Mielenosoittajat syyttivät Keir Starmerin johtamaa työväenpuolueen hallitusta köyhyyden syventämisestä samalla kun se lisää sotilastuotantoa.
Tuhannet ihmiset marssivat Lontoon keskustan läpi lauantaina protestoidakseen Ison-Britannian hallituksen kasvavaa militarisointia vastaan, joka tapahtuu yleisen hyvinvoinnin kustannuksella.
People’s Assemblyn järjestämä kurjistamispolitiikan vastainen mielenosoitus alkoi keskipäivällä Portland Placessa ja siirtyi Whitehalliin. Mukana oli vahva antimilitaristinen blokki, jonka tunnuksia olivat ”hoitajia, ei ydinaseita” ja ”hyvinvointia, ei sodankäyntiä”.
Ammattiliittojen jäsenet, kampanjoijat ja aktivistit eri puolilta maata kokoontuivat iskulauseen ”Ei säästöpolitiikka 2.0:lle” alle ja vaativat työväenpuolueen hallitusta luopumaan finanssipolitiikasta, joka leikkaa tukipalveluja ja samalla lisää puolustusmenoja.
– Talvipolttoainemaksujen poistaminen, konservatiivien kahden lapsen lisärajan säilyttäminen, vammaistuen leikkaaminen ja ulkomaanavun leikkaaminen – samalla kun puolustusmenoja lisätään – eivät ole ”vaikeita valintoja”, ne ovat poliittisia valintoja, People’s Assemblyn tiedottaja sanoi.
Mielenosoittajat tuomitsivat pääministeri Keir Starmerin ”taisteluvalmiin” retoriikan ja syyttivät häntä konfliktin kielen käytöstä talousohjelmansa kritiikin vaientamiseksi. ”Hänen sotaa lietsova puheensa sotavalmiudesta ja uudesta uhka-ajasta ovat kyyninen yritys torjua kaikki kritiikki hänen leikkaus- ja säästöpolitiikkaansa kohtaan”, eräässä kampanjalehtisessä luki. ”Hänen kehotuksensa kaikille osallistua maan puolustamiseen on yritys leimata kaikki, jotka vastustavat hänen säädytöntä militarismiaan ja säästötoimiaan, epäisänmaallisiksi.”
– Emme hyväksy emmekä koskaan tule hyväksymään hallitusta, joka on kiinnostuneempi aseiden myynnistä kuin oman maansa köyhien auttamisesta, kertoi yleisölle julkisten ja kaupallisten palvelualojen ammattiliitto PCS:n puheenjohtaja Martin Cavanagh.
Työväenpuolueen johtaja Keir Starmer julkisti maanantaina strategisen puolustuskatsauksen, jossa se sitoutuu nostamaan sotilasmenoja 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallituksen suunnitelmaan kuuluu sotilaslentokoneiden, pitkän kantaman ohjusten ja ydinkäyttöisten sukellusvenelaivaston tuotannon lisääminen.
Puolustusministeri John Healey sanoi viime viikolla, että Iso-Britannia ”lähettää viestin Moskovalle” osoittamalla miljardeja puntia uusiin ammustehtaisiin ja pitkän kantaman iskukykyihin.
Lisäksi Lontoo on luvannut toimittaa Ukrainaan 100 000 droonia huhtikuuhun 2026 mennessä. Hallituksen lausunnossa vahvistettiin, että 350 miljoonaa puntaa laajemmasta 4,5 miljardin punnan Ukrainan tukipaketista käytetään uusiin droonitoimituksiin.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump on määrännyt lisää kansalliskaartia sekä 700 merijalkaväen sotilasta Los Angelesiin tukahduttamaan neljättä päivää jatkuvia protesteja viranomaisten rasistisia hyökkäyksiä vastaan.
Yhdysvaltain puolustusministeriön edustaja Sean Parnell kertoi tiistaina Twitterissä, että Trump lähettää toiset 2 000 kansalliskaartilaista kaupunkiin vastaamaan mielenosoituksiin.
Aiemmin Yhdysvaltain asevoimat kertoi lausunnossa, että noin 700 merijalkaväen sotilasta on lähetetty Los Angelesiin. Yhdysvaltain pohjoisen komentokeskuksen USNORTHCOMin mukaan Los Angelesissa aktiivisessa ”Task Force 51” -osastossa on noin 2 100 kansalliskaartin sotilasta ja 700 aktiivipalveluksessa olevaa merijalkaväen sotilasta.
Marines with 2nd Battalion, 7th Marines, who were placed in an alert status over the weekend to support #USNORTHCOM mission, prepare to depart for the greater Los Angeles area June 9. pic.twitter.com/xUDw0byvqd
— U.S. Northern Command (@USNorthernCmd) June 9, 2025
Sotilaiden tehtävistä ja toimivaltuuksista Los Angelesissa ei ole varmuutta. Toistaiseksi asevoimilla ei ole oikeutta esimerkiksi pidätyksiin.
Los Angelesin mielenosoitukset alkoivat perjantaina, kun ihmiset vastustivat Donald Trumpin rasistista karkotuspolitiikkaa ja sitä käytännössä toteuttavaa ICE-maahanmuuttoviranomaista, joka yhteistyössä DHS:n ja FBI:n kanssa kohdisti väkivaltaisia ratsioita kaupungin asukkaisiin.
Viranomaiset pidättivät kymmeniä maahanmuuttajia ilman etsintälupia ja kävivät heihin kiinni heidän ollessaan töissä tai kävelyllä työväenluokan asuinalueilla ja liikealueilla.
Perjantaina Home Depotin ratsioita vastaan järjestetyn spontaanin mielenosoituksen aikana ICE ja liittovaltion agentit pahoinpitelivät ja pidättivät raa’asti David Huertan, Kalifornian palvelualan kansainvälisen liiton SEIU:n ja SEIU – United Service Workers Westin ammattiosaston puheenjohtajan. Huerta on nyt vakavasti loukkaantunut ja pidätettynä paikallisessa sairaalassa, ja SEIU on kutsunut mielenosoituksia ympäri maata vaatien hänen vapauttamistaan ja karkotusratsioiden lopettamista.
Tehokasta vastarintaa naapurustoissa
Kansan vastarinta reagoi nopeasti: lauantaina Comptonin ja Paramountin kaupunginosissa ja sunnuntaina koko Los Angelesin alueella järjestäytynyt yhteisö saavutti historiallisen voiton kohdatessaan sortojoukot ja vastustaen niitä kolmen päivän ajan. Tuhannet ihmiset mobilisoituivat sunnuntaina yhteenottoihin poliisin, ICE:n, DHS:n ja kansalliskaartin kanssa.
Yhteisön viesti oli selkeä ja voimakas: ICE ei lähtenyt omin avuin; ihmiset pakottivat sen ulos.
Kymmeniä järjestöjä, kuten Unión del Barrio ja Community Self-Defense Coalition, mobilisoitui ja esti naapurustopartioiden ja suorien toimien avulla massiivisen iskun, joka kohdistui satoihin siirtotyöläisiin. Arviolta yli 100 ihmistä pelastettiin mielivaltaisilta pidätyksiltä, mikä osoittaa, että aktiivinen solidaarisuus ja kansan järjestäytyminen ovat tehokkaita työkaluja valtion sortokoneiston pysäyttämiseksi.
Comptonin ja Paramountin protestit ovat esimerkkejä vastarinnasta, luokkatietoisuudesta ja yhtenäisyydestä. Nämä toimet eivät olleet pelkästään spontaaneja; vuosien varrella rakennettu naapurustoverkosto, poliittinen koulutus, itseohjautuvat katupartiot ja jatkuva organisoituminen mahdollistivat tämän voiton.
– Vain organisoituminen ja luokkatietoisuus voivat pysäyttää tämän sortavan hyökkäyksen, sanoi Unión del Barrion tiedottaja ja korosti, että kansanvalta – tuhannet kaduilla – on ainoa tehokas tapa vastustaa maahanmuuttovastaista politiikkaa, joka kieltää jokaiselta laillisen oikeuden asua siellä missä he valitsevat ja elää elämää, joka ei ole ainoastaan väkivallatonta, vaan myös ihmisarvoista elämää – elämää, joka ansaitsee tulla eletyksi.
Toisin kuin poliitikot, kuten Los Angelesin pormestari Karen Bass, jotka kritisoivat ratsioita laimeasti ja sanoissa, ruohonjuuritason järjestöt vastasivat konkreettisilla toimilla. Ne lähettivät viestin: alhaaltapäin rakentuva ja institutionaalisista puolueista riippumaton vastarinta ja organisoituminen ovat paitsi oikeutettuja, myös kiireellisiä ja välttämättömiä.
Kalifornian kansalliskaarti valvoo mielenosoittajia.
Taustalla pääoman sosiaalinen kontrolli
Maahanmuuttajien väkivaltaisesta kriminalisoinnista huolimatta kapitalistinen järjestelmä jatkaa Yhdysvaltain taloutta ylläpitävien siirtotyöläisten palkkaamista. Tämä sorto ei perustu pelkästään vihaan tai tietämättömyyteen, vaan se on osa luokkalogiikkaa, joka jakaa työväenluokan rodullisesti. Systemaattinen väkivalta maahanmuuttajia vastaan on kapitalistisen hallinnon toiminnallinen työkalu, joka vaatii maahanmuuttajilta haavoittuvuutta, oikeuksia ja papereita vailla olemista ja jatkuvan uhan alla pysymistä pitääkseen palkat alhaisina, estääkseen ammattiliittojen järjestäytymisen ja varmistaakseen joustavan ja alistuvan työvoiman.
Nämä iskut eivät ole ylilyöntejä tai virheitä; ne ovat harkittuja sosiaalisen kontrollin toimia pääoman palveluksessa. Ne pyrkivät kylvämään kauhua marginalisoituneissa yhteisöissä ja purkamaan luokkasolidaarisuutta käyttämällä rasismia vallan välineenä. Ei riitä, että valtio kriminalisoi maahanmuuttajat; se tukahduttaa heidät kyynelkaasulla, tainnutuskranaateilla ja militarisoinnilla.
Imperialistisen ryöstön, sotien, ympäristön romahduksen ja kapitalistisen hyväksikäytön runtelemassa maailmassa miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan selviytyäkseen. Järjestelmä ei kuitenkaan tarjoa turvapaikkaa, vaan vainoaa, kriminalisoi ja käyttää maahanmuuttajia syntipukkeina jakaakseen ja kurittaakseen koko työväenluokkaa. Maahanmuuttajien kriminalisointi ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan järjestelmällinen sosiaalisen kontrollin strategia pääoman palveluksessa.
"EU:n, Yhdysvaltojen ja Kanadan yhteisiä arvoja ovat demokratia, ihmisoikeudet ja taloudelliset ja poliittiset vapaudet" pic.twitter.com/8nSrUrGohw
Tulevina vuosikymmeninä tulemme näkemään ennennäkemättömiä maahanmuuttoaaltoja kaikkialla maailmassa. Sadat miljoonat meistä joutuvat muuttamaan ekologisen kriisin syventyessä – metsäpalojen, tulvien ja myrskyjen pahentuessa ja yleistyessä, kuumuuden tehdessä alueista asumiskelvottomia, muuttuvien sääolojen aiheuttaessa kuivuutta ja nälänhätää; ja imperialististen maailmanvaltojen jatkaessa globaalin etelän riistoa, orjuuttamista ja horjuttamista.
Näemme, kuinka imperialistit reagoivat ihmisiin, jotka etsivät turvaa heidän luomiltaan olosuhteilta; äärimmäisellä väkivallalla ja suoranaisella epäinhimillistämisellä. On ratkaisevan tärkeää, että maahanmuuttajien sortoa vastaan taistellaan nyt, missä tahansa se nostaakin päätään.
Satamatyöläiset Euroopan rannikolla ovat jatkaneet solidaarisuuden osoittamista Palestiinan kansalle varmistamalla, että Israeliin matkalla olevaan rahtialukseen ei kyetä toimittamaan sotilasvarusteita.
Sen jälkeen kun sotilaskuljetus estettiin Ranskassa paikallisten satamatyöläisten toimesta, useat eurooppalaiset satamien ammattiliitot Kreikassa ja Italiassa ovat jälleen vahvistaneet, ettei kuljetus tule onnistumaan myöskään heidän satamissaan.
Kuljetuksen epäonnistuttua Marseillessa isralilaisen ZIM-yhtiön kontainerialus Era on yrittänyt löytää satamaa Italiasta. Genovan satamakaupungissa laiva sai vastaansa ay-aktiivien protestin, ja laiva jatkoi sataman etsimistä.
Eilen myös Salernon satamassa järjestettiin mielenosoitus, joka johti Eran jälleen siirtymään uuteen satamaan Scillassa. Myös Scillassa laiva sai vastaansa USB-ammattiliiton koolle kutsuman mielenosoituksen.
Mielenosoitus sotilaskuljetusta vastaan Salernossa.
Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto ETF on antanut lausunnon, jossa se tukee satamatyöläisten toimia.
– ETF seisoo täysin solidaarisuudessa jäsentensä ja kollegoidensa kanssa, ja peruskirjamme ja pitkäaikaisten periaatteidemme mukaisesti vahvistamme horjumattoman sitoutumisemme rauhaan.
– Työläisten viimeaikaiset toimet – mukaan lukien lailliset mielenosoitukset ja kieltäytymiset sotilaslastin käsittelystä – ovat korostaneet sotien lopettamisen ja rauhan ylläpitämisen kasvavaa kiireellisyyttä. Nämä omantunnon teot ansaitsevat tunnustusta ja suojelua, eivät sortoa.
– Tuomitsemme jyrkästi kuljetustyöntekijöiden, mukaan lukien satamatyöläisten, kriminalisoinnin, jota heihin kohdistetaan väkivallan vastustamisen ja rauhan vaatimisen takia. Työläisiä, jotka toimivat kansainvälisen solidaarisuuden ja humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, ei tule rangaista.
– ETF ja sen jäsenjärjestöt kaikkialla Euroopassa painottavat: rauhan tarve on kiireellinen eikä siitä voida neuvotella. Sotaa ei saa koskaan normalisoida. On aika kuunnella työväen ääniä, puolustaa ihmisoikeuksia ja rakentaa oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon ja rauhaan perustuva tulevaisuus.
Yhdysvaltain NATO-lähettiläs Matthew G. Whitaker vahvisti keskiviikkona, että USA edellyttää Haagin huippukokouksessa jokaiselta sotilasliiton jäsenmaalta sitoutumista sotilasmenojen nostamiseen 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Whitakerin mukaan Donald Trumpin hallinto haluaa Haagissa jokaiselta jäsenmaalta sitoumuksen viidestä prosentista.
– Yhdysvallat odottaa jokaisen liittolaisen tekevän konkreettisia suunnitelmia, budjetteja, aikatauluja ja todennettavia asioita saavuttaakseen viiden prosentin tavoitteen ja kuroakseen umpeen kyvykkyysvajeet. Donald Trumpin johtajuuden ansiosta Haagissa pidettävä huippukokous on hetki, jolloin nämä sitoumukset lyödään lukkoon, Whitaker sanoi.
– Se ei tule olemaan pelkkä lupaus. Se tulee olemaan sitoumus. Jokaisen liittolaisen on sitouduttava investoimaan vähintään viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen ja turvallisuuteen alkaen tästä hetkestä, Whitaker vaati.
Whitakerin julkistama USA:n vaatimus tarkoittaa sitä, että NATO-mailla on vain kolme viikkoa aikaa sitoutua nostamaan puolustusmenonsa 5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Verkossa järjestettyyn lehdistötilaisuuteen osallistuneen Whitakerin mukaan tavoitteen saavuttamisella on kiire, koska ”NATOn vastustajat eivät jää odottelemaan liittokunnan toimia.”
Virallisesti päätös asiasta tehdään kolmen viikon kuluttua Haagin huippukokouksessa. Valkoinen talo on vahvistanut, että presidentti Trump osallistuu kokoukseen henkilökohtaisesti. Työväen antimilitaristit osallistuu huippukokouksen vastatapahtumiin Amsterdamissa, Haagissa ja Brysselissä.
Yhdysvaltojen puolustusministeri Pete Hegsethin mukaan sotilasliiton jäsenmaat olivat torstaina ”hyvin lähellä yksimielisyyttä” asiasta.
Sotilasmenot 11,4 miljardiin
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus päätti jo puoliväliriihessään huhtikuussa, että Suomen sotilasmenot nostetaan kolmeen prosenttiin bkt:sta vuoteen 2029 mennessä.
Sotilasmenoja kasvatetaan kolmella miljardilla eurolla 9,3 miljardiin vuonna 2029. Suomen valtion koko budjetin ennakoidaan olevan 92,1 miljardia euroa, josta sotilasmenojen osuus on kymmenen prosenttia.
Sotilasliiton pääsihteeri Mark Rutte on esittänyt jäsenmaille, että viisi prosenttia jakautuisi siten, että 3,5 prosenttia olisi ”kovia puolustusmenoja” eli sotilaallista maanpuolustusta ja 1,5 prosenttia ”puolustukseen liittyviä menoja”. Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) mukaan Suomi tukee NATOn pääsihteerin esitystä.
Mikäli NATOssa ”kovien puolustusmenojen” osuutta nostetaan 3,5 prosenttiin bkt:sta, tarkoittaa se sitä, että Suomen pitäisi kasvattaa omia sotilasmenojaan vielä 0,5 prosenttiyksiköllä vuoden 2029 tasosta. Valtiovarainministeriöstä arvioidaan, että se tarkoittaa yli 1,5 miljardia euroa.
Mikäli 3,5 prosentin tavoite pitäisi täyttää vuonna 2032, tarkoittaisi se Suomelle arviolta 11,4 miljardin euron sotilasmenoja. Suomi käyttäisi silloin sotilasmenoihin 4,1 miljardia euroa enemmän kuin kuluvana vuotena, valtiovarainministeriöstä kerrotaan. Luvuissa on huomioitu oletettu bkt:n kasvu.
NATOn vaatimuksessa on kyse siitä, että sotilasmenot pitäisi nostaa pysyvästi korkeammalle tasolle. Menoja ei siis pidemmän päälle voi kattaa velalla. Tarvittaisiin joko veronkorotuksia tai muiden julkisten menojen uusia tuntuvia leikkauksia.
Summilla voisi palkata kymmeniä tuhansia
Iltasanomien esittämien laskelmien mukaan 4,1 miljardilla voitaisiin palkata 30 000 hoitajaa, 20 000 varhaiskasvatuksen opettajaa ja lastenhoitajaa, 25 000 peruskoulun ja toisen asteen opettajaa sekä 15 000 kuraattoria, koulunkäynnin ohjaajaa ja muuta tukevaa henkilöstöä.
Vastaavasti 4,1 miljardilla voitaisiin lähes tuplata kaikki nykyiset työttömyystuet. Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea voitaisiin nostaa 1 600 euroon kuukaudessa ja keskimääräistä ansiosidonnaista päivärahaa 2 750 euroon kuukaudessa.
Suuren ranskalaissataman työläiset kieltäytyivät keskiviikkona lastaamasta Israeliin tarkoitettua konekiväärien varaosia sisältävää konttia sanoen, etteivät he osallistu Israelin hallituksen harjoittamaan kansanmurhaan.
Ranskan Golfe de Fosin satamatyöntekijöiden ammattiliitto CGT kertoo, että se oli saanut ilmoituksen suunnitellusta Eurolinksin (marseillelainen asealan yritys) lavojen kuljetuksesta kontilla 5. kesäkuuta Marseille-Fos-sataman kautta Israelin Haifan satamaan. 19 lavan lähetys sisälsi 14 tonnia osia konekivääreihin, joita Israelin armeija käyttää palestiinalaisväestön joukkomurhan jatkamiseen.
Kuljetus sisälsi miljoonittain osia, joilla vyösyöttöisten konetuliaseiden luodit pysyvät kiinni toisissaan.
– Rauhan puolesta, sotien lopettamisen puolesta maailmassa, kapitalistisesta riistosta vapaan yhteiskunnan puolesta, Golfe de Fosin satamatyöläiset kieltäytyvät käsittelemästä Israeliin tarkoitettuja sotilastarvikkeita.
– Toistamme sen yhä uudelleen: Golfe de Fosin satamatyöläiset eivät osallistu Israelin hallituksen järjestämään jatkuvaan kansanmurhaan. Kannatamme kansojen välistä rauhaa. Vastustamme kaikkia sotia.
Tapaus on jälleen uusi osoitus, että työväenluokalla on kyky, ellei täysin halvaannuttaa Israelin sotakoneistoa, ainakin pysäyttää sen ruokkiminen.
– Yksi asia on varma: ilman lännen aktiivista osallisuutta, ilman ammusten, aseiden, logististen välineiden, ohjusten ja polttoaineen jatkuvaa täydentämistä… Israel ei voisi käydä tätä totaalista ja terroristista sotaa, suhteetonta etnistä puhdistusta.
Fosin satamatyöläiset vaativat täydellistä boikottia Israelia vastaan, sekä diplomaattisten, taloudellisten ja sotilassuhteiden katkaisemista Ranskan ja Israelin välillä.
Kanadassa New Brunswickin provinssin työväenliitto kehottaa ammattiliittoja kieltäytymään käsittelemästä Israeliin suuntautuvia aselähetyksiä. Keskusjärjestön äskettäisessä kokouksessa Saint Johnin kaupungissa hyväksyttiin asevientikieltoa koskeva päätöslauselma postityöntekijöiden esityksestä.
Päätöslauselmassa kehotettiin paikallista ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöä julistamaan kaikki Israeliin suuntautuvat aselähetykset ”kuumaksi lastiksi”, mikä viittaa tavaroihin, joita ammattiliittoon kuuluvat työläiset kieltäytyvät käsittelemästä solidaarisuuden periaatteiden mukaisesti.
New Brunswickin työväenliitto on provinssin suurin keskusjärjestö, joka edustaa noin 40 000 jäsentä yksityisen ja julkisen sektorin ammattiliitoista.
– Työläisinä uskon, että meillä on todellakin mahdollisuus pitää pomoja ja hallituksiamme vastuullisina tavalla, johon muut ihmiset eivät voi, sanoi Kevin Levangie, postinjakaja ja alueellinen ammattiliiton edustaja, joka on mukana Labour 4 Palestine -ryhmässä.
Hän esitteli päätöslauselman Kanadan postityöntekijöiden liiton puolesta.
Hän huomautti, että satamatyöntekijät sulkivat Saint Johnin sataman vuonna 1979 estääkseen raskaan veden kuljetuksen Argentiinan reaktoriin, jota tuolloin hallitsi sotilasdiktatuuri.
Vuonna 2003 he kieltäytyivät käsittelemästä Irakiin matkalla ollutta sotilasrahtia Yhdysvaltojen hyökkäyksen aikana. Ja viime aikoina satamatyöläiset kieltäytyivät ylittämästä lakkovahtilinjaa, joka vastusti kevyiden panssaroitujen ajoneuvojen lähetystä Saudi-Arabiaan Jemenin sodassa.
Päätöslauselmassa vaaditaan myös, että New Brunswickin työväenliitto ajaisi liittovaltion tasolla asevientikieltoa Israeliin, ”riippumatta siitä, ovatko ne suoria toimituksia vai kulkevatko ne kolmannen osapuolen kautta”.
Viime vuonna silloinen ulkoministeri Mélanie Joly sanoi, että liittovaltio kieltäisi Kanadassa valmistettujen aseiden käytön Israelin Gazan alueen pommituksissa.
Aktivistien mukaan porsaanreikä kuitenkin sallii viennin jatkumisen Yhdysvaltojen kautta, joka on ylivoimaisesti maailman suurin aseiden toimittaja Israelille.
Esimerkiksi maaliskuussa Project Ploughsharesin raportissa todettiin, että Quebecissä toimiva General Dynamicsin tytäryhtiö oli tehnyt sopimuksen 78,8 miljoonan dollarin arvosta tykistöaseiden tuottamisesta Yhdysvalloille, joista osa päätyi Israeliin.
New Brunswickin aktivistit ovat myös kiinnittäneet huomiota Monctonissa sijaitsevaan tehtaaseen, joka valmistaa osia Lockheed Martinin F-35-ohjelmaan.
Yhdysvaltalaisen sotilasjätin asiakkaisiin kuuluu Israelin ilmavoimat, joka on käyttänyt hävittäjiä Gazan kaistan pommituksissaan – erityisesti pudottaakseen 2 000 paunan pommeja niin kutsutulle ”turvavyöhykkeelle” Khan Younisissa viime vuonna, jolloin Amnesty Internationalin mukaan kuoli 90 palestiinalaista.
Postialan liiton CUPW:n edustaja Levangie sanoi, että on ”vaikea spekuloida”, kieltäytyvätkö ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kuljettamasta F-35-osia Monctonista.
Hän sanoi, että lopulta kyse on siitä, että ammattiyhdistysorganisaattorit keskustelevat työläisten kanssa siitä, ”miksi heidän pitäisi ottaa riski mahdollisista kurinpidollisista toimista työpaikalla suojellakseen ihmisiä toisessa osassa maailmaa, joihin kohdistuu kansanmurha”.
New Brunswickin työväenliitto kannatti aiemmin Israelia vastaan suunnattua boikotti-, irtisanomis- ja pakotekampanjaa palestiinalaisalueiden miehityksen ja sen vuoksi, mitä kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvailleet apartheid-järjestelmäksi.
Kanadan työväen kongressi, maan tärkein työväenjärjestö, on Labour 4 Palestine -liikkeen painostuksen kohteena jotta se julistaisi kaikki israelilaiset tavarat ja palvelut ”kuumaksi lastiksi” ja kampanjoisi asevientikiellon puolesta.
Euroopan unioni ilmoitti maaliskuussa suunnitelmistaan lisätä sotilaallisia menojaan 800 miljardilla eurolla, julkistaen ReArm Europe -suunnitelman. Aloitetta vastaan on noussut yli tuhannen kansalaisjärjestön Stop ReArm Europe -kampanja.
Työväen antimilitaristit on yksi Stop ReArm Europe -aloitetta tukevista järjestöistä.
– Vastustamme EU:n suunnitelmia käyttää 800 miljardia euroa lisää aseisiin. Tämä on 800 miljardia euroa, joka on varastettu. Varastettu sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta, koulutuksesta, työväeltä, rauhanrakentamisesta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta. Siitä hyötyvät vain asevalmistajat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla, aloitteen alullepanijoiden puolelta todetaan.
– Se tekee sodasta todennäköisemmän ja tulevaisuudesta vähemmän turvallisen kaikille! Se luo lisää velkaa, lisää säästötoimia ja lisää rajoja. Se syventää rasismia. Se ruokkii ilmastonmuutosta. Emme tarvitse lisää aseita; meidän ei tarvitse valmistautua uusiin sotiin. Tarvitsemme täysin erilaisen suunnitelman: todellisen, sosiaalisen, ekologisen ja yhteisen turvallisuuden Euroopalle ja maailmalle.
Aloitteen verkkosivut voi löytää osoitteesta https://stoprearm.org/. Verkkosivuilla kutsutaan kaikenlaisia kansalaisjärjestöjä liittymään mukaan EU:n militarismin vastaiseen rintamaan.
Työväen antimilitaristien vuosikokouksen yhteydessä järjestetyssä opintotilaisuudessa Jari-Pekka Tamminen alusti pasifismista kriittisestä näkökulmasta.
Tamminen pohjasi tohtori Andreas Malmin teokseen Miten öljyputki räjäytetään (2021), joka sisältää pasifistisen toiminnan kritiikin. Se tiivistyy väitteeseen: ”Pasifismia ei ole ehkä koskaan ollut oikeasti olemassa. Se mitä on, on kyky tai kyvyttömyys tehdä eroa väkivallan eri muotojen välillä.”
Vaikka Malm kirjoittaa ensisijassa ympäristöliikkeen näkökulmasta, on valtavirran pasifismia syytä tarkastella kriittisesti myös rauhanliikkeen piirissä sekä taktisena, strategisena että moraalisena kysymyksenä.
Samalla arvioitiin Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen kirjaa Sodan pauloissa – Militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa militarismia lähestytään kriittisen militarismitutkimuksen näkökulmasta.
Työväen antimilitaristit on liittynyt osaksi kansainvälistä Resist NATO -liittoumaa. Verkosto järjestää vastatapahtumia Haagissa sotilasliiton huippukokouksen yhteydessä kesäkuussa.
Kesäkuussa 2025 sotilasliitto NATOn 76. huippukokous pidetään Haagissa, Alankomaissa. Alueellisten sotien ollessa käynnissä ympäri maailmaa, sotilasmenojen noustessa pilviin ja ihmisten toimeentulon heikentyessä tarve vastustaa NATOa ja taistella rauhan puolesta ei ole koskaan ollut suurempi.
– NATO toimii Yhdysvaltojen johtamana sotilaallisena liittoutumana, jolla on keskeinen rooli imperialistisissa sodissa, jotka ovat aiheuttaneet miljoonien kuoleman ja pakolaiseksi lähtemisen maailmanlaajuisesti. Sotilasliiton kumppanuudet, mukaan lukien Palestiinaa miehittävän Israelin sionistisen hallituksen kanssa, mahdollistavat edelleen järjestelmällisen väkivallan, kuten Israelin ihmisoikeusloukkaukset ja jatkuvan palestiinalaisten kansanmurhan, muistuttaa yhdistyksen puheenjohtaja Sippo Kähmi.
– Priorisoimalla militarisointia ja lisäämällä sotilasmenoja NATO heikentää globaalia vakautta, pahentaa eriarvoisuutta ja ohjaa resursseja pois tärkeistä julkisista palveluista. Tällä on vakava vaikutus Euroopassa asuviin, jotka kohtaavat valtavia julkisten palvelujen leikkauksia, nopeasti nousevaa inflaatiota ja massatyöttömyyttä.
Näistä syistä Työväen antimilitaristit on päättänyt liittyä osaksi Resist NATO -liittoumaa.
Luvassa mielenosoituksia ja vastahuippukokouksia
Lauantaina ja sunnuntaina 21.-22. kesäkuuta Haagissa järjestetään NATOn kokoontumisen vastahuippukokous ja mielenosoitus sotilasliittoa vastaan. Resist NATOn paikallisena yhteistyökummpanina toimii hollantilainen VeTO (Verzet tegen Oorlog) -verkosto.
Maanantaina 23. kesäkuuta Brysselissä järjestetään NATO-vastainen rauhankonferenssi ja muuta toimintaa.
Toistaiseksi on epäselvää, kuinka paljon vastatoimia pystytään järjestämään varsinaisen NATO-huippukokouksen aikaan Haagissa, sillä tilaisuus on äärimmäisten turvallisuustoimien suojaama ja käytännössä koko kaupunki on laitettu alueen ympäriltä kiinni kymmenien tuhansien poliisien toimesta. Työväen antimilitaristit seuraa tilannetta.
– Pyrimme osallistumaan kaikkiin mahdollisiin vastatoimiin, joita huippukokoukseen kohdistuu. Olemme mukana NATO-vastaisisissa mielenosoituksissa ja vastahuippukokouksissa sekä Alankomaissa että Belgiassa. Internationalismi on meille tärkeä periaate, ja juuri nyt on oikea aika syventää kansainvälistä yhteistyötä edistyksellisten antimilitarististen voimien välillä, Kähmi kertoo.
– Kutsumme mukaan myös muut suomalaiset rauhanjärjestöt. NATOn vastaisuus tulisi olla koko rauhanliikettä yhdistävä periaate.
Resist NATO 2025 -kampanjan yhdeksän yhtenäisyyskohtaa
Vastustamme NATOa Yhdysvaltain johtamana sotilaallisena liittoutumana, joka on tärkeä toimija imperialistisissa hyökkäys- ja sijaissodissa, sotilaallisessa miehityksessä ja ympäristön tuhoamisessa ja niitä seuraavissa ilmastokriiseissä, jotka johtavat miljoonien ihmisten kuolemaan ja pakolaisuuteen.
Vastustamme USA:n ja NATOn ekspansionistista strategiaa ja militarisoinnin tehostamista Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Euroopassa sekä Euroopan unionin jäsenmaiden hallitusten osallisuutta Yhdysvaltojen geopoliittisten ja taloudellisten etujen jatkamisessa alueella.
Vastustamme USA:n ja NATOn turvallisuusstrategiaa terrorismin vastaisten sotien, kapinanvastaisen taistelun, joukkovalvonnan ja ihmisten oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvien systemaattisten hyökkäysten muodossa, sekä heidän suoraa vastuutaan imperialistienvälisen kilpailun voimistumisesta.
Vastustamme NATOn roolia äärioikeistolaisten ja autoritaaristen hallitusten nousun mahdollistamisessa Euroopassa, jotka käyttävät militarisointia ja pelkovetoisia kertomuksia heikentääkseen kansalaisvapauksia, tukahduttaakseen toisinajattelua ja heikentääkseen demokraattisia oikeuksia.
Vastustamme NATOn yhteistyötä kolmansien maiden kanssa kumppanuusohjelmien, kuten Välimeren vuoropuhelun, rauhankumppanuuden, Istanbulin yhteistyöaloitteen ja muiden kehysten kautta, joihin kuuluvat hallitukset, kuten Israelin sionistinen hallitus, joissa on kirjattu järjestelmällistä väkivaltaa ja ihmnisoikeusloukkauksia, sekä kansanmurha.
Vastustamme NATOn pyrkimystä jatkuvasti kasvattaa sotilasmenoja, jotka asettavat sotatalouden etusijalle sosiaalipalvelujen sijaan ja pakottavat Euroopan hallitukset syventämään säästötoimia, mikä heikentää julkista terveydenhuoltoa, koulutusta, asumista, eläkkeitä ja työväenluokan hyvinvointia koko alueella.
Tuemme kansojen ja kansakuntien oikeutta itsemääräämisoikeuteen ja suvereniteettiin, heidän perusoikeuksiensa ja -vapauksiensa käyttöä sekä heidän oikeuttaan vastustaa imperialistista hyökkäystä.
Tuemme oikeudenmukaista rauhaa ratkaisemalla aseellisten konfliktien perimmäisiä syitä, kohdistamalla resursseja ei sotateollisuudelle vaan palvelemaan ja huolehtimaan ihmisten tarpeista.
Tuemme kansojen pyrkimyksiä puolustaa demokraattisia oikeuksiaan militarisoidun ja autoritaarisen politiikan aiheuttamien lisääntyvien vapautta, poliittisia oikeuksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan kohdistuvien hyökkäysten edessä.
Kirjoittajan mukaan on ongelmallista, että valtavirran vasemmistolainen puhe ei vie sotaa koskevaa analyysiä pidemmälle sen voivottelusta, että militarismi kaventaa demokratiaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa ”sota reaalimaailman materiaalisena ilmiönä on vasemmistolle ongelma – ja on ollut sitä jo pitkään.”
Alkajaisiksi tähän näkemykseen voi yhtyä. Moralisoinnin sijaan tarvitaan materialistista analyysiä, siis sodan materiaalisten taustojen analyysiä – vasemmistolaisittain luokka-analyysiä.
Tällaista kirjoittaja ei kuitenkaan tarjoa.
Sen sijaan hän esittää, että sota oli Karl Marxille ja sitä kautta marxilaisuudelle ”väärää tietoisuutta” joka pitää ”tiedostaa, kesyttää ja purkaa”. Hänen mukaansa marxilainen analyysi oli, että sodassa ”alistava luokkarakenteen jännite kanavoidaan yhteisön ulkopuolelle”.
Tämä ei vastaa ymmärrystäni Karl Marxin ja laajemmin marxilaisten kirjoittajien sota-analyyseistä.
Ensinnäkään marxilaisilla ei ole yhtä näkemystä sodasta yleensä – sen sijaan he tarkastelevat jokaista sotaa omana historiallisena ilmiönään ja esittävät kysymyksen: onko tämä sota taantumuksellinen – yhteiskunnallista kehitystä taaksepäin vievä – vai edistyksellinen, kuten esimerkiksi kansalliset vapautussodat kolonialismia vastaan olivat.
Kirjoittaja mainitsee Preussin-Ranskan sodan, jonka Karl Marx todella toivoi työväenluokkien kansainvälisen liiton pystyvän pysäyttämään. Tämä oli Marxin ja ensimmäisen internationaalin katsantokannassa taantumuksellinen sota – sota jossa työväenluokalla ei ollut mitään voitettavaa, vaan jossa se laitettiin ampumaan itseään, toisia työläistovereita rajan toisella puolella.
Toisekseen sota ei marxilaisille ole ensisijassa ”tietoisuuden” kysymys, väärän tai oikean, vaan on tehtävä materiaalinen analyysi sodan taustasyistä, joka erilaisia tietoisuuksia synnyttää. Porvarit ovat aina perustelleet sotiaan ”demokratian puolustamisella”, vaikka tosiasiallisesti taustalla ovat olleet taloudelliset intressit, markkina-alueet ja raaka-aineresurssit. Näin ollen sotia ei voida poistaa ”tietoisuuden” muuttamisella, vaan poistamalla se materiaalinen järjestelmä, joka tällaista kilpailua synnyttää – kapitalismi.
Seuraavaksi kirjoittaja mainitsee ensimmäisen maailmansodan, jossa toinen internationaali hajosi ”kansainvälisen työväenliikkeen sosialistien siirtyessä tukemaan omien maidensa sotaponnisteluita.” Kirjoittaja tarjoaa tähän syyksi ”nationalismin imun”.
On huomautettava, että kaikki sosialistit eivät suinkaan siirtyneet tukemaan omia porvarivaltioitaan sodassa. Oli periaatteellinen siipi sosialisteja, joita Euroopassa edustivat etunenässä Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg, jotka totesivat oikein ensimmäisen maailmansodan olevan taantumuksellinen, imperialistinen sota – jälleen sota jossa työväenluokalla ei ole kuin hävittävää. Venäjällä samaa analyysiä edustivat bolševikit. Sotaa vastustavat voimat kokoontuivat Sveitsissä Zimmerwaldin kokoukseen, ja niistä edistyksellisimmät muodostivat Zimmerwaldin vasemmiston.
Hajoamiseensa saakka kansainvälisen työväenliikkeen virallinen kanta oli edelleen marxilainen, työväenluokkien yhteistyö yli rajojen sodan lopettamiseksi. Sosiaalisovinistit, jotka menivät omien valtioidensa tueksi, ryhtyivät ”puolustamaan demokratiaa”, rikkoivat tätä yhdessä eri kokoontumisissa (Stuttgartin, Kööpenhaminan ja Baselin kongressit) sovittua kantaa vastaan. Aikalaistekstin tapahtumista voi lukea täältä.
Miksi näiden historian vaiheiden muistaminen on tärkeää? Koska nykyään elämme samankaltaisessa asetelmassa Euroopassa. Vastakkain ovat jälleen joukko porvarivaltioita, imperialistinen länsiblokki joka on järjestänyt asevoimansa omaksi sotilasliitokseen, ja taantumuksellinen Venäjän porvarivaltio liittolaisineen.
Sota näiden kahden välillä olisi mitä selvemmin sota, jossa työväenluokka tappaisi taas itseään – taantumuksellinen sota, jolla lisäksi olisi maailmanlopun ulottuvuus, ydinsodan potentiaali – yhteiskunnallisen kehityksen ei ainoastaan taannuttava, vaan kertakaikkiaan lopettava ja tuhoava potentiaali.
Venäjällä suuressa määrin juuri taantumuksellisen sodan vastaisen asenteensa vuoksi bolševikit pystyivät kumoamaan vanhan vallan ja perustamaan maailman ensimmäisen työväenvaltion. Tästä meitä muistuttaa tänään myös vankilassa Venäjällä viruva Boris Kagarlitski, tämän päivän sodan vastustaja. Vasemmisto voitti vallan olemalla periaatteellisesti omia porvarillisia sodan lietsojiaan vastaan, ei liittoutumalla porvaristonsa kanssa ”demokratian puolustamiseksi”.
* * *
Seuraavassa tekstin osiossa Tervonen jakaa nykyisen vasemmiston suhtautumistavat kahteen leiriin – liberaaleihin, jotka ovat huolissaan militarismin vaikutuksista demokratiaan ja hyvinvointiin, sekä ”tankieihin”, telaketjukommunistien perillisiin, jotka ovat jopa kehdanneet syyttää ”puolustusliitto” NATOa – nykyaikaisen läntisen imperialismin sotilaallista siipeä – Ukrainan tilanteesta.
Todenmukaisempi analyysi olisi, että suomalaisessa rauhanliikkeessä vaikuttivat todella historiallisesti sekä liberaalit että kommunistiset voimat, mutta jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta liberaalit voimat voittivat ja saavuttivat hegemonisen aseman vasemmiston rauhanpuheessa. Se, että sotilasliitto NATOa voidaan edelleen arvostella sen toiminnasta ei ole osoitus kommunistisuudesta vasemmistossa – tällaisen kritiikin voi tehdä myös liberaalilta pohjalta, jos omaa silmät tai korvat.
Pelkän liberalismin ohella saatetaan myös ajaa vanhasta muistista rauhanliikkeen Kylmän sodan aikaista ”rauhanpolitiikkaa”, joka nojaa ennen kaikkea YK:hon, ETYJ-yhteistyöhön, kansainväliseen oikeuteen ja sen mekanismeihin. Jotkut ovat jopa esittäneet sosialistisen vasemmiston tavoitteeksi kaikessa ajaa YK:n ylintä päätösvaltaa. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran enemmän täällä. Tämä ilmiö näkyy jopa Suomen marginaalisessa kommunistisessa liikkeessä – sekään ei ole nykyään kovin ”tankie”, tai liebknechtiläisen vallankumouksellinen, työväenluokkien kumouksellista antimilitarismia ajava, vaan ennen kaikkea vanhan liiton rauhanpolitiikan asiamies.
Eurooppalaisen parlamentaarisen vasemmiston rauhanretoriikka tänään todella on ”onttoa”, mutta ei siksi, että se olisi jonkin ”telaketjukommunistisuuden” ilmentymä vaan nimenomaan päinvastoin – siksi että se on liberaaliin pasifismiin ja vanhentuneeseen ”rauhanpolitiikan” muistoon itsensä pohjaavaa. Siltä puuttuu vallankumouksellinen sosialistinen eetos – marxilaisuus.
* * *
Luokka-analyysin poissaolon lisäksi toinen loistava puute tekstissä on länsimaisen imperialismin häivyttäminen kokonaan olemattomaksi ilmiöksi. Ehkä parhaiten tämä näkyy kohdassa, jossa yritetään perustella Ukrainan sodan ja Palestiinan kansanmurhan olevan itse asiassa jotenkin toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä sitä kautta, että Netanjahu ja Putin ovat liittolaisia! Mikä uskomaton historian käännös päälaelleen.
Kuka tosiasiassa on ollut Netanjahun ja hänen edeltäjiensä liittolainen Israelin valtion harjoittamassa kansanmurhassa, joka on jatkunut vähintään vuodesta 1948? Iso-Britannia, Euroopan unioni, ja tänään ennen kaikkea Amerikan Yhdysvallat. Palestiinan kansaa on murhattu nyt 600 päivää ”demokraattisen lännen” täydellä taloudellisella, sotilaallisella ja poliittisella tuella. Tästä kirjoittaja ei osaa sanoa sanaakaan, päinvastoin, hän kääntää puheen ”demokratian puolustamiseen” Venäjältä ja Kiinalta, jotka kaiken muun pahuutensa lisäksi pohjaavat fossiilitalouteen!
Tämä olisi naurettavaa, ellei se varmasti menisi joillekin läpi kuin veitsi voihin. Länsimainen imperialismiko ei pohjaa fossiilitalouteen? Puolustaako Donald Trumpin johtama länsiliittouma todella ”demokratiaa”, sitä samaa demokratiaa jota vasemmiston tulisi puolustaa? Tällainen maailmankuva on kaikessa ideologisessa sokeudessaan absurdi.
Tätä ideologisuutta alleviivaa myös kirjoittajan tekstiinsä kaivama lainaus Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiltä: ”vapauden on oltava paremmin aseistautunut kuin tyrannian.”
Hienoa! Pääsemme puhumaan Zelenskyin hallinnosta, joka on lakkauttanut maansa vasemmiston samalla kun tekee yhteistyötä äärioikeiston kanssa, sortaa ammattiyhdistysliikettä, vangitsee sodanvastustajia, ei sotatilaan nojaten pidä vaaleja, ja jonka asiamiehet päivittäin kaappaavat sotaan haluttomiaukrainalaismiehiä kaduilta, pahoinpitelevät heitä, ja pakottavat rintamalle. Tämäkö on vasemmiston käsitys ”vapaudesta” ja ”ei-tyranniasta”, jota Tervonen esittää jonkinlaiseksi esimerkiksi? Mieletöntä. Vasemmistolaisuuden kanssa tällä ei ole minkäänlaista tekemistä.
Ukrainan sota on mitä suurimmassa määrin taantumuksellinen sota – jälleen sota, jossa työväenluokkaiset ihmiset pakotetaan ampumaan toisiaan, taantumuksellisten johtajiensa ja hallitsevien luokkiensa puolesta. Se ei tarkoita Venäjän hyökkäyksen ymmärtämistä tai tukemista – se tarkoittaa, että tarvitaan vallankumouksellista defeatismia. (Olivatko Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg tankieita?)
* * *
Lopuksi kirjoittaja sotkee Li Anderssonintavoin ”antifasismin” käsitteen mukaan sotapolitiikkansa puolusteluun.
Hänen mukaansa ”[k]aikkialle tunkeva turvallisuuspuhe on käännettävissä vihreäksi ja vasemmistolaiseksi argumentiksi.” Esimerkkinä hän mainitsee sen, että ”vuodesta 2022 lähtien Eurooppa on luopunut merkittävässä määrin venäläisistä fossiilienergiasta”! Se jää tietenkin sanomatta, että samalla on ryhdytty ostamaan fossiilista energiaa Yhdysvalloista. Se on tietysti parempaa, demokraattista, läntistä fossiilista energiaa, joten asiaa on turha mainita.
Tosiasiassa kasvava militarismi on suurin yksittäinen uhka kaikelle, mitä voidaan pitää ”vihreänä” politiikkana – sen alkuperäisessä merkityksessä. Aiheesta on kirjoitettu ja sitä on tutkittu niin paljon, että kaikkia argumentteja on turha toistaa tässä. Planeettamme puolustaminen ja nykyvasemmistolaisten hokema ”kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” edellyttää väistämättä demilitarisaatiota – ja tässä ”demokraattinen” länsi suurimpana sotavarustelijana on kiistatta suurin päästöjen lähde. Tietämättöminkin ihminen ymmärtänee intuitiivisesti, etteivät panssarivaunut ja hävittäjäkoneet tupruttele ilmoille keijukaispölyä vaan ilmastonmuutosta kiihdyttäviä pakokaasuja.
Samoin militarismi on uhka kaikelle, mitä ”vasemmistolaisuus” pitää sisällään – tai sen tulisi pitää. Militaristinen ulkopolitiikka Jussi Halla-ahonlinjoilla ei ole ”antifasistista” vaan, jos sanalla on mitään merkitystä, mitä suurimmassa määrin ”autoritaarista”. Vasemmisto ei koskaan voi pärjätä olemalla parempi militaristi kuin oikeisto, sillä porvarivaltion militarismi nojaa porvariston luokkavaltaan – ja toisaalta pönkittää sitä.
Sen sijaan vasemmistolla on niin halutessaan aarrearkullinen antimilitaristisia näkökulmia vanhassa työväen perinteessä, joka nykyimperialismin aikakaudella ja työväenvaltioiden laajasti puuttuessa on taas ajankohtainen. Tälle sivulle olemme koonneet runsaasti materiaaleja sekä historiallisesta liikkeestä että tämän päivän toiminnasta.
Toivon, että jokainen joka vilpittömästi miettii kysymystä siitä, miten vasemmiston tulisi suhtautua sotaan ja rauhaan, tutustuisi jo esitettyihin vastauksiin sen sijaan, että Kansan Uutisten tavoin toimii yksisilmäisenä ja historiattomana ”länsimaailman” propagandistina – ja kaiken jälkeen jättää kuitenkin varsinaisen kysymyksen auki lukijalle.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.