Resist US-Led War Movement -verkosto yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa aloittaa 8. marraskuuta kampanjan Pariisin sopimuksen historiallisen perinnön paljastamiseksi Yhdysvaltojen imperialismin, kolonialismin ja militarismin lujittamisessa Puerto Ricossa, Kuubassa, Filippiineillä, Guamissa ja Havaijilla.
– Tarkoituksena on korostaa, kuinka tämä menneisyys vaikuttaa edelleen suoraan Yhdysvaltojen kolonialismin, militarisoinnin ja interventioiden kautta näiden maiden ihmisiin ja heidän kansojensa sankarilliseen vastarintaan, verkosto tiedottaa.
Vuoden 1898 Pariisin sopimus siirsi siirtomaavallan Espanjalta Yhdysvalloille Puerto Ricon, Kuuban, Guamin ja Filippiinien osalta. Lisäksi Yhdysvaltain kongressi hyväksyi samana vuonna yhteisen päätöslauselman Havaijin vilpillisestä liittämisestä Yhdysvaltoihin. Havaiji oli jo vuonna 1893 Havaijin kuningaskuntaan hyökänneiden yhdysvaltalaisten sokeriparonien miehittämä. Tämä merkitsi Yhdysvaltojen syntymää globaalina imperiumina.
Yhdysvallat käytti strategisesti uutta siirtomaavaltaansa näissä maissa rikastuakseen varastamalla luonnonvaroja, hyödyntämällä ihmisiä halvan työvoiman saamiseksi ja sijoittamalla armeijaansa strategisiin paikkoihin.
Puerto Ricosta tuli tärkeä sotilastukikohta Karibialla sekä sokeriruoko-, kahvi- ja tupakkatuotantopaikka. Yhdysvallat perusti nukkehallituksen, joka hyödyttäisi yhdysvaltalaisia liikemiehiä ja yrityksiä, samalla kun työväenluokka köyhtyi ja riippuvaisiktui entisestään Yhdysvaltojen taloudesta. Tämä vakiinnutti Puerto Ricon sokerimonopolia vuosikymmeniksi eteenpäin, mikä lopulta johti itsenäisyysliikkeen vahvistumiseen.
Kuubasta tuli ”itsenäinen kansakunta”, mutta se pysyi Yhdysvaltoihin kahlehdittuna Plattin lisäyksen kautta, joka antoi Yhdysvalloille yksinoikeudet Kuuban sokerin vientiin ja keinot puuttua Kuuban asioihin ja rakentaa sotilastukikohtia, kuten Guantanamo Bayn, jota se ylläpitää edelleen.
Filippiinit antoi samoin yhdysvaltalaisille yrityksille sokeria, riisiä, banaaneja ja muita maatalousplantaaseja ja -kaivoksia samalla tarjoten tilaa sotilastukikohdille Kiinan ovella. Sen sijaan, että olisivat antautuneet filippiiniläisille vallankumouksellisille, voitetut espanjalaiset siirtomaavaltaajat myivät Filippiinit Yhdysvalloille 20 miljoonalla dollarilla Pariisin sopimuksen nojalla. Tätä seurasi Filippiinien ja Yhdysvaltojen välinen sota vuonna 1899, joka johti lähes puolen miljoonan filippiiniläisen kuolemaan, maanomistukseen ja feodaalisen riistorakenteen laajenemiseen Yhdysvaltain imperialismin alaisuudessa.
Guam oli Manila Galleons -laivueiden huolto- ja hiiliasema, joka kulki Acapulcon ja Manilan välillä, ja siitä tuli tärkeä strateginen hiili- ja polttoaineasema Yhdysvaltain aluksille Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat suoritti massiivisia maavaltauksia, ja sotilastukikohdat miehittävät nyt lähes 30 % koko Guamin alueesta. Guam oli myös keskus Vietnamin sodan, kylmän sodan, operaatio Desert Stormin ja Irakin sodan aikana.
Havaiji, kuten Guam, toimi Yhdysvaltojen tärkeänä sotilastukikohtana, jossa sijaitsee nykyään USINDOPACOMin komentokeskus. Tämä rooli yhdessä pakkotyöhön perustuvan plantaasitalouden kanssa johti massiivisiin maavaltauksiin ja vakavaan ympäristön pilaantumiseen.
Nämä kansakunnat kohtaavat edelleen Yhdysvaltojen sortoa, olipa se sitten jatkuvaa kolonialismia ”osavaltiona” Havaijin tapauksessa (Yhdysvaltojen laittoman miehityksen alaisena), ”territoriona” Guamin ja Puerto Ricon tapauksessa; uuskolonialismia Yhdysvaltojen tukemien nukkehallitusten kautta Filippiinien tapauksessa; tai raakoja talouspakotteita ja Yhdysvaltojen saartoa Kuuban tapauksessa.
– Vaikka jokainen näistä maista kohtasi vuosia imperialistista ryöstöä ja hyväksikäyttöä jo ennen Pariisin sopimusta, vuosi 1898 merkitsi uutta sorron hyökkäystä Yhdysvaltojen kolonialismin alaisuudessa eläviä kansoja vastaan, joka jatkuu eri muodoissa tähän päivään asti, kampanja sanoo.
Yhdysvaltain tukikohtien ja muiden laitosten läsnäolo on rapauttanut paikallisia talouksia ja rasittanut julkisia palveluita.
– Tämä järjestelmä luo riippuvuutta ja ottaa kohteekseen paikalliset nuoret sotilasvärväykseen samalla, kun valtaa esi-isien maita ja vesivaroja, mikä johtaa terveyskriiseihin ja pakkosiirtoihin tukikohtien rakentamiseksi. Näiden tukikohtien ydintehtävä on toimia logistiikkakeskuksina Yhdysvaltojen käymille sodille, kuten on nähty Puerto Ricon käytössä Venezuelaa vastaan suunnattujen operaatioiden järjestämisessä. Tämä verkosto muuttaa isäntäyhteisöt etulinjan kohteiksi uhraten alkuperäiskansat ja saariväestön pelinappuloiksi Yhdysvaltojen pyrkimyksissä saada resursseja ja maata hyödynnettäväksi.
– Toisaalta Kuuban kaltaiset kansakunnat ovat raakojen pakotteiden kohteena suvereniteettinsa puolustamisen vuoksi. Nämä pakotteet ovat eräänlaista sodankäyntiä, joilla estetään tarkoituksella pääsy ruokaan, lääkkeisiin ja elintärkeisiin resursseihin, aiheuttaen laajalle levinnyttä kärsimystä ja kuolemaa ehkäistävissä oleviin sairauksiin.
– Silti kansat eivät koskaan lakanneet vastustamasta Yhdysvaltojen imperialismia. Filippiinien katipunaneista Kuuban sosialistisisiin sisseihin ja nykyiseen itsenäisyystaisteluun Puerto Ricossa, Guamissa ja Havaijilla – olemme osa yhtä kamppailua. Pariisin sopimus ja sen pysyvät vaikutukset on hylättävä siirtomaavallan ja Yhdysvaltain johtaman sodan välineinä.
– Rauhaarakastavien maailman kansojen on yhdistyttävä Filippiinien, Puerto Ricon, Guamin, Havaijin, Kuuban ja kaikkien Yhdysvaltojen imperialismia vastaan vapautumisen puolesta taistelevien kansojen kanssa paljastaakseen ja vastustaakseen Pariisin sopimuksen perintöä ja taistellakseen oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan sekä Yhdysvaltojen imperialismin lopun saavuttamiseksi.
Kampanjassa mukana olevia järjestöjä ovat Resist US Led War -verkoston ohella Juventud Unida por la Independencia, Prutehi Guåhan, BAYAN Philippines, Diaspora Pa’lante Collective, Ho’opae Pono Peace Project ja Madres Contra la Guerra.










Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.