S. P. Kähmi Blogit

Sotarikollisen Obaman ei tulisi olla tervetullut Tampereen areenalle – oikea osoite on tuomioistuin

Visual Media -yhtiön tiedotteen mukaan Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on tulossa Tampereelle 13. päivä toukokuuta esiintyäkseen yleisötilaisuudessa Nokia Arenalla. Tapahtuman otsikkona on englanniksi ”Keskustelu Barack Obaman kanssa”.

Yhdysvaltalainen Harvard Political Review -julkaisu kertoo Obaman hyväksyneen presidenttikautensa aikana 563 drone-iskua, jotka tappoivat noin 3 797 ihmistä. Itse asiassa Obama valtuutti 54 drone-iskua yksin Pakistanissa ensimmäisen vuotensa aikana. Yksi ensimmäisistä CIA:n drone-iskuista presidentti Obaman alaisuudessa kohdistui hautajaisiin, jolloin peräti 41 pakistanilaista siviiliä murhattiin. Seuraavana vuonna Obama johti 128 CIA:n drone-iskua Pakistanissa, joissa kuoli ainakin 89 siviiliä.

Drone-operaatiot ulottuivat Somaliaan ja Jemeniin vuosina 2010 ja 2011, mikä johti tuhoisempiin tuloksiin. Presidentti Obaman ensimmäinen isku Jemeniin tappoi 55 ihmistä, joista 21 oli lapsia, joista 10 oli alle viisivuotiaita. Lisäksi tässä iskussa murhattujen joukossa oli myös 12 naista, joista viisi raskaana.

Vielä enemmän siviiliuhreja tuli Afganistanista Barack Obaman virkakauden aikana. Samalla kun Obama ryhtyi poistamaan joukkoja maasta 2014, hän kiihdytti ilmasodankäyntiä rajusti. Hallinto pudotti 1 337 pommia Afganistaniin vuonna 2016. Yhteensä Obaman hallinto pudotti sinä vuonna 26 171 pommia (dronen avulla tai muulla tavoin) seitsemään maahan: Syyriaan, Irakiin, Afganistaniin, Pakistaniin, Somaliaan ja Libyaan. Yhdysvallat tappoi yhteistyössä liittolaistensa, mukaan lukien Afganistanin hallituksen, kanssa keskimäärin 582 siviiliä vuosittain vuosina 2007–2016.

Itse sotia lukuun ottamatta väite, että entinen presidentti Barack Obama on sotarikollinen, liittyy myös ”kaksoisnapautus” (”double tap”) -aloitteeseen. Kaksoisnapautus-drone-iskut ovat jatkoiskuja ensiapuhenkilöstöä vastaan, heidän saapuessaan pommitusalueelle yrittääkseen auttaa selviytyjiä. Vuonna 2012 Shawalin laaksoon tehdyn hyökkäyksen kerrottiin tappaneen jopa 14 ihmistä kaksoisnapautus-drone-iskussa.

Kaikki nämä iskut joissa siviilit ovat saaneet surmansa antavat vahvan syyn Obaman luokittelulle kansainväliseksi sotarikolliseksi. YK:n ratifioimat vuoden 1949 Geneven yleissopimukset tarjoavat nimenomaisesti suojaa haavoittuneiden lisäksi myös lääkintähenkilöille ja kuljetuksille. Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 8. artiklassa todetaan, että ”Hyökkäyksiä tahallisesti kohdentaminen humanitaariseen apuun tai rauhanturvaoperaatioon osallistuvaan henkilöstöön, laitteistoihin, materiaaliin, yksiköihin tai ajoneuvoihin YK:n peruskirjan mukaisesti” luokitellaan sotarikokseksi.

Laissa todetaan myös, että ”tahallinen hyökkäyksen käynnistäminen tietäen, että tällainen hyökkäys aiheuttaa satunnaisia ​​ihmishenkien menetyksiä tai vammoja siviileille” on myös sotarikos syyllisen osapuolen kannalta. Drone-iskuohjelman ja kaksoisnapautushyökkäysten ansiosta on selvää, että entinen presidentti Obama ja hänen hallintonsa ovat rikkoneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta.

Näistä syistä Barack Obaman ei tulisi olla tervetullut Tampereelle toukokuussa. Jos Tampereen kaupungin viranomaiset ja Sisä-Suomen poliisilaitos toimisivat kansainvälisen oikeuden mukaisesti, he puuttuisivat tällaisen tilaisuuden järjestämiseen ja pidättäisivät entisen presidentin epäiltynä lukemattomista siviilien murhista.

Käytännössä näin ei tietenkään tule tapahtumaan, sillä porvarillinen oikeus ei seiso maailman sorretun enemmistön puolella. Suomen valtio on nykyään Yhdysvaltain läheinen liittolainen, ja Yhdysvallat katsoo oikeudekseen kansainvälisen lain rikkomisen. Tämä groteski tapaus alleviivaa sitä kaksinaamaisuutta, jolla Suomessa ja ”lännessä” peräänkuulutetaan ”sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen” sitoutumista. Tosiasiassa säännöistä tingitään johdonmukaisesti, kun niitä loukkaa ”oma” imperialistinen leiri.

”Meidän” sotarikollisemme eivät ole ainoastaan hyväksyttyjä – heitä ihaillaan ja heitä voi mennä katsomaan aitiopaikalta VIP-lipulla.

S. P. Kähmi Kirjasto

Baselin manifesti

Sosialistinen internationaali kutsui Baselissa lyhyellä varoitusajalla koolle 24.-25.11.1912 ylimääräisen yhdeksännen kongressin, jonka aikana keskustelu keskittyi kokonaan ensimmäisen Balkanin sodan laukaisemaan maailmansodan vaaraan.

Tämä oli kansainvälisen työväenliikkeen viimeinen lopullinen yhteinen kokoontuminen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Manifesti painottaa työläisten pitävän rikoksena toistensa ampumista kapitalistien voittojen hyväksi.

Teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa Vorwärts-lehden toimesta Berliinissä 1912.

Stuttgartin ja Kööpenhaminan kongresseissaan Internationaali muotoili kaikkien maiden proletariaatille nämä sodanvastaisen taistelun periaatteet:

Jos sota uhkaa syttyä, on työväenluokkien ja niiden parlamentaaristen edustajien velvollisuus osallistuvissa maissa Kansainvälisen sosialistitoimiston koordinointitoiminnan tukemana tehdä kaikkensa estääkseen sodan puhkeamisen tehokkaimmalla katsomallaan tavalla, jotka luonnollisesti vaihtelevat luokkataistelun kärjistymisen ja yleisen poliittisen tilanteen mukaan.

Jos sota joka tapauksessa syttyy, heidän velvollisuutensa on toimia sen nopean lopettamisen puolesta ja kaikin voimin hyödyntää sodan synnyttämää taloudellista ja poliittista kriisiä kansan kiihottamiseksi ja siten kapitalistisen luokkavallan kaatumisen nopeuttamiseksi.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat enemmän kuin koskaan asettaneet proletariaatin velvollisuudeksi omistaa äärimmäistä voimaa ja energiaa suunniteltuun ja yhteiseen toimintaan. Toisaalta yleinen asehulluus on pahentanut korkeita elinkustannuksia ja siten voimistanut luokkavastakohtia ja luonut työväenluokkaan leppymättömän kapinan hengen; työläiset haluavat lopettaa tämän paniikki- ja tuhlausjärjestelmän. Toisaalta lakkaamatta toistuvalla sodan uhkalla on yhä enemmän kiihottavaa vaikutusta. Euroopan suuret kansat ovat jatkuvasti ajettavana toisiaan vastaan, vaikka nämä yritykset ovatkin ihmisyyttä vastaan, eikä syytä tähän voida perustella pienimmälläkään kansojen edun mukaisuudella.

Jos Balkanin kriisi, joka on jo aiheuttanut tällaisia ​​kauheita katastrofeja, leviäisi edelleen, siitä tulisi kauhistuttavin vaara sivilisaatiolle ja proletariaatille. Samalla se olisi historian suurin raivo, koska katastrofin valtavuuden ja asiaan liittyvien etujen merkityksettömyyden välillä vallitsee huutava ristiriita.

Kongressi toteaa tyytyväisenä sosialistipuolueiden ja kaikkien maiden ammattiliittojen täydellisen yksimielisyyden sodassa sotaa vastaan.

Kaikkien maiden proletaarit ovat nousseet samanaikaisesti taistelussa imperialismia vastaan; jokainen internationaalin osa on vastustanut proletariaatin vastarintaa oman maansa hallitusta kohtaan ja mobilisoinut kansakuntansa yleisen mielipiteen kaikkia sotaisia haluja vastaan. Tästä seurasi kaikkien maiden työläisten suurenmoinen yhteistyö, joka on jo auttanut suuresti pelastamaan uhattua maailmanrauhaa. Hallitsevan luokan pelko proletaarisesta vallankumouksesta maailmansodan seurauksena on osoittautunut olennaiseksi rauhan takuuksi.

Kongressi kehottaa siksi sosialidemokraattisia puolueita jatkamaan toimintaansa kaikin niille sopivin keinoin. Tässä yhteistoiminnassa se antaa kullekin sosialistipuolueelle sen erityisen tehtävän.

Balkanin niemimaan sosialidemokraattisilla puolueilla on vaikea tehtävä. Euroopan suurvallat ovat kaikkien uudistusten systemaattisella estämisellä myötävaikuttaneet sietämättömien taloudellisten, kansallisten ja poliittisten olosuhteiden luomiseen Turkissa, joiden on väistämättä täytynyt johtaa kapinaan ja sotaan. Balkanin sosialidemokraattiset puolueet ovat sankarillisella rohkeudella nostaneet demokraattisen liittovaltion vaatimuksen vastaan ​​näiden olosuhteiden hyväksikäyttöä dynastioiden ja porvarillisten luokkien eduksi. Kongressi kehottaa heitä jatkamaan ihailtavaa asennettaan; se odottaa, että Balkanin sosialidemokratia tekee kaikkensa sodan jälkeen estääkseen Balkanin sodan tällaisten kauhistuttavien uhrausten hinnalla saavutettujen tulosten käyttämistä väärin omiin tarkoituksiinsa dynastioiden, militarismin ja Balkanin valtioiden laajentumisahneen porvariston toimesta. Kongressi kuitenkin kehottaa erityisesti Balkanin sosialisteja vastustamaan paitsi serbien, bulgaarien, romanialaisten ja kreikkalaisten välisten vanhojen vihamielisyyksien uudistamista, myös kaikkia vastakkaiseen leiriin kuuluvia Balkanin kansoja, turkkilaisia ​​ja albaaneja, vastaan ​​kohdistuvia loukkauksia. Balkanin sosialistien velvollisuus on siksi taistella kaikkia näiden ihmisten oikeuksien loukkauksia vastaan ​​ja julistaa kaikkien Balkanin kansojen, mukaan lukien albaanit, turkkilaiset ja romanialaiset, veljeys valloilleen kansallissovinismia vastaan.

Itävallan, Unkarin, Kroatian ja Slavonian sekä Bosnian ja Hertsegovinan sosialidemokraattisten puolueiden velvollisuus on jatkaa kaikin voimin tehokasta toimintaansa Tonavan monarkian hyökkäystä Serbiaa vastaan. Heidän tehtävänsä on jatkaa entiseen tapaan vastustaen suunnitelmaa riistää Serbialta sodan tulokset asevoimin, muuttaa se Itävallan siirtomaaksi ja saada varsinaisen Itävalta-Unkarin kansat ja yhdessä heidän kanssaan kaikki Euroopan kansat suurimpaan vaaraan dynastian etujen vuoksi. Tulevaisuudessa Itävalta-Unkarin sosialidemokraattiset puolueet taistelevat myös sen puolesta, että Habsburgien suvun hallitsemat eteläslaavilaisten osat saisivat oikeuden hallita itseään demokraattisesti varsinaisen Itävalta-Unkarin monarkian rajoissa.

Itävalta-Unkarin sosialidemokraattisten puolueiden sekä Italian sosialistien on kiinnitettävä erityistä huomiota Albanian kysymykseen. Kongressi tunnustaa Albanian kansan oikeuden autonomiaan, mutta se protestoi sitä vastaan, että Albania autonomian tekosyyllä joutuu Itävaltalais-Unkarin ja Italian herruuden uhriksi. Kongressi näkee tässä paitsi Albanialle itselleen vaaran, myös lyhyessä ajassa uhan Itävalta-Unkarin ja Italian väliselle rauhalle. Albania voi elää todella itsenäistä elämää vain demokraattisen Balkanin federaation autonomisena jäsenenä. Sen vuoksi kongressi kehottaa Itävalta-Unkarin ja Italian sosialidemokraatteja taistelemaan hallitustensa jokaista yritystä vastaan ​​sulkea Albania vaikutuspiiriinsä ja jatkamaan ponnistelujaan Itävalta-Unkarin ja Italian välisten rauhanomaisten suhteiden vahvistamiseksi.

Kongressi tervehtii suurella ilolla venäläisten työläisten protestilakkoja takuuna siitä, että Venäjän ja Puolan proletariaatti alkaa toipua tsaarin vastavallankumouksen sille antamista iskuista. Kongressi näkee tässä vahvimman takuun tsaarin rikollisia juonitteluja vastaan, joka oman maansa kansat vereen hukutettuaan, petettyään itse Balkanin kansat lukemattomia kertoja ja luovutettuaan ne vihollisilleen, heilahtelee nyt sodan seurausten pelon ja sen itsensä synnyttämän nationalistisen liikkeen painostuksen pelon välillä. Kuitenkin, kun tsaarismi yrittää nyt esiintyä Balkanin kansojen vapauttajana, se on vain valloittamassa takaisin hegemoniansa Balkanilla verisessä sodassa tällä tekopyhällä verukkeella. Kongressi odottaa, että Venäjän, Suomen ja Puolan kaupunki- ja maaseutuproletariaatti, joka voimistuu, tuhoaa tämän valheiden verkon, vastustaa kaikkia sotilaallisia tsaarismin pyrkimyksiä, taistelee kaikkia tsaarismin suunnitelmia vastaan, oli se sitten Armeniaa tai Konstantinopolia vastaan, ja keskittää koko voimansa vallankumouksellisen taistelun uudistamiseen tsaarismista vapautumiseksi. Sillä tsaarismi on kaikkien Euroopan taantumuksellisten voimien toivo, sen hallitsemien kansojen demokratian kauhein vihollinen; ja sen tuhoamisen saavuttaminen on nähtävä yhtenä koko Internationaalin tärkeimmistä tehtävistä.

Kuitenkin tärkein tehtävä Internationaalin toiminnassa kuuluu Saksan, Ranskan ja Englannin työväenluokalle. Tällä hetkellä näiden maiden työläisten tehtävänä on vaatia hallituksiltaan, että ne kieltäytyisivät antamasta tukea Itävalta-Unkarille tai Venäjälle, pidättyisivät kaikesta puuttumisesta Balkanin ongelmiin ja säilyttäisivät ehdottoman puolueettomuuden. Sota kolmen suuren johtavan sivistyneen kansan välillä serbo-Itävallan kiistan vuoksi sataman takia olisi rikollista hulluutta. Saksan ja Ranskan työläiset eivät voi myöntää, että on olemassa minkäänlaista velvollisuutta puuttua Balkanin konfliktiin salaisten sopimusten vuoksi.

Kuitenkin jatkokehityksessä, jos Turkin sotilaallinen romahdus johtaisi ottomaanien vallan kaatumiseen Vähä-Aasiassa, Englannin, Ranskan ja Saksan sosialistien tehtävänä olisi kaikella voimalla vastustaa Vähä-Aasian valloituspolitiikkaa, joka väistämättä johtaisi suoraan sotaan. Suurimpana vaarana Euroopan rauhalle kongressi pitää Ison-Britannian ja Saksan valtakunnan välistä keinotekoisesti viljeltyä vihamielisyyttä. Siksi kongressi tervehtii molempien maiden työväenluokan ponnisteluja tämän vihamielisyyden kuromiseksi. Se pitää parhaana keinona tähän tarkoitukseen Saksan ja Englannin välisen sopimuksen tekemistä laivaston aseistuksen rajoittamisesta ja laivastosaalisoikeuden lakkauttamisesta. Kongressi kehottaa Englannin ja Saksan sosialisteja jatkamaan agitointiaan tällaisen sopimuksen puolesta.

Saksan ja toisaalta Ranskan ja Englannin välisen vastakkainasettelun voittaminen poistaisi suurimman vaaran maailman rauhalle, horjuttaisi tsaarin valtaa, joka käyttää tätä vastakohtaisuutta hyväkseen, tekisi Itävalta-Unkarin hyökkäyksen Serbiaa vastaan ​​mahdottomaksi ja turvaisi rauhan maailmalle. Siksi kaikki Internationalin ponnistelut on suunnattava tähän päämäärään.

Kongressi toteaa, että koko sosialistinen internationaali on yksimielinen näistä ulkopolitiikan periaatteista. Se kehottaa kaikkien maiden työläisiä asettamaan proletariaatin kansainvälisen solidaarisuuden voiman kapitalistista imperialismia vastaan. Se varoittaa kaikkien valtioiden hallitsevia luokkia olemaan lisäämättä sotatoimilla kapitalistisen tuotantotavan aiheuttamaa massojen kurjuutta. Se vaatii painokkaasti rauhaa. Muistakoon hallitukset, että Euroopan nykyisessä tilanteessa ja työväenluokan tunnelmassa ne eivät voi käynnistää sotaa ilman vaaraa itselleen. Muistakoon he, että Ranskan ja Saksan sotaa seurasi kommuunin vallankumouksellinen puhkeaminen, että Venäjän ja Japanin sota sai liikkeelle Venäjän valtakunnan kansojen vallankumoukselliset energiat, että kilpailu sotilas- ja laivaston aseistuksessa antoi Englannin ja mantereen luokkakonfliktille ennenkuulumattoman terävyyden ja laukaisi valtavan lakkojen aallon. Olisi hulluutta, jos hallitukset eivät ymmärtäisi, että jo ajatus maailmansodan hirveydestä herättäisi väistämättä työväenluokan suuttumuksen ja kapinan. Proletaarit pitävät rikoksena ampua toisiaan kapitalistien voittojen, dynastioiden kunnianhimojen tai salaisten diplomaattisten sopimusten suuremman kunnian vuoksi.

Jos hallitukset katkaisevat kaikki mahdollisuudet normaalille edistykselle ja ajavat siten proletariaatin epätoivoisiin askeliin, niiden on itse kannettava koko vastuu aiheuttamansa kriisin seurauksista.

Internationaali aikoo kaksinkertaistaa ponnistelunsa estääkseen tämän kriisin; se nostaa protestinsa entistä painokkaammin ja tekee propagandastaan ​​entistä energisempää ja kattavampaa. Sen vuoksi kongressi valtuutti Kansainvälisen sosialistisen toimiston seuraamaan tapahtumia paljon tarkemmin ja, tapahtuipa mitä tahansa, ylläpitämään ja vahvistamaan proletaaripuolueita yhdistäviä siteitä.

Proletariaatti on tietoinen olevansa tällä hetkellä koko ihmiskunnan tulevaisuuden kantaja. Proletariaatti tulee käyttämään kaiken energiansa estääkseen kaikkien kansojen kukan tuhoutumisen, jota uhkaavat kaikki joukkomurhien, nälänhädän ja ruton kauhut.

Sen vuoksi kongressi vetoaa teihin, kaikkien maiden proletaarit ja sosialistit, saamaan äänenne kuuluviin tällä ratkaisevalla hetkellä! Julistakaa tahtonne kaikissa muodoissa ja kaikissa paikoissa; nostakaa protestinne parlamenteissa kaikin voimin; yhdistykää suuriin joukkomielenosoituksiin; käyttäkää kaikkia keinoja, jotka proletariaatin organisaatio ja vahvuus antavat käyttöönne! Huolehtikaa siitä, että hallitukset ovat jatkuvasti tietoisia proletariaatin valppaudesta ja intohimoisesta rauhantahdosta! Kapitalistista riistoa ja joukkomurhia vastaan asettakaa tällä tavalla proletaarinen rauhan ja kansojen veljeyden maailma!

S. P. Kähmi Uutiset

Yhdysvaltojen läsnäoloa vastustettiin Norjan Ryggen lentotukikohdalla

150 mielenosoittajaa eri puolilta Itä-Norjaa ilmaisi tyytymättömyytensä Yhdysvaltojen läsnäoloon Ryggen lentotukikohdalla lauantaina.

Lauantaina iltapäivällä Ryggen lentoaseman ulkopuolella järjestettävään mielenosoitukseen saapui paljon ihmisiä, sekä aikuisia että alaikäisiä.

– Olen täällä, koska vastustan Yhdysvaltain tukikohtia Norjassa, oikeastaan ​​kaikkia kahtatoista, sanoi NRK-yleisradioyhtiölle Kristine Mollø-Christensen, yksi mielenosoittajista.

Useat yhdistykset olivat kokoontuneet Ryggen lentotukikohdan ulkopuolelle, mukaan lukien sodanvastainen aloite Antikrigs-Initiativet ja Kansainvälinen naistenliitto rauhan ja vapauden puolesta.

He osoittivat mieltään suljetun siviililentokentän ulkopuolella, vain muutaman sadan metrin päässä puolustusalueista.

Tukikohdat ovat turvallisuusriski

– Uskomme, että nämä tukikohdat ovat turvallisuusriski väestölle paikallisesti, mutta myös koko Etelä-Norjassa, sanoi Mollø-Christensen, joka itse matkusti paikalle Oslosta.

Ryggen lentoasema Østfoldissa on yksi kahdestatoista niin sanotusta ”yhteiskäyttöalueesta”, joita Yhdysvallat voi käyttää sotilaallisesti. Tämä tarkoittaa, että amerikkalaisjoukoilla on esteetön pääsy ja oikeus käyttää aluetta.

Mielenosoittajat useista rauhanjärjestöistä vaativat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien välitöntä poistamista.

– Se ei lisää turvallisuutta. Päinvastoin, se altistaa meidät sodalle, koska meillä on amerikkalainen tukikohta Ryggessä, totesi mielenosoitusta johtavan Lloyd Forbes, joka on myös Fredrikstadin rauhanmarssissa aktiivinen.

Hän haluaa kiinnittää enemmän huomiota Yhdysvaltojen läsnäoloon.

– Se voi tehdä meistä pommituksen kohteen. Emmekä tiedä, sijoitetaanko sinne ydinaseita. Kyseessä on sopimus, joka antaa amerikkalaisille kaikki oikeudet, joten siellä sovelletaan Yhdysvaltain lainkäyttövaltaa. Silloin emme tiedä mitä tapahtuu, ja haluamme ilmaista vastustuksemme sitä vastaan, Forbes sanoi.

Useat poliittiset puolueet olivat myös saapuneet ilmaisemaan mielipiteensä Yhdysvaltain tukikohdasta.

Yhdysvaltalaisjoukkojen oikeudet Norjan maaperällä on määritelty vuonna 2022 voimaan tulleessa Yhdysvaltojen kanssa tehdyssä täydentävässä puolustusyhteistyösopimuksessa (SDCA).

Mielenosoittajat haluavat keskustelua militarisoinnista

Lloyd Forbes uskoo, että Norjan turvallisuustarpeet eivät ole samat kuin Yhdysvaltojen.

– Haluamme, että Yhdysvaltain sotilastukikohdat puretaan välittömästi. Meidän on palattava siihen, mikä on ollut tukikohtapolitiikkamme vuodesta 1949.

– Ja sitten haluamme Norjan allekirjoittavan YK:n ydinasekiellon, mitä valtio ei ole vielä tehnyt. Ja sitten haluamme yleisen keskustelun Norjan militarisoinnista, Forbes linjasi.

S. P. Kähmi Kirjasto

Kööpenhaminan päätöslauselma asevarustelusta ja välimiesmenettelystä

Vuoden 1910 Kööpenhaminan sosialistinen kongressi käsitteli monia asioita, kuten työttömyyden ja osuuskuntien kysymyksiä. Tässä nostamme esille sen suhtautumisen sotaan ja välimiesmenettelyyn, jossa valtiot voisivat ratkaista konfliktinsa rauhanomaisesti.

Kahdeksas toisen internationaalin järjestämä kansainvälinen sosialistinen kongressi pidettiin Skodsborg Spa -hotellissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, Tanskassa 28. elokuuta – 3. syyskuuta 1910.

Tilaisuuteen osallistui 887 delegaattia, jotka edustivat Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Australian maita. Toinen kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi, joka pidettiin ennen kongressin avaamista, asetti kansainväliseksi työläisnaisten päiväksi joka vuosi 8. maaliskuuta.

Kongressin päätöslauselmassa sodanvastaisesta taistelusta vahvistettiin Stuttgartin kongressin 1907 päätöslauselma, jossa vaadittiin kaikkien maiden sosialisteja hyödyntämään sodan aiheuttamaa taloudellista ja poliittista kriisiä porvariston kaatamiseksi. Kööpenhaminan kongressin päätös velvoitti myös sosialistiset puolueet ja niiden edustajat parlamenteissa vaatimaan hallituksillaan aseistuksen vähentämistä sekä kehotti kaikkien maiden työläisiä järjestämään mielenosoituksia sodan uhkaa vastaan.

Seuraava on brittiläisessä Justice-lehdessä 23. heinäkuuta 1910 ilmestynyt raportti Kööpenhaminan kongressista.

Kansainvälinen [sosialistinen] toimisto on julkaissut Kööpenhaminan kansainvälisen kongressin lopullisen asialistan. Työvaliokunnan viimeisimmässä kokouksessa sovitut aiheet on ryhmitelty otsikoiden mukaan: (1) Yhteistyöjärjestöjen ja poliittisten puolueiden väliset suhteet; (2) työttömyys; (3) välimiesmenettely ja aseistariisunta; (4) työlainsäädännön kansainväliset tulokset; (5) kansainvälinen protesti kuolemanrangaistusta vastaan; (6) toimet kongressin päätösten täytäntöönpanon varmistamiseksi; (7) kansainvälisen solidaarisuuden järjestäminen; (8) päätöslauselmat muista kysymyksistä.

Välimiesmenettelystä ja aseistariisunnasta [Iso-Britannian] Itsenäinen työväenpuolue (ILP) lähettää pitkän raportin ja antaa viimeisen konferenssinsa päätöslauselman, joka sisälsi ohjeet sen valtakunnalliselle toimintakomitealle ”kutsumaan koolle kaikkien Ison-Britannian työväen, sosialististen, yhteistyökykyisten ja ystävyysseurojen konferenssi muotoilemaan parhaat keinot tällaisten asemenojen kasvun pysäyttämiseksi ja sodanlietsojien synkän suunnitelman tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi.” Se lisää: ”Tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen on tullut tiedoksi, että [Iso-Britannian] työväenpuolue on päättänyt kutsua koolle aiheesta konferenssin. ILP tulee siksi mukaan ja tekee parhaansa, jotta tällainen konferenssi onnistuisi.”

[Iso-Britannian] sosialidemokraattisen puolueen lähettämä päätöslauselma tästä aiheesta toistaa edellisten kongressien havainnot seuraavasti;

”Että tämä kongressi, joka tunnustaa, että sota on välttämätön seuraus kapitalistiseen, kilpailevaan järjestelmään sisältyvistä vastakkainasetteluista, suhtautuu kuitenkin huolestuneena aseistuksen ja sodan kaltaisten valmistelujen valtavaan ja nopeaan kehitykseen jokaisessa kapitalistisessa maassa ja sen seurauksena kasvavasta uhkasta, jota nämä asevarustelut ja muut olosuhteet aiheuttavat maailman rauhalle.

”Tämä konferenssi siis, samalla kun se vahvistaa aikaisempien kansainvälisten sosialististen kongressien päätökset, jotka koskevat sosialidemokratian toimintaa militarismia, sotaa ja imperialismia vastaan, kehottaa sosialisteja ja yleensä jokaisen maan työväenluokkaa jatkamaan entistä tarmokkaammin kampanjaa aggressiivista imperialismia, militarismia ja aseistusta vastaan.

”Vastaakseen imperialismia ja puolustaakseen jokaisen kansallisuuden autonomiaa kaikkien maiden työläisten tulee kiivaasti agitoida kaikkien ammattiarmeijoiden tukahduttamista ja kansallisten kansalaisjoukkojen perustamista; vastustaa kaikkia aseisiin liittyviä menoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä maanpuolustukselle; vaatia salaisen diplomatian tukahduttamista ja kaikkien olemassa olevien ja suunniteltujen sopimusten julkaisemista ja niiden saattamista kansanäänestykseen; heidän tulisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseen kansainvälistä solidaarisuutta kansojen välillä ja pakottaakseen hallitukset turvautumaan riita-asioissaan rauhanomaiseen välimiesmenettelyyn sodan sijaan.

”Tämä konferenssi kehottaa lisäksi kansainvälistä toimistoa ryhtymään tarvittaviin toimiin konferenssin järjestämiseksi minkä tahansa kahden maan työväenliikkeen edustajien välillä, joiden välillä sota on uhattuna, jotta päästäisiin järjestelyyn, joka on paras keino yhteisesti estää sota tai tehdä tyhjäksi kaikki hyökkäysteot, jotka voidaan käyttää tekosyynä tai verukkeena vihamielisyydelle.”

S. P. Kähmi Kirjasto

Sota ja Venäjän sosialidemokratia

Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue (VSDTP) teki ensimmäisen arvionsa Euroopassa leimahtaneesta ensimmäisestä maailmansodasta syksyllä 1914. Tämä arvio ei kuitenkaan ollut vielä täysin virallinen, koska keskuskomiteaa ei saatu koolle sortotoimenpiteiden johdosta.

Seuraava teksti on VSDTP:n keskuskomitean myöhemmin laatima laajempi virallinen kanta Euroopassa käytävään sotaan. Se on julkaistu ensimmäistä kertaa 1. marraskuuta 1914 Sotsial-Demokrat-lehden 33. numerossa.

Tekstissä nousee esiin syvä pettymys Euroopan sosialistisen liikkeen kansallisliberalismiin, asettumiseen kansainvälisen työväenluokan sijasta ”omien” porvarivaltioiden taakse sotaponnisteluissa. Venäjän sosialidemokraattinen puolue päätti sen sijaan jatkaa luokkakantaisella ja vallankumouksellisella linjalla suhteessa sotaan.

Euroopan sota, jota kaikkien maiden hallitukset ja porvarilliset puolueet olivat kymmenien vuosien ajan valmistelleet, on nyt puhjennut. Aseistuksen kasvu, markkinoista käytävän taistelun äärimmäinen kärjistyminen edistyneimpien maiden kapitalismin uusimman, imperialistisen kehitysvaiheen kaudella ja takapajuisimpien itä-eurooppalaisten monarkiain hallitsijasukujen etupyyteet eivät voineet olla johtamatta tähän sotaan ja ne johtivat siihen. Alueiden valtaus ja vieraiden kansakuntien alistaminen, kilpailevan kansakunnan nujertaminen, sen rikkauksien ryöstäminen, työtätekevien joukkojen huomion kääntäminen pois Venäjän, Saksan, Englannin ja muiden maiden sisäisestä poliittisesta kriisistä, työläisten hajottaminen ja nationalistinen petkuttaminen sekä heidän etujoukkonsa tuhoaminen proletariaatin vallankumouksellisen liikkeen heikentämiseksi — sellainen on nykyisen sodan ainoa todellinen sisältö, merkitys ja tarkoitus.

Sosialidemokraattien velvollisuutena on ennen kaikkea saattaa päivänvaloon tämä sodan todellinen merkitys ja paljastaa armotta ne valheet, sofismit ja ”patrioottiset” fraasit, joita hallitsevat luokat, tilanherrat ja porvaristo sodan puolustukseksi levittävät.

Sotivien kansakuntien toisen ryhmän johdossa on Saksan porvaristo. Se petkuttaa työväenluokkaa ja työtätekeviä joukkoja uskottelemalla, että se käy sotaa synnyinmaan, vapauden ja sivistyksen puolustamiseksi, tsarismin sortamien kansojen vapauttamiseksi, taantumuksellisen tsarismin murskaamiseksi. Mutta tosiasiassa nimenomaan tämä porvaristo, joka nöyristelee preussilaisten junkkerien ja heidän johdossaan olevan Vilhelm II:n edessä, on aina ollut tsarismin mitä uskollisin liittolainen ja Venäjän työläisten ja talonpoikain vallankumouksellisen liikkeen vihollinen. Tosiasiassa tämä porvaristo suuntaa yhdessä junkkerien kanssa kaikki ponnistuksensa, päättyköön sota miten tahansa, tsaristisen monarkian tukemiseen Venäjän vallankumousta vastaan.

Tosiasiassa Saksan porvaristo alkoi ryöstösodan Serbiaa vastaan pyrkien alistamaan sen ja tukahduttamaan eteläslaavien kansallisen vallankumouksen ja lähettäen samanaikaisesti sotavoimiensa perusjoukot vapaampia maita, Belgiaa ja Ranskaa, vastaan ryöstääkseen rikkaamman kilpailijansa. Levitellen satuja, että sota on sen puolelta puolustussotaa, Saksan porvaristo on tosiasiallisesti valinnut omalta kannaltaan sopivimman ajankohdan sotaa varten käyttäen hyväkseen viimeiset keksintönsä sotatekniikan alalla ja ehättäen sen uuden aseistuksen edelle, jonka Venäjä ja Ranska olivat jo suunnitelleet ja hyväksyneet.

Sotivien kansakuntien toisen ryhmän johdossa on Englannin ja Ranskan porvaristo, joka petkuttaa työväenluokkaa ja työtätekeviä joukkoja uskottelemalla, että se käy sotaa synnyinmaan, vapauden ja sivistyksen puolesta Saksan militarismia ja hirmuvaltaa vastaan. Mutta itse asiassa tämä porvaristo on jo aikoja sitten pestannut ja valmentanut miljardeillaan Venäjän tsarismin, Euroopan taantumuksellisimman ja raakalaismaisimman monarkian, sotajoukot hyökkäykseen Saksaa vastaan.

Englannin ja Ranskan porvariston taistelun päämääränä on tosiasiassa Saksan siirtomaiden anastaminen ja sellaisen kilpailevan kansakunnan nujertaminen, jolle on ominaista nopeampi taloudellinen kehitys. Ja tämän jalon päämäärän nimessä ”edistyneimmät”, ”demokraattiset” kansakunnat auttavat raakalaismaista tsarismia yhä lujemmin kuristamaan Puolaa, Ukrainaa j.n.e., yhä lujemmin tukahduttamaan vallankumousta Venäjällä. Ryöstöissä, petomaisuuksissa ja sodan loputtomissa julmuuksissa ei kumpikaan sotivien maiden ryhmä jää vähääkään jälkeen toisestaan, mutta petkuttaakseen proletariaattia ja johtaakseen sen huomion pois ainoasta todellisesta vapautussodasta, nimenomaan kansalaissodasta niin ”oman” maansa kuin myöskin ”vieraiden” maiden porvaristoa vastaan, tämän korkean päämäärän nimessä jokaisen maan porvaristo pyrkii valheellisilla patrioottisilla fraaseilla ylistämään ”oman” kansallisen sotansa merkitystä ja uskottelemaan, että se ei pyri voittamaan vihollistaan ryöstääkseen ja anastaakseen alueita, vaan ”vapauttaakseen” kaikki muut kansat, paitsi omaansa.

Mutta mitä uutterammin kaikkien maiden hallitukset ja porvaristo pyrkivät hajottamaan työläisiä ja yllyttämään heitä toisiaan vastaan, mitä hurjemmin tämän ylevän päämäärän nimessä sovelletaan sotatilan ja sotasensuurin systeemiä (joka vainoaa nykyäänkin, sodan aikana, paljon enemmän ”sisäistä” kuin ulkoista vihollista), — sitä pakottavampi on tietoisen proletariaatin velvollisuus suojata luokkayhtyneisyytensä, internationalisminsa ja sosialistiset vakaumuksensa kaikkien maiden porvariston ”patrioottisen” koplan shovinismin riehunnalta. Tietoisten työläisten kieltäytyminen tästä tehtävästä merkitsisi heidän kieltäytymistään kaikista demokraattisista ja vapautuspyrkimyksistään, sosialistisista puhumattakaan.

Mitä syvimmällä mielipahalla täytyy todeta, että Euroopan tärkeimpien maiden sosialistiset puolueet eivät ole täyttäneet tätä tehtäväänsä, ja näiden puolueiden — erikoisesti Saksan puolueen — johtajien käyttäytyminen hipoo suoranaista sosialismin asian kavaltamista. Maailman historian mitä tärkeimpänä aikana suurin osa nykyisen, toisen (1889—1914) sosialistisen Internationalen johtajista yrittää salavihkaa vaihtaa sosialismin nationalismiin. Heidän käyttäytymisensä vuoksi näiden maiden työväenpuolueet eivät ole nousseet vastustamaan hallitustensa rikollista käyttäytymistä, vaan ovat kehottaneet työväenluokkaa yhdistämään kantansa imperialististen hallitusten kantaan. Internationalen johtajat ovat kavaltaneet sosialismin äänestäessään sotamäärärahojen puolesta, toistaessaan ”oman” maansa porvariston shovinistisia (”patrioottisia”) tunnuksia, kannattaessaan ja puolustaessaan sotaa, mennessään sotivien maiden porvarillisiin ministeristöihin j.n.e. j.n.e. Nykyisen Euroopan vaikutusvaltaisimmat sosialistijohtajat ja vaikutusvaltaisimmat sosialistiset lehdet ovat shovinistis-porvarillisella ja liberaalisella eivätkä suinkaan sosialistisella kannalla. Vastuu tästä sosialismin häpäisemisestä lankeaa ennen kaikkea Saksan sosialidemokraateille, jotka olivat II Internationalen voimakkain ja vaikutusvaltaisin puolue. Mutta syyttömiksi ei voida katsoa ranskalaistakaan sosialisteja, jotka ottavat vastaan ministerinpaikkoja sen saman porvariston hallituksessa, joka petti oman synnyinmaansa ja yhtyi Bismarckiin Kommuunin kukistamiseksi.

Saksalaiset ja itävaltalaiset sosialidemokraatit yrittävät puolustella sodan kannattamistaan sillä, että he siten muka taistelevat Venäjän tsarismia vastaan. Me, Venäjän sosialidemokraatit, ilmoitamme, että katsomme tuollaisen puolustelun pelkäksi sofismiksi. Vallankumouksellinen liike tsarismia vastaan on viime vuosina saavuttanut maassamme jälleen valtavat mittasuhteet. Tämän liikkeen etunenässä on kaiken aikaa kulkenut Venäjän työväenluokka. Viime vuosien miljoonaiset poliittiset lakot käytiin tsarismin kukistamisen ja demokraattisen tasavallan vaatimisen tunnuksella. Vielä sodan kynnyksellä, vieraillessaan Nikolai II luona Ranskan tasavallan presidentti Poincaré sai itse nähdä Pietarin kaduilla Venäjän työläisten rakentamia katusulkuja. Venäjän proletariaatti ei ole pelännyt suurimpiakaan uhreja vapauttaakseen koko ihmiskunnan häpeällisestä tsaristisesta monarkiasta. Mutta meidän on sanottava, että jos mikä voi tietyissä oloissa lykätä tsarismin kukistumista, jos mikä voi auttaa tsarismia taistelussa Venäjän kaikkia kansanjoukkoja vastaan, niin se on juuri nykyinen sota, joka on antanut tsarismin taantumuksellisten päämäärien palvelukseen Englannin, Ranskan ja Venäjän porvariston rahasäkin. Ja jos mikä voi vaikeuttaa Venäjän työväenluokan vallankumouksellista taistelua tsarismia vastaan, niin se on juuri Saksan ja Itävallan sosialidemokratian johtajien käyttäytyminen, jota Venäjän shovinistinen lehdistö lakkaamatta tyrkyttää meille esikuvaksi.

Vaikkapa edellytettäisiin, että voimien puute Saksan sosialidemokratialla oli niin suuri, että se saattoi pakottaa sen kieltäytymään kaikkinaisista vallankumouksellisista toiminnoista, niin siinäkään tapauksessa ei olisi saanut liittyä shovinistiseen leiriin, ei olisi saanut ottaa askeleita, joiden johdosta italialaiset sosialistit aivan oikein sanoivat, että saksalaisten sosialidemokraattien johtajat häpäisevät proletaarisen Internationalen lippua.

Meidän puolueemme, Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue, on jo kantanut ja vielä kantaa hyvin suuria sodan aiheuttamia uhreja. Meidän legaalinen työväen lehdistömme on kokonaan hävitetty. Suurin osa liitoista on lakkautettu, lukuisia tovereitamme on vangittu ja karkotettu. Mutta meidän parlamenttiedustajistomme — Venäjän sosialidemokraattinen työväenryhmä Valtakunnanduumassa — katsoi ehdottomaksi sosialistiseksi velvollisuudekseen olla äänestämättä sotamäärärahojen puolesta ja vieläpä poistua Duuman istuntosalista ilmaistakseen siten vielä päättävämmin vastalauseensa, katsoi velvollisuudekseen leimata Euroopan hallitusten politiikan imperialistiseksi politiikaksi. Ja huolimatta tsaarihallituksen kymmenkertaistetusta sorrosta Venäjän työläissosialidemokraatit julkaisevat jo ensimmäisiä illegaalisia julistuksia sotaa vastaan täyttäen velvollisuuttaan demokratiaa ja Internationalea kohtaan.

Kun vallankumouksellisen sosialidemokratian edustajat Saksan sosialidemokraattien vähemmistön ja puolueettomien maiden parhaiden sosialidemokraattien persoonassa tuntevat polttavaa häpeää tämän II Internationalen vararikon johdosta; kun sosialidemokraattisten puolueiden enemmistön shovinismia vastaan kajahtaa sosialistien ääniä sekä Englannissa että Ranskassa; kun opportunistit, esimerkiksi saksalaisen Sosialistisen Kuukausijulkaisun (”Sozialistische Monatshefte”) opportunistit, jotka jo kauan ovat olleet kansallisliberaalisella kannalla, juhlivat täydellä syyllä voittoaan Euroopan sosialismista — niin huonomman palveluksen proletariaatille tekevät ne opportunismin ja vallankumouksellisen sosialidemokratian välillä horjuvat henkilöt (sentapaiset kuin ”keskusta” Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa), jotka yrittävät vaieta II Internationalen vararikosta tai peitellä sitä diplomaattisilla fraaseilla.

Täytyy päinvastoin avoimesti tunnustaa tämä vararikko ja käsittää sen syyt, jotta voitaisiin rakentaa uusi ja lujempi kaikkien maiden työläisten sosialistinen yhtymä.

Opportunistit rikkoivat Stuttgartin, Kööpenhaminan ja Baselin kongressien päätökset, jotka velvoittivat kaikkien maiden sosialisteja taistelemaan shovinismia vastaan kaikissa ja kaikenlaisissa tilanteissa, velvoittivat sosialisteja vastaamaan jokaiseen porvariston ja hallitusten alkamaan sotaan kansalaissodan ja yhteiskunnallisen vallankumouksen tarmokkaalla propagoinnilla. II Internationalen vararikko on sen opportunismin vararikko, joka kasvoi kuluneen (niin sanotun ”rauhallisen”) historiallisen aikakauden erikoisuuksien maaperällä ja saavutti viime vuosina tosiasiallisen herruuden Internationalessa. Opportunistit olivat jo kauan valmistelleet tätä vararikkoa kieltäessään sosialistisen vallankumouksen ja korvatessaan sen porvarillisella reformismilla; — kieltäessään luokkataistelun ja sen välttämättömän kehittymisen tiettyinä ajankohtina kansalaissodaksi ja propagoidessaan luokkien yhteistoimintaa; — propagoidessaan patriotismin ja isänmaan puolustuksen varjolla porvarillista shovinismia ja hyljätessään tai kieltäessään sosialismin perustotuuden, joka on esitetty jo Kommunistisessa Manifestissa, että työläisillä ei ole isänmaata; — rajoittuessaan militarisminvastaisessa taistelussa sentimentaalisen poroporvarilliseen katsomukseen sen sijaan, että tunnustaisivat välttämättömäksi kaikkien maiden proletaarien vallankumouksellisen sodan kaikkien maiden porvaristoa vastaan; — muuttaessaan porvarillisen parlamentarismin ja porvarillisen legaalisuuden välttämättömän hyväksikäyttämisen tämän legaalisuuden palvonnaksi ja kriisien kausina välttämättömien illegaalisten järjestö- ja agitaatiomuotojen unohtamiseksi. Opportunismin luonnollinen „täydennys” — yhtä porvarillinen ja proletaariselle, s.o. marxilaiselle kannalle vihamielinen — anarko-syndikalistinen virtaus on yhtä häpeällisesti tehnyt itsensä huomatuksi omahyväisellä shovinismin tunnusten toistamisella nykyisen kriisin aikana.

Nykyään ei voida täyttää sosialismin tehtäviä, ei voida toteuttaa todella kansainvälistä työläisten yhteenliittämistä, ellei tehdä päättävää eroa opportunismista ja selitetä joukoille sen fiaskon kiertämättömyyttä.

Jokaisen maan sosialidemokraattien tehtävänä on ensi kädessä taistella kyseisen maan shovinismia vastaan. Venäjällä tämä shovinismi on täydellisesti vallannut porvarilliset liberaalit (”kadetit”) ja osittain narodnikit aina eserriä myöten sekä ”oikeistolaiset” sosialidemokraatit. (Erikoisen välttämätöntä on leimata häpeällä esim. J. Smirnovin, P. Maslovin ja G. Plehanovin shovinistiset esiintymiset, joihin porvarillis-”patrioottinen” lehdistö on hanakasti tarttunut ja käyttänyt laajasti hyväkseen.)

Nykytilanteessa ei kansainvälisen proletariaatin näkökannalta voida määritellä, kummanko sotivien kansakuntien ryhmän tappio olisi sosialismille pienempi paha. Mutta meille, Venäjän sosialidemokraateille, on epäilemätöntä, että Venäjän työväenluokan ja sen kaikkien kansojen työtätekevien joukkojen kannalta pienin paha olisi se, että tappion kärsisi tsaristinen monarkia, kaikkein taantumuksellisin ja raakalaismaisin hallitus, joka sortaa suurinta kansakuntien määrää ja suurinta väestöjoukkoa Euroopassa ja Aasiassa.

Euroopan sosialidemokraattien lähimpänä poliittisena tunnuksena tulee olla tasavaltalaisten Euroopan Yhdysvaltojen muodostaminen, jolloin sosialidemokraatit erotukseksi porvaristosta, joka on valmis ”lupaamaan” mitä hyvänsä, kunhan vain saisi vedetyksi proletariaatin mukaan shovinismin yleiseen virtaan, tulevat selittämään, että ilman Saksan, Itävallan ja Venäjän monarkiain vallankumouksellista kukistamista tämä tunnus on aivan valheellinen ja järjetön.

Sosialidemokraattien tehtävinä Venäjällä, joka ei ole vielä vienyt loppuun porvarillista vallankumoustaan, tulee tämän maan suurimman takapajuisuuden vuoksi olla edelleenkin johdonmukaisen demokraattisen uudistuksen kolme perusehtoa: demokraattinen tasavalta (kaikkien kansakuntien täydellisen tasa-arvoisuuden ja itsemääräämisen vallitessa), tilanherramaiden konfiskointi ja 8-tuntinen työpäivä. Mutta kaikissa eturivin maissa sota asettaa päiväjärjestykseen sosialistisen vallankumouksen tunnuksen, joka käy sitä ajankohtaisemmaksi, mitä enemmän sodan taakka lankeaa proletariaatin hartioille, mitä aktiivisemmaksi tulee proletariaatin osuus Euroopan uudestiluomisessa niiden kauhujen jälkeen, joita on aiheuttanut nykyinen „patrioottinen” raakalaisuus suurkapitalismin jättiläismäisten teknillisten saavutusten oloissa. Se seikka, että porvaristo käyttää sota-ajan lakeja tukkiakseen täydellisesti proletariaatin suun, asettaa proletariaatin välttämättömäksi tehtäväksi illegaalisten agitaatio- ja organisaatiomuotojen luomisen. ”Varjelkoot” opportunistit legaalisia järjestöjä vakaumustensa kavaltamisen hinnalla, — vallankumoukselliset sosialidemokraatit käyttävät työväenluokan organisatorisia tottumuksia ja yhteyksiä luodakseen kriisin ajanjaksoa vastaavia illegaalisia sosialismin puolesta käytävän taistelun muotoja ja yhdistääkseen työläiset ei oman maansa shovinistisen porvariston kanssa, vaan kaikkien maiden työläisten kanssa. Proletaarinen Internationale ei ole tuhoutunut eikä tuhoudu. Kaikista esteistä huolimatta työväen joukot luovat uuden Internationalen. Nykyinen opportunismin riemujuhla ei ole pitkäaikainen. Mitä enemmän tulee olemaan sodan uhreja, sitä selvemmäksi käy työläisjoukoille opportunistien suorittama työväen asian kavallus ja aseiden kääntämisen välttämättömyys kunkin maan hallitusta ja porvaristoa vastaan.

Nykyisen imperialistisen sodan muuttaminen kansalaissodaksi on ainoa oikea proletaarinen tunnus, jonka Kommuunin kokemus on viitoittanut ja Baselin (1912) päätöslauselma hahmotellut ja joka juontuu korkealle kehittyneiden porvarillisten maiden välisen imperialistisen sodan kaikista ehdoista. Miten suurilta näyttänevätkään tällaisen muuttamisen vaikeudet tällä tai toisella hetkellä, niin sosialistit eivät milloinkaan kieltäydy järjestelmällisestä, päättäväisestä ja herkeämättömästä valmistelutyöstä tähän suuntaan, kun sota on tullut kerran tosiasiaksi.

Vain tätä tietä kulkien proletariaatti voi päästä riippumattomaksi shovinistisesta porvaristosta ja muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän nopeasti ottaa päättäväisiä askeleita kansojen todelliseen vapauteen ja sosialismiin johtavalla tiellä.

Eläköön työläisten kansainvälinen veljeys kaikkien maiden porvariston shovinismia ja patriotismia vastaan!

Eläköön opportunismista vapautettu proletaarinen Internationale!

Venäjän Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen Keskuskomitea

S. P. Kähmi Uutiset

Saksan parlamentissa esitetään 500 miljardia lisää aseisiin ohi velkajarrun – ”Tykkejä, ei voita leivän päälle”

Saksan parlamentissa, liittopäivillä, alkoi eilen keskustelu aikeista lisätä tuntuvasti maan sotilasmenoja. Sosialidemokraattien, kristillisdemokraattien ja vihreiden liittouma on valmis ohittamaan velkajarrun turvatakseen massiiviset asehankinnat.

Todennäköisen tulevan liittokanslerin Friedrich Merzin suunnitelman takana ovat Merzin kristillisdemokraatit sekä sosialidemokraatit.

Suunnitelman toteutus edellyttää puuttumista Saksan perustuslakiin kirjattuun talouskurisäädökseen, ns. velkajarruun. Tähän Merzin hallituskoalitiolla olisi liittopäivillä riittävä kahden kolmasosan enemmistö vihreiden avulla. Vihreät ovat odotetusti ilmoittaneet kannattavansa massiivista uudelleenaseistusta.

Nouseva ”suuri koalitio” haluaa luoda kaksi poikkeusta säilyttäen velkajarrun, joka edellyttää tasapainoista budjettia ja jatkuvia säästötoimia. Ensinnäkin sotilasmenot vapautetaan lainanoton ylärajasta – puhutaan 500 miljardista lisäeurosta seuraavina vuosikymmeninä. Toiseksi, jopa 500 miljardin euron erityistä infrastruktuuria koskevaa trustia ei myöskään lasketa osaksi tavanomaista budjettia.

Velkajarrun höllentämisestä on määrä äänestää ensi viikon tiistaina.

”Tykkejä voin sijaan”

– Kaikki osapuolet, mutta erityisesti CDU, ovat vaatineet, ettei koulujen korjaamiseen, sairaaloiden asianmukaiseen miehitykseen tai junien pyörittämiseen ole rahaa. Silti muutamassa päivässä he loihtivat biljoonaa euroa (enemmän tai vähemmän) aseita varten. Natseilla oli tähän iskulause: kansakunta tarvitsi ”tykkejä voin sijaan”, muistuttaa Nathaniel Flakin saksalaisesta Klasse Gegen Klasse -julkaisusta.

– Kristillisdemokraattinen CDU ja sosialidemokraattinen SPD haluavat hyväksyä tämän perustuslakiuudistuksen suurella vauhdilla, ennen kuin äskettäin valittu Bundestag muodostaa itsensä 25. maaliskuuta. Vanhassa parlamentissa heillä on tarvittava kahden kolmasosan enemmistö yhdessä vihreiden kanssa; uudessa parlamentissa, kun liberaali FDP lähtee pois ja vasemmistolainen Die Linke vahvistuu, he tarvitsisivat tukea neljänneltä puolueelta.

Sotilasmenojen rajun lisäämisen ohella porkkanana ovat lisäpanostukset infrastruktuuriin.

– Puoli biljoonaa euroa infrastruktuuriin saattaa kuulostaa hyvältä – mutta vaikka puhutaankin menoista kouluihin, sairaaloihin ja digitalisaatioon, suuri osa rahoista menee moottoritien rakentamiseen ja fossiilisen pääoman tukemiseen muilla tavoilla. Ja kuten aikaisemmat sodat ovat osoittaneet, moottoritiet ja rautatieinfrastruktuuri ovat myös osa sotilaallista valmiutta.

Kansa ei ole valmis sotaan

– Hyvä uutinen on, että kukaan ei halua asettaa omaa kehoaan vaaraan. [Saksan asevoimilla] Bundeswehrillä, kuten lähes kaikilla imperialistisilla armeijoilla, on äärimmäisiä vaikeuksia löytää uusia värvättyjä. Kuten Gallupin vuoden 2023 kysely osoitti, noin 57 prosenttia saksalaisista ei voinut nähdä itseään taistelevan maansa puolesta.

– Ja miksi meidän pitäisi? Tämä on miljardöörien valtio – pitäisikö meidän vaarantaa henkemme järjestelmän vuoksi, joka ei edes tarjoa meille kunnollista asuntoa?

– Kapitalistinen propagandakoneisto on laittanut ison vaihteen silmään ja kertoo meille, että jos emme kiristä vyötämme, Putinin tankit miehittävät pian Berliinin. Tämä ei ole erityisen vakuuttavaa, kun katsoo Venäjän armeijan heikkoja yrityksiä ottaa haltuun osa Euroopan köyhimmästä maasta.

– Kun kapitalistiset hallitukset etenevät kohti uusia imperialistisia konflikteja, he tuskin pystyvät tarjoamaan selitystä sille, mistä he taistelevat. Tämä on vain kilpailu, jossa miljardöörit pääsevät hallitsemaan maapalloa, eivätkä he edes vaivaudu salaamaan sitä.

Liebknechtiläinen vaihtoehto

Flakin kehottaa ajattelemaan historiallista ennakkotapausta asevarustelusta Euroopassa.

– Kun eurooppalaiset suurvallat käynnistivät yhä suurempia aseistusohjelmia 1900-luvun alussa, he lupasivat kansalaisilleen, että taistelulaivat ja tykistö takaavat rauhan. Silti käy ilmi, että he eivät käytä niin paljon aseisiin ilman aikomusta käyttää niitä. Ensimmäinen maailmansota vaati noin 20 miljoonan ihmisen hengen.

– On pahaenteistä, että Die Linken Gregor Gysi on vaatinut työläisten ja kapitalistien välistä luokkayhteistyötä ”vapautemme puolustamiseksi” – tämä on kaiku sosiaalidemokraattisista pettureista, jotka äänestivät ”kansallisen puolustuksen” puolesta vuonna 1914. Linken johtoon kuuluva Jan von Aken on myös ilmaissut halukkuutensa neuvotella lisää rahasta Bundeswehrille. Kymmenet tuhannet nuoret liittyivät Die Linkeen viime kuukausina – ja heidän on kampanjoitava armeijaa vastaan.

Flakin muistuttaa, että historiasta löytyy myös vasemmistolle toisenlainen vaihtoehto. Hän nostaa esiin Wilhelm Liebknechtin, jonka johdolla Saksan sosialidemokraatit asettuivat johdonmukaisesti vastustamaan sotilasmäärärahojen nostoa.

– Vuonna 1887 Wilhelm Liebknecht, Saksan sosialidemokraattisen puolueen (SPD) perustaja, julkaisi Reichstag-vaaleja varten lehtisen: ”Ei yhtäkään miestä eikä yhtäkään senttiä militarismille!” Kuten Liebknecht selitti: ”Militarismi on ristiriidassa kansojen vapauden ja vaurauden kanssa.”

– Opportunistit sanovat, että militarismia ei ole nyt mahdollista vastustaa, kun enemmistö on sen kannalla. Mutta vuonna 1887 SPD, jolla oli ankara ei-linja sotilasmenoihin, sai 10 prosenttia äänistä – ei paljon huonommin kuin SPD tänään.

S. P. Kähmi Kirjasto

Venäjän sosialidemokratia Euroopan sodasta

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Euroopassa 1914 joukko Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen (VSDTP) johtohenkilöitä kerääntyi saman vuoden syksyllä neuvottelukokoukseen käsittelemään sodan kysymystä.

Luonteeltaan tämä neuvottelukokous ei ollut täysin virallinen, sillä puolueen keskuskomitea ei voinut kokoontua tsaarihallituksen suorittamien lukuisten vangitsemisten ja ennenkuulumattomien vainotoimenpiteiden vuoksi. Keskuskomitea julkaisi oman laajemman analyysinsä joitain kuukausia myöhemmin.

Seuraava neuvottelukokouksen hyväksymä päätöslauselma heijastaa kuitenkin VSDTP:n tuolloin ajankohtaista analyysiä tilanteesta. Tekstissä tuomitaan sekä imperialistinen sota että vasemmistolaisessa liikkeessä ilmennyt internationalismin petos. Julkaisemme tekstin tässä uudelleen osana historiallista työväen antimilitaristista kirjastoa.

SOSIALIDEMOKRAATTIEN RYHMÄN PÄÄTÖSLAUSELMA

1) Euroopan ja maailman sota on luonteeltaan aivan selvästi porvarillista, imperialistista, dynastista sotaa. Taistelu markkinoista ja vieraiden maiden rosvous, halu ehkäistä proletariaatin ja kansanjoukkojen vallankumouksellinen liike maiden sisällä, halu pettää, eristää toisistaan ja lyödä hajalle kaikkien maiden proletaarit usuttamalla toisen kansakunnan palkkaorjat toisen kansakunnan palkkaorjien kimppuun porvariston hyödyksi — sellainen on sodan ainoa todellinen sisältö ja merkitys.

2) Suoranaista sosialismin kavaltamista on Saksan sosialidemokraattisen puolueen, II Internationaien (1889—1914) voimakkaimman ja vaikutusvaltaisimman puolueen johtajain menettely, puolueen, joka on äänestänyt sotabudjettia ja toistaa Preussin junkkerien ja porvariston porvarillisia shovinistisia fraaseja. Saksan sosialidemokraattisen puolueen johtajain menettelyä ei voida puolustaa missään tapauksessa, ei edes siinä tapauksessa, että oletetaan tuon puolueen olevan perin heikon ja pakotetun tilapäisesti alistumaan kansakunnan porvarillisen enemmistön tahtoon. Todellisuudessa tämä puolue on tätä nykyä harjoittanut kansallisliberaalista politiikkaa.

3) Yhtä tuomittavaa on Belgian ja Ranskan sosialidemokraattisten puolueiden johtajain menettely, jotka ovat kavaltaneet sosialismin menemällä porvarillisiin ministeristöihin.

4) II (1889—1914) Internationalen johtajien enemmistön suorittama sosialismin kavaltaminen merkitsee tuon Internationalen aatteellista ja poliittista vararikkoa. Tämän vararikon perussyynä on se, että siellä on tosiasiallisesti vallalla pikkuporvarillinen opportunismi, jonka porvarillisuutta ja vaarallisuutta ovat jo kauan tähdentäneet kaikkien maiden vallankumouksellisen proletariaatin parhaat edustajat. Opportunistit ovat jo kauan valmistelleet II Internationalen vararikkoa kieltäessään sosialistisen vallankumouksen ja korvatessaan sen porvarillisella reformismilla; kieltäessään luokkataistelun ja sen välttämättömän kehittymisen tiettyinä ajankohtina kansalaissodaksi, sekä propagoidessaan luokkien yhteistoimintaa; propagoidessaan patriotismin ja isänmaan puolustuksen varjolla porvarillista shovinismia ja hyljätessään tai kieltäessään sosialismin perustotuuden, joka on esitetty jo Kommunistisessa Manifestissa, että työläisillä ei ole isänmaata; rajoittuessaan militarisminvastaisessa taistelussa sentimentaalisen poroporvarilliseen katsomukseen sen sijaan, että tunnustaisivat välttämättömäksi kaikkien maiden proletaarien vallankumouksellisen sodan kaikkien maiden porvaristoa vastaan; muuttaessaan porvarillisen parlamentarismin ja porvarillisen legaalisuuden välttämättömän hyväksikäyttämisen tämän legaalisuuden palvonnaksi ja kriisien kausina välttämättömien illegaalisten järjestö- ja agitaatiomuotojen unohtamiseksi. Muuan opportunismin kansainvälisistä äänenkannattajista, saksalainen Sosialistinen Kuukausijulkaisu, joka on jo aikoja asettunut kansallisliberaaliselle kannalle, juhlii nyt aivan ansaitusti Euroopan sosialismista saamaansa voittoa. Saksan sosialidemokraattisen puolueen ja muiden sosialidemokraattisten puolueiden niin sanottu ”keskusta” on tosiasiassa alistunut pelkurimaisesti opportunistien tahtoon. Uuden Internationalen tehtävänä tulee olla lopullinen ja päättäväinen vapautuminen tästä sosialismissa esiintyvästä porvarillisesta virtauksesta.

5) Niistä porvarillisista ja shovinistisista sofismeista, joilla mannermaan kahden keskenään kilpailevan tärkeimmän kansakunnan — Saksan ja Ranskan — porvarilliset puolueet ja hallitukset erikoisesti pettävät joukkoja ja joita orjallisesti porvariston perässä laahustavat sosialistiset opportunistit, niin avomieliset kuin salamyhkäisetkin, toistelevat, — on erikoisesti pantava merkille ja tuomittava seuraavat:

Kun Saksan porvarit vetoavat synnyinmaan puolustukseen, taisteluun tsarismia vastaan, kulttuurillisen ja kansallisen kehityksen vapauden puolustukseen, niin he valehtelevat, sillä Preussin junkkerit Vilhelm etunenässään sekä Saksan suurporvaristo ovat aina harjoittaneet tsaristisen monarkian puolustamisen politiikkaa, ja päättyköönpä sota miten hyvänsä he eivät vitkastele, vaan suuntaavat voimansa tuon monarkian tukemiseen; he valehtelevat, sillä todellisuudessa Itävallan porvaristo on aloittanut ryöstösodan Serbiaa vastaan, Saksan porvaristo sortaa tanskalaisia, puolalaisia ja ranskalaisia Elsass-Lothringenissa käyden hyökkäyssotaa Belgiaa ja Ranskaa vastaan rosvotakseen rikkaampia ja vapaampia maita, järjestäen hyökkäyksen hetkellä, jonka se näki sopivimmaksi sotatekniikan alalla tekemiensä viimeisten parannusten hyväksikäytölle, ja Venäjän niin sanotun suuren sotaohjelman toteuttamisen aattona.

Kun Ranskan porvarit vetoavat aivan samoin synnyinmaan puolustukseen ynnä muuhun, he samaten valehtelevat, sillä todellisuudessa he puolustavat hitaammin kehittyviä ja kapitalistisen tekniikan alalla takapajuisia maita ja pestaavat miljardeillaan Venäjän tsarismin mustasotnialaisjoukkioita hyökkäyssotaa, s.o. Itävallan ja Saksan alueiden rosvoamista, varten.

Kumpikaan sotiva kansakuntien ryhmä ei jää vähääkään jälkeen toisestaan sodankäynnin julmuudessa ja raakalaisuudessa.

6) Venäjän sosialidemokratian erikoisena ja ensivuoroisena tehtävänä on käydä armotonta ja ehdotonta taistelua isovenäläistä ja tsaristis-monarkistista shovinismia vastaan ja tämän shovinismin sofistista puolustamista vastaan, jota harjoittavat venäläiset liberaalit, kadetit, osa narodnikeista ynnä muut porvarilliset puolueet. Venäjän työväenluokan ja sen kaikkien kansojen työtätekevien joukkojen kannalta katsoen pienin paha olisi tappio, jonka kärsisivät tsaarin monarkia ja sen sotaväki, jotka sortavat Puolaa, Ukrainaa ja hyvin useita Venäjän kansoja ja lietsovat kansallisuusvihaa voimistaakseen isovenäläisten harjoittamaa muiden kansallisuuksien sortoa ja lujittaakseen taantumuksellista ja barbaarista tsaristisen monarkian hallitusta.

7) Sosialidemokratian tunnuksina tulee nykyhetkellä olla:

ensiksi, niin sotaväen keskuudessa kuin sotanäyttämölläkin on propagoitava kaikin puolin ja laajasti sosialistista vallankumousta ja sitä, että on suunnattava aseet kaikkien maiden taantumuksellisia ja porvarillisia hallituksia ja puolueita vastaan eikä omia veljiä, muiden maiden palkkaorjia vastaan. Kaikkien kansakuntien sotaväen keskuuteen on ehdottomasti muodostettava illegaalisia soluja ja ryhmiä tällaisen propagandan harjoittamista varten kaikilla kielillä. On taisteltava armottomasti poikkeuksetta kaikkien maiden pikkuporvarien ja porvarien shovinismia ja ”patriotismia” vastaan. Sosialismin kavaltaneita nykyisen Internationalen johtajia vastaan on ehdottomasti vedottava työläisjoukkojen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, työläisjoukkojen, joiden kannettavana ovat kaikki sodan rasitukset ja jotka useimmissa tapauksissa suhtautuvat vihamielisesti opportunismiin ja shovinismiin;

toiseksi, eräänä lähiajan tunnuksena on pidettävä ja propagoitava Saksan, Puolan, Venäjän j.n.e. tasavaltaa ja rinnan sen kanssa Euroopan kaikkien erillisten valtioiden muuttamista tasavaltalaisiksi Euroopan Yhdysvalloiksi;

kolmanneksi, on taisteltava erikoisesti tsaristista monarkiaa ja isovenäläistä, panslavistista, shovinismia vastaan, propagoitava Venäjän vallankumousta, samoin Venäjän sortamien kansojen vapautusta ja itsemääräämisoikeutta pitäen lähiajan tunnuksina demokraattista tasavaltaa, tilanherrain maiden konfiskointia ja 8-tuntista työpäivää.

Ryhmä sosialidemokraatteja, VSDTP:n jäseniä

Kirjoitettu viimeistään elokuun 24. (syyskuun 6.) 1914

S. P. Kähmi Blogit

Eurooppalainen militarismi etenee hallitsemattomasti maailmanlopun tiellä – on käytävä vastatoimiin vielä, kun aikaa on

EU:n päätös suunnata massiivisen aseellisen kilpavarustelun tielle ei ole ainoastaan uhka rauhalle – se on uhka ympäristölle, yhteiskunnan hyvinvoinnille ja koko ihmissivilisaatiolle. Meillä on vielä mahdollisuus tehdä toisin, mutta se vaatii järjestäytymistä ja väsymätöntä poliittista toimintaa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin poukkoileva käytös ja sattumanvaraiset lausunnot maailmanpoliitikan areenalla ovat saaneet EU:n päättäjissä aikaan poliittisen paniikin, joka on realisoitumassa järkyttävänä ja historiallisena sotilasmäärärahojen kasvattamisena.

Tämä tapahtuu kontekstissa, jossa Euroopan militarisointi on kiihtynyt jo vuosia. Viimeisen kolmen vuoden aikana Puola on kasvattanut sotilasmenojaan lähes 4 prosenttiin BKT:sta, Ranskan presidentti Emmanuel Macron on luvannut ”muuttaa” Ranskan armeijan uudelle aikakaudelle, ja viimeksi Britannian ”työväenpuolueen” hallitus ilmoitti suunnitelmistaan ​​leikata kansainvälistä rahoittaakseen ”sukupolvenvaihdoksen” puolustusmenoissa.

Nyt puhutaan avoimesti siitä, että EU:n sotilaalliseen toimintaan tulisi panostaa uudet, käsittämättömät 800 miljardia euroa, jotta ”Eurooppa voisi seistä omillaan”.

Suomessa poliittinen vasemmisto joko seisoo hiljaa tämän vääryyden edessä, tai pahempaa, osallistuu täysillä eurooppalaisen militarismin tukemiseen. Itse asiassa voidaan sanoa, että suomalaisen ”vihervasemmiston” poliitikot ovat olleet etulinjassa tämän militarismin asianajajina.

Vihreiden Ville Niinistö vaati helmikuussa lopettamaan ”hyssyttelyn” ja siteerasi Bruegel-instituutin kehittämää lukemaa: tarvittaisiin ainakin 250 miljardia lisää sotilasinvestointeja.

Samoihin aikoihin saksalainen Rosa Luxemburg -säätiö päätti antaa puheenvuoron NATO-jäsenyyttä kannattaneelle Li Anderssonille siitä, miten eurooppalaista sotakoneistoa tulisi voimistaa.

On todellinen loukkaus Rosa Luxemburgia kohtaan, että tällainen reformistinen sosiaalisovinisti pääsee laukomaan eurooppalaista militarismia puoltavia kantojaan vallankumouksellisen kommunistin ja proletaarisen antimilitaristin nimeä kantavalla alustalla.

Rosa Luxemburg itse olisi nauraen hylännyt tällaisen hölynpölyn muitta mutkitta. Ikävä kyllä meillä on tällä hetkellä huutava pula tällaisista polittisen analyysin osaajista vasemmalla.

On kysyttävä, kuvittelevatko nämä aiemmin ”kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa” peräänkuuluttaneet poliitikot, että satojen miljardien sotilasinvestoinnit ovat jotenkin yhteensovitettavissa ilmastotoimien kanssa? Uudet tankit ja hävittäjät eivät tupruttele ilmoille keijukaispölyä ja sateenkaaria, vaan massiivisia hiilidioksidi- ym. päästöjä. Kasvava militarismi on pelkästään näiden takia valtava uhka ilmastolle ja ympäristölle.

* * *

Massiiviset sotilasinvestoinnit eivät toisaalta uhkaa vain ympäristöä, vaan yhteiskunnallista hyvinvointiamme.

Porvarillinen Helsingin Sanomat on tahollaan tehnyt työtä valmistellakseen meitä meitä nyt tämän kuvion hyväksymiseen: kaikki rahat aseisiin ja pois peruspalveluista, sosiaaliturvasta, ja niin edelleen.

Kasvavan ”puolustusmenojen nousupaineen” takia Suomessakin olisi valmistauduttava esimerkiksi eläkkeiden leikkaamiseen.

6. maaliskuuta Yle lisäsi vettä myllyyn otsikoimalla: ”EU tarvitsee nyt valtavia summia puolustuksen vahvistamiseen”. Tässä jutussa esitellään 800 miljardin uutta rahoituspakettia, jota EU kaavailee sotateollisuuden vahvistamiseen, aseiden ostoihin ja kehitykseen.

On taas kysyttävä: ”tarvitaanko” tällaisia summia todella asevarusteluun? Mihin muualle tämän tason rahoja tarvittaisiin ehkä kipeämmin?

Kuvitellaan tällaisen kokoluokan rahoitus missä tahansa järkevämmässä käytössä. Pystyisimme ratkaisemaan ilmastonmuutokseen varautumisen, köyhyyden, työttömyyden, asunnottomuuden… Mutta näistä kaikista on nähtävästi varaa tinkiä, siinä missä aseista ei ole.

Euroopassa kaikki eivät seiso tumput suorina tällaisen raivohullun militarismin edessä. Irlantilainen Sinn Fein -puolue on omassa viestinnässään nostanut juuri tämän vastakkainasettelun esiin, kysyen mihin muualle 800 miljardia mahdollisesti voisi laittaa.

Belgiassa työväenpuolueen (PTB/PVDA) europarlamentaarikko Marc Botenga kysyi maaliskuussa: valitsevatko Euroopan johtajat sodan vai kansan?

Ursula von der Leyen ilmoitti äskettäin, että Euroopan komissio aktivoi sotilasmenoja koskevan ”pakolausekkeen”, jolloin jäsenvaltiot voivat ylittää aiemmin tiukkana pysyneet talousrajat – jos ylimääräiset varat menevät sotilasinvestointeihin.

Tämän lausekkeen aktivointi ja samalla välttämättömien palvelujen rahoituksen leikkaaminen on ”erittäin selkeä poliittinen valinta”, Botenga sanoo ja osoittaa, että Euroopan prioriteetit eivät ole sopusoinnussa sosiaalisten oikeuksien kanssa.

Vaikka EU:n johtajat keskustelevat nyt uudesta teollisesta visiosta, se tuskin ratkaisee aiemmissa keskusteluissa esiin tuotuja perustavanlaatuisia huolenaiheita. Haluttomuus irtautua uusliberalistisesta ortodoksiasta on jättänyt keskeiset Euroopan teollisuudenalat – myös energian ja teknologian kaltaisilla aloilla – jäljessä Yhdysvalloista, mikä syventää entisestään Euroopan riippuvuutta.

Botengan mukaan EU:n nykyinen lähestymistapa on edelleen juurtunut vapaiden markkinoiden ideologiaan, jossa hallitukset toimivat vain yksityisten yritysten sponsoreina olettaen, että tämä luo työpaikkoja. Käytännössä nämä yritysten monisteet hyödyttävät kuitenkin harvoin työntekijöitä, mutta samalla vahvistavat yrityksen voittoja.

* * *

Myös täällä Suomessa on todettava, että EU:n ajama yltiömilitaristinen kehitys on täysin kestämätön tie – kirjaimellinen maailmanlopun tie keskellä globaalia ympäristökatastrofia, jossa haaskaamme viimeiset resurssimme sotaan.

Eräs lukija kommentoi Ylen 800 miljardin artikkelia asiallisesti:

Olemme tosiaan käännekohdassa. Pariisin sopimuksessa taannoin määriteltiin ilmaston lämpenemisen hyväksytyksi ylärajaksi 1,5°c. Tämä ylitettiin reippaasti viime vuonna. Sama suunta on edelleen. Nyt keskustellaan keikahduspisteen välttämisestä. Silti hiidioksidipäästöt ovat joko ajan vain lisääntyneet, kulutus on kasvanut ja pääomamarkkinoilla ei näy kriisiä. Tähän vastaavat Euroopan maat lisäämällä asetuotantoaan! Tuotantoa, joka ei luo mitään. Aseilla aiheutetaan valtavia hiilidioksidipäästöjä polttoaine-, tulipalo-, ym. tuhovaikutuksineen. Aseteollisuus ei tuota uusia edellytyksiä lisäarvon uusintamiseen, tuotteen hyötyvaikutukseen elinikänsä aikana. Sillä on vain kerrannaisvaikutus; lisäresurssien varastaminen naapurilta ehtymässä olevista maapallon tarjoamista resurssivarastoista. Mitään uutta ei luoda! Jaetaan viimeisiä kakunpaloja kyynärpäätaktiikalla. Vahvin voittaa ja kaikki pyrkivät olemaan vahvimpia. Kun kakun viimeisetkin palat on ahmittu, on ihmiskunnalle tarjolla tyhjä lautanen! Tätä eivät näe nykyiset Euroopan päättäjät, eivät päättäjät ylipäätäänkään missään maapallolla, eivät etenkään pääomasijoittajat koko kuvion taustalla, eivätkä ihmiset tässä ihanassa kuolemankapitalismissamme. Pitääkö mennä niin pitkälle, että nykyinen sivilisaatiomme romahtaa, vieden mennessään miljardeja ihmisiä, ennenkuin tapahtuu havahtuminen?

Historia tulee kertomaan, että meillä oli suurtuhon partaalla vielä mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa, mutta vuonna 2025 käännyimme 100% väärään suuntaan.

* * *

Tällä viikolla Yle laittoi vielä paremmaksi, heittäen kasuaalisti ilmoille ajatuksen, että koska Trumpin takia Yhdysvaltain ”ydinasesateenvarjoon” ei voi mahdollisesti luottaa, Ruotsin pitäisi kehittää oma ydinase. Olemassaolevat eurooppalaiset ydinaseet eivät kuulemma ”riitä juuri mihinkään”, vain yhteen laukaukseen! UPIn ”asiantuntija” Jyri Lavikainen nimittäin artikkelissa kertoo uskovansa, että ydinsotaa voi ”käydä vaiheittaisesti” ja siihen tarvitaan lisää ydinpommeja Euroopassa.

Tämä on täysin kaikista realiteeteista irtaantunutta, vaarallista puhetta. Ajatus että Euroopan ja Venäjän välisen atomisodan voisi voittaa lisäämällä siihen enemmän ydinaseita on sairas, ja sen tulisi herättää kauhua ja halveksuntaa kaikissa ajattelevissa ihmisissä. Mutta sen sijaan se julkaistaan vailla kriittistä kommenttia maamme ykkösmedioissa.

Juuri nyt tarvitaan vahvaa antimilitaristista liikettä Euroopassa ja koko maailmassa – ympäristön, yhteiskunnan, rauhan ja solidaarisuuden puolesta. Täällä Suomessa tuntuu siltä, että sen rakentaminen on aloitettava pohjalta, suorastaan maan raosta. Mutta silti rakennustyö on välttämätöntä aloittaa.

Jos juuri Sinä koet välttämättömäksi globaalin työväenluokan etuun pohjautuvan, kansainvälisen antimilitarismin, suosittelen liittymään joukkoomme tulevassa vuosikokouksessamme. Toistaiseksi määrämme on vielä pieni, mutta se kasvaa joka kuukausi. Jokaista tarvitaan rintamassa kaiken syövää militarismia vastaan.

S. P. Kähmi Tiedotteet

Kutsu: Pasifismi kriittisessä tarkastelussa 31.5.2025

Työväen antimilitaristien kaikille avoimessa opintotilaisuudessa Jari-Pekka Tamminen alustaa pasifismista kriittisestä näkökulmasta, jonka jälkeen keskustelemme aiheesta. Tilaisuus järjestetään 31. toukokuuta 2025 klo 14 alkaen osoitteessa Kulmavuorenkatu 5, Helsinki, joka on esteetön kerhotila.

Tamminen pohjaa tohtori Andreas Malmin teokseen Miten öljyputki räjäytetään (2021), joka sisältää pasifistisen toiminnan kritiikin. Se tiivistyy väitteeseen: ”Pasifismia ei ole ehkä koskaan ollut oikeasti olemassa. Se mitä on, on kyky tai kyvyttömyys tehdä eroa väkivallan eri muotojen välillä.”

Vaikka Malm kirjoittaa ensisijassa ympäristöliikkeen näkökulmasta, on valtavirran pasifismia syytä tarkastella kriittisesti myös rauhanliikkeen piirissä sekä taktisena, strategisena että moraalisena kysymyksenä.

Työväen antimilitaristit ry on vuonna 2023 perustettu luokkakantainen rauhanjärjestö, joka toiminnassaan etsii vaihtoehtoja sekä taantumukselliselle militarismille ja sotakiihkoilulle että liberaalille pasifismille.

Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin. Keskustelun jälkeen pidämme yhdistyksen vuosikokouksen, johon kaikki jäsenet ja jäseneksi haluavat ovat tervetulleita.

Tilaisuus järjestetään yhteistyössä DSL:n opintokeskuksen kanssa.

Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

S. P. Kähmi Uutiset

Yhdysvallat laukaisi koeohjuksen kohti Marshallsaaria ydinkokeiden uhrien muistopäivän alla

Yhdysvaltain ilmavoimat laukaisivat ydinsotaa simuloivan harjoitusohjuksen Vandenbergin avaruustukikohdasta keskiviikkona kohti Marshallsaaria, samalla kun marshallilaiset valmistautuivat ydinkokeiden uhrien muistopäivään.

Mannertenvälinen ballistinen Minuteman III -ohjus laukaistiin Santa Barbarassa Kaliforniassa sijaitsevasta tukikohdasta keskiviikkona kello 1.00 yöllä. Ilmavoimien maailmanlaajuisten iskujen komennon mukaan tavoitteena on ”osoittaa Yhdysvaltain ydinjoukkojen valmiutta ja antaa luottamusta maan ydinpelotteen tappavuuteen ja tehokkuuteen”.

Yhdysvallat on tehnyt yli 300 samanlaista testiä aiemmin. Mannertenvälinen ballistinen ohjus laukaistaan ​​ajoittain tukikohdasta valekärjellä, johon normaalisti sijoitettaisiin sodan aikana vetypommi tai useampi.

Ryhmä rauhanaktivisteja oli paikalla todistamassa koelaukaisua. Sen oli alunperin määrä tapahtua kello 11.00 yöllä, ja lopulta se käynnistettiin klo 1.00 aamulla.

– Ohjus kulkee 4 000 mailia, se laskeutuu Kwajaleinin atolliin Marshallsaarella, sanoi Elizabeth Murray, joka oli paikalla ohjuksen laukaisuhetkellä.

Marshallinsaaret olivat 67 varsinaisen ydinpommikokeen kohteena kylmän sodan aikana 1940-luvun ja 1960-luvun alun välillä.

– Ja monet näistä saarista itse asiassa tehtiin asumiskelvottomaksi. Tapahtui massiivinen väestönsiirto. Joten voitteko kuvitella jäljellä olevan marshallilaisen yhteiskunnan trauman, joka on edelleen näiden koeohjusten kohteena?

Tänä lauantaina 1. maaliskuuta tuli kuluneeksi 71 vuotta siitä, kun Yhdysvallat räjäytti Castle Bravo -pommin Bikini-atollilla, mikä on maan historian suurin ydinkoe. Marshallilaiset kärsivät edelleen sen tuhoisista vaikutuksista. Ydinkokeiden uhrien muistopäivää vietettiin tänä viikonloppuna uhrien kunniaksi.

Muistopäivän tapahtumasta on katsottavissa tallenne täällä: