Yleislakko Italiassa sotabudjettia ja Melonin hallitusta vastaan – ”Irti Israelista, vapaa Palestiina”

Italia astui perjantaina yleislakkoon kolmannen kerran alle kolmen kuukauden sisällä ruohonjuuritason ammattiliiton Unione Sindacale di Basen (USB) kehotuksesta.

Yli 40 kaupungissa järjestettiin mielenosoituksia, lakkoja ja työtaistelutoimia, ja massiivisissa mielenosoituksissa vaadittiin loppua Giorgia Melonin hallituksen muotoilemalle uudelleenaseistussuunnitelmalle ja sotabudjetille.

Perjantaina työläiset korostivat, että heidän mobilisaationsa on sidoksissa sekä kotimaisten materiaalisten olosuhteiden heikkenemiseen että kansainvälisiin tapahtumiin, erityisesti palestiinalaisten kamppailuun – heidän mukaansa heidän kohtalonsa on erottamaton osa Euroopan kasvavaa sotataloutta. Lakkoon osallistuneet toistivat sitoutumisensa liittyä Roomassa lauantaina 29. marraskuuta järjestettävään valtakunnalliseen Palestiina-marssiin.

– Melonin hallituksen uudelleenaseistusbudjetti on linjassa viime vuosina harjoitetun sotaa lietsovan politiikan kanssa, mutta se edustaa myös uutta laadullista harppausta, kun julkiset palvelut uhrataan sotatalouden alttarille samaan aikaan kun inflaatio jatkaa nousuaan ja palkat ovat pysyneet paikoillaan vuosikymmeniä, ammattiliitto USB ja satamatyöläisten kollektiivi CALP kirjoittivat yhdessä lakkokehotuksessa.

– Haluamme vähintään 2 000 euron peruspalkan, eläkkeelle jäämisen viimeistään 62-vuotiaana, alihankinnan lopettamisen, lyhyemmät työajat ilman palkanmenetystä, taatut asunto-oikeudet, uusia julkisen sektorin työpaikkoja ja ilmaisen, yleisen julkisen terveydenhuollon, USB lisäsi.

– Nämä ovat kiireellisiä tarpeita uupuneessa maassa, tarpeita, jotka eivät ole yhteensopivia hallituksen sotaa lietsovan toiminnan kanssa.

Italian sosiaalinen tilanne on ”poliittinen valinta”, työläiset sanovat. Kuten muutkin Euroopan hallitukset, Melonin hallinto on liittoutunut Euroopan unionin asevarusteluohjelman kanssa.

Ammattiliittojen mukaan tämä tarkoittaa miljardeja sotilas- ja siihen liittyville aloille, samalla kun välttämättömät julkiset palvelut murenevat. CALP kuvaili uutta budjettia sellaiseksi, joka jäädyttää palkat, jättää huomiotta inflaation ja asettaa etusijalle pankit ja pääomatulot.

– Samalla kun hinnat nousevat, palkat pysyvät ennallaan ja eläkkeitä leikataan joka vuosi, kollektiivi totesi.

– Työskentelemme enemmän, ansaitsemme vähemmän ja elämme huonommin. Tämä ei ole kriisi: se on poliittinen valinta, ja työntekijät maksavat siitä.

Vaatimuksia hallituksen erottamiseksi kuultiin tämänpäiväisissä toimissa, samoin kuin kieltäytymisiä hyväksymästä siirtymistä kohti militarisointia ja asevelvollisuuden aloittamista. Ryhmät, kuten vasemmistopuolue Potere al Popolo sekä opiskelijakollektiivit CAU ja Cambiare Rotta, marssivat lakkoilevien työläisten kanssa, tukkivat teitä ja järjestivät mielenosoituksia yrityksillä, jotka aikovat hyötyä sotilasbudjeteista, kun taas terveydenhuolto ja koulutus jäävät alirahoitettuiksi.

Galician unionien konfederaatio (CIG) korosti USB:lle lähettämässään kirjeessä lakon merkitystä EU:n ReArm Europe -strategian ja äärioikeiston nousun yhteydessä.

– Hylkäämme EU:n ja sen jäsenvaltioiden edistämän politiikan, joka ruokkii sotaa lietsovaa eskalaatiota ja sitoutuu sotilasbudjettien kasvattamiseen julkisten palvelujen ja sosiaalituen kustannuksella, CIG totesi.

– Ja olemme huolissamme fasistisesta ajautumisesta, johon Eurooppa on menossa, josta Melonin hallitus on selkeä esimerkki.

Toisin kuin lokakuun yleislakossa, jossa valtavirran ay-keskusjärjestö CGIL liittyi USB:n vetoomukseen harvinaisena yhtenäisyyden hetkenä, vetoomus tämänpäiväiseen toimintaan tuli yksinomaan ruohonjuuritason ammattiliitoilta, ja CGIL suunnittelee omaa lakkoaan joulukuun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt USB:n päättäväisyyttä.

– Kolmannen yleislakon järjestäminen hieman yli kahden kuukauden sisällä ei ole päätös, jota pitäisi tehdä kevyesti tai symbolisesti, he kirjoittivat.

Sen sijaan he toistivat, että tämänpäiväisen lakon tarkoituksena oli esittää konkreettisia vaatimuksia ja vaihtoehtoja. USB lisäsi, että lakkoa ei pitäisi nähdä kertaluonteisena protestina, vaan ”tapahtumana, joka edustaa paitsi mobilisaation vaihetta, myös ratkaisevaa poliittista askelta äänen antamiseksi niille, jotka eivät saa rahat riittämään, nälkäpalkalla työskenteleville ja niille, joiden tulevaisuus murskaantuu sotien, eriarvoisuuden ja työläisiä kohtaan vihamielisen hallituksen valintojen vuoksi.

Ammattiliitto USB:n mukaan Melonin hallituksen esittämä budjettilaki on osa uudelleenaseistautumisen logiikkaa ja päätöstä ohjata Italiaa kohti sotataloutta.

– Samalla kun palkat ja eläkkeet menettävät edelleen ostovoimaansa, sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, epävarmat työsuhteet ja alipalkattu työ lisääntyvät ja yhä useammat ihmiset eivät pääse terveydenhuoltoon tai joilta evätään oikeus asuntoon, hallitus lisää dramaattisesti menoja uusien aseiden hankintaan ja tuotantoon ja pitää sotilassektoria ainoana ratkaisuna talouskriisiin.

– Itse asiassa eurooppalaista julkisen alijäämän hillitsemisen rajoitusta, johon liittyy leikkauksia palveluihin ja sosiaalimenoihin, jatketaan juuri sillä tavoitteella, että vapautettaisiin resursseja aseisiin investoimiseen.

– Työllisyysluvut peittelevät edelleen köyhyyden ja nälkäpalkkojen kasvua; henkilökohtaisen tuloveron muutokset teeskentelevät tukevansa keskiluokkaa, vaikka ne hyödyttävät vain rikkaimpia sektoreita; ja pankkien vapaaehtoiset lahjoitukset jättävät yli 100 miljardia euroa ylimääräisiä voittoja, jotka on varastettu maastamme viimeisten kolmen vuoden aikana rahoitusjärjestelmän käsiin.

Ammattiliiton mukaan sotateollisuutta ja siihen liittyviä teollisuudenaloja käytetään pakoon kapitalismin kriisistä.

– Erilaisilla sotatoimialueilla sanat ”rauha” ja ”jälleenrakennus” peittävät suurten italialaisten ja länsimaisten sementti-, energia- ja infrastruktuuriryhmien – kuten WeBuildin, Buzzi Unicemin, Cementirin, Leonardon, Ternan ja Italferrin – edut, jotka ovat valmiita hyötymään sodan tuhoista. Ukrainan ja Gazan jälleenrakennuksesta tulee harvojen asia, kun taas inhimilliset, sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset lankeavat konfliktien runtelemien kansojen maksettaviksi.

Yleislakko osoitti mieltään myös Palestiinan puolesta.

– Palestiinan puolustaminen tarkoittaa tänään sionismin, kapitalismin ja äärioikeiston välisen sopimuksen rikkomista.

USB:n mukaan Trumpin aselepo ei tunnusta palestiinalaisten oikeuksia ja sallii Israelin jatkaa ja laajentaa miehitystään palestiinalaisalueella.

– Myös muut maat, kuten Kongo ja Sudan, kokevat dramaattisia hetkiä, ja on välttämätöntä yhdistää taistelut ja rakentaa todellista intersektionaalisuutta kaikkien sorrettujen kansojen välille, kun Venezuelaa vastaan ​​​​kohdistuvan hyökkäyksen vaarat kasvavat.

– Kaikki tämä osoittaa, että imperialistinen kilpailu siirtyy yhä enemmän poliittiselta, taloudelliselta ja kaupalliselta alueelta asevoimiin. Melonin hallitus, joka tukee avoimesti NATOn menojen kasvua ja Euroopan unionin uudelleenasennusohjelmia, on aktiivinen osallistuja tässä prosessissa. Koko parlamentaarinen kirjo tukee yhteisen puolustuksen ja yhteisen eurooppalaisen armeijan tarvetta, kun ainoa puolustus sotaa vastaan ​​on aseistariisunta.

Näillä valinnoilla ei ole vain taloudellisia vaikutuksia, vaan ne myös rohkaisevat autoritaariseen siirtymään sekä yhteiskunnallisia kamppailuja vastaan ​​että hyökäten kriittistä ja riippumatonta tietoa vastaan.

&ndsah; Pohjimmiltaan käynnissä on muutosprosessi, jossa aseistumispolitiikan avulla pyritään hallitsemaan ja militarisoimaan koko yhteiskunta, jonka elinolosuhteet ovat vakavasti heikentyneet.

– Siksi meidän on kapinoitava ja asetettava mobilisaatioidemme keskiöön selkeät tavoitteet, jotka yksiselitteisesti vastaavat miljoonien työntekijöiden tarpeita ja rauhan, aseistariisunnan, tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pyrkimyksiä, joita niin monet itlaialaiset jakavat.

Marraskuun 28. päivänä ristimme kätemme ja pysäytämme kaiken yleislakolla ja 29. marraskuuta kansallisella mielenosoituksella Roomassa, seuravavin vaatimuksin:

  • Ei sotabudjetille, Palestiinan kansanmurhaan osallisen Melonin hallituksen ero
  • Kaikkien diplomaattisten, taloudellisten, akateemisten ja sotilaallisten suhteiden katkaiseminen Israelin kanssa. Vaadimme välitöntä sotilassaartoa ja divestointia kaikilta kansanmurhaan, miehitykseen ja apartheidiin osallistuneilta yrityksiltä.
  • Ei NATOn ja Euroopan uudelleenaseistautumiselle: terveydenhuolto- ja koulutusmenojen tulisi olla budjettirajoitusten ulkopuolella. Ei yhteiselle eurooppalaiselle armeijalle ja loppu Ukrainan asekuljetuksille.
  • Vaadimme kaikkien palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttamista Israelin vankiloissa, alkaen Marwan Barghouthista ja Ahmad Sa’adatista, sekä Italian vankiloissa olevien palestiinalaisten poliittisten vankien, erityisesti Anan Yaeeshin ja Ahmad Salemin, vapauttamista. Heitä syytetään Israelin miehitystä vastaan ​​​​suunnatun vastarinnan tukemisesta.

Joitakin muita yleislakon vaatimuksia olivat:

  • Italian eroamisen NATOsta puolesta
  • Imperialistista aggressiota vastaan ​kohti ​Venezuelaa
  • Sudanin kansanmurhan ja Kongon verilöylyjen lopettamien puolesta
  • 2 000 euron minimipalkka kuukaudessa. Alas aseet, ylös palkat.
  • Eläkeikä 62 ikävuoteen
  • Strategiset teollisuussektorit kansallistettava
  • Kaikki ulkomaalaiset työläiset laillistettava
  • Välttämättömien hyödykkeiden arvonlisävero poistettava
  • Pankkien voitot verotettava
  • Ei turvallisuusasetukselle, ei sosiaalisten kamppailujen tukahduttamiselle

Kreikkalaisen ay-rintama PAMEn edustajat vierailivat miehitetyllä Länsirannalla

Sunnuntaina 12. lokakuuta aamuyöllä kreikkalaiseen PAME-rintamaan kuuluvien ammattiliittojen valtuuskunta saapui Ramallahiin Länsirannalle ilmaisemaan Kreikan ammattiliittojen ja työläisten kansainvälistä tukea Palestiinan kansalle, mutta myös todistamaan omin silmin Israelin valtion miehityksen seurauksia.

Ohjelmaan sisältyi useita tapaamisia Ramallahissa ammattiliittojen sekä vankien asioita käsittelevien kansanjärjestöjen ja instituutioiden edustajien kanssa.

Valtuuskunta osallistui palestiinalaisten ammattiliittojen koordinointikehyksen laajennettuun kokoukseen ja vieraili myös itsenäisten ammattiliittojen yleisen liiton päämajassa, jossa se keskusteli energia-alan, postipalvelujen ja yksityisopettajien edustajien kanssa.

Valtuuskunta vieraili Jalazonen pakolaisleirillä Ramallahin pohjoispuolella, jossa yli 15 000 ihmistä elää tukehduttavissa olosuhteissa alle neljännesneliökilometrin alueella.

Tapaaminen pidettiin myös Palestiinan itsehallinnon työministeri Inas Al-Atarin kanssa.

PAMEn sihteeristön jäsen George Perros kertoo Rizospastis-lehdelle viidestä päivästä, jotka PAME-valtuuskunta vietti miehitetyssä Palestiinassa: tapaamisista palestiinalaisten ammattiliittojen kanssa, hetkistä, jotka järkyttivät valtuuskuntaa, miehityksen raakuudesta, jonka he näkivät läheltä, mutta ennen kaikkea taipumattoman kansan arvokkuudesta.

”Rauha” aseella uhaten

– PAMEn Palestiinan-operaatio tapahtui kriittisellä hetkellä palestiinalaisille, sillä se osui samaan aikaan Gazan ”tulitaukosopimuksen” kanssa. Sopimus, joka, kuten palestiinalaisliitot huomauttavat, tarjoaa hengähdystauon siviileille ja Gazan pitkään kärsineille ihmisille, mutta ei millään tavalla kumoa Israelin valtion jatkuvaa miehitystä ja palestiinalaisalueilla tekemiä rikoksia, Perros kertoo.

– Keskusteluissamme ammattiliitot korostivat, että tämä sopimus ei ole ratkaisu eikä askel kohti palestiinalaisten pyrkimysten puolustamista. Se on aseella uhaten toteutettu ”rauha”, joka palvelee Lähi-idän imperialistisia etuja, pääasiassa Yhdysvaltoja ja Israelia, mutta myös heidän EU- ja NATO-liittolaisiaan.

– Palestiinalaistyöläiset kokevat itse päivittäin, että sopimuksen arkkitehtien – Trumpin, Yhdysvaltain hallituksen virkamiesten ja rikollisen Netanjahun – suurten sanojen takana ”rauhasta” piilee pyrkimys vakiinnuttaa miehitys-, siirtokunta- ja syrjintäjärjestelmä, samalla kun infrastruktuurin tuhoaminen, murhat ja köyhyys jatkuvat sekä Gazassa että miehitetyllä Länsirannalla.

Palestiinalaiset ammattiliitot korostavat, että heidän kansansa taistelu jatkuu, kunnes oikeus on saavutettu, kunnes miehitys on päättynyt ja itsenäinen Palestiinan valtio on perustettu.

– Samaan aikaan he korostavat kansainvälisen luokkasolidaarisuuden merkitystä. Palestiinalaistyöläiset pitävät PAMEn ja ammattiliittojen läsnäoloa konkreettisena todisteena siitä, etteivät he ole yksin taistelussaan vapaan kotimaan puolesta, vaan osana kansojen laajempaa taistelua imperialismia, riistoa ja sotaa vastaan.

– PAME-valtuuskunnan läsnäolo Palestiinassa otettiin vastaan ​​erityisen tunteikkaasti ja lämpimästi. ”Tervetuloa toiseen kotimaahanne”, oli lause, jolla meitä tervehdittiin kaikkialla.

Jokaisessa kokouksessa, jokaisella työpaikalla, ammattiliitoissa ja pakolaisleireillä palestiinalaiset työläiset ja ammattiliittojen johtajat ilmaisivat kiitollisuutensa PAMEn järkkymättömästä, epäitsekkäästä ja johdonmukaisesta tuesta, jota ilmaistaan ​​ja tullaan ilmaisemaan paitsi sanoin, myös teoin, mobilisaatioina, mielenosoituksina, aineellisen avun keräämisenä ja kansainvälisinä interventioina.

Näiden tekojen seuraukset Palestiinassa ovat jättäneet syvän jäljen, koska palestiinalaiset näkevät, että PAMEn solidaarisuus ei rajoitu ”humanitaariseen” tukeen, vaan sillä on selkeä poliittinen ja luokkasisältö, se on ihmisten välistä solidaarisuutta kansalta toiselle, työläisten välistä solidaarisuutta yhteistä vihollista, imperialismia ja hyväksikäyttöjärjestelmää, vastaan.

Mitä kestävyys tarkoittaa

– Vierailumme aikana oli monia hetkiä, jotka jäävät lähtemättömästi mieleemme. Tarvittaisiin paljon mustetta kuvailemaan tunteita ja mielikuvia, joita koimme vierailullamme miehitetyllä Länsirannalla. Ehkä voimakkain elementti oli se, että jokaisen kädenpuristuksen, jokaisen katseen, jokaisen tarinan takana tunnistimme valtavan sielun voiman, arvokkuuden, joka ei taivu edes miehityksen, köyhyyden, sorron, menetyksen ja kuoleman raunioiden keskellä.

– Vierailumme Jalazonen pakolaisleirillä, muutaman metrin päässä laittoman Israelin siirtokunnan Beit Elin muureista, jossa yli 6 000 uudisasukasta asuu sähköaitojen, sotilastukikohtien ja piikkilangan takana ja jossa sijaitsee myös valtion murhanhimoisen sotakoneiston tukikohta, oli myös järkyttävä. Siellä tapasimme pakolaisperheitä, jotka asuivat kolmen ja neljän sukupolven ajan muutamassa neliömetrissä.

– Siellä, lasten leikkiessä seinien vieressä, joissa on julisteita ja sapluunoita miehityksen murhaamista ihmisistä, tuntee, mitä sana ”kestävyys” tarkoittaa käytännössä. Juuri tuon vierailun aikana pakolaiset järkyttivät meitä kertoessaan meille, että ”luotamme siihen, etteivät Pireuksen telakkatyöläiset anna enää luotien tulla kohti meitä ja lapsiamme”, samalla halatessaan Pireuksen työvoimakeskuksen johtajaa ja telakkatyöläisiä.

– Tulkaremissa kävimme maatilalla, jonne miehitysarmeija oli hyökännyt edellisenä yönä tarkoituksenaan pakottaa sen omistajat hylkäämään maitaan. Tämä vierailu paljasti meille suorimmalla tavalla jatkuvan murhanhimoisen väkivallan, jonka kohteeksi palestiinalaiset maanviljelijät joutuvat terroristivaltio Israelin taholta yksinkertaisesti siksi, että he haluavat viljellä maataan.

– Paikallisessa koulussa, josta on tehty tilapäinen pakolaisleiri, vastapäätä Israelin armeijan purkamia asuinalueita, tapasimme ihmisiä, joista tuli pakolaisia ​​kolmannen ja neljännen kerran omalla asuinalueellaan, omalla maallaan, jälleen juuriltaan irtautuneita sen jälkeen, kun heidät oli karkotettu Tulkaremin leiristä, jossa Israelin armeija antoi heille vain viisi minuuttia aikaa lähteä. Itkimme, kun palestiinalainen työläinen, leirin asukas, piteli sylissään kahden kuukauden ikäistä lastaan, ja sanoi meille päättäväisesti, että ”jatkamme taistelua, koska rakastamme elämää”.

Perros nostaa esiin myös tapaamisen jerikolaisten työläisten kanssa. He puhuivat vaikeuksista, mutta myös päättäväisyydestään jatkaa taistelua organisoidusti ammattiliittojensa kautta.

Miehityksen karu todellisuus

PAME-valtuuskunnan jäsenet näkivät omin silmin Israelin valtion miehitysväkivallan raakuuden. Lähetystöä yritettiin jopa terrorisoida sen lähdettyä Tel Avivista.

– Näimme omin silmin, mitä miehitys käytännössä tarkoittaa, emme abstraktina poliittisena tai diplomaattisena käsitteenä, vaan karuna, konkreettisena todellisuutena, joka läpäisee jokaisen palestiinalaisen elämän kaikki osa-alueet. Näimme miehitysarmeijan laittomuuden ja väkivallan, muurit, tarkastuspisteet, aidat, köyhyyden ja turvattomuuden, jonka väkivaltainen, murhaava ja syrjivä hallinto oli asettanut.

Palestiinalaisten jokapäiväinen elämä on jatkuvaa kamppailua itsestäänselvyyksien puolesta: miten päästä töihin ilman pidätystä tai, mikä pahempaa, murhaa, kuinka lähettää lapset kouluun ilman vaaraa, miten ylittää katu ilman aseistettujen sotilaiden pysäytystä.

Jokainen liike, jokainen teko, jopa maan viljely, käy läpi Israelin miehitysjoukkojen hyväksynnän tai mielivallan. Korkean työttömyyden vuoksi kodistaan ​​karkotettu siivooja pakotettiin työskentelemään heille.

– Hän kertoi meille, että usein uudisasukkaat kieltäytyvät maksamasta heille ja menevät jopa niin pitkälle, että uhkaavat heitä aseilla.

– Tulkaremissa, Ramallahissa, Jerikossa ja Itä-Jerusalemissa asukkaat kertoivat meille öisistä ratsioista, pidätyksistä sekä kylmäverisesti murhattujen lasten ja nuorten kuolemista.

– Jo Tel Avivista lähtiessämme lähetystöä yritettiin terrorisoida – se oli vain pieni maistiainen palestiinalaisten päivittäin kohtaamasta terrorin ja sorron koneistosta. Meitä pidettiin tuntikausia, kuulusteltiin ja omaisuutemme tarkastettiin perusteellisesti – mielivaltaisessa toimenpiteessä, johon ei ollut mitään syytä raakaa uhkailua lukuun ottamatta.

– Tällä miehityksen ja terrorin verkolla on enemmän kuin vain fyysinen ulottuvuus. Se on jatkuvaa psykologista sotaa, jonka tavoitteena on murtaa kokonaisen kansan moraali. Silti vallitsevaa ei ole fatalismi, vaan vastarinta.

Palestiinalaistyöläiset ja heidän perheensä elävät epäoikeudenmukaisuudessa, mutta he jatkavat taistelua, lastensa kouluttamista, maansa viljelemistä ja toivon ylläpitämistä.

– Eräs äiti mainitsi ylpeänä tyttärensä, joka läpäisi lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisen arvosanan opiskellessaan heidän asuinhuoneensa muutamassa neliömetrissä, ilman valoa ja ilman mitään infrastruktuuria.

Kansojen solidaarisuus on ase

– Palatakseni Kreikkaan haluamme välittää kreikkalaisille kollegoillemme, Kreikan kansalle, syvästi inhimillisen, luokkayhteistyötä korostavan ja internationalistisen viestin. Viestin, joka voidaan tiivistää muutamaan sanaan: Palestiinan kansa ei ole yksin. Kansojen solidaarisuus on ase, joka on voimakkaampi kuin murhanhimoisen Israelin valtion ja sen liittolaisten pommit.

– Se, mitä näimme Palestiinassa, ei ole ”kaukainen tragedia”, vaan elävä muistutus siitä, mitä imperialismi, sorto ja riisto tarkoittavat ja kuinka yleistä työläisten taistelu on joka puolella maapalloa. Palestiinalaiset työläiset ovat toistuvasti kertoneet meille, että he ammentavat voimaa kreikkalaisten kollegoidensa kannasta, PAMEn ja luokkaliittojen marsseista, lakoista, iskulauseista, julistuksista ja toimista, kuten satamatyöläisten saarrosta sotatarvikkeiden kuljetuksissa murhanhimoisen valtion sotateollisuudelle.

– Välitämme siis viestin, joka kehottaa vahvistamaan tätä solidaarisuutta entisestään. Muuttamaan sen painostukseksi Kreikan hallitusta kohtaan, joka osallistuu aktiivisesti Yhdysvaltojen, NATOn ja EU:n imperialistisiin suunnitelmiin ja tukee murhanhimoista Israelin valtiota, katkaisemaan kaikki taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset suhteet siihen ja panemaan välittömästi täytäntöön Kreikan parlamentin vuonna 2015 tekemän yksimielisen päätöksen tunnustaa Palestiinan valtio vuoden 1967 rajoilla, jonka pääkaupunkina on Itä-Jerusalem. Löytämään ilmaisun työpaikoilla, ammattiliitoissa, kaduilla iskulauseella: ”Yksikään kansa ei ole vapaa niin kauan kuin Palestiinan kansa voihkii miehityksen alla.”

– Tämän tehtävän kokemus vahvisti varmuuttamme siitä, että taistelu elämän ja vapauden puolesta on yksi ja yhteinen kaikille kansoille imperialismia, hyväksikäyttöä, pakolaisuutta ​​ja sotaa vastaan.

– Ja kuten palestiinalaiset ammattiyhdistysaktiivit meille sanoivat: ”Kun työläinen korottaa äänensä Kreikassa, se kuullaan myös Palestiinassa”. Juuri tämän viestin me tuomme takaisin: ettei yhtäkään ääntä pidä vaientaa rikollisuuden ja kansanmurhan edessä, että solidaarisuutta tulisi vahvistaa ja internationalismin lippua tulisi nostaa äänekkäämmin.

”Oikeus vastarintaan” – Kansojen tuomioistuin kokoontuu tutkimaan Palestiinan kansanmurhaa ja ympäristötuhoa

Barcelonassa 22.–23. marraskuuta 2025 järjestetään Kansainvälinen kansojen tuomioistuin (IPT) Palestiinan puolesta.

Kokoukseen osallistuu valamiehistön jäseniä, kansainvälisiä asianajajia ja todistajia esittämään todisteita sotarikoksista, kansanmurhasta ja järjestelmällisestä ympäristön tuhoamisesta Gazassa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

Omantunnon ja historian tuomioistuin

Kansojen tuomioistuimena IPT toimii rinnakkaisena poliittis-oikeudellisena alustana. Vaikka sen tuomiot eivät ole laillisesti täytäntöönpanokelpoisia, sen voima piilee dokumentoinnissa, moraalisessa auktoriteetissa ja maailmanlaajuisen yleisen mielipiteen mobilisoinnissa.

Prosessissa dokumentoidaan huolellisesti eloonjääneiden todistuksia, tarkastellaan valokuva- ja asiakirjatodisteita ja annetaan virallinen tuomio, joka esitetään kansainvälisille järjestöille ja hallituksille.

– Tuomioistuimemme ottaa takaisin tuomiovallan niiltä, ​​jotka ovat käyttäneet kansainvälistä oikeutta aseena suojellakseen tekijöitä, sanoi palestiinalainen aktivisti Razan Zuayter Arab Group for the Protection of Nature -järjestöstä tuomioistuimen avajaistilaisuudessa.

– Se sanoo: Me näemme teidät. Emme ole hiljaa. Emmekä odota oikeutta tuomioistuimilta, jotka eivät koskaan jaa sitä sorretuille.

– IPT:n tulee muistaa Palestiinan kansan taistelu historian puolesta ja toimia moraalisena inspiraationa poliittisille jatkotoimille, selitti pitkän linjan ihmisoikeusjuristi Edre Olalia korostaen kansojen tuomioistuinten perinnettä Russellin Vietnamin-tuomioistuimesta äskettäiseen Filippiinien kansainväliseen tuomioistuimeen.

– Se edistää vastarinnan ja protestien yhdistymistä ja lumipalloefektiä maailmanlaajuisesti.

Tuomioistuin nimeää nimenomaisesti Yhdysvaltain hallituksen syytetyksi ja perustelee sitä sotilaallisella avulla, diplomaattisella tuella ja suoralla osallisuudella Gazan piirityksen ylläpitämisen kannalta välttämättöminä.

Kansanmurha- ja ympäristömurha-syytteet keskeisessä asemassa oikeudenkäynnissä

International League of Peoples’ Struggle -järjestön ILPS:n sisäinen varapuheenjohtaja Victor Garces totesi, että Yhdysvaltain valtio ja armeija luovat yhteistyössä Israelin kanssa sionistisen sotakoneiston paitsi Palestiinaan myös Lähi-itään.

Siinä missä muut kansojen tuomioistuinten tutkinnat ovat käsitelleet sotarikoksia, tiettyjen maiden roolia ja tiettyjen instituutioiden roolia, tämä Palestiinan tuomioistuin keskittyy merkittävästi myös ympäristömurhaan: ekosysteemien vakavaan ja tahalliseen tuhoamiseen kansanmurhan ohella pakottamalla nälänhätää, ruokasaartoja ja järjestelmällistä tuhoa palestiinalaisten elämälle ja paluulle maahan elintärkeitä ruokajärjestelmiä kohtaan.

– Tämä ei ole vain kansanmurha, vaan myös ympäristömurha, Zuayter sanoi ja kuvaili yksityiskohtaisesti vuosisatoja vanhojen oliivipuiden järjestelmällistä juurineen kaatamista, maaperän myrkyttämistä ja ruokajärjestelmien pommittamista.

– Miljoonien oliivipuiden järjestelmällinen juurineen kaataminen… on jatkuva prosessi, joka alkoi miehityksen alkaessa ja jatkuu tähän päivään asti.

Israelin suora hyökkäys Gazan ihmisten kykyä tuottaa omaa ruokaa vastaan ​​on menetelmä, jolla pyritään estämään heidän kykynsä elää Palestiinan maalla. He luovat ekologisen katastrofin pakottaakseen palestiinalaiset lähtemään tai kuolemaan.

Zuayter kuvaili, kuinka israelilainen miehitys aseistaa luonnonmaiseman liittämällä maata ”luonnonsuojelualueiksi” estääkseen palestiinalaisia ​​saamasta ruokaa, lääkkeitä ja hengellistä ravintoa tarjoavia alkuperäiskasveja. Hän paljasti, että kaikki vesivarat ovat miehittäjien hallinnassa, yli 80 % pohjavedestä on varastettu ja palestiinalaiset pakotetaan ostamaan takaisin omaa vettään.

Kokoontumispiste globaalille solidaarisuudelle

Tuomioistuimesta on tullut kansainvälisen solidaarisuuden kokoontumispiste, jota tukevat opiskelijaryhmät, taiteilijakollektiivit ja talonpoikaisjärjestöt Filippiineillä, Latinalaisessa Amerikassa ja muualla.

– Palestiinan kysymys on vertailukohta taistelussamme imperialismia vastaan, Garces sanoi.

– Tarvitsemme militantteja toimia jatkaaksemme hallitusten, yritysten ja yhteiskuntiemme painostamista. Meidän on luotava kaikki keinot taistella tätä fasistista hirviötä vastaan.

Tuomioistuimessa on kyse yhtä paljon joukkotuen mobilisoinnista kuin todisteiden esittämisestäkin, ja palestiinalaisten kamppailun kuvaamisesta osana maailmanlaajuista taistelua militarisointia ja sortoa vastaan.

Kansainvälinen kansojen tuomioistuin on kansalaisyhteiskunnan aloite, jonka ovat järjestäneet International League of Peoples’ Struggle (ILPS), International Peoples’ Front ja Peoples’ Coalition on Food Sovereignty. Sen tukijoihin kuuluvat muun muassa Kansainvälinen demokraattisten lakimiesten yhdistys (IADL) ja Palestiinan maantutkimuskeskus.

Tavoitteena on luoda historiallinen luettelo Palestiinan kansaa vastaan ​​tehdyistä rikoksista, mobilisoida kansainvälistä solidaarisuutta ja kohdistaa moraalista ja poliittista painostusta osallisina oleviin hallituksiin ja kansainvälisiin instituutioihin.

Lisätietoja tapahtumasta löytyy osoitteesta https://internationalsolidarity.org/tribunal/.

Yhdysvaltain ay-keskusjärjestön päämajalla vaaditaan maan ammattiyhdistysliikkeeltä toimia Gazan puolesta

Kun ay-keskusjärjestö ja sen johto on toimeton kansanmurhan edessä, tavallisten rivityöläisten on vaadittava toimia, toteaa ruohonjuuritason työläiskampanja.

Ay-aktiivi Chris Smalls, yhdysvaltalainen uuden polven työväenliikkeen organisaattori, johtaa perjantaina Washington D.C:ssä mielenosoitusta ay-keskusjärjestö AFL-CIO:n toimettomuutta vastaan. Smalls tunnetaan itsenäisen ammattiliiton järjestämisestä Amazon-suuryhtiön työväen keskuudessa.

– Jos AFL-CIO kehottaisi satamatyöntekijöiden, kuljetustyöntekijöiden ja konemiesten ammattiliittoja ja liittoja, kuten ILA:ta (satamatyöläisten yhdistys), lopettamaan aseiden rakentamisen ja toimittamisen, voisimme nähdä kansanmurhan loppuvan yhdessä yössä, Smalls sanoo.

– Kymmenet tuhannet amerikkalaiset ammattiliittojen rivijäsenet ovat ajaneet tulitaukopäätöslauselmia ja marssineet kaduilla kansanmurhaa ja miehitystä vastaan. Silti lähes koko yhdysvaltalaisen työväenliikkeen johto ei ole toteuttanut lakkoja, protesteja tai kansalaistottelemattomuutta. Heidän hiljaisuutensa on anteeksiantamatonta, kuten myös heidän jatkuva tukensa demokraatti- ja republikaanipoliitikoille, jotka ovat toistuvasti äänestäneet kansanmurhan rahoittamisen puolesta, tuhansien allekirjoittamassa vetoomuksessa todetaan.

– Joka 15. tunti tapahtuu kaksi asiaa. Yhdysvallat lähettää Israelille uuden kuorman aseita, ja Israel tappaa 150–160 palestiinalaista Gazassa. Tämä sykli on toistunut 23 kuukauden ajan – Yhdysvaltain aseet ruokkivat tuhoa. Yhdysvallat on tämän kansanmurhan ensisijainen aseiden toimittaja. Työläiset voivat lopettaa tämän.

– Aika toimia on nyt. Gazaa runtelee tuho. Yli 60 000 ihmisen on vahvistettu kuolleen, ja kuolonuhrien kokonaismääräksi arvioidaan reilusti yli puoli miljoonaa ihmistä lääketieteellisen The Lancet -lehden käyttämän menetelmän mukaan. Perheet näkevät nälkää saarron alla, sairaalat ja koulut ovat raunioina, ja opettajia, terveydenhuollon työntekijöitä ja toimittajia tapetaan vain työnsä tekemisen vuoksi. Kansainväliset asiantuntijat sanovat tämän olevan kansanmurha – ja me olemme samaa mieltä.

– Gazan työläiset ovat suoran hyökkäyksen kohteena. Opettajia, sairaanhoitajia, toimittajia ja ensiaputyöntekijöitä – yhteiskunnan selkärankaa – ajetaan kodeistaan, heitä metsästetään työnsä aikana, pommitetaan heidän teltoissaan ja heiltä nälkiintyy ruokaa ja lääkkeitä. Tämä ei ole vain humanitaarinen kriisi. Se on hyökkäys koko työväenluokkaa vastaan.

Israel pysäytti ja takavarikoi laittomasti kaikki 42 Global Sumud Flotilla -laivueen alusta, jotka kuljettivat äidinmaidonkorviketta ja humanitaarista apua Gazan palestiinalaisille, joita Israel näännytti nälkäkampanjansa aikana, ja sieppasi laittomasti kaikki 480 kansainvälistä aktivistia näillä aluksilla ennennäkemättömässä kansainvälisen lain rikkomuksessa.

Chris Smalls oli myös mukana Gazan lapsille tarkoitettua äidinmaidonkorviketta kuljettaneessa avustuslaivastossa, kun Israelin joukot hyökkäsivät laivaan kansainvälisillä vesillä. Hänet siepattiin ja pahoinpideltiin.

– Ammattiyhdistysliike ei voi pysyä hiljaa. Meillä on sekä valta että vastuu toimia. Heikon tulitauon myötä – ja tietäen Israelin pitkän tulitaukorikkomusten kirjon – työläisillä on entistä tärkeämpi rooli sen täytäntöönpanon ja ylläpitämisen varmistamisessa. Satamatyöntekijät, kuorma-autonkuljettajat, logistiikkatyöntekijät ja ammattiliitot kaikkialla voivat kieltäytyä käsittelemästä aselähetyksiä, irtautua sotatoimijoista ja käyttää kollektiivista toimintaa murtaakseen osallisuuden kansanmurhaan.

– Vaadimme AFL-CIO:lta Israelin Gazan kampanjan tunnustamista kansanmurhaksi kansainvälisen lain nojalla, tuomiota Chris Smallsin sieppaukselle ja pahoinpitelylle Israelin toimesta ja riippumatonta kansainvälistä tutkintaa, sen periaatteen vahvistamista, että hyökkäykset työläisiä kohtaan missä tahansa ovat hyökkäyksiä kaikkia työläisiä vastaan, sekä Israelin tunnustamista apartheid-valtioksi.

Mielenosoittajat vaativat ay-keskusjärjestöltä myös irtautumista kaikkien poliitikkojen tukemisesta, jotka ovat äänestäneet Israelin aseavun puolesta.

– Meidän on ryhdyttävä suoriin toimiin: kieltäytydyttävä aseiden lähettämisestä, katkaistava siteet sodasta hyötyjiin ja mobilisoitava ammattiliittojen voima kansanmurhan lopettamiseksi.

”Ei F-35-osia Israeliin!” -mielenosoitus protestoi Patrian kyseenalaisia yhteyksiä

Patria-yhtiön pääkonttorin läheisyydessä Helsingin keskustassa keskiviikkona kokoontuneet mielenosoittajat vaativat, että Patria estää valmistamiensa F-35-hävittäjien osien päätymisen Israelin käyttöön.

Sotateollisuusyhtiö Patria ryhtyy valmistamaan F-35-hävittäjien osia, kuten eturunkoja ja moottorien komponentteja, osana kansainvälistä toimitusketjua, jonka sadat järjestöt ovat todenneet olevan kansainvälisen oikeuden vastainen.

Nokian Linnavuoressa sijaitseva F-35-hävittäjien moottorien kokoonpano- ja huoltokiinteistö on valmistunut tässä kuussa. Tuotantotilat toimivat ensin moottoreiden kokoonpanotiloina, myöhemmin niissä myös huolletaan moottoreita.

Yritys rakentaa myös uutta tuotantolaitosta Jämsän Halliin hävittäjien eturunkojen kokoonpanoa varten. Valmistus on osa teollista yhteistyötä Lockheed Martinin ja Pratt & Whitneyn kanssa.

Vakavia ihmisoikeusloukkauksia

Israel on vuosien ajan käyttänyt F-35-hävittäjiä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Länsirannalla sekä hyökkäyksissä Libanoniin, Qatariin, Syyriaan ja Jemeniin. F-35-hävittäjät ovat olleet tärkeässä osassa Gazassa, jossa Israel on YK:n riippumattoman tutkimuskomission mukaan syyllistynyt kansanmurhaan.

Kaikkiaan 13 maassa valmistetaan osia F-35-hävittäjiä varten, ja Suomi on Patrian voimin liittymässä tähän joukkoon. Koska Israel on osa F-35-hävittäjien tuotantoketjua, Patrian valmistamat osat saattavat päätyä Israelin hävittäjiin.

Kesäkuussa 2024 YK:n raportti vahvisti, että Lockheed Martinin F-35-hävittäjät ”aiheuttivat suuria määriä siviilikuolemia ja laajaa siviilikohteiden tuhoa” Gazassa.

2. syyskuuta 2024 tanskalainen kansalaisjärjestö Danwatch paljasti että Israelin asevoimat käyttivät F-35-hävittäjää heinäkuussa pudottamaan pommeja ”turvalliselle alueelle” Al-Mawasissa, Khan Younisissa. Iskussa kuoli 90 palestiinalaista.

Kansainvälinen toimintaviikko

Yhdeltätoista päivällä alkanut Oikeutta, ei aseita -kampanjan Helsingissä järjestämä aktio jatkui useita tunteja.

Mielenilmaus tapahtui yhtä aikaa kansainvälisen BDS-liikkeen toimintaviikon kanssa 13.-18 lokakuuta F-35-hävittäjiä vastaan. Liike vaatii, että jos hallitukset eivät kykene varmistamaan ettei hävittäjän osia päädy Israeliin, F-35-hävittäjien käytöstä luovutaan.

Myös esimerkiksi Amnesty on tuoreessa raportissaan vaatinut yrityksiä lopettamaan yhteistyön Lockheed Martinin kanssa kunnes sen osallisuus Israelin laittomaan miehitykseen ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin loppuu.

Yksikään osien toimittaja ei ole tähän mennessä noudattanut kansainvälisen lain mukaista velvoitetta varmistaa, ettei sen komponentteja käytetä kansanmurhassa.

Artikkelin pääkuva: Satu Söderholm

Espanja yleislakossa Palestiinan puolesta – ”Ei ole rauhaa ilman oikeutta!”

Espanjassa keskiviikkona 15. lokakuuta Palestiinan asian puolesta julistettu yleislakko astui voimaan tulitauosta huolimatta kansanmurhan tuomioksi ja tuen osoitukseksi Gazan väestölle.

Keskiviikon yleislakkopäivän ensimmäisissä protesteissa ja mielenosoituksissa yli sata ihmistä esti pääsyn Zona Francan teollisuusalueelle ja Mercabarnan markkinoiden tukkukauppoihin Barcelonassa.

Mielenosoittajat siirtyivät sitten Barcelonan sataman sisäänkäynneille, joista eri ryhmät kokoontuivat yhteen ja alkoivat marssia kohti kaupungin keskustaa.

Useita Katalonian pääteitä suljettiin keskiviikkoaamuna liikekannallepanojen vuoksi.

Rannikon varrella kulkeva Ronda Litoral Barcelonan kehätie oli poikki molempiin suuntiin aamupäivän aikana. Toinen mielenosoitus sulki myös A-2-tien Sant Vicenç dels Hortsissa etelään päin.

Useita AP-7-valtatien kaistoja Llinars del Vallèsin ja La Roca del Vallèsin välillä oli poikki, mikä aiheutti jopa viiden kilometrin pituisia jonoja paikoin.

Keski-Kataloniassa myös C-17 ja C-25 suljettiin keskiviikkoaamuna.

Osallistuvien järjestöjen joukossa on useita ay-keskusjärjestöjä. Työläiskomissiot (CCOO) ja työväen yleisliitto (UGT), kaksi Espanjan enemmistöliittoa, valitsivat osittaisen lakon.

Myös muut ammattijärjestöt, kuten CGT ja IAC, ovat kehottaneet lakkoon.

CCOO:n ja UGT:n tapauksessa lakot on ajoitettu kolmeen tiettyyn ajanjaksoon: aamulla klo 2–4, aamulla klo 10–12 ja iltapäivällä klo 17–19.

Muut ammattijärjestöt, kuten CGT ja IAC, ovat ryhtyneet vuorokauden täyslakkoon.

Ammattiliitot toteavat, että viimeaikaiset sopimukset eivät vieläkään takaa kestävää rauhaa tai oikeudenmukaisia ​​olosuhteita palestiinalaisväestölle. Ne vaativat muun muassa, että tulitauko on pysyvä ja todennettavissa, että humanitaarisen avun välitön saatavuus varmistetaan ja että Gazan jälleenrakennuksessa keskitytään sen kansan tarpeisiin ja vältetään ulkomaista spekulaatiota.

CCOO ja UGT vaativat, että Palestiinan valtio ottaa Gazan hallinnan tietyn aikataulun mukaisesti ja että Israelin joukot vedetään välittömästi pois kaikilta palestiinalaisalueilta, mukaan lukien laittomat siirtokunnat.

CGT:n mukaan niin kutsuttu rauhansopimus on pakottamisen tulos, ”uhalla tuhota palestiinalaisväestö rankaisematta”. Ja he kehottavat työläisiä mobilisoitumaan, koska ”Israel on jo kiertänyt muita tulitaukosopimuksia, eikä tämä täytä tarvittavia ehtoja voidaksemme ajatella, että tämä kerta olisi erilainen.”

Israel on jo ilmoittanut päästävänsä Gazaan vain puolet sovitusta avustusautojen määrästä. Tulitauon aikana on myös tapettu lukuisia palestiinalaisia.

Yhteinen nimittäjä eri liittojen kannanottojen välillä on täydellinen asevientikielto Israeliin ja asekaupan kielto nyt ja tulevaisuudessa.

Kataloniassa opiskelijaliitot ovat myös kutsuneet opiskelijalakon 15. lokakuuta. Keskiviikkona julkaistussa lausunnossa SEPC:n kansallinen tiedottaja Tània Ros kuvaili lakkoa sekä ”välttämättömäksi” että ”kiireelliseksi”

– Jos emme nyt panosta kaikkiin ponnisteluihimme ja toivoomme taistellaksemme vapaan Palestiinan puolesta, pian ei ole enää mitään, minkä puolesta taistella. Se on nyt tai ei koskaan, hän sanoi.

Lisäksi useita mielenosoituksia on kutsuttu koolle muun muassa Madridissa, Barcelonassa, Valenciassa ja Bilbaossa sen varmistamiseksi, että Benjamin Netanjahun hallituksen rikoksia ei unohdeta.

Yhdysvaltain Gaza-suunnitelma ei ole rauhansopimus – se on imperialistisen suurvallan uhkavaatimus

Yhdysvaltain esittämästä Gaza-suunnitelmasta puhutaan joissain yhteyksissä rauhansopimuksena – mutta tosiasiassa se on imperialistisen suurvallan ukaasi, joka polkee röyhkeästi Palestiinan kansan itsemääräämisoikeutta. On selvää, ettei alueelle saada kestävää rauhaa ennen kuin Israelin miehitys ja apartheid puretaan ja palestiinalaiset saavat heille kuuluvan päätösvallan omaan maahansa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti uudesta 20-kohtaisesta Gaza-suunnitelmasta Valkoisessa talossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa yhdessä Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun kanssa 29. syyskuuta 2025. Jos Hamas ei suostuisi ehtoihin, se tulisi kohtaamaan ”helvetin” ja Israel päästettäisiin ”hoitamaan homma loppuun”.

Hamas ja muut palestiinalaisryhmittymät sopivat keskiviikkoiltana 8. lokakuuta 2025 Gazan tulitaukosopimuksen hyväksymisestä. Tulitauko tuli voimaan perjantaina 10. lokakuuta sen jälkeen, kun Israelin hallitus hyväksyi Yhdysvaltojen esittämän suunnitelman ensimmäisen vaiheen.

Nähtäväksi jää, kestääkö tulitauko, sillä Israel on järjestelmällisesti rikkonut kaikkia solmimiaan pitkäaikaisia tulitaukosopimuksia Gazassa, usein heti solmimisen jälkeisinä päivinä. 

Vaikka tulitauko pitäisi, se ei ratkaise Israelin apartheidia ja asuttajakolonialismia, jotka ovat oikeudenmukaisen rauhan esteitä. Israel jatkaa miehitystä, Gazan saartoa ja päivittäistä väkivaltaa palestiinalaisia kohtaan. Ja kuten tammikuun 2025 sopimus osoitti, Israel voi käynnistää joukkotappamisen ja nälkiinnyttämisen uudelleen koska tahansa.

Vanginvaihto

Ilmoitettu sopimus sisältää kaikkien israelilaisten vankien vapauttamisen, mutta vain joidenkin palestiinalaisten vankien, joista monet ovat mielivaltaisesti pidätettyinä.

20 elossa olevan israelilaisvangin vapauttaminen vastineeksi 250 pitkää tuomiota suorittavaa palestiinalaisvankia sekä 1700 Gazan alueella pidätettyä palestiinalaisvankia on määrä vapauttaa.

Raporttien mukaan neuvottelut vapautettavien palestiinalaisvankien nimistä olivat vielä käynnissä viimeisinä tunteina ennen sopimuksen julkistamista. Hamas ja muut palestiinalaisryhmittymät vaativat 303 palestiinalaisen vapauttamista, jotka suorittavat elinkautisia vankeusrangaistuksia. Israel puolestaan ​​suostui keskustelemaan vain 289 nimestä.

Lisäksi Israel käytti veto-oikeuttaan useiden palestiinalaisvankien korkeassa asemassa olevien nimien kohdalla – Fatahin johtajan Marwan Barghouthin, Palestiinan vapautuksen kansanrintaman pääsihteerin Ahmad Saadatin ja Hamasin johtajan Ibrahim Hamedin, joita palestiinalaisryhmittymät vaativat vapaaksi. Qatarissa toimiva al-Araby TV lainasi kuitenkin lähteitä, jotka sanoivat, että neuvottelut vankien nimistä ovat päättyneet ja että molemmat osapuolet ovat tehneet myönnytyksiä.

Tällä hetkellä Israel pitää vankiloissaan noin 11 000 palestiinalaista, joista kolmannes on hallinnollisia vankeja, joita pidetään ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä. Heistä noin 400 on alaikäisiä.

Uuskolonialistinen 20 kohdan suunnitelma

Yhdysvaltain 20-kohtaista esitystä ei voi pitää rauhansuunnitelmana. Se on imperialistisen suurvallan uhkavaatimus.

Suunnitelma ei käsittele aiempien rauhanpyrkimysten tunnistamia keskeisiä kysymyksiä, mukaan lukien laittomien Israelin siirtokuntien purkaminen Länsirannalla,  palestiinalaispakolaisten paluuoikeus sekä Israelin velvollisuus maksaa korvauksia.

Esitelty suunnitelma ei takaa palestiinalaisille heidän itsemääräämisoikeuttaan, mukaan lukien itsenäisen valtion kautta. Sen sijaan valtiomuoto on tehty riippuvaiseksi sellaisista epätarkasti määritellyistä tekijöistä kuin Gazan uudelleenkehitys, Palestiinalaishallinnon uudistaminen sekä Israelin ja Palestiinan välinen vuoropuhelu. Tämä asettaa Palestiinan poliittisen tulevaisuuden ulkopuolisten toimijoiden käsiin.

Suunnitelma ehdottaa Gazaan ”väliaikaista siirtymähallitusta”. Tämä elin ei edustaisi palestiinalaisia ja sillä ei olisi todellista legitimiteettiä. Edustukselliseen palestiinalaiseen hallintoon siirtymiselle ei ole asetettu selkeitä aikatauluja.

Suunnitelmaa valvoo Yhdysvaltain presidentin johtama ”rauhanneuvosto”. Myös Tony Blairin, Irakin teurastajan, nimi on pyörinyt julkisuudessa tässä yhteydessä. Valvonta siis asetettaisiin Israelin läheisten liittolaisten käsiin. Tämä malli muistuttaa siirtomaavallan hallintotapoja.

Ehdotus sisältää ”kansainvälisten vakautusjoukkojen” sijoittamisen Gazaan. Tämä merkitsisi ulkomaista tai Yhdysvaltojen johtamaa miehitystä Palestiinan itsemääräämisoikeuden palauttamisen sijaan ja loukkaisi palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta. 

Suunnitelma sallii Israelin ylläpitää ”turvallisuuskehän” Gazan rajojen sisäpuolella. YK:n asiantuntijat kuvailivat tätä miehityksen jatkamiseksi muilla keinoin ja siksi kansainvälisen oikeuden vastaisesti mahdottomaksi hyväksyä.

Gazan on sopimuksen mukaan suoritettava määräämätön demilitarisointi ilman määriteltyä päättymispäivää. Jos se on pysyvää, se tekee Gazan alttiiksi hyökkäyksille. Israelille ei aseteta vastaavia ​​velvoitteita, ja sillä on edelleen laaja sotilaallinen kapasiteetti. Israelin demilitarisoinnista ei sanota mitään, vaikka se on tehnyt kansainvälisiä rikoksia palestiinalaisia ​​vastaan ​​ja uhannut alueen rauhaa ja turvallisuutta hyökkäämällä muita maita vastaan.

Suunnitelma määrää Gazan ”deradikalisoitumaan”, mutta ei puutu palestiinalaisvastaiseen tai arabivastaiseen retoriikkaan Israelissa. Väkivaltaan ja jopa kansanmurhaan yllyttäminen on ollut näkyvästi esillä Israelin keskustelussa viimeisten kahden vuoden aikana, mutta tähän ei puututa.

Gazan välittömät tarpeet

Jo ennen aktiivista kansanmurhaa Israel kontrolloi kaikkea ja kaikkia, jotka tulivat Gazaan tai lähtivät sieltä – ja se on käyttänyt tätä kontrollia kahden vuoden ajan palestiinalaisten nälkiinnyttämiseen estämällä ruoan saannin.

Palestiinalaiset tarvitsevat hallinnan elämäänsä, maahansa ja resursseihinsa. Välittömästi he tarvitsevat esteettömän pääsyn ruokaan, veteen, lääkintätarvikkeisiin ja sähköön.

78 prosenttia kaikista Gazan alueen rakennuksista on vaurioitunut. Yli puolet on tuhoutunut täysin. Useimmat koulut ovat tuhoutuneet, eikä yhtäkään yliopistoa ole jäljellä. Yhtäkään toimivaa sairaalaa ei ole. Suurin osa väestöstä asuu nykyään teltoissa Gazan keskiosassa ja etelärannikolla. 98,5 prosenttia maatalousmaasta on tuhoutunut. Kaikki infrastruktuuri on mennyttä: ei ole juoksevaa vettä, ei viemäröintijärjestelmää, ei mitään.

Jos jälleenrakennustoimet alkaisivat nyt, Gazan korjaaminen veisi useita vuosikymmeniä. Mutta tällaisia ​​jälleenrakennussuunnitelmia ei ole olemassa. Gazalla on siis tulevaisuus valtavana, pysyvänä pakolaisleirinä, joka on täysin riippuvainen ulkomaisesta avusta.

Sopimuksen mukaan Israel suostuu päästämään Gazaan 600 avustusrekkaa päivässä, YK:n ilmoittaman ehdottoman minimin minkä Gaza tarvitsee. Määrä on sama kuin tammikuun 2025 tulitaukosopimuksessa.

Puuttuva oikeus

Välittömien perustarpeiden lisäksi palestiinalaiset ansaitsevat oikeutta. Yhdysvaltain suunnitelma ei käsittele Israelin kansainvälisten rikosten tai ihmisoikeusloukkausten vastuuta – tai Yhdysvaltain itsensä vastuuta kansanmurhan tukemisessa.

Israel suoritti kansanmurhan. Se ei saa päästä pälkähästä. Trump ja Netanjahu ovat sotarikollisia. Kansainvälinen rikostuomioistuin etsii Netanjahua. Jos maailmassa olisi oikeutta, hänet pidätettäisiin, ja Israelin olisi maksettava kaikesta, mitä se on ottanut palestiinalaisilta.

Suunnitelma ei sisällä vaatimusta, että Israelin tai sitä tukevien valtioiden olisi korvattava palestiinalaisille sotilasoperaatioiden aiheuttamaa tuhoa.

Palestiinalaiset tarvitsevat vapautta. Israel on syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa viimeiset kaksi vuotta, mutta on alistanut Gazan palestiinalaiset julmalle väkivallalleen ja kontrollilleen paljon pidempään.

Palestiinalaisilla on oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan ​​ja hallita omaa elämäänsä.

”Taloudellinen kehityssuunnitelma” ja ”erityistalousvyöhykkeen” perustaminen voisivat sen sijaan johtaa Gazan luonnonvarojen ulkomaiseen hyödyntämiseen ilman palestiinalaisten suostumusta. Tällaiset toimenpiteet voisivat ylläpitää taloudellista riippuvuutta sen sijaan, että ne tukisivat itsemääräämisoikeutta.

Painetta tarvitaan yhä enemmän

Palestiina-solidaarisuusliikkeen on jatkettava paineen luomista Israelia – ja sen toiminnan mahdollistavia ”lännen” imperialistivaltoja – kohtaan.

Espanjan ja Italian massiiviset poliittiset yleislakot solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinalle ja erityisesti satamatyöläisten suorat toimet kuljetusten estämiseksi Israeliin ovat esimerkkejä siitä, mihin työväenluokka kykenee kun se ryhtyy käyttämään valtaansa.

Meidän on opittava näistä esimerkeistä ja otettava nämä työkalut käyttöömme laajemmin tulevaisuuden toiminnassamme. Työväen antimilitarismi oli keskeistä Etelä-Afrikan apartheidin purkamisessa, ja se on sitä myös tulevassa Israelin apartheidin kumoamisessa.

Nobelin rauhanpalkinto Trumpin ja Netanjahun tukijalle keskellä kansanmurhaa

Paljon hälyä on saatu aikaan siitä, kenelle Nobelin rauhanpalkinto tänä vuonna ei mennyt – Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille.

Vähemmälle huomiolle tuntuu jääneen, että tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, venezuelalainen poliitikko Maria Corina Machado, on itse Trumpin tukijoita ja omisti palkintonsa Trumpille.

Trumpin ohella Machado tukee eurooppalaista äärioikeistoa ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua. Voidaan ihmetellä miten tällaiselle henkilölle on luovutettu rauhanpalkinto, mutta toisaalta on muistettava, että sen aikaisempia saajia ovat sotarikolliset Barack Obama ja Henry Kissinger. Palkinnolla on siis pitkään ollut vain häilyvä yhteys rauhaan.

Yhdysvaltain suurin muslimien kansalaisoikeus- ja edunvalvontajärjestö, Council on American-Islamic Relations (CAIR), kehotti lauantaina Machadoa pyytämään anteeksi ja luopumaan tuestaan ​​muslimien vastaiselle fasismille Euroopassa sekä liittoutumastaan ​​Israelin avoimesti rasistisen Likud-puolueen kanssa.

Machadon allekirjoittama yhteistyösopimus Likud-puolueen kanssa. Lähde: Twitter

CAIR totesi myös, että Nobel-palkintokomitean päätös tunnustaa Machado hänen tuestaan ​​rasistisille, muslimien vastaisille ja fasistisille liikkeille huolimatta oli ”loukkaava” monille potentiaalisille palkinnonsaajille ympäri maailmaa kohtaan, jotka ajavat oikeutta kaikille ihmisille, mukaan lukien toimittajat, aktivistit ja poliitikot, jotka ovat ottaneet suuria riskejä vastustaakseen Gazan kansanmurhaa.

Washington D.C:ssä sijaitseva CAIR totesi lausunnossaan:

– Nobelin rauhanpalkinto tulisi antaa henkilöille, jotka ovat osoittaneet moraalista johdonmukaisuutta puolustamalla rohkeasti oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille, ei poliitikoille, jotka vaativat demokratiaa omassa maassaan ja tukevat samalla rasismia, suvaitsemattomuutta ja fasismia ulkomailla.

– Olemme jyrkästi eri mieltä Nobel-palkintokomitean päätöksestä myöntää tämän vuoden rauhanpalkinto Maria Corina Machadolle, Israelin rasistisen Likud-puolueen kannattajalle, joka aiemmin tänä vuonna piti puheen eurooppalaisten fasistien, kuten Geert Wildersin ja Marie Le Penin, konferenssissa, jossa hän avoimesti vaati uutta reconquistaa viitaten 1500-luvulla Espanjan muslimien ja juutalaisten etniseen puhdistukseen.

– Kehotamme rouva Machadoa luopumaan tuestaan ​​Likud-puolueelle ja muslimien vastaiselle fasismille Euroopassa. Jos hän kieltäytyy tekemästä niin, Nobel-palkintokomitean tulisi harkita uudelleen päätöstään, joka on heikentänyt sen omaa mainetta.

Helmikuussa Machado piti virtuaalipuheen äärioikeistolaisessa Patriots of Europe -konferenssissa Madridissa, jossa puhujien joukossa olivat muslimien vastaisen äärioikeiston johtajat Geert Wilders, Marie Le Pen ja Viktor Orbán.

Reuters raportoi helmikuussa kokoontumisesta: ”Kaikki puhujat arvostelivat maahanmuuttoa ja useimmat vaativat uutta reconquistaa, viitaten kristittyjen kuningaskuntien keskiaikaiseen Iberian niemimaan muslimien hallitsemien osien takaisinvalloitukseen.”

Machado on ollut Israelin hallituksen, erityisesti Benjamin Netanjahun johtaman äärioikeistolaisen, muslimien vastaisen ja rasistisen Likud-puolueen, vahva tukija. Machado allekirjoitti henkilökohtaisesti virallisen ”liittouman” Venezuelan poliittisen puolueensa ja Likud-puolueen välillä vuonna 2020. Hän on myös julistanut: ”Venezuelan taistelu on Israelin taistelua.”

Machado on myös sanonut siirtävänsä Venezuelan Israelin-suurlähetystön Jerusalemiin tunnustaakseen sen laittoman miehityksen koko kaupungissa.

Sisäpoliittisesti Machadon agenda pitää sisällään rajua uusliberalismia, mukaanlukien Venezuelan valtion öljy-yhtiön yksityistämisen.

– Machado ei ole rauhan tai edistyksen symboli. Hän on osa fasismin, sionismin ja neoliberalismin välistä globaalia liittoumaa, akselia, joka oikeuttaa ylivallan demokratian ja rauhan kielellä, kirjoittaa Michelle Ellner rauhanjärjestö CODEPINKille.

– Venezuelassa tämä liittouma on tarkoittanut vallankaappauksia, pakotteita ja yksityistämistä. Gazassa se tarkoittaa kansanmurhaa. Ideologia on sama: uskomus, että jotkut ihmishenget ovat kertakäyttöisiä, että itsemääräämisoikeudesta voidaan neuvotella ja että väkivaltaa voidaan myydä tilauksena.

– Joka kerta, kun tämä palkinto annetaan diplomatiaksi naamioidulle väkivallan arkkitehdille, se sylkee niiden kasvoille, jotka todella taistelevat rauhan puolesta: palestiinalaisten lääkintämiesten, jotka kaivavat ruumiita raunioista, toimittajien, jotka vaarantavat henkensä Gazassa dokumentoidakseen totuuden, ja GSF-laivueen humanitaaristen työntekijöiden, jotka purjehtivat murtamaan piirityksen ja toimittamaan apua Gazan nälkäisille lapsille.

– Todellista rauhaa ei neuvotella kokoushuoneissa eikä sitä myönnetä näyttämöillä. Todellista rauhaa rakentavat naiset, jotka järjestävät ruokaverkostoja saartojen aikana, alkuperäiskansojen yhteisöt puolustavat jokia vedenottoa vastaan, työntekijät, jotka kieltäytyvät nälkiinnytyksestä, venezuelalaiset äidit, jotka mobilisoituvat vaatimaan Yhdysvaltojen ICE- ja maahanmuuttopolitiikan alaisuudessa takavarikoitujen lasten palauttamista, sekä kansakunnat, jotka valitsevat itsemääräämisoikeuden orjuuden sijaan. Se on rauha, jonka Venezuela, Kuuba, Palestiina ja jokainen globaalin etelän kansakunta ansaitsevat.

Brittiläinen rauhanaktivisti: Sodanvastainen liike tarvitsee järjestäytynyttä työväenluokkaa voittaakseen

Brittiläinen poliittinen aktivisti John Rees käytti Pariisissa 5. lokakuuta järjestetyssä sodan ja kansanmurhan vastaisessa kansainvälisessä kokoontumisessa loppupuheenvuoron. Hän korosti järjestäytyneen työväenluokan merkitystä liikkeen syventämisessä ja kutsui kuulijat kesäkuussa 2026 Lontooseen, jossa pidetään seuraava vastaava kansainvälinen tapaaminen.

Rees on aktivismin ohella akateemikko, journalisti ja kirjailija, sodanvastaisen Stop the War Coalitionin valtakunnallinen toimihenkilö ja Counterfire-projektin perustajajäsen. Hän työskentelee tällä hetkellä vierailevana tutkijana Goldsmithsin yliopistossa Lontoossa.

– Välitän teille Ison-Britannian Stop the War Coalitionin solidaarisuustervehdykset. Ensi lauantaina järjestämme 32. valtakunnallisen mielenosoituksen solidaarisuudesta Palestiinaa kohtaan. Odotamme satojentuhansien ihmisten olevan Lontoon kaduilla ensi lauantaina, kuten on ollut jokaisessa aiemmassa mielenosoituksessa.

– Mutta lupaan teille myös tämän. Emme ole tyytyväisiä lukuihin. Emme usko, että olemme toimineet niin hyvin kuin voisimme. Koska 71 % Britannian väestöstä, miljoonat ihmiset, ovat solidaarisia palestiinalaisten kanssa, kun taas vain 12 % väestöstä tuntee myötätuntoa Israelin hallitusta kohtaan. Joten vaikka miljoonat ovat marssinneet, uskomme, että miljoonien muiden on vielä osallistuttava ja että he ovat yhtä myötätuntoisia palestiinalaisia ​​kohtaan, yhtä raivoissaan kansanmurhasta kuin ne, jotka ovat jo lähteneet kaduille.

– Ja niin me palaamme yhteisöihin, takaisin ammattiliittoihin, takaisin kirkkoihin, takaisin moskeijoihin, takaisin synagogiin ja sanomme, että nyt on aika marssia – jos ette ole vielä marssinneet, tulkaa kaduille.

Ja haluan puhua hieman siitä, miksi niin monet ihmiset, niin monet työläiset maassani, niin monet työläiset ympäri maailmaa ryhtyvät toimiin palestiinalaisten tukemiseksi. Se ei johdu siitä, että he ovat palestiinalaisia. He eivät ole palestiinalaisia. Se ei johdu siitä, että he ovat juutalaisia ​​ja koska he haluavat osoittaa, etteivät he kannata Israelin valtiota, vaikka monet heistä tekevätkin niin. Ei, useimmilla heistä ei ole yhteyttä Lähi-itään. He ovat vain tavallisia työläisiä maassani. Ja syy siihen, miksi he osoittavat mieltään, on se, että kun he näkevät nälkäisen lapsen, he tuntevat myötätuntoa lasta kohtaan eivätkä lasta nälkään näännyttävää henkilöä kohtaan.

– Kun he näkevät pojan seisovan panssarivaunua vastaan, he tuntevat myötätuntoa poikaa kohtaan eivätkä panssarivaunua kohtaan. Ja kun he näkevät saappaan jonkun kaulalla, he tuntevat myötätuntoa lattialla olevaa henkilöä kohtaan eivätkä saapasta käyttävää sotilasta kohtaan.

– Ja he tekevät niin, koska he tunnistavat palestiinalaisten kohtalossa jotain omasta elämästään. He tietävät, että Israelia tukevat hallitukset ovat hallituksia, jotka pitävät heitä maassa.

– Britanniassa oli pääministeri Boris Johnson. Ei niin kauan sitten hän sanoi: ”Annetaan ruumiiden kasaantua korkealle.” Mutta hän ei puhunut palestiinalaisista, vaikka olisi voinutkin. Hän puhui omista kansalaisistaan ​​COVID-pandemian aikana, kun hänen hallituksensa salli 170 000 kuolemantapausta Britanniassa. Koska hän ei pystynyt ryhtymään toimiin pandemian pysäyttämiseksi.

– Ja kerron teille tämän, joku, joka tekee niin omille kansalaisilleen, jää tietenkin katsomaan palestiinalaisten kansanmurhaa. Ja siksi palestiinalaisten viholliset ovat meidän vihollisiamme ja siksi me kaikki olemme loppujen lopuksi palestiinalaisia.

– Meidän on arvioitava, missä olemme, koska tämä liike on valtava ja se kasvaa edelleen. Kuinka kauan siitä on kulunut? Kuinka kauan on siitä, kun yksikään militantti on voinut seistä tällaisella lavalla ja sanoa, että olemme nähneet kolme, neljä yleislakkoa Euroopassa viimeisten kahden viikon aikana? Kuinka kauan on siitä, kun se oli totta?

– Jokaisen tällaisen liikkeen suuren hetken myötä on myös suuri vaara. Koska tiedämme Euroopan laidasta laitaan, hälytyskellot soivat, koska aseistautuminen ja sota ovat hallitustemme tarkoitusperä ja niitä ajaa eteenpäin Donald Trumpin johtama fasistinen internationaali. Elämme suuren mahdollisuuden, mutta myös suuren vaaran hetkeä.

– Tuon vaaran torjumiseksi meidän on syvennettävä liikettä. Ja italialainen toverini on täysin oikeassa sanoessaan, että ratkaiseva kehitysaskel on se, että työväenluokka, järjestäytynyt työväenluokka, astuu nyt taistelulinjaan. Ja se on ratkaiseva muutos.

– Niin täytyy olla internationalisminkin. Tovereideni, Jeromen ja Stefanin, kanssa suunnittelimme tätä tapahtumaa kuukausia sitten. Ja suunnittelimme sen mallin mukaan.

– Olin yksi niistä ihmisistä, jotka järjestivät Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset, mukaan lukien 15. helmikuuta 2003 järjestetyn mielenosoituksen, joka on Britannian poliittisen historian suurin mielenosoitus ja suurin yhdistetty maailmanlaajuinen mielenosoitus koskaan. Se alkoi, kun aurinko nousi Australian ylle, ja kaupungissa kaupungin jälkeen ja jokaisella mantereella maapallolla se ei päättynyt ennen kuin aurinko laski Amerikan länsirannikolla. Tarvitsemme sitä taas. Tarvitsemme tuon hetken taas.

– Ja niin, mitä oikeisto sanoo, mitä oikeistopopulistit ja fasistit sanovat, ei, mitä tahansa he sanovat, ettemme rakasta maatamme tai että olemme maamme pettureita. Nämä ovat ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa maataan. Mutta he eivät ole koskaan kyntäneet peltoa, kylväneet siementä, korjanneet satoa tai rakentaneet tietä. He eivät ole muurareita, jotka tekivät rakennukset, eivätkä kivenhakkaajia, jotka rakensivat katedraaleja. Se oli työväki. Ne olivat työväenluokan ihmiset, jotka tekivät kaiken tuon.

– Joten sanon, että minulla on vain yksi maa. Minun maani on työväenluokka, missä se onkin. Ja minun tehtäväni on internationalismi, koska kun he sanovat sovinismi, sanon internationalismi, kun he sanovat isänmaallisuus, sanon internationalismi.

– En ole uskonnollinen ihminen, vaikka mielestäni jokaisen sosialistin velvollisuus on puolustaa uskonnollisten ihmisten oikeutta harjoittaa uskontoaan vapaasti haluamallaan tavalla, ilman valtion sortoa, ilman että heitä syytetään maailman ongelmista. Mutta jos olisin, jos olisin uskonnollinen ihminen, on olemassa paikka, jota pitäisin pyhänä maana. Pitäisin Père Lachaisen hautausmaalla sijaitsevaa Kommunardien muuria pyhänä maana. Koska siellä syntyi unelma ensimmäisestä työväen tasavallasta, ensimmäisestä yhteiskunnasta, jossa ihmiset tulivat ennen voittoja, jossa poliitikot olivat kansansa palvelijoita, eivät heidän pomojaan.

– Se on pyhä maa, se on edelleen edessämme oleva mahdollisuus. Se on edelleen tämän liikkeen tavoite.

– Joten suosittelen teille muutamia yksinkertaisia ​​​​opetuksia. Syventäkää liikettä, erityisesti syventäkää sitä kohti järjestäytynyttä työväenluokkaa ja kiirehtikää. Koska aika on lyhyt.

– Kutsun teidät tämän järjestön toiseen kongressiin Lontoossa ensi vuonna. Olemme jo varanneet salin. Ja minä kerron teille, missä se on. Central Hall Westminster on aivan Westminsterin sydämessä. Ja kun kävelette ulos, näette Big Benin ja Westminsterin palatsin aivan edessänne.

– Ja haluan nähdä skandinaavisia sosialisteja, ranskalaisia ​​ammattiyhdistysaktiiveja, italialaisia ​​satamatyöläisiä viheriöllä, Nelson Mandelan patsaan edessä aivan Keir Starmerin kodin edessä. Ja haluan viedä viestin, että kurjistustoimet ja sota eivät ole työväenluokan politiikkaa.

– Joten tulkaa Lontooseen. Tulkaa Lontooseen ensi kesäkuussa, ja takaan, että me tarjoamme yhtä lämpimän vastaanoton kuin Pariisissa näinä päivinä.

– Uskon, että olemme työväenluokkaisen uudistumisen huipulla. Ja jokaisen aallon harjalla voitte katsoa eteenpäin ja nähdä tulevaisuuden, jonka olisitte voineet vain kuvitella aiemmin. Mutta voitte myös katsoa taaksepäin ja nähdä aiempien työväenluokan kapinan aaltojen huiput.

– Haluan jättää teille ajatuksen vuoden 1968 viimeisestä suuresta kapinasta. Ystäväni Tariq Ali, joka johti Vietnamin sodan kampanjaa Britanniassa, perusti sinä vuonna uuden vasemmistolaisen lehden. Ja sen etusivulla hän kirjoitti tämän viestin: ”Lontoo, Pariisi, Rooma, Berliini. Me taistelemme ja me voitamme.”

– Paljon kiitoksia.

Kymmenien tuhansien joukkomielenosoituksia sotaa vastaan Saksassa

Perjantaina 3. lokakuuta Berliinissä ja Stuttgartissa järjestettiin kaksi joukkomielenosoitusta sotaa vastaan. Kymmeniä tuhansia työläisiä ja nuoria osallistui tilaisuuksiin ammattiliittojen, joukkojärjestöjen, rauhankomiteoiden ja poliittisten puolueiden vetoomusten mukaisesti.

Unsere Zeit -lehden raportin mukaan Berliinissä kokoontui 20 000 ja Stuttgartissa 15 000 ihmistä.

Mielenosoittajat protestoivat sotataloutta ja sodan valmisteluja sekä Palestiinan kansanmurhaa vastaan. Tämä siitä huolimatta, että useimmat sosiaalidemokraattisten ammattiliittojen johtajien vetoomukset eivät maininneet Palestiinan kansanmurhaa, koska Saksan sosialidemokraattinen puolue SPD tukee Israelin valtiota.

Mielenosoittajat kannattelevat tunnusta, jossa lukee: Sosialismi maailmansotaa vastaan.

Puhujat ottivat jyrkän kannan Saksan hallituksen uudelleenaseistussuunnitelmia vastaan, tuomitsivat Saksan osallisuuden Israelin toimiin Gazassa, vastustivat pakollista asepalvelusta ja hylkäsivät uusien Yhdysvaltojen keskipitkän kantaman aseiden sijoittamisen Saksaan vuodesta 2026 alkaen.

Die Linkie -vasemmistopuolueen europarlamentaarikko Özlem Demirel kehotti Saksan hallitusta ”lopettamaan osallisuuden Gazan kansanmurhaan” ja sanoi, että Berliinin kaupungin ”on tunnustettava palestiinalaisten itsemääräämisoikeus”.

Mielenosoitukset saivat mukaansa myös kansainvälisiä vieraita. Kreikan kommunistinen puolue KKE ja Kreikan kommunistinen nuorisoliitto KNE olivat aktiivisesti läsnä mielenosoituksissa huutaen iskulauseita imperialistista sotaa vastaan ​​ja puoltaen kansainvälistä solidaarisuutta Palestiinan kansan kanssa heidän taistelussaan kotimaansa puolesta.

– Kansojen ei tule luottaa hallituksiin, jotka vetävät niitä sodan teurastamoon, eikä langeta vaaralliseen rasismin, fasismin ja sovinismin ansaan, jota eri poliittiset voimat edistävät. Meidän on tänään taisteltava sen eteen, että ihmiset eivät asetu riistäjiensä etujen ja politiikan taakse tai valitse puolta heidän välillään, vaan sen sijaan raivattava oma polkunsa.

– Heidän on dynaamisesti liityttävä taisteluun sotia synnyttävän kapitalistisen järjestelmän kukistamiseksi ja taisteltava sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa ihmistä ei riistetä ja joka voi varmistaa heidän todellisen turvallisuutensa ja vaurautensa. Sellaisen yhteiskunnan puolesta, joka perustuu rauhanomaisiin, tukea antaviin, yhteistyöhön perustuviin ja molempia osapuolia hyödyttäviin suhteisiin muiden kansojen kanssa, vapaana sitoumuksista imperialistisiin mekanismeihin, kuten sotilasliitto NATOon ja Euroopan unioniin. Tämän yhteiskunnan nimi on sosialismi!