin 1 600 päivässä, lehti raportoi.

Myös Saksassa on nähty kasvua. Nuorten ukrainalaisten viikoittainen saapumismäärä nousi useista kymmenistä noin tuhanteen syyskuun puoliväliin mennessä ja 1400 – 1800:aan lokakuun puoliväliin mennessä, lehti kertoi paikallislehdistöön viitaten.

Artikkelin kuva: Danbotix

S. P. Kähmi Tiedotteet

Kannanotto: PURL tekee Suomesta Yhdysvaltain rikollisen sotateollisen kompleksin rahoittajan

Suomen PURL-hankinnat tukevat Yhdysvaltain läpeensä ihmisoikeusloukkauksissa ryvettynyttä sotateollista kompleksia, Työväen antimilitaristit varoittaa.

PURL (Prioritized Ukraine Requirements List) on ”läntisen” imperialismin, Yhdysvaltain ja sotilasliitto NATOn yhteinen aloite, jonka tavoitteena on toimittaa yhdysvaltalaisvalmisteisia aseita ja varusteita Euroopan mantereella käynnissä olevaan Ukrainan sotaan. Mekanismin avulla NATO-maat voivat rahoittaa aseiden hankintoja 500 miljoonaa euroa kerrallaan sotaa varten, jossa on kuollut tai vammautunut jo yli miljoona ihmistä.

Yhdysvaltain äärioikeistolainen sotaministeri Pete Hegseth vaati Brysselissä keskiviikkona 15.10. järjestetyn NATO-kokouksen aluksi sotilasliiton jäseniltä enemmän rahoitusta ohjelmalle, jonka jälkeen Suomen äärioikeistohallituksen puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) lupasi kuuliaisesti valtion osallistuvan ohjelmaan.

Mitä PURL sitten oikein pitää sisällään? Hankintojen sisällöistä tiedetään ainakin seuraavaa: Alankomaat liittyi ensimmäisenä ohjelmaan mukaan ja osoitti 500 miljoonaa euroa Patriot-järjestelmiin ja muihin ilmapuolustusresursseihin.

MIM-104 Patriot -ilmapuolustusjärjestelmiä valmistaa Raytheon, nykyään RTX-korporaation osasto. Raytheon on BDS-liikkeen boikottilistalla, sillä Israelin hallitus käyttää yhtiön aseita Palestiinan siviiliväestöä vastaan, mukaanlukien kotien ja siviili-infrastruktuurin joukkotuhonta ja vastaavat sotarikokset.

Raytheon myy aseita myös muille valtioille, joilla on huono ihmisoikeustilanne, mukaan lukien Egyptille, Marokolle ja Kuwaitille, maille, jotka järjestelmällisesti kohdistavat sortoa ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja poliittisiin toisinajattelijoihin.

Tanska, Norja ja Ruotsi osallistuivat puolestaan yhdessä 495 miljoonaan dollarin paketilla PURL-hankintaan, ostaen HIMARS-ammuksia ja muita tarvikkeita.

Näistä raketinheitinjärjestelmistä vastuussa on Lockheed Martin, joka on myös BDS-boikottilistalla edellämainituista syistä. Lockheed Martin toimittaa Israelille F-35I-hävittäjiä, joita käytetään Gazan ilmaiskuissa, ja se on myös toimittanut Hellfire-ohjuksia. YK:n kesäkuussa 2025 julkaisemassa raportissa Lockheed Martin nimettiin yhdeksi yrityksistä, joiden toimittaa aseita Gazan ilmaiskuihin. Yhtiö on toimittanut aseita myös esimerkiksi Jemenin kansanmurhaan.

Sekä Lockheed että RTX ovat osallisia myös mm. Yhdysvaltain-Meksikon-rajan militarisointiin, johon liittyy vakavia ihmisoikeuskysymyksiä.

Tiedossa ei tarkalleen ole, minkälaista aseistusta Suomi aikoo PURLin kautta ostaa Yhdysvalloista, mutta selvää on, että hankinnat tukevat maan läpeensä ihmisoikeusloukkauksissa ryvettynyttä sotateollista kompleksia, joka toimii verisen imperialistisen maailmanjärjestyksen mahdollistajana. Ei voida mitenkään taata, etteivätkö Suomenkin hankinnat tapahdu yhtiöiltä, jotka liittyvät suoraan sotarikoksiin ja ovat yhteydessä useampiin kansanmurhiin.

Edellämainituista syistä Työväen antimilitaristit katsoo yleisen Ukrainan sodan vastustuksensa ohella, että Suomen valtion osallistuminen PURL-ohjelmaan on erikseen tuomittava ja voimia kerättävä sen estämiseksi.

Työväen antimilitaristit ry
18.10.2025

S. P. Kähmi Uutiset

Kirje Ukrainasta: Miksi sotilaat häviävät

Julkaisemme tässä uudelleen Ukrainan työväenrintamalle (RFU) toimitetun kirjeen pakkovärväyksen kohteeksi joutuneelta sotilaalta, joka kyseenalaistaa Ukrainan sodan luonteen. Hän kertoo sotilaskoulutuksen kurjista oloista ja toteaa, että kapitalistien eduksi käytävä sota on lopulta itsessään liiketoimintaa.

Minut bussitettiin ennen uutta vuotta kävellessäni töihin. (Toim. huom: Bussittamisella tarkoitetaan ihmisten pistämistä busseihin ja pakkorekrytoimista sodan rintamalle.)

He piirittivät minut ja pyysivät kohteliaasti läpäisemään tarkastuksen. Kuten odotettua, läpäisin lääkärintarkastuksen täysin terveenä, ongelmistani huolimatta. Ja koko sielläoloaikani mietin väistämättä: tajuavatko nämä lääkärit, että työtään tekemällä, kuin rattaat kaivinkoneessa, he lähettävät ihmisiä teuraaksi? Ymmärtävätkö he roolinsa tässä, vai täyttävätkö he vain työtehtävänsä?

Läpäistyäni lääkärintarkastuksen onnistuneesti minut lähetettiin takaisin alueellisen rekrytointiviranomaisen luokse täyttämään sotilaskorttini ja hoitamaan muita toimenpiteitä. Toimistossa oli kanssani kaksi muuta ”varusmiestä”, joista päällikkö totesi heti: ”Nämä ovat jalkaväkeä varten!” Sillä hetkellä sydämeni painui, mutta hieman myöhemmin he ottivat minut sivuun ja kysyivät koulutuksestani. Tämän perusteella he ehdottivat, että minut lähetettäisiin tavallisen harjoituskentän sijaan sellaiseen, jossa koulutetaan erikoisyksiköitä (tiedustelu, korjausryhmät, moottoroitu jalkaväki jne.).

Lähes välittömästi yksikköön saapumisen jälkeen meitä alkoivat lähestyä niin sanotut ”ostajat” – sotilasyksiköiden edustajat, jotka valitsivat heti tarvitsemansa sotilaat. Olin ”onnekas”, sillä minut määrättiin ilmatorjuntaohjustykistöön. Seuraava askel oli univormujen vastaanottaminen – takki, vaatesettejä, reppu, makuualusta ja muutamia muita pieniä tavaroita. Yleissääntö oli: jos jotakin ei ollut saatavilla, varusmieheltä puuttui se (fleecepaita, pitkät kalsarit, t-paidat jne.), ja jos oli koko liian suuri tai liian pieni, niin olkoon niin.

Saapuminen tukikohtaan oli melko masentavaa. Kolme telttaa, joista yksi oli upseereille. Muut rakenteet, nimittäin kylpyhuone, varastotila ja vessa, koostuivat lankuista ja mustasta muovista, jota yleensä käytetään seininä missä tahansa rakennuksessa.

Tukikohta sijaitsi lähteen lähellä. En voi sanoa vedenjakelusta muissa paikoissa, mutta todennäköisesti vesi toimitettiin säiliöautoilla. Ympärillä ei ollut infrastruktuuria, vain pelto ja pieni metsä. Teltassa, johon minut sijoitettiin, yksi varusmiehistä erottui joukosta; hän ei noussut sängystä. Kävi ilmi, että oppaansa oli hylännyt hänet rajan yli saatettaessa, ja hän oli palelluttanut jalkansa ennen kuin rajavartijat olivat ottaneet hänet kiinni. Niinpä hänet sijoitettiin paikkaan, jossa hänen paleltumien mustuttamat jalkansa hoidettiin pantenolilla. Ja siinä kaikki, mitä voidaan sanoa lääketieteellisestä hoidosta harjoitusalueilla yleensä. Lääkkeitä ei käytännössä ole, ja kaikki ostetaan omasta pussista, kun joku upseereista menee kaupunkiin.

Paikan ruoka osoittautui myös melko niukaksi. Se oli enimmäkseen jonkinlaista puuroa haudutetun lihan kera, käytännössä tyhjiä keittoja ja teetä/kahvia/kompottia. Tuolla asenteella ei voi oikein kouluttaa joukkoja ”voiton käsissä”.

Saapuessamme tukikohtaan turvatoimet olivat kevyet. Drooneja lensi satunnaisesti (mikä oli selvästi kuultavissa), yöllä oli palveluksessa sotilasarvon omaavia sotilaita ja VSP-pisteitä oli sijoitettu sinne tänne laitamille. (Toim. huom: VSP viittaa Ukrainan sotilaspoliisiin.) Yksi tovereistani käytti hyväkseen näitä ”aidan aukkoja”, kun hänen sukulaisensa ajoi autolla aivan tukikohdan luo ja nouti hänet kyytiin. Lisäksi, kuten kuulin toisesta yksiköstä kotoisin olevalta maanmieheltä, he kävivät ajoittain lähikylässä pontikanhaussa, mutta myöhemmin (palattuaan BZVP:ltä) (toim. huom. BVZP tarkoittaa yhdistettyä perusasekoulutusta.) he lopettivat operaation väittäen, että korkea-arvoinen virkamies oli tullut tarkastamaan tilannetta.

BZVP-joukkojen ”erän” kokoaminen kesti noin kaksi viikkoa. Tämä ”tauko” oli välttämätön, jotta varusmiehet saattoivat ”vaihtaa pöpöjä” ja rakentaa immuniteettia. Tämän seurauksena kärsin flunssasta ja yskästä koko sielläoloaikani. Ennen lähtöä meille annettiin taisteluvarusteet – luodinkestävät liivit, kypärä ja konekivääri – minkä jälkeen meidät lastattiin kuorma-autoon ja vietiin BZVP:n harjoitusalueen toiseen osaan. Kaiken kaikkiaan voin kuvailla saapumistamme ja sitä seuraavia kuutta viikkoa BZVP:ssä kolmella sanalla: hämmennys, välinpitämättömyys ja huolimattomuus (anteeksi kiroilu). Ensimmäiset kolme päivää siirryimme teltasta toiseen, ja koko varustesarjamme painoi noin 30 kiloa. Eikä tätä voi helposti kantaa, yksi laukku kerrallaan.

Ruoka ei yleensä ollut parempaa kuin tukikohdassa, mutta oli yksi huomio: 800 hengelle oli vain yksi ruoanjakelupiste, jossa oli kaksi ikkunaa, joten syötävää sai joskus odottaa jopa 40 minuuttia (jonon lopussa). Ruokaa jakaneet kokit eivät tarjoilleet varsinaisesti suuria annoksia. Jo pelkkä odotusaika johti usein konflikteihin sotilasryhmien välillä.

Hygieniaolosuhteet eivät juurikaan muuttuneet. Pyykki pestiin paikallisesta hanasta (ei lähteestä) kerätyllä vedellä, samoin kuin iltasuihkut, aamukylvyt ja niin edelleen. Kylpyhuone, tärkein peseytymismenetelmä, oli käytettävissä kerran viikossa. Kaikki wc:t olivat likakaivoja. Mainitsen myös tapauksen, jossa kohtasimme BZVP:stä jo lähteviä varusmiehiä, ja tämä yllätti meidät: miksi he näyttivät ryysyläisiltä ja kodittomilta? Ottaen huomioon, että olimme juuri saaneet univormumme tuolloin. Nähtyämme elin- ja koulutusolosuhteet ymmärsimme tämän ulkonäön syyn – mutta hieman myöhemmin, kun koimme sen omin silmin.

Teltta koostui itse teltasta ja lattian sijasta lavoista tehdystä peitteestä, joka oli jo lahonnut ja rikkoutunut muiden varusmiesten lukemattomien jalkojen alla (huomauttaisin, että rakennus”tekniikka” oli kaikkialla sama). Lämmitykseen käytimme alkeellisia patakeittimiä, kaksi 30 hengen telttaa kohden. Jatkuvan käytön vuoksi ne vuotivat, mikä teki niistä vaikeampia sytyttää ja tuottivat vähemmän lämpöä. Polttopuusta oli usein pulaa – onneksi jollekin ryhmälle annettiin pari isoa tukkia, jotka sahasimme ja halkaisimme itse. Tämän vuoksi ”harjoituksista” palattuamme meillä oli hauska peli: etsiä kuivaa puuta, oksia ja tukkeja selkään lastattavaksi ja leiriin kuljetettavaksi (harjoitusten loppuun mennessä alueella ei yksinkertaisesti ollut jäljellä sellaista ”polttoainetta”), koska polttopuita ei ollut tarpeeksi teltan lämmittämiseen yöllä. Tämä puolestaan ​​johti jatkuviin vilustumisiin, keuhkokuumeeseen ja joskus kuolemaan, mutta tätä aihetta käsitellään tarkemmin myöhemmin.

Säännösten mukaan minkä tahansa asevoimien haaran varusmiehen on ensin kouluttauduttava jalkaväkimieheksi (erikoisluokka WHO-100), jotta hänet voidaan tarvittaessa käyttää jalkaväkeen. Itse koulutus koostui kolmenlaisista oppitunneista: teoriaosuuksista, kenttäharjoituksesta ja ampumaharjoituksista ampumaradalla. Selitän ne järjestyksessä. Luokkahuoneet olivat avoimia korsuja, joissa piti pysyä loppuun asti säästä ja lämpötilasta riippumatta. Kenttäharjoitukseen kuului käynti tiettyyn ampumaradan osaan, jossa ohjaajat selittivät liikkumisen, taktiikan ja muiden alueiden valtaamiseen tarvittavien vivahteiden yksityiskohdat.

Vietin huomattavan paljon aikaa keskustellen varusmiesten kanssa koulutuksen kaikissa vaiheissa. Esitin heille monenlaisia ​​kysymyksiä: kuka tuliko mistä, miten heidät ”mobilisoitiin”, mitä he ajattelivat kaikesta koulutuksessa ja rintamalla tapahtuvasta ja harkitsiko kukaan pakenemista. Lähes kaikki varusmiehet osoittautuivat linja-autolla kuljetetuiksi (toim. huom. viitaten pakkomobilisaatioon), mikä ei ole lainkaan yllättävää. Jotkut poliisi pysäytti tiellä. Toiset, kuten minä, jäivät kiinni kadulla. Joidenkin työvarauksia ei pidennetty ajoissa. Vain yksi varusmies ilmoittautui vapaaehtoiseksi, ja kuten hän itse selitti, hän teki sen tylsistymisestä. Hänen kyläänsä ympäröivät tarkastuspisteet, hän ei mennyt minnekään, ja koulun päätyttyä hän pysyi hengissä satunnaisilla töillä ja juomisella, vaikka hän oli vasta 22-vuotias.

Tämä yksikkö oli täynnä [pakko]mobilisoituja sotilaita kaikkialta Ukrainasta. Ja olisi näyttänyt siltä, ​​että kaikki voisivat kuolla tasavertaisesti; meidän pitäisi auttaa toisiamme, koska johto ei välittänyt pätkääkään, ja me olimme ainoat, jotka pystyivät auttamaan meitä! Mutta ei. Konflikteja syntyi kaikenlaisista asioista, taloustavaroiden käytöstä kielikysymyksiin! Loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä, että meitä koulutettiin ja kuljetettiin teuraaksi! Länsi-Ukrainasta mobilisoidun oli tärkeää kertoa venäjänkieliselle sotilaalle, että jos tämä puhui vihollisen kieltä, hänen tulisi mennä taistelemaan Venäjän puolelle! Vaikka minun on lisättävä pilkka: vain venäjänkieliset mobilisoidut sotilaat puhuivat ukrainaa oikein. Loput kommunikoivat surzhyk-muodossa. (Toim. huom. surzhyk on ukrainan ja venäjän sekakieli eli ukrainalais-venäläinen pidgin, jota käytetään Ukrainan eri alueilla.)

Konflikteja syntyi myös arkipäiväisistä asioista: ryhmänjohtajan lähipiiri (melko liukas tyyppi) ei voinut tehdä mitään, kun muu ryhmä kantoi tukkeja, pilkkoi polttopuita, kantoi vettä ja niin edelleen. Vain laajalle levinnyt (vaikkakin epäorganisoitunut) tyytymättömyys lievensi tilannetta jonkin verran ja vähensi konfliktien määrää. Onnistuin kuitenkin löytämään melko uskollisen piirin, ja juuri heidän kanssaan käymieni keskusteluja ja heidän ajatuksiansa haluan jakaa.

Pohjimmiltaan suurin osa mobilisoiduista ymmärsi, että suurin uhka ei ollutkaan venäläiset sotilaat rintaman toisella puolella, vaan heidän ”kotimaansa” komento, joka oli valmis vaihtamaan heidät neliökilometreihin taistelukenttiä. Jotkut varusmiehet vihasivat venäläisiä, mutta vain siksi, että ”jos he eivät olisi hyökänneet, meitä ei olisi mobilisoitu”. Toiset yksinkertaisesti valittivat, etteivät he halunneet taistella, eikä se kuulunut heille.

Voidaan todeta seuraavaa: yksikössäni kukaan ei kirjaimellisesti ymmärtänyt sodan syitä, ja heillä oli joko henkilökohtaisia ​​​​kaunaa tai tarkoituksellisen välinpitämätön asenne tapahtumiin. Oli tyytymättömyyttä siihen, että tavallisia ihmisiä mobilisoitiin, kun taas ”rikkaiden lapset istuivat kahviloissa eivätkä olleet vaarassa”. Mutta luokkakäsitys tilanteesta puuttui. Tyytymättömyyttä oli vain kapitalistisen järjestelmän aiheuttamiin oireisiin, mutta ei ajatustakaan syistä. Aina kun yritin saada vastausta, epäilys siitä, että olin ”neuvostolainen”, hiipivät esiin. Ja kaikki koulutuksen aikana ja koko sotilasyksikössä esiintyvät negatiiviset puolet leimattiin ”neuvostolaisiksi”! Sellainen oli luokkatietoisuus ja ymmärrys tapahtumien historiallisista, taloudellisista ja sosiaalisista syistä.

Karkaaminen ei ollut harvinaista koulutusyksikössä. Veteraaniohjaajat kertoivat minulle, että jo sodan alussa sotilaiden (epävirallisesti tietenkin) sallittiin poistua yksiköstä lyhyeksi aikaa ostaakseen välttämättömiä tavaroita. Oleskeluni aikaan tilanne oli seuraava: koko koulutusalueelta saattoi paeta 10–30 ihmistä viikossa.

Pakenemisen estämiseksi toteutettiin seuraavat toimenpiteet: lämpökameroilla varustetut droonit lensivät yksikön yli joka yö etsien karanneita. Sotilaspoliisin partiot olivat yksikön ympärillä ja mobilisoidut sotilaat partioivat alueella yöllä. Pakeneminen oli siis riskialtista. Pakoon oli mahdollisuus, mutta epäonnistumisen hintaa käsitellään jäljempänä.

Sääolosuhteet vaikuttivat merkittävästi pakenemisen onnistumiseen: droonit olivat ensisijainen keino karkaavien kiinniottamiseen, mutta niiden suurin vihollinen oli sää. Niitä ei käytetty sateella ja lumisateessa, mikä lisäsi merkittävästi karkaavien määrää tällaisina öinä.

Pakoyrityksestä kiinni jääneiden kohtalo ei ollut kadehdittava. Yksiköllä oli niin kutsuttu ”rangaistuspataljoona”. Se koostui useilla piikkilanka-aidoilla ja vartiotorneilla aidatusta alueesta, jossa teltat oli pystytetty lähelle toisiaan, hygieniaolosuhteet olivat olemattomat ja osasto koostui yhteiskunnan alimmista luokista – huumeidenkäyttäjistä, alkoholisteista, kodittomista, vakavasti sairaista ja tietenkin itse karkaajista. Tottelemattomuudesta tai käskyjen hitaasta noudattamisesta rangaistiin hakkaamisella. Jos karkaajia oli useita, heidät sidottiin jalat vastakkain ja pakotettiin kävelemään, kunnes heidän siteensä päätettiin avata. Mutta jopa sieltäkin jotkut onnistuivat pakenemaan ohittaen kaikki puolustuslinjat.

Olen lyhyesti kuvaillut lääkintätarvikkeiden saatavuutta ja yleistä terveydentilaa, mutta BZVP-osastolla oleminen pahensi kaikkia näitä ongelmia äärimmäisyyteen. Yksiköllä oli vain minimaalinen määrä kuumetta alentavia lääkkeitä, kipulääkkeitä, sydänlääkkeitä ja niin edelleen. Ja jopa näiden lääkkeiden saamiseksi piti todistaa, että todella tunsi olonsa huonovointiseksi, muuten sinut lähetettiin takaisin harjoituksiin. Varusmiesten kuolemaan johtaneet keuhkokuumetapaukset eivät olleet harvinaisia, sillä joskus lääkkeiden saaminen oli mahdotonta.

Terveydentilaa tiedusteltiin aamu- ja iltaparaateissa, ja ajoittain paraatijoukkue puolusti erityisen huonosti voivaa toveria, mutta hänen oli pakko ilmestyä paraatiin, vaikka hän tuskin pystyisi seisomaan. Raahasin henkilökohtaisesti tällaisen toverin mukaani, käytännössä huutaen komentaville upseereille, että mies ei ollut missään kunnossa, saati sitten kunnossa kävelemään paraatialueelle tai edes selittämään, kuinka huonosti hän voi!

Vanhemmat varusmiehet (yli 50-vuotiaat) yrittivät varmistaa sairaalakäyntejä lähikaupungeissa diagnoosien vahvistamiseksi ja yrittääkseen laillisesti erota palveluksesta. Toiset, jotka otettiin sairaalaan akuutissa tilassa, lähtivät hoidon jälkeen ja pakenivat kotiin.

Tämän valossa ”viisas” johto päätti, että tästä lähtien enintään kaksi mobilisoitua sotilasta voidaan lähettää hoitoon yksikön alueen ulkopuolisiin sairaaloihin, jotta pakenemisen määrä voidaan minimoida. Mitä tehdä niille, jotka tarvitsevat kiireellistä hoitoa, mutta eivät pääse sairaalaan, on retorinen kysymys.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota eräiden palveluksessa olevien henkilöiden tilaan, joista puhutaan harvoin muualla. Nämä ovat kouluttajia. He kaikki ovat sotilaita, jotka ovat kärsineet vammoista, jotka eivät ole yhteensopivia taisteluoperaatioiden tehokkaan suorittamisen kanssa. Mutta ei voida noin vain vapauttaa terveytensä menettänyttä henkilöä ”vapauden ja itsenäisyyden” vuoksi!

Yksi ohjaajista puri hampaitaan yhteen lähes jatkuvasti oudossa, lähes sarkastisessa virneessä. Kävi ilmi, että tämä johtui lukuisista pienistä sirpaleista, joita ei ollut poistettu hänen kehostaan. Nämä aiheuttivat hänelle jatkuvaa kipua (tästä virne) ja vaativat lentokentälle pääsyyn todistuksen, joka vahvisti hänen reagoivan metallinilmaisimiin. Toinen ohjaaja oli aiemmin palvellut vuoristorynnäkköprikaatissa, jossa hän oli saanut kuusi aivotärähdystä. Hänet poistettiin rintamalta vasta, kun kävi selväksi, että ilman jatkuvaa lääkitystä hän kärsi korvien ja pään soinnista, puhumattakaan traumaperäisestä stressihäiriöstä. Seuraavalla ohjaajalla oli lievimmät vaivat. Jatkuvasti monikiloisten univormujen, aseiden, ammusten, tarvikkeiden ja veden kantaminen oli aiheuttanut hänelle mikrotyriä välilevyissä jotka aiheuttavat kipua koko kehossa, jopa pienimmästäkin selkäjännityksen rasituksesta.

Näin hallituksemme kohteli niitä, jotka se mobilisoi ”tavallisten ukrainalaisten suojelemiseksi”. Annoitte sille terveytenne, mutta ette henkeänne! Eikä se päästä teitä menemään!

Kuten me kaikki tiedämme, sota on liiketoimintaa. Ja se on liiketoimintaa paitsi monikansallisille yrityksille, jotka myyvät ”rakkaalle” hallituksellemme aseita, jotka on hankittu kumppaneidemme ”avulla”, mutta myös pienemmille kaloille. Korruptio ja kavallus ovat myös liiketoimintaa! Siksi ensimmäinen huomionarvoinen asia on univormuihin tarkoitettujen varojen kavallus.

Kuten aiemmin mainittiin, yksikköön liittyessä kaikkia sotilaan varusteita ei aina ollut saatavilla. Joko piti ”korvata” ne tähteistä tai odottaa tuntemattoman ajan, että oikean kokoinen t-paita, pipo tai takki saapuisi. Usein kävi niin, että viimeiset ruokalaan saapuneet saivat vähemmän ruokaa, ja kokit moittivat: ”Ette varmaankaan syö ensimmäistä kertaa! ’Pois täältä!’, mikä saattoi epäsuorasti olla merkki mobilisoitujen ruoan kavalluksesta.

Seuraava tarina kaipaa selvennystä: yksikössä valittiin ”kirjuri” täyttämään papereita ja muita byrokraattisia tehtäviä, ja minusta tuli ystävä hänen kanssaan. Keskustellessani hänen kanssaan sain tietää, että papereiden mukaan meidän piti ampua kolmanneksen, tai jopa puolet, enemmän laukauksia kuin meille ampumaharjoituksiin myönnettiin! Toisaalta tämä oli meille varusmiehille helpompaa. Vähemmän lippaiden lataamista, vähemmän vaivaa. Mutta minne ero katosi? Kuten sain tietää yhdeltä ohjaajalta, patruunoita myytiin lähialueen sotilasliikkeisiin, koska yhden AKM/AK-74-kiväärin patruunan hinta oli tuolloin noin 60 hryvniaa. Yhdeltä sotilaalta menetettiin 10–20 laukausta oppituntia kohden. Yksikössämme oli 800 tällaista sotilasta. Voit itse laskea kavalluksen mittakaavan.

Saattaa herätä kysymys: eikö koulutuskeskusten pitäisi antaa harjoituspatruunoita? Miten niitä voi olla niin runsaasti ja aktiivisesti kaupankäynnissä sotilasvarastoissa? Vastaus on yksinkertainen – emme ole koskaan nähneet harjoituspatruunoita. Ampumaradoilla käytetyt ammukset olivat aina toimivia, mikä, kuten voitte kuvitella, loi kaikenlaisia ​​mielenkiintoisia tilanteita: ampumaradan tulipaloista (harjoitus saatettiin keskeyttää kaksi tai kolme kertaa palokunnan kutsumisen vuoksi) kimmokkeiden aiheuttamiin vammoihin. Ja hypoteettinen tilanne, jossa sotilas, jota hänen kanssasotilaansa tai esimiehensä häiritsevät, voisi kääntää ladatun aseen hyökkääjiään kohti, on sanoin kuvaamaton. Meillä ei ole koskaan tapahtunut mitään tällaista, mutta henkilöstön sallittujen tappioiden määrä koulutuksen aikana ei saisi ylittää 13 prosenttia sodan aikana. Tämä tarkoittaa, että joka kymmenes uhri voi johtua huolimattomuudesta, kavalluksesta, varkaudesta tai yksinkertaisesti huolimattomasta aseiden käsittelystä.

Merkittävä osa BZVP-oleskelustamme olivat muodostelmat, joita pidettiin viisi kertaa päivässä sen selvittämiseksi, oliko kukaan paennut päivällä, yöllä tai muuhun aikaan. Mutta se ei ollut pääasia. Aamuin ja illoin kaikki osastot kokoontuivat muodostelmaan ja lukivat ”Voittajan puheen” (jäljempänä ”Voittajan puhe”). En voi vastustaa kiusausta lainata sitä kokonaisuudessaan:

Olen Ukrainan asevoimien soturi! Ukrainan sankarien juhlavuosi! En koskaan petä Ukrainan kansan valaa ja luottamusta! En koskaan kavahda vaikeuksien edessä! En koskaan hyväksy tappiota! Menetelmäni tarkoittaa voittoa. Tehtäväni on uskollinen palvelus Ukrainan valtiolle! Valjastan taitavasti voimani ja tahtoni! Olen aina uskollinen toveri veljilleni ja komentajilleni! Tunnen viholliseni ilman sääliä tai pelkoa! Olen rohkea. Voita! Olen toivo tulevaisuudelle! Kunnia Ukrainan asevoimille! Kunnia Ukrainalle!

Lausuimme tämän puheen kahdesti päivässä puhujan perässä. Lopuksi lisättiin kolme kertaa väistämätön Maidanilla keksitty ”Putin on v*ttu!” -lause.

Miksi mainitsin tämän taistelijoiden koulutustuloksia käsittelevässä osiossa? Koska, suoraan sanottuna, sitä oli mahdotonta käydä läpi ilman ironiaa. Jokainen yksikkö vääristeli tätä kaikin tavoin, kukin omalla tavallaan, joskus tukahduttaen naurun. Ja kun ryhmänjohtaja raportoi, ettei ”laittomasti poissaolevia ole”, kysyin aina tovereideni keskuudessa: ”Onko paikalla olevia laillisesti?”

Kaikki tämä osoittaa selvästi, että bussitetut (toim. huom. pakkomobilisoidut) eivät usko sanaakaan esimiestensä puheista. He näkevät omin silmin tilanteen ruoan, tarvikkeiden ja perustarpeiden suhteen, samoin kuin välinpitämättömyyden itseään ja kokoamisensa syytä kohtaan.

Esityksiä ampumaradoilla, koulutusten välttelemistä ohjaajia myötäillen (ei heidänkäään tarvitse mitään tästä), omaisuuden kavallusta, korruptiota ja nolosti katastrofaalista psykologista valmistautumista ja motivoinnin epäonnistumista, olipa kyse sitten psykologisesta koulutuksesta tai Promova Peremozhetsyasta (Voitonhaaste). Kaikki näkevät, että kaikki on organisoitu hirvittävällä tavalla. Tästä ei ole vaikea arvata, miksi Ukraina on häviämässä sotaa. Jos kaikki on organisoitu NÄIN selustassa, koulutusyksikössä, niin millainen on tilanne rintamalla?

Kuulin [Ukrainan työväenrintamasta] RFU:sta sodan alkuvaiheessa, kun järjestö teki yhteistyötä bloggaaja Andriy Rudyn kanssa. Yllätyin silloin: Ukrainassa, kommunistisen ideologian kiellosta huolimatta, on olemassa vasemmistolaisia ​​järjestöjä? Ja koska olin jo valmiiksi näiden ajatusten vallassa, halusin kehittää tietämystäni ja ryhtyä toimiin muuttaakseni maailmaa, jossa elän. Niinpä päädyin venäläis-ukrainalaisen vallankumouksellisen sodan opintoryhmään, joka antoi minulle tarvittavan pohjan ymmärtää, miten maailma toimii ja mitä sen muuttamiseksi on tehtävä. Kyllä, jo aivan sodan alussa tunnistin sen imperialistisen luonteen. Mitä enemmän syvennyin marxilaiseen teoriaan, sitä paremmin ymmärsin sekä asioiden tilaa että maailman dialektista ymmärrystä.

Nämä tiedot ja taidot omaten minut bussitettiin. Yksikään tässä kirjeessä kuvailemistani ongelmista ei ole yksittäistapaus tai ylireagointi tällä tietyllä harjoitusalueella. Ongelma ei ole ainoastaan ​​systeeminen, vaan se johtuu myös talouden markkinaluonteesta sekä Ukrainassa että muualla maailmassa. Sota on liiketoimintaa. Korruptio on liiketoimintaa. Taisteluvalmiustodistusten myyminen (vaikka sille olisi lailliset perusteet, niitä ei enää voi noin vain saada) on liiketoimintaa. Ja kuka maksaa tästä paitsi ajalla, rahalla, terveydellä, myös nyt myös hengellään, vammoillaan, surullaan ja kärsimyksellään? Tavalliset työläiset, sekä Ukrainassa että muualla maailmassa.

Hajaannus ja porvarillinen maailmankatsomus estävät valtaosaa työläisistä näkemästä ongelman ydintä. Kaikki haluavat eristäytyä, piiloutua ja olla osallistumatta sotaan, joka ”ei ole heidän”. Ja se on ainoa asia, jossa he ovat oikeassa. Tämä ei ole heidän sotansa. Mutta heidät ajavat siihen kapitalistit ja virkamiehet, jotka palvelevat samoja kapitalisteja.

Alueelliselle rekrytointiviranomaiselle jokainen bussitettu henkilö on vain yksikkö, numero, jonka avulla ihmismetsästäjät ja heidän pomonsa ansaitsevat rahaa. Lääkäreille se on vain osa työtä, liukuhihna täysin terveistä ihmisistä, jotka ovat valmiita puolustamaan kansallisten ja ulkomaisten kapitalistien etuja. Koulutuskeskuksille jokainen ”paperilla” bussitettu henkilö on myös yksikkö, numero, jota käytetään muutaman pennin ansaitsemiseen ja voittoon valtion varojen kavalluksesta. Rahasta, jonka me, työläiset, joudumme maksamaan omista taskuistamme. Ilman kaikkien niiden yhteyksien ja prosessien ymmärtämistä, jotka yhdessä luovat kuoleman koneiston, niin kauan kuin jokainen työläinen, tietämättömänä omista eduistaan, piiloutuu yksin ja taistelee olemassaolonsa puolesta, emme näe voittoa.

Mistä voitosta minä oikein puhun? Voitosta pääoman vallasta, joka näkee meidät vain välineinä tavoitteidensa saavuttamiseksi! Mutta me emme ole välineitä! Me luomme kaiken vaurauden, ja vain niiden, jotka sen luovat, tulisi hallita sitä!

Kuinka tämä voidaan saavuttaa? Tutkimalla syvällisesti maailmaa, jossa elämme. Tutkimalla dialektisen materialismin teoriaa ymmärtääksemme, että kaikki prosessit ja ilmiöt ovat yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa!

Onnistuin pakenemaan koulutuskeskuksesta hyödyntämällä lomaani. Toiset pakenivat suoraan, sairaalan kautta, kuljetuksen aikana rintamalle tai suoraan rintamalta. Mutta tämä ei ratkaise ongelmaa. Kaikki ovat vaarassa niin kauan kuin olemme jakautuneita ja peloissamme. Mutta meitä on miljoonia Ukrainassa ja miljardeja ympäri maailmaa!

Ehkä meidän pitäisi lopettaa kärsiminen ja pelkääminen, odottaminen hetkeä, jolloin seuraava sota vaikuttaa seuraavaan kotiin tai maahan? Ehkä meidän pitäisi tehdä jotain yhdistyäksemme ja kaataaksemme hallituksen, joka on avoimesti vihamielinen meitä kohtaan, ja ottaaksemme elämämme omiin käsiimme?

Artikkelin kuva: Serhii Nuzhnenko

S. P. Kähmi Uutiset

Kansainvälinen kokoontuminen keräsi Pariisiin sodan ja kansanmurhan vastustajia

Pariisissa tuhannet ihmiset kokoontuivat sunnuntaina 5. lokakuuta järjestettyyn kansainväliseen sodanvastaiseen konferenssiin Contre la Guerre.

Tapahtumassa kuultiin puheenvuoroja Lähi-idästä, Euroopasta ja Yhdysvalloista Black Sabbath -yhtyeen War Pigs -kappaleen säestäminä.

Trumpin Palestiina-suunnitelma on ansa

Tapahtuman ensimmäisen puheenvuoron käytti Haseen Ned El Hadi, palestiinalainen ay-aktiivi.

– Hyvät ystävät, aikana, jolloin Palestiinan kansa ja työläiset kohtaavat suurimpia haasteita Israelin valtion tekemien sotatoimien ja tuhon vuoksi, joita maailman imperialismi ja erityisesti amerikkalainen imperialismi tukevat, haluaisin aloittaa puhumalla niin sanotusta rauhansuunnitelmasta, jota Yhdysvaltain presidentti Trump ehdotti Gazan tuhon jälkeen ennennäkemättömässä tilanteessa, jossa mielenosoitukset lisääntyvät ympäri maailmaa.

– Tällä hetkellä tilanne on edelleen hyvin epävarma. Gazan väestö kokee edelleen pelkoa ja on Israelin sotakoneiston uhkaamana. Tietenkin kansamme Gazassa ja Palestiinassa, kuten kaikki maailmassa, haluaa tulitauon ja haluaa tämän Israelin tekemän kansanmurhan loppuvan. Mutta olemme oppineet jo kauan sitten, ettei amerikkalaisiin ja israelilaisiin valtionpäämiehiin pidä luottaa. Uskomme edelleen koko palestiinalaisväestön tavoin, että Trump ja Yhdysvaltain hallinto palvelevat vain Israelin etuja.

– He eivät halua puolustaa palestiinalaisten laillisia kansallisia oikeuksia. Tämä suunnitelma on selvästikin vain yksi yritys asettaa palestiinalaisväestö amerikkalaisten hallintaan. Tämän suunnitelman avulla siirrymme pommituksella tehdystä kansanmurhasta eristämisen aiheuttamaan kansanmurhaan. Palestiinalaiset laitetaan bantustaneihin, pakolaisleireille. Monet ajattelevat, että Trumpin suunnitelma on vain ansa, jolla yritetään lannistaa palestiinalaisväestöä.

– Jokainen Palestiinassa haluaa kansanmurhan loppuvan. Ja me kaikki toivomme, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Mutta yksi asia on varma: uusi aikakausi on alkamassa. Eivätkä maailman imperialismin korkeimmat tasot tule estämään meitä vaatimasta vapautta ja palestiinalaisväestön paluuta Palestiinaan.

– Hyvät ystävät, maassamme Israel on suorittanut hirvittävimmät rikokset kansaamme vastaan ​​aiheuttaen katastrofaalista tuhoa kaikkialla, tuhoten sairaaloita, yliopistoja, kouluja ja kaikkia terveyslaitoksia, taidekeskuksia ja koulutuskeskuksia. Tässä sodassa on kyse palestiinalaisväestön tuhoamisesta. Ainoa tavoite on päästä eroon palestiinalaisten asiasta ja taistelusta palestiinalaisväestön puolesta Länsirannalla, Gazan alueella ja ympäri maailmaa diasporan kanssa, pysäyttääksemme vuonna 1948 alkaneen Nakban. Tätä Israel yrittää saavuttaa tällä raa’alla sodalla Gazaa vastaan.

– Palestiinalaisena ammattiliittoaktivistina on minulle tärkeää korostaa palestiinalaisten työläisten tilannetta ja sodan aiheuttamaa tuhoa palestiinalaisväestölle. Lokakuun 7. päivään 2023 mennessä Israelissa työskenteli 125 000 palestiinalaista työntekijää Länsirannalta ja Gazan alueelta. Heillä oli luvat ylittää raja, ja noin 80 000 palestiinalaista työntekijää työskenteli Israelissa ilman lupaa ylittää raja.

– Lokakuun 8. päivänä Israel poisti kaikki palestiinalaistyöläisten luvat mennä Israeliin. Ammattiliittojemme gazalaisilta työntekijöiltä keräämien raporttien mukaan satoja gazalaisia ​​työläisiä, jotka eivät voineet mennä Länsirannalle, pidätettiin sotilasleireillä, ja Israelin miehityssotilaat kiduttivat ja pahoinpitelivät heitä. Kymmeniä tapettiin Israelin vankiloissa.

– Haluan mainita, että yhä useampia hyökkäyksiä tapahtuu Länsirannalla. Taloja tuhotaan. Israelin ja israelilaisten käymä raaka sota ei rajoitu Länsirannalle ja Gazan kaistalle. Se koskee myös palestiinalaisarabeja, jotka jäivät koteihinsa maassaan vuoden 1948 Nakban jälkeen. He elävät apartheid-järjestelmässä, joka vie heidän maansa ja tuhoaa heidän talonsa.

– Heihin kohdistunut hallinnon raakuus on lisääntynyt 7. lokakuuta lähtien, koska rasistisella hallinnolla oli lisäsyy rangaista koko palestiinalaisväestöä, missä tahansa he ovatkin. Maan sisällä pidätettiin satoja poliittisia aktivisteja, työntekijöitä, taiteilijoita, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Satoja arabityöläisiä irtisanottiin yksinkertaisesti siksi, että he ilmaisivat solidaarisuuttaan Gazan veljilleen ja sisarilleen.

– Mutta sorrosta huolimatta vastustimme Netanjahua ja Ben-Gviriä. Ja jatkamme mielenosoituksia ja protesteja. Eilen Sakhninissa, vihreän linjan sisäpuolella, oli valtava mielenosoitus. Kyseessä oli suurin mielenosoitus sitten lokakuun 2023.

– Kansainvälinen solidaarisuuskampanja laajenee kaikille mantereille, ja on valtavia mielenosoituksia, joissa vaaditaan kansanmurhan lopettamista ja tuomitaan kaikki kansanmurhaa kannattavat hallitukset. Haluamme Palestiinan elävän. Palestiinan on elettävä.

– Tämä solidaarisuus tekee meistä palestiinalaisista vahvempia ja entistä päättäväisempiä taistelemaan laillisten oikeuksiemme, vapauden ja itsenäisyyden puolesta Palestiinassa.

– Vuosikymmenten ajan maailman johtajat ovat ehdottaneet rauhansuunnitelmia yksi toisensa jälkeen, samalla kun sorto, barbarismi ja kansojen välinen eripura lisääntyvät. Tämä ilmenee globaalissa solidaarisuusliikkeessä, joka on muuttumassa globaaliksi liikkeeksi kansanmurhaan osallisia johtajia vastaan. Ja se kestää – niin kauan kuin palestiinalaisten keskuudessa on sortoa, maailmassa ei ole rauhaa.

– Kaikki tämä vahvistaa vakaumustamme siitä, että ratkaisu yhdestä demokraattisesta valtiosta on ainoa ratkaisu palestiinalaisille ja juutalaisille Israelissa. Elää vapaasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan vallitessa ilman vainoa, rasismia ja erottelua.

– Vapaa Palestiina joelta merelle on nyt maailmanlaajuinen motto, ja se on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat elää vapaudessa.

Italiassa kaksi yleislakkoa – mitä seuraavaksi?

Maurizio Coppola, italialaisen Potere al Popolo -puolueen valtakunnallinen koordinaattori, tuli puhumaan CALP- ja USB-ammattiliittojen satamatyöläisaktivisti José Nivoin sijasta, sillä Nivoi osallistui Global Sumud Flotilla -avustuslaivueeseen ja oli siksi edelleen Israelin kidnappaamana.

– Olette nähneet italiassa kaksi suurta yleislakkoa, syyskuun 22. päivä ja lokakuussa, suuren mielenosoituksen Roomassa jossa miljoona ihmistä marssi pääkaupungissa sanoakseen ei kansanmurhalle ja Italian osallisuudelle siihen. 3. lokakuuta kaksi miljoonaa ihmistä osoitti mieltään. Joten tämä liike kasvaa, lisääntyy ja tämä on erittäin tärkeää.

– Monet ovat kysyneet meiltä. Miksi Italiassa? Miksi yhtäkkiä? Miksi nämä vuosikymmenet ovat tapahtuneet viikoissa?

– Tähän on vaikea vastata liikkeen keskellä. Olemme keskellä sitä, organisoimme seuraavaa saartoa. Mutta se on sen arvoista. On todellakin syytä pysähtyä jossain vaiheessa ymmärtääksemme paremmin, mitä tapahtuu, koska se auttaa myös meitä vahvistamaan liikettämme.

– Yksi olennainen asia on, että ilman Palestiinaa tämä ei olisi ollut mahdollista. Joten meidän on otettava tämä ensisijaisesti huomioon. Kyse ei ole vain Palestiinasta, vaan palestiinalaisten vastarinnasta. Kyse on siitä, että palestiinalaiset eivät edes tämän kolonialismin aikana ole passiivisia eivätkä hyväksy sitä, mitä tapahtuu. He osoittavat mieltään, he taistelevat, ja tämä on ilmaus uskomattomasta voimasta, voimasta, joka avasi silmämme. Se on ensimmäinen asia, Palestiina, kaiken ytimessä.

– Toinen, myös erittäin tärkeä asia, on että olemme nähneet viime vuosina 7. lokakuuta 2023 lähtien uskomattoman voiman ja voimien kertymisen. Tämä voima ei siis ollut vain spontaanin ja abstraktin toiminnan tulosta. Se oli jokaisen meistä työtä, jotka päivittäin menivät kaduille jakamaan lentolehtisiä ja osallistuivat pieniin tekoihin. Se ei ole koskaan hyödytöntä. Ja todisteena on yleislakko 22. syyskuuta ja 3. lokakuuta. Kaksi yleislakkoa 10 päivän aikana, jotain, mitä emme ole nähneet vuosikymmeniin Italiassa tai edes koko Euroopassa.

– Tänään he haluavat saada meidät uskomaan, että nuoriso on passiivista, sitä ei kiinnosta mikään, niin televisio sanoo. Se, mitä olemme nähneet Italiassa, on täysin päinvastaista, 7. lokakuuta 2023 lähtien olemme nähneet, kuinka aktiivista nuoriso on ollut. En halua sanoa, että kyseessä on Z-sukupolvi, vaan kutsun sitä Gazan sukupolveksi, koska Gazan ansiosta tämä sukupolvi on noussut jaloilleen.

– Entä miten tämä laadullinen harppaus on tapahtunut? Kiitos työväenluokan mukaan tulon. Ilman työväenluokan saartoja ja mielenosoituksia ei olisi pystytty tuottamaan sitä, mitä me olemme pystyneet tuottamaan. Itse asiassa se alkoi satamatyöläisistä. Tunnette tarinan erittäin hyvin, mainitsimme sen juuri. He pystyivät tekemään ainakin kaksi asiaa.

– Ensimmäinen asia oli yhdistää kansainvälinen kysymys sosiaaliseen kysymykseen Italiassa. Koska he sanoivat kyllä, estimme aseiden, ammusten ja räjähteiden kuljetuksen Israeliin ja ennen sitä Saudi-Arabiaan, koska vuonna 2021 oli jo ihmisiä, jotka tekivät toimia Saudi-Arabian Jemenin pommituksia vastaan. Se ei ole mitään uutta, se oli jo organisoitua aiemmin. Mutta siinä sanottiin jo ei sodalle, ei kansanmurhalle, mutta kyllä ​​työpaikkojen turvallisuudellemme. On vaarallista työskennellä räjähteitä konteissamme. Ja se koski koko työväenluokkaa Italiassa ja ympäri maailmaa. Kaikkialla ihmiset tulivat tietoisiksi siitä, mitä maassamme ja maailmassa tapahtui. Joten se oli ensimmäinen näkökohta.

– Toinen elementti on se, että lakosta tuli yhtäkkiä taas työväenluokan taisteluväline, jonka se oli kadonnut viimeisten 10 vuoden aikana. Ja tämä on satamatyöläisten, työväenluokan ansiota. Tästä työkalusta on tullut ajateltavissa oleva, voimakas työväenluokan käsissä. Sillä oli vaikutusta nuoriin. Yliopistojen nuoret välittivät saman lakkokehotuksen eteenpäin seuraavana päivänä, ja lakkopäivänä he kaikki osallistuivat siihen. Joten sillä on suuri vaikutus.

– Ristiriitojakin totta kai on, ensimmäinen on ay-liikkeen ytimessä, ja se on erittäin tärkeää ranskalaisille ammattiliittolaisille, joiden kanssa keskustelemme paljon. Keskustelemme kaikesta, mikä rakennettiin satamatyöläisten kanssa, ja se alkoi perustason ammattiliiton (Unione Sindacale di Base, USB) tekemän tärkeän työn ansiosta, joka ei kuulu keskusjärjestöihin. [Suurempi ammattiliitto] CGIL jopa yritti boikotoida lakkoa 22. syyskuuta, he vaativat lakkoa 19. syyskuuta, mutta se epäonnistui. Palestiina-liikkeen vahvuus pakotti heidät noudattamaan päivämäärää. Tätä meidän on vaadittava, vahvistettava ja samalla painostettava keskusjärjestöliittoja, jotta ne omaksuisivat oikean kannan.

– Toinen avautuva ristiriita on hallituksen sisäinen repeämä useiden viikkojen ajan. Giorgia Melonin hallitus ei voi olla puhumatta Palestiinasta. Se on pakotettu tekemään niin, se on pakotettu puhumaan Palestiinasta. Ministerit halusivat tehdä yleislakosta laittoman, ja he sanoivat: ”Okei, menette lakkoon perjantaina, koska haluatte pitkän viikonlopun”. Työläiset kieltäytyvät ottamasta palkkaansa päivältä, jonka aikana he ovat lakossa Palestiinan puolesta.

– Hallitus luuli voivansa kohdella Palestiinaa hallinnollisesti samalla tavalla kuin kaikissa muissakin kysymyksissä. Ei. Italian kansa reagoi syvästi eettiseen kysymykseen. Joten kyseessä ei ollut taloudellinen tai hallinnollinen kysymys, joka mobilisoi tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, vaan eettinen kysymys.

– Nyt kysymys, jota kaikki kysyvät, on, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi? Oli kaksi yleislakkoa. Mitä voimme tehdä nyt? Uskon, että meidän poliittisena organisaationa, jopa median, joukkotiedotusvälineiden, oli tunnustettava, että järjestetyt lakot ja massiiviset mobilisaatiot tapahtuivat USB-ammattiliiton, kansan liiton, ansiosta. Koko vasemmisto-keskusta, joka oli hiljaa Gazan kansanmurhan edessä, sanoo nyt, että tämän liiton ansiosta me puhumme siitä. Joten pyysimme 100 kokouksen perustamista eri puolille Italiaa, suuremman organisaation, konkreettisesti voimakkaamman organisaation.

– Ehkä sanon asioita, jotka ovat liian yksinkertaisia. Mutta meidän on opittava Gramscilta, joka sanoi, että meidän on koulutettava itseämme, pyrittävä toimimaan, organisoitava itsemme, organisoitava älykkyytemme, innostuksemme, voimamme. Ja juuri tätä Potere al Popolo aikoo tehdä tulevina viikkoina. Kansainvälisen solidaarisuuden ansiosta meillä on voimaa tehdä se.

Systemaattisia ihmisoikeusloukkauksia Ukrainassa

Ukrainalainen aktivisti Andrei Konovalov puhui seuraavana.

– Toivon, että kun selitän Ukrainan tilannetta, näemme monia yhtäläisyyksiä edellisiin puheenvuoroihin länsimaiden hallitusten tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin välillä.

– Lähdin Ukrainasta, ja olin onnekas saadessani tehdä niin alle vuotta ennen Venäjän hyökkäystä, joutuessani pakenemaan oman valtioni poliittisen vainon vuoksi. Se alkoi sen jälkeen, kun hylkäsin Ukrainan kapinallisarmeijan (UPA) nimisen järjestön lipun. He olivat natsien yhteistyökumppaneita, jotka olivat vastuussa yli 100 000 puolalaisen ja juutalaisen siviilin kuolemasta toisen maailmansodan aikana, ja heidän lippunsa liehuu tänäkin päivänä kotikaupunkini keskusaukiolla. Sen jälkeen minua vastaan nostettiin rikossyyte, josta uhkasi jopa neljän vuoden vankeusrangaistus. Kun äärioikeistolaiset radikaalit alkoivat ilmestyä sukulaisteni kodin ulkopuolelle etsimään minua, oman ja läheisteni vuoksi, pakenin käyttäen maisterintutkielmaani pakotienä.

– Yhdeksänvuotiaana orvoksi jääneenä ja varhaisen isoäitini kasvattamana olen tänään erossa perheestäni, kuten monet muutkin ukrainalaiset. Koska en halua osallistua sotaan, en voi palata kotimaahani ja voin vain miettiä, näenkö koskaan enää isoäitiäni tai perheenjäseniäni. Silti pidän itseäni uskomattoman, uskomattoman onnekkaana. Olisin voinut, kuten monet ukrainalaiset ystäväni, viettää kuukausia loukussa omassa asunnossani, kauhuissani siitä, että minut pakotetaan vaarantamaan henkeni ja samalla ottamaan muiden henki. Tai olisin voinut, kuten toinen läheinen ystäväni, kestää kaksi epätoivoista viikkoa yrittäen jalan ylittää Ukrainan rajan syrjäisten Karpaattien läpi, piiloutua droneilta, yrittää olla paleltumatta, piiloutua koirilta ja oman maani sotilailta, joita on käsketty ampumaan tappaakseen omat maanmiehensä, jotka yrittivät paeta maasta. Tai olisin voinut olla yksi yli 40 ruumiista, jotka vedettiin ylös yhdestä Romanian rajalla virtaavasta joesta, Tissasta, josta monille ukrainalaisille on tullut tappava raja, joka erottaa heidät oikeuksista, jotka heille pitäisi myöntää.

– Ukrainan puolustusministeriön mukaan noin kolme neljäsosaa kaikista etulinjassa taistelevista sotilaista on pakkomobilisoitu, eivätkä he ole ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi. Ja kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutettu raportoi samana kuukautena, marraskuussa 2024, kun raportti julkaistiin, asevelvollisuutta toteuttavat upseerit käyttivät kidutusta, pahoinpitelyä, tukehduttamista ja kuristamista osana mobilisaatioprosessia. Mobilisaation menetelmät tuottavat surrealistisia tapahtumia. Lähes joka päivä Ukrainan yhteiskuntaa järkyttävät äitien valokuvat, joissa näkyvät heidän poikiensa pahoinpidellyt ruumiit, poikien jotka upseerit ovat myöhemmin virheellisesti julisteneet kuolleiksi sydämen vajaatoimintaan tai aivohalvaukseen vedoten. Heidän vanhempiensa pyynnöt oikeudesta jäävät ilmiselvästi vaille vastausta.

– Kun viime vuonna kysyin eräältä Saksan liittopäivien jäseneltä, hallituskoalition jäseneltä juuri tästä näitä kidutuksia dokumentoivasta raportista, hän katsoi minua suoraan silmiin useiden todistajien edessä ja sanoi: ”Tiedämme ja keskustelemme kaikesta, mitä Ukrainassa tapahtuu, mutta emme koskaan tuo sitä julkisuuteen.” Hyvin samalla tavalla kuin Israelin tapauksessa, hallitukset tuomitsevat Venäjän ihmisoikeuksien halveksunnasta ja samalla hyväksyvät ja oikeuttavat järjestelmällisen kidutuksen Ukrainassa.

– He puhuvat tarpeesta jatkaa sotia vapauden puolustamiseksi. Mutta mitä tekemistä vapaudella on päätöksen kanssa kieltää ihmisiä poistumasta sota-alueelta ja pakottaa heidät sen sijaan verilöylyyn? He puhuvat tulevaisuutemme suojelemisesta, mutta mikä voisi olla vaarallisempaa tulevaisuudelle kuin kokonaisten kansojen epäinhimillistämisen normalisointi ja leikkiminen ydinsodan riskillä, jopa sen pilkkaaminen.

– He puhuvat demokratian puolustamisesta, mutta mikä voisi olla suurempi demokratian petos kuin lakkauttaa tavallisten ihmisten ainoa puolustuskeino valtion mielivaltaa vastaan – vapaat demokraattiset vaalit. Ja mikä voisi olla suurempi uhka demokratialle kuin sellaisten perusoikeuksien kuin oikeuden turvallisuuteen ja oikeuden kieltäytyä tappamisesta loukkaaminen.

– Poliitikot ovat oikeassa yhdessä asiassa: demokratiat ovat todella vaarassa maailmanlaajuisesti. Mutta meidän on sanottava selvästi, että uhka demokratioillemme ei tule tietystä kansallisuudesta, kulttuurista tai uskonnosta. Todellinen vaara piilee äärimmäisessä sosiaalisessa eriarvoisuudessa, taloudellista voittoa tavoittelevassa sodankäynnissä ja perusihmisoikeuksien valikoivassa soveltamisessa.

– Ja ainoa tapa vastustaa tätä vaaraa on hylätä jakolinjat, lopettaa kokonaisten kansojen leimaaminen vihollisiksi ja vaatia paluuta realistiseen vuoropuheluun, kompromissivalmiuteen ja vastapuolen turvallisuushuoliin. Ratkaisuihin, jotka voivat auttaa meitä pysäyttämään äärioikeistolaisten voimien etenemisen Venäjällä, Ukrainassa, mutta myös Israelissa, Yhdysvalloissa ja täällä Euroopassa.

– Meidän organisaatiomme, Neuvostoliiton jälkeisen vasemmiston liitto, puolestaan ​​kokoaa yhteen tietoisia aseistakieltäytyjiä, karkureita ja poliittisia maanpakolaisia ​​Venäjältä ja Ukrainasta, jotka ovat edelleen läheisessä yhteydessä maanalaisiin ja vainottuihin sodanvastaisiin ryhmiin konfliktin molemmilla puolilla. Keräämme ja järjestelmällistämme todisteita maitamme repivistä loukkauksista ja sorrosta, ja olemme aina valmiita, iloisia ja kiitollisia voidessamme tukea niitä, jotka jakavat kamppailumme.

– Ja Ukrainasta puheen ollen, Ukrainan yleisen syyttäjän mukaan, puhuttaessa ihmisistä, jotka ovat paenneet armeijasta ja päättäneet olla osallistumatta sotaan, Ukrainaan on tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana tullut 125 000 uutta karkuria ja aseistakieltäytyjää. Ja minun on korostettava erittäin paljon: Ukrainan rinnalla seisominen tarkoittaa heidän, maan kansan, rinnalla seisomista, eikä niiden rinnalla, jotka varmistavat omien perheidensä turvallisuuden pakottaen muut uhraamaan henkensä ja lastensa hengen. Vapautta ei todellakaan voida saavuttaa pakottamalla.

– Ensimmäinen askel, jonka Euroopan hallitukset olisivat voineet ottaa, olisi ollut sitoa aseisiin kaadetut miljardit Ukrainan viranomaisten toteuttamiin konkreettisiin toimiin. Toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään omien kansalaisten kidutusta.

– Mutta se ei tietenkään ole sitä, mitä me näemme, eikä sitä, mitä meidän on tarkoitus nähdä. Koska näillä asetoimituksilla ja tällä sodalla itsessään ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa. Niillä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, eikä niillä ole mitään tekemistä Ukrainan kansan tai Ukrainan valtion etujen kanssa. Ne palvelevat vain yhtä asiaa, uuskonservatiivisen transatlanttisen klikin etuja, rakkaat ystäväni.

– Ja lopuksi, kun he väittävät, että tämän tai minkä tahansa sodan tukeminen liittyy eurooppalaisten ja heidän oikeuksiensa puolustamiseen, haluan tehdä tämän täysin selväksi. Yksikään eurooppalainen ei voi olla todella luottavainen oikeuksiinsa, ennen kuin ihmisoikeudet ja demokraattiset oikeudet koskevat kaikkia. Eikä kukaan voi koskaan tuntea oloaan todella turvalliseksi, ennen kuin turvallisuus on taattu kaikille.

S. P. Kähmi Uutiset

Pariisissa kansainvälinen sodanvastainen tapaaminen lokakuussa

Samalla kun Euroopan hallitukset ovat sitoutuneet massiiviseen aseistautumiseen, eurooppalaiset sodanvastaiset kampanjoijat valmistautuvat vastaamaan tähän kansainvälisellä rauhankonferenssilla Pariisissa 4.-5. lokakuuta.

Kokoukseen osallistuu useita ammattiliittojen jäseniä Ranskasta sekä monista muista maista. Useat tärkeät ranskalaiset ammattiliitot osallistuvat virallisessa ominaisuudessa.

Osallistujien joukossa ovat ranskalainen kansanedustaja Jerome Legrave ja hänen kollegansa Thomas Portes, joiden seuraan liittyvät kollegat Danièle Obono ja Sophia Chikirou. Zarah Sultana osallistuu kokoukseen Isosta-Britanniasta, ja hänen seuraansa liittyy José Nivoi, yksi genovalaisista satamatyöläisistä, jotka ovat häirinneet asekuljetuksia Israeliin. Myös ruotsalainen kansanedustaja Lorena Delgado Varas, joka on erotettu vasemmistopuolueesta sodan ja kansanmurhan vastaisen kantansa vuoksi, osallistuu kokoukseen. Hän on tällä hetkellä mukana Gazaan purjehtivassa GSF-laivueessa.

Konferenssissa mukana tulee olemaan myös venäläinen ja ukrainalainen puhuja, jotka yhdistävät vetoomuksensa sotaa vastaan.

Julkaisemme ohessa kokouksen manifestin tekstin suomeksi.

”Ei senttiäkään, ei asetta, ei henkeä sotaan!”

Euroopan johtajat valmistautuvat sotaan. Laaja uudelleenaseistusohjelma on käynnissä. Ja he vaativat työväenluokkaa maksamaan hinnan aseistaan ​​ja sodistaan ​​verojen, sosiaalietuuksien leikkausten, elintasomme alentamisen sekä veren ja hien kautta.

Toisen maailmansodan jälkeinen järjestys on hajoamassa – poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti. Kohtaamme useita ja syveneviä kriisejä: itse kapitalismin kriisin, joka vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuuden; uhkaavan ekologisen romahduksen; ja kasvavan maailmanlaajuisen sodan, jopa ydinsodan, riskin. Nämä ongelmat eivät ole uusia, mutta Trumpin toinen kausi ja äärioikeiston nousu Euroopassa pahentavat niitä.

Siksi aktivistit, ammattiyhdistysaktiivit ja demokraatit kaikkialta Euroopasta vaativat yhteistä rintamaa sotaa ja sotilasmenoja vastaan ​​ja Euroopan hallitusten vaatimusten hylkäämistä, että tuemme heidän julmaa ja tuhoisaa politiikkaansa oletetun ”kansallisen yhtenäisyyden” nimissä. Tämä on väärää isänmaallisuutta. Nämä sodat eivät ole meidän. Emme maksa niistä! Me emme kuole heidän puolestaan!

Kuten ranskalainen kirjailija Anatole France sanoi ensimmäisen maailmansodan aikaan: ”Luulemme kuolevamme maamme puolesta; me kuolemme teollisuusmiesten puolesta.” Miljoonia ihmisiä kuoli tuona aikana, ja tämä tulee tapahtumaan uudelleen, jos emme lopeta tätä sotaa ja uudelleenaseistamista.

Euroopan hallitseva luokka käy jo sijaissotaa Ukrainassa ja tukee Israelin kansanmurhaa palestiinalaisia ​​vastaan.

Tässä ovat tosiasiat:

  • miljoona kuollutta ja haavoittunutta molemmilla puolilla, Ukrainassa ja Venäjällä;
  • kymmeniätuhansia kuolleita ja haavoittuneita Palestiinassa koko väestön kansanmurhayrityksessä ja etnisessä puhdistuksessa.

Pääasiallisia hyötyjiä ovat asevalmistajat ja ne, jotka käärivät voittoja Palestiinan ja Ukrainan luonnonvarojen riistosta. Mutta me emme tue tätä hyväksikäyttöä.

Sanomme:

  • EI sodalle ja hyökkäyksille yhteiskunnallisia saavutuksia vastaan!
  • EI sotabudjeteille ja sodanlietsojille!
  • EI sotapolitiikalle, mistä tahansa se tuleekin!

Vaadimme Euroopan kansojen yhtenäisyyttä, rauhan eikä sodan puolesta; oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, ei hyväksikäytön, puolesta: ”Ei senttiäkään, ei asetta, ei henkeä sotaan!”

S. P. Kähmi Uutiset

Syyttäjä: Yli 250 000 sotilasta jättänyt Ukrainassa asemansa laittomasti

Vuosien 2022 ja 2025 heinäkuun välillä Ukrainassa avattiin yli 185 000 sotilasyksikön luvatonta hylkäämistä koskevaa tapausta ja yli 50 000 sotilaskarkuruutta koskevaa tapausta.

Rikoslain 407 pykälän (Sotilasyksikön tai palveluspaikan luvaton hylkääminen – SZCH) mukaisen ”yhtenäisen rikosraportin” tietojen mukaan vuonna 2022 rekisteröitiin 6 988 tapausta (mukaan lukien 347 tammi-helmikuussa), vuonna 2023 – 17 658 ja vuonna 2024 – 67 840 tapausta.

Valtakunnansyyttäjänvirastolta saadut tiedot julkaisi Ukrainska Pravda -lehti.

Vuoden 2025 seitsemän kuukauden aikana tämän pykälän nojalla on rekisteröity jo 110 511 tapausta. Näin ollen Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alusta lähtien lain nojalla on avattu 202 997 tapausta. Näistä 15 564 tapauksessa henkilöille ilmoitettiin epäilystä.

Rikoslain 408 pykälän (karkuruus) osalta vuosina 2022–2025 rekisteröitiin yhteensä 50 058 rikosprosessia, joista 1 248 tapauksessa ilmoitettiin epäilystä.

Palveluksesta paenneita sotilaita voidaan syyttää kahden Ukrainan rikoslain pykälän nojalla: Pykälä 407 (SZCH) säätää 5–10 vuoden vankeusrangaistuksen; pykälä 408 (karkuruus) – 5–12 vuotta.

SZCH tarkoittaa tilapäistä poistumista palveluspaikalta yli kolmeksi päiväksi ilman komentajan lupaa tai ilman pätevää syytä.

Karkuruus katsotaan sen sijaan osastosta poistumiseksi aikomuksenaan olla palaamatta palvelukseen.

Artikkelin kuva: R Naumov

S. P. Kähmi Uutiset

Raportti: Yli 20 000 venäläissotilasta syytettynä Ukrainassa taistelemisesta kieltäytymisestä

Yli 20 000 venäläissotilasta on syytettynä kieltäytymisestä taistelemasta Ukrainassa, venäläinen Mediazona raportoi 26. kesäkuuta viitaten sotilastuomioistuinten verkossa julkaisemiin tietoihin.

Toukokuun loppuun mennessä Mediazona oli dokumentoinut 20 538 tällaista tapausta syyskuusta 2022 lähtien (jolloin Kreml ilmoitti ensimmäisestä osittaisen mobilisaation aallosta), kun kesäkuuhun 2024 mennessä raportoituja tapauksia oli 10 025.

Näistä 18 159 oli tapauksia, joissa sotilaat olivat poistuneet palveluksesta, 1 369 tapausta, joissa he eivät noudattaneet käskyä, ja 1 010 tapausta, joissa he olivat karanneet.

Mediazonan mukaan 17 721 syytetystä on jo tuomittu.

Raportteja venäläissotilaiden pahoinpitelystä komentajien ja tovereidensa toimesta on tullut ilmi täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen Ukrainaa vastaan.

Vaikka Venäjä on käynyt läpi mobilisaatiovaiheita ja hyödyntänyt vankilaväestöään tehokkaasti, useimmat uudet rekrytoidut ovat jonkin aikaa olleet vapaaehtoisia sopimussotilaita, joita houkutellaan kertaluonteisilla liittymisbonuksilla, jotka ovat usein yli useiden vuosien keskipalkan Venäjän köyhemmillä alueilla.

Vuoden 2024 lopulla Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti asetuksen, jolla Venäjän asevoimien kokoa kasvatettiin noin 2,4 miljoonaan, mukaan lukien 1,5 miljoonaa sotilashenkilöä.

S. P. Kähmi Uutiset

Kansojen huippukokous Amsterdamissa vastusti NATOn kokoontumista – vapautuksen ja rauhan puolesta

Amsterdamissa järjestettiin lauantaina ”Kansojen huippukokous” joka keräsi vastavoimaa tulevalle sotilasliitto NATOn huippukokoukselle. Internationalistisessa kokouksessa kuultiin puheenvuoroja vapaustaisteluista ympäri maailmaa.

Tapahtuman järjesti viime vuonna perustettu Resist NATO -koalitio, johon kuuluu laaja joukko imperialismia vastustavia järjestöjä ympäri maailmaa.

– NATO on aina ollut alusta asti aggressiivinen, imperialistinen liitto, muistutti hollantilainen aktivisti ja journalisti Chris de Ploeg.

– NATOn perustajajäseniä olivat itse asiassa suuret siirtomaavallat, kuten Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Alankomaat, Belgia ja jopa täysin fasistinen Portugali, jota yhä hallitsi Estado Novo. Kaikilla näillä mailla oli tuolloin vielä siirtomaita, ja ne olivat usein edelleen mukana siirtomaa-ajan sodissa, joissa miljoonia ihmisiä murhattiin.

– Näin ollen kaikille oli täysin selvää, mitä NATO tarkoitti, kun se perustamisasiakirjassaan vuonna 1949 totesi, että se oli perustettu ”suojelemaan kansojensa vapautta, yhteistä perintöä ja sivilisaatiota”. Kyse oli länsimaisen yläluokan vapaudesta murhata, riistää ja ryöstää. Se on NATO-maiden yhteinen perintö, jotka ovat tuhonneet, riistäneet, orjuuttaneet tai näännyttäneet miljardeja ihmisiä viime vuosisatojen aikana. Se on kollektiivinen perintö, joka nyt näyttää todellisen kasvonsa jälleen Palestiinassa.

– Yhdysvallat ja sen sotilasliittolaiset käyttävät sotilasmenoihin kolme kertaa enemmän rahaa kuin muu maailma yhteensä. Se riittäisi poistamaan äärimmäisen köyhyyden viisitoistakertaisesti ja maksamaan luvatun ilmastorahoituksen globaalille etelälle 22-kertaisesti.

– Sama sotilasblokki on vastuussa suurimmasta osasta maailmanlaajuista ilmastokatastrofia ja heijastaa valtaansa sotilastukikohtien, sijaisvaltioiden ja liittoutumien kautta maailman öljy- ja kaasuinfrastruktuurin ympärille.

– Se on sama sotilasblokki, joka vuosittain kaappaa työvoimaa, raaka-aineita, energiaa ja maata globaalilta etelältä epätasa-arvoisten kauppasuhteiden kautta, joita ylläpidetään kaatamalla hallituksia ja hyökkäämällä maihin tai pelottelemalla niitä raa’alla sotilaallisella voimalla. Vuosittain globaalilta etelältä kaapatun maan ja energian määrä riittäisi ruokkimaan 6 miljardia ihmistä ja rakentamaan ja ylläpitämään tarvittavaa infrastruktuuria kunnollisia asuntoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, sanitaatiota jne. varten 6,5 miljardille ihmiselle.

– Yleisö etelässä pitää – aivan oikeutetusti – sekä Venäjää että NATOa vastuussa Ukrainan katastrofista ja kannattaa diplomatiaa ja vastustaa pakotteita ja asekauppoja. Tämä mielipide on vallitseva myös useimmissa entisissä Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maissa.

– Ukrainasta on tullut länsimainen uuskolonialistinen valtio. Vuonna 2015 ukrainalainen lehdistö uutisoi jo, kuinka Yhdysvaltain suurlähetystö antoi Ukrainan presidentille ”lujia” määräyksiä ja nimitti ministereitä. Tällä on vain vähän tekemistä itsemääräämisoikeuden kanssa. Todellisuudessa Ukrainaa ollaan integroimassa länsimaiseen imperialistiseen blokkiin, joka on kaikkien vasemmistolaisten, edistyksellisten ja siirtomaavastaisten liikkeiden päävihollinen maailmanlaajuisesti, myös Ukrainan sisällä.

Antikapitalistinen kunnallispoliitikko Rebekka Timmer kritisoi Alankomaiden liberaalivasemmistolaista poliittista kenttää kapitalismiin ja militarismiin sopeutumisesta.

– Tilanne muistuttaa ensimmäistä maailmansotaa, jossa kiihtyvä varustautuminen itsessään tarkoittaa eskalaatiota. Meidän täytyy löytää parlamentarismin ulkopuolisia tapoja vastarintaan.

– Taistelu NATOa vastaan on taistelu kapitalismia vastaan, Timmer linjasi.

Käännös Aasiaan

Internationalismia korostavassa tapahtumassa kuultiin monia kansainvälisiä puhujia, muun muassa Filippiineiltä, Pakistanista, Palestiinasta ja Keniasta.

Puheissa nousi esiin Yhdysvaltojen ja NATOn suuntautuminen Pohjois-Atlantilta Aasiaan, Indo-Tyynenmeren alueelle. Vuonna 2022 NATO omaksui uuden ”strategisen konseptinsa”, jossa omaksuttiin Kiinan vastainen asenne.

NATOlla on oma teollisuusjohtajien ryhmänsä, NIAG, jonka tavoitteena on strategisten resurssien turvaaminen sotilaskäyttöön. Kiina dominoi grafiitin tuotannossa ja omaa suuria bauksiitin reservejä, kertoi Azra Sayeed Roots for Equity -järjestöstä Pakistanista.

– Tyynellämerellä on myös syvän meren mineraalivarantoja joihin kohdistuu ”uusi kultakuume”.

Sonny Africa IBON-säätiöstä toi esiin pahanevan yhdysvaltalaisen militarismin Filippiineillä, alueella joka on Yhdysvaltain ja Kiinan sotilastukikohtaverkostojen leikkauspisteessä.

– Yhdysvallat kiertää sotilastukikohdan tarvetta pitämällä alueella jatkuvia sotaharjoituksia. 9000 – 12 000 Yhdysvaltain sotilasta osallistui harjoituksiin Filippiineillä vuosina 2023-2025. Suurimpaan harjoitukseen Balikataniin on viimeaikoina osallistunut myös muita NATO-maita.

Myös Haagissa vastakokoontuminen

Samaan aikaan Amsterdamin kokouksen kanssa Haagissa järjestettiin toinen vastahuippukokous, jonka taustalla oli järjestöjen ja puolueiden koalitio De Tegentopcoalitie. Tapaamisen järjestäjiin kuuluivat alankomaalainen Uusi rauhanliike, Stop Arms Trade, Transnational Institute (TNI), Church and Peace, ROOD, Vallankumouksellinen sosialistipuolue RSP, DIEM25, BIJ1, XR Justice Now!, VD Amok ja BDS-NL.

Vastahuippukokouksessa järjestettiin paneelikeskusteluja, työpajoja ja luentoja NATOn sotilaspolitiikan vaaroista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista kestävään ja oikeudenmukaiseen rauhaan.

Tapahtuman pääpuhujiin kuuluivat brittiparlamentaarikko Jeremy Corbyn ja Varsha Gandikota-Nellutla Edistyksellisestä internationaalista.

– Samalla kun miljardeja käytetään sotaan, terveydenhuolto-, koulutus- ja ilmastobudjetit tyhjenevät, järjestäjät sanovat.

– NATO ei palvele rauhaa tai ihmisoikeuksia, vaan rikkaiden länsimaiden etuja. Lisää sotaa, tuhoa ja yhteenottoja ydinasevaltojen kanssa on odotettavissa.

Sekä Haagin että Amsterdamin kokousten osallistujat yhdistyvät yhteiseen NATO-vastaiseen mielenosoitukseen Haagissa huomenna.

S. P. Kähmi Uutiset

Kreikkalaisia kommunisteja vastaan ​​nostettu syyte sodanvastaisesta toiminnasta

Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) ja Kreikan kommunistisen nuorison (KNE) aktiiveja sekä Týrnavosin kunnan edustajia vastaan ​​on nostettu oikeusjuttu heidän osallistumisestaan sodanvastaiseen mobilisaatioon viime marraskuun 6. päivänä 2024.

Tuolloin kymmenet KKE:n ja KNE:n toverit estivät kuuden ammuksilla, raketeilla ja aseilla lastatun kuorma-auton kulun. Aseet olivat matkalla Ukrainan rintamalle.

Ukrainalaisille, puolalaisille ja bulgarialaisille yrityksille kuuluvat ajoneuvot kuljettivat Damasion lähellä sijaitsevasta varastosta otettua sotamateriaalia, ja niiden oli tarkoitus kulkea kirkkaassa päivänvalossa ilman varotoimia Týrnavosin, tuhansien asukkaiden kaupungin, läpi Thessalian alueella.

Venäläisiä ja ukrainalaisia proletaareja tappavan sodan tukemisen ohella nämä kuljetukset altistivat myös kreikkalaisen paikallisväestön hyväksymättömälle ja välittömälle vaaralle. Kreikkalaiset kommunistit onnistuivat torjumaan asekuljetuksen päättäväisesti, kirjoittaen kontteihin punaisella maalilla iskulauseen: ”NATOn tappajat, menkää kotiin”.

Larissan ja Trikalan työkeskukset, Larissan maatalousyhdistysten yhtenäinen liitto ja muut Thessalian alueen työväenliikkeen joukkojärjestöt tuomitsevat KKE:n jäseniin ja Týrnavosin kunnallisviranomaisiin kohdistuvat vainoyritykset.

Järjestöt vaativat Kreikan hallitusta lopettamaan kaikki yritykset terrorisoida työväenliikkeen militantteja, jotka vastustavat ja järjestävät taistelua maan osallistumista Yhdysvaltojen, NATOn ja EU:n imperialistien sotasuunnitelmiin.

– Kunnan viranomaisia ​​ja niiden johtoa sekä muita militantteja kohdellaan ja syytetään yksinkertaisesti siitä, että he puolustavat kansaa, rauhaa, turvallisuutta ja itse elämää, sanoi Týrnavosin pormestari Stelios Tsikritsis.

– Kunnallishallinnon osallistuminen rauhanomaiseen mobilisaatioon, joka pysäytti kuolemanlastien kulun kaupunkimme sydämen läpi, on Týrnavokselle kunnia, ei syytös.

Samalla kun Kreikan valtio syyttää kommunisteja, se jatkaa lentotukikohtien, logistiikkakeskusten, satamien ja infrastruktuurin tarjoamista NATOn operaatioiden tukemiseksi Mustallamerellä, Ukrainassa ja Lähi-idässä. Ei siis ole yllätys, että heitä vastaan käydään, jotka vastustavat näitä suunnitelmia.