Eurooppa-päivän vaalitentissä eduskuntapuolueiden edustajat oikealta vasemmalta vannoivat järkkymätöntä tukea sodalle ja Euroopan sotateollisuudelle. Paneelin yhteydessä nähty mielenosoitus Palestiinan puolesta ei herättänyt reaktioita.
Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin lauantaina ”Eurooppa-päivän suuri vaalitentti”, johon oli kutsuttu kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden sijaan vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.
Tästä huolimatta paneelin vetäjä Markku Jokisipilä luonnehti tilaisuutta ”kansanvallan ja äänestäjien valinnanvapauden juhlaksi” ja ”politiikan valintamyymäläksi” jonka ”hyllyt pullistelevat vaihtoehtoja”. Tapahtumassa ei kuitenkaan kuultu minkäänlaisia vaihtoehtoja militarismille ja sotapolitiikalle.
Protesti Palestiinan puolesta ohitettiin
Kesken tapahtuman joukko mielenosoittajia levitti banderollin, jossa muistutettiin Suomen kansan enemmistön vastustavan Israelin sotatoimia ja kysyttiin, mihin toimiin EU-edustajat aikovat ryhtyä. Ylen tallenteella kuuluu myös toistuva iskulause vapaan Palestiinan puolesta.
Euroopan unioni tukee parhaillaan kansanmurhaa suorittavaa Israelin valtiota monin tavoin. Unioni käy miljardien eurojen suuruista kauppaa laittomien siirtokuntien kanssa ja rahoittaa Israelin valtiota kymmenien miljardien eurojen suuruisella asekaupalla. Lisäksi EU:n ja Israelin välinen assosiaatiosopimus antaa israelilaisille tuotteille tullivapauden.
Kukaan puolueiden edustajista ei reagoinut huutoihin ja banderolliin. Järjestysmiehet poistivat banderollin paikalta.
Andersson ja Purra: Lisää aseita ja ammuksia
Tilaisuuden loppupuolella Jokisipilä kysyi panelisteilta, tulisiko EU:n valmistautua ”muuhunkin kuin materiaaliseen tukemiseen” Ukrainassa – käytännössä siis täysimittaiseen sotaan.
Kristillisdemokraattien Sari Essayah linjasi äärioikeistolaisia sotilasjoukkoja operoivan ja oppositiopuolueet lakkauttaneen Ukrainan valtion olevan ”eurooppalaisten arvojen puolustaja” jota on tuettava.
Vasemmistoliiton Li Andersson kritisoi Yhdysvaltoja siitä, ettei se ole käynyt sijaissotaansa Ukrainassa tarpeeksi tehokkaasti. Maan kaksipuoluejärjestelmä ei Anderssonin mukaan hyväksynyt viimeisintä 61 miljardin dollarin tukipakettia tarpeeksi nopeasti.
EU:n osalta Andersson vaati sotateollisuuden vahvistamista teollisuuspoliittisella yhteistyöllä, jotta ammusten ja muun sotamateriaalin tuotantoon ”liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua”.
Li Andersson vahvisti vielä erikseen samana päivänä tukensa Euroopan sotateollisuudelle Iltalehden haastattelussa.
– Puolustusteollista yhteistyötä tulee tehdä enemmän, Andersson sanoi.
Mielenkiintoisesti haastattelussa Andersson ei kyennyt vastaamaan suoraan kysymykseen siitä, kannattaako hän enää sosialismia.
Äärioikeistopuolue perussuomalaisten Riikka Purra oli samaa mieltä Li Anderssonin kanssa.
– Oleellinen asia mitä tarvitaan on lisää aseita ja ammuksia. On välttämättä saatava puolustusteollisuutta, sotamateriaalia myös Euroopan tasolla kehitettyä.
– Hallitus on esimerkiksi ajanut Euroopan investointipankille mahdollisuutta rahoittaa myös puolustustoimintaa, ja tämä on yksi esimerkki siitä, mitä täytyy tehdä.
Kokoomuksen Petteri Orpo yhtyi Anderssonin kantaan puolustusteollisuuden tukemisen tärkeydestä, sillä Venäjä on ”pysyvä eksistentiaalinen uhka Euroopan ja Suomen turvallisuudelle”.
Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Lindtman puolestaan yhtyi Orpon esitykseen ”Euroopan puolustuskomissaarin” viran perustamisesta.
Lindtman onnistui alistamaan myös äärioikeiston vastustuksen euronationalismin palvelemiselle. Nouseva fasismi Euroopassa ei Lindtmanin kommentissa esiintynyt ongelmana siksi, että se on konkreettinen uhka työväelle ja marginalisoidussa asemassa oleville ihmisille, vaan siksi että äärioikeisto ei aja tarpeeksi ”vahvaa Eurooppaa” ja voimakasta Euroopan unionia.
Samanmielisyys on tärkeätä, poliittinen keskustelu uhka
Muutkin ei-sotilaalliset poliittiset teemat onnistuttiin paneelissa sitomaan sotapolitiikan osaksi. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta puolusti paneelissa fossiilisista polttoaineista luopumista ei niinkään siksi, että se olisi välttämätöntä planeetan säilyttämiseksi elinkelpoisena, vaan jotta Eurooppa ei olisi riippuvainen Venäjästä.
Edelleen Virran mukaan oli ”hienoa huomata”, että tuki sodalle yhdistää poliitikkoja Suomessa. Hän oli toistaiseksi puolueiden edustajista ainoa, joka esitti joukkojen lähettämistä Ukrainaan.
– Se vaatisi sitä, että päästäisiin pois yksimielisyyspäätöksistä, jotta mikään maa ei voi jarruttaa tätä tukea. Se vaatii myös vahvaa taloutta Euroopassa, mikä vaatii kilpailukykyä.
Keskustan kansanedustaja Petri Honkonen harmitteli sitä, että toisin kuin Suomessa, isoissa Euroopan maissa kuten Saksassa ja Ranskassa edelleen käydään poliittista keskustelua sotapolitiikasta ja sen tukemisesta.
RKP:n Eva Biaudet yhtyi edellisiin puheenvuoroihin toteamalla, että poliitikkojen samanmielisyys yli puoluerajojen on ”todella tärkeä asia”.
Vielä paneelin lopuksi Liike Nytin puheenjohtaja, liikemies Harry Harkimo vahvisti oman tukensa Euroopan sotateollisuudelle ja esitti, että aiemmissa rajoituksissa eurooppalaisen sotamateriaalin käytössä hyökkäyksissä Venäjälle ”ei ole järjen hiventäkään”.
Mikään ihme ei liene, että perussuomalaisten Riikka Purra ilmaisi vielä erikseen paneelin jälkeen tyytyväisyytensä puolueiden yhteiseen linjaan sodan puolesta.
Tämän paneelin perusteella selvää on, että vaihtoehdot militarismille ja sotapolitiikalle on etsittävä eduskuntapuolueiden ulkopuolelta.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.