Belgian poliittisen työväenliikkeen ManiFiesta 2024 -tapahtumassa ammattiliitot olivat keskeisessä roolissa yhdistäen työpaikkataistelut laajempiin keskusteluihin maailmanlaajuisesta aseistariisunnasta ja rauhanrakentamisesta.
Viime viikonloppuna ManiFiesta 2024:n ammattiyhdistysaukio kuhisi toimintaa kahden kokonaisen päivän ajan, raportoi Peoples Dispatch -julkaisu.
Belgialaiset työväenaktivistit, jotka valmistautuvat mielenosoitukseen 16. syyskuuta protestoidakseen työpaikkojen leikkauksia Audin Brysselin tehtaalla, jakoivat tilan ammattiliittojen jäsenten kanssa eri puolilta Eurooppaa – hollantilaiset, italialaiset, saksalaiset ja ranskalaiset aktivistit vaihtoivat strategioita ja kokemuksia kamppailuista.
Telttojen alla Belgian työväenliitto (ABVV-FGTB) ja Kristillisten ammattiliittojen keskusliitto (ACV-CSC) keskustelivat yhdessä Euroopan julkisten palvelujen liiton (EPSU) kanssa kampanjoista työläisten oikeuksien puolustamiseksi.
Kun Euroopan unionia odottavat uudet säästötoimenpiteet ja kasvava elintasokustannuskriisi, ammattiliittojen johtajat tietävät, että heillä on paljon tehtävää. Ammattiliittojen organisaattorien keskuudessa ManiFiestan ilmapiiri oli päättäväinen. Ay-johtajat ja jäsenet pyrkivät vahvistamaan kansainvälisiä suhteita ja asettamaan työväenliikkeen maailmanlaajuisen oikeustaistelun kärkeen.
Euroopan ammattiyhdistysliikkeen avaaminen globaalille etelälle
Tänä vuonna ManiFiestan pääpaino oli Euroopan ammattiyhdistysliikkeen avaaminen globaalin etelän näkökulmille ja Yhdysvaltojen edistyksellisille liikkeille.
Irvin Jim, Etelä-Afrikan metallityöläisten valtakunnallisen liiton (NUMSA) pääsihteeri, puhui liittonsa voitoista työntekijöiden järjestämisessä sekä heidän roolistaan aloitteiden ja kapinoiden edistämisessä. Shawn Fain, Yhtyneiden autoalan työläisten (UAW) presidentti Yhdysvalloissa, kertoi UAW:n menestyksestä mobilisoinnissa kolmea suurta autonvalmistajaa vastaan pian täysin uuden johtoryhmän valitsemisen jälkeen.
Fainin käsite ”avoimesta liitosta” resonoi monien osallistujien keskuudessa. Hän selitti, kuinka sen jälkeen, kun UAW toi uuden johdon, yksi ensimmäisistä muutoksista oli antaa jäsenille enemmän sananvaltaa liiton suunnassa. Tämä lähestymistapa muutti liiton.
Tämä ”avoimen liiton” käsite ei ole ainutlaatuinen UAW:lle – eurooppalaiset ammattiliitot ovat nähneet samanlaisia muutoksia. Antamalla perustalleen sananvaltaa siihen, mihin ammattiliiton tulisi keskittyä, monet liitot ovat laajentaneet toimintaansa työelämän kysymysten ulkopuolelle. Kaikki voi olla ammattiliiton toiminnan aiheena, sanoi Hillal Sor, ABVV-FGTB:n metallityöläisten pääsihteeri.
Sor viittasi yhteen sellaiseen aloitteeseen, joka tuli liiton perustasolta – lakot asetoimituksia vastaan Belgiasta Israeliin – esimerkkinä siitä, kuinka työläiset ovat innokkaita ottamaan osaa laajempiin poliittisiin kysymyksiin huolimatta yrityksistä sivuuttaa ne.
Ammattiliittojen rooli aseistariisuntaliikkeessä
Jeremy Corbyn, brittiläinen parlamentin jäsen ja itse entinen ammattiliittojen järjestäjä, korosti ammattiliittojen osallistumisen tärkeyttä tällaisiin laajempiin taisteluihin, erityisesti asekaupan vastaisten mobilisaatioiden tukemiseen.
Eräässä paneelissa Corbyn korosti, että vaikka tällaiset keskustelut saattavat olla vaikeita, erityisesti puolustukseen liittyvien alojen ammattiliittojen kanssa, nämä keskustelut ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen aseistariisunnan saavuttamiseksi.
Ammattiliittojen on tunnustettava, että ammattiliittojen vastaista politiikkaa ollaan parhaillaan ottamassa käyttöön erilaisten sotien tukemisen varjolla, mukaan lukien Gazassa meneillään oleva kansanmurha, Corbyn varoitti.
Viime aikoina kuljetustyöläisten kieltäytyminen lastaamasta aseita Israeliin on kuitenkin osoittanut mahdollisen muutoksen tässä suhteessa. Kun työläiset kaikkialla Euroopassa kohtaavat enemmän sortoa, tunnustetaan yhä enemmän, että ammattiliittojen on otettava laajempaa roolia maailmanlaajuisen oikeuden rakentamisessa.
Lorenzo Buzzonin lauseet kirjasta Monstrous Anger of the Guns, joka julkaistiin tämän vuoden ManiFiestassa, vangitsevat tämän tunteen:
”Kun säännökset ja lait eivät suojele ihmisoikeuksia, työläisillä on valta astua esiin, rakentaa suurempi liike ja yhdistää työläiset yli rajojen asekauppaa vastaan.”
Kehotus ammattiliitoille tunnustaa voimansa – ei vain työpaikoilla, vaan myös rauhan rakentamisessa maailmanlaajuisesti – kaikui koko ohjelmassa Belgian Oostendessa.
Mutta mikä meidät on johtanut tähän johtopäätökseen? Tässä artikkelissa pyrimme esittelemään syitä ja taustoja tälle kannalle käymällä läpi 75-vuotiaan NATOn historiaa ja nykyisyyttä.
NATOn tausta vasemmiston vastaisuudessa
Vaikka sotilasliitto NATO perustettiin virallisesti vuonna 1949, idea sen synnystä oli valmisteltu jo useita vuosia aikaisemmin.
Symbolisessa puheessaan Fultonissa, Missourissa 5. maaliskuuta 1946, Winston Churchill loi perustan kommunismin vastaisen sotilaallisen ”pyhän liiton” muodostamiselle Neuvostoliittoa ja sosialismia vastaan.
Puhuessaan ”rautaesiripusta, joka lepää eri puolilla Eurooppaa”, Churchill korosti, että ”kommunistiset puolueet ja viidennet kolonnat muodostavat kasvavan haasteen ja vaaran kristilliselle sivilisaatiolle.”
Vuotta myöhemmin, 12. maaliskuuta 1947, Yhdysvaltain kongressin edessä pitämässään puheessa presidentti Truman esitteli kuuluisan Truman-doktriinin Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, joka lupasi ”USA:n tuen demokratioille autoritaarisia uhkia vastaan”.
Tällä tarkoitettiin ei mitä tahansa uhkia, vaan juuri sosialismia ja kommunismia – liikkeitä jotka pyrkivät vapauttamaan työväenluokan kapitalismista.
Time-lehden käsitys kommunismin uhasta.
Kylmä sota: NATO diktatuurien ja kolonialismin tukijana
NATOn varsinainen perustaminen vuonna 1949 tapahtui Yhdysvalloissa, Washington D.C.:ssä. Perustajajäseniä olivat USA:n lisäksi Kanada, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat, Luxemburg, Norja, Tanska, Islanti ja Portugali.
Propagandassaan NATO väittää edelleen tänään olevansa ylevien ideaalien kuten ”demokratian” ja ”vapauden” puolustaja. Tosiasiassa sotilasliitto on koko olemassaolonsa ajan tukenut äärimmäisen taantumuksellisia voimia – äärioikeistoa ja sotilasdiktatuureja.
Heti perustamisestaan lähtien NATO piti riveissään epädemokraattisen diktatuurin, António Salazarin brutaalin Estado Novon Portugalissa. Se pysyi sotilasliiton keskeisenä eurooppalaisena jäsenenä kunnes ns. neilikkavallankumous kaatoi Salazarin hallinnon vuonna 1974.
Presidentti Truman allekirjoittaa NATO-sopimuksen. Portugalin suurlähettiläs seisoo taustalla.
Oman kansansa sortamisen lisäksi Salazarin diktatuuri kävi NATOn aseilla sotia kansallisia vapautusliikkeitä vastaan ympäri Portugalin siirtomaita Afrikassa – Angolassa, Mosambikissa, Guinea-Bissaussa ja Cabo Verdessä. Tänä aikana NATO toimi kuolevan eurooppalaisen kolonialismin suojelijana.
Kreikka liittyi sotilasliittoon vuonna 1952. 15 vuotta myöhemmin maassa kaappasi vallan äärioikeistolainen sotilasjuntta, ”everstien hallinto”, joka ilmoitti toimivansa ”vasemmistokapinan” estämiseksi. Uusfasistinen sotilasdiktatuuri jatkui maassa seitsemän vuoden ajan, mutta epädemokraattisuudestaan ja ihmisoikeusloukkauksistaan huolimatta tämäkin maa pysyi Yhdysvaltain vankalla tuella NATOn tärkeänä jäsenenä.
Tankkeja Kreikan parlamenttitalon edessä.
Tämä siitäkin huolimatta, että useat NATO-maat ilmaisivat huolensa Kreikan kehityksestä, osoittaen Yhdysvaltain johtavan roolin liittoumassa.
Kuten Kreikka, naapuri Turkki liittyi Natoon helmikuussa 1952. Yhdysvalloille ja sen Länsi-Euroopan liittolaisille Turkki oli arvokas liittolainen pääasiassa strategisen sijaintinsa ansiosta Neuvostoliittoa vastaan. Tämä selittää sen, miksi NATO vaikeni Turkin monista autokraattisista halliuksista, mukaan lukien Adnan Menderesin hallitus ja kenraali Kenan Evrenin vuoden 1980 sotilasvallankaappaus.
NATO-jäsenet sekaantuivat Kylmän sodan aikana myös moniin vallanvaihdoksiin kolonialismin kohteiksi joutuneissa maissa, kuten Kongo-Leopoldville (1960-65), Dominikaaninen tasavalta (1961), Brasilia (1964), Indonesia (1965-66), Chile (1973), Angola (1975-91), Itä-Timor (1975- 1999), Argentiina (1976), Tšad (1981), Nicaragua (1981-90), Grenada (1983), Panama (1989-94) jne.
Natsit NATOn komentoketjun huipulla
Fasistisella äärioikeistolla on ollut monipuolinen rooli NATOssa sen olemassaolon ajan. Toisen maailmansodan jälkeen useat natsiupseerit nousivat NATOn komentoketjussa johtaviin asemiin.
Sotarikollinen natsiupseeri Adolf Heusinger toimi vuodesta 1961 NATO:n yleisesikuntakomitean puheenjohtajana. Saksan liittovaltion tiedustelupalvelun vuonna 2014 julkaisemien asiakirjojen mukaan Heusinger saattoi kuulua Schnez-Truppeen, salaiseen armeijaan, jonka Wehrmachtin ja Waffen-SS:n veteraanit pyrkivät perustamaan 1950-luvun alussa.
Monet muutkin merkittävät entiset natsit seurasivat samanlaisia polkuja. Puolan, Ranskan ja Neuvostoliiton hyökkäyksiin osallistuneella kenraali Hans Speidelillä oli keskeinen rooli Saksan asevarustelussa ja integraatiossa NATOon, ja hänestä tuli vuonna 1957 Keski-Euroopan joukkojen komentaja.
Sturmführer tohtori Eberhard Taubert työskenteli Göbbelsin kanssa natsien propagandaministeriössä, jossa hän vastasi keltaisen merkin suunnittelusta juutalaisille. Sodan jälkeen hänestä tuli lopulta entisen natsin Franz Josef Straussin neuvonantaja, Saksan puolustusministeri vuosina 1956–1962, ja Strauss määräsi hänet NATOn ”psykologisen sodankäynnin osastolle”, joka levitti antikommunistista propagandaa aivan kuten Göbbelsin ministeriö oli tehnyt toisen maailmansodan aikana.
Natsi-Saksan amiraali ja sukellusveneen komentaja Friedrich Guggenberger, jonka sukellusvene upotti 17 liittoutuneiden alusta, toimi myöhemmin apulaisesikuntapäällikkönä NATOn pohjoisissa asevoimissa (AFNORTH) 1968-72.
Johann von Kielmansegg, natsi-Saksan maavoimien Wehrmachtin korkean komennon yleisupseeri 1942-44, oli NATOn Keski-Euroopan liittoutuneiden joukkojen komentaja 1967-68. Ernst Ferber, Wehrmachtin majuri, toimi NATOn Keski-Euroopan liittoutuneiden joukkojen komentajana 1973-75.
Äärioikeiston salaisia armeijoita Euroopassa
Schnez-Truppe, äärioikeiston salainen armeija johon Adolf Heusinger mahdollisesti kytkeytyi, ei ole ainoa salainen armeija, johon NATO linkittyy.
Kylmän sodan aikana NATO perusti ympäri Eurooppaa niin sanottuja stay behind -verkostoja, salaisia maanalaisia armeijoita kommunismia vastaan. Näistä vastasi salaisten operaatioiden suunnittelukomitea Clandestine Planning Committee (CPC), jota valvoi NATOn Euroopan joukkojen päämaja (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE). Tänä päivänä ne tunnetaan yleisesti nimellä Operaatio Gladio, Italiaan perustetun maanalaisen armeijan mukaan. Näitä ryhmittymiä toimi NATO-maiden lisäksi myös puolueettomissa maissa.
Salaisten joukkojen koulutuksesta vastasivat pääosin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ja Iso-Britannian MI6. Joukkoihin värvättiin vakaumuksellisia antikommunisteja, kuten uusfasisteja ja natsien yhteistyökumppaneita. Ryhmät toteuttivat useissa Euroopan maissa siviileihin kohdistuvia terrori-iskuja jotka pyrittiin lavastamaan vasemmiston teoiksi. Näin haluttiin kääntää yleinen mielipide Euroopassa nousevaa vasemmistoliikettä vastaan ja vaatimaan valtioilta kovempia otteita.
Fasistinen pommi-isku Italiassa.
Italian salainen Gladio-verkosto paljastui vasta vuonna 1981, kun tuomari Felice Cassoni avasi uudelleen tutkimukset vuonna 1972 tehdystä autopommi-iskusta. Iskusta oli epäilty vasemmistoa, mutta Cassonin tutkimusten myötä siitä tuomittiin lopulta kaksi uusfasistia. Käytetty sotilasluokan räjähde jäljittyi Gladio-verkoston käyttämään asevarastoon.
Myöhemmissä oikeudenkäynneissä paljastui Italian sotilastiedustelu SISMIn, uusfasistien ja Gladio-verkoston osien suunnitelleen ja toteuttaneen lukuisia terrori-iskuja vuosien 1969 ja 1985 välillä. Yhteensä eri Euroopan maissa murhattiin Gladio-ryhmien toimesta satoja siviilejä.
Kylmän sodan jälkeen: NATO maailmanpoliisina
Edelleen tänään NATOn propagandassa on tapana nimittää sotilasliittoa puolustusliitoksi.
Jos Pohjois-Atlantin sopimus todellakin luotiin pelkästään kapitalististen valtioiden vastapainoksi Neuvostoliiton muodostamalle uhkalle, miksei sitä hajotettu Neuvostoliiton hajoamisen ja Varsovan liiton tosiasiallisen purkamisen jälkeen? Mikä oli NATOn olemassaolon tarkoitus vuoden 1990 jälkeen, kun sosialistinen leiri lakkasi olemasta?
Vastaus on yksinkertainen: NATO ei koskaan ollut vain ”puolustusliitto” vaan organisaatio, jonka tavoitteena oli turvata ja laajentaa kapitalististen jäsenmaidensa etuja. Sanalla sanoen se oli euroatlanttisen imperialismin tukiorganisaatio, jolle vastavallankumouksen voitto Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa 1990-luvun alussa antoi mahdollisuuden ottaa uusi, aggressiivisempi rooli maailmassa.
Tämä kehitys alkoi jo vuosina 1992-1994, kun NATO osallistui Bosnian sotaan useilla sotilasoperaatioilla. Helmikuussa 1994 NATO kävi ensimmäisen taisteluoperaationsa, kun sen hävittäjät hyökkäsivät serbien ilmavoimia vastaan ja ampuivat alas neljä hävittäjää. Huhtikuussa 1994 NATO teki historiansa ensimmäiset maapommitukset hyökkäämällä serbialaisiin kohteisiin. Näillä operaatioilla oli vielä takanaan YK:n valtuutus.
Loppuvuonna 1994 NATO jatkoi ilmahyökkäyksiä omatoimisesti ilman YK:n koordinointia. Srebrenican hirmutekojen paljastuttua YK antoi NATOlle valtuutuksen tehdä pommituksia Bosniassa serbien hyökkäyksiä vastaan (Operation Deliberate Force). Pommitusten määrä kasvoi dramaattisesti kunnes rauhansopimus syntyi vuonna 1995.
Osalla NATOn pommituksista oli YK:n mandaatti, osalla taas ei, tehden jälkimmäisistä kansainvälisen lain vastaisia. Tämä avasi oven kansainvälisen lain johdonmukaiselle ohittamiselle ja NATOn toimimiselle yksipuolisena maailmanpoliisina.
1999: NATO pommittaa Jugoslaviassa
NATOn seuraavat pommitukset Jugoslaviassa (NATOn käyttämä koodinimi Operation Allied Force, Yhdysvaltain asevoimien käyttämä koodinimi Operation Noble Anvil) toteutettiin ilman YK:n mandaattia.
Pommitukset alkoivat 24. maaliskuuta 1999 ja päättyivät 10. kesäkuuta 1999 kestettyään 78 päivää. Pommituksissa NATO tuhosi sairaaloita, vanhainkoteja, siviilijunia ja pakenevien pakolaisten saattueen. Myös esimerkiksi Kiinan Belgradin suurlähetystö pommitettiin, vaikka rakennus oli selvästi merkitty karttoihin.
Novi Sadin kaupunki tulessa.
Yhdysvaltalainen Human Rights Watch -järjestö arvioi pommituksissa kuolleen 500 siviiliuhria. HRW arvosteli erityisesti NATOn rypälepommien käyttöä asuttujen alueiden lähellä. Serbian hallituksen mukaan pommituksissa kuoli jopa 1200 – 5000 siviiliä.
Pommitukset aiheuttivat myös mittavia ympäristötuhoja. Öljynjalostamoja sekä petrokemiallisia, kemiallisia ja lääketehtaita pommitettaessa suuri määrä myrkyllisiä aineita joutui ilmakehään, maaperään ja vesistöihin.
NATO käytti myös köyhdytettyä uraania vuonna 1999, joka on radioaktiivista. Osuessaan kohteeseensa köyhdytetty uraani hajoaa vaaralliseksi hiukkaspölyksi, joka voi hengitettynä tai ravintoon joutuessaan johta syöpään, munuaistauteihin, geneettisiin vaurioihin ja muihin vakaviin terveysongelmiin.
Ilman kansainvälisen oikeuden mandaattia toteutetut pommitukset valmistivat tien 2000-luvulle, jossa kansainvälistä oikeutta on toistuvasti rikottu lukuisten valtioiden toimesta.
Pommitusten jälkeen joukko kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita haastoi NATO-maiden johtajia ja NATOn viranomaisia kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Syytteisiin kuului muun muassa tahallinen tappaminen, kaupunkien ja kylien mielivaltainen tuhoaminen sekä laittomat hyökkäykset siviilikohteisiin.
Kun kanne tarkkoine todisteineen esitettiin, sen saaminen käsittelyyn ei kuitenkaan onnistunut. Pitkän viivytyksen jälkeen tuomioistuimen pääsyyttäjä ilmoitti, että syytteet käsitellään. Muutama päivä myöhemmin, NATOn ankaran painostuksen jälkeen, oikeus kuitenkin perui hankkeensa.
Washingtonin huippukokous 1999.
NATOn 50-vuotispäivänä Washingtonin huippukokous, joka pidettiin huhtikuussa 1999, ratifioi allianssin ”strategisen konseptin” tarkistetun version. Silloisen pääsihteerin Javier Solanan esittelemänä Washingtonin huippukokous kaavaili sotilasliiton toimintaa, ”joka ulottuu Vancouverista Vladivostokiin.”
Uusi strateginen konsepti laajensi NATOn toimintaa kauas ”Euroopan turvallisuuden” ulkopuolelle ja teki allianssista virallisemmin imperialismin globaalin sheriffin.
2000-luku: ”Terrorismin vastainen sota” alkaa
Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 toteutetut terroristi-iskut New Yorkissa ja Washington D.C.:ssä järkyttivät maailmaa. Yhdysvaltain geopoliittisille pyrkimyksille ne tarjosivat toisaalta jotain hyvin tarpeellista.
World Trade Centerin eteläinen torni räjähtää.
Vuotta aiemmin yhdysvaltalainen uuskonservatiivinen ajatushautomo Project for the New American Century oli julkaissut 90-sivuisen raportin nimeltä Rebuilding America’s Defenses: Strategies, Forces, and Resources For A New Century, jossa se esitteli ajatuksiaan ”USA:n globaalista johtajuudesta”.
Raportissa mainittiin ”katastrofaalinen ja katalyyttinen tapahtuma – kuten uusi Pearl Harbor”, joka kiihdyttäisi muuten hidasta muutosta USA:n globaalin hallinnan suuntaan. Syyskuun 11. päivän isku osoittautui juuri sellaiseksi tapahtumaksi.
PNAC:lla oli vahvat siteet silloisen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallintoon. Sen jäseninä vaikuttivat esimerkiksi Bushin veli ja Floridan kuvernööri Jeb Bush, varapresidentti Dick Cheney, entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld, USA:n YK-suurlähettiläs John Bolton sekä Maailmanpankin pääjohtaja Paul Wolfowitz.
World Trade Centeriin ja Pentagoniin kohdistuneiden syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tekijäksi todettiin Yhdysvaltain entisen liittolaisen Osama bin Ladenin johtama al-Qaida-järjestö, jonka sanottiin operoivan Afganistanista talibanien tuella.
20. syyskuuta 2001 Yhdysvaltain presidentti Bush julisti: ”Jokaisella kansakunnalla kaikilla alueilla on nyt päätös tehtävänään. Joko olette meidän puolellamme, tai olette terroristien puolella.”
4. lokakuuta 2001 ensimmäistä kertaa NATOn historiassa Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla 5 aktivoitiin Yhdysvaltain pyynnöstä. NATO ilmoitti kahdeksan toimenpiteen paketista Yhdysvaltojen tueksi. Näihin sisältyi esimerkiksi tiedustelutietojen vaihtoa ja liittolaismaiden tukikohtien suojausta.
Bushin hallinto hyökkäsi Afganistaniin muutama päivä myöhemmin, 7. lokakuuta 2001, julistaen ”globaalin terrorismin vastaisen sodan” alkaneen.
YK:n peruskirjan mukaan maa voi käyttää aseellista voimaa toista maata vastaan vain itsepuolustukseen tai turvallisuusneuvoston luvalla. Kumpikaan näistä ehdoista ei täyttynyt kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, sillä maata hallitseva taliban-liike ei hyökännyt Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta. YK:n turvallisuusneuvosto ei myöskään valtuuttanut Yhdysvaltoja tai muita maita käyttämään sotilaallista voimaa Afganistania vastaan.
Yhdysvaltain aloittama sota Afganistanissa oli siis täten kansainvälisen lain perusteella laiton.
Viidennen artiklan nojalla NATO-maat osallistuivat kuitenkin Afganistanin sotaan, ja Eagle Assist -nimisellä operaatiolla NATOn lentokoneet tukivat Yhdysvaltojen ilmatilan valvontaa seitsemän kuukauden ajan 2001–2002. Myös esimerkiksi itäiselle Välimerelle lähetettiin NATO-voimia ”terrorisminvastaiseen operaatioon” Active Endeavouriin.
Yhdysvaltain kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyssodan jo alettua YK valtuutti jälkikäteen ISAF-operaation (International Security Assistance Force) Afganistanissa, joka kesti vuodesta 2001 vuoteen 2014. Operaatio siirtyi NATOn komentoon virallisesti vuonna 2003.
Yhdysvaltalaisjoukkojen murhaama afgaanipoika.
ISAF-operaatio päättyi joulukuussa 2014, kun Afganistanin kansalliset puolustus- ja turvallisuusjoukot ottivat virallisesti ”täyden vastuun turvallisuudesta koko maassa”. Heti sen perään tammikuussa 2015 NATO käynnisti Resolute Support Mission (RSM) -operaation ”kouluttaakseen, neuvomaan ja avustamaan Afganistanin turvallisuusjoukkoja ja instituutioita terrorismin torjunnassa ja maansa turvaamisessa”. Kaikkien RSM-joukkojen vetäytymisen jälkeen elokuussa 2021 operaatio lopetettiin.
Yhdysvallat vetäytyi Afganistanista lopullisesti syyskuussa 2021. Jo elokuussa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden pesi kätensä koko projektista toteamalla, että USA:n tarkoitus ei ”koskaan” ollut rakentaa Afganistanissa uutta valtiota tai yhtenäistä demokratiaa. Syyn läsnäoloon maassa todettiinkin nyt olleen pelkästään Yhdysvaltojen omien turvallisuusintressien ajaminen.
20 vuotta kestäneen sodan lopputuloksena talibanin kontrolli Afganistanissa ainoastaan vahvistui, sillä Ashraf Ghanin vallassa ollut nukkehallitus romahti välittömästi Yhdysvaltain sotajoukkojen poistuttua maasta. Osama bin Laden oli löydetty ja teloitettu jo vuonna 2011 kokonaan toisessa maassa, Pakistanissa.
Brownin yliopiston Costs of War -projektin mukaan Afganistanin sota tappoi 46 319 siviiliä. Kuolonuhrien määrä on kuitenkin mahdollisesti suurempi johtuen ”sairaudesta, ruoan, veden, infrastruktuurin saatavuuden menetyksestä ja/tai muista sodan epäsuorista seurauksista”. Lääkäreiden laatima raportti nimeltä Body Count Social Responsibility, Physicians for Global Survival ja International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW) päätteli, että 106 000 – 170 000 siviiliä kuoli Afganistanin taistelujen seurauksena.
Vuonna 2021 sodan päättyessä 2,6 miljoonaa afgaania oli edelleen pakolaisena, ja 4 miljoonaa maansisäisinä siirtolaisina.
Terrorismin vastainen sota laajenee Irakiin
Yhdysvallat alkoi puhua alkuvuonna 2002 ”pahan akselista”, johon Irak kuului yhtenä ”roistovaltioista”. Heinäkuussa 2002 Irakiin tunkeutui CIA:n erikoisjoukkoja.
Samaan aikaan vuoden 2002 NATOn Prahan huippukokouksessa seitsemän valtiota, mukaan lukien Viro, Latvia ja Liettua, kutsuttiin aloittamaan liittymisneuvottelut, ja liitto loi perustan 20 000 sotilaan nopean toiminnan valmiusjoukkojen (NRF) suunnittelulle, joiden toiminta-aluetta ei rajoitettu millään tavalla.
Seuraavana vuonna 2003 Afganistanin invaasiota seurasi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi maahan jälleen ilman kansainvälisen lain valtuutusta.
Hyökkäyksen virallinen syy olivat Yhdysvaltain viranomaisten esittämät epäilyt, joiden mukaan Irakissa oli käynnissä salainen joukkotuhoaseohjelma, ja että Irakin valtio olisi toiminut yhteydessä syyskuun 11. päivän iskun toteuttamien terroristien kanssa. Näiden väitteiden tueksi ei koskaan löydetty todisteita.
Hadithan siviilien joukkomurha Irakissa.
Tällä kertaa Yhdysvallat ei käyttänyt NATOn 5. artiklaa kerätäkseen ”halukkaiden koalitiotaan” hyökkäystä varten. NATO kuitenkin osallistui Irakin operaatioihin jo seuraavana vuonna sotilasjoukkojen koulutustehtävällä NATO Training Mission-Iraq (NTM-I).
Joukot poistuivat Irakista 31. joulukuuta 2011, kun operaation mandaatti päättyi eikä maassa toimivien NATOn joukkojen oikeudellisesta asemasta päästy sopimukseen. NATO oli siis jälleen tukenut Yhdysvaltoja sen laittomasti aloittamassa sodassa.
Irakin sodassa suoritettiin lukemattomia sotarikoksia ja sen on arvioitu johtaneen sadasta tuhannesta jopa miljoonan ihmisen kuolemaan.
Costs of War -tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain aloittamassa ”globaalissa terrorismin vastaisessa sodassa” on tapettu suoran väkivallan seurauksena 940 000 ihmistä ja noin 3,7 miljoonaa ihmistä epäsuorasti sota-alueilla. Yhteensä siis noin 4,7 miljoonaa ihmistä on kuollut pelkästään tällä vuosituhannella Yhdysvaltain asevoimien aloittamien konfliktien seurauksena – NATOn suuremmalla tai pienemmällä tuella.
Terrorismin vähentymiseen se ei johtanut. Esimerkiksi Irakin ja Syyrian alueella ryhtyi toimimaan uusi äärimmäistä väkivaltaa käyttävä terrorijärjestö ISIS.
NATOn interventio Libyassa
Seuraavat NATOn huippukokoukset, erityisesti Istanbulin (2004), Riian (2006) ja Lissabonin (2010) huippukokoukset, lisäsivät NATOn sotilaallisia valmiuksia kehittämällä ja lopulta hyväksymällä jälleen uuden ”strategisen konseptin”.
19. maaliskuuta 2011 NATO todisti edelleen olevansa jotain muuta kuin jäsenmaittensa puolustusliitto aloittamalla sotilaallisen väliintulon Libyan sisällissodassa Muammar Gaddafin hallintoa vastaan. Näillä operaatioilla oli YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus.
Interventio toteutti niinsanotun lentokieltoalueen Libyan ilmatilassa, eikä käyttänyt maajoukkoja (lukuun ottamatta erikoisjoukkoja, jotka eivät kuuluneet YK:n päätöslauselman piiriin.)
On raportoitu, että NATOn jäsenmaat suorittivat kahdeksan kuukauden aikana 7 000 pommi-iskua Gaddafin joukkoja vastaan. Iskuissa kuoli myös siviilejä, mutta tarkka luku ei ole tiedossa.
Pommitusten jälkiä Libyassa.
Gaddafin syrjäyttäneen sodan päättymisen jälkeen Libyan väkivalta laajentui Libyan toiseksi sisällissodaksi. NATOn tuhoisa sotilaallinen väliintulo johti islamilaisten ääriryhmien nousuun alueella. Libyasta tuli niinsanottu ”epäonnistunut valtio”, valtio jossa hallitus ei enää pysty suorittamaan tehtäviään.
Epävakaasta Libyasta on tullut myös Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten siirtolaisten tärkein pakopaikka. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM raportoi huhtikuussa 2017, että alueelle on muodostunut orjamarkkinoita, joilla siirtolaisia myydään kuin hyödykkeitä.
Aiheuttamansa kriisin helpottamisen sijaan NATO-maat ovat vahvistaneet Euroopan unionin militarisoitua rajavalvontaa Frontexia, joka on kaikin tavoin estänyt siirtolaisten pääsyä pois Libyasta.
NATO tänään: Taantumuksen väsymätön tukija
Tänään NATOn jatkuva laajentuminen itään on johtanut imperialistisen kilpailun nopeaan kärjistymiseen kahden suurvallan, Venäjän ja Kiinan kanssa. Ukrainassa meneillään oleva sota on heijastus tästä kilpailusta, jossa kilpailevat kapitalistiset leirit yrittävät jakaa maailmaa uudelleen. NATO jatkaa sotilasvoimien keskittämistä ja sotilasharjoituksia Itä-Euroopassa, Pohjoismaissa ja Itämerellä.
Vaikka uusnatsistisia armeijoita aikoinaan Euroopassa koonnut Operaatio Gladio on historiaa, NATOlla on edelleen roolinsa myös äärioikeiston voimistamisessa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Tällä hetkellä sotilasliitto jäsenmaineen toimittaa vuosittain valtavat määrät aseita ja muuta sotilaallista tukea Ukrainaan, maahan jossa valtion asevoimien ja turvallisuusjoukkojen osana toimii lukuisa joukko järjestäytyneitä äärioikeistolaisia ryhmiä.
Näiden ryhmien suorittamia sotarikoksia on dokumentoitu vuodesta 2014 lähtien. Aseellisen tuen lisäksi ukrainalaiset äärioikeistoryhmät ovat todistettavasti saaneet koulutusta NATO-mailta, kuten Kanadalta.
Ukrainalaisjoukkoja uusnatsitunnuksen kanssa.
Eniten julkisuutta näistä ryhmistä on saanut osakseen Asovan pataljoona, jonka yhteistyökumppanit ovat linkittyneet uusnatsistiseen toimintaan ja terroristi-iskuihin NATO-maissa (mm. Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat). Tämän ryhmän poliittisen siiven edustaja kävi vuonna 2019 myös Suomessa linkittymässä paikalliseen äärioikeistoon.
Uusfasistinen äärioikeisto ei ole ainoa taantumuksen muoto, jota sotilasliitto tukee tänään. Yksi NATOn tärkeistä jäsenistä on Turkki, jossa islamistinen presidentti Recep Tayyip Erdoğan hallitsee autokraattisin ottein. Tämän päivän Turkki on maa jossa demokraattista oppositiota, kansalaisyhteiskuntaa ja itsenäisiä tiedotusvälineitä poljetaan, ja joka sortaa kurdikansaa sekä rajojensa sisällä että niiden ulkopuolella. Turkki on toistuvasti pommittanut kurdeja Syyriassa ja Irakissa.
Turkin pommitusten jälkiä.
Lisäksi vaikka Israel ei ole NATOn jäsen, NATOn johtavat voimat kantavat myös valtavan vastuun Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuvasta verenvuodatuksesta tukemalla Israelin hallituksen suorittamaa kansanmurhaa Gazassa, joka on johtanut vähintään kymmenien tuhansien, pahimmillaan jopa satojen tuhansien palestiinalaisen kuolemaan lokakuusta 2023 lähtien ja uhkaa eskaloitua laajemmaksi sodaksi Lähi-idässä.
Israel ja NATO ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia vuosikymmeniä ja ovat viime vuosina jatkuvasti tiivistäneet yhteistyötään. Sekä NATO:n jäsenmaat että Israel ovat hyökänneet arabimaihin Syyriasta ja Jemenistä Irakiin ja Libyaan. 12. lokakuuta 2023 NATOn ja Israelin johtajien tavatessa pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi NATOn tuomitsevan palestiinalaisten vastarintaliikkeen jyrkästi ja lisäsi: ”Israel ei ole yksin.”
NATOn laajentumiskohteet: Aasia ja Afrikka
NATOn 75-vuotishuippukokous Washington D.C:ssä esitettiin julkisuudessa laajalti Venäjän kanssa käytävän vastakkainasettelun kontekstissa.
NATO päätti toimittaa jälleen 43 miljardin dollarin edestä (aikaisemman 60 miljardin dollarin lisäksi) aseita Ukrainaan. Houkuttimena Ukrainan uhraukselle toimi lupaus ”peruuttamattomasta polusta” kohti NATO-jäsenyyttä, joka luvattiin jälleen Washingtonissa, aivan kuten se tehtiin vuonna 2008 Bukarestissa ja muissa huippukokouksissa, mutta ei virallistettu, koska NATO yrittää toistaiseksi välttää suoraa sotaa Venäjän kanssa jonka 5. artikla edellyttäisi.
Huippukokous ei kuitenkaan keskittynyt vain Ukrainaan tai edes Eurooppaan. Se julisti virallisesti NATOn ”turvallisuusedut” maailmanlaajuisiksi, huolimatta sen nimestä ja perustamismandaatista transatlanttisena turvallisuusliittona.
Washingtonin 75. vuosipäivän huippukokous esitti välttämättömäksi ”360 asteen lähestymistavan”. Sotilasliiton toimintaa on syytä laajentaa, koska NATOon kohdistuvat uhat ovat ”globaaleja ja toisiinsa yhteydessä”.
Nykyinen NATO ilmoittaa, että se toteuttaa strategisen ulottuvuutensa maailmanlaajuisesti missä tahansa, milloin tahansa.
Vaikka Venäjä nähdään ”merkittävimpänä ja suorimpana uhkana”, NATO on julistanut, että suurimmat ”systeemiset haasteet euroatlanttiselle turvallisuudelle” tulevat Kiinasta, joka mainitaan lukuisia kertoja uhkana ja NATOn laajentumisen pääasiallisena syynä Intian ja Tyynenmeren alueelle.
Aasia on keskeinen turvallisuusalue Yhdysvaltojen verkottuneiden sopimusten kanssa Intian ja Tyynenmeren liittolaisten Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Korean ja Japanin kanssa, jotka kaikki olivat läsnä Washingtonin huippukokouksessa NATOn vieraina.
Kiinan uhka, joka tuli mukaan NATOn asiakirjoihin entisen presidentin Barack Obaman ”käännöksen Aasiaan” (2009) jälkeen, on keskeinen, kun Yhdysvaltojen johdolla NATOn huomio siirtyy Aasiaan.
NATOn suunnitelmana on luoda risteäviä sotilaallisten sopimusten verkostoja, kuten Australian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen AUKUS-sopimus, joka tarjoaa Australialle ydinsukellusveneitä; lisää Yhdysvaltojen tukikohtia ja sotilaallisia järjestelyjä Filippiineillä, jotka tuovat alueelle japanilaisia ja australialaisia joukkoja Filippiinien ja Kiinan välisten suhteiden huonontuessa; ja Etelä-Korea–Japani–USA-kolmio, joka asettaa Etelä-Korean Yhdysvaltojen johtamaan laajennetun pelotteen piiriin, jota kutsutaan ”Korean kolmiakseliseksi järjestelmäksi”. Intian ja Tyynenmeren alue on vaarallisella militarisoitumispolulla.
NATOn esittämä syy Länsi-Aasiaan ja Afrikkaan laajentumiselle on, että alueiden konfliktit ja epävakaus, erityisesti Iranin ”epävakautta aiheuttavat toimet” uhkaavat transatlanttista turvallisuutta. Tällaisten haittojen hoitamiseksi NATOlla on vastedes uusi aluekeskus Kuwaitissa, yhteystoimisto Jordaniassa ja jatkuva operaatio Irakissa.
Viidellätoista NATOn maalla on sotilastukikohtia Afrikassa, ja koska myös Venäjän, Kiinan ja Turkin armeijat toimivat täällä, Länsi-Aasia ja Afrikka tulevat edelleen todistamaan sijaiskonflikteja.
NATO korostaa edelleen myös terrorismin uhkaa. Kansalliset vapautustaistelut, jotka tarjoavat todellisen mahdollisuuden lopettaa puolisiirtomaamaiden työvoiman ja resurssien riisto Yhdysvalloille, on usein leimattu terrorismiksi.
Tämän ”terrorismin vastaisen pilarin” puitteissa NATO avustaa jäsenmaitaan kapinoiden vastaisissa toimissa, kuten kybersodan ja joukkovalvonta-aloitteiden avulla, jotka kohdistuvat vapautensa puolesta taisteleviin ihmisiin.
NATOn ”rauhankumppanuusohjelman” harjoitus, jossa simuloidaan mielenosoituksen hajoittamista.
Laajentuminen Intian ja Tyynenmeren alueelle ja globaaliin etelään on olennainen osa NATOn päätöstä yrittää ylläpitää sotilaallisesti lännen ylivaltaa muuttuvassa geopoliittisessa kansainvälisessä järjestelmässä.
NATOn kiihtyvät sotilasmenot ja ilmastopäästöt
Toinen NATOn viesti Washingtonin huippukokouksesta oli ”hyökkäyksellinen pelote” (offensive deterrence) ja ”eteenpäin suuntautuvat puolustusasennot” (forward defence postures) puolustusmenojen merkittävällä lisäyksellä.
Useiden NATOn jäsenmaiden, kuten Kanadan, puolustusmenojen 18 prosentin lisäystä vuonna 2024 ylistettiin sotilasliiton yhteisessä julistuksessa, kun taas eurooppalaisia jäseniä patistettiin käyttämään vähintään 2 % bruttokansantuotteestaan sotilasbudjettiin, joka on sotilasliiton vaatimus kaikille jäsenmailleen.
NATOn sotilasmenot vuonna 2023 olivat 1,34 biljoonaa dollaria. Tämä tuotti arviolta 233 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, joka on yhtä paljon kuin Kolumbian ja Qatarin valtioiden yhdistetyt päästöt. Washingtonin huippukokouksessa sotilasliitto ehdotti 126 miljardin dollarin lisäystä budjettiinsa. Tämä johtaa arviolta 31 miljoonan tonnin hiilidioksidiekvivalentin lisäpäästöihin, mikä vastaa noin 6,7 miljoonan yhdysvaltalaisen auton liikennepäästöjä.
Jos jokainen jäsenmaa yltäisi NATOn tavoittelemaan 2 % bkt-tavoitteeseen, vuoteen 2028 mennessä sotilasliiton ilmastopäästöt kasvaisivat pelkästään tästä syystä 467 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla.
Jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja IPCC:n suositukset toteutuisivat, se vaatisi vähintään viiden prosentin vähennyksen sotilaallisista päästöistä. NATO kasvatti päästöjään 15 prosentilla pelkästään vuonna 2023, ja aikoo jatkaa samalla tavalla. Myös puhtaasti ilmaston kannalta NATO on siis suora uhka ihmiskunnan jatkuvuudelle.
NATOn jäsenet hyväksyvät Yhdysvaltojen ehdotukset ”taakanjaosta”, kun ne lisäävät puolustusbudjettiaan sosiaali- ja hyvinvointimenojen kustannuksella. Eurooppalaiset valtiot tulevat siis jatkossakin jakamaan Yhdysvaltojen sotien taakan kaikkialla maailmassa ja maksavat Yhdysvaltojen ja NATOn tukikohdista.
Suomi ”läntisen” imperialismin pohjoisena eturintamana
Suomen integroituminen NATO-järjestelmään alkoi jo vuonna 1994, kun Suomi liittyi NATOn ”rauhankumppanuusyhteistyöhön”. Sen jälkeen Suomi on osallistunut kahteen NATO-johtoiseen operaatioon: Kosovo ForceKosovossa ja Resolute SupportAfganistanissa.
Presidentti Sauli Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa ”yhteisymmärryspöytäkirjan” sotilasliitto NATOn kanssa. Pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 4. syyskuuta 2014. Tämä tuli tunnetuksi nimellä ”isäntämaasopimus”.
12. toukokuuta 2022 presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin julkistivat yhteisen lausunnon, jossa kannattivat Suomen NATO-jäsenyyttä. 15. toukokuuta Marinin hallituksen valtioneuvosto hyväksyi selonteon, jossa se esittää, että tasavallan presidentti päättää Suomen hakevan jäsenyyttä eduskuntaa kuultuaan. Suomi liittyi sotilasliitto NATOon 4. huhtikuuta 2023 viimeisen jäsenmaan Turkin hyväksyttyä jäsenyyden.
NATO-jäsenyyden lisäksi Yhdysvallat on sopinut suoraan Suomen valtion kanssa kahdenkeskeisen DCA-sopimuksen, joka sijoittaa yhdysvaltalaisia joukkoja 15 eri sotilaskohteeseen ympäri maata. Lehdistötietojen mukaan Mikkeliin ja Lappiin ollaan sijoittamassa NATOn esikuntia. Yhdessä nämä tekevät Suomesta ”läntisen” imperialismin pohjoisen eturintaman.
Lisäksi Yhdysvallat tuo lisää ydinaseita Eurooppaan ja sijoittaa keskipitkän kantaman ohjuksia Saksaan kohti Venäjää, jotka olivat aiemmin kiellettyjä INF-sopimuksella, josta Yhdysvallat vetäytyi vuonna 2019. Suomen on ilmoitettu osallistuvan ilmavoimillaan NATOn ydinsotaharjoituksiin lokakuussa.
NATOn agenda todetaan selvästi sen 75-vuotisjuhlahuippukokouksessa. Sotilasliitto tekee kaikkensa varmistaakseen lännen globaalin dominanssin, ja se on tunnistanut ”vihollismaat”, jotka estävät tämän tavoitteen. NATOn suunnitelmiin kuuluvat jäsenyyden laajentaminen Euroopassa ja sotilaalliset liitot Intian ja Tyynenmeren alueella ja globaalissa etelässä.
Myös Suomen valtio on NATO-jäsenyyden myötä sitoutunut NATOn ”kumppanuussuhteiden vahvistamiseen” Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa.
NATO on lakkautettava
Kaiken tämän pohjalta on todettava, ettei NATOn kannattaminen voi olla vaihtoehto kenellekään, joka vastustaa ihmisten sortoa, militarismia ja imperialismia.
NATO on edelleen tänään Yhdysvaltojen geopoliittisten tavoitteiden väline, jossa eurooppalainen hallitseva luokka on mukana.
Sotilasliitto ei ole ”rauhaa ja demokratiaa” tuottava voima, vaan maailman rikkaimpien valtioiden, euroatlanttisen monopolikapitalismin aseellinen siipi, joka ajaa militarismia ja taantumusta. NATOn voidaan todeta olevan rikollisin imperialistinen liittoutuma toisen maailmansodan jälkeen.
On tärkeä ymmärtää, ettei NATOn aggressiivinen toiminta johdu vain huonoista johtajista tai väärästä politiikasta, vaan on olennainen osa sen olemusta imperialistista maailmanjärjestystä turvaavana sotavoimana.
Tämä ei sulje pois esimerkiksi Venäjän taantumuksellista roolia kilpailussa euroatlanttisen blokin kanssa. Kapitalistinen Venäjä on myös kansojen etujen vihollinen. Sen vastavoimana ei voi kuitenkaan millään kestävällä perusteella tukea 2000-luvun verisintä imperialistista liittoumaa.
Luokkakantaisina antimilitaristeina meille taistelussa NATOa ja euroatlanttista imperialismia vastaan ei voi olla yleistettyä ja epämääräistä anti-imperialistista kontekstia, joka keskittyy pelkästään ulkopolitiikkaan ja tuon tai tämän porvarivaltion kannatukseen toista leiriä vastaan, vaan imperialisminvastaisuuteemme sisältyy kansainvälinen kapitalismin vastustus ja työväenvallan kannatus. Imperialismia ei voi irrottaa sen taloudellisesta perustasta, globaalin työväenluokan hyväksikäytöstä ja imperiumin ulkopuolisten resurssien riistosta.
Näistä syistä katsomme, että rauhaa ja ihmisten tasa-arvoa kannattavien sekä globaalikapitalistista järjestystä vastustavien ihmisten vaatimuksena on oltava yksiselitteisesti NATOn hävittäminen maailmasta minkäänlaisen yhteistyön tai sotilasliiton tavoitteille antautumisen sijaan.
Vain koko maailman työväen ja köyhälistön, ihmiskunnan suuren enemmistön, järjestäytynyt taistelu kapitalistisen barbarismin kukistamiseksi voi johtaa imperialismin tappioon. Sen osaksi me haluamme täällä Suomessa omalta osaltamme liittyä, kun toimimme NATOa vastaan.
Britannian ammattiliitot äänestivät aloitteesta vaatia kaiken asekaupan lopettamista Israelin kanssa, lähettäen selkeän viestin pääministeri Keir Starmerille.
Työväenpuolue on voimakkaasti riippuvainen ammattiliittojen poliittisesta tuesta, äänistä ja rahoituksesta, joten tämä äänestys ay-keskusjärjestö TUC:n konferenssissa – joka edustaa 5,5 miljoonaa työläistä ja 48 ammattiliittoa – painostaa osaltaan Starmerin hallitusta estämään brittiläisten aseiden toimitusta Israelin kansanmurhaan Gazassa.
Starmerin johtama työväenpuolue ei ole onnisunut ottamaan selvää kantaa siihen, kannattaako se pysyvää tulitaukoa Gazassa. Se ei myöskään ole sitoutunut täyteen aseidenvientikieltoon, ja on toistuvasti puolustanut Israelin oikeutta ”puolustaa itseään”.
Brittiläinen Palestiinan solidaarisuuskampanja (PSC) on suhtautunut myönteisesti ammattiliittojen kongressin (TUC) 11. syyskuuta hyväksymään esitykseen, jossa se vahvistaa tukensa palestiinalaisten oikeuksille Israelin vuosikymmeniä kestäneen laittoman sotilaallisen miehityksen, etnisen puhdistuksen ja apartheid-järjestelmän edessä. TUC kehotti Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen hallitusta lopettamaan kaikki Israelin kanssa käytävät asekaupat ja täyttämään kansainvälisen oikeuden ja kansanmurhasopimuksen mukaiset velvoitteensa.
Kongressi hyväksyi myös palestiinalaisten ammattiliittojen lokakuussa esittämän ja toukokuussa uudelleen vahvistetun kehotuksen kansainvälisille liitoille lopettaa kaikki osallisuus Israelin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin ja tehdä liitoistaan apartheid-vapaita vyöhykkeitä.
– Olemme tyytyväisiä tämän tärkeän aloitteen hyväksymiseen, joka vahvistaa Britannian ammattiyhdistysliikkeen jatkuvan tuen palestiinalaisten vapaustaistelulle, sanoi PSC:n johtaja Ben JamalMiddle East Monitor -julkaisulle.
– Se merkitsee selkeää rajaa ay-liikkeen, joka on sitoutunut lopettamaan Israelin kansanmurhan, miehityksen ja apartheid-järjestelmän, ja työväenpuolueen hallituksen välille, joka on toistaiseksi omaksunut täysin riittämättömän lähestymistavan kansainvälisen oikeuden mukaisiin velvoitteisiinsa.
Valtakunnallisen koulutusalan liiton esittämässä ja Unison- ja Unite -ammattiliittojen tukemassa esityksessä Ison-Britannian ammattiyhdistysliike lisäsi työväenpuolueen kohdistuvaa painetta ja moitti selvästi ulkoministeri David Lammyn päätöstä keskeyttää vain 10 prosenttia aseiden vientiluvista. Keskeytysten ulkopuolelle jätettiin esimerkiksi F-35-taistelulentokoneen komponenttien välillinen vienti, joita koneita tiedetään käytettävän siviilien murhaamiseen Gazassa.
Jamal kuvaili pienen osan aseiden viennin keskeyttämistä Israeliin ”näpäytykseksi” eikä juurikaan muuksi.
– Työväenpuolueen hallitus on pyrkinyt vakuuttamaan tukeaan tälle kansaa murhaavalle Israelin hallinnolle.
TUC:n esityksessä tunnustettiin, että Israelin jatkuvat hyökkäykset Gazaan ja sitä seurannut kuolonuhrien määrä ja kärsimys ovat uskottavasti kansanmurha, ja niihin olisi vastattava periaatteellisella ulkopolitiikalla, jota kansanmurhasopimus mukaan edellyttää: kaikki toimet on toteutettava kansanmurhan estämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. TUC vaati sanktioita niitä henkilöitä ja yhteisöjä vastaan, jotka ovat yllyttäneet kansanmurhaan palestiinalaisia vastaan. Tämä on selvästi ristiriidassa työväenpuolueen kannan kanssa, jonka mukaan Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on keskeinen liittolainen.
TUC:n aloitteessa tunnustettiin myös, että Israelin hyökkäys seuraa vuosikymmeniä kestäneitä palestiinalaisten ihmisoikeusloukkauksia ja etnisiä puhdistuksia, ja että koko historiallisessa Palestiinassa palestiinalaiset – mukaan lukien miehityksen alla elävät ja Israelin kansalaisuuden omaavat – ovat apartheid-järjestelmän alaisia. Kuten Etelä-Afrikan apartheidin tapauksessa, tämä vaatii työväenliikkeeltä yhteisiä ponnisteluja sen purkamiseksi, ja kongressi vaati sanktioita sekä boikotointi- ja divestointikampanjoita painostaakseen niitä, jotka ovat osallisina Israelin rikoksiin palestiinalaisia vastaan.
– Puolitoimien ja tekopyhyyden aika on ohi, Ben Jamal lisäsi.
– Työväenpuolueen hallituksen on valittava, kannattaako se valtiota, joka syyllistyy kansanmurhaan, miehitykseen ja apartheidiin, vai niitä miljoonia ihmisiä ammattiliittoissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jotka haluavat nähdä palestiinalaisille vapautta, oikeutta ja tasa-arvoa.
Sodanvastainen järjestö World Beyond War on julkaissut verkossa karttapalvelun, johon on listattu eri valtioiden ylläpitämät ulkomaisten sotilastukikohtien verkostot.
Globaalina imperialistisena suurvaltana Yhdysvallat operoi ylivoimaisesti eniten sotilastukikohtia, jopa yli 900 sijainnissa ympäri maailmaa.
Syyskuussa voimaan tulleen DCA-sopimuksen perusteella myös Suomi listataan osana Yhdysvaltain sotilastukikohtien verkostoa, sillä suomalaisissa tukikohdissa operoi vastaisuudessa yhdysvaltalaisia sotilasjoukkoja.
Muita maita jotka operoivat ulkomaista sotilastukikohtien verkostoa ovat Turkki (128 tukikohtaa), Iso-Britannia (117), Venäjä (58), Intia (22) ja Ranska (15). Sivustolla listataan myös joukko alle kymmenen tukikohtaa ulkomailla operoivia maita. Yhteensä WBW:n kartastossa listataan 17 eri valtiota.
WBW katsoo jokaisen tukikohdan lisäävän sodan riskiä.
– Jotkut näistä fyysisistä laitoksista ovat maalla sotasaaliina. Suurinta osa niistä ylläpidetään yhteistyöllä hallitusten kanssa, joista monet ovat julmia ja sortavia. Monissa tapauksissa ihmisiä siirrettiin tehdäkseen tilaa näille sotilaallisille laitoksille, mikä usein riisti ihmisiltä viljelysmaan, lisäsi valtavia määriä saasteita paikallisiin vesistöihin ja ilmaan ja esiintyi ei-toivottuna läsnäolona, järjestö tiedottaa.
Kartalla esiintyvien tukikohtien yhteydessä on listattu myös uutisia niiden vaikutuksista.
Karttoihin voi itse käydä tutustumassa täällä. Projekti on osa World Beyond Warin sotilastukikohtien vastaista No Bases -projektia.
Lukuisat kansalaisjärjestöt ja rivikansalaiset ovat jatkaneet torstaina antimilitaristista toimintaa Australian Melbournessa järjestettäviä Land Forces 2024 -messuja ja yleisesti aseteollisuutta vastaan, poliisiväkivallasta huolimatta.
Toiminta tapahtumaa vastaan alkoi jo keskiviikkoaamusta, kun asekauppiaitten tapahtuma käynnistyi ja sai vastaansa tuhansien mielenosoituksen, johon poliisi puuttui ankarasti. Tästä huolimatta torstaina järjestettiin lisää vastatapahtumia.
– Land Forcesissa myydyt aseet päätyvät valtion turvallisuuslaitosten – armeijat, laivastot, poliisivoimat jne. – käsiin, ja sellaisenaan ne maksetaan julkisilla varoilla. Land Forcesissa satoja miljardeja dollareita valutetaan työläisiltä verojen kautta aseyritysten pankkitileille. Ilmaston hajoaminen, ekosysteemien rappeutuminen, pakkolouhinta, maasta vieraantuminen, nälänhätä ja itse sota muodostavat noidankehän, joka vahingoittaa kaikkia – paitsi voittoa tavoittelevia yrityksiä – ja me maksamme siitä.
Mielenosoittajat pitävät Land Forces 2024 -tapahtumaa ”yhden pysähdyksen kansanmurhakauppana”. Messukeskuksen sisältä kuvatulla videolla näkyy, kuinka useat israelilaiset aseyhtiöt myyvät tapahtumassa tuotteitaan ”taistelutestattuina” – siis kokeiltuna osana Palestiinan kansanmurhaa.
Eräässä haastattelussa yksi asekauppiasta puolustautuu sanomalla, että ”pyörittää bisneksiään rauhanomaisesti”, samalla kun taustalla näkyy massiivinen ihmisiä ja ajoneuvoja rikki repivä kuularuisku.
The unironic way this arms dealer at the Land Forces expo says he goes about his business peacefully 🤦♂️
I'm sorry snowflakes, but if you're going to profit from mass slaughter, don't be surprised if idealistic young people get rowdy outside. #auspolpic.twitter.com/XIM2wqIGJE
Läpi kaupungin torstaina marssinut väki osoitti mieltään ympäri Melbournea, mukaanlukien eteläkorealaisen Hanwha-aseyhtiön edustalla, joka on perustanut asetehtaan Australiaan.
DisruptLandForces Day 2: about one thousand gather to protest Hanwha/Elbit to protest the billions of dollars the Australian government has spent on weapons, war, and death industries pic.twitter.com/4wYeyN6g6M
Marssi vastusti myös israelilaista Elbit-yhtiötä, jonka kanssa Hanwha on yhteistyössä.
Community members continue to Disrupt the Land Forces war expo at Hanwha Defence Australia HQ, Melbourne CBD protesting billions of dollars the government has spent on weapons. The South Korean weapons company has built an arms manufacturing facility in Avalon, Geelong pic.twitter.com/H8OVf7y1Nk
Päivän aikana järjestettiin useita tapahtumia, joista yksi oli muistotilaisuus Gazan uhrien puolesta.
– Maailmassa, jossa todistamme kansanmurhaa suoraan laitteillemme, vastustamme maailman johtajien osoittamaa välinpitämättömyyttä ja asevalmistajien voittoa tavoittelevia motiiveja. Tämä rauhallinen kokoontuminen vastustaa jatkuvia julmuuksia, jotka rahoitetaan yritysten etujen avulla, mielenosoittajat tiedottivat.
"The War Machine is Guilty of Genocide!"
PHOTOS| Some of the banners condemning the Israeli genocide in Gaza at the Disrupt Land Forces protests in Melbourne, Australia. 🇵🇸 pic.twitter.com/xmJWJEdKC4
Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivät Donald Trump ja Kamala Harris väittelivät toisiaan vastaan ABC-kanavan lähettämässä tv-ohjelmassa tiistaina. Väittely oli ensimmäinen kerta, kun he kohtasivat kasvotusten julkisuudessa presidenttiehdokkaina.
Toisin kuin yleensä, televisioidulla tapahtumalla ei ollut yleisöä paikan päällä. Tämä saattoi johtua siitä mahdollisuudesta, että yleisön joukosta olisi esitetty protesteja molempien ehdokkaiden tukemaa Palestiinan kansanmurhaa vastaan.
The turnout and energy tonight were incredible. The people won’t stand for two genocidal candidates and we made that clear. https://t.co/7OLqTLIfZt
Vaaliväittelyn tapahtumapaikalla Philadelphiassa kaupungin kaduilla sen sijaan suuri joukko sotaa, kansanmurhaa ja imperialismia vastustavia ihmisiä osoitti mieltään presidenttiehdokkaita vastaan tilaisuuden alkaessa.
– Emme äänestä kansanmurhan puolesta, oli joukon keskeinen viesti.
Mielenosoitus päättyi jälleen poliisiväkivaltaan. Videolla näkyy, kuinka Philadelphian poliisi käy rauhanomaisten mielenosoittajien kimppuun.
How did the #FreePalestine rally outside #Debate2024 end? With burly police basically attacking much smaller women. Also, check final frame to see the sheer volume of hundreds of police down the street to shut down a peaceful protest that never should have been shutdown. pic.twitter.com/VNI4dWt27s
Gazan tilanne mainittiin vaalikeskustelun aikana, muttei tavalla, joka olisi vastannut Israelin parhaillaan toteuttaman kansanmurhan vakavuutta. Israel jatkaa päivittäisiä joukkomurhia Gazassa ja yli kahden miljoonan ihmisen näännyttämistä.
Trump kävi hyökkäykseen esittämällä Harrisin olevan puutteellisen Israel-myönteinen.
Harris puolestaan toisti aina ”antavansa Israelille kyvyn puolustaa itseään”, mutta toisaalta väitti ”työskentelevänsä ympäri vuorokauden tulitauon puolesta”, vaikka Israelin armeijan kykyä käydä tuhokampanjaansa tuetaan Bidenin-Harrisin hallinnon toimesta jatkuvasti miljardien dollarien aselähetyksillä.
Harris toisti puheessaan väitteen Hamasin suorittamista raiskauksista, joka on moneen kertaan todettu valheelliseksi kansanmurhan tukemiseen käytettäväksi propagandaksi.
Kilpailua kapitalistisuudesta, luonnonvarojen riistosta ja rajapolitiikasta
Trump syytti Harrisia vasemmistolaisuudesta, tarkkaan ottaen ”marxilaisuudesta”. Harris vastasi kehumalla, että hänen taloussuunnitelmaansa tukee Goldman Sachs, ylikansallinen investointipankkiiriyhtiö, joka oli osaltaan vastuussa vuoden 2008 talouskriisistä. Molemmat ehdokkaat siis kilpailivat siitä, kumman talousohjelma hyödyttää kapitalismia eniten.
Ympäristön kannalta molemmat ehdokkaat paljastivat avoimen tuhoisuutensa. Trump ei saanut sanotuksi pitääkö ilmastonmuutosta edes todellisena ilmiönä, siinä missä Harris kehui ilmastolle haitallisen tuotannon kasvatustaan. ”Olemme kasvattaneet kotimaista kaasuntuotantoa historialliselle tasolle”, Harris kehui, ja lupasi: ”En aio kieltää vesisärötystä, en ole kieltänyt vesisärötystä, ja itse asiassa minä olin se ratkaiseva henkilö, joka allekirjoitti aloitteen vesisärötyksen lisäämisestä.”
Todisteita on kertynyt jo vuosia siitä, että vesisärötys (fracking) myrkyttää pohjaveden ja johtaa sikiövaurioihin, lapsuuden syöpään ja ennenaikaiseen vanhusten kuolemaan. Se vapauttaa myös metaania, kasvihuonekaasua, joka on jopa 72 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi, mikä nopeuttaa ilmastonmuutosta.
Harris vastasi syyttämällä Trumpia yhdysvaltalaisten jakamisesta rodun perusteella, joka on varmuudella totta, mutta Harris harjoittaa samaa jakamista, vähintään kun kyse ei ole yhdysvaltalaisista. Hän mainosti omia toimiaan ulkomaalaisia kartelleja vastaan, ja syytti republikaaneja Bidenin rajalain estämisestä toukokuussa.
Rajalakia nimitettiin ”ylivoimaisesti konservatiivisimmaksi rajaturvallisuuslakiksi neljään vuosikymmeneen”. Bidenin-Harrisin hallinto piti suurimman osan Trumpin maahanmuuttovastaisista asetuksista voimassa ja lisäsi vielä kovemman turvapaikkakiellon, eikä Harris aio muuttaa sitä.
Loppujen lopuksi molemmat ehdokkaat puhuivat siitä, kuinka asettaa ”Amerikka ensimmäiseksi” imperialistisen konfliktin aikakaudella.
Harris viittasi Yhdysvaltojen ja Kiinan välien huonontumiseen ja sanoi: ”Kiina-politiikkamme tulisi varmistaa, että Yhdysvallat tulee ensimmäisenä…”
Tämä taistelu ei koske vain tekoälyn tai sähköajoneuvojen markkinaosuuksia – se on vaarallinen valtakamppailu resursseista, voitoista ja imperialistisesta herruudesta, jota vastaan kansainvälisen työväenluokan on järjestäydyttävä.
Sodan ja kansanmurhan vastaiset liikkeet protestoivat Australiassa alkaneita aseteollisuuden Land Forces -messuja.
Melbournen kongressi- ja messukeskuksessa (MCEC) Australian Victorian osavaltiossa alkoi 11. syyskuuta kolmipäiväinen asebasaari, joka kulkee nimellä Land Forces 2024. Aseteollisuuden messut saivat välittömästi alettuaan vastaansa laajan mielenosoituksen.
Yli 50 järjestön tukema Disrupt Land Forces -protesti yhdisti Palestiinaa kannattavan kansanmurhan vastainen joukkoliikkeen, AUKUS-sopimuksen vastainen liikkeen ja alkuperäiskansoja puolustavan liikkeen asekauppiaitten tapahtumaa vastaan.
Land Forces -messut ovat yksi sotilasteollisen kompleksin tärkeistä vuotuisista tapahtumista Australiassa. Järjestämisessä ovat mukana Elbit, Lockheed Martin, Boeing, Hanwha, Thales ja NIOA, jotka ovat joitain maailman suurimpia asevalmistajia.
Näillä kuoleman kauppialla on varsin hyvät ajat, sillä maailmanlaajuiset sotilasmenot ylittivät viime vuonna 2,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä merkitsee 6,8 prosentin kasvua reaalisesti vuodesta 2022.
Victorian osavaltion työväenpuolue on antanut täyden tukensa messuille. Se että työväenpuolue on tapahtuman sponsori ei tule yllätyksenä, sillä työväenpuolueen hallitukset ovat pääministeri Gough Whitlamista lähtien olleet tiukasti imperialistisessa leirissä.
Ennen tapahtumaa Victorian osavaltion työväenpuolue päätti tapahtuman sponsorina mobilisoida 1800 lisää poliisia kaupunkiin protesteja hallitsemaan.
Poliisin pelottelusta huolimatta mielenosoittajien onnistui saartaa koko messukeskus ja sen molemmat sisäänkäynnit.
11 arrests so far and several injuries from riot cop shields, spray and boots. police protect profit at any cost. at our cost. Weapons corps bank on genocide. Their profits are our losses. ftp #landforces2024#disruptlandforces
Tapahtumasta lähetettyjen raporttien mukaan poliisit pidättivät useita mielenosoittajia ja kävivät heidän kimppuunsa kilvin, kyynelkaasulla ja pippurisumutteella. Videolla näkyy myös kuinka poliisi ampuu mielivaltaisesti kumiluoteja kohti väkijoukkoa.
Police just casually firing guns at peaceful protesters
– Aiheutimme häiriön heidän kello 7:n aamiaiselleen, johon oli kutsuttu vain toimitusjohtajat, kenraalit ja poliitikot. Poliisi rakensi barrikadeja estääkseen meitä pääsemästä sinne, mutta suljimme päätien ja pääsimme perille. Järjestimme joukon edustajia jumiin Novoteliin poliisihevosista huolimatta, raportoi Australian opiskelijat Palestiinan puolesta -liike aamun tapahtumista Instagramissa.
– Poliisihevoset ympäröivät meidät, mutta juoksimme/työntyimme niiden läpi ja otimme haltuumme Lorrimer Streetin -risteyksen, suuren liikenteen solmukohdan.
– Marssimme etuovelle ja häiritsimme edustajien sisääntuloa.
– Esitimme sodanvastaisen, Palestiinaa tukevan viestimme äänekkäästi ja selkeästi.
Mielenosoitusten on määrä jatkua messukeskuksella huomenna.
Saksan Kielin telakkapuistoon perustettiin viime tiistaina antimilitaristinen mielenosoitusleiri, joka järjesti keskusteluja ja toimintaa koko viikon ajan.
– Aktivistit tekevät protestillaan selväksi, että sodat ympäri maailmaa alkavat aseiden tuotannosta täällä omassa maassamme. Kiel valittiin tarkoituksella mielenosoituspaikaksi, koska se on yksi Saksan suurimmista aseistamisen sijainneista, tiedottaa leirin perustanut Riisutaan aseista Rheinmetall -liittouma.
– Yritykset, kuten TKMS, Rheinmetall ja Hensoldt, valmistavat sotilasvarusteita ja sotilasteknologiaa paikallisesti. Näiden yritysten aseistusta viedään esimerkiksi Israeliin, ja Turkki käyttää niitä kurdien vapausliikettä vastaan.
– Tällä hetkellä edessämme on jättimäinen uudelleenaseistusohjelma, jossa 100 miljardin euron erityisrahastot olivat vasta alkua ja nyt puolustusbudjetin on määrä kasvaa tasaisesti.
– Tähän liittyy yhä konkreettisempi asevelvollisuuden uudelleen käyttöönotto ja aikomus lisätä Bundeswehrin joukkoja lähes 50 prosentilla, sekä lisätä reserviläisten määrää rajusti. Saksa osallistuu myös intensiivisesti erilaisiin sotilasliitto NATOn hankkeisiin ja liikkeisiin.
– Tämä loputon militarisoinnin ja uudelleenaseistamisen kierre merkitsee yhä konkreettisempaa sodan uhkaa myös meille.
– Yksi tämän kehityksen ja maailmanlaajuisen sapelinkalaistelun suurimmista hyötyjistä on Kielissä sijaitseva Saksan aseteollisuus. Saksan kotimaisen asevarustelun myötä myös asevienti nousi pilviin vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla 30 prosentin kasvulla edelliseen vuoteen verrattuna. Rheinmetall-konserni ei ole vain ottanut omaan pussiinsa erityisrahastosta noin 40 miljardia, vaan myös laajentaa aseiden ja ammusten tuotantoaan Ukrainaan edustaen siten saksalaista imperialismia, liitto linjaa.
Kurdien vapaustaistelun puolesta
Viime perjantain aamuna järjestettiin antimilitaristinen mielenosoitus sotilasteknologiayritys Hensoldtia vastaan. Tämä saksalainen aseyhtiö on varustanut turkkilaisia Bayraktar-lennokkeja anturi- ja kameratekniikalla, jota Turkin valtio käyttää taistelussaan kurdien vapausliikettä vastaan.
Siksi Riisutaan aseista Rheinmetall -liittoumalle oli tärkeää tehdä Hensoldtin sijainti näkyväksi ja osoittaa solidaarisuuttaan Rojavan vallankumoukselle, tiedottaja Fiona Brinkmann sanoi ANF-uutissivustolle.
Aseyhtiön vastaiseen toimintaan osallistui noin 120 henkilöä ja puheenvuoroja piti eri aktivisteilta ja ryhmiltä.
Kolme aktivistia otettiin lyhyeksi ajaksi kiinni, koska heitä epäiltiin pitäneen esillä kurdien kansan- ja naispuolustusyksiköiden YPJ ja YPG lippuja.
– Aktio on suunnattu saksalaista imperialismia, jatkuvaa uudelleenaseistamista ja yhteiskunnan militarisointia vastaan, jollaista emme ole nähneet pitkään aikaan, korostaa liittouma.
Feminismiä sotaa vastaan
Perjantaina iltapäivällä alkoi liittouman autonomisen feministisen organisaation esitys, joka toteutettiin eri paikoissa Kielissä. Se kuvasi hajoavaa sotilasmuodostelmaa. Esitys on feministinen antivala kurinalaisuutta, sotilaallisuutta ja militarisaatiota vastaan.
– Feministinen anti-lupaus vaatii sodan pettämistä. Esitys tekee selväksi, että emme kuole patriarkaalisen kansallisvaltion puolesta. Sen sijaan vaadimme rintamakarkuruutta ja sotien sabotointia, ja sanomme kaikella päättäväisyydellä: sota sotaa vastaan, selitti feministisen järjestön tiedottaja.
Iltapäivällä järjestettiin myös keskustelutilaisuus ja aktio maskuliinisuuden ja militarisoinnin yhteydestä. Kaikki osallistujat vaihtoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan jokapäiväisessä elämässä: Miten patriarkaalinen maskuliinisuuden ihanne ruokkii militarisaatiota ja miten militarisaatio puolestaan vahvistaa patriarkaalista maskuliinisuuden ihannetta.
Jotta Saksan liittotasavalta voisi saavuttaa taisteluvalmiuden vuoteen 2029 mennessä, kuten puolustusministeri Boris Pistorius on ehdottanut, Bundeswehristä on tultava voimakas hyökkäysarmeija. Sen rivien täyttämiseksi erityisesti sosiaaliseen mediaan, kuten TikTokiin ja Snapchatiin, luodaan kohdennettu identiteettikampanja erityisesti nuorille miehille.
Keskustelussa korostettiin, että pelkkä ”dominoivan maskuliinisuuden tappaminen” ei riitä. Jotta ei synny vielä isompaa identiteettiaukkoa, on tärkeää sitoutua myös positiivisiin visioihin ja roolimalleihin vaihtoehtoisesta, vapaasta maskuliinisuudesta. Se on maskuliinisuus, joka ei kuole oletetun isänmaan puolesta, vaan puolustaa yhteiskuntaa ja ihmisyyden arvoja.
Tuhat ihmistä marssi militarismia vastaan
Vajaan viikon kestäneen protestileirin päätteeksi antimilitaristinen liittouma järjesti vielä yhden selkeän protestin aseteollisuutta vastaan. Yli tuhat ihmistä osallistui lauantaina valtakunnalliseen mielenosoitukseen mottona ”Yhdessä sodan hyväksikäyttäjiä ja militarisointia vastaan”. Protestimarssi alkoi Kielin satamasta ja johti päärautatieaseman kautta itärannalle, jossa Gaardenin Vinetaplatzilla järjestettiin mielenosoitus.
Mielenosoitus päättyi Thyssenkrupp Marine Systemsin (TKMS) sukellusvenetelakan porttien eteen. Telakka rakentaa uusimmalla tekniikalla sukellusveneitä, joita toimitetaan muun muassa Israeliin. Tilauksia on jo kuudelle sukellusveneelle.
– Eli aivan keskellä Kieliä rakennetaan aseita, jotka ruokkivat aktiivisesti Israelin hallituksen sotaa, kirjoitti Riisutaan aseista Rheinmetall mielenosoituksen jälkeisessä lehdistötiedotteessa.
– Mielenosoituksella oli monipuolinen, äänekäs ja taisteleva muoto, mutta poliisin käynnistämät väkivallanteot estivät sitä toistuvasti jatkumasta.
Poliisiväkivaltaa mielenosoittajia vastaan
– Mielenosoituksissa esiintyi toistuvia tapauksia mielivaltaisesta poliisin väkivallasta ja mielivaltaisista pidätyksistä. Poliisi löi tiensä ihmisten läpi valheellisilla ja haurailla perusteilla, jolloin osa loukkaantui vakavasti. Myös viaton ohikulkija joutui tämän väkivallan uhriksi ja päätyi sitten ensihoitajamme hoitoon, lisäsi tiedottaja Fiona Brinkmann.
Osallistujat olivat osoittaneet selkeästi etukäteen ja toistuvasti mielenosoituksen aikana, että poliisin tulisi ”antaa tapahtuman kulkea rauhassa”.
– Aggressiota kuitenkin toistuvasti koettiin satojen poliisien taholta Schleswig-Holsteinista ja Hampurista.
– Poliisi suojelee vallitsevaa sotapolitiikkaa ja aseyhtiöitä, Brinkmann päätti.
Osallistujat sotilasliitto NATOn Steadfast Noon -nimellä kulkevaan ydinsotaharjoitukseen on paljastettu. Suomen ilmavoimat ovat tietojen mukaan mukana F18 Hornet -hävittäjäkoneilla, toisin kuin Norjan ja Ruotsin ilmavoimat.
Key.aero -sivustolla elokuussa julkaistun uutisen perusteella Suomen ”kunnianhimo” sotilasliitto NATOn ydinasepolitiikassa on rivakasti nousemassa, kirjoittaa Twitterissä Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu. Hänen mukaansa uutinen on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle.
1. Suomessa on jäänyt melko vähälle huomiolle elokuinen uutinen maan osallistumisesta Naton lokakuiseen ydinaseharjoitukseen F18-hävittäjillä.
Ohessa muutama ajatus Suomen roolista ja ennen kaikkea Naton ydinasepolitiikan muutoksesta. 🧵https://t.co/ZonGpKw1YU
Johtuen Ranskan ylläpitämästä ”palomuurista” ydinsodan ja konventionaalisen sodankäynnin välillä NATO ei ole voinut integroida harjoitustapahtumiinsa sekä tavanomaisia että ydinase-elementtejä. Ydinasetoimintaa on harjoiteltu omassa tapahtumassaan, Steadfast Noonissa, joka tänä vuonna pidetään 14. – 24. lokakuuta.
Pesun mukaan tämä ei ole kaikkien liittolaisten mieleen, vaan asiaan on pyritty hakemaan muutosta. Esimerkiksi Vilnan huippukokouksessa 2023 liittolaiset linjasivat, että NATO lisää koherenssia ydinasepelotteen ja tavanomaisen pelotteen välillä.
– Liittolaiset näyttävät löytäneen jonkinlaisen kompromissin koherenssin lisäämisestä, Pesu kirjoittaa.
Steadfast Noon säilyy omana harjoituksenaan mutta samaan aikaan ja samassa paikassa liittolaiset voivat osallistua Iso-Britannian vetämään Strike Warrioriin.
Hävittäjät tukeutuvat Hollannissa, Belgiassa ja Saksassa sijaitsevien B61-ydinpommeja isännöivien tukikohtien lisäksi Iso-Britannian ja Tanskan tukikohtiin.
Uutisen perusteella myös Tanska on ottamassa NATOn ydinasepolitiikassa entistä aktiivisempaa roolia. Se ei ainoastaan osallistu harjoituksiin hävittäjillään vaan myös avaa ilmatilansa ja tukikohtansa tapahtuman käyttöön.
Norjan ilmavoimat ei sen sijaan saatavilla olevien tietojen perusteella ole mukana. Vaikka harjoitus järjestetään Pohjanmerellä, Norja ei näemmä anna ilmatilaansa Steadfast Noonin käyttöön. Myöskään Ruotsin ilmavoimista ei ole uutisessa mainintaa.
Suomi on siis valmis antamaan ydinaseharjoitukseen omat ilmavoimansa Norjaa ja Ruotsia halukkaammin. Suomen poliittinen johto ei ole toistaiseksi myöntänyt tai kieltänyt uutista.
Maailman ammattijärjestöjen liitto MAL julisti sunnuntaina 1. syyskuuta maailmanlaajuisen ay-liikkeen toimintapäivän rauhan puolesta. Toimintapäivän yhteydessä on järjestetty mielenosoituksia Euroopassa ja Intiassa.
Intialainen ay-keskusjärjestö CITU osallistui viime viikon sunnuntaina Maailman ammattijärjestöjen liiton julistamaan ay-liikkeen rauhantoimintapäivään tunnuksella ”Rauhaa ja solidaarisuutta – pidetään korkealla työväenluokan internationalismin lippu!”
CITU:n vaatimuksia rauhanpäivänä olivat: 1. Loppu kansanmurhalle Palestiinassa nyt! 2. Resurssit ihmisten tarpeisiin, ei NATOlle! ja 3. Loppu imperialistisille sodille ja interventioille!
Vuonna 1970 perustettu CITU edustaa noin kuutta miljoonaa työläistä Intiassa.
Välimeren pohjoisimmassa pisteessä osoitettiin mieltä
Italialaisen USB-ammattiliiton Triesten ja Monfalconen paikallisosastot yhdessä muiden pasifististen ja antimilitarististen liikkeiden kanssa järjestivät rauhantoimintapäivän nimissä keskiviikkona mielenosoituksen Monfalconessa, Välimeren pohjoisimmassa pisteessä.
Mielenosoitus suuntautui Adrianmeren satamista, erityisesti Portorosegan Monfalconen satamasta lähtevää asekauppaa vastaan. Satamaa on käytetty logistiikkaalustana sotatoimille, joka ammattiliiotn mukaan rikkoo Italian lakia kieltää sotatarvikkeiden vienti maihin, joissa on käynnissäaseellinen selkkaus.
Giuliano-Isonzon alueen USB tuomitsee jyrkästi sotilasliitto NATOn ruokkimat imperialistiset konfliktit kaikkialla maailmassa ja vaatii välitöntä tulitaukoa ja sodan lopettamista Ukrainassa, Jemenissä, Sudanissa ja kaikilla sota-alueilla Lähi-idässä ja muualla.
– Tuomitsemme kansanmurhan, etnisen puhdistuksen ja Israelin päivittäiset rikokset Palestiinassa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin tuella.
Samaan aikaan USB tuomitsee jatkuvan sotilasmenojen kasvun, joka aiheuttaa vahinkoa kansoille ja työläisille, jotka kärsivät jatkuvasti nousevien hintojen ja inflaation vaikutuksista.
– Resursseja tulee käyttää ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen, sosiaalisen valtion ja palkkatason puolustamiseen, sen sijaan, että niitä kohdennettaisiin sotiin ja verenvuodatukseen.
USB tukee siksi ajatusta Välimerestä rauhan ja kansojen välisen ystävyyden merenä. Ammattiliitto ajaa myös maailmanlaajuisen yhteistyön vahvistamista ja ydinaseiden täydellistä hävittämistä sekä kaikkien valtioiden riippumattomuuden ja suvereniteetin kunnioittamista.
– Tämä on myös internationalistinen viesti kestävän rauhan puolesta, maailman puolesta, joka on vapaa imperialistisista interventioista ja ihmisten riistosta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.