S. P. Kähmi Kirjasto

Kansainvälisen sosialistitoimiston viimeinen julkilausuma

Kansainvälisen sosialistisen toimiston viimeinen istunto pidettiin Brysselissä 29. heinäkuuta 1914 ensimmäisen maailmansodan jo käynnistyttyä.

Kokouksessa hyväksyttiin seuraava päätöslauselma:

Kansainvälinen sosialistinen toimisto tänään 29. heinäkuuta pidetyssä kokouksessaan, kuunneltuaan kaikkien maailmansotaan mahdollisesti osallistuvien maiden edustajien raportteja näiden maiden poliittisesta tilanteesta, on päättänyt yksimielisesti, että kaikkien asianomaisten kansojen työläisten velvollisuutena ei ole vain jatkaa, vaan edelleen tehostaa mielenosoituksiaan rauhan, välimiesvallan ja kansainvälisen sovittelun puolesta sotaa vastaan. Saksalaisten ja ranskalaisten työläisten tulee kohdistaa voimakkainta painostusta maittensa hallituksia kohtaan, jotta Saksa hillitsisi Itävallan sodan kiihkoa ja että Ranska saisi Venäjältä puuttumattomuuden konfliktiin. Brittiläisten ja italialaisten työläisten puolestaan ​tulee ​tukea näitä pyrkimyksiä kaikin voimin. Ylimääräinen kongressi, joka on kutsuttu kokoontumaan Pariisiin, tulee olemaan voimakas ilmaus kansainvälisen proletariaatin rauhan tahdosta.

Pariisin kokousta ei koskaan järjestetty sodan pyyhkiessä yli Euroopan mantereen. Maailmansota merkitsi toisen internationaalin hajoamista.

S. P. Kähmi Kirjasto

Baselin manifesti

Sosialistinen internationaali kutsui Baselissa lyhyellä varoitusajalla koolle 24.-25.11.1912 ylimääräisen yhdeksännen kongressin, jonka aikana keskustelu keskittyi kokonaan ensimmäisen Balkanin sodan laukaisemaan maailmansodan vaaraan.

Tämä oli kansainvälisen työväenliikkeen viimeinen lopullinen yhteinen kokoontuminen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Manifesti painottaa työläisten pitävän rikoksena toistensa ampumista kapitalistien voittojen hyväksi.

Teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa Vorwärts-lehden toimesta Berliinissä 1912.

Stuttgartin ja Kööpenhaminan kongresseissaan Internationaali muotoili kaikkien maiden proletariaatille nämä sodanvastaisen taistelun periaatteet:

Jos sota uhkaa syttyä, on työväenluokkien ja niiden parlamentaaristen edustajien velvollisuus osallistuvissa maissa Kansainvälisen sosialistitoimiston koordinointitoiminnan tukemana tehdä kaikkensa estääkseen sodan puhkeamisen tehokkaimmalla katsomallaan tavalla, jotka luonnollisesti vaihtelevat luokkataistelun kärjistymisen ja yleisen poliittisen tilanteen mukaan.

Jos sota joka tapauksessa syttyy, heidän velvollisuutensa on toimia sen nopean lopettamisen puolesta ja kaikin voimin hyödyntää sodan synnyttämää taloudellista ja poliittista kriisiä kansan kiihottamiseksi ja siten kapitalistisen luokkavallan kaatumisen nopeuttamiseksi.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat enemmän kuin koskaan asettaneet proletariaatin velvollisuudeksi omistaa äärimmäistä voimaa ja energiaa suunniteltuun ja yhteiseen toimintaan. Toisaalta yleinen asehulluus on pahentanut korkeita elinkustannuksia ja siten voimistanut luokkavastakohtia ja luonut työväenluokkaan leppymättömän kapinan hengen; työläiset haluavat lopettaa tämän paniikki- ja tuhlausjärjestelmän. Toisaalta lakkaamatta toistuvalla sodan uhkalla on yhä enemmän kiihottavaa vaikutusta. Euroopan suuret kansat ovat jatkuvasti ajettavana toisiaan vastaan, vaikka nämä yritykset ovatkin ihmisyyttä vastaan, eikä syytä tähän voida perustella pienimmälläkään kansojen edun mukaisuudella.

Jos Balkanin kriisi, joka on jo aiheuttanut tällaisia ​​kauheita katastrofeja, leviäisi edelleen, siitä tulisi kauhistuttavin vaara sivilisaatiolle ja proletariaatille. Samalla se olisi historian suurin raivo, koska katastrofin valtavuuden ja asiaan liittyvien etujen merkityksettömyyden välillä vallitsee huutava ristiriita.

Kongressi toteaa tyytyväisenä sosialistipuolueiden ja kaikkien maiden ammattiliittojen täydellisen yksimielisyyden sodassa sotaa vastaan.

Kaikkien maiden proletaarit ovat nousseet samanaikaisesti taistelussa imperialismia vastaan; jokainen internationaalin osa on vastustanut proletariaatin vastarintaa oman maansa hallitusta kohtaan ja mobilisoinut kansakuntansa yleisen mielipiteen kaikkia sotaisia haluja vastaan. Tästä seurasi kaikkien maiden työläisten suurenmoinen yhteistyö, joka on jo auttanut suuresti pelastamaan uhattua maailmanrauhaa. Hallitsevan luokan pelko proletaarisesta vallankumouksesta maailmansodan seurauksena on osoittautunut olennaiseksi rauhan takuuksi.

Kongressi kehottaa siksi sosialidemokraattisia puolueita jatkamaan toimintaansa kaikin niille sopivin keinoin. Tässä yhteistoiminnassa se antaa kullekin sosialistipuolueelle sen erityisen tehtävän.

Balkanin niemimaan sosialidemokraattisilla puolueilla on vaikea tehtävä. Euroopan suurvallat ovat kaikkien uudistusten systemaattisella estämisellä myötävaikuttaneet sietämättömien taloudellisten, kansallisten ja poliittisten olosuhteiden luomiseen Turkissa, joiden on väistämättä täytynyt johtaa kapinaan ja sotaan. Balkanin sosialidemokraattiset puolueet ovat sankarillisella rohkeudella nostaneet demokraattisen liittovaltion vaatimuksen vastaan ​​näiden olosuhteiden hyväksikäyttöä dynastioiden ja porvarillisten luokkien eduksi. Kongressi kehottaa heitä jatkamaan ihailtavaa asennettaan; se odottaa, että Balkanin sosialidemokratia tekee kaikkensa sodan jälkeen estääkseen Balkanin sodan tällaisten kauhistuttavien uhrausten hinnalla saavutettujen tulosten käyttämistä väärin omiin tarkoituksiinsa dynastioiden, militarismin ja Balkanin valtioiden laajentumisahneen porvariston toimesta. Kongressi kuitenkin kehottaa erityisesti Balkanin sosialisteja vastustamaan paitsi serbien, bulgaarien, romanialaisten ja kreikkalaisten välisten vanhojen vihamielisyyksien uudistamista, myös kaikkia vastakkaiseen leiriin kuuluvia Balkanin kansoja, turkkilaisia ​​ja albaaneja, vastaan ​​kohdistuvia loukkauksia. Balkanin sosialistien velvollisuus on siksi taistella kaikkia näiden ihmisten oikeuksien loukkauksia vastaan ​​ja julistaa kaikkien Balkanin kansojen, mukaan lukien albaanit, turkkilaiset ja romanialaiset, veljeys valloilleen kansallissovinismia vastaan.

Itävallan, Unkarin, Kroatian ja Slavonian sekä Bosnian ja Hertsegovinan sosialidemokraattisten puolueiden velvollisuus on jatkaa kaikin voimin tehokasta toimintaansa Tonavan monarkian hyökkäystä Serbiaa vastaan. Heidän tehtävänsä on jatkaa entiseen tapaan vastustaen suunnitelmaa riistää Serbialta sodan tulokset asevoimin, muuttaa se Itävallan siirtomaaksi ja saada varsinaisen Itävalta-Unkarin kansat ja yhdessä heidän kanssaan kaikki Euroopan kansat suurimpaan vaaraan dynastian etujen vuoksi. Tulevaisuudessa Itävalta-Unkarin sosialidemokraattiset puolueet taistelevat myös sen puolesta, että Habsburgien suvun hallitsemat eteläslaavilaisten osat saisivat oikeuden hallita itseään demokraattisesti varsinaisen Itävalta-Unkarin monarkian rajoissa.

Itävalta-Unkarin sosialidemokraattisten puolueiden sekä Italian sosialistien on kiinnitettävä erityistä huomiota Albanian kysymykseen. Kongressi tunnustaa Albanian kansan oikeuden autonomiaan, mutta se protestoi sitä vastaan, että Albania autonomian tekosyyllä joutuu Itävaltalais-Unkarin ja Italian herruuden uhriksi. Kongressi näkee tässä paitsi Albanialle itselleen vaaran, myös lyhyessä ajassa uhan Itävalta-Unkarin ja Italian väliselle rauhalle. Albania voi elää todella itsenäistä elämää vain demokraattisen Balkanin federaation autonomisena jäsenenä. Sen vuoksi kongressi kehottaa Itävalta-Unkarin ja Italian sosialidemokraatteja taistelemaan hallitustensa jokaista yritystä vastaan ​​sulkea Albania vaikutuspiiriinsä ja jatkamaan ponnistelujaan Itävalta-Unkarin ja Italian välisten rauhanomaisten suhteiden vahvistamiseksi.

Kongressi tervehtii suurella ilolla venäläisten työläisten protestilakkoja takuuna siitä, että Venäjän ja Puolan proletariaatti alkaa toipua tsaarin vastavallankumouksen sille antamista iskuista. Kongressi näkee tässä vahvimman takuun tsaarin rikollisia juonitteluja vastaan, joka oman maansa kansat vereen hukutettuaan, petettyään itse Balkanin kansat lukemattomia kertoja ja luovutettuaan ne vihollisilleen, heilahtelee nyt sodan seurausten pelon ja sen itsensä synnyttämän nationalistisen liikkeen painostuksen pelon välillä. Kuitenkin, kun tsaarismi yrittää nyt esiintyä Balkanin kansojen vapauttajana, se on vain valloittamassa takaisin hegemoniansa Balkanilla verisessä sodassa tällä tekopyhällä verukkeella. Kongressi odottaa, että Venäjän, Suomen ja Puolan kaupunki- ja maaseutuproletariaatti, joka voimistuu, tuhoaa tämän valheiden verkon, vastustaa kaikkia sotilaallisia tsaarismin pyrkimyksiä, taistelee kaikkia tsaarismin suunnitelmia vastaan, oli se sitten Armeniaa tai Konstantinopolia vastaan, ja keskittää koko voimansa vallankumouksellisen taistelun uudistamiseen tsaarismista vapautumiseksi. Sillä tsaarismi on kaikkien Euroopan taantumuksellisten voimien toivo, sen hallitsemien kansojen demokratian kauhein vihollinen; ja sen tuhoamisen saavuttaminen on nähtävä yhtenä koko Internationaalin tärkeimmistä tehtävistä.

Kuitenkin tärkein tehtävä Internationaalin toiminnassa kuuluu Saksan, Ranskan ja Englannin työväenluokalle. Tällä hetkellä näiden maiden työläisten tehtävänä on vaatia hallituksiltaan, että ne kieltäytyisivät antamasta tukea Itävalta-Unkarille tai Venäjälle, pidättyisivät kaikesta puuttumisesta Balkanin ongelmiin ja säilyttäisivät ehdottoman puolueettomuuden. Sota kolmen suuren johtavan sivistyneen kansan välillä serbo-Itävallan kiistan vuoksi sataman takia olisi rikollista hulluutta. Saksan ja Ranskan työläiset eivät voi myöntää, että on olemassa minkäänlaista velvollisuutta puuttua Balkanin konfliktiin salaisten sopimusten vuoksi.

Kuitenkin jatkokehityksessä, jos Turkin sotilaallinen romahdus johtaisi ottomaanien vallan kaatumiseen Vähä-Aasiassa, Englannin, Ranskan ja Saksan sosialistien tehtävänä olisi kaikella voimalla vastustaa Vähä-Aasian valloituspolitiikkaa, joka väistämättä johtaisi suoraan sotaan. Suurimpana vaarana Euroopan rauhalle kongressi pitää Ison-Britannian ja Saksan valtakunnan välistä keinotekoisesti viljeltyä vihamielisyyttä. Siksi kongressi tervehtii molempien maiden työväenluokan ponnisteluja tämän vihamielisyyden kuromiseksi. Se pitää parhaana keinona tähän tarkoitukseen Saksan ja Englannin välisen sopimuksen tekemistä laivaston aseistuksen rajoittamisesta ja laivastosaalisoikeuden lakkauttamisesta. Kongressi kehottaa Englannin ja Saksan sosialisteja jatkamaan agitointiaan tällaisen sopimuksen puolesta.

Saksan ja toisaalta Ranskan ja Englannin välisen vastakkainasettelun voittaminen poistaisi suurimman vaaran maailman rauhalle, horjuttaisi tsaarin valtaa, joka käyttää tätä vastakohtaisuutta hyväkseen, tekisi Itävalta-Unkarin hyökkäyksen Serbiaa vastaan ​​mahdottomaksi ja turvaisi rauhan maailmalle. Siksi kaikki Internationalin ponnistelut on suunnattava tähän päämäärään.

Kongressi toteaa, että koko sosialistinen internationaali on yksimielinen näistä ulkopolitiikan periaatteista. Se kehottaa kaikkien maiden työläisiä asettamaan proletariaatin kansainvälisen solidaarisuuden voiman kapitalistista imperialismia vastaan. Se varoittaa kaikkien valtioiden hallitsevia luokkia olemaan lisäämättä sotatoimilla kapitalistisen tuotantotavan aiheuttamaa massojen kurjuutta. Se vaatii painokkaasti rauhaa. Muistakoon hallitukset, että Euroopan nykyisessä tilanteessa ja työväenluokan tunnelmassa ne eivät voi käynnistää sotaa ilman vaaraa itselleen. Muistakoon he, että Ranskan ja Saksan sotaa seurasi kommuunin vallankumouksellinen puhkeaminen, että Venäjän ja Japanin sota sai liikkeelle Venäjän valtakunnan kansojen vallankumoukselliset energiat, että kilpailu sotilas- ja laivaston aseistuksessa antoi Englannin ja mantereen luokkakonfliktille ennenkuulumattoman terävyyden ja laukaisi valtavan lakkojen aallon. Olisi hulluutta, jos hallitukset eivät ymmärtäisi, että jo ajatus maailmansodan hirveydestä herättäisi väistämättä työväenluokan suuttumuksen ja kapinan. Proletaarit pitävät rikoksena ampua toisiaan kapitalistien voittojen, dynastioiden kunnianhimojen tai salaisten diplomaattisten sopimusten suuremman kunnian vuoksi.

Jos hallitukset katkaisevat kaikki mahdollisuudet normaalille edistykselle ja ajavat siten proletariaatin epätoivoisiin askeliin, niiden on itse kannettava koko vastuu aiheuttamansa kriisin seurauksista.

Internationaali aikoo kaksinkertaistaa ponnistelunsa estääkseen tämän kriisin; se nostaa protestinsa entistä painokkaammin ja tekee propagandastaan ​​entistä energisempää ja kattavampaa. Sen vuoksi kongressi valtuutti Kansainvälisen sosialistisen toimiston seuraamaan tapahtumia paljon tarkemmin ja, tapahtuipa mitä tahansa, ylläpitämään ja vahvistamaan proletaaripuolueita yhdistäviä siteitä.

Proletariaatti on tietoinen olevansa tällä hetkellä koko ihmiskunnan tulevaisuuden kantaja. Proletariaatti tulee käyttämään kaiken energiansa estääkseen kaikkien kansojen kukan tuhoutumisen, jota uhkaavat kaikki joukkomurhien, nälänhädän ja ruton kauhut.

Sen vuoksi kongressi vetoaa teihin, kaikkien maiden proletaarit ja sosialistit, saamaan äänenne kuuluviin tällä ratkaisevalla hetkellä! Julistakaa tahtonne kaikissa muodoissa ja kaikissa paikoissa; nostakaa protestinne parlamenteissa kaikin voimin; yhdistykää suuriin joukkomielenosoituksiin; käyttäkää kaikkia keinoja, jotka proletariaatin organisaatio ja vahvuus antavat käyttöönne! Huolehtikaa siitä, että hallitukset ovat jatkuvasti tietoisia proletariaatin valppaudesta ja intohimoisesta rauhantahdosta! Kapitalistista riistoa ja joukkomurhia vastaan asettakaa tällä tavalla proletaarinen rauhan ja kansojen veljeyden maailma!

S. P. Kähmi Kirjasto

Kööpenhaminan päätöslauselma asevarustelusta ja välimiesmenettelystä

Vuoden 1910 Kööpenhaminan sosialistinen kongressi käsitteli monia asioita, kuten työttömyyden ja osuuskuntien kysymyksiä. Tässä nostamme esille sen suhtautumisen sotaan ja välimiesmenettelyyn, jossa valtiot voisivat ratkaista konfliktinsa rauhanomaisesti.

Kahdeksas toisen internationaalin järjestämä kansainvälinen sosialistinen kongressi pidettiin Skodsborg Spa -hotellissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, Tanskassa 28. elokuuta – 3. syyskuuta 1910.

Tilaisuuteen osallistui 887 delegaattia, jotka edustivat Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Australian maita. Toinen kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi, joka pidettiin ennen kongressin avaamista, asetti kansainväliseksi työläisnaisten päiväksi joka vuosi 8. maaliskuuta.

Kongressin päätöslauselmassa sodanvastaisesta taistelusta vahvistettiin Stuttgartin kongressin 1907 päätöslauselma, jossa vaadittiin kaikkien maiden sosialisteja hyödyntämään sodan aiheuttamaa taloudellista ja poliittista kriisiä porvariston kaatamiseksi. Kööpenhaminan kongressin päätös velvoitti myös sosialistiset puolueet ja niiden edustajat parlamenteissa vaatimaan hallituksillaan aseistuksen vähentämistä sekä kehotti kaikkien maiden työläisiä järjestämään mielenosoituksia sodan uhkaa vastaan.

Seuraava on brittiläisessä Justice-lehdessä 23. heinäkuuta 1910 ilmestynyt raportti Kööpenhaminan kongressista.

Kansainvälinen [sosialistinen] toimisto on julkaissut Kööpenhaminan kansainvälisen kongressin lopullisen asialistan. Työvaliokunnan viimeisimmässä kokouksessa sovitut aiheet on ryhmitelty otsikoiden mukaan: (1) Yhteistyöjärjestöjen ja poliittisten puolueiden väliset suhteet; (2) työttömyys; (3) välimiesmenettely ja aseistariisunta; (4) työlainsäädännön kansainväliset tulokset; (5) kansainvälinen protesti kuolemanrangaistusta vastaan; (6) toimet kongressin päätösten täytäntöönpanon varmistamiseksi; (7) kansainvälisen solidaarisuuden järjestäminen; (8) päätöslauselmat muista kysymyksistä.

Välimiesmenettelystä ja aseistariisunnasta [Iso-Britannian] Itsenäinen työväenpuolue (ILP) lähettää pitkän raportin ja antaa viimeisen konferenssinsa päätöslauselman, joka sisälsi ohjeet sen valtakunnalliselle toimintakomitealle ”kutsumaan koolle kaikkien Ison-Britannian työväen, sosialististen, yhteistyökykyisten ja ystävyysseurojen konferenssi muotoilemaan parhaat keinot tällaisten asemenojen kasvun pysäyttämiseksi ja sodanlietsojien synkän suunnitelman tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi.” Se lisää: ”Tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen on tullut tiedoksi, että [Iso-Britannian] työväenpuolue on päättänyt kutsua koolle aiheesta konferenssin. ILP tulee siksi mukaan ja tekee parhaansa, jotta tällainen konferenssi onnistuisi.”

[Iso-Britannian] sosialidemokraattisen puolueen lähettämä päätöslauselma tästä aiheesta toistaa edellisten kongressien havainnot seuraavasti;

”Että tämä kongressi, joka tunnustaa, että sota on välttämätön seuraus kapitalistiseen, kilpailevaan järjestelmään sisältyvistä vastakkainasetteluista, suhtautuu kuitenkin huolestuneena aseistuksen ja sodan kaltaisten valmistelujen valtavaan ja nopeaan kehitykseen jokaisessa kapitalistisessa maassa ja sen seurauksena kasvavasta uhkasta, jota nämä asevarustelut ja muut olosuhteet aiheuttavat maailman rauhalle.

”Tämä konferenssi siis, samalla kun se vahvistaa aikaisempien kansainvälisten sosialististen kongressien päätökset, jotka koskevat sosialidemokratian toimintaa militarismia, sotaa ja imperialismia vastaan, kehottaa sosialisteja ja yleensä jokaisen maan työväenluokkaa jatkamaan entistä tarmokkaammin kampanjaa aggressiivista imperialismia, militarismia ja aseistusta vastaan.

”Vastaakseen imperialismia ja puolustaakseen jokaisen kansallisuuden autonomiaa kaikkien maiden työläisten tulee kiivaasti agitoida kaikkien ammattiarmeijoiden tukahduttamista ja kansallisten kansalaisjoukkojen perustamista; vastustaa kaikkia aseisiin liittyviä menoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä maanpuolustukselle; vaatia salaisen diplomatian tukahduttamista ja kaikkien olemassa olevien ja suunniteltujen sopimusten julkaisemista ja niiden saattamista kansanäänestykseen; heidän tulisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseen kansainvälistä solidaarisuutta kansojen välillä ja pakottaakseen hallitukset turvautumaan riita-asioissaan rauhanomaiseen välimiesmenettelyyn sodan sijaan.

”Tämä konferenssi kehottaa lisäksi kansainvälistä toimistoa ryhtymään tarvittaviin toimiin konferenssin järjestämiseksi minkä tahansa kahden maan työväenliikkeen edustajien välillä, joiden välillä sota on uhattuna, jotta päästäisiin järjestelyyn, joka on paras keino yhteisesti estää sota tai tehdä tyhjäksi kaikki hyökkäysteot, jotka voidaan käyttää tekosyynä tai verukkeena vihamielisyydelle.”

S. P. Kähmi Kirjasto

Stuttgartin päätöslauselma

Osana työväen antimilitaristista kirjastoa julkaisemme tässä käännöksen päätöslauselmasta, jonka seitsemäs kansainvälinen sosialistikongressi laati Stuttgartissa, Saksassa 18.-24. elokuuta 1907.

Paikalla oli yhteensä 886 delegaattia, jotka edustivat yli 25 maan sosialistisia puolueita, mikä tekee siitä suurimman tällaisen kokoontumisen kansainvälisen sosialistisen liikkeen historiassa.

Teksti avaa toisen internationaalin näkemystä sotien ja kapitalismin yhteydestä sekä strategiasta kääntää sodat kamppailuksi työväenvallasta. Asiasta keskusteltiin viisi peräkkäistä päivää komiteassa, joka nimettiin ratkaisemaan kysymystä, ja kuudentena päivänä keskustelua jatkettiin kongressisalissa.

Militarismitoimikunnassa esitettiin kolme kilpailevaa päätöslauselmaa, joista kaksi esitti Ranskan ja yksi Saksan valtuuskunta. Ranskan enemmistöluonnos pani merkille työväenluokan oikeuden puolustaa kansallista itsemääräämisoikeuttaan hyökkäyksen sattuessa ja julisti, että sota loppuu vasta, kun kapitalismi ja sen luontainen tarve laajentaa markkinoita ja rakentaa sotilaskoneistoa poistetaan.

Jean Jaurès.

Sitä vastoin toinen lauselmaesitys edusti Jean Jaurèsin ja Édouard Vaillantin näkökulmaa, jossa vaadittiin työväenluokkaa taistelemaan sotaa vastaan ”kaikin käytettävissä olevin keinoin, parlamentaarisesta väliintulosta ja julkisesta kiihotuksesta yleislakkoon ja aseelliseen kansannousuun asti.”

Äskettäin laillistetun Saksan sosialidemokraattisen puolueen (SPD) edustajat pitävät kielenkäyttöä ”mahdottomaksi ja sopimattomana keskusteltavaksi” Saksan olosuhteissa. Pitkään kestäneen väittelyn jälkeen sovittiin sopivasta kielestä päätöslauselman hyväksymiselle kongressissa.

Kongressi vahvistaa aikaisempien kansainvälisten kongressien päätökset militarismia ja imperialismia vastaan ​​ja julistaa jälleen kerran, ettei taistelua militarismia vastaan ​​voida erottaa sosialistisesta luokkataistelusta yleensä.

Kapitalististen valtioiden väliset sodat ovat pääsääntöisesti seurausta niiden kilpailusta maailmanmarkkinoilla, sillä jokainen valtio ei pyri ainoastaan ​​turvaamaan olemassa olevia markkinoitaan, vaan myös valloittamaan uusia. Tässä vieraiden kansojen ja maiden alistaminen on merkittävässä roolissa. Nämä sodat ovat lisäksi seurausta jatkuvasta asekilpailusta jota harjoittaa militarismi, joka on yksi porvarillisen luokkahallinnon ja työväenluokan taloudellisen ja poliittisen alistamisen tärkeimmistä välineistä.

Sotia suosivat kansalliset ennakkoluulot, joita viljellään systemaattisesti sivistyskansojen keskuudessa hallitsevien luokkien eduksi, jotta proletaariset joukot voitaisiin kääntää pois omista luokkatehtävistään sekä kansainvälisen solidaarisuuden velvollisuuksista.

Sodat ovat siksi osa kapitalismin luonnetta; ne lakkaavat vasta kun kapitalistinen järjestelmä lakkautetaan tai kun sotatekniikan edistymisen vaatimat valtavat uhraukset ihmisissä ja rahassa ja aseistuksen aiheuttama suuttumus pakottavat ihmiset lakkauttamaan tämän järjestelmän.

Tästä syystä proletariaatti, joka antaa suurimman osan sotilaista ja tekee suurimman osan aineellisista uhrauksista, on luonnollinen vastustaja sodalle, joka on ristiriidassa sen korkeimman tavoitteen kanssa – taloudellisen järjestyksen luomisen sosialistisella pohjalla, joka saa aikaan solidaarisuuden kaikkien kansojen välillä.

Sen vuoksi kongressi pitää työväenluokan ja erityisesti sen parlamenttien edustajien velvollisuutena taistella laivasto- ja sotilasvarustelua vastaan ​​kaikin voimin, mikä luonnehtii porvarillisen yhteiskunnan luokkaluonnetta ja kansallisten vastakkainasettelujen ylläpitämisen motiivia, ja kieltäytyä keinoista näiden aseiden saamiseksi. Heidän velvollisuutensa on työskennellä työväenluokan nuorten kasvatuksen puolesta kansojen veljeyden ja sosialismin hengessä ja samalla kehittää heidän luokkatietoisuuttaan.

Kongressi näkee armeijan demokraattisessa organisoinnissa, pysyvän armeijan korvaamisessa miliisillä olennaisen takeen siitä, että hyökkäyssodat tehdään mahdottomaksi ja kansallisten vastakkainasettelujen voittaminen helpottuu.

Internationaali ei pysty määrittelemään jäykissä muodoissa työväenluokan antimilitaristisia toimia, jotka ovat luonnostaan ​​erilaisia ​​eri maissa ja eri aika- ja paikkaolosuhteissa. Mutta sen velvollisuutena on koordinoida ja lisätä työväenluokan ponnisteluja sotaa vastaan.

Itse asiassa, Brysselin kansainvälisestä kongressista lähtien proletariaatti on käyttänyt mitä moninaisimpia toimintamuotoja yhä korostuneemmin ja menestyksekkäästi väsymättömissä taisteluissaan militarismia vastaan ​​kieltäytymällä laivaston ja sotilaallisen aseistuksen välineistä ja pyrkimällä demokratisoimaan sotilaallista organisaatiota — kaikki sotien puhkeamisen estämiseksi tai niiden lopettamiseksi sekä sodan aiheuttamien yhteiskunnan kouristusten hyödyntämiseksi työväenluokan vapautumiseen.

Tämän osoitti erityisesti Englannin ja Ranskan ammattiliittojen välinen sopimus Fashodan tapauksen jälkeen rauhan ylläpitämisestä ja Englannin ja Ranskan välisten ystävällisten suhteiden palauttamisesta; sosialidemokraattisten puolueiden menettelyllä Saksan ja Ranskan parlamenteissa Marokon kriisin aikana; Ranskan ja Saksan sosialistien samaa tarkoitusta varten järjestämät mielenosoitukset; Triestessä kokoontuneiden Itävallan ja Italian sosialistien yhteistoiminta estääkseen konfliktin maiden välillä; lisäksi Ruotsin sosialistityöläisten tarmokas väliintulo estääkseen hyökkäyksen Norjaa vastaan; lopuksi Venäjän ja Puolan sosialististen työläisten ja talonpoikien sankarillinen, uhrautuva taistelu tsaarin käynnistämän sodan vastustamiseksi, sen lopettamiseksi ja maan kriisin hyödyntämiseksi työväenluokan vapauttamiseksi.

Kaikki nämä ponnistelut ovat todiste proletariaatin kasvavasta vallasta ja sen kasvavasta kyvystä turvata rauhan ylläpitäminen päättäväisellä väliintulolla. Työväenluokan toiminta on sitä menestyksekkäämpää, mitä enemmän sen henkeä valmistelee vastaava toiminta ja eri maiden työväenpuolueita kannustaa ja koordinoi Internationaali.

Kongressi on vakuuttunut siitä, että proletariaatin painostuksen alaisena käyttämällä vakavasti sovittelua hallitusten surkeiden toimien sijaan, aseistariisunnan hyöty voidaan varmistaa kaikille kansoille, mikä mahdollistaa valtavien rahanmenojen ja energian käyttämisen kulttuuritarkoituksiin, jonka nyt sotilaallinen aseistus ja sodat nielevät.

Jos sota uhkaa syttyä, on asianomaisten maiden työväenluokkien ja heidän parlamentaaristen edustajiensa tehtävä Kansainvälisen sosialistitoimiston koordinointitoiminnan tukemana tehdä kaikkensa estääkseen sodan syttymisen tehokkaimpina pitämänsä keinoin, jotka luonnollisesti vaihtelevat luokkataistelun ja yleisen poliittisen tilanteen kärjistymisen mukaan.

Jos sota joka tapauksessa syttyy, heidän velvollisuutensa on puuttua asiaan sen nopean lopettamisen puolesta ja kaikin voimin hyödyntää sodan synnyttämää taloudellista ja poliittista kriisiä joukkojen herättämiseksi ja siten kapitalistisen luokkavallan kaatumisen nopeuttamiseksi.