Hyvinvoinnista leikataan kaikkialla Euroopassa sodankäynnin rahoittamiseksi, ja vastarinnan myrsky on nousemassa. Voivatko säästötoimien ja sodan vastaiset taistelut yhdistyä, kysyy Belgian työväenpuolueen puheenjohtaja Peter Mertens.
Puheessaan kansainvälisessä ”Hyvinvointia, ei sodankäyntiä” -kokoontumisessa Lontoossa perjantaina 23. lokakuuta 2026 Mertens nosti esiin uuden, mantereenlaajuisen yhteiskunnallisen vastarinnan aallon, jota hän kuvaa Euroopan yli pyyhkivänä myrskynä.
– BBC ilmoitti tällä viikolla kauden ensimmäisestä myrskystä. Myrskystä, jolle on jopa annettu nimi: Austen.
– Mutta se ei ole ainoa myrsky. On toinenkin.
– Myrsky, jota ei näy sääkartoilla, joka ei kunnioita kansallisia rajoja ja joka leviää maasta toiseen.
– Ja tälläkin myrskyllä on nimi: luokkataistelu.
– Jotkut ihmiset pelkäsivät, ettei enää olisi suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Että ihmiset yksinkertaisesti hyväksyisivät säästötoimet, militarisoinnin ja sosiaalisten oikeuksiensa purkamisen. Että nuorempi sukupolvi yksinkertaisesti hyväksyisi tulevaisuuden, josta on tulossa yhä epävarmempi.
– Hyvät ystävät ja toverit, meidän tarvitsee vain katsoa ympärillemme.
– Belgiassa ammattiliitot ovat mobilisoituneet yli vuoden ajan eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Lokakuun 9. päivänä kaduille lähti vielä 50 000 ihmistä, ja marraskuun loppuun on jo suunniteltu suurta kansallista mobilisaatiota.
– Espanjassa kymmenettuhannet ihmiset menivät kaduille sen jälkeen, kun 87-vuotias Maricarmen Abascal häädettiin kodista, jossa hän oli asunut yli seitsemänkymmentä vuotta. Hänen tarinastaan tuli asuntokriisin symboli ja se käynnisti vuokralaisten, nuorten ja tavallisten ihmisten liikkeen, joka vaatii oikeutta kohtuuhintaiseen asuntoon.
– Albaniassa kymmenettuhannet opiskelijat ja nuoret nousevat vastustamaan korruptiota, nousevia koulutuskustannuksia, sortoa ja tulevaisuudennäkymiä vailla olevaa tulevaisuutta. Samalla kun luksuslomakohteita ja kiinteistökehityshankkeita nousee kaikkialle heidän ympärilleen, nuorilla on tuskin varaa omaan kotiin.
– Irlannissa yli 300 000 opettajaa, sairaanhoitajaa, lääkäriä ja virkamiestä jätti työnsä lähes kahdenkymmenen vuoden suurimmassa lakossa.
– Italiassa yli 100 000 ihmistä kokoontui Roomaan. He vaativat korkeampia palkkoja ja eläkkeitä, parempaa terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä militarisoinnin lopettamista. Ammattiliitot ovat jo ilmoittaneet uudesta yleislakosta 20. marraskuuta.
– Ja sitten on Ranska! Lokakuun 13. päivänä kaduille lähti 480 000 ihmistä. Neljä päivää myöhemmin heitä oli 800 000. Lukiolaisia, yliopisto-opiskelijoita, työntekijöitä, eläkeläisiä ja ammattiyhdistysaktiiveja, sekä Gilets Jaunes (Keltaliivit) -liikkeen ja kaikenlaisten yhteiskunnallisten liikkeiden jäseniä. Kokonainen sukupolvi, joka kieltäytyy antamasta heidän varastaa tulevaisuuttaan.
– Uusi, mantereen laajuinen yhteiskunnallisen vastarinnan aalto on käynnissä.
– Ja silti sitä harvoin tunnustetaan yhdeksi, toisiinsa kytkeytyväksi liikkeeksi.
– Lakko Irlannissa, opiskelijamielenosoitus Albaniassa, vallattu aukio Madridissa, sadattuhannet ihmiset Ranskan kaduilla: kaikkia tarkastellaan erikseen, ikään kuin näillä liikkeillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
– Täysin päinvastoin on totta: tämä on mantereenlaajuinen myrsky.
– Ongelma ei siis ole se, etteikö joukkoliikkeitä olisi. Ongelmana on se, ettemme vieläkään täysin ymmärrä, kuinka suuria nämä liikkeet ovat, kuinka laajalle levinnyttä vastarinta on ja kuinka monet ihmiset eri maissa todellisuudessa käyvät samaa taistelua.
– Taistelua jättimäistä varkautta vastaan.
– Tänään ei valmistella mitään tavallista säästötoimenpidettä.
– Kyse on yhteiskunnan varallisuuden perustavanlaatuisesta uudelleenjaosta.
– Pois sosiaaliturvasta, julkisista palveluista ja väestön tarpeista kohti aseteollisuutta, sotilaslaitoksia ja suuria pääomaryhmiä.
– Meille kaikille sanotaan, että meidän on tehtävä uhrauksia. Rahaa ei ole, meille sanotaan; meidän on laskettava odotuksiamme. Kuulemme tätä Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Mutta ilmeisesti on yksi ministeriö, jonka ei koskaan tarvitse tehdä uhrauksia: puolustusministeriö.
– Belgiassa jokaisen ministeriön on kiristettävä vyötään, paitsi puolustusministeriön. Se saa 34 miljardia euroa lisää. Päätimme pyytää kopion puolustusministeriön ostoslistasta.
– Ja mitä tuolla listalla on? Puolet siitä ei koostu puolustuskalustosta, vaan sotilaallisten interventioiden kalustosta: tappajalennokeista, F-35-hävittäjistä, fregateista ja panssaroiduista taisteluajoneuvoista Sahelin ja Kongon alueen sotaan puuttumiseksi ja mineraalien ja raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi.
– He eivät rakenna eurooppalaista puolustusvoimaa. He rakentavat eurooppalaista imperialistista armeijaa, jota rahoitetaan rahoilla, joita tarvitsemme kiireellisesti kouluihimme, terveydenhuoltoomme ja eläkkeisiimme.
– Ja siinä on asian ydin. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon rahaa käytetään, vaan myös siitä, millaisen yhteiskunnan he haluavat rakentaa.
– Yhdysvalloissa voimme nähdä, mihin tämä malli johtaa: valtavat sotilasbudjetit, samalla kun miljoonilta ihmisiltä puuttuu riittävä pääsy kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon. Yhteiskunta, jossa yksi sairaalahoito tai vakava sairaus voi taloudellisesti pilata koko perheen.
– Onko tämä tulevaisuus, jonka he aikovat Euroopalle? Manner, jossa on enemmän hävittäjiä, mutta vähemmän palomiehiä? Enemmän sotilaita, mutta vähemmän opettajia? Enemmän kasarmeja, mutta vähemmän kouluja?
– Tämä on perustavanlaatuinen valinta siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Ja yhä useammat ihmiset alkavat nähdä, mitä todella on vaakalaudalla.
– Ranskassa sadattuhannet nuoret mobilisoituvat yhden rakentavimman kuviteltavissa olevan vaatimuksen ympärille: he haluavat parempaa koulutusta. He haluavat, että heidän kykynsä, luovuutensa ja energiansa käytetään yhteiskunnan parantamiseen sen sijaan, että ne hukkuisivat tuhon ja sodan teollisuuteen.
– Eikö olekin uskomattoman myönteinen viesti?
– Ja miten näille nuorille vastataan? Pampuilla, kyynelkaasulla, sotilasjoukkojen sijoituksilla ja mielenosoitusten kielloilla. Militarisointi ulkomailla kulkee aina käsi kädessä kotimaan militarisoinnin kanssa. Aina.
– Voimme nähdä tämän myös Belgiassa. Brysselin opiskelijamielenosoitusten jälkeen puolustusministeri Theo Francken sanoi, että nuoret tarvitsevat bootcamp-leirejä ja sotilaskoulutusta. Yksi Brysselin nuorista opiskelijajohtajista, vasta seitsemäntoistavuotias Louise Mandjombe, antoi hänelle loistavan vastauksen:
– ”Meillä on jo paikkoja, joissa voimme kouluttaa nuoria. Mutta niitä ei kutsuta boot campeiksi, vaan kouluiksi. Ja ehkä teidän pitäisi aloittaa niihin investoiminen.”
– Mielestäni se on hämmästyttävä vastaus. Koska vain muutamassa lauseessa hän kiteyttää aikamme perustavanlaatuisen ristiriidan. Nuorempi sukupolvi vaatii koulutusta, mahdollisuuksia ja tulevaisuutta, ja kohtaa poliittisen eliitti, joka ajattelee yhä enemmän aseiden, kasarmien ja sotilaskurin termein.
– Ja se tuo meidät siihen, mitä pidän suureen strategiseen kysymykseen, jonka edessämme on tulevana aikana.
– Kysymys ei ole siitä, tuleeko lisää suuria yhteiskunnallisia liikkeitä. Ne ovat jo täällä, ja ne jatkavat kasvuaan. Suuri kysymys on, sulautuuko säästötoimia vastustava liike sodan ja militarisoinnin vastaiseen liikkeeseen.
– Tähän mennessä nämä kaksi liikettä ovat usein kehittyneet rinnakkain. Toisella puolella ovat ammattiliitot, työläiset, nuoret ja eläkeläiset, jotka taistelevat sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen purkamista vastaan. Toisella puolella ovat rauhanliike, pakollista asepalvelusta vastustavat nuoret ja ne, jotka kieltäytyvät osallistumasta uuteen asevarustelukilpailuun.
– Mutta nämä kaksi liikettä eivät käy erillisiä taisteluita. Ne kohtaavat samat valinnat, samat taloudelliset edut ja saman järjestelmän, joka asettaa voiton ja sotilaallisen voiman väestön tarpeiden yläpuolelle.
– Silti yhä useammissa paikoissa nämä liikkeet kohtaavat. Hyvinvointi, ei sodankäynti, on näiden kahden liikkeen kohtaamispaikka, ja siksi tämä aloite on niin tärkeä.
– Havainnollistaakseni, mitä kaikkialla Euroopassa tapahtuu, haluaisin lainata luotettavaa organisaatiota: ”Fox News”.
– Fox Newsin ”digitaalinen tutkimus” paljasti, ja lainaan, ”että kasvava määrä kommunistisia, sosialistisia ja muita kovan vasemmistolaisia järjestöjä vastaa kutsuun koordinoidusta eurooppalaisesta nuorisolakosta 20. marraskuuta”.
– Ystävät, saatan olla väärässä, mutta mielestäni he ovat alkaneet hermostua.
– Koska kyllä, 20. marraskuuta koululaiset ja opiskelijat ympäri Eurooppaa menevät lakkoon, ja samana viikonloppuna ammattiliitot mobilisoituvat jälleen kerran.
– Siksi Fox News on peloissaan. Siksi puolustusministerimme on peloissaan. Siksi he yrittävät käynnistää uudelleen punaisilla pelottelun.
– Toverit,
– Historia ei kulje eteenpäin suoraviivaisesti. Sillä on ylä- ja alamäkiä, pysähtyneisyyden kausia ja äkillisen muutoksen hetkiä. Ne, jotka ajattelevat lineaarisesti, olettavat, että kaikki, mikä on tänään suurta ja voimakasta, pysyy aina suurena ja voimakkaana, ja että kaikki, mikä on pientä, pysyy aina pienenä.
– Mutta ne, jotka ymmärtävät, että olemme vasta myrskyn alussa, tietävät myös, että se, mikä tänään näyttää kaikkivoipaiselta, voi kadota huomenna, ja että se, mikä tänään näyttää pieneltä, voi kasvaa suuremmaksi voimaksi henkeäsalpaavalla nopeudella.
– Myrskyn haittapuolena on, että se voi puhaltaa mihin tahansa suuntaan. Mutta sen etuna on, että se voi myös yhtäkkiä herättää monia ihmisiä, jotka ovat nukkuneet vuosia.
– Pysähtyneisyyden aikoina ihmiset oppivat hitaasti. Kamppailun aikoina monet ihmiset voivat oppia hyvin nopeasti. Ihmiset, jotka luulivat seisovansa yksin, voivat löytää toisensa. Ihmiset voivat löytää, kuinka paljon heillä on yhteistä ja kuinka paljon voimaa he voivat rakentaa yhdessä.
– Näemme sen tänään Roomasta Madridiin, Brysselistä Dubliniin, Pariisista Lontooseen.
– Meidän, tovereiden, tehtävänä on yhdistää nämä liikkeet ja antaa myrskylle suunta. Ei muuttaa kapitalismia, ei antaa imperialismille uusia kasvoja, vaan muuttaa kaikkea.
– Muuttaa kaikkea ja rakentaa sosialismia.
– Koska myrsky ei ole ohi.
– Myrsky on vasta alkanut.
