Avainsana: Sudan

Al-Faširin – Pohjois-Darfurin pääkaupungin ja Sudanin asevoimien (SAF) viimeisen jäljellä olevan linnoituksen alueella – kukistuminen aloittaa kauhistuttavan uuden luvun Sudanin vastavallankumouksellisessa sodassa, kirjoittaa MENA Solidarity Network.

– Kaupungin, joka oli aikoinaan ylpeä yhteisöllisyyden, kaupan ja vastarinnan keskus, valtaus Rapid Support Forces (RSF) -asejoukkojen toimesta lokakuun lopulla 2025 yli 18 kuukauden piirityksen jälkeen on aiheuttanut sanoinkuvaamatonta kärsimystä.

Silminnäkijät ja ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet massiivisia julmuuksia – etnisiä puhdistuksia, joukkoteloituksia, ruoka- ja lääkintäavun estoja, raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa sekä hyökkäyksiä siviilejä kohtaan heidän paetessaan turvaan.

– Al-Faširin tapahtumat eivät ole yksittäinen tragedia, MENA Solidarity Network sanoo.

– Kyseessä on viimeisin ja verisin jakso kahden kilpailevan asevoiman välisessä sodassa: SAF:n, jota hallitsevat vanhan Muslimiveljeskunnan hallinnon jäänteet, joilla on pitkä historia valtion väkivallasta ja kansanmurhasta, ja RSF:n, puolisotilaallisen joukon, joka kasvoi Janjaweed-miliiseistä, jotka olivat vastuussa Darfurin kansanmurhasta 2000-luvulla.

– Molemmat joukot syntyivät samasta sortavasta valtiosta, jonka vuoden 2018 vallankumous pyrki kukistamaan.

Joidenkin arvioiden mukaan huhtikuussa 2023 alkaneiden taistelujen jälkeen satojatuhansia ihmisiä on murhattu ja yli 15 miljoonaa ihmistä on pakotettu kodeistaan.

Torjuttu vallankumous

MENA Solidarity Networkin mukaan nykyinen sota on suora seuraus vuoden 2018 Sudanin vallankumousta vastaan ​​käydystä vastavallankumouksesta.

– Miljoonat ihmiset lähtivät kaduille joukkokapinaan, joka ei ollut väkivaltainen. Kapinaa järjestivät naapuruston vastarintakomiteat, Sudanin ammattiliitot, Vapauden ja muutoksen joukot (FFC) – vakiintuneiden oppositiopuolueiden kattojärjestö – sekä nais- ja opiskelijajärjestöt kukistaakseen Omar al-Bashirin 30 vuotta kestäneen diktatuurin. Vallankumouksen iskulauseet – ”Vapaus, rauha ja oikeudenmukaisuus” – olivat vuosikymmeniä kestäneen sotilashallinnon, kapitalistisen hyväksikäytön, eriarvoisuuden ja valtion tukeman väkivallan hylkäys.

– Vallankumouksen suurin vahvuus – sen spontaanius ja ruohonjuuritason energia – oli kuitenkin myös sen syvin haavoittuvuus. Siltä puuttui organisoitunut, itsenäinen vallankumouspuolue, joka kykenisi johtamaan massoja kaappaamaan vallan ja purkamaan vanhan hallinnon valtiokoneiston ja rakenteet. Tällaisen johtajuuden puuttuessa FFC luopui vallankumouksen saavutuksista alueellisten voimien ja länsimaiden hallitusten painostuksen alaisena. Vuonna 2019 tehty vallanjakosopimus vanhan järjestyksen kenraalien kanssa ei merkinnyt askelta kohti demokratiaa – se oli strateginen perääntyminen, joka laillisti sotilasjuntan ja piti kapitalistisen ja turvallisuuskoneiston koskemattomana. Se asetti vastavallankumouksen kaksi sotilasarkkitehtiä – Sudanin asevoimien (SAF) kenraali Abdel Fattah al-Burhanin ja Nopean tuen joukkojen (RSF) kenraali Mohamed Hamdan Dagalon (”Hemedti”) – uuden järjestyksen keskiöön.

– Yhdessä he murhasivat ja kiduttivat kymmeniätuhansia vallankumouksellisia, toteuttivat 3. kesäkuuta 2019 tapahtuneet verilöylyt 14 istumamielenosoituksessa, joissa tuhansia teurastettiin, ja myöhemmin järjestivät lokakuun 2021 vallankaappauksen, joka hajotti siirtymähallituksen ja sieppasi siviiliministerit ja vallankumousjoukot.

Huhtikuussa 2023 puhjennut sota oli solidaarisuusverkoston mukaan väistämätön seuraus tästä epäonnistuneesta kompromissista – väkivaltainen yhteenotto kahden kilpailevan asejoukon välillä, jotka molemmat taistelivat valtion ja sen vaurauden hallinnasta.

Al-Fašir: Inhimillinen tragedia

Al-Faširin kukistuminen 27. lokakuuta 2025 tapahtui 18 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen ja sen jälkeen, kun SAF oli muutamaa kuukautta aiemmin suostunut sallimaan RSF-joukkojen paluun muilta alueilta, mukaan lukien Khartumista. Tämä edustaa katastrofaalista eskaloitumista Sudanin käynnissä olevassa sodassa.

Raportit maalaavat kuvan käsittämättömästä kauhusta:

Ainakin 1 500 – 2 000 siviiliä kuoli RSF:n vallankaappauksen ensimmäisinä päivinä heidän yrittäessään paeta.

RSF:n taistelijat hyökkäsivät hirvittävässä sotarikoksessa Saudi-Arabian synnytyssairaalaan ja ”kylmäverisesti tappoivat kaikki sieltä löytämänsä”, mukaan lukien potilaat, heidän seuralaisensa ja lääkintähenkilökunnan. Maailman terveysjärjestö WHO raportoi, että tässä yhdessä hyökkäyksessä kuoli 460 ihmistä.

Väkivaltaa on leimannut tahallinen ja järjestelmällinen tappamis- ja tuhoamiskampanja, joka on kohdistunut ei-arabien etnisiin ryhmiin, kuten zaghawa- ja masalit-väestöön, ja joka heijastelee 20 vuoden takaisia ​​julmuuksia.

Eloonjääneet raportoivat pikateloituksista, talosta taloon tehdyistä ratsioista, naisiin ja tyttöihin kohdistuneista seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksista sekä pakenevien siviilien murhista. Julki on tullut videoita, joissa RSF:n taistelijat teloittavat aseettomia miehiä.

Sudanin lääkäriliitto Iso-Britanniassa tuomitsi lausunnossaan Al-Faširin tapahtumat ”sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan” ja varoitti, että ”nämä toimet aiheuttavat välittömän ja laajamittaisen humanitaarisen katastrofin uhan”.

SAF puolestaan ​​ilmoitti vetäytyvänsä – aivan kuten se teki muissakin kaupungeissa, kuten Madanissa ja Sinjassa – vedoten RSF:n tekemiin siviilien joukkomurhiin.
– Todellisuudessa tämä ei ollut taktinen epäonnistuminen, vaan laskelmoitu poliittinen päätös, MENA Solidarity Network kirjoittaa.

– SAF päätti hylätä Al-Faširin jäljellä olevat 250 000 asukasta kohtalonsa nojaan. Antamalla RSF-joukkojen vetäytyä haastamatta muilta rintamilta SAF uhrasi vapaaehtoisesti Darfurin ja sen kansan vahvistaakseen Khartumin ja alueen hallintaansa ja suojellakseen SAF:n omaa valtaa – mikä osoitti jälleen kerran, että molemmat asejoukot palvelevat vain hallitsevan luokan etuja, eivät Sudanin kansaa.

Sudanin vastarintaliikkeen komiteat ja joukot, jotka ovat allekirjoittaneet vallankumouksellisen peruskirjan kansanvallan perustamiseksi, määrittelivät selkeän kaksoisvastuun:

Pidämme Rapid Support Forces (RSF) – janjaweed-miliisiä – ja heidän liittolaisiaan… alueellisia ja kansainvälisiä joukkoja, joita johtaa Yhdistyneet arabiemiirikunnat, täysin vastuussa näistä verilöylyistä, loukkauksista, tappamisista, ryöstöistä ja kaikista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, jotka nousevat kansanmurhan tasolle.

Ratkaisevaa on, että he tuomitsivat yhtä jyrkästi armeijan roolin siviilien pettämisessä:

Pidämme myös armeijan johtoa… vastuullisena siitä, että se hylkäsi velvollisuutensa suojella aseettomia siviilejä ja jätti heidät yksin kohtaamaan janjaweed-miliisin fasismia. Heidän toimistaan ​​– joukkojen mobilisoinnista, sodan kärjistämisestä… ja siviilien pakottamisesta kantamaan näiden päätösten kustannukset – on tullut jatkuva ja harkittu kaava.

Karu totuus on, että Darfurin alueella tapahtuva ei ole äkillinen tragedia, vaan jatkoa Sudanin sotilashallinnon eri tasoilla ja vaiheissa Sudanissa tekemille vuosikymmenten rikoksille; se on vuosikymmeniä kestäneen poliittisen ja taloudellisen laiminlyönnin, resurssikilpailun sekä valtion tukeman ja sijaisväkivallan tulosta.

Globaali imperialismi ja maan jakamisen uhka

– Sudanin sota ei ole pelkästään kahden aseellisen ryhmittymän välinen sisäinen konflikti – se on kriisi, jota ruokkivat ja pahentavat globaalien ja alueellisten suurvaltojen ahneus ja strategiset edut, MENA Solidarity Network sanoo.

– Kilpailevien asevoimien välisenä kamppailuna alkanut tilanne on kehittynyt sijaissodaksi, jossa imperialistiset valtiot ja naapurihallitukset kilpailevat Sudanin kullan, luonnonvarojen, hedelmällisen maan ja sen kriittisen aseman hallinnasta Punaisellamerellä.

Ryhmä	Ulkomaiset tukijat	Intressit
Nopean tuen joukot (RSF)	Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE): Ensisijainen tukija, joka tarjoaa edistyneitä aseita (mukaan lukien kiinalaisvalmisteisia droneja), taloudellista tukea ja logistisia reittejä. Venäjä: Wagner-ryhmä tarjoaa sotilaallista tukea vastineeksi pääsystä Sudanin tuottoisiin kultakaivoksiin. Libya (Haftar) ja Tšad: Toimivat logististen keskuksina ja kanavina aseille ja taistelijoille.	Kultakaivosten, maatalousmaan ja strategisen pääsyn Punaisellemerelle ja Saheliin hallinta.
Sudanin asevoimat (SAF)	Egypti: Tarjoaa sotilaallista ja poliittista tukea etelärajansa ja Niilin vesivarojen vaikutusvaltansa turvaamiseksi. Turkki: Toimitti Bayraktar TB2 -drooneja, jotka vahvistivat SAF:n ilmavoimaa. Iran ja Saudi-Arabia: Tarjoavat vaihtelevassa määrin sotilaallista ja taloudellista tukea kilpailijoiden vastustamiseksi ja alueellisen vaikutusvallan turvaamiseksi.	Säilyttää perinteisen sotilashallinnon otteen valtiosta ja taloudesta ja varmistaa maan ja strategisten resurssien hallinnan.

Yhdysvaltain ja Euroopan hallitukset antavat rituaalinomaiset tuomionsa ”molemmille osapuolille”, mutta ne tukevat edelleen näitä samoja asejoukkoja alueellisten liittolaistensa ja agenttiensa kautta. Aseet ja raha virtaavat vapaasti Persianlahden monarkioista ja naapurihallinnoista varmistaen, että sotakoneistoa täydennetään jatkuvasti. Samat hallitukset, jotka rahoittivat ja auttoivat rakentamaan RSF:ää niin kutsutun Khartumin prosessin mukaisesti – vastineeksi Euroopan rajaturvallisuudesta – ja pyrkivät pysäyttämään vallankumouksen sen alusta vuonna 2018 lähtien, toimivat nyt puolueettomina rauhanvälittäjinä. Heidän todellinen huolenaiheensa ei ole Sudanin kansan kärsimys, vaan alueellisen järjestyksen säilyttäminen, joka suojelee voittoja, kauppareittejä ja luonnonvarojen ryöstöä.

– Tämä on imperialismia nykymuodossaan – ei menneisyyden suoraa siirtomaavaltaa, vaan asiakkaiden, sopimusten ja kaaoksen kautta tapahtuvaa herruutta. Maailmanvaltojen ei enää tarvitse pystyttää lippujaan; ne säilyttävät vallan rahoittamalla niitä, jotka suojelevat heidän etujaan inhimillisistä uhreista riippumatta.

MENA Solidarity Networkin mukaan tämä kansainvälinen sekaantuminen ei ole ainoastaan ​​pitkittänyt sotaa, vaan myös ajaa maata aktiivisesti kohti hajoamista.

– Al-Faširin kukistuminen antaa RSF:lle lähes täydellisen hallinnan laajasta Darfurin alueesta, joka on lähes Ranskan kokoinen. RSF on jo perustanut rinnakkaisen ”rauhan ja yhtenäisyyden hallituksen” hallinnoimaan alueitaan Darfurista käsin, kun taas SAF:n johtama hallitus toimii Port Sudanista Punaisellamerellä. Kummallakaan näistä niin kutsutuista hallituksista ei ole legitimiteettiä tai kansansuosiota.

– Tämä tosiasiallinen jako, joka jakaa maan itä-länsi-jakoa pitkin, on skenaario, jota jotkut alueelliset toimijat pitävät nyt hyväksyttävänä lopputuloksena, ja se heijastaa Libyan jakautumista. Samaan aikaan molemmat asejoukot jatkavat uusien joukkojen luomista ja aseistamista, mikä kiihdyttää Sudanin pirstaloitumista ja repii yhteiskuntaa kappaleiksi, muuttaen sodan laajaksi sisällissodaksi, joka uhkaa paitsi Sudania myös koko aluetta.

– Vuoden 2024 puoliväliin mennessä pelkästään itäisissä osavaltioissa oli jo ainakin 22 asejoukkoa SAF:n ja RSF:n joukkojen lisäksi – luku, joka on vain kasvanut sodan kiihtyessä ja vanhan hallinnon jäänteiden vaatiessa yleisön mobilisointia. Militarisointi hallitsee nyt Sudanin arkea, jättäen tavalliset ihmiset kantamaan vallan, voittojen ja ulkomaisen ahneuden ajaman sodan raskaimmat kustannukset.

– Sudanin tragedia on karu oppitunti vallankumouksen, vastavallankumouksen ja imperialismin dynamiikasta. Maailma on pettänyt Sudanin kansan osoittamalla apatiaa ja alistumista tuhon ja joukkomurhien edessä. Ratkaisu tähän kriisiin ei tule tukemalla yhtä asejoukkoa toista vastaan ​​eikä samojen voimien epäonnistuneista diplomaattisista aloitteista, jotka ruokkivat sotaa.

– Ammattiyhdistysaktiiveina, sosialisteina ja kaikkina oikeudenmukaisuuteen uskovina vastauksemme on perustuttava luokkapohjaiseen, internationalistiseen politiikkaan, joka muovasi vuoden 2018 vallankumouksen. Tämä tarkoittaa:

• Vaadimme hallituksiltamme kaiken asemyynnin ja tuen lopettamista sotiville asejoukoille ja niiden alueellisille tukijoille.
• Kampanjoimme paljastaaksemme yritysten ja valtioiden roolin Sudanin sodasta hyötymisessä ja sen resurssien ryöstämisessä.
• Vahvistamme sudanilaisten työläisten, ammattiyhdistysten, naisjärjestöjen, hätäkeskusten ja vastarintakomiteoiden ääniä, jotka vaativat siviilihallintoa, vastuullisuutta ja asejoukkojen purkamista – ei tyhjiä teknokraattisia siirtokuntia, jotka jättävät armeijan ja turvallisuuskoneiston koskemattomiksi.
• Rakennamme koordinoitua kansainvälistä työväen solidaarisuutta: solidaarisuusmielenosoituksia, ammattiliittojen aloitteita, parlamentaarisia kysymyksiä, varainhankintaa keskinäisen avun edistämiseksi ja suoraa tukea väärinkäytöksiä dokumentoiville sudanilaisille kansalaisyhteiskunnan ryhmille.
• Yhdistämme sudanilaisten työläisten ja vallankumouksellisten kamppailun omiin taisteluihimme sotaa, säästötoimia ja rasismia vastaan ​​kotimaassa.

Helsingin Kansalaistorilta lähtenyt mielenosoitusmarssi osoitti solidaarisuutta Sudanin kansalle.

Sudanissa on kärsitty kansanmurhasta ja raa’asta väkivallasta yli kaksi vuotta, mikä on johtanut 40 000 ihmisen kuolemaan ja 12 miljoonan ihmisen pakkosiirtoon.

El-Fasher-kaupunkia Sudanin Darfurissa on saarrettu 500 päivää, minkä takia 177 000 siviiliä — mukaan lukien 130 000 lasta — on vaarassa saarron sisällä. Vain kahden viime päivän aikana 2000 siviiliä on tapettu.

– Me emme pysy hiljaa. On aika toimia, osoittaa solidaarisuutta sudanilaisille, ja vaatia rauhaa ja oikeutta Sudanin kansalle.

Sudanin opettajien komitea, yksi Sudanin itsenäisistä ammattiliitoista, käynnisti kampanjan Sudanin sodan lopettamiseksi heinäkuun lopussa, kertoo MENA Solidarity Network -sivusto.

Kampanjan tavoitteena on vahvistaa sodan torjuvien ja rauhaa vaativien opettajien ääntä.

– Me, Sudanin opettajien komitea, olemme käynnistäneet kampanjan sodan lopettamiseksi iskulauseella ”Opettajat ovat rauhan puolestapuhujia ja sivilisaatioiden rakentajia”. Kampanja on saanut laajaa tukea kansalaisyhteiskunnalta, mukaanlukien ammattiliitoilta ja poliittisilta puolueilta. Tämä vastaus saa meidät jatkamaan ponnistelujamme, kunnes tämä sota päättyy.

Sudanin konflikti alkoi huhtikuussa 2023 Sudanin asevoimien (SAF) ja Nopeiden tukijoukkojen (RSF) välillä. SAF että RSF eivät vain taistele keskenään, vaan ne pyrkivät murskaamaan vuoden 2018 vallankumouksen, joka vaati siviilijohtoista hallitusta ja sotilashallinnon lopettamista Sudanissa.

Tällä hetkellä 10 Sudanin 14:sta osavaltiosta on aktiivisia sota-alueita. Kymmeniä tuhansia on kuollut ja yli 10 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Terveys- ja koulutusjärjestelmät ovat melkein romahtaneet, ja tehtaat, maatalous ja muut tuotantovälineet ovat tuhoutuneet. Ay-aktiiveista, aktivisteista ja vallankumouksellisista voimista on tullut taistelevien osapuolten ensisijaisia ​​kohteita.

YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan Sudan on yksi maailman suurimmista pakolaisten, elintarviketurvan ja lasten kriiseistä. Kaiken kaikkiaan yli 20 prosenttia Sudanin väestöstä on paennut kotoaan meneillään olevan sodan vuoksi joko sisäisesti tai rajojen yli.

– Sudanin sodalla on ollut tuhoisa vaikutus maan koulutusjärjestelmään. UNICEFin mukaan lähes 19 miljoonaa lasta on nyt poissa koulusta. Konflikti on johtanut kolmen miljoonan kuusivuotiaiden koulun aloittamisen myöhästymiseen ja pysäyttänyt kouluun ilmoittautumisen sodan alusta huhtikuussa 2023, kertoo Sami Al-Baqir, Sudanin opettajien komitean tiedottaja.

– Koska kouluissa on pääasiassa enintään 1,2 miljoonaa oppilasta vuosittain, yli kaksi kolmasosaa lapsista on vaarassa menettää koulutuksen. Noin miljoona opiskelijaa odottaa loppukokeita. Yli 6 000 koulua on muutettu maan sisäisten pakolaisten turvakodiksi. Lisäksi kouluja on käytetty sotilastukikohtina, hyökkäysten kohteena ja jopa väliaikaisina hautauspaikkoina intensiivisten taistelujen aikana, erityisesti Khartumissa.

– Yli 350 000 opettajaa on ollut ilman palkkaa 16 kuukauden ajan, ja koulutarvikkeita on tuhottu tai ryöstetty.

Aiemmin Sudanissa sotaa vastaan on aloittanut kampanjan useista ammattiliitoista koostuva ammattiyhdistysrintama.

Sudanin yhdeksi rintamaksi liittynyt ay-liike on julkaissut peruskirjansa ja valtakunnallisen julistuksen, joissa vaaditaan sodan lopettamista, asevoimien edustajia pois politiikasta ja todellista kansanvaltaa. Sudanissa sota kahden armeijan välillä on jatkunut huhtikuusta 2023.

Julkaisusta kerrottiin tiedotustilaisuudessa, joka pidettiin sunnuntaina 30. kesäkuuta, uutisoi Peoples Dispatch -julkaisu.

Sudanin uusi ammattiyhdistysrintama kertoo, että se perustettiin puuttuakseen kansalaisyhteiskunnan pirstoutumiseen, sen resurssien ja viestinnän puutteeseen yhdistämällä ammattiliittojen äänet ja linjaamalla selkeästi prioriteetit infrastruktuurin rakentamiseksi ja tavoittamiseksi kaikkiin maan kaupunkeihin ja alueisiin. Rintama uskoo, että kansalaisyhteiskunnan yhdistäminen alkaa sitä edustavien ammattiliittojen yhdistämisestä.

Rintama asetti konferenssin aikana selkeitä tavoitteita, joihin kuuluu työskentely nykyisen sodan lopettamiseksi, oikeudenmukaisen, kattavan ja kestävän rauhan luominen Sudanissa, humanitaarisen avun pääsyn helpottaminen kaikille sodasta kärsineille, tuki rikosten ja loukkausten lopettamiselle siviilejä vastaan ​​ja prosessien käynnistäminen siirtymäkauden oikeuden puolesta.

Ay-rintaman mukaan Sudanin entisen presidentin Omar Al-Bashirin syrjäyttäneen ”joulukuun vallankumouksen” vieminen loppuun on myös yksi päätavoitteista. Rintama korostaa entisen hallinnon vaikutusvallan poistamisen merkitystä kaikilta valtion sektoreilta ja yhtenäisen ammattimaisen kansallisarmeijan luomisesta sen jälkeen, kun se on puhdistettu poliittisesti sitoutuneista henkilöistä, ​​erityisesti islamilaisiin puolueisiin liittyvistä henkilöistä.

Rintama korostaa myös tarvetta rakentaa ”demokraattinen kansalaisvaltio”, joka vakiinnuttaisi lopullisesti kansandemokratian maahan. Rintama väittää, että tämän tarkoituksena on ”rakentaa instituutioita ja oikeudellista kehystä, joista Sudanin kansalaiset sopivat, vaatia lainsäädäntö-, valvonta- ja valvontaneuvostojen muodostamista siirtymäkauden aikana ensisijaisena tavoitteena sekä oikeuslaitosten ja julkishallinnon uudelleenjärjestelyä ja uudistamista.”

Rintama vaatii myös kaikkien sotilaallisten joukkojen vetäytymistä poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta, sotilaallisten johtajien sulkemista pois kaikista tulevista poliittisista tehtävistä ja syytteeseen asettamiseen kaikista rikoksista, joita lailliset joukot ovat tehneet entisen hallinnon kaatumisen jälkeen, sekä kaikista tehdyistä rikoksista. Sen lisäksi entisen hallinnon turvallisuusapparaatit on hajotettava.

Ay-liikkeellä suuri rooli kansan toiminnassa

Sudan on käynyt läpi monia tärkeitä poliittisia kausia, joiden aikana ammattiliitoilla on ollut merkittävä rooli kansan toiminnan johtamisessa.

Pitkään jatkunutta brittiläistä siirtomaavaltaa seurasivat epädemokraattiset sotilashallinnon aikakaudet, joita leimasivat sotilasvallankaappaukset ja aseelliset selkkaukset ainoana keinona poliittiseen muutokseen.

Ay-liikkeellä oli roolinsa lokakuun 1964 vallankumouksessa, joka päätti Ibrahim Abboudin diktatuurin, ja Sudanin kansannousussa maaliskuussa 1985.

Al-Bashirin hallinto hajotti ammattiliitot ja muut ammatilliset yhdistykset, koska heillä oli vaikutusvaltaa joukkojen mobilisoimisessa, vuosi sen jälkeen, kun se oli ottanut valtaan sotilasvallankaappauksessa kesäkuussa 1989. Al-Bashirin hallinto perusti uusia ammattiliittoja, jotka koostuivat hallintoa kannattavista jäsenistä korvatakseen vanhat liitot.

Kun Al-Bashirin hallinto kaadettiin vuonna 2019, asetettiin siirtymäkauden hallitus, joka jakoi vallan armeijan kanssa ja hajotti entiseen hallintoon liittyvät ammattiliitot osana Sudanin lakiuudistuksia.

Lokakuussa 2021 sotilasvallankaappaus hajotti maan vallanjakohallituksen, mikä murskasi toiveet rauhanomaisesta vallanvaihdosta Al-Bashirin kukistamisen jälkeen. Vallankaappausta johtanut sotilaskomentaja Abdel Fattah Al-Burhan antoi vallan ottamisen jälkeen määräyksen hajottaa ammattiliitot, seuraten Al-Bashirin toimia.

Sota kahden armeijan välillä

Sota asevoimien välillä alkoi huhtikuussa 2023 Sudanin armeijan (SAF) komentajien ja Nopeiden tukijoukkojen (RSF) komentajan välisten kiistojen jälkeen joukkojen yhdistämisestä armeijaan.

Konfliktin ytimessä on taistelu Sudanin turvallisuussektorin ja sitä kautta valtion itsensä hallinnasta. Sotilashallitukset ovat hallinneet maata suurimman osan itsenäisyyden jälkeisestä ajasta hyödyntäen syrjäisten alueiden väestöä. Aina kun jotkut noiden syrjäytyneiden ryhmien jäsenet kapinoivat, Sudanin hallitukset delegoivat etnisiä miliisejä ja puolisotilaallisia joukkoja osallistumaan taisteluihin.

Entinen presidentti Omar al-Bashir käytti näitä voimia luodakseen kilpailua turvallisuussektorilla ja siten pitääkseen armeijan kurissa ja estääkseen sitä haastamasta hänen hallintoaan.

RSF-joukot muodostettiin alunperin eliminoimaan kapinallisryhmiä Darfurissa ja toimimaan rajavartijoina tietyillä alueilla. Valtio tunnusti ne vuonna 2013, ja organisaatiosta kasvoi merkittävin Sudanin puolisotilaallisista voimista.

Vuonna 2019 RSF osallistui yhdessä SAF:n kanssa presidentti Omar al-Bashirin hallinnon kaatamiseen.

Nyt RSF:n johtaja Mohamed Hamdan Dagalo, joka tunnetaan nimellä Hemedti, tähtää Sudanin ehdottomaan hallintaan ja oman valtakuntansa perustamiseen.

Tilannetta on sanottu sisällissodaksi ja toisaalta sodaksi kahden armeijan kenraalin, Hemedtin ja al-Burhanin välillä. Saksalaisen tutkijan Gerrit Kurtzin mukaan tulisi pikemminkin puhua ”sodasta suurten armeijoiden ja heidän liittolaistensa välillä siviiliväestön kustannuksella” tai maan ”militarisointisodasta”.

Ulkovallat sekaantuneet sotaan

Myös monet ulkovallat ovat sekaantuneet sotaan, joka on herättänyt ajatuksia sijaissodasta. SAF:lle lähetetään aseita Egyptistä ja Iranista. RSF-järjestöä rahoitetaan ja tuetaan poliittisesti Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallitsijoiden toimesta.

RSF:llä on myös useita maa-alueita uraanin ja kullan louhintaan Pohjois-Sudanin alueilla, joita järjestö käyttää mineraalien salakuljetukseen Sudanin ulkopuolelle. He omistavat myös monia yrityksiä Sudanissa ja maan ulkopuolella.

RSF:n komentajalla on yhteisiä etuja Venäjän kanssa, joka antaa sotilaallista apua vastineena kullan salakuljetuksesta Venäjälle.

Ukrainan erikoisjoukot ovat puolestaan sotineet Khartoumissa SAF:n puolesta ja venäläisiä palkkasotureita vastaan.

Sota Sudanissa on aiheuttanut massiivista tuhoa ja hävitystä huhtikuusta 2023 lähtien. Yli 14 000 ihmistä on kuollut, 33 000 muuta haavoittunut ja 11 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kotiseudultaan. Sudanista on tullut maailman suurin pakolaiskriisi.

Konfliktin osapuolet, SAF ja RSF ovat sodan aikana käyttäneet nälänhätää aseena siviilejä vastaan. Humanitaarinen apu on estetty ja sadonkorjuukausi on häiriintynyt, mikä voi johtaa laajaan nälänhätään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) julkaiseman raportin mukaan.

◾️ The burning and destruction of one the biggest towers in the center of the capital Khartoum. pic.twitter.com/OPj5nZkyqR

— ذوالكــفـل ® (@HkZuk) November 8, 2023

RSF on raporttien mukaan tappanut ja raiskannut tuhansia ihmisiä, ryöstellyt, polttanut ja tuhonnut monia kyliä ja kaupunkeja. He ovat pidättäneet viattomia kansalaisia, polttaneet valtion laitoksia, kauppoja ja varastaneet kansalaisten autoja ja pommittaneet sairaaloita ja terveyskeskuksia ja suorittaneet paljon muita rikoksia.

Monimutkaisen konfliktin ratkaisu näyttää vaikealta. Siitä huolimatta Sudanin ammattiyhdistysrintama on innokas taistelemaan todellisen demokratian puolesta ja asevoimien politiikkaan osallistumista vastaan iskulauseella ”kansan valta”, keinona päästä eroon meneillään olevasta sodasta asevoimien kahden osan välillä.