Avainsana: Helsinki

Julkaisemme tässä harvinaislaatuisen suomalaisen imperialistisen maailmansodan vastaisen puheenvuoron, joka käytettiin Helsingin työläisnuorison puolesta syyskuun 2. päivänä 1917, kansainvälisen sosialistisen nuorisopäivän mielenosoituksessa Senaatintorilla.

Tämän merkittävän työväen antimilitarismia edustavan puheen on alunperin toimittanut tekstin muotoon Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton toimikunta, joka painatti ja levitti puhetta Savon työväen kirjapainon kautta samana vuonna.

---

Alas sota, alas militarismi, eläköön rauha, eläköön kansainvälinen sosialismi!

Näitten tunnuslauseitten ympärille, näitten tunnuslauseitten ylevän ja mahtavan sisällyksen kannustamina, näitten tunnuslauseitten voiman mahtavasti innoittamina kokoontuvat köyhälistönuorison suuret joukot tänäpäivänä kautta kaiken sivistyneen maailman lausumaan mielipiteensä kuuluville, lausumaan syvän inhonsa, päättävimmän vastalauseensa sitä sanoin kuvaamatonta kurjuutta, niitä mittaamattomia kärsimyksiä vastaan, joita kolme vuotta hirvittävästi raivonnut maailmansota imperialistisen politiikan, maailman kapitalistien ryöstöpolitiikan aseveljenä on aikaansaanut.

Elämme neljännen sotavuoden alkuviikkoja voimatta edes nähdä, kuinka kauan tätä yhtämittaista hävitystä, tätä yhtämittaista joukkomurhaa on edelleen jatkuva.

Sen vain tiedämme, että laajat alueet viljavia vainioita, jotka olisivat tuottaneet leipää tuhansille ja taas tuhansille nyt nälkäisille kansajoukoille, ovat nyt murhaajajoukkojen maahan tallaamat. Sen vain tiedämme, että mahtavat metsät, monien maiden kansallisrikkaudet ovat hakatut maahan, että kukoistavat kylät ja vilkasliikkeiset kaupungit ovat soraläjiksi sortuneet, että miljoonat äidit ja lapset itkevät katkeria kyyneleitä hävitetyissä maissa murhattujen miestensä, isiensä ja poikiensa tähden. Sen vain tiedämme, että miljoonat nuoret, parhaassa kukoistuksessa olevat miehet ovat heittäneet henkensä valtamerien syvyyksissä, Karpaattien lumivuorilla, Gallipolin hiekkarannikolla tai muilla teurastuskentillä. Kuka voisikaan tarkalleen laskea ne lukemattomat uhrit, joita nykyinen maailmansota on vaatinut. Vain likimääräiseksi ovat katsottavat kaikki ne numerot joita maailmansodan uhreista on julkisuuteen saatettu. Eräät venäläiset lehdet julkaisivat äskettäin tällaisia likimääräistietoja. Niitten mukaan on kolme sotavuotta vaatinut seitsemän miljoonaa kuollutta, viisi miljoonaa raajarikkoa ja neljätoista miljoonaa haavoittuneita. Venäläisten joukkojen ilmoitettiin menettäneen kaksi ja yksi neljäsosa miljoonaa kaatuneita, yli puolitoista miljoonaa raajarikkoisia ja lähes kuusi miljoonaa haavoittuneina. Englannin, Ranskan, Italian ja Belgian ilmoitettiin menettäneen miljoona kahdeksansataa tuhatta kuolleena, miljoona kolmesataakuusikymmentä tuhatta raajarikkoina ja neljä ja puoli miljoonaa haavoittuneina. Saksan ja Itävalta-Unkarin ilmoitettiin menettäneeksi lähes kaksi ja puoli miljoonaa kuolleena, lähes kaksi miljoonaa raajarikkoina ja lähes kuusi miljoonaa havoittuneina. Laskettiin edelleen, että vuorokautta kohden tulee kuusituhattakolmesataakuusikymmentäneljä kuollutta, neljätuhattaviisisataaneljäkymmentäkuusi raajarikkoa ja kaksitoistatuhattaseitsemänsataakaksikymmentäkuusi haavoittunutta. Näitten epävarmojen likimääräislukujen ulkopuolella ovat vielä kaikki vangiksi joutuneet ja tietämättömiin kadonneet.

Tässä hirvittävässä teurastuksessa, tässä ennenkuulumattomassa verisaunassa, joka jo täyttää tuoneen virtaavan ihmisveren löyhkällä koko sivistyneen maailman, on nuorisoikäluokka, juuri meidän ikäluokkamme, nuoret toverit, saanut kärsiä katkerimmat uhrit. Kaikkein maitten hallitukset ovat ymmärtäneet käyttää nuorison innostusta, nuorison toimintahalua ja ennen kaikkea nuorison kunnianhimoa nykyisen ryöstö- ja valloitussotansa hyväksi. Mitä syvimmin rikoksellisella tavalla ovat kaikissa maissa imperialistisia kapitalistiryhmiä edustavat hallitukset ja eduskunnat väärinkäyttäneet nuorten sielujen ylevimpiä, pyhimpiä ja puhtaimpia ominaisuuksia, mitä saastaisimman ja rikollisimman asian palvelukseen. Surulla ja katkeruudella ajattelemme me niitä miljoonia nuoria tovereitamme, jotka täten ovat joko pakoitetut tai houkutellut uhraamaan nuoren verensä verenhimoisen imperialismin alttarille.

Nuorison tulevaisuus on turmeltu

Mutta ei tässä kyllin, että miljoonat ikätovereistamme ovat temmatut pois keskuudestamme, että tulevaisuuden köyhälistön luokkataistelujoukolta on riistetty lukuisia päättäväisiä, uhrautuvaisia, äärimmäisyyteen asti innostuneita köyhälistön vapaustaistelijoita, ei tässä kyllin että nykyisyydelle ja köyhälistön aivan lähimmälle tulevaisuudelle on täten tuotettu korvaamaton tappio, lisäksi tulee vielä, että on turmeltu pitkiksi ajoiksi eteenpäin sen nuorison tulevaisuus, joka meidän jälkeemme kerran on astuva kansainvälisen köyhälistönuorison luokkataistelurintamaan.

Äskettäin tiedotettiin sanomalehdissä, että kuluneena kolmena sotavuotena on sotaa käyvissä maissa syntyneisyys vähentynyt yhdeksällä miljoonalla. Se tavaton liika työrasitus, minkä alaisena kuluneina sotavuosina ovat olleet tulevan nuorisopolven isät ja äidit, ei ole voinut olla vaikuttamatta suuresti turmelevasti heidän hermostoonsa, se tavattoman puutteellinen ravitsemustila, josta nämä tulevan sukupolven äidit ja isät ovat kärsineet, ei ole voinut olla näivetyttävästä, rappeuttavasti vaikuttamatta heidän ruumiilliseen olemukseensa, ja vihdoin kaikki täten tapahtunut fyysillinen rappeutuminen ei ole voinut olla jälkeä jättämättä siihen uuteen polveen, josta nouseva nuoriso on kohoava. Entä ne juoksuhaudoista palaavat, äärimmäisyyksiin asti kärsineet nuorukaiset, joista mahdollisesti joskus tämän hirvittävän verilöylyn päätyttyä on tuleva tulevaisuuden nuorisopolven isiä, entä ne työväenluokan tyttäret, jotka kuluneena sotavuotena ovat riutuneet ja yhä edelleen riutuvat pommisorvien ääressä tai muun sotatarveteollisuuden ylenmäärin uuvuttavassa palveluksessa ja joista täytyy tulla tulevaisen nuorisopolven äitejä, minkä perinnön jättävät he joskus tuleville sukupolville? He jättävät niille perintönä nykyisen maailmanteurastuksen hirvittävimmän kirouksen, ruumiillisen rappeutuneisuuden ja henkisen tylsistymisen alkeet. Näin me näemme, kuinka sanoin kuvaamattoman, kuinka korvaamattoman onnettomuuden maailmanteurastus on muodostanut sekä nykyiselle nuorisopolvelle että niille nuorisojoukoille, jotka kerran meidän jälkeemme tulevat.

Kapitalistin ryöstönhimo tähän syynä

Ja kaikki tämä tapahtuu yksinomaan eri maitten kapitalistiryhmien ryöstönhimon tyydyttämiseksi, kaikki tämä tapahtuu mahtavien yksityisten kapitalistien ja kapitalistiryhmäin maailman herruuden puolustamiseksi ja uusien saalistus-alueitten heille hankkimiseksi, kaikki tämä imperialistisen maailmanpolitiikan tähden, josta työväen luokalle ei ole mitään voitettavissa. Imperialistisen maailmanpolitiikan päämiehille, puolustajille ja apureille, yksin heille lankeaa syy tästä kauheasta kansain murhasta. Työläisillä siihen rikokseen ei ole osuutta. Eikä minkään maan työväestö voi voittaa tästä sodasta muuta kuin uusia kahleita. Isänmaan puolustuksen järjetön velvollisuus, se on vaan korulause, jonka pauloissa koetetaan, ja valitettavasti voidaan, vielä suuria työläisjoukkoja taluttaa imperialismin asiaa puolustamaan, sille sydänverensä uhraamaan.

Tätä imperialistista ryöstöpolitiikkaa ja sen aiheuttamaa hirvittävää maailmansotaa vastaan kokoontuu maailman proletaari-nuoriso tänäpäivänä niissä julkisesti missä salaisesti — salaisesti siellä missä militarismin verivallanpito ei julkisuutta salli — lausumaan vastalauseensa. Tuhannet ja taas tuhannet nuoret rinnat sykkivät, syttyvät, palavat sen tunnuslauseen puolesta, joka meidänkin julistuksiimme ja lippuihimme on tänään piirretty ja joka kuuluu: alas sota! Tuhannet ja taas tuhannet nuoret rinnat huokuvat kanssamme tällä hetkellä kautta maan piirin tuota tunnuslausetta: alas ihmisteurastus, tyrehtykööt verivirrat, elpyköön, kasvakoon ja vahvistukoon köyhälistöjen ja kaikkien maitten köyhälistönuorisojen kansainvälinen yhteenkuuluvaisuus, lujittukoon mahtavaksi, punaisen proletaari-nuorison taistelurintama hirvittävää maailmansotaa vastaan!

Militarismin tulevaisuutta vastaan!

Toverit, ei ole siinä kylliksi kuitenkaan, että me tällä hetkellä vannoudumme tekemään työtä, vannoudumme taistelemaan, niin vaikkapa kuolemaankin nykyisen sotahirveyden vastustamiseksi. Meidän täytyy nostaa katseemme juuri tänäpäivänä jo nykyisyydestä tulevaisuuteenkin. Silloin me emme voi olla näkemättä, kuinka ryöstönhimoinen kapitalismi, kuinka sen edustajat eri maissa jo nykyisten raunioitten, nykyisten hirmu- ja kauhukuvien, nykyisten mittaamattomien verivirtojen keskellä suunnittelevat uusia sotia, uusia sodan mahdollisuuksia ja pyrkivät johtamaan tulevien sukupolvien kasvatusta sellaiseksi, että sen kautta valmistettaisiin tulevaisuudenkin nuorisojoukot toistensa teurastajiksi, että nousevatkin sukupolvet leimattaisiin sillä samalla militaristisen kirouksen polttomerkillä, sillä orjanotsan häpeämerkillä, jolla nykyinen köyhälistönuoriso on merkitty.

Kaikilla keinoilla koettavat kaikkien maitten hallitsevat luokat lietsoa nuorisoihinsa natsionalistista kansallisvihaa tehdäkseen sen kauttaa nuorison alttiiksi militaristisille tarkotusperille. Niin tehdään Saksassa, niin Ranskassa, niin Italiassa, niin Itävallassa, niin yleensä kaikissa maailman valtioissa ja niin myös meillä Suomessa. Kapitalismin ostamat runoilijat ja taiteilijat kilpailevat opettajien ja koulumestarien, pappien ja pedagogien kanssa tässä nousevan nuorison kansallisvihan kiihotuksessa.

Samoinkuin kapitalistinen riisto, samoinkuin militarismi, samoinkuin nykyinen hirvittävä maailmansota ovat luonteeltaan kansainvälisiä, samoin ovat kansainvälisiä myöskin ne eri maitten riistäjäkapitalistien keinot, jolla he koettavat sytyttää nuorison mieliä heidän herravaltansa suojelemiseksi. Nuoret toverit, teidän ensimmäinen velvollisuutenne, meidän kaikkien, koko kansainvälisen köyhälistönuorison pyhin tehtävä on: jatkaa leppymätöntä taistelua tätä kansojen nuorison uhkaavaa henkistä myrkytystä vastaan. Militaristien ja sotakiihkoilijain rikollisten toimenpiteitten yltyessä täytyy kansainvälisen köyhälistönuorison taistelun sosialistisen nuorisokasvatustyön alalla yltyä kaksinkertaiseksi, niin mitä sanonkaan, enemmän kuin kaksinkertaiseksi, kymmenkertaiseksi ja taas kymmenkertaiseksi siksi, kunnes jokaisen työläisnuorukaisen ja neitosen aivoista ja mielikuvituksesta on puhdistettu viimeisetkin jätteet militaristisen kasvatuksen roskaruohokosta, viimeisetkin hituset siitä saastasta, millä porvariston militaristishenkinen kasvatus on meidän kaikkien nuoria sieluja myrkyttänyt.

Toverit, temmatkaa pois nuoriso, temmatkaa pois veljenne ja siskonne, temmatkaa pois toverinne ja tuttavanne militarismin kahleista ja sotaa kannattavan kiihkoisänmaallisuuden pauloista! Kootkaa työläisnuorukaisten ja neitosten sankat joukot sosialistisen nuorisointernationalen punaisten lippujen ympärille! Auttakaamme nuoruustovereitamme omissa järjestöissään sosialistisissa nuorisojärjestöissään kasvattamaan itsestään luokkatietoisia, vallankumouksellisia sosialisteja!

Taisteluun päätöstemme puolesta!

Tänä päivänä, jolloin köyhälitönuoriso kautta maailman vannoutuu taisteluun sotaa ja militarismia vastaan, vannoutuu taisteluun pienten kansallisuuksien oikeuksien ja vapauden puolesta, vannoutuu taisteluun kansainvälisen sosialismin puolesta, tänä kansainvälisen köyhälistönuorison yhteisenä tunnustuspäivänä tahdomme me muistaa Baselissa 1912 pidetyn kansainvälisen konferenssimme seuraavan lausuman:

»Kaikkien maitten sosialistinen nuoriso, joka muodostaa uusaikaisen työväenliikkeen nuoren kaartin, on valmis innokkaaseen taisteluun, kun on kysymyksessä kansainvälisen köyhälistön edut ja tarkoitusperät, se nuoriso on ponnistava kaikki voimansa aikaan saadakseen sellaisen vallankumouksen työläisnuorison aivoissa, että vallassaolijoille käy mahdottomaksi käyttää hyväkseen työläisluokan nuorisoa vallasaolijain väärien tarkoitusten välikappaleina».

Me muistamme edelleen tänä päivänä saman kongressin sitä kehoitusta, joka kuului:

»Kongressi kehoittaa kaikkien maitten nuorisojärjestöjä omistamaan mitä suurinta huomiota sosialistiselle kasvatustyölle, jotta meidän joukkojemme kasvaminen ja sisäinen lujittuminen tekisi hallitseville yhä vaaranalaisemmaksi panna omia joukkojaan toisiaan vastaan tappelemaan.»

Me muistamme vielä vihdoin samaan aikaan koossa olleen oman järjestömme, Suomen sosialidemokratisen nuorisoliikkeen vastalausetta sotaa ja maailman sodan uhkaa vastaan. Kun edustajamme 1912 olivat koolla juuri samaan aikaan kuin köyhälistönuorison kansainväliset edustajat Baselissa olivat koolla, näkyi jo etäisenä hohteena kaukaisella eteläisellä teivaanrannalla kajastus sen maailmanpalon alkutulista, mikä sitten 1914 ulottui hävittämään ja raunioiksi saattamaan koko sivistynyttä maailmaa, tuottamaan mittaamatonta kurjuutta ja sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä miljoonille ja taas miljoonille ihmisille tappelulanterilla, valtamerillä, ilmassa ja juoksuhaudoissa maan uumenissa. Kaukainen kanuunain jyrinä Balkanilla saattoi edustajamme silloin lausumaan sotaa ja militarismia vastaan seuraavan vastalauseen:

»Neljäs Suomen sos.-dem. nuorisoliiton edustajakokous Helsingissä panee mitä jyrkimmän vastalauseen jo käytävän Balkanin sodan sekä yleismaailmallisen sodan uhkan johdosta ja yhtyy äsken koolla olleen Baselin ylimääräisen kansainvälisen sosialistikongressin päätöksiin sodan ja militarismin suhteen.»
»Alas ihmisteurastajat! Alas seisova sotaväkil Alas kaikkia kansoja näännyttävä militarismi!»
»Eläköön sen sijaan kansainvälinen työväen veljestyminen! Eläköön sodan poistava kansainvälinen sosialidemokratia!»

Suomen työläisnuoriso suomalaista militarismia vastaan!

Kaikesta siitä maailmansodan ja militarismin tuottamasta kurjuudesta, josta olemme joitakin piirteitä esittäneet, kaikesta siitä on Suomen köyhälistönuoriso tähän asti joutunut välittömästi kärsimään ainoastaan murto-osan siitä mitä ovat kärsineet venäläiset, saksalaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, italialialaiset, belgialaiset, englantilaiset toverimme ja monien muitten sotaa käyvien maitten nuoruustoverimme. Meidän osuutemme kärsimyksistä ei ole vienyt vielä välittömille tappotantereille, ei ole vienyt siihen hirvittävään joukkoteurastukseen kuin muissa maissa.

On riittänyt se, että tovereitamme on ruumiillisesti silpoutunut erilaisissa varustustöissä, että heitä on uuvutettu pitkillä työpäivillä ja suurella ylityö-kuormituksella sotatarveteollisuuden palveluksessa, on riittänyt se, että nuoruustoverimme jouduttuaan pois kodeistaan ja kotiseuduiltaan uusiin ympäristöihin, kodin ja vanhempien suojaa vaille, vieraitten vaikutusten alaiseksi, ovat luonteeltaan raaistuneet tavattomassa määrässä, moraalisilta käsityksiltään tulleet enemmän huonoille vaikutuksille vastaanottokykyisiksi kuin ennen ja että sillä tavalla heidän henkisen ihmisyytensä taso on laskeutunut.

On riittänyt toki tähän asti, että köyhälistönuoriso tällä tavalla on uhrannut ruumiillisen kuntoisuutensa, henkisen kyvykkäisyytensä ja siveelliset ominaisuulensa sodan militarismin ja suomalaisen riistokapitalismin, suomalaisen sotarosvouksen alttarille.

Mutta me olemme saaneet todistuksia siitä, että lämä meidän omille kotoisille kapitalisteillemme, jotka voiton nälkäisyydessään, saalistushimossaan ja kansanvaltaisten edistyspyrintöjen vastustamisessaan sekä ennen kaikkea työtätekevän luokan ja sen nuorison sortamispyrkimyksissään mainiosti vetävät vertoja kansainvälisille veljilleen muissa maissa, että näille ei ole riittävä se saalis, minkä he ovat saaneet nuorisostamme imetyksi niillä keinoilla, joista äsken puhuin. Mehän tiedämme, että tsarismin Venäjällä kukistuttua sen tsarismin poistuttua, joka oli ollut suomalaisen riistäjäluokan varmin tuki tämän maan työväenluokkaa vastaan, alkoi kuulua puolelta ja toiselta ääniä suomalaisen sotalaitoksen muka tarpeellisuudesta, ääniä siitä, että militarismin kirous olisi juurrutettava maahamme tuossa välittömimmässäkin muodossa.

Mitä varten?

Tarvitseeko sitä kysyä? Ei ainakaan kahdesti! Pienten kansojen, pienten valtioitten aseellinen itsepuolustuskyvyttömyys on niin päivän selvä, sen on nykyinen maailman sota yhä uudelleen ja uudelleen todistanut! Muistakaamme vain Belgian, Serbian, Montenegron ja Romanian kohtaloa ja meille on kuin salamanvälähdyksellä selvänä, että aseellisuus on pienten valtioitten puolueettomuudelle, niitten neutraaliteetille paljon suuremmaksi vahingoksi kuin hyödyksi, niin se on niitten puolueettomuuden milteipä ainoa loukkauskivi. Tokkopa tätä tosiasiaa koetettanee toiseksi todistella edes hulluimpienkaan, kiihkoilevimpienkaan suomalaisten militaristien laholta. Ei siis Suomen valtiollisen aseman turvaamiseksi, ei meidän poliittisten päämääriemme vuoksi ole tähän maahan militarismi missään muodossa tarpeellinen. Työväestön keskuudessa lieneekin tämä käsityskanta vallan yleinen. Joistakin muista vaikutteista täytyvät siis johtua porvariston militaristiset pyrkimykset tässä maassa.

Muistutelkaamme mieliimme sitä tilaisuutta, jossa suomalaisen militarismin puolesta taittoi peistä viime keväänä suomettarelainen pankinjoht. Rantakari, tämä kahdeksantuntisen työpäivän ja kunnallislakiuhdistuksen, Suomen kansan itsemääräämisoikeuden ja ennenkaikkea suomalaisen työväenluokan pyrkimysten leppymätön, vannoutunut vihollinen. Siinä tilaisuudessa puhuttiin suomalaisen militarismin aikaansaamisen puolesta täydellisesti kapitalististen riistoharrastusten hengessä. Siinä vedottiin niihin uusiin teollisuushaaroihin, mitkä voisivat virota maassamme sotalaitoksen aiheutuksesta, siinä vedottiin useihin muihin samanlaisiin seikkoihin, joista kapitatinen riisto nauttii hyödyn, mutta yhteen seikkaan siinä jätettiin vetoamatta, seikkaan, joka noitten äsken mainitsemaini lisäksi kuitenkin täytyy olla suomalaisten militaristien mielissä tärkeänä tekijänä. Ei se ole yksin se hyöty minkä kapitalistit saavuttavat välittömästi silloin, kun joku teollisuushaara maassa elpyy militarismin vaikutuksesta, ei se ole yksin se hyöty, minkä kapitalistit saavuttavat kasarmikasvatuksen avulla hakatessaan työläisnuorison aivoihin elukkamaista orjankuuliaisuutta, kiihkokansallista tyhmyyttä, pikkuniaisuutta ja itsetyytyväisyyttä, ei se ole yksin tuo kaikki mikä tekee militarismin meikäläiselle porvaristolle niin halutuksi.

Kyllä syy on yhtä paljon, ehkä paljoa enemmänkin siinä, että porvaristo nyt, kun siltä on vieras sortomahti ainakin toistaiseksi poissa tukemasta sen työväenluokkaan kohdistuvia sortotoimenpiteitä, että porvaristomme nyt tuntee osittaista turvattomuutta voimistuvan työväenluokan edessä ja sentähden katsoo tarpeelliseksi rukoilla apua militarismin Moolokilta. Uhri joka tämän Moolokin hehkuvaan kitaan silloin viskattaisiin olisi tämän maan nuoriso!

Porvarimme tahtovat pistimiä työväkeä vastaan

Emme voi rehellisesti ajatellen vapautua siitä käsityksestä, että se on n. k. sisäinen vaara, mikä saattaa porvaristomme nykyään militaristeiksi. Emme voi olla näkemättä, että se on etupäässä n. k. sisäistä militarismia kuin porvaristomme nykyisin tavoittelee. Meidän tulee muistaa etteihän militarismi suinkaan ole ainoastaan ase ja voimakeino yksin ulkonaista vihollista vastaan. Sillä on toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka luokkavastakohtien yhä kärjistyessä ja köyhälistön luokkatietoisuuden kasvaessa lakkaamatta työntyy etualalle ja joka tarkoitus yhä enemmän määrää militarismin ulkonaisen muodon ja sisäisen luonteen. Tämä toinen militarismin tarkoitus on tarkoitus suojella vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää, tukea kapitalismia ja aina asettua työväenluokan vapaustaistelua vastaan.

Juuri tästä militarismin muodosta sanoo kansainvälisen sosialistisen antimilitarismin rohkea, pelvoton esitaistelija Karl Liebknecht seuraavasti:

»Tässä osottautuu militarismi puhtaaksi luokkataisteluaseeksi, vallitsevan luokan aseeksi, jonka tehtävänä on, yhdessä poliisin ja oikeuslaitoksen, koulun ja kirkon kanssa ehkäistä luokkatietoisuuden kehitystä, ja sen ohessa, maksoi mitä maksoi, varmistaa vähemmistön valtaa valtiossa ja nylkemisvapautta vaikkapa kansan enemmistön selvästi ilmaistua tahtoa vastaan.»

Tällaisena esiintyy nykyaikainen militarismi meille ja tahtoo olla, ei enemmän eikä vähemmän kuin kaikki kaikessa, tahtoo asestaa kansan kansaa itseään vastaan, saattaa työläiset sortajina, vihollisina ja murhaajina toisiaan vastaan-, omia vanhempiaan, siskojaan ja lapsiaan vastaan, omaa tulevaisuuttaan vastaan. Se tahtoo esiintyä samalla kansanvaltaisena ja yksinvaltaisena, valistuneena ja koneellisena, kansallisena ja kansanvihollisena.

Emme tahdo tulla veljenmurhaajiksi!

Tätä militarismia, tällaista asestettua murhaajajoukkoa omia vanhempiaan, siskojaan ja veljiään, lapsiaan ja omaa tulevaisuuttaan vastaan se on kuin meidän suomalaiset militaristimme ensi kädessä ymmärtääkseni tahtovat saada aikaan ja tämmöistä murhajoukkoa se myös on kuin me, Suomen järjestynyt köyhälistönuoriso, se kaksikymmentuhantinen nuorten joukko, joka tänään kautta maamme on lippujensa ympärille kokoontunut, tahtoo ensi kädessä vastustaa. Emme tahdo kasarmikasvatusta, emme tahdo oppia elukkamaista orjan tottelevaisuutta, emme tahdo oppia murhaamaan luokkatovereitamme, emme omia isijämme ja äitijämme, emme siskojamme ja veljiämme, emme tahdo olla apuna tämän maan työväenluokan luokkataistelujen historian verikirjaimilla kirjoittamisessa! Jos porvaristo vastoin meidän nykyistä käsitystämme vielä joskus voimistuisi tässä maassa niin paljon, että se voisi tuoda tähän maahan militaristisen kirouksen julmimman muodon, kasarmikasvatuksen, suomalaisen sotajoukon, tulee se porvaristo saamaan vastaansa köyhälistönuorison yhtenäisen taistelurintaman, tulee se saamaan vastaansa murhatehtävästä kieltäytyviä joukkoja toinen toisensa jälkeen. Ja jos sen porvariston onnistuisi tukahuttaa vielä tämäkin liike vereen ja vankiholveihin, niin olkoon se sittenkin varma siitä, että se tulee saamaan vastaansa köyhälistönuorison leppymättömän antimilitaristisen valistustyön, työn, joka tunkeutuu sotilaspakkopukuihin puettujen valistustyöntekijäin muodossa noihin suomalaisten militaristiherrojen kasarmeihin ja kenttäleireihin ja siellä vuodattaa terveellistä luokkatietoisuusvalistuksen-nestettä vastamyrkyksi militaristiselle kasarmikasvatukselle.

Vaikka tämän kaiken täytyy tapahtua kärsimyksien ja uhrausten kautta, on Suomen sosialidemokratinen nuoriso sittenkin päättänyt sitä taistelua voimakkaasti käydä. Se on itsetietoisena päättänyt sen äskeisessä liittokokouksessa. Ja se on alottava sen työn suomalaisen nuorison keskuudessa jo nyt ajoissa, sen tulee alottaa se tehdäkseen porvariston tähän maahan hommaaman militarismin niin vihatuksi, niin vastenmieliseksi, ettei se löydä kannattajia ainoankaan terveesti ajattelevan kansalaisryhmän keskuudessa!

Täytämme kansainvälisen tehtävämme

Tänä köyhälistönuorison kansainvälisenä tunnustuspäivänä olemme panneet alkuun tämän lyön, olemme panneet alkuun sen omassa maassamme ja jatkamme sitä yhä yltyvällä voimalla taistelemalla oman maamme militaristisia hallitsevia luokkia vastaan. Teemme sen silloin siinä hengessä missä kansainvälisen sosialismin yksi uhrautuvimpia taistelijoita Karl Liebknecht sanoo köyhälistön luokkataistelun sotaa ja militarismia vastaan parhaiten voivan tapahtua. Kun hän viime vuoden toukokuussa Moabitin vankiholvista kirjoitti vastauksensa maanpetos-syytökseen, lausui hän siinä muiden muassa käsityksensä ja tunnustuksensa kansainvälisen sosialidemokratian tehtävistä. Hän lausui sen seuraavilla sanoilla: »Kansainvälinen sosialisti taistelee kansainvälisen köyhälistön nimessä, kansainvälistä kapitalismia vastaan, hän hyökkää sitä vastaan missä hyvänsä hän sen kanssa tulee tekemisiin ja missä hyökkäys voi tapahtua tuloksellisimmin. Tuloksellisimmin se voi tapahtua itse kunkin taistelijan omassa maassa. Omassa maassaan taistelee kansainvälinen sosialisti kansainvälisen sosialismin nimessä oman maansa hallitusta ja oman maansa hallitsevia luokkia vastaan, jotka siellä esiintyvät kansainvälisen kapitalismin edustajina. Tässä dialektisessa prosessissa, kansallisessa luokkataistelussa solaa vastaan toteutuu kansainvälinen luokkataistelu sotaa vastaan.

Tästä periaatteesta, tästä kansainvälisen sosialistin tunnustuksen ytimestä lähtien Suomenkin köyhälistönuoriso on suuntaava taistelunsa suomalaista kapitalismia ja suomalaista militarismia vastaan ja siten toteuttava velvollisuutensa köyhälistöriuorison kansainvälisessä luokkataistelussa kapitalismia ja militarismia vastaan. Tämän tähden Suomen köyhälistönuoriso tänä päivänä rohkeasti ja voimakkaasti julkihuutaa tunnuslauseensa: alas militarismi, alas porvarismilitaristinen sotakasvatus, alas kiihkokansallinen militarismi-intoilu! Eläköön köyhälistönuorison proletaaris-antimilitaristinen kasvatustyö, sen luokkataistelukasvatus rauhan ja sosialismin hyväksi!

Työläisnuoriso valtiollisten oikeuksiensa puolesta

Sota ja militarismi ovat kapitalistisen valtion ja kapitalistisen politiikan välttämättömät rinnakkaisilmiöt. Ne voi lopettaa vain se mahti, mikä lopettaa kapitalistien herravallan yhteiskunnassa ja valtiossa, ne voi lopettaa ainoastaan köyhälistön yhteiskunnallinen ja valtiollinen herravalta. Emme voi toivoa lopullista pysyvää rauhaa ilman köyhälistön yhteiskunnallista ja valtiollista herruutta, ilman köyhälistön täydellistä voittoa porvaristosta. Kansainvälisen köyhälistön vaatimuksena on tämän vuoksi valtiollisen vallan valtaaminen työväelle kaikissa maissa. Ja nykyiset kauheat sotavuodet, jotka ovat opettaneet köyhälistönuorison paljoa syvemmin kuin ennen rakastamaan rauhaa, inhoamaan sotaa ja militarismia, ovat myös opettaneet köyhälistönuorison entistä enemmän kääntämään katseensa valtiollisen vallan valtaamiseen köyhälistönuorisollekin, kääntämään katseensa köyhälistönuorison valtiollisen ja yhteiskunnallisen oikeustaistelun välttämättömyyteen.

Tänä köyhälistönuorison kansainvälisyyspäivänä ei tämä nuoriso kohota ääntänsä yksin sotaa ja militarismia vastaan ei yksin rauhan ja pikaisen rauhan puolesta, vaan se kohottaa äänensä myöskin köyhälistönuorison valtiollisten oikeuksien puolesta ja tämän oikeustaistelun puolesta! Tämän köyhälistönuorison kansainvälisyyspäivän merkitys on myöskin siinä, että työtätekevän luokan nuoriso tahtoo astua valtiollisen elämän näyttämölle täysillä valtion kansalaisoikeuksilla varustettuna. Ja sillä on siihen täydet oikeudet.

Jokainen niin hyvin nuorisoon kuuluva kuin vanhempaankin ikäluokkaan kuuluva henkilö, joka ei tahdo tahallisesti sulkea silmiään häntä ympäröiviltä tosiasioilta näkee, kuinka yhteiskunnallisen työn taakka vuosi vuodelta siirtyy kasvavassa määrässä nuorisoikäluokan hartioille. Tilastolliset tutkielmat kaikista maista vahvistavat numeroilla tämän silmin nähtävän tosiasian. Erään luotettavan ulkomaisen tilaston mukaan suoritettiin v. 1908 sellaisen mahtavan teollisuusmaan kuin Saksan teollisuustuotannosta jo noin neljäs osa käyttämällä nuorisotyövoimaa. Meidän omassa maassamme, jossa puutteellisten tilastojen avulla voidaan vaan osapuilleen laskea nuorisotyövoiman määrä, voitiin laskea 1913 teollisuuden ja käsityön palveluksessa nuorten työvoiman lukumäärän kohonneen noin 21,000 henkeen eli lähes 20 % sinä vuonna teollisuuden palveluksessa maassamme olleesta väestöstä. Kun koettaa verrata tällaisia numeroita aikaisemmilta ajoilta oleviin vastaaviin numeroihin minkä maan oloista tahansa, niin tulee siihen ehdottomaan lopputulokseen, että nuorisoikäluokka saa vuosi vuodelta kannettavakseen yllä suurenevan työvelvollisuuden yhteiskunnassa.

Yhteiskunnallisten ja valtiollisten oikeuksien täytyy kuulua ja ne saavat kuulua ainoastaan ja yksinomaan yhteiskunnallisia velvollisuuksia täyttäville henkilöille. Tästä johtuen näiden oikeuksien tulee kuulua siis myös työtätekevälle nuorisolle.

Kaikissa maissa on kuitenkin nuoriso sen sanan varsinaisessa merkityksessä suljettu yhteiskunnallisten ja valtiollisten, ennenkaikkea valtiollisten oikeuksien ulkopuolelle. Köyhälistönuorison täytyy siis valloittaa itselleen nämä oikeudet, sen täytyy taistella niiden puolesta, taistella ja voittaa!

Itsensä ulkopuolelta löytää köyhälistönuoriso oikeustaistelussaan yhden ainoan puolustajan: se on kansainvälinen sosialidemokratia ja sosialidemokratiset puolueet eri maissa. Ne yksin kaikkialla tunnustavat tämän periaatteen ja ne myös käytännössä taistelevat sen toteuttamiseksi.

Porvaristo kaikkialla vastustaa tätä köyhälistönuorison oikeusvaatimusta. Ja totta totisesti, me niin tavattoman hyvin ymmärrämme minkätähden porvaristo sitä vastustaa. Oman luokkavallanpitonsa se näkee olevan vaarassa silloin, jos edistysmieliset, vieläpä vallankumoukselliset köyhälistönuorisojoukot saavat valtiolliset oikeudet.

Porvarillinen nuoriso tukee luokkaansa

Luokkamaailman-katsomuksensa vallassa ollen pysyttäytyy porvarillinen nuorisokin etäällä köyhälistönuorison valtiollisesta vaatimuksesta. Eihän nykyisellä porvarillisella nuorisolla ole enää edes sitä vallankumouksellista ihanteellisuutta, joka porvaristonuorisolla oli puolivuosisataa sitten eurooppalaisissa vallankumouksissa. Ei esitä enää n. k. sivistynyt nuoriso, ylioppilasnuoriso, sitä poliittista osaa, jota se puolivuosisataa takaperin Euroopan eri maissa esitti. Porvaristolla ei ole enää mitään ihanteita, eikä myöskään porvariston nuorisolla. Päinvastoin juuri porvarillinen nuoriso meidän päivinämme usein vielä voittaa porvariston vanhemmankin polven elämään kyllästyneisyydessään, väsyneisyydessään, elämän katsomuksen toivottomuudessaan, ihmishalveksimisessaan ja sisäisessä raakuudessa ja matalamielisyydessä.

Köyhälistö on nykyisin vallankumouksellisten ihanteiden puolesta innokkaimmin taisteleva luokka ja sen nuorisolle, köyhälistönuorisolle kaikissa maissa lankeaa tänä päivänä myöskin se vallankumouksellisen nuorten kaartin osa, jota niin kutsuttu sivistynyt nuoriso puolivuosisataa sitten esitti.

Köyhälistönuoriso on se lähde, josta lakkaamatta pulppuaa innostusta, nuorentavaa innostusta, kansainvälisen sosialismin suuren asian hyväksi. Köyhälistönuoriso on se kulmakivi, jolle kansainvälisen sosialismin asian henkinen ja siveellinen edistys voidaan laskea. Ja sellaisena, tällaisen innostuksen lähteenä, tällaisena suuren asian peruskalliona tahtoo se myös vaatia täydet sille kuuluvat oikeudet.

Puhumme työläisvalitsijoille

Tässäkin asiassa taistelevat kaikkien maitten nuorisojärjestöt ensikädessä omassa maassa, suorittavat siten päivätyönsä kansainvälisessä taisteluarmeijassa. Meidän maassamme astuu köyhälistönuoriso tällä kerralla, tällä vallankumouksellisen vaalitaistelun kynnyksellä, jonka yli kohta astumme köyhälistöluokan valitsijain eteen esittäen heille avoimesti asiansa ja kehoittaa heitä valitsemaan tähän maahan niin voimakkaan vallankumouksellisen kansanedustuslaitoksen, että se pystyy antamaan köyhälistönuorison laajoille joukoille ne valtiolliset oikeudet, jotka siltä nyt on ryöstetty, mutta jotka sille tosiasiallisten oikeuksien ja maamme sosialidemokratian ohjelman mukaisesti kuuluvat.

Äsken pidetyssä edustajakokouksessaan on Suomen järjestynyt työläisnuoriso edustajainsa kautta julkilausunut tämän vaatimuksen, yhteenkoottuna rintamana asettunut sen taakse ja tänä kansainvälisyytemme tunnuspäivänä vannoutuu myös jatkuvaan, leppymättömään taisteluun tämän oikeusvaatimuksensa puolesta. Me huudamme julki vaatimuksemme ja tunnuslauseemme tässäkin asiassa: Pois köyhälistönuorison oikeuksia rajoittavat äänioikeusikärajat! Täydet valtiolliset oikeudet kaikille 20 v. Suomen kansalaisille! Meidän rintamamme huokuvat voimakasta myötätuntoa, voimakasta toimintatarmoa, voimakasta eläköötä köyhälistönuorison oikeustaistelulle!

Tuliseen työhön asiamme hyväksi!

Toverit! Nyt on odollinen hetki sosialidemokratisen nuorisoliikkeen laajentamiselle ja voimistuttamisellel Sodan hirmut ja nälän kauhut avaavat tuhansien nuortenkin silmät näkemään kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän perinpohjaisen kelvottomuuden. Ne tekevät heidän sydämensä ja mielensä vastaanottokykyisiksi ja pelastusta etsiviksi, ne vetävät heitä vallankumoukselliseen joukkotoimintaan. Toverit, näyttäkäämme me heille oikea tie, jota myöten on kujettava, tie, joka johtaa köyhälistön lopulliseen vapautukseen! Kootkaamme me heidät lippumme juurelle, järjestöjemme jäseniksi, sosialidemokratisen nuorisoliikkeen suureen rintamaketjuun ja luokaamme heistä joukko, joka valloittaa köyhälistön valtiollisen herravailan ja käyttää sitä kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kukistamiseksi, kapitalistisen yksityisomistuksen ja yksityistuotannon poistamiseksi ja sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän tilalle luomiseksi.

Toverit, kansainvälisen sosialistisen nuorisoliikkeen ulkopuolella on vielä miljoonia työläisnuorukaisia ja neitosia. Meidän omassa maassamme on vielä tuhansia sellaisia meidän oman järjestömme ulkopuolella. Meidän tulee tänä päivänä luvata itsellemme, luvata niille tuhansille ja tuhansille tovereille, jotka tänä päivänä kokoontuvat kautta maailman näitten samojen tunnuslauseiden alla, mitkä meidänkin julistuksiimme ja lippuihimme ovat kirjoitetut, luvata heille ja itsellemme, että me puristamme itsestämme viimeisenkin voimamme, että me teemme kaiken, mikä suinkin mahdollista on kasvattaaksemme joukkomme moninkertaiseksi nykyisestään, luodaksemme siten kansainvälisyydelle, kansainväliselle sosialismille, kansainväliselle sosialistiselle nuorisoliikkeelle vankan tuen tänne Pohjolaan. Meidän tulee luvata, että me tällä tavalla työmme kautta omassa maassamme ojennamme kätemme tovereillemme yli merten ja maiden, yli juoksuhautojen, yli linnoitusten, yli vuorten ja laaksojen, kaikkialle missä meillä tunnustustovereita on. Tämän lupauksen merkiksi me vielä kerran toistamme lunnuslauseemme: alas sota, alas militarismi! Elpköön köyhälistönuorison taistelu oikeuksiensa puolesta! Eläköön rauha, eläköön kansainvälinen sosialismi! Eläköön sosialistinen nuorisointernationale!