S. P. Kähmi Uutiset

Yhdysvalloissa ja Etelä-Koreassa vastustetaan Freedom Shield -sotaharjoituksia – 100 järjestöä vaatii perumista

Etelä-Koreassa rauhaa ja edistystä ajavat järjestöt ovat julistaneet 1. maaliskuuta valtakunnalliseksi protestipäiväksi Freedom Shield -sotaharjoituksia vastaan. Aloite saa tukea Yhdysvalloista, jossa järjestetään tukimielenosoituksia.

Etelä-Koreassa rauhanrintamaan kuuluu suuria järjestöjä talonpoikais-, opiskelija-, nais- ja työläisliikkeistä. Tänä lauantaina tulee kuluneeksi 106 vuotta Samil Undongin eli Maaliskuun 1. päivän liikkeestä – Japanin kolonialismia vastaan ​​suunnatusta massiivisesta protestiliikkeestä, johon yli 2 miljoonaa korealaista osallistui.

Yhdysvalloissa järjestetään tukimielenosoituksia protestipäivälle New Yorkissa, Los Angelesissa, San Franciscossa ja Seattlessa. 76 etelä-korealaista järjestöä on lähettänyt tukensa mielenosoituksille Yhdysvalloissa.

”Yhdysvallat ulos Koreasta”

Mielenosoitukset 1. maaliskuuta vaativat Yhdysvaltain ja Korean tasavallan välisten ”Freedom Shield” -sotaharjoitusten peruuttamista.

Mielenosoitukset Yhdysvalloissa järjestetään osana ”Yhdysvallat ulos Koreasta” -kampanjaa, jota johtaa Nodutdol, Pohjois-Amerikassa sijaitseva anti-imperialistinen korealainen diasporaryhmä. Kampanja yhdistää anti-imperialistisia ja edistyksellisiä aktivisteja useista erilaisista ryhmissä, mukaan lukien kansalaisjärjstöt kuten ANSWER Coalition, CODEPINK, Dissenters, Palestinian Youth Movement, Black Alliance for Peace ja People’s Forum.

– Yhdysvaltain ja Etelä-Korean armeijat järjestävät vuosittain satoja harjoituksia, joissa harjoitellaan hyökkäystä Pohjois-Koreaan, sen johdon ”mestausta” ja jopa ydinaseiden käyttöä Korean kansaa vastaan, lukee kampanjan verkkosivuilla.

– USA:n imperialismi Koreassa ei palvele korealaisten tai amerikkalaisten enemmistön etuja. Rakennamme liikettä suojellaksemme omaa kotimaatamme, tukeaksemme Yhdysvaltain työväkeä poliittisen vallan rakentamisessa USA:n ikuisten sotien lopettamiseksi ja luomme järjestelmän, joka todella palvelee enemmistöä.

Sotaharjoitukset joka maaliskuussa

Yhdysvallat ja Korean tasavalta ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia 1980-luvulta lähtien, mutta tänä vuonna vuotuisten Freedom Shield -sotaharjoitusten on määrä kasvaa 70 prosentilla Nodutdolin järjestäjän Ju-Hyun Parkin mukaan.

– Tämä ei ole rauhan agenda. Se on sama lähestymistapa kuin Bidenillä: rauha sanoissa, sota teoissa.

Joka vuosi maaliskuussa Yhdysvaltain ja Korean tasavallan armeijat isännöivät massiivisen sarjan sotaharjoituksia Korean niemimaalla. Tänä vuonna Freedom Shield 25 on tarkoitus järjestää 10.-19. maaliskuuta, ja se sisältää 17 yhdistettyä tulivoimaharjoitusta.

– Tämä on erityisen vaarallista aikaa Koreassa, kun niemimaalla on aseistettuja sotilaita ja kaikki armeijat ovat korkeassa valmiustilassa. Pienikin väärinkäsitys voi johtaa täysimittaiseen sotaan.

– Emme hyväksy Trumpin hallinnon ”rauhan voiman kautta” -ohjelmaa pelkkänä yrityksenä hallita muita valtioita sotilaallisilla uhilla. Työväenluokkaisina ja edistyksellisinä järjestöinä Yhdysvalloissa vaadimme uutta suhdetta Korean kansaan, joka perustuu hyökkäämättömyyteen ja Korean kansan suvereniteetin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.

– Sen jälkeen kun Yhdysvallat jakoi Korean niemimaan vuonna 1945, Yhdysvallat on syyllistynyt lukemattomiin julmuuksiin Korean kansaa vastaan ​​ja kieltäytyy allekirjoittamasta rauhansopimusta Korean sodan lopettamiseksi.

Vuosina 1950-1953 Yhdysvaltain ilmavoimat pudottivat yli 635 000 tonnia pommeja ja yli 32 000 tonnia napalmia Korean päälle. Lopulta ainakin 3 miljoonaa ihmistä tapettiin niemimaalla ja 85 % Pohjois-Korean rakennuksista tuhottiin.

– Tämän historian perusteella Freedom Shieldin kaltaiset sotaharjoitukset ovat pohjimmiltaan aggressiivisia ja eskaloituvia tekoja, joilla ei ole sijaa aidon rauhan ja sovinnon asialistalla.

100 järjestöä vaatii sotaharjoitusten peruutusta

Solidaarisuudesta Korean kansalle yli 100 yhdysvaltalaista järjestöä ja poliittista puoluetta vaatii Trumpin hallintoa peruuttamaan tulevat Freedom Shield -sotaharjoitukset Koreassa ja lopettamaan kaikki tulevat sodan uhat Korean kansaa vastaan.

– Etelä-Korean kansa on rohkeasti noussut pysäyttääkseen presidentti Yoon Suk Yeolin vallankaappausyrityksen ja on käynyt taisteluun demokratiansa tulevaisuudesta. Tunnistamme, että Washington on pitkään kannustanut presidentti Yoonin antidemokraattista agendaa.

– Osana vaatimuksemme Yhdysvaltojen vihamielisyyden lopettamiseksi Korean kansaa vastaan ​​vaadimme myös uuden kylmän sodan lopettamista ja JAKUSin kolmenvälisen turvallisuusyhteistyön purkamista.

– Me, allekirjoittaneet organisaatiot, kehotamme Trumpin hallintoa peruuttamaan Freedom Shield 25 -sotaharjoitukset ja kaikki tulevat sotaharjoitukset Koreassa. Ilmaisemme edelleen solidaarisuutemme Korean tasavallan joukkojärjestöille, ammattiliitoille, kansalaisyhteiskunnan ryhmille ja poliittisille puolueille, jotka järjestäytyvät vastustamaan Freedom Shieldia.

– Uskomme, että erilaiset suhteet korealaisiin ovat mahdollisia ja että vaatimuksemme hyödyttävät viime kädessä Yhdysvaltojen kansaa. Yhdysvaltain työväenluokka kohtaa useita päällekkäisiä kriisejä asumisen, terveydenhuollon, työttömyyden, inflaation, työoikeuksien puutteen, ilmastokatastrofien, rasismin sekä sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja väkivallan vuoksi. Mitään näistä ongelmista ei voida korjata suuremmalla militarismilla, mutta monet niistä voidaan ratkaista ohjaamalla Yhdysvaltain valtava sotabudjetti ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen.

S. P. Kähmi Uutiset

”Tappaako koodimme lapsia?” kysyivät Microsoftin työntekijät – Poistettiin yhtiön kokouksesta

Viisi Microsoftin työntekijää poistettiin yhtiön kyselytilaisuudesta sen jälkeen, kun he protestoivat yhtiön tekoäly- ja pilvipalveluiden tarjoamista Israelin miehitysarmeijalle. Työntekijöillä oli kokouksessa yllään t-paidat, joissa kysyttiin: ”Tappaako koodimme lapsia?”

Mielenosoitus järjestettiin maanantaina Associated Pressin (AP) tutkimuksen jälkeen, joka paljasti, että Israelin miehitysarmeija on käyttänyt Microsoftin ja OpenAI:n kehittyneitä tekoälymalleja valitakseen pommikohteita viimeaikaisissa hyökkäyksissä Gazaa ja Libanonia vastaan.

Raportissa korostettiin myös Israelin vuonna 2023 tekemää ilmaiskua, joka osui libanonilaisen perheen ajoneuvoon ja tappoi kolme nuorta tyttöä ja heidän isoäitinsä.

Kun Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadella esitteli uusia tuotteita yrityksen pääkonttorissa Redmondissa, Washingtonissa, ryhmä yhtiön työntekijöitä asettui noin 15 metrin päähän hänen oikealta puoleltaan. Sitten he paljastivat T-paidat, joista oli luettavissa kysymys: ”Tappaako koodimme lapsia, Satya?” Asiasta kertoo Middle East Monitor -uutismedia.

Videoilla, jotka lähetettiin suoratoistona kaikkialla Microsoftissa, toimitusjohtaja Satya Nadella jatkaa puhettaan tunnustamatta mielenosoittajien läsnäoloa. Kaksi miestä lähestyi nopeasti mieltään osoittaneita työntekijöitä ja saattoi heidät ulos huoneesta.

Microsoft puolusti toimiaan lausunnossaan: ”Tarjoamme monia tapoja saada kaikki äänet kuuluviin. Pyydämme, että tämä tehdään tavalla, joka ei aiheuta häiriötä liiketoiminnalle. Jos näin tapahtuu, pyydämme osallistujia siirtymään muualle. Olemme sitoutuneet varmistamaan, että liiketoimintakäytäntömme noudattavat korkeimpia standardeja.”

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Microsoft on ryhtynyt toimiin työntekijöitä vastaan, jotka vastustavat sen osuutta Israelin sotavoimien toimintaan. Lokakuussa yritys irtisanoi kaksi työntekijää, jotka olivat järjestäneet luvattoman tilaisuuden palestiinalaispakolaisia ​​varten sen päämajassa. Microsoft sanoi, että irtisanomiset olivat ”sisäisten käytäntöjen mukaisia”, mutta ei antanut lisätietoja.

Joukko Microsoftin työntekijöitä on kuukausien ajan ilmaissut huolensa yhtiön sopimuksista Israelin miehitysarmeijan kanssa, erityisesti sen Azure-pilvipalveluista.

AP:n tutkimus, joka perustui Microsoftin sisäisiin tietoihin ja asiakirjoihin, paljasti, että Israelin armeijan tekoälymallien käyttö Azure-alustan kautta kasvoi lähes 200-kertaiseksi 7. lokakuuta 2023 jälkeen.

Abdo Mohamed, tutkija ja datatieteilijä, joka oli yksi Microsoftin työntekijöistä, jotka erotettiin lokakuussa palestiinalaispakolaisten tukitilaisuuden järjestämisestä, kritisoi yritystä voittojen priorisoimisesta eettisten sitoumusten edelle.

– Vaatimuksemme ovat selvät, sanoi Mohamed, joka on mukana No Azure for Apartheid -aktivistiryhmässä.

– Satya Nadellan ja Microsoftin johtajien on vastattava työntekijöilleen luopumalla sopimuksista Israelin asevoimien kanssa.

– Microsoftin työntekijät kaikkialla ovat ilmaisseet, etteivät he ilmoittautuneet työskentelemään aseyrityksessä – eivätkä suostu siihen, että heidän työvoimaansa käytetään kirjoittamaan tappavaa koodia, No Azure for Apartheid tiedottaa.

S. P. Kähmi Kirjasto

V. I. Lenin: Sotakiihkoinen militarismi ja sosialidemokratian militarisminvastainen taktiikka

Osana työväen antimilitaristista kirjastoa julkaisemme V. I. Leninin tekstin, joka ilmestyi alunperin Proletari-lehden numerossa 33, elokuun 5. päivänä 1908.

Kirjoituksessaan Lenin kritisoi sekä oikeisto-opportunistisisia että ”sankarillisia” anarkistisia suuntauksia suhteessa militarismin kysymykseen sosialidemokraattisessa liikkeessä. Näiden sijaan hän nostaa esiin Rosa Luxemburgin näkemykset esimerkiksi venäläisille sosialidemokraateille.

Artikkeli on aiemmin julkaistu suomeksi Leninin koottujen teosten kokoelmassa Karjalan ASNT:n valtion kustannusliikkeen toimesta Petroskoissa 1957.

I

Diplomaatit ovat kiihdyksissä. ”Nootteja”, ”tiedotuksia” ja ”ilmoituksia” satelee kuin rakeita; ministerit kuiskuttelevat kruunattujen mannekiinien selän takana, kun nämä samppanjapikarit kädessä ”lujittavat rauhaa”. Mutta ”alamaiset” tietävät mainiosti, että kun korpit koikkuvat, niin ilmassa on haaskan hajua. Ja vanhoillinen loordi Cromer on sanonut Englannin ylähuoneessa, että ”me elämme sellaisena aikana, jolloin kansalliset (?) intressit on pantu kortin varaan, intohimot tulistuvat ja syntyy yhteentörmäyksen vaara ja mahdollisuus, olkootpa vallanpitäjien aikeet kuinka rauhallisia (!) tahansa”.

Tulenarkaa ainesta on viime aikana kasaantunut riittävästi, ja sitä karttuu yhä. Vallankumous Persiassa uhkaa panna sekaisin kaikki raja-aidat — ”vaikutusalueet”, joita Euroopan suurvallat ovat sinne pystyttäneet. Perustuslakiliike Turkissa uhkaa riistää tuon perintötilan Euroopan kapitalististen saalistajien kourista; ja edelleen ovat uhkaavina nousseet esiin vanhat, nyt jälleen kärjistyneet ”kysymykset” — Makedonian, Keski-Aasian, Kauko-Idän j.n.e. j.n.e. ”kysymykset”.

Ja kuitenkin nykyään, jolloin on olemassa niin tiheä julkisten ja salaisten sopimusten, välipuheiden j.n.e. verkko, voi jonkin ”suurvallan” saama vähäinenkin kolaus olla riittävä, jotta ”kipinästä syttyisi tuli”.

Ja mitä uhkaavammin hallitukset kalistelevat aseita toisiaan vastaan, sitä säälimättömämmin ne tukahduttavat militarisminvastaista liikettä omassa maassaan. Militarismin vastustajiin kohdistetut vainot kasvavat niin laajuutensa kuin voimallisuutensakin puolesta. Clemenceau–Briand’in ”radikaalis-sosialistinen” ministeristö osaa harjoittaa väkivaltaa yhtä hyvin kuin Biilowin junkkeri-vanhoillinenkin ministeristö. ”Nuorisojärjestöjen” hajottaminen kaikkialla Saksassa, mikä on ollut sen seurausta, että on saatettu voimaan uusi liittoutumis- ja kokoontumislaki, joka kieltää 20 vuotta nuorempien henkilöiden osallistumisen poliittisiin kokouksiin, on vaikeuttanut tavattomasti militarisminvastaista agitaatiota Saksassa.

Seurauksena on, että sosialistien militarisminvastaisesta taktiikasta käyty kiista, joka oli jo lakkaamaisillaan Stuttgartin kongressin 75 jälkeen, on uudelleen vilkastunut puoluelehdistössä.

Ensi näkemältä kummallinen ilmiö: vaikka tämä kysymys on näin ilmeisen tärkeä, vaikka militarismi on proletariaatille niin ilmeisen, silminnähtävän turmiollinen, on vaikea löytää toista kysymystä, jossa Lännen sosialistien keskuudessa olisi niin paljon horjuntaa, niin paljon erimielisyyttä kuin on kiistoissa militarisminvastaisesta taktiikasta.

Periaatteelliset edellytykset tämän kysymyksen oikealle ratkaisulle on annettu jo kauan sitten, aivan vankasti, eikä niistä ole erimielisyyttä. Nykyaikainen militarismi on kapitalismin seuraus. Molemmissa muodoissaan se on kapitalismin ”ilmausta elämässä”: sekä sotilaallisena voimana, jota kapitalistiset valtiot käyttävät ulkoisissa yhteentörmäyksissään (Militarismus nach aussen, niinkuin saksalaiset sanovat), että hallitsevien luokkien käsissä olevana aseena proletariaatin kaikkinaisten (taloudellisten ja poliittisten) liikkeiden nujertamiseksi (Militarismus nach innen). Useat kansainväliset kongressit (Pariisin kongressi vuonna 1889, Brysselin 1891, Zürichin 1893 ja vihdoin Stuttgartin kongressi vuonna 1907) ovat päätöslauselmissaan ilmaisseet tämän katsomuksen lopullisesti muotoiltuna. Kaikkein perusteellisimmin tämän militarismin ja kapitalismin välisen yhteyden osoittaa Stuttgartin päätöslauselma, vaikkakin päiväjärjestystään vastaavasti (”Kansainvälisistä selkkauksista”) Stuttgartin kongressi käsitteli enemmän militarismin sitä puolta, jota saksalaiset sanovat Militarismus nach aussen (”ulkoiseksi”). Tässä tuon päätöslauselman sitä koskeva kohta:

”Sodat kapitalististen valtioiden välillä ovat tavallisesti seurausta niiden kilpailusta maailman markkinoilla, sillä mikään valtio ei pyri ainoastaan turvaamaan itselleen menekkialuetta, vaan myös valloittamaan uusia alueita, ja tärkeintä osaa tällöin näyttelee vieraiden kansojen ja maiden orjuuttaminen. Sen lisäksi näitä sotia synnyttävät yhtämittaiset sotilaalliset aseistautumiset, joita aiheuttaa militarismi, porvariston luokkaherruuden ja työväenluokan poliittisen alistamisen tärkein ase. Sotien syntymiseen myötävaikuttavat natsionalistiset ennakkoluulot, joita sivistysmaissa järjestelmällisesti viljellään hallitsevien luokkien etujen mukaisesti, tarkoituksella vetää proletaarijoukkojen huomio pois näiden omista luokkatehtävistä ja pakottaa ne unohtamaan kansainvälisen luokkasolidaarisuuden velvoitukset. Näin muodoin sodat piilevät itsessään kapitalismin olemuksessa; ne lakkaavat vasta sitten, kun kapitalistinen järjestelmä lakkaa olemasta, tahi sitten, kun sotatekniikan kehityksen aiheuttamat äärettömät ihmisuhrit, rahankulutus ja aseistamisten aiheuttama kansan suuttumus johtavat tämän järjestelmän hävittämiseen. Varsinkin työväenluokka, joka pääasiallisesti joutuu antamaan sotamiehiä ja jonka kannettavaksi pääasiallisesti lankeavat aineelliset uhraukset, on luonnostaan sotien vastustaja, koska sodat ovat ristiriidassa sen päämäärän kanssa: sellaisen sosialistiselle periaatteelle pohjautuvan talousjärjestelmän luomisen kanssa, joka käytännössä toteuttaa kansojen solidaarisuuden”…

II

Sosialistien keskuudessa on siis todettu jääväämättömästi, että militarismin ja kapitalismin välillä on olemassa periaatteellinen yhteys, eikä tässä kohdassa ole erimielisyyttä. Mutta tämän yhteyden tunnustaminen ei vielä määrää konkreettisesti sosialistien militarisminvastaista taktiikkaa, se ei ratkaise käytännöllistä kysymystä, miten on taisteltava militarismista koituvia rasituksia vastaan ja miten ehkäistävä sodat. Ja juuri näihin kysymyksiin annetuissa vastauksissa onkin havaittavissa tuntuvaa erimielisyyttä sosialistien keskuudessa. Stuttgartin kongressissa voitiin erittäin näkyvästi todeta nämä erimielisyydet.

Toisessa kohtiossa ovat Vollmarin tapaiset saksalaiset sosialidemokraatit. Koska militarismi on kapitalismin lapsukainen, päättelevät he, koska sodat siis ovat kapitalistisen kehityksen välttämätön seuralainen, niin ei tarvita mitään erikoista militarisminvastaista toimintaa. Juuri niin Vollmar sanoikin Essenin puoluepäivillä. Ja kysymyksessä siitä, miten sosialidemokraattien on meneteltävä siinä tapauksessa, jos sota julistetaan, saksalaisten sosialidemokraattien enemmistö, Bebel ja Vollmar etunenässä, on itsepintaisesti sillä kannalla, että sosialidemokraattien on puolustettava isänmaataan hyökkäykseltä, että heidän velvollisuutensa on ottaa osaa ”puolustus”-sotaan. Tämä kanta johti Vollmarin julistamaan Stuttgartissa, että ”rakkautemme ihmiskuntaa kohtaan ei voi estää meitä olemasta kunnon saksalaisia”, ja sosialidemokraattiedustaja Nosken julistamaan valtiopäivillä, että jos syttyy sota Saksaa vastaan, niin ”sosialidemokraatit eivät jää jälkeen porvarillisista puolueista ja ottavat pyssyn olalleen”; ja tästä Nosken tarvitsi ottaa enää vain yksi askel voidakseen julistaa: ”me haluamme, että Saksa olisi mahdollisimman hyvin aseistettu”.

Toisessa kohtiossa on Hervén kannattajain vähälukuinen ryhmä. Proletariaatilla ei ole isänmaata, sanovat Hervéläiset. Kaikki ja kaikenlaiset sodat ovat siis eduksi kapitalisteille; proletariaatin on siis taisteltava kaikkia sotia vastaan. Jokaiseen sodanjulistukseen proletariaatin on vastattava sotalakolla ja kapinalla. Sen pitääkin pääasiassa olla militarisminvastaisen propagandan tarkoituksena. Siksi Hervé esitti Stuttgartissa tällaisen päätöslauselmaehdotuksen: …”Kongressi kehottaa vastaamaan jokaiseen sodanjulistukseen, tulkoon se miltä suunnalta tahansa, sotalakolla ja kapinalla”.

Tällaiset ovat kaksi ”äärimmäistä” kantaa tässä kysymyksessä länsimaiden sosialistien keskuudessa. Niissä heijastuvat ”niinkuin aurinko pienessä vesipisarassa” ne kaksi tautia, jotka yhä vieläkin vahingoittavat sosialistisen proletariaatin toimintaa Lännessä: toisaalta opportunistiset tendenssit ja toisaalta anarkistinen fraasailu.

Ennen kaikkea eräitä huomautuksia patriotismista. Kommunistisessa manifestissa on todella sanottu, että ”proletaareilla ei ole isänmaata”; ja totta on sekin, että Vollmarin, Nosken ja kumpp. kanta ”iskee päin naamaa” tuota internationalistisen sosialismin perusväittämää. Mutta tästä ei vielä seuraa, että Hervén ja Hervéläisten väite olisi oikea, — he väittävät, että proletariaatille on saman tekevää, minkälaisessa isänmaassa se elää: elääkö se monarkkisessa Saksassa, tasavaltalaisessa Ranskassa vai hirmuvaltaisessa Turkissa. Isänmaa, s.o. kyseessäoleva poliittinen, kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen ympäristö, on mitä voimallisin tekijä proletariaatin luokkataistelussa; ja jos Vollmar on väärässä säätäessään proletariaatille jonkinlaisen ”aitosaksalaisen” suhteen ”isänmaahan”, niin yhtä väärässä on Hervékin, joka suhtautuu anteeksiantamattoman epäkriitillisesti proletariaatin vapaustaistelun niin tärkeään tekijään. Proletariaatti ei voi suhtautua välinpitämättömästi ja yliolkaisesti taistelunsa poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin oloihin, siis se ei voi suhtautua välinpitämättömästi myöskään maansa kohtaloihin. Mutta maansa kohtalot kiinnostavat sitä vain sikäli, mikäli ne koskevat sen luokkataistelua, eivätkä minkään porvarillisen ”patriotismin” kannalta, josta sosialidemokraatin on kerrassaan sopimatonta puhua.

Mutkallisempi on toinen kysymys — suhtautuminen militarismiin ja sotaan. Heti ensi silmäykseltä on ilmeistä, että Hervé sekoittaa anteeksiantamattomalla tavalla nämä molemmat kysymykset, unohtaa sodan ja kapitalismin välisen syy-yhteyden; jos proletariaatti hyväksyisi Hervéläisen taktiikan, niin se tuomitsisi itsensä tekemään tuloksetonta työtä: se käyttäisi kaiken taistelukuntonsa (puhutaanhan kapinasta) taisteluun seurausta (sotaa) vastaan, mutta jättäisi voimaan syyn (kapitalismin).

Tässä tulee täysin ilmi anarkistinen ajattelumetodi. Sokea usko kaikkinaisen action directen (välittömän vaikutuksen, toim.huom.) ihmeitätekevään voimaan; tämän ”välittömän vaikutuksen” erottaminen yleisestä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tilanteesta analysoimatta lainkaan tuota tilannetta; sanalla sanoen, ”yhteiskunnallisten ilmiöiden mielivaltaisen mekaaninen käsittäminen” (K. Liebknechtin sanontaa käyttääksemme) on ilmeistä.

Hervén suunnitelma on ”sangen yksinkertainen”: samana päivänä kun sota julistetaan, sosialistisotilaat karkaavat armeijasta ja reserviläiset tekevät lakon ja jäävät kotiinsa. Mutta ”reserviläisten lakko ei ole passiivista vastarintaa: työväenluokka siirtyisi kohta avoimeen vastarintaan, kapinaan, ja tällä viimeksi mainitulla olisi sitä enemmän toiveita päättyä voitokkaasti, kun toimiva armeija olisi maan rajalla” (G. Hervé. Leur patrie).

Tällainen on tämä ”todellinen, suora ja käytännöllinen suunnitelma”, ja Hervé, joka uskoo varmasti sen menestykseen, ehdottaa, että jokaiseen sodanjulistukseen vastattaisiin sotalakolla ja kapinalla.

Kuten tästä näkyy, tässä ei ole kysymys siitä, voiko proletariaatti vastata sodanjulistukseen lakolla ja kapinalla, milloin näkee sen tarkoituksenmukaiseksi. Kiistaa käydään siitä, onko proletariaattia kahlittava sitoumuksella, että jokaiseen sotaan vastataan kapinalla. Jos kysymys ratkaistaan viimeksi mainitussa mielessä, niin se merkitsee, että proletariaatilta riistetään ratkaisevan taistelun hetken valinta ja luovutetaan se vihollisille; taistelun hetkeä ei valitse proletariaatti omien etujensa mukaan, silloin kun sen yleissosialistinen tietoisuus on korkealla, sen järjestyneisyys luja, syy otollinen j.n.e.; ei, vaan porvarilliset hallitukset voisivat provosoida sen kapinaan vieläpä silloinkin, jolloin olot olisivat sille epäsuotuisat, esimerkiksi julistamalla sellaisen sodan, joka olisi erikoisesti omiaan herättämään patrioottisia ja shovinistisia tunteita laajoissa väestöjoukoissa ja joka siten eristäisi kapinaan nousseen proletariaatin. Eikä pidä jättää huomioonottamatta sitäkään, että porvaristo, joka monarkkisesta Saksasta aina tasavaltalaiseen Ranskaan ja demokraattiseen Sveitsiin saakka vainoaa niin julmasti militarisminvastaista toimintaa rauhan aikana,— kuinka raivokkaasti se kävisi jokaisen sotalakkoyrityksen kimppuun sodan sattuessa, hetkellä, jolloin ovat voimassa sota-ajan lait ja sotatila ja jolloin toimivat kenttäoikeudet j.n.e.

Kautsky on oikeassa sanoessaan Hervén ajatuksesta: ”sotalakon ajatus on syntynyt ”hyvistä” vaikuttimista, se on jalo ja uhkuu sankaruutta, mutta se on sankarillista typeryyttä”.

Proletariaatti voi vastata sodanjulistukseen sotalakolla, jos näkee sen tarkoitusta vastaavaksi ja sopivaksi; muiden keinojen ohella se voi yhteiskunnallisen vallankumouksen aikaansaamiseksi turvautua myös sotalakkoon. Mutta proletariaatille ei ole edullista sitoa itseään tällä ”taktillisella reseptillä”. Juuri näin Stuttgartin kansainvälinen kongressi vastasikin tähän kiistakysymykseen.

III

Mutta jos hervéläisten katsomukset ovat ”sankarillista typeryyttä”, niin Vollmarin, Nosken ja heidän ”oikeistosiipeen” kuuluvien hengenheimolaistensa kanta on opportunistista pelkuruutta. Koska militarismi on pääoman lapsi ja sortuu sen mukana, järkeilivät he Stuttgartissa ja varsinkin Essenissä, niin ei tarvita erikoista militarisminvastaista agitaatiotakaan: sitä ei tarvitse harjoittaa. Mutta eihän esimerkiksi työväen- ja naiskysymyksenkään radikaalinen ratkaisu ole liioin mahdollista kapitalistisen järjestelmän vallitessa, vastattiin heille Stuttgartissa; kuitenkin me käymme taistelua työväen lainsäädännön puolesta, naisten kansalaisoikeuksien laajentamisen j.n.e. puolesta. Erikoista militarisminvastaista propagandaa on käytävä yhä tarmokkaammin sen vuoksi, että tapaukset, jolloin sotavoima puuttuu työn ja pääoman väliseen taisteluun, käyvät yhä tiheämmiksi ja yhä ilmeisempää on militarismin merkitys ei ainoastaan proletariaatin nykyisessä taistelussa, vaan tulevaisuudessakin — yhteiskunnallisen vallankumouksen hetkellä.

Erikoisella militarisminvastaisella propagandalla on puolellaan paitsi periaatteellisia todisteita myös tärkeä historiallinen kokemus. Belgia käy tässä suhteessa muiden maiden edellä. Militarisminvastaisten aatteiden yleisen propagandan ohella Belgian työväenpuolue on perustanut sosialistisen nuorison ryhmiä, joiden nimenä on ”Nuori kaarti” (Jeunes Gardes). Saman piirikunnan ryhmät kuuluvat Piirikuntafederaatioon; kaikki Piirikuntafederaatiot puolestaan ovat yhdistyneet Kansalliseksi federaatioksi, jonka johdossa on ”Pääneuvosto”. ”Nuorten kaartilaisten” äänenkannattajia (La jeunesse — c’est l’avenir; De Caserne, De Loteling j.n.e.) leviää kymmeniä tuhansia kappaleita! Federaatioista voimakkain on Vallonilainen federaatio, johon kuuluu 62 paikallisryhmää ja 10.000 jäsentä; tätä nykyä ”Nuorella kaartilla” on kaikkiaan 121 paikallisryhmää.

Painetun agitaation ohella harjoitetaan voimaperäisesti suullistakin agitaatiota: tammi- ja syyskuussa (kutsuntakuukausina) Belgian tärkeimmissä kaupungeissa järjestetään kansankokouksia ja kulkueita; määrinviraston edustalla, avoimen taivaan alla, sosialistipuhujat selittävät rekryyteille militarismin merkitystä. ”Nuorten kaartilaisten” ”Pääneuvoston” yhteyteen on muodostettu ”Valituskomitea”, jonka velvollisuutena on koota tietoja kaikista kasarmeissa tapahtuvista vääryyksistä. Näitä tietoja saatetaan joka päivä julkisuuteen puolueen pää-äänenkannattajassa Le peuple otsakkeella ”Armeijasta”. Militarisminvastainen propaganda ei pysähdy kasarmin kynnykselle, sosialistisotilaat muodostavat ryhmiä propagandan harjoittamiseksi armeijan sisällä. Näitä tällaisia ryhmiä (”sotilasliittoja”) lasketaan nykyään olevan viitisentoista.

Belgian mallin mukaan harjoitetaan militarisminvastaista propagandaa myös Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa ja muissa maissa, joissa se saattaa olla erilaista voimaperäisyytensä puolesta ja organisaatiosuhteessa.

(Mielenkiintoisena erikoisuutena ranskalaisilla on se, että heillä on järjestetty niin sanottu ”sotilaan kopeekka”: työmies antaa joka viikko yhden soun liittonsa sihteerilie: näin kertyvät summat lähetetään sotilaille ”muistuttamaan siitä, että sotilaspukimetkin yllään he kuuluvat riistettyyn luokkaan ja ettei heidän pidä unohtaa sitä missään oloissa”.)

Siis erikoinen militarisminvastainen toiminta ei ole ainoastaan erikoisen tarpeellista, vaan myös käytännöllisesti tarkoituksenmukaista ja tuloksellista. Sen tähden, koskapa Vollmar vastusti sitä vedoten siihen, että Saksassa poliisiolot ovat tuota toimintaa varten vallan mahdottomat ja että puoluejärjestöjä voi sen vuoksi uhata hävitetyiksi tulemisen vaara, — rajoitettiin kysymys määrätyn maan olojen konkreettiseen erittelyyn; se on jo fakta- eikä periaatekysymys. Vaikka tässäkin pitää paikkansa Jaurèsin huomautus, että Saksan sosialidemokratia, joka nuoruudessaan, sosialistivastaisten poikkeuslakien raskaina aikoina, kesti kreivi Bismarckin rautaisen nyrkin alla, voisi nyt, kun se on verrattomasti kasvanut ja lujittunut, olla pelkäämättä vainoja nykyisten vallanpitäjien taholta. Ja Vollmar on kerrassaan väärässä koettaessaan turvautua sellaisiin perusteluihin, että erikoinen militarisminvastainen propaganda on periaatteellisesti epätarkoituksenmukaista.

Yhtä pahaa opportunismia on se Vollmarin ja hänen hengenheimolaistensa vakaumus, että sosialidemokraattien on osallistuttava puolustussotaan. Kautsky on niin loistavasti arvostellut sitä, ettei noista katsomuksista ole jäänyt kiveä kiven päälle. Kautsky osoitti, että toisinaan, varsinkin patrioottisen huumauksen hetkinä, on aivan mahdotonta päästä selville, onko kyseessäoleva sota johtunut puolustusvai hyökkäystarkoituksista (Kautskyn osoittama esimerkki: hyökkäsikö vai puolustautuiko Japani venäläis-japanilaisen sodan alussa?). Sosialidemokraatit sotkeutuisivat diplomaattisten neuvottelujen verkkoihin, jos heidän päähänsä pälkähtäisi määritellä tämän tunnusmerkin mukaan suhteensa sotaan. Sosialidemokraatit saattavat joutua jopa sellaiseenkin tilanteeseen, että heidän on pakko vaatia hyökkäyssotia. Vuonna 1848 (hervéläistenkin sopii muistaa tämä) Marx ja Engels pitivät tarpeellisena Saksan sotaa Venäjää vastaan. Myöhemmin he yrittivät vaikuttaa Englannin yleiseen mielipiteeseen nostattaakseen Englannin sotaan Venäjää vastaan. Kautsky muuten esitti seuraavan oletetun esimerkin: ”otaksukaamme”, sanoo hän, ”että vallankumousliike pääsee voitolle Venäjällä ja että tämän voiton vaikutus johtaa Ranskassa vallan siirtymiseen proletariaatin käsiin; otaksukaamme toisaalta, että uutta Venäjää vastaan muodostuu Euroopan monarkkien liittoutuma. Ryhtyykö kansainvälinen sosialidemokratia protestoimaan, jos Ranskan tasavalta rientää silloin Venäjän avuksi?” (K. Kautsky. ”Katsantokantamme patriotismista ja sodasta”).

Ilmeistä on, että proletariaatin luokkataistelun edut tahi oikeammin sanoen proletariaatin kansainvälisen liikkeen edut eikä sodan puolustus- tai hyökkäysluonne ovat tässä kysymyksessä (samoin kuin myös ”patriotismia” koskevassa katsomuksessa) se ainoa mahdollinen näkökohta, jolta voidaan tarkastella kysymystä sosialidemokratian suhteesta yhteen tai toiseen ilmiöön kansainvälisissä suhteissa ja ratkaista tuo kysymys.

Millaisiin järjettömyyksiin saakka opportunismi voi näissäkin kysymyksissä mennä, sitä osoittaa Jaurèsin äskeinen esiintyminen. Eräässä saksalaisessa liberaalis-porvarillisessa lehtipahasessa, esittäessään käsityksiään kansainvälisestä tilanteesta, hän puolustaa Ranskan ja Englannin liittoa Venäjän kanssa sellaisilta syytöksiltä, että tällä liitolla on rauhanvastaiset aikeet, ja pitää tätä liittoa ”rauhan takeena”, hän tervehtii sitä seikkaa, että ”olemme nyt eläneet niihin aikoihin, jolloin Englanti ja Venäjä, kaksi vanhaa vihollista, ovat tehneet liiton keskenään”.

R. Luxemburg on antanut mainion arvion tuollaisesta käsityksestä ja ankaran ripityksen Jaurèsille ”Avoimessa kirjeessä”, joka on julkaistu Neue Zeitin viimeksi ilmestyneessä niteessä. R. Luxemburg toteaa ennen kaikkea, että ”Venäjän” ja ”Englannin” liitosta puhuminen merkitsee ”porvarillisten poliitikkojen kielellä puhumista”, sillä kapitalististen valtioiden edut ja proletariaatin edut ulkomaanpolitiikassa ovat vastakkaiset eikä voida puhua etujen sopusuhtaisuudesta ulkoisten suhteiden alalla. Koska militarismi on kapitalismin lapsi, niin ei sotiakaan voida hävittää vallanpitäjien ja diplomaattien juonitteluilla, eikä sosialistien tehtävänä ole synnyttää illuusioita siinä suhteessa, vaan päinvastoin heidän tulee paljastaa aina diplomaattisten ”rauhanaskelten” tekopyhyys ja voimattomuus.

Mutta ”kirjeen” keskeisenä kohtana on arvio liitosta, jonka Englanti ja Ranska ovat tehneet Venäjän kanssa ja jota Jaurès niin kovin ylistelee. Euroopan porvaristo antoi tsarismille mahdollisuuden lyödä takaisin vallankumouksellisen rynnistyksen. ”Yrittäessään nyt lujittaa vallankumouksesta saadun väliaikaisen voiton lopulliseksi voitoksi absolutismi turvautuu ennen muuta kaikkien horjutettujen hirmuvaltojen koettuun keinoon — menestykseen ulkopolitiikassa”. Kaikki Venäjän liitot merkitsevät nyt ”Länsi-Euroopan porvariston pyhää liittoa Venäjän vastavallankumouksen kanssa, venäläisten ja puolalaisten vapaustaistelijani kuristajien ja pyövelien kanssa; ne merkitsevät kaikkein verisimmän taantumuksen lujittamista, ei ainoastaan Venäjän sisällä, vaan myös kansainvälisissä suhteissa”. ”Sen tähden kaikkien maiden sosialistien ja proletaarien perustehtävänä on kaikin voimin estää liittoutumista vastavallankumouksellisen Venäjän kanssa”.

”Kuinka on selitettävissä”, kysyy R. Luxemburg Jaurèsin puoleen kääntyen, ”että Te ’mitä tarmokkaimmin’ yritätte tehdä Venäjän vallankumouksen ja Persian kapinan veristen pyövelien hallituksesta vaikuttavan tekijän Euroopan politiikassa, tehdä venäläisistä hirsipuista kansainvälisen rauhan pylväitä, Te, joka aikoinanne piditte Ranskan parlamentissa loistavan puheen vastustaen lainan antamista Venäjälle? Te, joka muutama viikko sitten julkaisitte Humanite-lehdessänne kiihkeän kehotuksen kutsuen yleistä mielipidettä vastustamaan niitä veritöitä, joita sotaoikeudet tekevät Venäjän Puolassa? Kuinka nämä teidän rauhansuunnitelmanne, jotka rakentuvat ranskalaisvenäläisen ja englantilais-venäläisen liiton varaan, sopivat yhteen sen protestin kanssa, jonka Ranskan sosialistinen parlamenttiryhmä ja sosialistisen puolueen Kansallisneuvoston johtokunta esittivät hiljattain Fallieres’in Venäjänmatkaa vastaan, sen protestin kanssa, jonka alla on Teidän allekirjoituksenne ja jossa palavin sanoin puolustetaan Venäjän vallankumouksen etuja. Jos Ranskan tasavallan presidentti haluaa vedota Teidän lausuntoihinne kansainvälisestä tilanteesta, niin hän voi vastata protestiinne: ken hyväksyy päämäärän, hänen on hyväksyttävä myös keinot, ken pitää liittoa tsaari-Venäjän kanssa kansainvälisen rauhan harmoniana, hänen pitää hyväksyä kaikki, mikä lujittaa tätä liittoa ja johtaa ystävyyteen.

Mitähän Te olisitte sanonut, jos Saksassa, Venäjällä ja Englannissa olisi aikoinaan löytynyt sosialisteja ja vallankumouksellisia, jotka olisivat ”rauhan nimessä” suositelleet liittoa restauraatiohallituksen tai Thiers’in ja Jules Favre’in hallituksen kanssa ja jotka olisivat moraalisella arvovallallaan verhonneet tällaista liittoa?!!”…

Tämä kirje puhuu itse puolestaan, ja venäläiset sosialidemokraatit eivät voi muuta kuin onnitella toveri R. Luxemburgia tämän hänen protestinsa johdosta ja Venäjän vallankumouksen puolustamisesta kansainvälisen proletariaatin edessä.

S. P. Kähmi Uutiset

Norjassa Yhdysvaltain käyttöön luovutettavia sotilasalueita vastustetaan mielenosoituksella maaliskuussa

Kuten Suomessa DCA-sopimus tekee, Norjassa uusi SDCA luovuttaa lisää sotilasalueita Yhdysvaltain käyttöön. Maan rauhanliike nimittää näitä vieraan vallan sotilastukikohdiksi ja suunnittelee mielenosoitustoimintaa Ryggen lentoasemalla ensi kuussa.

16. huhtikuuta 2024 Yhdysvaltain ja Norjan välillä solmittiin Supplementary Defense Cooperation Agreement (SDCA) -sopimus. Se sisältää neljä avainpaikkaa, jotka ovat keskipisteitä Yhdysvaltain sotilaallisen toiminnan lisäämiselle Norjassa: Evenesin lentoasema, Ramsundin laivastoasema, Ryggen lentoasema ja Solan lentoasema.

    Sen seurauksena, että Yhdysvallat voi saada yksinoikeuden tietyille alueille Ryggen lentoaseman sisällä, useat rauhanjärjestöt ovat nyt järjestäytymässä vastatoimiin. Järjestöt suunnittelevat suurempaa mielenosoitusta Ryggen lentoasemalla 15. maaliskuuta.

    Ryggen lentoasema on yksi useista niin sanotuista yhteiskäyttöalueista, joilla Yhdysvallat voi kehittää sotilaallista infrastruktuuria.

    Mielenosoituksen alullepanija on Svein Ballo sodanvastaisesta aloitteesta, Antikrigs-initiativetista.

    – Nämä tukikohdat perustuvat Yhdysvaltojen turvallisuustarpeisiin, eivät meidän. Norjan hallitus sanoo, että nämä ovat yhteisalueita, eivät amerikkalaisia ​​tukikohtia. Meillä ei ole uskoa siihen.

    – Mielestämme se on vain sen tosiasian naamiointia, että he ovat suostuneet amerikkalaisten toiveeseen perustaa nuo tukikohdat. Se on loppujen lopuksi maan luovuttamista, Ballo sanoo.

    S. P. Kähmi Uutiset

    Turkkilainen kuljetusliitto järjesti kansainvälisen protestin USA:n konsulaatilla – ”Fasisti Trump, fasisti Netanjahu, ulos Palestiinasta!”

    Ammattiliitto Nakliyat-İş piti lehdistötilaisuuden mielenosoituksen muodossa lauantaina 22. helmikuuta Yhdysvaltain konsulaatin edessä protestoidakseen sionistisen Israelin laitonta läsnäoloa Palestiinassa ja sen hyökkäyksiä palestiinalaisia ​​vastaan. Mukana oli kansainvälisen luokkakantaisen ammattiyhdistysliikkeen edustajia eri puolilta maailmaa.

    – Kymmenet tuhannet palestiinalaiset ovat menettäneet henkensä Palestiinan Gazan aluetta miehittävän sionistisen Israelin iljettävien hyökkäysten seurauksena. Nyt murhaaja USA haluaa eristää 2,2 miljoonaa gazalaista, lähettää heidät naapurimaihin ja ottaa Gazan hallintaansa.

    – Tiedämme, että Israelin sionismi tarkoittaa Yhdysvaltain imperialismia.

    Lehdistötilaisuuteen osallistuivat Kansainväliseen kuljetusalan työläisten liittoon kuuluvat ammattiliitot, Nakliyat-İşin puheenjohtaja Ali Rıza Küçükosmanoğlu, kuljetusvarastojen työntekijät, työpaikkojen edustajat sekä FedExin ja Fillo-Logisticsin ay-jäsenet.

    Tapahtumassa kannettiin banderollia, jossa luki ”Murhaaja USA – sionistinen Israel, ulos Palestiinasta ja Gazasta!” sekä Maailman ammattijärjestöjen liiton MAL:n, Nakliyat-İşin ja Palestiinan lippuja.

    Liiton puheenjohtaja käyttää puheenvuoron.

    Ali Rıza Küçükosmanoğlu korosti puheessaan, että kokoontumisen tarkoituksena oli protestoida Palestiinassa tapahtuvia verilöylyjä ​​ja totesi, että sionistisen Israelin, joka on vuodesta 1948 lähtien ollut kiilana Lähi-idän sydämessä, joukkomurhat jatkuvat. Hän totesi, että Israel on ottanut USA:n imperialismin ”vahtikoiran” roolin Lähi-idässä.

    Küçükosmanoğlu totesi, että Lähi-idän muuttamisen verilöylyksi ainoa tarkoitus ovat imperialistien edut.

    – Näiden valtojen tavoitteena on alueen öljyn ja luonnonvarojen haltuunotto. He ovat muuttaneet alueen tulipaloksi omien etujensa vuoksi.

    Küçükosmanoğlu muistutti, että fasistisen Trumpin palattua valtaan hän sanoi tapaamisessa Netanjahun kanssa: ”Minä uudelleenjärjestän Gazan”.

    – Tämä lausunto oli osa suunnitelmia uudistaa ja hallita Gazaa heidän omien etujensa mukaisesti Intian kanssa tehtävien sopimusten mukaisesti, koska Gaza on strateginen portti Välimerelle.

    – Olemme kuljetusalan työntekijöiden ammattiliittona korostaneet aikaisemmissa solidaarisuustoimissamme ja lehdistötiedotteissamme: ”Hallituksen ja kaikkien yritysten on välittömästi katkaistava kaikki poliittiset, taloudelliset, kaupalliset ja sotilaalliset suhteet Israeliin.”

    Puheensa päätteeksi Küçükosmanoğlu kehotti kaikkia maailman ihmisiä olemaan solidaarisia palestiinalaisten ja työväenluokan kanssa sionistisen Israelin hyökkäyksiä ja joukkomurhia vastaan. Hän kiitti myös toimintaan osallistuneita ay-aktiiveja Portugalista, Ranskasta, Meksikosta, Intiasta, Etelä-Kyprokselta, Kreikasta, Egyptistä, Marokosta ja Brasiliasta sekä kaikkia liiton jäseniä.

    Tilaisuuteen osallistui ay-aktiiveja monesta maasta.

    Ali Rıza Küçükosmanoğlun lausunnon jälkeen ay-aktiivit kaikkialta maailmasta pitivät puheita ja protestoivat sionistista Israelia vastaan ​​omalla äidinkielellään.

    Toiminta päättyi iskulauseisiin ”Fasisti Trump, Fasistinen Netanjahu, Murhaaja USA-sionistinen Israel! Pois Gazasta ja Palestiinasta!”

    Liitto piti tänään toisen lehdistötilaisuuden päämajallaan, jossa vieraana oli Sousan Abdwlsalam, Jerusalemin palestiinalaisten työläisten valtakunnallisen liiton puheenjohtaja.

    Palestiinalaisen ammattiliiton edustaja vieraana Turkissa.

    S. P. Kähmi Uutiset

    Tuhat mielenosoittajaa saartoi laivayhtiö Mærskin päämajan Tanskassa – ”Katkaiskaa yhteytenne kansanmurhaan!”

    Maanantaiaamuna noin 1000 mielenosoittajaa marssi Tanskan pääkaupungin Kööpenhaminan keskustan kautta merenkulkujätti Mærskin päämajalle, jossa he estivät kulun rakennuksen sisäänkäynnille.

    Mielenosoittajat vaativat Mærskiä lopettamaan kaikki sotatarvikkeiden kuljetukset Israeliin. Lisäksi he vaativat, että Mærsk irtisanoo kaikki sopimukset ja sijoitukset yritysten kanssa, jotka tukevat sotaa ja kansanmurhaa – kuten israelilaisten yritysten kanssa, jotka mahdollistavat laittomia siirtokuntia Länsirannalla ja viimeisten 16 kuukauden hyökkäystä ja pommituksia Gazassa.

    Kohdistamalla toimintansa yhteen Tanskan suurimmista yrityksistä, joka on vastuussa suuresta osaa Tanskan vientiä, mielenosoittajat halusivat painostaa Tanskan hallitusta panemaan täytäntöön täyden aseiden vientikiellon Israeliin.

    – Kuljettamalla sotilasvarusteita Israeliin samalla, kun Israel polttaa Gazaa maan tasalle, Mærsk mahdollistaa Israelin kansanmurhan. Siksi vaadimme, että Mærsk lopettaa kaikki sotilasvarusteiden kuljetuksensa Israeliin välittömästi, sanoi saartoon osallistunut Alma ja lisäsi:

    – Vaadimme myös Tanskan hallitusta siirtymään oikealle puolelle historiaa ottamalla käyttöön täyden asevientikiellon Israeliin, kuten esimerkiksi Italia, Espanja, Kanada ja Alankomaat ovat jo tehneet.

    Poliiseja oli suuryhtiön päämajalla paikalla runsaasti, mutta he eivät olleet valmistautuneet mielenosoittajien suureen määrään. Lopulta poliisi päätyi hajottamaan mielenosoitusta kyynelkaasulla ja pampuilla, ottaen kiinni 20 henkilöä ja pidättäen kaksi poliisilain nojalla. DR-uutismedian kuvaamalla videolla näkyy, kuinka poliisi hakkaa pampuilla maassa makaavia mielenosoittajia.

    Mærskiin kohdistunut protesteja aiemminkin

    Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Mærskin pääkonttori Kööpenhaminassa on mielenosoitusten kohteena. Kesällä 2024 yritys joutui useiden saartojen kohteeksi, jotka estivät yhtiön työntekijöitä pääsemästä töihin. Useita suuria kansallisia mielenosoituksia on myös alkanut ja päättynyt Mærskin päämajan ulkopuolella Esplanadenilla Kööpenhaminassa.

    – Mærsk on yksi maailman suurimmista varustamoista ja siksi sillä on valtava vaikutus mitä Mærsk päättää kuljettaa. Niin kauan kuin Mærsk ei voi taata, että heidän lähetyksiään ei käytetä sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, heidän on lopetettava sotatarvikkeiden kuljetukset Israeliin, sani Layla, joka osallistui myös saartoon ja jatkoi:

    – Tähän asti Mærsk on päättänyt jättää huomiotta protestimme heidän Israelin kansanmurhaan Gazassa osallistumistaan vastaan. Tästä syystä olemme päättäneet tehdä viestistämme vaikeamman jättää huomiotta keräämällä Mærskin pääkonttorin eteen tuhat aktivistia eri puolilta Eurooppaa ja häiritsemällä yrityksen toimintaa.

    Palestiinalainen nuorisoliike (Palestinian Youth Movement, PYM) on dokumentoinut, että Mærsk toimitti syyskuun 2023 ja syyskuun 2024 välisenä aikana Israeliin yli 2 100 lähetystä sotilasvarusteita, mukaan lukien tykistöjärjestelmiä ja panssarivaunujen osia.

    Tutkimuksen löydösten perusteella PYM käynnisti kansainvälisen Mask Off Mærsk -kampanjan, joka pyrkii kiinnittämään huomiota tapoihin, joilla Mærsk on osallinen ja mahdollistaa Israelin pommi-iskuja ja hyökkäystä Gazaan.

    Sotilasasiantuntijoiden mukaan on erittäin todennäköistä, että sotilasvarusteet, joita Mærsk lähettää Israeliin, päätyvät käyttöön sotatoimissa Gazassa. Kesäkuussa 2024 YK totesi, että Israel on syyllistynyt sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

    – Koko ajan Mærsk on jatkanut sotatarvikkeiden toimittamista Israeliin, joita käytetään hyvin todennäköisesti sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Mærsk ei ole vieläkään taannut, ettei näin ole.

    Viikonlopun protestileiri mielenosoituksen takana

    Aktivistit kaikkialta Euroopasta, kuten ruotsalainen aktivisti Greta Thunberg, joka osallistui myös maanantain saartoon, matkustivat Kööpenhaminaan viime viikonloppuna protestileirille osallistuen työpajoihin, tutustuen toisiinsa ja rakentaen uutta yhteistyötä.

    – Olemme täysin hämmästyneitä saamastamme tuesta. Noin 1000 osallistujaa eri puolilta Eurooppaa, tämä on suurin kansainvälisten aktivistien kokoontuminen Kööpenhaminassa sitten YK:n ilmastohuippukokouksen vuonna 2009, Alma sanoi.

    Leirille osallistui väkeä myös Suomesta.

    – Protestileiri on tuonut yhteen aktivisteja ympäri Europpaa. Leiri on kasvattanut valtioiden rajojen ylittävän solidaarisuuden lisäksi yleistä tietoisuutta Mærskista, joka käärii liikevoittojaan kansanmurhasta ja kolonialismista, eräs leirin suomalaisista osallistujista toteaa.

    Mielenosoitustoiminta jatkuu tänään 20 pidätetyn aktivistin puolesta. Heitä pidetään Vestre Fængselissä ja Bellahøjissa.

    Artikkelin kuva: kolektyw_dziennikarski Instagramissa

    S. P. Kähmi Uutiset

    Yhdysvaltalainen ryhmä ryhtyi oikeustoimiin Joe Bideniä vastaan Israelin sotarikosten mahdollistamisesta

    Yhdysvaltalainen ihmisoikeusryhmä Dawn on jättänyt Kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC) virallisesti kantelun Joe Bideniä ja entisen presidentin hallinnon jäseniä vastaan ​​heidän osallisuudestaan ​​Israelin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan ​​Gazassa.

    Democracy for the Arab World Now (Dawn) on vaatinut virallista tutkintaa Bidenin, entisen ulkoministerin Antony Blinkenin, entisen puolustusministeri Lloyd Austinin ja muiden Yhdysvaltain virkamiesten toimista, uutissivusto Middle East Eye kertoo.

    Dawnin perusti saudi-arabialainen toimittaja Jamal Khashoggi, joka murhattiin Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa Turkissa vuonna 2018. Dawn tukee demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ja pyrkii lopettamaan Yhdysvaltojen tuen epädemokraattisille hallituksille alueella.

    – On vankat perusteet tutkia Joe Bideniä, Antony Blinkeniä ja Lloyd Austinia osallisuudesta Israelin rikoksiin, sanoi Dawnin hallituksen jäsen ja sotarikoksiin erikoistunut veteraanilakimies Reed Brody.

    – Israelilaisten sairaaloihin, kouluihin ja koteihin pudotetut pommit ovat amerikkalaisia ​​pommeja, murha- ja vainokampanja on toteutettu Yhdysvaltojen tuella. Yhdysvaltain viranomaiset ovat olleet tietoisia siitä, mitä Israel on tekemässä, mutta heidän tukensa ei kuitenkaan koskaan loppunut.

    Dawn kehottaa 172-sivuisessa hakemuksessaan ICC:tä tutkimaan ja asettamaan syytteeseen virkamiehiä heidän roolistaan ​​Israelin sotarikosten auttamisessa ja yllytyksessä tarjoamalla sotilaallista, poliittista ja julkista tukea Israelille tietoisena siitä, että Yhdysvaltain aseita ja tiedustelupalveluja käytettiin sotarikosten tekemiseen, mukaan lukien siviilejä vastaan iskeminen, väestön pakkosiirto ja kansanmurha.

    Aineelliseen tukeen sisältyy vähintään 17,9 miljardia dollaria aselähetyksiä, tiedustelutietojen jakamista, iskujen kohdistamisapua, diplomaattista suojelua ja Israelin rikosten virallinen hyväksyminen huolimatta siitä, että tiedetään, kuinka tällainen tuki mahdollistaisi olennaisesti vakavia väärinkäytöksiä.

    Yhdysvallat ja Israel eivät ole allekirjoittaneet ICC:n perustanutta Rooman sopimusta.

    S. P. Kähmi Uutiset

    Ukrainan RFU sodan 3-vuotispäivänä: Ei muuta sotaa kuin luokkasota!

    Ukrainan sodan jatkuessa neljännelle vuodelleen Ukrainan työväenrintama RFU, osa maan laitonta vasemmistoa, jatkaa sodan julistamista sotaa vastaan marxismin periaatteiden mukaisesti.

    Paljon julkisuutta saaneihin Trumpin puheisiin järjestö suhtautuu epäilevästi. Taistelu oligarkiaa ja Ukrainan taantumuksellista porvarivaltiota vastaan jatkuu, tuli rauhansopimus tai ei.

    – Toimitustiimimme on toistuvasti ilmaissut skeptisyytensä poliittisen eliitin huulilta tuleviin rauhaa koskeviin lausuntoihin. Ja tänä infomelun aiheuttaman lisääntyneen paineen aikana säilytämme kantamme ennallaan, RFU kertoo Telegram-viestipalvelussa.

    – Ensinnäkin, kun on kyse neuvotteluista, sopimuksista jne., on kiinnitettävä huomiota tekoihin. Nyt jokainen Trumpin sana saa aikaan tunteiden pyörteen sosiaalisessa mediassa, aivan kuten Bidenin sanat tekivät kerran konfliktin alussa. Innostus hänen lausuntojensa kuuntelemiseen loppui suhteellisen nopeasti, joten miksi asian pitäisi olla toisin ”oranssin isoisän” kanssa?

    – Toiseksi muistutamme, että Trump edustaa samoja monopoleja, jotka osallistuivat tämän sodan irti päästämiseen, sodan jonka ne nyt oletettavasti haluavat lopettaa. Kaikissa ennusteissa, joita bloggaajat ja ”asiantuntijat” tällä hetkellä syöttävät meille, emme näe mitään näiden herrojen aineellisten etujen analyysiä, joka tekisi yhdestä tai toisesta skenaariosta heille hyödyllisiä.

    RFU:n mukaan panikointi ei johda selkeään näkemykseen siitä, miten päästään ulos katastrofista, joka ei kosketa vain ukrainalaisia työläisiä, vaan koko planeettaa.

    – Riippumatta siitä, syntyykö ”sopimus”, rauhan ongelma ei ratkea. Maailman sotilasmenojen kasvu ei ole laskemassa, ja kaikkia sopimuksia tarkastellaan vain sellaisen prisman kautta, jolla valmistaudutaan entistä suurempaan ja verisempään sotaan. Siksi me, kuten ennenkin, seisomme iskulauseen takana: sota sotaa vastaan ​​ja omia sortajiamme vastaan.

    Yhdysvaltain uuskolonialismi Ukrainassa

    – Viimeaikaisten tapahtumien taustaa vasten nämä iskulauseet ovat entistäkin ajankohtaisempia: meille tarjotaan jo avoimesti uuskolonialistisia orjakahleita, kun taas toinen skenaario sisältää nykyisen kauhun jatkumisen ja sen syvenemisen.

    Trump on vaatinut Ukrainan harvinaisen maametallin mineraalivarojen varaamista Yhdysvaltain taloudelliseen käyttöön. Joidenkin tietojen mukaan presidentti Zelenskyi olisi valmis myös luovuttamaan maan mineraalit Yhdysvalloille, vaikka tarkoista ehdoista käydäänkin vielä neuvotteluja. Ukrainalla arvioidaan olevan mineraaliesiintymiä yli 10 000 miljardin dollarin arvosta. 

    – Käy ilmi, että työläiset voivat taistella vain etujensa ja olemassaolon oikeutensa puolesta. Loppujen lopuksi valinta sen välillä, kuinka nopeasti kuolla ja kenen orja on, ei ole valinta ensinkään.

    – Sodan veristä vuosipäivää merkittiin eurooppalaisten poliitikkojen paraatilla, jotka matkustivat tekemään seremoniallisia eleitä Kiovassa. He toivat mukanaan pari miljardia dollaria apua, mutta kaikki ymmärtävät, että nämä varat eivät riitä edes kuukaudeksi.

    – Neuvottelut jatkuvat, oligarkit keskustelevat miten maa jaetaan vai jaetaanko sitä ollenkaan. Presidentit ja pääministerit pitävät mahtipontisia puheita, kenraalit antavat käskyjä valmistellen vielä lisää tavallisten ihmisten kuolemia.

    – Kaiken kaikkiaan verrattuna edellisiin päiviin tänään ei ollut paljon korkean profiilin ilmoituksia. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin odottaa selkeyden ja tarkkuuden saapumista. Väärät toiveet eivät ole vielä hälvenneet, ja toistaiseksi show näyttää saaneen lyhyen tauon.

    – Mutta tämä on kaikki runoilua. Todella tärkeää on se, mitä me, työläiset, voimme tehdä, jos emme vain odottele?

    RFU haluaa kiinnittää huomion muutamiin ilmiöihin, jotka eivät ole näkyneet mediassa.

    Terrorismi rekrytointiviranomaisia vastaan

    – Ensimmäinen huomionarvoinen trendi on rekrytointiviranomaisten edustajia vastaan ​​suunnatun terrorin kasvu, joka on rauhanlupauksista huolimatta hellittämätöntä. Kansallinen poliisi kirjasi 9 tällaista tapausta ”rauhallisessa” tammikuussa. Helmikuussa nämä prosessit kiihtyivät merkittävästi.

    – Mikä tämän aiheuttaa? Ehkä [Venäjän tiedustelupalvelu] FSB todella suorittaa tehokasta erikoisoperaatiota hyödyntäen todellista vihaa rekrytointiviranomaisia kohtaan? Emme kiellä tätä mahdollisuutta, mutta on selvää, että on yksinkertaisesti monia yksinäisiä terroristeja, jotka joko päättivät ottaa oikeuden omiin käsiinsä tai kääntyivät oma-aloitteisesti Kremlin erikoispalveluiden puoleen.

    – Meille rekrytointiviranomaisten vastainen terrori on kiinnostava ilmiö, koska se on väkivaltaa, jota tavallisten työläisten enemmistö ei ainoastaan hyväksy, vaan sillä on myös kasvupotentiaalia. Loppujen lopuksi, kun sota on käynnissä, isänmaallisuuden haamu hillitsee joitain ihmisiä. Jos aselepo alkaa, mikään ei välttämättä pidättele vihaisia, epätoivoisia ihmisiä.

    – Mutta voiko tämä ilmiö mennä yksinkertaisen terrorin vaihetta pidemmälle? Voivatko terrori-iskut olla osoitus yhteiskunnallisesta räjähdyksestä, kuten 1900-luvun alussa talonpoikien kapinoiden yhteydessä?

    – Kysymys on ajankohtainen, varsinkin kun on selvää, että voimillamme, joilla on oma ohjelma työväelle, ei käytännössä ole ääntä. Ja koska olemme itse työläisiä, opiskelijoita jne., kannamme sodan taakkaa yhtä paljon kuin te, lukijat, eikä meillä siksi ole ylimääräistä vapaa-aikaa vapaaehtoistyöhön.

    – Eli voi käydä niin, että edessä on kapina, mutta on todennäköisempää, että joku Ukrainan oligarkian pelinappula käyttää sitä taas hyväkseen, ja Maidanin kohtalo toistuu.

    – Ja miksipä ei? Joka kymmenes vuosi ”nollataan” ihmisten viha, kunnes tämä kansa lopulta sorretaan kuoliaaksi.

    – Sitä taustaa vasten, että elämästä tulisi jälleen pahempaa tällaisessa kohtalon käänteessä, olisi kiireesti ryhdyttävä tekemään ainakin jotain tällaisen skenaarion estämiseksi. Mutta tässä tulee pitää pää kylmänä ja siirtyä huomioimaan tekijää #2.

    Individualistinen vs. kollektiivinen toiminta

    RFU peräänkuuluttaa työläisten kollektiivista toimintaa individualistisen terrorismin sijaan.

    – Mainitsimme esimerkin ensimmäisistä Venäjän vallankumousta edeltäneistä talonpoikien kapinoista. Nuo toimet erosivat merkittävästi rekrytointiviranomaisia vastaan ​​tehdyistä terrori-iskuista. Silloin talonpojat taistelivat kollektiivisesti tiettyä herraa vastaan ​​ja asettuivat sitä kautta koko järjestelmää vastaan.

    – Nykyään [pakkomobilisoinnin] välttelijät toimivat individualistisesti ja näennäisesti koko järjestelmää vastaan, mutta eivät millään tavalla vaikuta sen taloudelliseen perustaan.

    – Sellaiset talonpoikien ja työläisten kollektiivit, jotka eivät kyenneet parantamaan elämäänsä silloisen hallinnon aikana, ryhtyivät vallankumouksellisiin muutoksiin jatkona aikaisemmille yrityksilleen.

    – Entä me? Ensinnäkin meillä on individualismi. Toiseksi on taistelun puute tiettyä herraa ja ylipäätään suoria sortajia vastaan.

    – Äskettäin uutisoitiin, että ukrainalaiset ovat enemmän huolissaan hintojen noususta ja talouskriisistä. Ehkä joku alkoi järjestää ammattiliittoja taistellakseen mahdollisia irtisanomisia vastaan? Ei, vastuu hintojen kuriin laittamisesta siirrettiin valtiolle bloggaajien kirjoituksissa, jotka edustavat liberaaleja ja libertaarisia näkemyksiä.

    Epäluottamus valtiota kohtaan kasvaa

    – Jos analysoimme kerrotun narratiivin lisäksi myös sitä, mitä työläiset todella ajattelevat, kuinka he toimivat sodan olosuhteissa, joista he maksavat hengellään ja työllään, on selvää, että heille pääsyyllinen on Ukrainan valtio.

    – Ja tietysti rikkaat oligarkit, jotka hallitsevat sitä. Mutta jälkimmäiset ovat edelleen jossain sivussa [ihmisten mielissä]. Zelenskyi, [Ukrainan asevoimien päällikkö Oleksandr] Syrskyi, ministerit – nämä ovat pääpahiksia.

    – Ei voi kiistää, että mainittuja henkilöitä voidaan usein kuvailla vain hyvällä kirosanalla, mutta he ovat vain rikoskumppaneita politiikassa, joka alkoi kauan ennen heitä, ja sen edunsaajat ovat ensisijaisesti samat monopolit: pintšukit, kolomoiskit ja ahmetovit.

    – Mutta jälkimmäinen teesi ei tietenkään ole yleinen massojen keskuudessa. Heillä ei ollut kiirettä puolustaa oikeuksiaan taistelussa oligarkkeja vastaan ​edes ennen sotaa, vaikka he tekivät heille töitä joka päivä.

    RFU:n analyysin mukaan haluttomuus käydä oligarkiaa vastaan johtuu väestön muuttuneesta työllisyysrakenteesta 1900-luvun alkuun verrattuna.

    – Pienet ja keskisuuret yritykset, jotka toimivat monopolin etujen mukaisesti laina-, sopimus-, vuokra- ja verojärjestelmän kautta, työllistävät suurimman osan ukrainalaisista. Ravintolatiimin järjestäminen kamppailuun on äärimmäisen vaikeaa, samoin kuin supermarkettitiimin järjestäminen.

    – Tämä atomisaatio, jota valittelimme edellä, ei ole synti tai virhe. Tämä ei ole ”väärä työväenluokka” – se on vain todellisuus. Ja vaikka tällaisissakin olosuhteissa on mahdollista ja välttämätöntä etsiä keinoja ulos kriisistä, vanhojen menetelmien täydellinen kopioiminen ei auta.

    – Tästä huolimatta historialla ei ole muuta ulospääsyä sotien ja köyhtymisen kierteestä kuin proletaariset sosialistiset vallankumoukset. Tässä nousee ristiriita. Miten siitä päästään ulos?

    Kohti uutta Maidania?

    – On palattava kysymykseen: onko edessä mellakka? Uskomme, että se on toistaiseksi epätodennäköistä, koska kaikesta huolimatta mutterit ja pultit ovat hyvin kiristetty, ja jopa Maidanin onnistumiseksi on ihmiset saatava jotenkin yhteen.

    – Ja ruohonjuuritason, saati sitten vallankumouksellinen rakenne, joka johtaisi joukkoja mahdollisiin mielenosoituksiin, on vielä vähemmän todennäköinen: sota on vain pahentanut ihmisten keskinäistä epäluottamusta.

    – Tästä huolimatta tilanne kehittyy ja edellä mainitut pelotevaikutteet saattavat hävitä katastrofin edetessä. Mitkä iskulauseet johtavat ihmiset [uudelle] Maidanille?

    – Rauhaa? Tietenkin. Leipää? Voivatko he antaa sen? Kuvitellaan mitä he lupaavat. Eurooppalaista integraatiota? Paluuta Venäjän federaatioon? Se ei kuulosta oikealta.

    RFU arvioi oligarkian kääntyvän Argentiinan tielle, jossa oikeistolainen presidentti Javier Milei on symbolisesti käynyt valtion rakenteita vastaan moottorisaha kädessään.

    – Tässä he muistavat kansan kasvavan epäluottamuksen valtiota kohtaan. Ja miksi he eivät ehdottaisi ideaa – joko tuhota tai rajoittaa valtiota mahdollisimman paljon? Periaatteessa se toimii Argentiinassa (ei tietenkään köyhille työläisille, mutta ketä kiinnostaa) – kuinka Kiova on huonompi kuin Buenos Aires?

    – Tietysti, kun tällainen ehdotus tehdään, olemme organisaationa pakotettuja käymään median vastahyökkäykseen.

    – Mutta mietitään yhdessä: miten tähän parhaiten vastata? Mietitään, mihin me päinvastoin tarvitsemme valtiota? Työläiset itse eivät sitä tarvitse, ainakaan nykyisessä muodossaan. Mitä tulisi sanoa?

    Alas valtio – proletariaatin uusi iskulause?

    RFU muistuttaa, että marxismi ei ole dogmi, vaan toimintaopas. Marxismin klassikoista löytyy tapa päästä eroon valtiosta ja selittää, miksi se on tarpeen.

    – Nyt ihmiset eivät näe suoria sortajiaan, mutta he tuntevat, minkä valtion puolesta heidät lähetetään kuolemaan. Tässä tilanteessa meidän on tarjottava selkeä ja ymmärrettävä näkemys siitä, kuinka työväenluokka voi vallan ottamisen jälkeen rakentaa valtion uudelleen siten, että päästään eroon niistä tekijöistä, jotka motivoivat monia nykyään tekemään terrori-iskuja rekrytointiviranomaisia vastaan.

    – ”Ukrainan valtiollisuudesta käytävän sodan” kolmantena vuosipäivänä kehotamme ajattelemaan: kuinka voimme selviytyä kriisistä, johon yksityisten monopolien tila on johtanut meidät?

    – Loppujen lopuksi, tuli [rauhan]sopimus tai ei, tämä on työläistä eniten huolestuttava kysymys. Ja juuri sitä kautta täytyy selittää hänelle kaikki muut luokkateorian näkökohdat ja näyttää hänen vapautumisensa polku.

    – Ei muuta sotaa, kuin luokkasota!

    S. P. Kähmi Uutiset

    Raportti: Euroopan puolustusrahaston arviointi läpinäkymätöntä, aseteollisuuden lobbareiden kontrollissa

    Eurooppalainen asekaupan vastainen verkosto ENAAT kertoo tuoressa raportissaan havainneensa avoimuuden puutetta eettisten ohjeiden soveltamisessa Euroopan puolustusrahaston hankkeiden arvioinnissa ja varojen myöntämisessä.

    Euroopan puolustusrahasto (EDF) on vuonna 2021 käynnistynyt monivuotinen Euroopan unionin budjetista rahoitettava ohjelma. Sen tavoitteena on lisätä Euroopan sotilasteollisuuden ja tutkimusyhteisön kilpailukykyä, tehokkuutta ja innovaatiokapasiteettia. Rahoitettavilla yhteistyöhankkeilla pyritään samalla lisäämään ja vahvistamaan jäsenmaiden asevoimien puolustusmateriaaliyhteistyötä.

    Puolustusrahasto koostuu tutkimus- ja kehittämishankkeista, ja sen kautta tuetaan jäsenvaltioiden rajat ylittäviä, sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen tähtääviä yhteishankintoja.

    – Päätöksentekoprosessi EDF-hankkeiden arvioinnin ja varojen jakamisen aikana on erittäin läpinäkymätöntä, ja siihen vaikuttavat voimakkaasti aseteollisuuden lobbaajat. Kansalaisyhteiskunnalle ei anneta riittävästi tietoa, eikä ole näyttöä siitä, että näitä eettisiä valvontatoimia toteutettaisiin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, ENAAT-verkoston raportissa todetaan.

    Itse asiassa useat Euroopan parlamentin jäsenet ja Euroopan oikeusasiamies itse ovat jo ilmaisseet säännöllisesti huolensa puolustusrahaston ja sitä edeltäneiden PADR- ja EDIDP-ohjelmien eettisten tarkastusten avoimuuden puutteesta.

    – EDF:n hankepyyntöjen hakijoiden liiallinen riippuvuus itsearvioinneista aiheuttaa todellista huolta. EU:n oikeudelliset ja eettiset riskinarviointimenettelyt perustuvat pääasiassa EU-rahoituksen hakijoiden (lähinnä yritysten) tekemiin itsearviointeihin. Ja nämä arvioinnit ovat pohjimmiltaan rasti ruutuun -tyyppisiä.

    Tekoälyä ja asevientiä tulisi valvoa tiukemmin

    ENAATin mukaan EU:n komission ei pitäisi sallia tätä läpinäkyvyyden puutetta teknisissä EDF-järjestelmissä, jotka lisäävät väkivaltaa, tuhoa sekä ilmasto- ja ympäristökriisiä.

    – Avoimuuteen liittyy ilmeinen ja ylivoimainen yleinen intressi, koska Euroopan puolustusrahaston tarkoituksena on kehittää tai parantaa aseita ja tekniikkaa, joka voi radikaalisti muuttaa tavan käydä sotaa.

    – Merkittävä osa hankkeista mainitsee nimenomaisesti tekoälyn käytön, kun taas useimmat muut todennäköisesti käyttävät näitä tekniikoita tietyissä alajärjestelmissä. Jokaisessa hankkeessa olisi oleellista tietää, pystyvätkö suunnitellut järjestelmät reagoimaan itsenäisesti odottamattomiin tilanteisiin, missä tapauksissa he voivat tehdä niin ja millainen tämä reaktio on. Tekoälyteknologiaa käyttävien miehittämättömien järjestelmien käyttöönotto aiheuttaa ilmeisiä riskejä.

    – EU:n eettisten ohjeiden noudattaminen ”luotettavan tekoälyn” suhteen ei valitettavasti ole riittävä eettinen näkökulma, koska nämä järjestelmät eivät ole täysin luotettavia, toistettavissa eivätkä selitettävissä, mikä myös johtaa vastuuongelmiin siviiliuhrien tapauksessa. Kaikkien EDF-hankkeiden tekoälyjärjestelmien olisi siksi oltava tunnustettujen riippumattomien ei-sotilaallisten asiantuntijoiden ja siviilieettisten komiteoiden tiukassa valvonnassa.

    Lisäksi yksi EDF:n päätavoitteista on aseiden viennin lisääminen EU:n ulkopuolisiin maihin. Viennin lisääntyminen voi kuitenkin helposti edistää sotaa, väkivaltaa, sortoa, ihmisoikeusloukkauksia, ilmastonmuutosta ja köyhyyttä kaikkialla maailmassa. Useimmat
    pääasiallisista rahoituksen saajista ovat suuria aseiden toimittajia sodassa käyville maille, sortohallituksille ja ihmisoikeuksien loukkaajille.

    8 miljardia sotilaalliseen kehitykseen

    Puolustusrahaston kokonaisbudjetti on noin 8 miljardia euroa nykyiselle monivuotiselle rahoituskehyskaudelle 2021–2027. Budjetista noin yksi kolmasosa on allokoitu tutkimukseen ja noin kaksi kolmasosaa kehittämistoimiin.

    Ensimmäinen EDF:n työohjelma käynnistettiin vuonna 2021. Haku julkaistiin saman vuoden viimeisen neljänneksen aikana, ja 25.1.2023 julkaistiin luettelo hyväksytyistä hankkeista. Esitetyistä 142 hankkeesta 60 valittiin. Niille osoitettu budjetti on 1 166 miljoonaa euroa, josta 322 miljoonaa sotilaallisiin tutkimushankkeisiin ja 845 miljoonaa sotilaallisiin kehityshankkeisiin.

    – EDF:n varat ohjaavat osan EU:n budjetista pois muista prioriteeteista, jotka olisivat paljon tärkeämpiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, kuten ilmasto- ja ympäristökriisi, terveydenhuolto, koulutus, ihmisten turvallisuus ja muut sosiaaliset kysymykset.

    Vuoden 2021 haun viisi tärkeintä edunsaajaa (Leonardo, Thales, Airbus, Saab ja Indra) saavat yli 30 % rahoituksesta. Eniten EDF:n perustamista lobanneet yritykset hyötyvät selvästi heidän omaan neuvoa-antavaan raporttiinsa perustuvasta rahastosta.

    – EDF 2021 -haun hankkeiden väliarviointi on osoittanut, että alkuperäisissä PADR- ja EDIDP-hakupyynnöissä jo havaitut ongelmalliset näkökohdat eivät ole parantuneet, vaan ovat pysyneet yhtä kyseenalaisina ja kiistanalaisina kuin ne olivat ja jopa pahentuneet.

    Pois Yhdysvaltojen ja NATOn hegemoniasta

    Raportissa ehdotetaan, että EDF:n hankkeita analysoivat riippumattomat ja avoimet eettiset komiteat, jotka koostuvat asiantuntijoista, jotka eivät ole sotilaallisia eivätkä yrityksiä ja organisaatioita, joilla on etuja sotilasteollisuudessa, kaupassa ja liiketoiminnassa.

    Lisäksi siinä ehdotetaan uusia puitteita rinnakkaiselolle, joka perustuu rauhanomaiseen ja siten ei-militarisoituun turvallisuuteen.

    – Tämä voitaisiin saavuttaa siirtymällä pois nykyisistä hegemonisista ryhmittymistä, jotka rajoittavat Eurooppaa, erityisesti USA:sta ja sotilasliitto NATOsta, ja ehdottamalla uutta globaaliin yhteistyöhön perustuvaa inhimillistä geopolitiikkaa, joka vastaa ihmiskunnan kohtaamiin todellisiin suuriin rajat ylittäviin haasteisiin.

    – Euroopan pitäisi edistää, rakentaa ja tarjota maailmalle uusia ehdotuksia, jotka perustuvat planetaariseen yhteistyöhön ja globaaliin demokratiaan.

    S. P. Kähmi Uutiset, Videot

    Sotilastukikohtien sulkemista vaadittiin ympäri maailmaa – Suomessa keskusteltiin ulkomaisten tukikohtien haittavaikutuksista

    Kansainvälisenä sotilastukikohtien vastaisena päivänä 23. helmikuuta järjestettiin toimintaa ympäri maailmaa. Helsingissä järjestettiin keskustelu ulkomaisista sotilastukikohdista Suomessa ja toimista niitä vastaan.

    World Beyond War -järjestön organisoiman #CloseBases-toimintapäivän tapahtumat alkoivat Australiasta, jossa Garden Islandin laivastotukikohdalla Sydneyn Potts Pointissa järjestettiin mielenosoitus. Mielenosoittajat vastustivat Australian, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen välistä AUKUS-sopimusta, joka tarkoittaisi ydinsukellusveneiden ostamista järkyttävään hintaan. Yhdellä sukellusveneellä rahoittaisi 31 sairaalaa.

    Japanin Shinjukussa sodanvastainen mielenosoitusmarssi ja kokoontuminen vaati esimerkiksi Okinawan sotilastukikohdan sulkemista ja vastusti perustuslakimuutosta militaristisempaan suuntaan.

    Mieltä osoitettiin myös ympäri Eurooppaa. Berliinissä mielenosoittajat kokoontuivat Brandenburgin portilla. Heidän banderollissaan luki: ”Sota ei ole ainoa vaihtoehto, mutta aina huonoin.”

    Norjassa osoitettiin mieltä Haakonsvernin laivastotukikohdalla. Irlannissa mielenosoittajat kiinnittivät huomiota Shannonin siviililentokentän sotilaskäyttöön ja vaativat loppua Yhdysvaltain sotilasvoimien läsnäololle maassa.

    Helsingissä järjestettiin keskustelutilaisuus

    Helsingissä toimintapäivänä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa kuultiin alustuksia ja käytiin keskustelua suomalaisen rauhanliikkeen tilasta.



    Mikael Böök esitteli World Beyond Warin kampanjaa ja verkkosivua, joka on dokumentoinut karttapalveluunsa maailman kaikki ulkomaiset sotilastukikohdat.

    Professori Outi Korhonen käsitteli alustuksessaan vieraiden valtojen sotilastukikohtien kansainvälisoikeudellisia ongelmia.

    Kokouksen osanottajat vaativat maailmaa ilman ulkomaisia sotilastukikohtia.