Palestine Action Suomi -ryhmä kohdisti toimensa Nammo-yhtiötä vastaan johtuen sen osallisuudesta Israelin suorittamaan kansanmurhaan miehitetyssä Palestiinassa.
Palestine Action Suomi on kohdistanut suoran toiminnan Nordic Ammunition Companyn (”Nammo”) toimitiloihin Vantaan Äyritiellä. Tämä on toinen kerta kun ryhmä on kohdistanut toiminnan Nammoon, sillä mikään ei ole muuttunut edellisestä kerrasta. Palestine Action Suomi -ryhmän aktivistit käyttivät punaista maalia ja rikkoivat toimistorakennuksen ikkunalasit symbolina Gazassa vuodatetulle verelle ja tuhansien palestiinalaisten elämien särkemiselle.
– Nammo on osallinen palestiinalaisten kansanmurhaan ja sen teot tukevat länsimaalaista imperialisuutta ja tarkemmin sionistista projektia. Suomen valtion on lopetettava sen suora ja epäsuora asekauppa valtion kanssa, joka tekee kansanmurhaa, joka on rikos kotimaisen ja kansainvälisen lain mukaan, Palestine Actionin edustaja toteaa.
Nammo AS perustettiin vuonna 1998 kolmen ammusfirman sulautumisen tuloksena Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Yrityksen pääkonttori on Norjassa ja sillä on toimintaa 27:llä tuotantotilalla yhdentoista valtion alueella. Israelin armeijan julkaisemat valokuva- ja videotodistusaineistot vahvistavat, että Israelin armeijan sotilaat käyttävät Nammon M72 raketinheitinsinkoja toteuttaessaan kansanmurhaa Gazassa.
Turvautuen Yhdysvaltojen tukeen aseiden tuotannon ja esimerkiksi rakettien propulsiolaitteiden kehittämisessä Nato-kumppaneille, Nammon Raufoss-ampumatarviketehdas on toiminut myös keskeisenä tuottajana Israelin käyttämille Sidewinder- rakettiohjuksille vuodesta 1961.
Yritys väittää olevansa syytön siihen miten niiden tuottamia ampumatarvikkeita käytetään ostamisen jälkeen ja ettei tämä ei riko Norjan vientivalvontaa koskevia lakeja, jotka kieltävät ampumatarvikkeiden viennin konflikti- ja sota-alueille. Kuitenkin tuhansia sen Arizonan tehtaassa valmistettuja ja jälkeenpäin Yhdysvalloille myytyjä M141 -rakettiammuksia on viety Israeliin Gazan kansanmurhan aikana.
Nammolla on selkeät yhteydet Yhdysvaltoihin Raytheon-yhtiön ja Yhdysvaltojen puolustusministeriön kautta, jotka molemmat tuottavat IDF:n päättyviä aseita. Nammo-ryhmällä on seitsemän tuotantolaitosta Yhdysvalloissa ja noin kolmas osa työntekijöistä ovat Yhdysvalloissa.
Nammo on myös solminut sopimuksen Raytheonin kanssa, jonka tarkoituksena on lisätä kiinteän rakettimoottorin tuotantolinjoja heidän Florida toimitilaan. Raytheonin presidentti sanoo olvansa ”… rakentamassa pitkäkestoisen suhteen Nammon yhdysvaltalaisen toimen kanssa jotta voimme vastata meidän kotimaisten ja kansainvälisten asiakkaittemme nykyhetkisiin sekä tulevaisuuden tarpeisiin”.
Samalla kun Israel jatkaa sen julmaa pommitusta, se myös käyttää nälänhätää kansanmurhan keinona ensin estämällä avustusta Gazaan kokonaan maaliskuussa ja sen jälkeen päästämällä pieniä määriä sisään. Tästä on seurannut satojen palestiinalaisten kuolemisesta nälkään. Israel on myös aseistanut avustusta perustamalla Gaza Humanitarian Foundationin (GHF), Yhdysvaltain tukeman avustusjärjestön, jota gazalaiset ovat kuvanneet kuolemanloukuksi.
YK raportoi, että heinäkuussa 875 ihmistä on tapettu Gazassa kun he olivat hakemassa ruokaa: 674 heistä on tapettu Gaza Humanitarian Foundation tilojen lähellä ja 201 on tapettu kun he olivat hakemassa ruokaa avustussaattueiden lähellä tai tiellä joka johtaa avustussaattueisiin.
Samalla kun Israel jatkaa kansanmurhaa ja tahallista nälkiinnyttämistä, se on myös hyväksynyt suunnitelmat miehittää koko Gaza. Äskettäin Ranska, Kanada sekä Iso-Britannia ovat tehneet lausunnot Palestiinan valtion tunnustamisesta. Valtion tunnustaminen ei ollenkaan käsittele länsimaalalaisten tekoja eli sijoituksia ja asekauppoja Israelin kanssa sekä Israelin kansanmurhan mahdollistamista, vaan tämä toimii piilottamaan länsimaalaisten osallisuutta sionistien kanssa, jotka toteuttavat kansanmurhaa ja tahallista nälkiinnyttämistä Gazassa ja suunnittelevat Länsirannikon anastamista.
Palestine Action Suomi lupaa jatkaa toimintaansa kunnes asekaupat Israelin kanssa loppuvat ja palestiinalaiset saavat kokonaisvaltaiset oikeudet, kohdistaen aktionsa yhtiöihin, jotka tekevät tai ovat osallisia kansanmurhaan sekä maanvarkauteen.
– Meidän kaikkien on toimittava palestiinalaisten oikeuksien ja henkien puolustamiseksi.
Palestine Action Suomi on suoran toiminnan ryhmä joka toimii Ison-Britannian Palestine Action ryhmän innoittamana, mutta ei ole tähän sidoksissa.
Patriarkaatti palasiksi -ryhmän järjestämä mielenosoitus vastustaa asekauppaa muun muassa Israelin kanssa sekä yhteiskunnan kiihtyvää militarisoitumista.
Mielenosoittajiat kertovat, että heidän aikeenaan on olla paikalla koko päivä ja sulkea kulku Vihtavuoren tehtaalle.
Nammo (Nordic Ammunition Company) on norjalais-suomalainen ase- ja ammustuottaja, jonka omistavat puoliksi Norjan valtio ja suomalainen Patria. Se on osa kansainvälisen aseteollisuuden rypästä, jossa yksityinen ja julkinen pääoma ovat kietoutuneet monimutkaisesti toisiinsa. Patriasta 51% omistaa Suomen valtio ja 49% norjalainen Kongsberg, joka taas on puoliksi Norjan valtion, puoliksi yksityisten sijoittajien omistama. Nammo-konsernilla on toimintaa 11 maassa.
– Nammo esittää itsensä ”puolustusteollisuuden” vastuulllisena toimijana. Aseteollisuuden vastuullisuuslupausten takan ei kuitenkaan ole muuta kuin ammottava tyhjyys, mielenosoittajat sanovat.
– Nammon tuotteet eivät ole pelkästään ”puolustukseen” – niitä käytetään autoritaaristen hallintojen pönkittämiseen ja siviilejä vastaan aseellisissa konflikteissa.
Räikeimmästä päästä on konsernin harjoittama asevienti kansanmurhaa toteuttavaan Israeliin. Vuoden 2023 loka-marraskuussa Nammo vei Israeliin Arizonan tehtailtaan 1800 M141-sinkoa sekä Espanjan Palenciasta lähes miljoonan euron arvosta ammuksia. Lisäksi israelilaisten sotilaiden on nähty käyttävän Gazassa Nammon M72-sinkoja, joita valmistetaan ainoastaan yhtiön Norjan Raufossin ja Arizonan tehtailla.
Vuonna 2024 norjalaiset aktivistit estivät pääsyn yhtiön Raufossin pääkonttorille protestoidakseen näitä asetoimituksia vastaan. Tuolloin yhtiö kuitenkin kiisti lainkaan vievänsä aseita Israeliin.
Patrian toimitusjohtaja ja Nammon hallituksen puheenjohtaja Esa Rautalinko kommentoi asiaa Norjan julkisen mediayhtiö NRK:n löydettyä maaliskuussa 2025 uusia todisteita M141-sinkojen käytöstä Rafahissa: hän ei näe mitään ”moraalista ongelmaa” yhtiöiden toiminnassa.
Suomessa Nammo-konserniin kuuluu kaksi yhtiötä: Nammo Lapua Oy ja Nammo Vihtavuori Oy. Tehtaita sillä on Lapuan ja Laukaan ohella Sastamalassa, ja uusi tehdas on rakenteilla Jyväskylän Seppälänkankaalle. Yhtiö hyötyy voimakkaasti meneillään olevasta asevarustelun kiihtymisestä ja geopoliittisista jännitteistä.
Nammo Vihtavuori Oy keskittyy ruudin valmistukseen. Kotimaisen käytön lisäksi yhtiöllä on voimassaolevat asevientiluvat Ruotsiin, Ranskaan ja konsernin omalle tehtaalle Norjaan. Lisäksi yhtiö vie ruudin valmistusteknologiaa Yhdysvaltoihin.
Nammo Lapua Oy:n vientikohteiden listalta taas löytyy useita niin sanottuja länsimaita, joilla on pitkä historia sotilaallisesta sekaantumisesta entisten siirtomaidensa tai muuten vain etupiirikseen katsomiensa alueiden konflikteihin. Hylsyjä, luoteja ja käsikranaattaja viedään Yhdysvaltoihin, patruunoita esimerkiksi Ranskaan ja Iso-Britanniaan.
Patruunoita viedään Suomen hallituksen hyväksynnällä myös suuria osia Kurdistanista miehittävään Turkkiin ja brutaaliiin Jemenin sotaan osallistuneisiin Arabiemiraatteihin. Suomalainen ”puolustustarvikeyhtiö” on lisäksi hankkinut luvan viedä 250 000 luotia ja 100 000 patruunaa Bahrainiin. Testikäyttöön patruunoita on annettu myös Kuwaitin ja Omaninautoritaarisille monarkioille.
Nimestään huolimatta Nammo Lapua Oy ei rajoita toimintaansa Lapualle, vaan toimii lisäksi Vihtavuoressa. Yhteensä Nammo-yhtiöllä on Vihtavuoren yksikössä nyt noin 220 työntekijää, ja tarkoituksena on palkata lähivuosina vielä 60 lisää.
– Ymmärrämme, että pienellä paikkakunnalla uudet teolliset investoinnit tuovat monelle toivoa paremmasta tulevaisuudesta, eikä kritiikkimme ole suunnattu Nammon tuotannon työntekijöitä kohtaan. Päinvastoin: tahdomme myös kutsua tehtaan työntekijöitä ja ammattiyhdistysliikettä mukaan kritisoimaan konsernin toimintaa, aktivistit toteavat.
– Yleisesti ympäri maailmaa tarvitaan ihmisille turvattua toimeentuloa, joka ei ole riippuvaista tappamisvälineiden tuotannosta, saati viennistä ihmisoikeuksia polkeviin ja hyökkäyssotia käyviin maihin.
Brysselin lentokentän maapalveluyritys Alyzian työläisiä edustavat ammattiliitot ovat kehottaneet johtoa lopettamaan palvelujen tarjoamisen israelilaiselle lentoyhtiölle El Alille ja kaikille muille Israeliin tai Israelista lentäville lentoyhtiöille.
Yhtiön johdolle lähettämässään kirjeessä ammattiliittojen edustajat vaativat, että työntekijöille annetaan mahdollisuus kieltäytyä näiden lentojen matkatavaroiden tai rahdin käsittelystä. Tämä seuraa Brussels Airlinesin päätöstä jatkaa lentoja Tel Aviviin keskiviikkona 13. elokuuta. Ammattiliittojen mukaan suunnitelman tulisi edetä vain henkilöstön täysin vapaaehtoisella osallistumisella.
Belgialaisten ammattiliittojen kanta on osa kasvavaa liikettä Euroopan ilmailualalla, joka vastustaa Israelin sotilasoperaatiota Gazassa. Ranskassa lentokenttäammattiliitot ovat vaatineet aseiden toimitusten lopettamista Israeliin Pariisin Charles de Gaullen lentokentän kautta.
Brussels Airlines on vahvistanut, että lennot Tel Aviviin liikennöidään ”vapaaehtoisten miehistöjen” voimin.
Alyzian ammattiliitot, mukaan lukien Pulse, CNE ja ACV-CSC Transcom, totesivat virallisessa yhteislausunnossaan:
– Lokakuusta 2023 lähtien Gazassa ja Länsirannalla on ollut käynnissä kansanmurha palestiinalaisväestöä vastaan. Vakavat humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen oikeuden loukkaukset jatkuvat. Tästä huolimatta jotkut lentoyhtiöt ovat päättäneet jatkaa lentoja Tel Aviviin (TLV). Jäsenjärjestömme kieltäytyvät osallistumasta näihin operaatioihin. Emme palvele näitä lentoja.
Ammattiliitot väittivät, että sotarikoksista syytettyjen israelilaisten virkamiesten tai sotilaiden vapaan matkustamisen salliminen Brysselin kautta on mahdotonta hyväksyä, ja muodostivat kieltäytymisensä ”moraalisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen” eikä uskonnon tai etnisyyden kysymykseksi.
He lupasivat vastustaa ”kaikenlaisia rasismin, antisemitismin ja terrorismin muotoja”, mutta lupasivat puolustavansa ”kansainvälistä oikeutta ja ihmisarvoa”.
Lausunto päättyi: ”Kun poliitikot vuodattavat krokotiilinkyyneleitä Gazan asukkaiden kohtalosta, työläiset ryhtyvät toimiin. Yhdessä me seisomme. Lentoja Tel Aviviin ei käsitellä niin kauan kuin kansanmurha Gazassa jatkuu.”
Israel iski 13. kesäkuuta alkaen laittomasti moniin kohteisiin Iranissa, kutsuen iskuja ”ennaltaehkäiseviksi”. 22. kesäkuuta Yhdysvallat liittyi samaan rintamaan ja hyökkäsi Iranin ydinkohteisiin, joka on kaikkien kansainvälisten säädöksien vastaista. Yhteensä iskuissa on kuollut satoja viattomia iranilaisia siviilejä. Iran on puolestaan vastannut pommittamalla kohteita Israelissa ja äskettäin Yhdysvaltain sotilastukikohtia Qatarissa ja Irakissa.
Suomen valtio ja Euroopan unioni eivät ole kyenneet tuomitsemaan liittolaistensa sotarikoksia, kiinnittäen sen sijaan huomion Iranin olemattomaan ydinaseeseen. Vaikka ns. länsiblokki puhuu ”sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä” silloin kun se sattuu olemaan hyödyllistä, käytännössä oman blokin rikkomuksille kansainvälistä oikeutta vastaan löytyy aina tukea.
Lännen kannanotoissa on myös vaadittu Iranin ”paluuta diplomatiaan”, joka on absurdia, koska Iranin valtio oli jo käymässä neuvotteluja Israelin hyökätessä.
Työväen antimilitaristit liittyy iranilaiseen työväkeen tuomitessaan nämä vaarallista epävakautta ja tuhoa aiheuttavat iskut. Sodan hinnan joutuvat lopulta aina maksamaan tavalliset ihmiset, joiden toimeentulo kapitalismissa on muutenkin jatkuvan epävarmuuden lähde. Jos kansainvälinen oikeusjärjestelmä toimisi, Israel ja Yhdysvallat olisi tuomittu kaikkialla yksiselitteisesti sotarikollisesta toiminnasta.
Järjestelmän ollessa kuitenkin kyvytön estämään lännen imperialistista ja uuskolonialistista yksinvaltiutta, joudumme asettamaan toivomme vääryyttä vastustaviin kansanjoukkoihin kaikkialla maailmassa. Yhdessä meillä on voimaa vastustaa sotaa ja viattomien teurastusta silloinkin, kun valtiomme eivät sitä halua tehdä.
Loppu taantumuksellisille hyökkäyssodille! Loppu lännen imperialismille! Eläköön rajat ylittävä työväenluokan solidaarisuus!
Radikaali italialainen ammattiliitto USB on tänään lakossa sotaa, uudelleenaseistautumista ja Melonin hallituksen sotataloutta vastaan.
– Yhteisen eurooppalaisen puolustuksen asevarustelukilpailu ja NATOn menojen kasvattaminen jopa 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta on ajamassa maamme romahdukseen: sopimusten uusimiset eivät kata inflaatiota, teollisuuskriisit pahenevat ja lisääntyvät, työläiset köyhtyvät yhä enemmän, liitosta tiedotetaan.
– Sotapolitiikasta kieltäytyminen tarkoittaa myös hallituksemme yhteyksien tuomitsemista Israelin valtioon, joka jatkaa kansanmurhaa Palestiinassa ja ajaa kauhistuttavaa kansainvälistä eskalaatiota. Yritykset, kuten Euroopan johtava asevalmistaja Leonardo S. p. A., rikastuvat konfliktitilanteesta ja jatkavat miljoonakauppoja Israelin ja NATOn sotakoneiston kanssa.
USB:n järjestäytynyt työväki kokoontuu tänään aivan Leonardon toimistojen edessä Roomassa, Napolissa, Torinossa, Firenzessä ja Cataniassa. Genovassa sen sijaan kulkue alkaa satamasta, jossa ihmiset ovat viime päivinä mobilisoituneet Israelin armeijalle tarkoitettujen aseiden salakuljetusta vastaan. Muilla aukioilla on kaupunkikohtaisia, mutta myös alakohtaisia teemoja.
Lakkopäivän jälkeen lauantaina 21. kesäkuuta klo 14 Piazza Vittoriolla Roomassa järjestetään suuri valtakunnallinen mielenosoitus, jossa työläiset kaikkialta maasta voivat esittää vastalauseensa uudelleenaseistumispolitiikkaa, NATOa sekä Palestiinan kansanmurhaa kohtaan ja palkkojen nostamisen puolesta.
Israelin hyökättyä Iraniin ja tilanteen eskaloituessa vaarallisesti joukko iranilaisia työläisten ja eläkeläisten järjestöjä ottaa yhdessä kantaa sotaa ja sitä lietsovaa politiikkaa vastaan.
– Iranin työväestö, mukaan lukien työläiset, opettajat, sairaanhoitajat, eläkeläiset ja muut palkansaajat, ei ole koskaan hyötynyt sodasta, militarisoinnista, ilmapommituksista tai vallan ja riiston politiikasta, eivätkä he tule koskaan hyötymäänkään, kannanotossa todetaan.
– Israelin sotilasiskut, mukaan lukien satojen kohteiden pommitukset eri puolilla Irania, avaininfrastruktuurista ja teollisuusalueista jalostamoihin ja asuinalueisiin, ovat osa aggressiivista sota-agendaa. Tämän hintaa maksavat tavalliset ihmiset, erityisesti työväenluokka, ihmishenkien menetyksinä, toimeentulon menettämisenä ja päivittäisenä turvattomuutena.
– Israelin väitteet siitä, ettei se tunne vihamielisyyttä Iranin kansaa kohtaan, ovat räikeää valhetta ja poliittista propagandaa. Vielä eilen Israelin puolustusministeri uhkasi ”polttaa Teheranin”. Trumpin ja muiden Yhdysvaltain virallisten edustajien toistuvat uhkaukset sekä länsivaltojen täysi tuki tällaisille toimille ovat vain lisänneet jännitteitä ja tuhoa alueella.
– Israelin ja Yhdysvaltojen hallitukset ovat Gazan jatkuvan kansanmurhan ja lukemattomien muiden julmuuksien johtavia toteuttajia kaikkialla alueella ja maailmassa. Kansainväliset elimet, kuten Yhdistyneet Kansakunnat, jotka teeskentelevät rauhanturvaamista, mutta pysyvät hiljaa näiden rikosten edessä, ovat osallisia globaalissa herruusjärjestelmässä. Kapitalistinen maailmanjärjestys voittoa tavoittelevine logiikoineen ja imperialistisine valtakeskuksineen on sodan, humanitaarisen katastrofin ja ekologisen romahduksen taustalla.
– Iranin työväenluokka ei ainoastaan hyödy sodasta mitään, vaan myös joutuu suoraan sen seurausten kohteeksi. Jatkuvat pakotteet, valtavat määrärahat sotilasmenoihin ja vapauksien tukahduttaminen vain syventävät köyhyyttä, tehostavat sortoa ja aiheuttavat lisääntyvää nälkää, kuolemaa ja miljoonien ihmisten siirtymistä pakolaisiksi.
– Meillä, Iranin itsenäisinä työntekijöiden ja ruohonjuuritason järjestöinä, ei ole harhaluuloja siitä, että Yhdysvallat tai Israel aikovat tuoda meille vapautta, tasa-arvoa tai oikeudenmukaisuutta, aivan kuten meillä ei ole harhaluuloja Iranin islamilaisen tasavallan sortavasta, interventionistisesta, sotaa lietsovasta ja työläisten vastaisesta luonteesta.
– Iranilaiset työläiset ja sorretut ovat vuosikymmenten ajan maksaneet kovan hinnan – vankiloita, kidutusta, teloituksia, irtisanomisia, uhkauksia ja pahoinpitelyä – vaatiessaan perusoikeuksia ja ihmisarvoista elämää. Meiltä evätään edelleen perusoikeudet järjestäytyä, kokoontua ja puhua vapaasti. Iranin työläiset ja raatava väestö ovat perustellusti raivoissaan ja vieraantuneita hallinnosta ja sen suojelemasta kapitalistiluokasta, joka on kerännyt valtavan vaurauden neljän vuosikymmenen aikana pakottamalla voimaan jatkuvan turvattomuuden ja riistämisen tilan. Kaikki Iranin työläisten, naisten, nuorten ja sorrettujen sortamisesta ja murhista vastuussa olevat on saatettava oikeuden eteen kansan itsensä toimesta.
– Taistelumme on sosiaalinen ja luokkataistelu, joka perustuu omaan valtaamme ja jatkaa viimeaikaisten kansannousujen kehityskulkua ”leivästä, työstä, vapaudesta” ”naiseen, elämään, vapauteen”. Se on taistelu, joka on linjassa kansainvälisen työväenluokan ja kaikkien oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja tasa-arvoon sitoutuneiden voimien kanssa.
– Nykyisen sotapolun jatkuminen tuo mukanaan vain lisää tuhoa, peruuttamattomia ympäristövahinkoja ja uusia inhimillisiä tragedioita. Iranin työväenluokka ja maan marginalisoitu enemmistö, kuten muiden alueen maiden sorretut kansat, ovat tämän todellisuuden pääasiallisia uhreja.
– Kehotamme kaikkia ammattiliittoja, ihmisoikeusryhmiä, sodanvastaisia liikkeitä, ympäristöaktivisteja ja rauhanpyrkijöitä ympäri maailmaa nostamaan yhtenäisen äänen vaatien sodan, pommitusten, viattomien ihmisten teurastamisen ja ympäristön tuhoamisen välitöntä lopettamista. Pyydämme heitä tukemaan Iranin kansan ja muiden alueen kansojen kamppailuja kansanmurhan, militarismin ja autoritaarisen sorron lopettamiseksi.
– Lähi-idän kansat tarvitsevat kiireellisesti loppua katastrofaalisille valtataisteluille alueellisten ja globaalien voimien välillä ja kestävän rauhan luomista, joka perustuu ruohonjuuritason organisoitumiseen, joukkojen osallistumiseen ja demokraattiseen itsemääräämisoikeuteen.
– Ei sodalle – ei sotaa lietsovalle politiikalle! Välitön tulitauko on kiireellinen vaatimuksemme.
Tiistaina julkaistun kannanoton ovat allekirjoittaneet Teheranin ja lähiöiden linja-autoyhtiön työntekijöiden syndikaatti, Haft Tappeh -sokeriruokoyhtiön työntekijöiden syndikaatti, Khuzestanin eläkeläiset, Eläkeläisten yhtenäisyysryhmä, Koordinointikomitea työntekijäjärjestöjen perustamiseksi ja Eläkeläisten solidaarisuusryhmä.
Satamatyöläiset Euroopan rannikolla ovat jatkaneet solidaarisuuden osoittamista Palestiinan kansalle varmistamalla, että Israeliin matkalla olevaan rahtialukseen ei kyetä toimittamaan sotilasvarusteita.
Sen jälkeen kun sotilaskuljetus estettiin Ranskassa paikallisten satamatyöläisten toimesta, useat eurooppalaiset satamien ammattiliitot Kreikassa ja Italiassa ovat jälleen vahvistaneet, ettei kuljetus tule onnistumaan myöskään heidän satamissaan.
Kuljetuksen epäonnistuttua Marseillessa isralilaisen ZIM-yhtiön kontainerialus Era on yrittänyt löytää satamaa Italiasta. Genovan satamakaupungissa laiva sai vastaansa ay-aktiivien protestin, ja laiva jatkoi sataman etsimistä.
Eilen myös Salernon satamassa järjestettiin mielenosoitus, joka johti Eran jälleen siirtymään uuteen satamaan Scillassa. Myös Scillassa laiva sai vastaansa USB-ammattiliiton koolle kutsuman mielenosoituksen.
Mielenosoitus sotilaskuljetusta vastaan Salernossa.
Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto ETF on antanut lausunnon, jossa se tukee satamatyöläisten toimia.
– ETF seisoo täysin solidaarisuudessa jäsentensä ja kollegoidensa kanssa, ja peruskirjamme ja pitkäaikaisten periaatteidemme mukaisesti vahvistamme horjumattoman sitoutumisemme rauhaan.
– Työläisten viimeaikaiset toimet – mukaan lukien lailliset mielenosoitukset ja kieltäytymiset sotilaslastin käsittelystä – ovat korostaneet sotien lopettamisen ja rauhan ylläpitämisen kasvavaa kiireellisyyttä. Nämä omantunnon teot ansaitsevat tunnustusta ja suojelua, eivät sortoa.
– Tuomitsemme jyrkästi kuljetustyöntekijöiden, mukaan lukien satamatyöläisten, kriminalisoinnin, jota heihin kohdistetaan väkivallan vastustamisen ja rauhan vaatimisen takia. Työläisiä, jotka toimivat kansainvälisen solidaarisuuden ja humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, ei tule rangaista.
– ETF ja sen jäsenjärjestöt kaikkialla Euroopassa painottavat: rauhan tarve on kiireellinen eikä siitä voida neuvotella. Sotaa ei saa koskaan normalisoida. On aika kuunnella työväen ääniä, puolustaa ihmisoikeuksia ja rakentaa oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon ja rauhaan perustuva tulevaisuus.
Suuren ranskalaissataman työläiset kieltäytyivät keskiviikkona lastaamasta Israeliin tarkoitettua konekiväärien varaosia sisältävää konttia sanoen, etteivät he osallistu Israelin hallituksen harjoittamaan kansanmurhaan.
Ranskan Golfe de Fosin satamatyöntekijöiden ammattiliitto CGT kertoo, että se oli saanut ilmoituksen suunnitellusta Eurolinksin (marseillelainen asealan yritys) lavojen kuljetuksesta kontilla 5. kesäkuuta Marseille-Fos-sataman kautta Israelin Haifan satamaan. 19 lavan lähetys sisälsi 14 tonnia osia konekivääreihin, joita Israelin armeija käyttää palestiinalaisväestön joukkomurhan jatkamiseen.
Kuljetus sisälsi miljoonittain osia, joilla vyösyöttöisten konetuliaseiden luodit pysyvät kiinni toisissaan.
– Rauhan puolesta, sotien lopettamisen puolesta maailmassa, kapitalistisesta riistosta vapaan yhteiskunnan puolesta, Golfe de Fosin satamatyöläiset kieltäytyvät käsittelemästä Israeliin tarkoitettuja sotilastarvikkeita.
– Toistamme sen yhä uudelleen: Golfe de Fosin satamatyöläiset eivät osallistu Israelin hallituksen järjestämään jatkuvaan kansanmurhaan. Kannatamme kansojen välistä rauhaa. Vastustamme kaikkia sotia.
Tapaus on jälleen uusi osoitus, että työväenluokalla on kyky, ellei täysin halvaannuttaa Israelin sotakoneistoa, ainakin pysäyttää sen ruokkiminen.
– Yksi asia on varma: ilman lännen aktiivista osallisuutta, ilman ammusten, aseiden, logististen välineiden, ohjusten ja polttoaineen jatkuvaa täydentämistä… Israel ei voisi käydä tätä totaalista ja terroristista sotaa, suhteetonta etnistä puhdistusta.
Fosin satamatyöläiset vaativat täydellistä boikottia Israelia vastaan, sekä diplomaattisten, taloudellisten ja sotilassuhteiden katkaisemista Ranskan ja Israelin välillä.
Kanadassa New Brunswickin provinssin työväenliitto kehottaa ammattiliittoja kieltäytymään käsittelemästä Israeliin suuntautuvia aselähetyksiä. Keskusjärjestön äskettäisessä kokouksessa Saint Johnin kaupungissa hyväksyttiin asevientikieltoa koskeva päätöslauselma postityöntekijöiden esityksestä.
Päätöslauselmassa kehotettiin paikallista ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöä julistamaan kaikki Israeliin suuntautuvat aselähetykset ”kuumaksi lastiksi”, mikä viittaa tavaroihin, joita ammattiliittoon kuuluvat työläiset kieltäytyvät käsittelemästä solidaarisuuden periaatteiden mukaisesti.
New Brunswickin työväenliitto on provinssin suurin keskusjärjestö, joka edustaa noin 40 000 jäsentä yksityisen ja julkisen sektorin ammattiliitoista.
– Työläisinä uskon, että meillä on todellakin mahdollisuus pitää pomoja ja hallituksiamme vastuullisina tavalla, johon muut ihmiset eivät voi, sanoi Kevin Levangie, postinjakaja ja alueellinen ammattiliiton edustaja, joka on mukana Labour 4 Palestine -ryhmässä.
Hän esitteli päätöslauselman Kanadan postityöntekijöiden liiton puolesta.
Hän huomautti, että satamatyöntekijät sulkivat Saint Johnin sataman vuonna 1979 estääkseen raskaan veden kuljetuksen Argentiinan reaktoriin, jota tuolloin hallitsi sotilasdiktatuuri.
Vuonna 2003 he kieltäytyivät käsittelemästä Irakiin matkalla ollutta sotilasrahtia Yhdysvaltojen hyökkäyksen aikana. Ja viime aikoina satamatyöläiset kieltäytyivät ylittämästä lakkovahtilinjaa, joka vastusti kevyiden panssaroitujen ajoneuvojen lähetystä Saudi-Arabiaan Jemenin sodassa.
Päätöslauselmassa vaaditaan myös, että New Brunswickin työväenliitto ajaisi liittovaltion tasolla asevientikieltoa Israeliin, ”riippumatta siitä, ovatko ne suoria toimituksia vai kulkevatko ne kolmannen osapuolen kautta”.
Viime vuonna silloinen ulkoministeri Mélanie Joly sanoi, että liittovaltio kieltäisi Kanadassa valmistettujen aseiden käytön Israelin Gazan alueen pommituksissa.
Aktivistien mukaan porsaanreikä kuitenkin sallii viennin jatkumisen Yhdysvaltojen kautta, joka on ylivoimaisesti maailman suurin aseiden toimittaja Israelille.
Esimerkiksi maaliskuussa Project Ploughsharesin raportissa todettiin, että Quebecissä toimiva General Dynamicsin tytäryhtiö oli tehnyt sopimuksen 78,8 miljoonan dollarin arvosta tykistöaseiden tuottamisesta Yhdysvalloille, joista osa päätyi Israeliin.
New Brunswickin aktivistit ovat myös kiinnittäneet huomiota Monctonissa sijaitsevaan tehtaaseen, joka valmistaa osia Lockheed Martinin F-35-ohjelmaan.
Yhdysvaltalaisen sotilasjätin asiakkaisiin kuuluu Israelin ilmavoimat, joka on käyttänyt hävittäjiä Gazan kaistan pommituksissaan – erityisesti pudottaakseen 2 000 paunan pommeja niin kutsutulle ”turvavyöhykkeelle” Khan Younisissa viime vuonna, jolloin Amnesty Internationalin mukaan kuoli 90 palestiinalaista.
Postialan liiton CUPW:n edustaja Levangie sanoi, että on ”vaikea spekuloida”, kieltäytyvätkö ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kuljettamasta F-35-osia Monctonista.
Hän sanoi, että lopulta kyse on siitä, että ammattiyhdistysorganisaattorit keskustelevat työläisten kanssa siitä, ”miksi heidän pitäisi ottaa riski mahdollisista kurinpidollisista toimista työpaikalla suojellakseen ihmisiä toisessa osassa maailmaa, joihin kohdistuu kansanmurha”.
New Brunswickin työväenliitto kannatti aiemmin Israelia vastaan suunnattua boikotti-, irtisanomis- ja pakotekampanjaa palestiinalaisalueiden miehityksen ja sen vuoksi, mitä kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvailleet apartheid-järjestelmäksi.
Kanadan työväen kongressi, maan tärkein työväenjärjestö, on Labour 4 Palestine -liikkeen painostuksen kohteena jotta se julistaisi kaikki israelilaiset tavarat ja palvelut ”kuumaksi lastiksi” ja kampanjoisi asevientikiellon puolesta.
Kirjoittajan mukaan on ongelmallista, että valtavirran vasemmistolainen puhe ei vie sotaa koskevaa analyysiä pidemmälle sen voivottelusta, että militarismi kaventaa demokratiaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa ”sota reaalimaailman materiaalisena ilmiönä on vasemmistolle ongelma – ja on ollut sitä jo pitkään.”
Alkajaisiksi tähän näkemykseen voi yhtyä. Moralisoinnin sijaan tarvitaan materialistista analyysiä, siis sodan materiaalisten taustojen analyysiä – vasemmistolaisittain luokka-analyysiä.
Tällaista kirjoittaja ei kuitenkaan tarjoa.
Sen sijaan hän esittää, että sota oli Karl Marxille ja sitä kautta marxilaisuudelle ”väärää tietoisuutta” joka pitää ”tiedostaa, kesyttää ja purkaa”. Hänen mukaansa marxilainen analyysi oli, että sodassa ”alistava luokkarakenteen jännite kanavoidaan yhteisön ulkopuolelle”.
Tämä ei vastaa ymmärrystäni Karl Marxin ja laajemmin marxilaisten kirjoittajien sota-analyyseistä.
Ensinnäkään marxilaisilla ei ole yhtä näkemystä sodasta yleensä – sen sijaan he tarkastelevat jokaista sotaa omana historiallisena ilmiönään ja esittävät kysymyksen: onko tämä sota taantumuksellinen – yhteiskunnallista kehitystä taaksepäin vievä – vai edistyksellinen, kuten esimerkiksi kansalliset vapautussodat kolonialismia vastaan olivat.
Kirjoittaja mainitsee Preussin-Ranskan sodan, jonka Karl Marx todella toivoi työväenluokkien kansainvälisen liiton pystyvän pysäyttämään. Tämä oli Marxin ja ensimmäisen internationaalin katsantokannassa taantumuksellinen sota – sota jossa työväenluokalla ei ollut mitään voitettavaa, vaan jossa se laitettiin ampumaan itseään, toisia työläistovereita rajan toisella puolella.
Toisekseen sota ei marxilaisille ole ensisijassa ”tietoisuuden” kysymys, väärän tai oikean, vaan on tehtävä materiaalinen analyysi sodan taustasyistä, joka erilaisia tietoisuuksia synnyttää. Porvarit ovat aina perustelleet sotiaan ”demokratian puolustamisella”, vaikka tosiasiallisesti taustalla ovat olleet taloudelliset intressit, markkina-alueet ja raaka-aineresurssit. Näin ollen sotia ei voida poistaa ”tietoisuuden” muuttamisella, vaan poistamalla se materiaalinen järjestelmä, joka tällaista kilpailua synnyttää – kapitalismi.
Seuraavaksi kirjoittaja mainitsee ensimmäisen maailmansodan, jossa toinen internationaali hajosi ”kansainvälisen työväenliikkeen sosialistien siirtyessä tukemaan omien maidensa sotaponnisteluita.” Kirjoittaja tarjoaa tähän syyksi ”nationalismin imun”.
On huomautettava, että kaikki sosialistit eivät suinkaan siirtyneet tukemaan omia porvarivaltioitaan sodassa. Oli periaatteellinen siipi sosialisteja, joita Euroopassa edustivat etunenässä Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg, jotka totesivat oikein ensimmäisen maailmansodan olevan taantumuksellinen, imperialistinen sota – jälleen sota jossa työväenluokalla ei ole kuin hävittävää. Venäjällä samaa analyysiä edustivat bolševikit. Sotaa vastustavat voimat kokoontuivat Sveitsissä Zimmerwaldin kokoukseen, ja niistä edistyksellisimmät muodostivat Zimmerwaldin vasemmiston.
Hajoamiseensa saakka kansainvälisen työväenliikkeen virallinen kanta oli edelleen marxilainen, työväenluokkien yhteistyö yli rajojen sodan lopettamiseksi. Sosiaalisovinistit, jotka menivät omien valtioidensa tueksi, ryhtyivät ”puolustamaan demokratiaa”, rikkoivat tätä yhdessä eri kokoontumisissa (Stuttgartin, Kööpenhaminan ja Baselin kongressit) sovittua kantaa vastaan. Aikalaistekstin tapahtumista voi lukea täältä.
Miksi näiden historian vaiheiden muistaminen on tärkeää? Koska nykyään elämme samankaltaisessa asetelmassa Euroopassa. Vastakkain ovat jälleen joukko porvarivaltioita, imperialistinen länsiblokki joka on järjestänyt asevoimansa omaksi sotilasliitokseen, ja taantumuksellinen Venäjän porvarivaltio liittolaisineen.
Sota näiden kahden välillä olisi mitä selvemmin sota, jossa työväenluokka tappaisi taas itseään – taantumuksellinen sota, jolla lisäksi olisi maailmanlopun ulottuvuus, ydinsodan potentiaali – yhteiskunnallisen kehityksen ei ainoastaan taannuttava, vaan kertakaikkiaan lopettava ja tuhoava potentiaali.
Venäjällä suuressa määrin juuri taantumuksellisen sodan vastaisen asenteensa vuoksi bolševikit pystyivät kumoamaan vanhan vallan ja perustamaan maailman ensimmäisen työväenvaltion. Tästä meitä muistuttaa tänään myös vankilassa Venäjällä viruva Boris Kagarlitski, tämän päivän sodan vastustaja. Vasemmisto voitti vallan olemalla periaatteellisesti omia porvarillisia sodan lietsojiaan vastaan, ei liittoutumalla porvaristonsa kanssa ”demokratian puolustamiseksi”.
* * *
Seuraavassa tekstin osiossa Tervonen jakaa nykyisen vasemmiston suhtautumistavat kahteen leiriin – liberaaleihin, jotka ovat huolissaan militarismin vaikutuksista demokratiaan ja hyvinvointiin, sekä ”tankieihin”, telaketjukommunistien perillisiin, jotka ovat jopa kehdanneet syyttää ”puolustusliitto” NATOa – nykyaikaisen läntisen imperialismin sotilaallista siipeä – Ukrainan tilanteesta.
Todenmukaisempi analyysi olisi, että suomalaisessa rauhanliikkeessä vaikuttivat todella historiallisesti sekä liberaalit että kommunistiset voimat, mutta jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta liberaalit voimat voittivat ja saavuttivat hegemonisen aseman vasemmiston rauhanpuheessa. Se, että sotilasliitto NATOa voidaan edelleen arvostella sen toiminnasta ei ole osoitus kommunistisuudesta vasemmistossa – tällaisen kritiikin voi tehdä myös liberaalilta pohjalta, jos omaa silmät tai korvat.
Pelkän liberalismin ohella saatetaan myös ajaa vanhasta muistista rauhanliikkeen Kylmän sodan aikaista ”rauhanpolitiikkaa”, joka nojaa ennen kaikkea YK:hon, ETYJ-yhteistyöhön, kansainväliseen oikeuteen ja sen mekanismeihin. Jotkut ovat jopa esittäneet sosialistisen vasemmiston tavoitteeksi kaikessa ajaa YK:n ylintä päätösvaltaa. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran enemmän täällä. Tämä ilmiö näkyy jopa Suomen marginaalisessa kommunistisessa liikkeessä – sekään ei ole nykyään kovin ”tankie”, tai liebknechtiläisen vallankumouksellinen, työväenluokkien kumouksellista antimilitarismia ajava, vaan ennen kaikkea vanhan liiton rauhanpolitiikan asiamies.
Eurooppalaisen parlamentaarisen vasemmiston rauhanretoriikka tänään todella on ”onttoa”, mutta ei siksi, että se olisi jonkin ”telaketjukommunistisuuden” ilmentymä vaan nimenomaan päinvastoin – siksi että se on liberaaliin pasifismiin ja vanhentuneeseen ”rauhanpolitiikan” muistoon itsensä pohjaavaa. Siltä puuttuu vallankumouksellinen sosialistinen eetos – marxilaisuus.
* * *
Luokka-analyysin poissaolon lisäksi toinen loistava puute tekstissä on länsimaisen imperialismin häivyttäminen kokonaan olemattomaksi ilmiöksi. Ehkä parhaiten tämä näkyy kohdassa, jossa yritetään perustella Ukrainan sodan ja Palestiinan kansanmurhan olevan itse asiassa jotenkin toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä sitä kautta, että Netanjahu ja Putin ovat liittolaisia! Mikä uskomaton historian käännös päälaelleen.
Kuka tosiasiassa on ollut Netanjahun ja hänen edeltäjiensä liittolainen Israelin valtion harjoittamassa kansanmurhassa, joka on jatkunut vähintään vuodesta 1948? Iso-Britannia, Euroopan unioni, ja tänään ennen kaikkea Amerikan Yhdysvallat. Palestiinan kansaa on murhattu nyt 600 päivää ”demokraattisen lännen” täydellä taloudellisella, sotilaallisella ja poliittisella tuella. Tästä kirjoittaja ei osaa sanoa sanaakaan, päinvastoin, hän kääntää puheen ”demokratian puolustamiseen” Venäjältä ja Kiinalta, jotka kaiken muun pahuutensa lisäksi pohjaavat fossiilitalouteen!
Tämä olisi naurettavaa, ellei se varmasti menisi joillekin läpi kuin veitsi voihin. Länsimainen imperialismiko ei pohjaa fossiilitalouteen? Puolustaako Donald Trumpin johtama länsiliittouma todella ”demokratiaa”, sitä samaa demokratiaa jota vasemmiston tulisi puolustaa? Tällainen maailmankuva on kaikessa ideologisessa sokeudessaan absurdi.
Tätä ideologisuutta alleviivaa myös kirjoittajan tekstiinsä kaivama lainaus Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiltä: ”vapauden on oltava paremmin aseistautunut kuin tyrannian.”
Hienoa! Pääsemme puhumaan Zelenskyin hallinnosta, joka on lakkauttanut maansa vasemmiston samalla kun tekee yhteistyötä äärioikeiston kanssa, sortaa ammattiyhdistysliikettä, vangitsee sodanvastustajia, ei sotatilaan nojaten pidä vaaleja, ja jonka asiamiehet päivittäin kaappaavat sotaan haluttomiaukrainalaismiehiä kaduilta, pahoinpitelevät heitä, ja pakottavat rintamalle. Tämäkö on vasemmiston käsitys ”vapaudesta” ja ”ei-tyranniasta”, jota Tervonen esittää jonkinlaiseksi esimerkiksi? Mieletöntä. Vasemmistolaisuuden kanssa tällä ei ole minkäänlaista tekemistä.
Ukrainan sota on mitä suurimmassa määrin taantumuksellinen sota – jälleen sota, jossa työväenluokkaiset ihmiset pakotetaan ampumaan toisiaan, taantumuksellisten johtajiensa ja hallitsevien luokkiensa puolesta. Se ei tarkoita Venäjän hyökkäyksen ymmärtämistä tai tukemista – se tarkoittaa, että tarvitaan vallankumouksellista defeatismia. (Olivatko Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg tankieita?)
* * *
Lopuksi kirjoittaja sotkee Li Anderssonintavoin ”antifasismin” käsitteen mukaan sotapolitiikkansa puolusteluun.
Hänen mukaansa ”[k]aikkialle tunkeva turvallisuuspuhe on käännettävissä vihreäksi ja vasemmistolaiseksi argumentiksi.” Esimerkkinä hän mainitsee sen, että ”vuodesta 2022 lähtien Eurooppa on luopunut merkittävässä määrin venäläisistä fossiilienergiasta”! Se jää tietenkin sanomatta, että samalla on ryhdytty ostamaan fossiilista energiaa Yhdysvalloista. Se on tietysti parempaa, demokraattista, läntistä fossiilista energiaa, joten asiaa on turha mainita.
Tosiasiassa kasvava militarismi on suurin yksittäinen uhka kaikelle, mitä voidaan pitää ”vihreänä” politiikkana – sen alkuperäisessä merkityksessä. Aiheesta on kirjoitettu ja sitä on tutkittu niin paljon, että kaikkia argumentteja on turha toistaa tässä. Planeettamme puolustaminen ja nykyvasemmistolaisten hokema ”kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” edellyttää väistämättä demilitarisaatiota – ja tässä ”demokraattinen” länsi suurimpana sotavarustelijana on kiistatta suurin päästöjen lähde. Tietämättöminkin ihminen ymmärtänee intuitiivisesti, etteivät panssarivaunut ja hävittäjäkoneet tupruttele ilmoille keijukaispölyä vaan ilmastonmuutosta kiihdyttäviä pakokaasuja.
Samoin militarismi on uhka kaikelle, mitä ”vasemmistolaisuus” pitää sisällään – tai sen tulisi pitää. Militaristinen ulkopolitiikka Jussi Halla-ahonlinjoilla ei ole ”antifasistista” vaan, jos sanalla on mitään merkitystä, mitä suurimmassa määrin ”autoritaarista”. Vasemmisto ei koskaan voi pärjätä olemalla parempi militaristi kuin oikeisto, sillä porvarivaltion militarismi nojaa porvariston luokkavaltaan – ja toisaalta pönkittää sitä.
Sen sijaan vasemmistolla on niin halutessaan aarrearkullinen antimilitaristisia näkökulmia vanhassa työväen perinteessä, joka nykyimperialismin aikakaudella ja työväenvaltioiden laajasti puuttuessa on taas ajankohtainen. Tälle sivulle olemme koonneet runsaasti materiaaleja sekä historiallisesta liikkeestä että tämän päivän toiminnasta.
Toivon, että jokainen joka vilpittömästi miettii kysymystä siitä, miten vasemmiston tulisi suhtautua sotaan ja rauhaan, tutustuisi jo esitettyihin vastauksiin sen sijaan, että Kansan Uutisten tavoin toimii yksisilmäisenä ja historiattomana ”länsimaailman” propagandistina – ja kaiken jälkeen jättää kuitenkin varsinaisen kysymyksen auki lukijalle.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.