Haagissa Alankomaissa tuhannet täyttivät kaupungin kadut sunnuntaina tulevaa NATO-huippukokousta vastaan voimakkaassa kansainvälisen solidaarisuuden hengessä.
Sotilasliitto NATOn valtionpäämiesten valmistautuessa huippukokoukseensa mielenosoitus Haagissa kiinnitti huomiota länsivaltojen lisääntyvään militarisoitumiseen ja tukeen käynnissä oleville konflikteille.
Ennen marssia kuultiin puheenvuoroja, joissa arvosteltiin voimakkaasti NATOn ajamaa sotilasmenojen kasvattamista ja militarismia. Myös käynnissä oleva kansanmurha Palestiinassa ja Yhdysvaltain laittomat iskut Iraniin saivat puheissa jyrkän tuomion – mukaanlukien iranilaisilta tahoilta, jotka vastustavat Iranin hallitusta.
– NATOn huippukokouksen aattona haluamme tehdä näkyväksi, että sotapolitiikkaa, asemenoja ja militarisointia vastustetaan laajalti, järjestäjät sanoivat.
– Sen sijaan, että investoisimme miljardeja puolustukseen, vaadimme investointeja terveydenhuoltoon, ilmastoon, toimeentulon turvaamiseen, asumiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
– NATO osaltaan lisää maailmanlaajuista epävakautta, kärjistää konflikteja ja heikentää demokraattista päätöksentekoa. Tämä mielenosoitus on voimakas kannanotto: rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.
Mielenosoitus alkoi Koekampin puistosta ja jatkui marssina monien symbolisten kohteiden ohi Rauhanpalatsille, josta palattiin keskusrautatieaseman läheisyyteen.
Tapahtuman koollekutsujana toimi järjestöjen ja puolueiden koalitio De Tegentopcoalitie. Koalitioon kuuluu useita edistyksellisiä ja anti-imperialistisia järjestöjä Alankomaissa, mukaan lukien Vallankumouksellinen sosialistinen puolue ja sen nuorisojärjestö ROOD, De Nieuwe Vredesbeweging, BIJ1-puolue ja Stop Wapenhandel.
Radikaali italialainen ammattiliitto USB on tänään lakossa sotaa, uudelleenaseistautumista ja Melonin hallituksen sotataloutta vastaan.
– Yhteisen eurooppalaisen puolustuksen asevarustelukilpailu ja NATOn menojen kasvattaminen jopa 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta on ajamassa maamme romahdukseen: sopimusten uusimiset eivät kata inflaatiota, teollisuuskriisit pahenevat ja lisääntyvät, työläiset köyhtyvät yhä enemmän, liitosta tiedotetaan.
– Sotapolitiikasta kieltäytyminen tarkoittaa myös hallituksemme yhteyksien tuomitsemista Israelin valtioon, joka jatkaa kansanmurhaa Palestiinassa ja ajaa kauhistuttavaa kansainvälistä eskalaatiota. Yritykset, kuten Euroopan johtava asevalmistaja Leonardo S. p. A., rikastuvat konfliktitilanteesta ja jatkavat miljoonakauppoja Israelin ja NATOn sotakoneiston kanssa.
USB:n järjestäytynyt työväki kokoontuu tänään aivan Leonardon toimistojen edessä Roomassa, Napolissa, Torinossa, Firenzessä ja Cataniassa. Genovassa sen sijaan kulkue alkaa satamasta, jossa ihmiset ovat viime päivinä mobilisoituneet Israelin armeijalle tarkoitettujen aseiden salakuljetusta vastaan. Muilla aukioilla on kaupunkikohtaisia, mutta myös alakohtaisia teemoja.
Lakkopäivän jälkeen lauantaina 21. kesäkuuta klo 14 Piazza Vittoriolla Roomassa järjestetään suuri valtakunnallinen mielenosoitus, jossa työläiset kaikkialta maasta voivat esittää vastalauseensa uudelleenaseistumispolitiikkaa, NATOa sekä Palestiinan kansanmurhaa kohtaan ja palkkojen nostamisen puolesta.
Rautatietyöläinen Anasse Kazib joutuu tänään Ranskassa oikeuteen sosiaalisen median julkaisuista, joissa hän ilmaisi solidaarisuuttaan Palestiinaa kohtaan. Kazibia puolustamaan on noussut laaja puoluerajat ylittävä tukijoiden liike.
Anasse Kazib on rautatietyöläinen, ay-aktiivi ja Révolution Permanente (RP) -julkaisun/poliittisen järjestön tiedottaja. Häntä syytetään ”terrorismin puolustamisesta” julkaistuaan Twitterissä viestin, jossa hän ilmaisi solidaarisuuttaan Palestiinan kansaa kohtaan. Jos hänet tuomitaan, häntä uhkaa jopa seitsemän vuoden vankeusrangaistus ja mahdollinen jopa 100 000 euron sakko.
Kazibin mukaan hänet kutsuttiin kuultavaksi erityisesti kolonialismin ja apartheidin tuomitsevien twiittien sekä EU-viranomaiselle osoitetun lainaustwiitin vuoksi, jossa sanottiin tuen Israelille tarkoittavan ”heidän olevan teurastajien puolella”.
– He esittivät minulle useita twiittejä, jotka olin julkaissut erityisesti 7. lokakuuta ja sitä seuraavina päivinä palestiinalaisten tukemiseksi. Kahden tunnin ajan minua kuulusteltiin pohjimmiltaan poliittisesti, Kazib kertoi Jacobin-lehdelle.
Poliisi kysyi Kazibilta: ”Mitä ’palestiinalaisten vastarinta’ merkitsee sinulle?”; ”Mitä apartheid tarkoittaa?”; ”Mitä mieltä olet Fatahista? Palestiinan vapautusjärjestöstä?”
– He esittivät minulle erilaisia kysymyksiä, joista useimmat olivat poliittisesti suuntautuneita.
Satoja tuomittu Ranskasta mielipiderikoksista
”Terrorismin puolustuksen” syyte pohjaa sananvapautta rajaavaan lakiin, joka on peräisin Francois Hollanden presidenttikaudelta vuonna 2014 säädetystä rikoslaista ja joka kieltää ”suoraan yllyttämästä terroritekoihin tai puolustamasta niitä julkisesti”. Tämän lain mukaan syytettä varten ketään ei tarvitse syyttää terroritekojen tekemisestä tai terroritekojen aineellisesta tukemisesta. Pelkkä puhe, jonka hallitus on epämääräisesti määritellyt ”terrorismin puolustukseksi”, riittää syytteeseen asettamiseen.
Ranska on jo tuominnut satoja ihmisiä sen jälkeen, kun epädemokraattinen lakimuutos lisättiin lakiin vuonna 2014. Ranskan nykyisen presidentin Emmanuel Macronin johdolla lakia on käytetty useiden vasemmistolaisten henkilöiden kimppuun, jotka ovat ilmaisseet solidaarisuuttaan Palestiinan kanssa. Muita kuulusteltavaksi kutsuttuja merkittäviä henkilöitä ovat Jean-Luc Mélenchon, yhden Ranskan tunnetuimmista vasemmistopuolueista johtaja, sekä ranskalais-palestiinalainen poliitikko Rima Hassan. Vaikka Hassania vastaan ei ole käyty virallista oikeudenkäyntiä, häntä vastaan nostetut oikeustoimet ovat antaneet maan äärioikeistolle mahdollisuuden vaatia hänen Ranskan kansalaisuutensa peruuttamista.
Kazibia vastaan esitetyt syytteet ovat yksi äärimmäisimmistä esimerkeistä siitä, miten hallitus käyttää lakia vaientaakseen Palestiinan asialla olevaa aktivismia. Ranskan valtio myöntää, että Kazibilla ei ole yhteyksiä terroristijärjestöihin eikä hän ole osallistunut terrorismiin liittyviin tekoihin, ja vainoaa häntä yksinkertaisesti sillä perusteella, että hänen puheensa loukkaa Israelin valtiota ja sen kannattajia.
Laaja kampanja puolustaa Kazibia
Kazib on taistellut syytteitä vastaan yli vuoden ajan. Eikä kamppailu ole uutta ay-aktiiville, sosialistiselle aktivistille ja Ranskaan muuttaneiden marokkolaisten maahanmuuttajien pojalle. Hän syntyi Sarcellesissa, Pariisin työväenluokkaisessa esikaupungissa, ja on työskennellyt yli vuosikymmenen ajan junanvaihtajana SNCF:ssä, Ranskan suurimmassa rautatieyhtiössä. Hän organisoi rautatietyöläisiä vuonna 2018, kun Ranskan valtio yritti yksityistää suuria osia valtion omistamasta rautatieverkosta. Hän on myös osallistunut historiallisiin kamppailuihin, kuten Keltaliiviliikkeeseen ja vuosien 2019 ja 2023 lakkoihin Macronin eläkeuudistustoimia vastaan.
Kazib ja RP yrittävät nyt taistella syytteitä vastaan laajan demokraattisen kampanjan avulla. He toivovat voivansa osoittaa, että Palestiinan liikkeen sorto on kansainvälinen trendi ja että vastarinta tätä sortoa vastaan on erottamaton osa laajempaa taistelua Palestiinan vapautuksen puolesta. Viime vuonna he levittivät avointa kirjettä, jossa tuomittiin Palestiinan puolustajien sorto. Kirje on saanut yli 1000 allekirjoitusta vasemmistolaisilta johtajilta, älymystöltä ja aktivisteilta.
Kuten RP asian ilmaisee lausunnossaan: ”Tämän kasvavan sorron edessä – ja poliittisista erimielisyyksistä huolimatta – on tärkeää, että seisomme solidaarisesti Anasse Kazibin, hänen tovereidensa ja kaikkien niiden kanssa, jotka on otettu [sortotoimien] kohteeksi Palestiinan tukemisesta. Lait, jotka pitävät poliittista ilmaisua rangaistavana rikoksena ja rinnastavat solidaarisuuden Palestiinalle terrorismiin, ovat poliittisen sorron välineitä. Tässä yhteydessä Anasse Kazibin ja hänen tovereidensa vapauttaminen on ratkaiseva taistelu laajemmalle solidaarisuusliikkeelle. Käyttäkäämme 18. kesäkuuta Révolution Permanente -aktivistin oikeudenkäyntiä tilaisuutena tuomita valtion sorto sekä Ranskassa että ympäri maailmaa.”
On sanomattakin selvää, että jos Ranskan valtio onnistuu tuomitsemaan Kazibin siitä että on kannattanut avoimesti Palestiinan vastatarintaa, sillä on lamauttava vaikutus Palestiina-liikkeelle koko maassa ja hyvin todennäköisesti koko Euroopassa. Jos Ranska pystyy asettamaan palestiinalaismieliset henkilöt syytteeseen tällä tavalla, on vain ajan kysymys, milloin antirasistiset aktivistit, ympäristönsuojelijat tai muut kohtaavat samanlaista vainoa.
Vetoomuskirjeen ohella liike Kazibin tueksi on järjestänyt mielenosoituksia esimerkiksi Ranskan konsulaatilla New Yorkissa. Tänään hänen tukijansa kokoontuvat Pariisissa.
Satamatyöläiset Euroopan rannikolla ovat jatkaneet solidaarisuuden osoittamista Palestiinan kansalle varmistamalla, että Israeliin matkalla olevaan rahtialukseen ei kyetä toimittamaan sotilasvarusteita.
Sen jälkeen kun sotilaskuljetus estettiin Ranskassa paikallisten satamatyöläisten toimesta, useat eurooppalaiset satamien ammattiliitot Kreikassa ja Italiassa ovat jälleen vahvistaneet, ettei kuljetus tule onnistumaan myöskään heidän satamissaan.
Kuljetuksen epäonnistuttua Marseillessa isralilaisen ZIM-yhtiön kontainerialus Era on yrittänyt löytää satamaa Italiasta. Genovan satamakaupungissa laiva sai vastaansa ay-aktiivien protestin, ja laiva jatkoi sataman etsimistä.
Eilen myös Salernon satamassa järjestettiin mielenosoitus, joka johti Eran jälleen siirtymään uuteen satamaan Scillassa. Myös Scillassa laiva sai vastaansa USB-ammattiliiton koolle kutsuman mielenosoituksen.
Mielenosoitus sotilaskuljetusta vastaan Salernossa.
Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto ETF on antanut lausunnon, jossa se tukee satamatyöläisten toimia.
– ETF seisoo täysin solidaarisuudessa jäsentensä ja kollegoidensa kanssa, ja peruskirjamme ja pitkäaikaisten periaatteidemme mukaisesti vahvistamme horjumattoman sitoutumisemme rauhaan.
– Työläisten viimeaikaiset toimet – mukaan lukien lailliset mielenosoitukset ja kieltäytymiset sotilaslastin käsittelystä – ovat korostaneet sotien lopettamisen ja rauhan ylläpitämisen kasvavaa kiireellisyyttä. Nämä omantunnon teot ansaitsevat tunnustusta ja suojelua, eivät sortoa.
– Tuomitsemme jyrkästi kuljetustyöntekijöiden, mukaan lukien satamatyöläisten, kriminalisoinnin, jota heihin kohdistetaan väkivallan vastustamisen ja rauhan vaatimisen takia. Työläisiä, jotka toimivat kansainvälisen solidaarisuuden ja humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, ei tule rangaista.
– ETF ja sen jäsenjärjestöt kaikkialla Euroopassa painottavat: rauhan tarve on kiireellinen eikä siitä voida neuvotella. Sotaa ei saa koskaan normalisoida. On aika kuunnella työväen ääniä, puolustaa ihmisoikeuksia ja rakentaa oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon ja rauhaan perustuva tulevaisuus.
Suuren ranskalaissataman työläiset kieltäytyivät keskiviikkona lastaamasta Israeliin tarkoitettua konekiväärien varaosia sisältävää konttia sanoen, etteivät he osallistu Israelin hallituksen harjoittamaan kansanmurhaan.
Ranskan Golfe de Fosin satamatyöntekijöiden ammattiliitto CGT kertoo, että se oli saanut ilmoituksen suunnitellusta Eurolinksin (marseillelainen asealan yritys) lavojen kuljetuksesta kontilla 5. kesäkuuta Marseille-Fos-sataman kautta Israelin Haifan satamaan. 19 lavan lähetys sisälsi 14 tonnia osia konekivääreihin, joita Israelin armeija käyttää palestiinalaisväestön joukkomurhan jatkamiseen.
Kuljetus sisälsi miljoonittain osia, joilla vyösyöttöisten konetuliaseiden luodit pysyvät kiinni toisissaan.
– Rauhan puolesta, sotien lopettamisen puolesta maailmassa, kapitalistisesta riistosta vapaan yhteiskunnan puolesta, Golfe de Fosin satamatyöläiset kieltäytyvät käsittelemästä Israeliin tarkoitettuja sotilastarvikkeita.
– Toistamme sen yhä uudelleen: Golfe de Fosin satamatyöläiset eivät osallistu Israelin hallituksen järjestämään jatkuvaan kansanmurhaan. Kannatamme kansojen välistä rauhaa. Vastustamme kaikkia sotia.
Tapaus on jälleen uusi osoitus, että työväenluokalla on kyky, ellei täysin halvaannuttaa Israelin sotakoneistoa, ainakin pysäyttää sen ruokkiminen.
– Yksi asia on varma: ilman lännen aktiivista osallisuutta, ilman ammusten, aseiden, logististen välineiden, ohjusten ja polttoaineen jatkuvaa täydentämistä… Israel ei voisi käydä tätä totaalista ja terroristista sotaa, suhteetonta etnistä puhdistusta.
Fosin satamatyöläiset vaativat täydellistä boikottia Israelia vastaan, sekä diplomaattisten, taloudellisten ja sotilassuhteiden katkaisemista Ranskan ja Israelin välillä.
Kanadassa New Brunswickin provinssin työväenliitto kehottaa ammattiliittoja kieltäytymään käsittelemästä Israeliin suuntautuvia aselähetyksiä. Keskusjärjestön äskettäisessä kokouksessa Saint Johnin kaupungissa hyväksyttiin asevientikieltoa koskeva päätöslauselma postityöntekijöiden esityksestä.
Päätöslauselmassa kehotettiin paikallista ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöä julistamaan kaikki Israeliin suuntautuvat aselähetykset ”kuumaksi lastiksi”, mikä viittaa tavaroihin, joita ammattiliittoon kuuluvat työläiset kieltäytyvät käsittelemästä solidaarisuuden periaatteiden mukaisesti.
New Brunswickin työväenliitto on provinssin suurin keskusjärjestö, joka edustaa noin 40 000 jäsentä yksityisen ja julkisen sektorin ammattiliitoista.
– Työläisinä uskon, että meillä on todellakin mahdollisuus pitää pomoja ja hallituksiamme vastuullisina tavalla, johon muut ihmiset eivät voi, sanoi Kevin Levangie, postinjakaja ja alueellinen ammattiliiton edustaja, joka on mukana Labour 4 Palestine -ryhmässä.
Hän esitteli päätöslauselman Kanadan postityöntekijöiden liiton puolesta.
Hän huomautti, että satamatyöntekijät sulkivat Saint Johnin sataman vuonna 1979 estääkseen raskaan veden kuljetuksen Argentiinan reaktoriin, jota tuolloin hallitsi sotilasdiktatuuri.
Vuonna 2003 he kieltäytyivät käsittelemästä Irakiin matkalla ollutta sotilasrahtia Yhdysvaltojen hyökkäyksen aikana. Ja viime aikoina satamatyöläiset kieltäytyivät ylittämästä lakkovahtilinjaa, joka vastusti kevyiden panssaroitujen ajoneuvojen lähetystä Saudi-Arabiaan Jemenin sodassa.
Päätöslauselmassa vaaditaan myös, että New Brunswickin työväenliitto ajaisi liittovaltion tasolla asevientikieltoa Israeliin, ”riippumatta siitä, ovatko ne suoria toimituksia vai kulkevatko ne kolmannen osapuolen kautta”.
Viime vuonna silloinen ulkoministeri Mélanie Joly sanoi, että liittovaltio kieltäisi Kanadassa valmistettujen aseiden käytön Israelin Gazan alueen pommituksissa.
Aktivistien mukaan porsaanreikä kuitenkin sallii viennin jatkumisen Yhdysvaltojen kautta, joka on ylivoimaisesti maailman suurin aseiden toimittaja Israelille.
Esimerkiksi maaliskuussa Project Ploughsharesin raportissa todettiin, että Quebecissä toimiva General Dynamicsin tytäryhtiö oli tehnyt sopimuksen 78,8 miljoonan dollarin arvosta tykistöaseiden tuottamisesta Yhdysvalloille, joista osa päätyi Israeliin.
New Brunswickin aktivistit ovat myös kiinnittäneet huomiota Monctonissa sijaitsevaan tehtaaseen, joka valmistaa osia Lockheed Martinin F-35-ohjelmaan.
Yhdysvaltalaisen sotilasjätin asiakkaisiin kuuluu Israelin ilmavoimat, joka on käyttänyt hävittäjiä Gazan kaistan pommituksissaan – erityisesti pudottaakseen 2 000 paunan pommeja niin kutsutulle ”turvavyöhykkeelle” Khan Younisissa viime vuonna, jolloin Amnesty Internationalin mukaan kuoli 90 palestiinalaista.
Postialan liiton CUPW:n edustaja Levangie sanoi, että on ”vaikea spekuloida”, kieltäytyvätkö ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kuljettamasta F-35-osia Monctonista.
Hän sanoi, että lopulta kyse on siitä, että ammattiyhdistysorganisaattorit keskustelevat työläisten kanssa siitä, ”miksi heidän pitäisi ottaa riski mahdollisista kurinpidollisista toimista työpaikalla suojellakseen ihmisiä toisessa osassa maailmaa, joihin kohdistuu kansanmurha”.
New Brunswickin työväenliitto kannatti aiemmin Israelia vastaan suunnattua boikotti-, irtisanomis- ja pakotekampanjaa palestiinalaisalueiden miehityksen ja sen vuoksi, mitä kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvailleet apartheid-järjestelmäksi.
Kanadan työväen kongressi, maan tärkein työväenjärjestö, on Labour 4 Palestine -liikkeen painostuksen kohteena jotta se julistaisi kaikki israelilaiset tavarat ja palvelut ”kuumaksi lastiksi” ja kampanjoisi asevientikiellon puolesta.
Kirjoittajan mukaan on ongelmallista, että valtavirran vasemmistolainen puhe ei vie sotaa koskevaa analyysiä pidemmälle sen voivottelusta, että militarismi kaventaa demokratiaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa ”sota reaalimaailman materiaalisena ilmiönä on vasemmistolle ongelma – ja on ollut sitä jo pitkään.”
Alkajaisiksi tähän näkemykseen voi yhtyä. Moralisoinnin sijaan tarvitaan materialistista analyysiä, siis sodan materiaalisten taustojen analyysiä – vasemmistolaisittain luokka-analyysiä.
Tällaista kirjoittaja ei kuitenkaan tarjoa.
Sen sijaan hän esittää, että sota oli Karl Marxille ja sitä kautta marxilaisuudelle ”väärää tietoisuutta” joka pitää ”tiedostaa, kesyttää ja purkaa”. Hänen mukaansa marxilainen analyysi oli, että sodassa ”alistava luokkarakenteen jännite kanavoidaan yhteisön ulkopuolelle”.
Tämä ei vastaa ymmärrystäni Karl Marxin ja laajemmin marxilaisten kirjoittajien sota-analyyseistä.
Ensinnäkään marxilaisilla ei ole yhtä näkemystä sodasta yleensä – sen sijaan he tarkastelevat jokaista sotaa omana historiallisena ilmiönään ja esittävät kysymyksen: onko tämä sota taantumuksellinen – yhteiskunnallista kehitystä taaksepäin vievä – vai edistyksellinen, kuten esimerkiksi kansalliset vapautussodat kolonialismia vastaan olivat.
Kirjoittaja mainitsee Preussin-Ranskan sodan, jonka Karl Marx todella toivoi työväenluokkien kansainvälisen liiton pystyvän pysäyttämään. Tämä oli Marxin ja ensimmäisen internationaalin katsantokannassa taantumuksellinen sota – sota jossa työväenluokalla ei ollut mitään voitettavaa, vaan jossa se laitettiin ampumaan itseään, toisia työläistovereita rajan toisella puolella.
Toisekseen sota ei marxilaisille ole ensisijassa ”tietoisuuden” kysymys, väärän tai oikean, vaan on tehtävä materiaalinen analyysi sodan taustasyistä, joka erilaisia tietoisuuksia synnyttää. Porvarit ovat aina perustelleet sotiaan ”demokratian puolustamisella”, vaikka tosiasiallisesti taustalla ovat olleet taloudelliset intressit, markkina-alueet ja raaka-aineresurssit. Näin ollen sotia ei voida poistaa ”tietoisuuden” muuttamisella, vaan poistamalla se materiaalinen järjestelmä, joka tällaista kilpailua synnyttää – kapitalismi.
Seuraavaksi kirjoittaja mainitsee ensimmäisen maailmansodan, jossa toinen internationaali hajosi ”kansainvälisen työväenliikkeen sosialistien siirtyessä tukemaan omien maidensa sotaponnisteluita.” Kirjoittaja tarjoaa tähän syyksi ”nationalismin imun”.
On huomautettava, että kaikki sosialistit eivät suinkaan siirtyneet tukemaan omia porvarivaltioitaan sodassa. Oli periaatteellinen siipi sosialisteja, joita Euroopassa edustivat etunenässä Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg, jotka totesivat oikein ensimmäisen maailmansodan olevan taantumuksellinen, imperialistinen sota – jälleen sota jossa työväenluokalla ei ole kuin hävittävää. Venäjällä samaa analyysiä edustivat bolševikit. Sotaa vastustavat voimat kokoontuivat Sveitsissä Zimmerwaldin kokoukseen, ja niistä edistyksellisimmät muodostivat Zimmerwaldin vasemmiston.
Hajoamiseensa saakka kansainvälisen työväenliikkeen virallinen kanta oli edelleen marxilainen, työväenluokkien yhteistyö yli rajojen sodan lopettamiseksi. Sosiaalisovinistit, jotka menivät omien valtioidensa tueksi, ryhtyivät ”puolustamaan demokratiaa”, rikkoivat tätä yhdessä eri kokoontumisissa (Stuttgartin, Kööpenhaminan ja Baselin kongressit) sovittua kantaa vastaan. Aikalaistekstin tapahtumista voi lukea täältä.
Miksi näiden historian vaiheiden muistaminen on tärkeää? Koska nykyään elämme samankaltaisessa asetelmassa Euroopassa. Vastakkain ovat jälleen joukko porvarivaltioita, imperialistinen länsiblokki joka on järjestänyt asevoimansa omaksi sotilasliitokseen, ja taantumuksellinen Venäjän porvarivaltio liittolaisineen.
Sota näiden kahden välillä olisi mitä selvemmin sota, jossa työväenluokka tappaisi taas itseään – taantumuksellinen sota, jolla lisäksi olisi maailmanlopun ulottuvuus, ydinsodan potentiaali – yhteiskunnallisen kehityksen ei ainoastaan taannuttava, vaan kertakaikkiaan lopettava ja tuhoava potentiaali.
Venäjällä suuressa määrin juuri taantumuksellisen sodan vastaisen asenteensa vuoksi bolševikit pystyivät kumoamaan vanhan vallan ja perustamaan maailman ensimmäisen työväenvaltion. Tästä meitä muistuttaa tänään myös vankilassa Venäjällä viruva Boris Kagarlitski, tämän päivän sodan vastustaja. Vasemmisto voitti vallan olemalla periaatteellisesti omia porvarillisia sodan lietsojiaan vastaan, ei liittoutumalla porvaristonsa kanssa ”demokratian puolustamiseksi”.
* * *
Seuraavassa tekstin osiossa Tervonen jakaa nykyisen vasemmiston suhtautumistavat kahteen leiriin – liberaaleihin, jotka ovat huolissaan militarismin vaikutuksista demokratiaan ja hyvinvointiin, sekä ”tankieihin”, telaketjukommunistien perillisiin, jotka ovat jopa kehdanneet syyttää ”puolustusliitto” NATOa – nykyaikaisen läntisen imperialismin sotilaallista siipeä – Ukrainan tilanteesta.
Todenmukaisempi analyysi olisi, että suomalaisessa rauhanliikkeessä vaikuttivat todella historiallisesti sekä liberaalit että kommunistiset voimat, mutta jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta liberaalit voimat voittivat ja saavuttivat hegemonisen aseman vasemmiston rauhanpuheessa. Se, että sotilasliitto NATOa voidaan edelleen arvostella sen toiminnasta ei ole osoitus kommunistisuudesta vasemmistossa – tällaisen kritiikin voi tehdä myös liberaalilta pohjalta, jos omaa silmät tai korvat.
Pelkän liberalismin ohella saatetaan myös ajaa vanhasta muistista rauhanliikkeen Kylmän sodan aikaista ”rauhanpolitiikkaa”, joka nojaa ennen kaikkea YK:hon, ETYJ-yhteistyöhön, kansainväliseen oikeuteen ja sen mekanismeihin. Jotkut ovat jopa esittäneet sosialistisen vasemmiston tavoitteeksi kaikessa ajaa YK:n ylintä päätösvaltaa. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran enemmän täällä. Tämä ilmiö näkyy jopa Suomen marginaalisessa kommunistisessa liikkeessä – sekään ei ole nykyään kovin ”tankie”, tai liebknechtiläisen vallankumouksellinen, työväenluokkien kumouksellista antimilitarismia ajava, vaan ennen kaikkea vanhan liiton rauhanpolitiikan asiamies.
Eurooppalaisen parlamentaarisen vasemmiston rauhanretoriikka tänään todella on ”onttoa”, mutta ei siksi, että se olisi jonkin ”telaketjukommunistisuuden” ilmentymä vaan nimenomaan päinvastoin – siksi että se on liberaaliin pasifismiin ja vanhentuneeseen ”rauhanpolitiikan” muistoon itsensä pohjaavaa. Siltä puuttuu vallankumouksellinen sosialistinen eetos – marxilaisuus.
* * *
Luokka-analyysin poissaolon lisäksi toinen loistava puute tekstissä on länsimaisen imperialismin häivyttäminen kokonaan olemattomaksi ilmiöksi. Ehkä parhaiten tämä näkyy kohdassa, jossa yritetään perustella Ukrainan sodan ja Palestiinan kansanmurhan olevan itse asiassa jotenkin toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä sitä kautta, että Netanjahu ja Putin ovat liittolaisia! Mikä uskomaton historian käännös päälaelleen.
Kuka tosiasiassa on ollut Netanjahun ja hänen edeltäjiensä liittolainen Israelin valtion harjoittamassa kansanmurhassa, joka on jatkunut vähintään vuodesta 1948? Iso-Britannia, Euroopan unioni, ja tänään ennen kaikkea Amerikan Yhdysvallat. Palestiinan kansaa on murhattu nyt 600 päivää ”demokraattisen lännen” täydellä taloudellisella, sotilaallisella ja poliittisella tuella. Tästä kirjoittaja ei osaa sanoa sanaakaan, päinvastoin, hän kääntää puheen ”demokratian puolustamiseen” Venäjältä ja Kiinalta, jotka kaiken muun pahuutensa lisäksi pohjaavat fossiilitalouteen!
Tämä olisi naurettavaa, ellei se varmasti menisi joillekin läpi kuin veitsi voihin. Länsimainen imperialismiko ei pohjaa fossiilitalouteen? Puolustaako Donald Trumpin johtama länsiliittouma todella ”demokratiaa”, sitä samaa demokratiaa jota vasemmiston tulisi puolustaa? Tällainen maailmankuva on kaikessa ideologisessa sokeudessaan absurdi.
Tätä ideologisuutta alleviivaa myös kirjoittajan tekstiinsä kaivama lainaus Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiltä: ”vapauden on oltava paremmin aseistautunut kuin tyrannian.”
Hienoa! Pääsemme puhumaan Zelenskyin hallinnosta, joka on lakkauttanut maansa vasemmiston samalla kun tekee yhteistyötä äärioikeiston kanssa, sortaa ammattiyhdistysliikettä, vangitsee sodanvastustajia, ei sotatilaan nojaten pidä vaaleja, ja jonka asiamiehet päivittäin kaappaavat sotaan haluttomiaukrainalaismiehiä kaduilta, pahoinpitelevät heitä, ja pakottavat rintamalle. Tämäkö on vasemmiston käsitys ”vapaudesta” ja ”ei-tyranniasta”, jota Tervonen esittää jonkinlaiseksi esimerkiksi? Mieletöntä. Vasemmistolaisuuden kanssa tällä ei ole minkäänlaista tekemistä.
Ukrainan sota on mitä suurimmassa määrin taantumuksellinen sota – jälleen sota, jossa työväenluokkaiset ihmiset pakotetaan ampumaan toisiaan, taantumuksellisten johtajiensa ja hallitsevien luokkiensa puolesta. Se ei tarkoita Venäjän hyökkäyksen ymmärtämistä tai tukemista – se tarkoittaa, että tarvitaan vallankumouksellista defeatismia. (Olivatko Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg tankieita?)
* * *
Lopuksi kirjoittaja sotkee Li Anderssonintavoin ”antifasismin” käsitteen mukaan sotapolitiikkansa puolusteluun.
Hänen mukaansa ”[k]aikkialle tunkeva turvallisuuspuhe on käännettävissä vihreäksi ja vasemmistolaiseksi argumentiksi.” Esimerkkinä hän mainitsee sen, että ”vuodesta 2022 lähtien Eurooppa on luopunut merkittävässä määrin venäläisistä fossiilienergiasta”! Se jää tietenkin sanomatta, että samalla on ryhdytty ostamaan fossiilista energiaa Yhdysvalloista. Se on tietysti parempaa, demokraattista, läntistä fossiilista energiaa, joten asiaa on turha mainita.
Tosiasiassa kasvava militarismi on suurin yksittäinen uhka kaikelle, mitä voidaan pitää ”vihreänä” politiikkana – sen alkuperäisessä merkityksessä. Aiheesta on kirjoitettu ja sitä on tutkittu niin paljon, että kaikkia argumentteja on turha toistaa tässä. Planeettamme puolustaminen ja nykyvasemmistolaisten hokema ”kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” edellyttää väistämättä demilitarisaatiota – ja tässä ”demokraattinen” länsi suurimpana sotavarustelijana on kiistatta suurin päästöjen lähde. Tietämättöminkin ihminen ymmärtänee intuitiivisesti, etteivät panssarivaunut ja hävittäjäkoneet tupruttele ilmoille keijukaispölyä vaan ilmastonmuutosta kiihdyttäviä pakokaasuja.
Samoin militarismi on uhka kaikelle, mitä ”vasemmistolaisuus” pitää sisällään – tai sen tulisi pitää. Militaristinen ulkopolitiikka Jussi Halla-ahonlinjoilla ei ole ”antifasistista” vaan, jos sanalla on mitään merkitystä, mitä suurimmassa määrin ”autoritaarista”. Vasemmisto ei koskaan voi pärjätä olemalla parempi militaristi kuin oikeisto, sillä porvarivaltion militarismi nojaa porvariston luokkavaltaan – ja toisaalta pönkittää sitä.
Sen sijaan vasemmistolla on niin halutessaan aarrearkullinen antimilitaristisia näkökulmia vanhassa työväen perinteessä, joka nykyimperialismin aikakaudella ja työväenvaltioiden laajasti puuttuessa on taas ajankohtainen. Tälle sivulle olemme koonneet runsaasti materiaaleja sekä historiallisesta liikkeestä että tämän päivän toiminnasta.
Toivon, että jokainen joka vilpittömästi miettii kysymystä siitä, miten vasemmiston tulisi suhtautua sotaan ja rauhaan, tutustuisi jo esitettyihin vastauksiin sen sijaan, että Kansan Uutisten tavoin toimii yksisilmäisenä ja historiattomana ”länsimaailman” propagandistina – ja kaiken jälkeen jättää kuitenkin varsinaisen kysymyksen auki lukijalle.
Keskiviikkona mielenosoittajat valtasivat kadut Pohjois-Amerikan suurimman asekauppamessujen CANSECin edustalla, jossa avoimesti ostettiin ja myytiin palestiinalaisten tappamiseen käytettyä teknologiaa ja aseita.
– CANSEC ei ole vain messut – se on symboli hallituksen kieltäytymisestä toimia kansanmurhan ja tuhansien lasten ja perheiden suoratoistona lähetettävän teurastuksen edessä, sanoi yksi mielenosoittajista, Ahana.
Kanadan puolustus- ja turvallisuusteollisuusliitto CADSI isännöi 28.–29. toukokuuta järjestettyjä messuja.
Tapahtumassa kuultiin puheita korkeilta poliittisilta vaikuttajilta ja verkostoitumistilaisuus aseteollisuuden vaikutusvaltaisimmille ja kannattavimmille toimijoille. Kanadan puolustusministeri David McGuinty puhui tapahtumassa ja sitoutui kolminkertaistamaan sotilasmenot vuoden 2014 tasolta vuoteen 2030 mennessä, sotilasliitto NATOn vaatimusten mukaisesti.
Tänä vuonna CANSECissa oli yli 280 näytteilleasettajaa, mukaan lukien Lockheed Martin, Raytheon, General Dynamics ja BAE Systems. Nämä yritykset ovat vahvasti osallisina sodissa, miehityksissä ja sorrossa Palestiinasta Filippiineille.
Myös yli 50 kansainvälisen hallitus- ja sotilasvaltuuskunnan arvioitiin osallistuvan messuille. CADSIn mukaan 81 prosentilla CANSECin osallistujista on ”ostovoimaa” ja yli 78 prosenttia osallistujista on ”huippujohtajia”.
Shut Down CANSECin muodostava koalitio on ilmaissut vakavan huolensa siitä, että messut ovat aseyrityksille lähtökohta luoda suoria yhteyksiä maailmanlaajuisesti ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneisiin asevoimiin. Messuilla on mukana lukuisia yrityksiä, jotka eivät ole ainoastaan osallisia Israelin Gazan sotilaalliseen kampanjaan, vaan myös hyötyvät siitä. Niistä merkittävin on Israelin suurin asevalmistaja Elbit System. Se ylpeänä mainostaa, että sen tuotteita testataan palestiinalaisilla.
Muita Israelin asevoimiin (IDF) merkittäviä yhteyksiä omaavia näytteilleasettajia on Boeing, joka toimitti IDF:lle Gazan pommituksiin käytetyt F-15- ja F-16-hävittäjät. Myös Lockheed Martin on näiden hävittäjien ja Israelin ilmaiskuissa käytetyn F-35-mallin toimittaja.
Aseyhtiöiden näyttelyiden lisäksi CANSECissa esiintyvät ohjelmistojätit Google ja Microsoft tarjoavat IDF:lle teknistä tukea konsultoinnin ja pilvipalveluiden kautta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että Microsoftin pilvipalvelualusta Azure on listattu IDF:n kanssa tehtyihin sopimuksiin, erityisesti kieltenoppimismalleihin, jotka lukevat asiakirjoja ja tarjoavat käännöksiä. Googlen pilvipalveluita on taas raportoitu käytettävän kasvojentunnistukseen ja tiedontallennukseen palestiinalaisten joukkovalvontaa varten.
Kanadalaisille aseyrityksille ja osallisille poliitikoille on selvää, että joukkomurhat ja kansanmurhat ovat edelleen tuottoisaa liiketoimintaa, huolimatta protesteista, jotka tuomitsevat Gazan jatkuvan kansanmurhan ja Kanadan hallituksen osallisuuden näihin ihmisoikeusloukkauksiin.
– Me kaikki todistamme Kanadan osallisuutta äärimmäiseen väkivaltaan ympäri maailmaa. Palestiinan kansanmurhan tukemisesta kanadalaisiin kaivosyhtiöihin, jotka luottavat asevoimiin paikallisen vastarinnan tukahduttamiseksi Latinalaisessa Amerikassa, ja Kaakkois-Aasian militarisoivaan Intian ja Tyynenmeren alueen strategiaan – Kanadalla on rooli tavallisten ihmisten sortamisessa ja tappamisessa maailmanlaajuisesti. Täällä Kanadassa on käynnissö asunto- ja elinkustannuskriisi, ja silti hallitus asettaa etusijalle yritysten voitot ja harvojen ihmisten käsissä olevan varallisuuden.
Samaan aikaan Ottawan poliisi käytti veronmaksajien rahoja aktivistijoukkojen raakaan kohteluun ja pidätti 15 mielenosoittajaa, jotka yksinkertaisesti halusivat lopettaa Kanadan osallisuuden sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.
Joukko terveysalan ammattijärjestöjä ympäri Eurooppaa tuomitsee Israelin sotarikokset terveydenhuoltoa vastaan ja vaatii välittömiä toimia valtion pakottamiseksi tulitaukoon.
Julkaisemme alla suomeksi järjestöjen yhteisen vetoomuksen, joka on julkaistu ensin täällä.
Me, terveysalan ammattiliitot, terveydenhuoltoalan työntekijöiden järjestöt tai terveydenhuoltoalan työläiset, olemme närkästyneitä siitä, mitä tänään tapahtuu ja Gazan kaistalla on tapahtunut kuukausia. Kun Israel hyökkää tarkoituksella ambulansseja tai humanitaarisia saattueita vastaan, kun Israel järjestelmällisesti tuhoaa terveydenhuoltoinfrastruktuureja tappaen potilaita ja hoitajia, kun Israel estää kaiken humanitaarisen avun ja yrittää käyttää sitä karkotusaseena… tunnemme kauhua rajoista, jotka valtion barbaarisuus voi ylittää.
Terveydenhuollon ja humanitaarisen avun puutteesta on tullut sodan ase, jonka tarkoituksena on tuhota Palestiinan kansa. Terveydenhuollon työläisten tai alalla toimivien järjestöjen edustajina voimme vain olla raivoissamme siitä, mitä kollegamme ja palestiinalaisväestö käyvät läpi. Mutta ennen kaikkea olemme raivoissamme kansallisten ja eurooppalaisten viranomaisten toimimattomuudesta. Meillä kaikilla on verta käsissämme!
Viimeisin WHO:n raportti (5. toukokuuta 2025) osoittaa, että ainakin 686 hyökkäystä on vaikuttanut terveydenhuoltoon (infrastruktuuriin, henkilöstöön jne.), joissa on kuollut 910 ihmistä ja loukkaantunut 1 380. 122 terveydenhuollon laitosta, mukaan lukien 33 sairaalaa, ja 180 ambulanssia tuhoutuivat. Puolet kaikista terveyspalveluista toimii nyt vain osittain. Vielä 23. maaliskuuta Israelin armeija tappoi 15 avustustyöntekijää Gazan kaistan eteläosassa, jotka matkustivat ambulanssissa, joka oli täysin tunnistettavissa ja merkitty selvästi pelastusajoneuvoksi.
Maaliskuun 2. päivästä lähtien humanitaarisen avun tukkiminen on estänyt 171 000 tonnin elintarvikkeiden jakamisen Gazaan (joka riittää ruokkimaan väestöä 4 kuukaudeksi). Aliravitsemus on nyt laajalle levinnyttä, eikä vielä saatavilla olevat harvinaiset elintarvikkeet ovat liian kalliita. Israel ehdottaa avun jakamista itse ja käyttää sitä väestön pakkosiirtoon.
Sairaala- ja terveydenhuoltoinfrastruktuureihin kohdistuvat hyökkäykset, lääkintähenkilöstön joukkomurha tehtävissään ja humanitaarisen avun estäminen aseena edistääkseen väestön karkottamista ja tuhoamista: ei ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on valtion tarkoituksella tekemä sotarikos.
Eurooppa ja sen jäsenmaat eivät voi olla seisoa hiljaa sivussa. Euroopan on yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa yksiselitteisesti tuomittava nämä sotarikokset ja määrättävä välitön tulitauko Israelille. Tämän on mahdollistettava pelastus- ja humanitaarisen avun vapaa liikkuvuus ja koskemattomuus palveluille ja henkilöstölle. Tämä edellyttää sekä terveydenhuollon työntekijöiden suojelua, jotta he voivat suorittaa tehtävänsä, että ehdotonta pääsyä humanitaariseen avun ja terveydenhuollon infrastruktuurien piiriin.
Vaadimme Eurooppaa toteuttamaan kaikki tarvittavat ja riittävät toimet pakottaakseen Israelin tekemään niin. Tätä varten tärkeä, mutta riittämätön ensimmäinen askel on Israelin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen välitön keskeyttäminen.
Allekirjoittajat kehottavat ammattiliittoja ja terveydenhuollon alalla toimivia järjestöjä allekirjoittamaan tämän vetoomuksen ja liittymään 19. kesäkuuta klo 10.30 järjestettävään mielenosoitukseen Euroopan parlamentin edessä Brysselissä. He kehottavat levittämään tätä vetoomusta ja välittämään sen laajasti maittensa Euroopan parlamentin jäsenille, maidensa vaaleilla valituille edustajille ja hallituksille sekä Euroopan komissiolle.
Maanantaiaamuna 26. toukokuuta joukko itseorganisoituneita kansalaisia otti haltuun Israelin suurlähetystön edustan Yrjönkadulla. Ihmiset vaativat Israelin suurlähetystöä suljettavaksi ja diplomaattisten suhteiden katkaisua Suomen ja Israelin välillä.
Noin kello 10.30 alkaneesta mielenosoituksesta ei ilmoitettu poliisille etukäteen. Paikalla oli noin 30 henkilöä. Mielenosoitus alkoi performanssilla, jossa Israelin lippu poltettiin sekä tahrittiin verta symboloivaan punaiseen maaliin yhdessä Suomen lipun kanssa.
– Terveisiä tasavallan presidentille: Suomalaiset haluavat olla historian oikealla puolella nyt. Yhteistyö Israelin kanssa asettaa Suomen samanlaiseen rooliin, jossa se oli toisen maailmansodan aikana: natsi-Saksan liittolaisena, verta käsissään, sanoi eräs mielenosoittajista.
Eduskunnassa Palestiinan kansanmurhaa käsiteltiin torstaina 22. toukokuuta, jolloin pääministeri Orpo vakuutti SUomen hallituksen tekevän ”kaikkensa” humanitaarisen avun saamiseksi Gazan alueelle. nyt Orpon mukaan Israelin toimiet ovat rikos ihmisyyttä vastaan.
Mielenosoittajat kysyivät Orpolta, mitä konkreettista Suomi siis aikoo tehdä.
– Diplomaattisten suhteiden katkaisu olisi vahva poliittinen teko, joka osoittaisi, etteivät sana ole pelkkää helinää, mielenosoittaja kommentoi.
Esimerkiksi Bolivia katkaisi diplomaattiset suhteensa Israeliin jo marraskuussa 2023. Irlannissa Israel sulki lähetystönsä itse joulukuussa 2024.
Vaatimus diplomaattisten suhteiden katkaisemisesta ihmisoikeuksia rikkovien valtioiden kanssa ei ole uusi: esimerkiksi vuonna 1962 YK:n yleiskokous vaati jäsenmaitaan katkaisemaan diplomaattiset suhteet apartheid-politiikkaa toteuttavaan Etelä-Afrikkaan.
– Isralin toiminta ihmisyyttä vastaan on ollut tiedossa ja toimeenpantu jo 18 kuukautta sitten. Tai oikeastaan jo 20 tai 75 vuotta sitten. Miten tieto Israelin aikeesta etnisesti puhdistaa Gazan kaistale on vasta nyt kirinyt Arkadianmäelle, kysyy eräs mielenosoittajista.
Jo lokakuun 9. päivänä 2024 Israelin puolustusministeri Yoav Gallant määräsi Gazan täydelliseen saartoon katkaisten sähkön, ruoan ja polttoaineen jakelun. Gallant sanoi Israelin ”taistelevan ihmiseläimiä vastaan”.
– Suomi voi ja sen pitää itsenäisesti ja aktiivisesti ajaa pakotteita Israelia vastaan sekä tunnustaa Palestiinan valtio. Niin kauan kun Israelin kanssa tehdään minkäänlaista yhteistyötä, Suomen puheet ihmisoikeuksista ovat täysin turhia.
– Vielä Päivi Räsäselle terveisiä; itse Saatanakin itkee Israelin rikoksille.
Poliisi otti tapahtuman yhteydessä yhden henkilön kiinni ja kirjasi rikosilmoitukset ”kokoontumis- ja järjestysrikkomuksesta”. Ylen mukaan järjestysrikkomus liittyy lipun polttamiseen.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.