Avainsana: .Turkki

NATOa ja imperialistista sotaa vastaan -liittouman lauantaina järjestämässä webinaarissa kuultiin antimilitaristisia puheenvuoroja eri puolilta maailmaa sotilasliiton Ankaran huippukokouksen lähestyessä.

Tänä vuonna 28. helmikuuta perustettu ”Liittouma NATOa ja imperialistista sotaa vastaan” (NATO ve Emperyalist Savaş Karşıtı Birlik) on siitä lähtien pyrkinyt laajentamaan sosialististen ja edistyksellisten voimien anti-imperialistista yhtenäisyyttä ja taistelua Ankarassa 7.-8. heinäkuuta pidettävää NATO-johtajien huippukokousta vastaan. Tänään koalitioon kuuluu 34 sosialistista, vallankumouksellista ja demokraattista joukkojärjestöä.

Lauantaina 13. kesäkuuta liittouma järjesti kansainvälisen symposium-webinaarin, joka käsitteli imperialismia, sotaa ja sotilasliitto NATOa monesta perspektiivistä. Puheita kuultiin Turkin ohella mm. Kyprokselta, Yhdysvalloista, Venezuelasta, Palestiinasta, Saksasta ja Suomesta.

– NATO, työväenluokan ja sorrettujen yhteinen vihollinen, on toisaalta järjestänyt lukemattomia hyökkäyksiä vallankumouksellisia maita ja kansojamme vastaan ​​​​ja toisaalta pyrkinyt estämään ja tukahduttamaan kaikenlaisia ​​​​vapaustaisteluja, jotka uhkasivat imperialististen kapitalististen valtojen hegemoniaa. Sissiliikkeitten verkosto, jota on vaalittu ja laajennettu maassamme aivan kuten kaikkialla maailmassa, on tästä räikein esimerkki, totesivat turkkilaistaustaiset järjestäjät tilaisuuden aluksi, viitaten ns. Operaatio Gladioon.

– Vuosikymmenten ajan maailman kansat ovat olleet sotien, riiston ja ryöstön alaisia ​​vastauksena loputtomiin kriiseihin. Nyt imperialistiset vallat ovat jälleen kerran kiihdyttäneet imperialistisen hegemonian ja jakamisen sotiaan tämän kriisin voittamiseksi. Imperialististen valtojen pyrkimyksen taustalla oleva ilmiö maailman uudelleenjakamiseen on imperialistisen kapitalistisen järjestelmän kriisi. Yrittäessään voittaa tämän kriisin imperialistit tekevät uusia sotavalmisteluja ja avaavat uusia alueellisia taistelukenttiä maailman uudelleenjakamiseksi ja uudelleensuunnitteluksi.

– Yhdysvallat on tämän aggression kärjessä. Imperialististen valtojen, joista tärkeimpänä on Yhdysvaltain imperialismi, välisen hegemonia- ja valtataistelun vuoksi maailman kansat köyhtyvät, työntekijämme ja työläisemme ovat epävarmoja ja ihmisyydeltämme riistetään tulevaisuus.

– Muistutettakoon, että roisto Trump määräsi hiljattain NATOn jäsenvaltiot käyttämään 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan ​​puolustusbudjettiin. Maallemme tämä tarkoittaa biljoonia liiroja, ja tiedämme, että tämä budjetti otetaan työläisiltämme. On ilmoitettu, että Trump osallistuu myös 7.-8. heinäkuuta pidettävään huippukokoukseen. Nyt, 22 vuoden jälkeen, tämä verinen liittouma kokoontuu jälleen maassamme, ja imperialististen ja kapitalististen hallitsijoiden, pääoman mahtimiesten ja tappajien tulevaisuudesta keskustellaan.

– NATO ei ole nykyään enää pelkkä sotilasliitto. Se on älyllisen hegemonian väline. Piiloutuen ”länsimaisten arvojen” ja ”vapaan maailman” valheiden taakse, tämä järjestö järjestää vallankaappauksia, asettaa talouspakotteita, ostaa oppositiovoimia tai turvautuu pommitukseen aina, kun valitaan hallitus, joka ei ole riittävän linjassa sen etujen kanssa.

– Toistakaamme selvästi: NATO ei ole laillinen puolustusjärjestö. NATO on aggressiokartelli, etuoikeutettujen kumppanuus. Ja tänään näemme tämän kartellin muuttavan laajan Lähi-idästä Taiwaninsalmeen ulottuvan alueen ruutitynnyriksi. Asettamalla työläiset, talonpojat ja sorretut kansat toisiaan vastaan ​​he moninkertaistavat asemonopoliensa voitot.

Jatkuva sota ja digitaalinen fasismi

Kokouksen ensimmäisen puheenvuoron käytti Mehmet Birinci, Kyproksen sosialistisen puolueen pääsihteeri.

– Olemme tänään kokoontuneet tänne yhteen maailmanhistorian kriittisimmistä risteyskohdista. Emme ole tulleet tänne vain puhumaan. Olemme tulleet nostamaan työväenluokan ja sorrettujen kansojen äänen, vihan ja päättäväisyyden imperialistista barbarismia vastaan, jolla on ote ihmiskunnan kurkusta. Äänemme on ulotuttava näiden seinien ulkopuolelle – kaduille, tehtaisiin, pelloille ja koko maailmaan!

– Tämä sali saattaa tuntua pieneltä tänään. Silti historia on toistuvasti osoittanut meille, että suuret vallankumoukset eivät synny suurissa palatseissa, vaan juuri tällaisissa kokoontumisissa, joissa päättäväiset ja tietoiset vähemmistöt kokoontuvat yhteen. Pariisin kommuuni ei syntynyt kokoussalissa, vaan Pariisin kaduilla – silti niiden sydämet, jotka menivät noille kaduille, olivat täynnä samaa vihaa ja oikeudenmukaisuuden intohimoa, joka täyttää tämän huoneen tänään.

– Millainen on tämän ajan luonne? Ymmärtämättä tätä oikein, emme voi ymmärtää vihollistamme emmekä tehtäväämme.

– Tämä on ”imperialismin yleisen kriisin” vaihe, jossa kapitalismi on kuolinkouristuksissaan, mutta kuollessaan se pyrkii muuttamaan koko maailman verimereksi.

– Tämä kriisi on monitahoinen. Se on taloudellinen kriisi, koska tuotantovoimat ovat jo kauan sitten ylittäneet olemassa olevat omistussuhteet. Se on poliittinen kriisi, koska porvarillinen demokratia ei voi enää täyttää tehtäväänsä massojen pettämisessä. Se on sosiaalinen kriisi, koska sota, muuttoliike ja köyhyys riepottelevat jokaista maailmankolkkaa. Se on kulttuurinen kriisi, koska inhimilliset arvot ovat muuttuneet hyödykkeiksi markkinavoiton logiikan mukaan.

– Maailmaa hallitseva finanssioligarkia ja monopolipääoma eivät voi enää tuudittaa massoja uneen vanhoilla demokratian saduilla. Tämä vähemmistö, joka aikoinaan piiloutui parlamentin, vaalien ja ”lehdistönvapauden” verhojen taakse, on nyt poistanut naamionsa ja seisoo edessämme kahdella kasvolla: ”digitaalinen fasismi” ja ”jatkuvan sodan” politiikka.

– Älkäämme aliarvioiko tätä. Jatkuva sota ei ole vain Ukrainan etulinjoja tai Lähi-idässä putoavia pommeja. Jatkuva sota on myös taloudellista sotaa, jota käydään työläisten palkkoja, eläkkeitä, terveydenhuoltoa, koulutusta ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään vastaan. Digitaalinen fasismi puolestaan ​​on ajattelun, organisoitumisen ja vastarinnan hallintaa tekoälyn ja algoritmien avulla.

– 2000-luvun barbarismi on salakavalampaa, organisoituneempaa ja tappavampaa kuin 1900-luvun barbarismi.

– Nykyään murhia ei tehdä vain pommeilla. Ne toteutetaan data-analytiikan, lennokkien, ”älykkäiden kohdistusjärjestelmien” ja tekoälyalgoritmien avulla.

– Katsokaa Gazaa. Siellä on tapahtunut teknologinen kansanmurha. On dokumentoitu tosiasia, että Israelin armeija on tappanut kymmeniätuhansia siviilejä tekoälyavusteisten kohdistusjärjestelmien avulla. Kenen allekirjoitukset ovat tämän teknologian takana? Piilaakson yritysten. Ja minkä hallitusten kanssa näillä yrityksillä on sopimuksia? NATOn jäsenvaltioiden.

– Jokainen veripisara, joka vuodatetaan Gazassa, Libanonissa, Iranissa ja kaikkialla maailmassa, kantaa digitaalisen fasismin ja NATOn tuen leimaa.

– Mutta digitaalinen fasismi ei rajoitu taistelukentälle. Sosiaalisen median alustat on muutettu valvonnan ja manipuloinnin välineiksi. Työväenluokan järjestäytymistä tukahdutetaan algoritmeilla; propagandaa pumpataan työväen syötteisiin; toisinajattelijoiden äänet poistetaan tilien jäädyttämisen ja poistamisen avulla.

– Tästä syystä digitaalisen vapauden taistelusta on tullut erottamaton osa poliittista taistelua.

– Internet ja digitaaliteknologia tarjoavat meille keinot luoda aito suora demokratia, jossa kansa voi tehdä välittömiä päätöksiä jokaisesta asiasta. Ne, jotka ovat muuttaneet tämän teknologian valvonnan ja manipuloinnin välineeksi kansan voimaannuttamisen aseesta, pelkäävät luokkaa, joka vielä tulee viemään sen heiltä – ja aivan syystäkin.

Yhtenäisen työväen Kyproksen puolesta

– Käännytään nyt omaan kotimaahamme: Kyprokseen.

– Mikä on Kyproksen tilanne tänään? Kypros on alennettu ”uppoamattoman lentotukialuksen” asemaan, jota imperialismi käyttää hyökätäkseen alueen kansoja vastaan. Tämä ei ole liioittelua; Se on väistämätön johtopäätös kaikesta saaren sotilaallisen läsnäolon rehellisestä tarkastelusta.

– Kypros on jaettu neljään osaan. Pohjois-Kypros on Turkin tasavallan hallinnassa; Etelä-Kypros on Kyproksen kreikkalaisen porvariston, Kreikan ja Euroopan unionin hallinnassa; Akrotirin ja Dhekelian alueita hallitsee brittiläinen imperialismi; ja puskurivyöhykettä hallinnoi Yhdistyneet Kansakunnat, joka edustaa imperialismin etuja.

– Kyproksen jakaminen oli NATOn suunnitelma. Se hyväksyttiin NATOn Lissabonin huippukokouksessa vuonna 1971 ja pantiin täytäntöön sen mukaisesti. Kyproksella vallitseva status quo on seurausta tästä NATOn suunnitelmasta. Kypros jaettiin ennakoiden Lähi-idän tapahtumia, ja NATO on hyödyntänyt – ja hyödyntää edelleen – tätä jakoa täysimääräisesti.

– Saaren pohjoisosassa Kypros on ollut Turkin armeijan miehittämä ja siirtomaa 52 vuoden ajan. Geçitkale/Lefkonikoun lentokenttä on Kyproksen turkkilaisten porvarillisten joukkojen hyväksynnällä muutettu Turkin asevoimien sotilastukikoksi. Tämä on konkreettinen todiste miehityksen jatkumisesta ja syvenemisestä.

– Saaren eteläosassa sijaitsevaa Pafoksen lentokenttää käyttävät vapaasti Yhdysvaltojen, Ranskan, Kreikan ja Israelin asevoimat. Brittiläiset Akrotirin ja Dhekelian tukikohdat toimivat nyt logistiikan ja tiedustelun keskuksina, jotka helpottavat Lähi-idän kansojen ja palestiinalaisten veljiemme ja sisartemme tappamista.

– Tämä on sanottava suoraan: jokainen Kyproksen maaperältä nouseva tai sinne laskeutuva sotilaslentokone kuljettaa Palestiinassa, Syyriassa, Jemenissä ja Iranissa tapettujen siviilien verta.

– Ja Kyproksen hallitsevat luokat – sekä pohjoisessa että etelässä – ovat edelleen osallisina tässä verenvuodatuksessa.

– Pohjois-Kyproksen porvarillinen hallinto on alistanut itsensä Turkin, jota se kutsuu ”isänmaaksi”, imperialistiselle strategialle. Etelän kyproksenkreikkalainen porvaristo etsii pelastusta Kreikasta, NATOsta ja EU:sta ja muuttaa saaren satelliittivaltioksi, joka palvelee heidän alueellisia etujaan.

– Ja mitä ovat ne liittovaltion tai konfederaation mallit, joita meille tänään esitetään YK:n parametrien mukaisesti ”ratkaisuna”? Todellisuudessa kyse on suunnitelmista asettaa saari pysyvästi NATOn valvontaan ja laillistaa imperialistinen ylivalta. ”Yhdistymisen” retoriikan taakse kätkettyinä nämä hankkeet eivät pyri todelliseen itsenäisyyteen, vaan pikemminkin helpommin hallinnoitavaan siirtomaa-asemaan.

– Kuinka pääsemme tästä barbarismista eroon?

– Jotkut sanovat meille: ”Käyttäkää rauhanomaista painetta imperialismia vastaan, vaatikaa uudistuksia, istukaa neuvottelupöytään.” Emme aio noudattaa tätä neuvoa. Historia on osoittanut, että aina kun imperialismi perääntyy kansan painostuksen alla, se tekee niin vain voittaakseen aikaa suurempaan hyökkäykseen.

– Kyproksen sosialistisen puolueen ohjelma on selkeä. Tänään julistamme äänekkäästi: Imperialismin vastainen yhtenäinen rintamahallitus on perustettava välittömästi. Tämä rintama on kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten työläisten, talonpoikien ja rehellisten älymystön edustajien yhtenäisyys. Se on konkreettinen ilmaus uskostamme luokkapolitiikan rajattomaan voimaan.

– Toiseksi kaikki ulkomaisille valtioille myönnetyt tukikohdat ja etuoikeudet on lakkautettava välittömästi. Britannian tukikohdat on suljettava välittömästi ja ehdoitta, ja niiden maat on palautettava kansalle ja maattomille talonpojille. Akrotirin ja Dhekelian mailla tulisi olla viljelysmaata ja työläisten asuntoja, ei asevarastoja.

– Kyproksen kysymys ei ole vain kyproslainen asia. Imperialismi on globaali järjestelmä, ja taistelun sitä vastaan ​​on myös oltava globaalia.

– Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten työläisten ja työtätekevän kansan on yhdistettävä voimansa luokkaveljiensä ja -sisartensa kanssa Turkissa, Kreikassa ja Britanniassa. Tämän ketjun lenkkejä ei voida tarkastella erikseen. Ankaran työläisellä ja Nikosian työläisellä on samat luokkaedut. Ateenan työläinen ja Larnakan työläinen seisovat samaa vihollista vastaan. Kaikki taistelevat finanssioligarkiaa, NATOa ja imperialistista sotakoneistoa vastaan.

– Tämän kansainvälisen kokoontumisen on toimittava alustana tämän yhtenäisyyden siementen kylvämiselle. Se, mitä sanomme täällä tänään, on vietävä huomenna tehtaihimme, ammattiliittoihimme, naapurustoihin ja julkisille toreille.

– Olemme tottuneet porvarillisten puolueiden valheisiin. Tiedämme, kuinka ”ratkaisuja ja EU:ta” saarnaavat reformistit häiritsevät ihmisiä. Mutta tiedämme myös tämän: imperialismi ei voi tuoda rauhaa. Imperialismi tuottaa vain kriisejä, nälkää, sotaa ja kurjuutta.

– Todellinen rauha koittaa vasta, kun työläiset vakiinnuttavat oman valtansa. Muuta tietä ei ole.

– Historia asettaa meidät jälleen kerran valinnan eteen.

– Joko hyväksymme imperialismin aiheuttaman rappion ja jatkamme vaeltelua ”pienemmän pahan” vaihtoehtojen parissa tai omaksumme luokkaidentiteettimme, historiallisen vastuumme ja järjestäytyneen voimamme ja haastamme tämän järjestelmän taistelevalla tavalla.

– Kyproksen sosialistinen puolue on valinnut toisen polun. Se ei ole helppo polku. Se on polku, jolla kohtaamme pimeyden voimia, valtion sortoa ja median panettelua. Mutta se on myös rehellisten, rohkeiden ja ihmisyyteen uskovien polku.

– Ja historia kertoo meille tämän: eivät ne, jotka alistuvat epäoikeudenmukaiseen järjestykseen, voittaneet, vaan ne, jotka nousevat sitä vastaan.

– Ei sodantekijöille! Ei NATOlle ja kaikille ulkomaisille armeijoille ja sotilastukikohdille Kyproksella! Eläköön itsenäinen, demokraattinen ja yhtenäinen Kypros! Kaikkien maiden työläiset ja sorretut kansat, yhdistykää! Eläköön anti-imperialistinen yhtenäinen rintama!

Venezuela ja Latinalainen Amerikka

– Meidän tulisi aloittaa siitä, että sodan lisääntyminen 2000-luvulla Länsi-Aasiassa, Itä-Euroopassa, monissa osissa maapalloa, on läheisesti yhteydessä imperialismin historialliseen alamäkeen, kapitalismin historialliseen alamäkeen, joka näkee sodassa oman mahdollisuutensa, aloitti puheensa venezuelalainen tutkija Amilcar Figueroa.

– Hyvä ystäväni, argentiinalainen intellektuelli Jorge Beinstein, puhui jossain vaiheessa siitä, kuinka kapitalismia historiallisen alamäen vaiheessa ohjaisi irrationaalinen rationaalisuus.

– Ja sitä me näemme tällä 2000-luvulla. Latinalainen Amerikka ei tietenkään ole vielä kärsinyt sodan eskaloitumisesta maailmanlaajuisesti.

– Maatamme vastaan ​​​​kohdistui kuitenkin sotilaallinen hyökkäys, sotilaallinen hyökkäys suoraan Yhdysvaltain armeijan eteläiseltä komentokeskukselta, jolla oli valtavat seuraukset prosessille, jota koimme.

– NATO toimii kapitalismin aseellisena siipenä. Ajattelen, että kaikki tämän konferenssin osallistujat ovat tästä selvillä.

– Mutta ne taipumukset, jotka aiemmin olivat piilossa, koska jossain määrin nousimme toisesta maailmansodasta kapitalismin itsensä ehdottaman järjestyksen kanssa, mutta sellaisen, joka enemmän tai vähemmän kunnioitti tiettyjä kansainvälisiä normeja – kaikki tämä on tässä vaiheessa murrettu. Tämä vaihe on aggressio, rosvous, kansojen ryöstö, ja sanotaanpa, että se on imperialismin hegemonin tavoitteiden suoraa pakottamista aseellisesti.

– Joten meidän tapauksessamme sotilasoperaatio on vaikuttanut meihin suuresti. On vielä aikaista punnita sen vaikutuksia sekä maallemme että koko Latinalaiselle Amerikalle. Yhdysvallat painostaa meitä perustamaan sotilastukikohtia kaikkialle alueellemme.

– He näkevät, erityisesti Amazonin ja Orinocon altaan hallitsemisessa, mahdollisuuden päästä siellä käsiksi strategisiin resursseihin, jotka ovat käymässä niukiksi muualla maailmassa: harvinaisiin maametalleihin, energiavaroihin, sekä hiilivetyihin että maakaasuun, ja kaikenlaisiin resursseihin.

– He tavoittelevat Bolivian litiumia, mantereellamme olevia suuria vesivaroja ja niitä suuria biodiversiteettivaroja, jotka onneksi ovat vielä jäljellä näillä alueilla. No, tämä logiikka on suunniteltu, se vastaa politiikkaa, ja he yrittävät pakottaa sitä askel askeleelta.

– Ongelmana on, että siinä määrin kuin imperialismi yrittää harjoittaa politiikkaansa, se vaarantaa ihmiselämän ja elämän yleensä – ei vain ihmiselämän, vaan elämän planeetalla – sen nykyisen valtavan tuhovoiman vuoksi. Uudet teknologiset vallankumoukset ovat muuttaneet sotilasalalla mahdollisuuksiksi, sanotaan tuhovoimaksi, jota ei olisi voitu kuvitellakaan muina historiallisina aikakausina.

– Ja tuo tuhoisa kapasiteetti, kun poliittinen johto on Yhdysvaltojen kaltaisella ylivaltaa tavoittelevalla linjalla, ei mittaa seurauksia väestölle yleensä, elämälle, planeetalle.

– Joten kapitalismi, tässä vaiheessa, josta on tullut paljon aggressiivisempaa työtätekeviä, hyväksikäytettyjä massoja kohtaan, on myös tullut erittäin aggressiiviseksi luontoa kohtaan – tai aggressiivisemmaksi kuin koskaan – jopa vaarantaen elämän säilymisen.

– Meillä ei ole ydintuhon mahdollisuutta niin lähellä, mutta kärsimme myös – kärsimme kaikesta, mikä voi vaikuttaa koko ihmiskuntaan.

– Sodan uudelleenalkaminen Länsi-Aasiassa on jotain kauheaa planeetalle. Siellä käytetty tuhoisa kapasiteetti ja sodan uhkat leviävät planeetan muihin osiin, erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Joten meillä on edessämme hyvin monimutkainen panoraama, jossa ehkä suurten ihmisjoukkojen, erityisesti työväen, mobilisointi voi jossain määrin jarruttaa sitä hulluutta, johon ylivalta, hegemonismi ja imperialistinen ylivalta yleensä ovat meidät syösseet.

Ankaran huippukokousta vastaan

Yhden tapahtuman sessioista alusti Muhammed Hizmetçi liittouman puolesta.

– Nykyiselle ajanjaksolle on ominaista imperialististen valtojen välisten ristiriitojen kärjistyminen paljon aiempaa enemmän. Yksi ilmentymä tästä on se, että maailmansodan mahdollisuus on asialistalla ja siitä keskustellaan. Samoin alueellisten konfliktien kärjistyminen, joihin liittyy tehokkaampia aseita ja valtioiden osallistumista, on toinen ilmentymä samasta ristiriidasta.

– Lähi-idässä, jo Iranin ja Yhdysvaltojen ja Israelin liittouman välisen sodan alkuvaiheessa, on selvää, että kohtaamme tilanteen, joka ulottuu alueellisen tason ulkopuolelle ja jolla on kyky ravistella maailmantaloutta, koko energiamarkkinoita ja kansainvälistä tasapainoa. Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin, jonka väitetään tapahtuneen ”Israelin provokaatiolla”, on tullut yhdeksi selkeimmistä indikaattoreista imperialistien välisten ristiriitojen voimakkuudesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä toimii myös viestinä Kiinalle ja Venäjälle.

– Tämä ajanjakso on paljastanut imperialismin, joka ei enää pysty peittämään aggressiivisia taipumuksiaan. Kapitalismin tuottama eriarvoisuus, joka perustuu työvoiman hyväksikäyttöön, on myös syy siihen, miksi niin kutsuttu ”maailmanjärjestys” on pohjimmiltaan rakennettu epäjärjestyksen varaan. Tämä epäjärjestys toimii yleensä hegemonisen vallan etujen mukaisesti. Nykyaikana tämä valta on Yhdysvallat, joka tarvitsee yhä suurempaa riistoa, ryöstelyä ja ryöstöä säilyttääkseen valtansa.

– Imperialistiset vallat käyttävät kaikkia käytettävissään olevia aseita ja organisaatiorakenteita aktiivisimmalla tavalla hyökätäkseen maailman kansoja vastaan, säilyttääkseen oman valtansa ja laajentaakseen herruuttaan. Maailman sorretut kansat pirstaloituvat imperialistisen järjestelmän piirityksen ja hyökkäysten alla, heidät irrotetaan kodeistaan ​​ja kotimaastaan ​​ja pakotetaan taistelemaan selviytymisensä puolesta epätoivossa. Nälkä, puute ja köyhyys pakottavat maailman kansat ajautumaan muuttoreiteille, joilla he kohtaavat kuoleman ja tulevaisuuden puutteen. Näistä olosuhteista vastuussa olevat imperialistiset rosvot käyttävät edelleen aktiivisimmin hyväkseen NATOa, tehokkainta järjestöään, aivan kuten he ovat tehneet aiemminkin.

– Perustamisestaan ​​lähtien NATO on organisoitu kansainvälisen työväenluokan ja sorrettujen kansojen vallankumouksellisia vapautuskamppailuja vastaan. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan hajoamisen jälkeen NATO ei hajonnut. Päinvastoin, se muokattiin imperialistisen maailmanjärjestelmän ehtojen mukaisesti. Liitto julisti avoimesti, että sisällissodan, kansannousujen tai vallankumousten sattuessa jäsenmaiden sisällä NATO käyttäisi kaikkea voimaansa tällaisten liikkeiden tukahduttamiseen. Tästä tuli sekä uusi sopimusperiaate että sen olemassaolon keskeinen tarkoitus. Geopoliittisissa kamppailuissa alueellisesta jakautumisesta ja hegemoniasta NATO täytti tämän uuden tehtävän. Samaan aikaan NATOsta tuli ”interventiovoiman” nimellä miehitysvalta eri alueilla ja maissa ympäri maailmaa. Satojatuhansia ihmisiä kuoli sodissa, miljoonia joutui kodittomiksi, maita tuhottiin ja luontoa tuhottiin.

– Nyt, 7.–8. heinäkuuta, he pitävät huippukokouksen Ankarassa tehdäkseen uudelleen vastaavia suunnitelmia nykytilanteen tarpeiden mukaan. Taistelua NATOn huippukokousta vastaan ​​ei voida erottaa taistelusta imperialismia vastaan. Järjestämme vastarintaa tätä huippukokousta vastaan ​​ymmärtäen, että tätä taistelua on laajennettava ja että sorrettujen kansojen äänet, jotka taistelevat selviytymisensä puolesta sodan ja aggression olosuhteissa, on nostettava kaduille. Kehotamme kaikkia osallistumaan tähän taisteluun.

NATOn ja Turkin suhteesta

– Maailman suurimpien terroristien edustajat – NATOn, sotaliiton, sisällä järjestäytyneet imperialistiset ja taantumukselliset voimat – kokoontuvat Turkin pääkaupunkiin Ankaraan 7.–8. heinäkuuta 2026.

– Ankaran huippukokous on 36. NATOn huippukokous, jossa valtion- ja hallitusten päämiesten odotetaan tekevän virallisia päätöksiä niin sanotuista turvallisuuskysymyksistä. NATOn jäsenmaiden valtionpäämiesten lisäksi huippukokoukseen osallistuu myös korkean tason sotilaskenraaleja.

– Historiassa Lähi-itä on ollut kautta aikojen uudelleenjaon ja kilpailun areena geopoliittisen merkityksensä ja valtavien resurssiensa vuoksi.

– Elämme nykyään aikaa, jolloin imperialistiset kamppailut hegemoniasta ja maailman uudelleenjaosta ovat yhä näkyvämpiä ja niistä keskustellaan yhä enemmän. Imperialististen valtojen pyrkimysten taustalla oleva perustavanlaatuinen tekijä maailman uudelleenjakamiseksi on imperialistisen kapitalistisen järjestelmän kriisi.

– Maailman uudelleensuunnittelun ja uudelleenjakamisen nimissä tehdään uusia sotavalmisteluja ja avataan uusia alueellisia taistelukenttiä. Yksi näistä taistelukentistä on Lähi-itä.

– Nykyään imperialistinen aggressio, ryöstö ja hegemoniasodat jatkuvat kaikkialla Lähi-idässä. Imperialismi ja sionismi ovat muuttaneet alueen verimereksi.

– Murskatakseen Lähi-idän sorrettujen kansojen, erityisesti palestiinalaisten, kamppailut, imperialistiset vallat eivät tunne aggressiossaan rajoja. Pommeja sataa alueen kansojen päälle.

– Imperialismin alueellisten suunnitelmien puitteissa – jotka on rakennettu kokonaan suuremmalle herruudelle, suuremmalle ryöstölle ja suuremmalle hegemonialle – Afganistanille, Irakille, Syyrialle, Libyalle, Palestiinalle, Libanonille, Kurdistanille ja monille muille alueille aiheutettu tuho on nyt suunnattu Iranin kansoja vastaan, ja hyökkäykset ovat ulottuneet myös Libanoniin. Tämä aggressio, joka ylhäältä alas on rosvousta ja imperialistista ryöstösotaa, jatkuu kokonaisvaltaisena alueellisena sotana.

– Näistä imperialistisista hyökkäys-, ryöstö- ja hegemoniasodista kansat saavat osakseen kuolemaa, nälkää, köyhyyttä, pakkomuuttoa, kärsimystä ja kyyneleitä.

Turkki, joka suojelee NATOn kaakkoista sivustaa, omistaa NATOn toiseksi suurimman armeijan.

– Imperialistiset suurvallat hyväksyivät Turkin NATOon 4. huhtikuuta 1952 ja käyttivät turkkilaisia ​​sotilaita NATOn halvimpina joukkoina imperialismin hyökkäyksen aikana Koreaan.

– Yhdysvaltain imperialismi kiinnitti erityistä huomiota suhteisiinsa Turkin kanssa Neuvostoliittoa vastaan ​​​​suunnatun ”Vihreän vyöhykkeen projektin” puitteissa ja antoi Turkille erityisen roolin. Sekä tämän projektin sisällä että nousevan sosialistisen liikkeen vastaisesti perustettiin järjestöjä, jotka tunnetaan nimellä ”Kommunismin vastaisen taistelun yhdistykset”. Tänä aikana roolissa olivat muun muassa hahmot, kuten Alparslan Türkeş ja Fethullah Gülen.

Liitettyään Turkin Natoon imperialistiset suurvallat perustivat maahan Natoon kytköksissä olevia rakenteita.

– Näihin rakenteisiin kuuluivat mm. ”Mobilisaatiotutkintalautakunta” (Seferberlik Tetkik Kurulu), ”Erikoissodankäyntiosasto” (Özel Harp Dairesi), Harmaiden susien järjestöt (Ülkü Ocakları) ja Kansallinen tiedustelupalvelu (MİT), joka korvasi salaisen palvelun, joka tunnettiin kansallisen turvallisuuspalvelun presidenttiytenä (MAH). Nämä järjestöt toteuttivat useita verilöylyjä.

Nämä rakenteet toteuttivat 6.–7. syyskuuta 1955 tapahtuneen pogromin sekä Maraşin, Çorumin, Sivasin ja vapun 1977 verilöylyt.

– NATOn rikokset Turkissa ovat liian lukuisia laskettavaksi. Maamme näkökulmasta NATO ei ole kaukainen tai ulkoinen ilmiö – se on sisäinen.

– 12. syyskuuta 1980 tapahtunut sotilasvallankaappaus oli NATO-vallankaappaus. Turkin asevoimien kenraalit olivat myös NATO-kenraaleja, ja Turkin armeija on samanaikaisesti NATO-armeija.

Yhtenä NATOn aktiivisimmista mahdeista Turkin tasavalta osallistuu suoraan kansannousujen ja kansallisten vapautusliikkeiden tukahduttamiseen Lähi-idässä, Balkanilla, Kaukasuksella ja Afrikassa sekä imperialistisiin taisteluihin alueellisesta hegemoniasta.

– NATOn ”Kaakkois-alueellisen suunnitelman” puitteissa Turkin puolustusministeriö on itse vahvistanut, että työ uuden armeijakunnan esikunnan perustamiseksi Turkkiin on käynnissä.

– Vaikka uuden monikansallisen NATOn päämajan tehtäväksi virallisesti kuvataan ”pelote- ja puolustustoiminnan tukeminen sen vastuualueella varmistamalla alueellisten suunnitelmien mukaisesti sille osoitettujen joukkojen integrointi”, tiedämme, että tämä päämaja perustetaan osana jatkuvaa taistelua alueemme markkinoiden, raaka-aineiden, energiavarojen ja väestön hegemoniasta.

– Uusien Patriot-ohjusjärjestelmien sijoittaminen Kürecikiin ja İncirlikiin sekä suunnitelmat uudesta NATOn merikomponenttikomennosta Bosporinsalmelle ovat myös osa tätä hegemonian taistelua.

– NATO on väline, jonka avulla imperialistiset isännät kolonisoivat ja orjuuttavat kansoja.

– Toivo, että NATO hajoaa itsestään, on tyhjä illuusio. NATO on olennainen osa imperialistista järjestelmää.

– Vasta kun imperialistinen kapitalistinen järjestelmä lakkautetaan ja perustetaan sosialistinen yhteiskunta, jossa ihmiset eivät enää käytä toisiaan hyväkseen, maailmaan tulee rauha.