Hollannin Utrechtissa antimilitaristiset aktivistit estivät tiistaina pääsyn Kromhout Kazernen sotilastukikohdalle, kun alueella aiottiin järjestää asemessut. Aktio onnistui estämään tapahtuman.
24. syyskuuta Utrecth4Palestine-aktivistiryhmä asettui blokkaamaan Kromhout Kazernen sotilastukikohdan sisäänkäyntejä Utrechtissa häiritäkseen tapahtumaa, jota organisoivat aseteollisuuden lobbausryhmä Netherlands Industries for Defence & Security (NIDV) ja Commando Materieel en IT (COMMIT) -niminen sotilasyksikkö.
”Lopettakaa asekauppa Israelin kanssa! Lopettakaa kansanmurhan rahoitus!” luki tukikohdan aitaan kiinnitetyssä banderollissa. Banderollin viereen kiinnitettiin myös Palestiinan lippu.
– Sotilasteollisen kompleksin ja asekaupan Israelin kanssa ei ole tarkoitus ”pitää meitä turvassa”, vaan suojella yhden prosentin varallisuutta ja valtaa, aktivistit kommentoivat.
– Emme lepää ennen kuin oikeutta ja vapautta on kaikille.
And now the head of the base is announcing on television that the meeting has been cancelled. Mission accomplished pic.twitter.com/CTiyNGyLlb
Turkissa osoitetaan jo kolmatta viikkoa mieltä sotilasliitto NATOa ja imperialismia vastaan. Sunnuntaina 15. syyskuuta alkanut monipäiväinen marssi on kulkenut kaupungista toiseen levittäen vastarinnan henkeä ja tietoa NATOn rikoksista.
Mielenosoitusten takana on eri puolueiden parlamentaarikoista koostuva Turkin kansanedustajain edustajakokous THTM. Marssit alkoivat Istanbulin Kartalista sunnuntaina 15. syyskuuta ja päätyvät lopulta NATOn tukikohdalle Incirlikissa Adanassa 28. syyskuuta.
Viime viikonloppuna mielenosoittajat olivat päässeet Sincaniin. Perjantaina Nazım Hikmetin kulttuurikeskuksessa avattiin NATO-vastainen näyttely ja lauantaina Tuzluçayırissa Mamakin naapurustossa järjestettiin mielenosoitus, jossa NATOn mukaan nimetty katu nimettiin symbolisesti uudelleen ”Itsenäisyyden kaduksi”.
🔴 Kartal’dan İncirlik’e başlattığımız yürüyüşün dördüncü gününde Eskişehir’deydik.
NATO bir suç örgütüdür diyen yurtseverlerle birlikte NATO’yu memleketten göndermek için yürüyoruz. Sırada Ankara var. Haydi #görevepic.twitter.com/vHMWwBMGVb
Marssin aikana huudettiin iskulauseita, kuten ”Murhaaja Israel, yhteistyökumppani AKP”, ”Murhaaja NATO, poistu maastamme” ja ”Älä kumarra, suojele maata”. Mamakin asukkaat tervehtivät marssijia aplodeilla ja vihellyksellä ikkunoistaan. Koko marssin ajan innostus kasvoi, kun monet naapuruston asukkaat liittyivät marssijoihin.
Marssin jälkeen puhunut THTM:n johtokunnan jäsen Erhan Nalçacı ilmaisi kritiikkinsä NATOn mukaan nimettyä katua kohtaan.
– Haluaisitko, että naapurustosi läpi kulkeva tie nimettäisiin pätevän huijarin mukaan? NATO on kirjaimellisesti pätevä huijari. Se tuli Turkkiin sanoen kehittävänsä tätä maata, auttamaan teitä, suojelemaan teitä. Mutta se ei suojellut eikä kehittänyt Turkkia; päinvastoin, se otti kaiken sen poliittisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden ja teki tästä maasta kyvyttömän liikkumaan.
– Entä haluaisitko, että naapurustosi läpi kulkeva tie nimettäisiin sarjamurhaajan mukaan?
– NATO on sarjamurhaaja. NATO on vastuussa kaikista intellektuelleista, jotka on tapettu 1960-luvun jälkeen, kaikista verilöylyistä, Maraşin verilöylystä ja Sivasin verilöylystä.
– Haluaisitko, että naapurustosi läpi kulkeva tie nimettäisiin joukkomurhaajan mukaan? Pitäisikö tämän tien nimi olla esimerkiksi ”Netanjahu-tie” vai ”Israelin ystävien tie”? NATOn tie on sama kuin nämä.
– Haluaisitko naapurustosi läpi kulkevan tien nimen ”USA:n imperialismin tieksi”? NATO on yhtä kuin USA:n imperialismi. Samoin et haluaisi naapurustosi läpi kulkevan tien nimen olevan ”ydinpommitie”. NATO on näitä kaikkia.
Mamak’ta yurtseverler bağımsızlık için yürüdü. NATO’nun adını da üslerini de askerlerini de güzel ülkemizden defedeceğiz. Natoyolu’nun adı Bağımsızlık Yolu olacak! #görevepic.twitter.com/4YqLHtpCis
THTM:n edustaja Engin Özkan ilmaisi vaatimuksensa seuraavasti:
– NATOsta eroaminen, Turkin asevoimien velvoitteiden lopettaminen NATOn piirissä, NATO-henkilöstön karkottaminen Turkista, maamme ydinaseriisunta, NATO-kadun nimen muuttaminen Itsenäisyyden kaduksi.
Puheiden jälkeen poltettiin NATOn lippu, jota seurasivat apolodit ja ”Tappaja NATO” -laulut. Kansalaiset ripustivat ”Itsenäisyyskatu” -kyltin NATO-kyltin sijaan tienviittaan ja päättivät mielenosoituksensa iskulauseisiin.
Kansan on järjestäydyttävä
Sunnuntaina mielenosoittajat olivat Kuğuluparkissa.
Ankara’da yüzlerce yurttaş NATO’ya karşı yürüyoruz çağrımıza ses verdi. Sokaklar ‘NATO defol’ sloganıyla inledi.
THTM:n jäsen ja Pir Sultan Abdal -kulttuuriyhdistyksen entinen puheenjohtaja Ali Balkız sanoi tapahtumassa pidetyssä puheenvuorossaan THTM:n polun olevan kaikkien Turkin sodan vastustajien polku, uutisoi soL-lehti.
Korostaen, että NATO on liitto, joka on perustettu sotaa, ei rauhaa varten, Balkız totesi, että Turkin liittyminen NATOon Menderesin hallituksen toimesta on maksanut maalle kovan hinnan.
Kysyen, mitä Turkin armeija teki Libyassa, Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaukasuksella, Balkız totesi, että Mustafa Kemal Atatürkin periaate ”rauha kotona, rauha maailmassa” oli kehittynyt ”sodaksi kotona, sodaksi maailmassa”.
Todeten, että THTM:n polun tulisi olla kaikkien kommunistien, sosialistien, sosiaalidemokraattien ja niiden, jotka vastustavat sotaa, shariaa ja kiihkoilijoita Turkissa, Balkız päätti sanansa kehotuksella laajentaa taistelua.
NATO’ya ve emperyalist savaşa karşı Kartal’dan İncirlik’e başlattığımız yürüyüşün sekizinci gününde “Katil NATO” sesi Ankara sokaklarını inletti!
Kuğulupark’ta Grup Günyüzü’nün şarkıları ve konuşmalar ardından bugünkü yüryüşümüz sona erdi. Yarın temsilcilerimizi Konya’ya… pic.twitter.com/uT53X9y976
THTM:n johtokunnan jäsen Aydemir Güler korosti, että marssiminen ei alkanut Istanbulista, vaan taistelulla rauhan ja itsenäisyyden puolesta on pitkä historia.
– Olemme vaeltaneet vuodesta 1919. Kun Turkkia vietiin NATOoon ja köyhien lapsiamme lähetettiin Koreaan kuolemaan, me marssimme ja jaoimme sodanvastaisia lehtiä. Vuonna 1968 marssimme Samsunista Ankaraan itsenäisen maan puolesta. Vuonna 1970, kun NATO oli toteuttanut vallankaappauksen Chilessä ja valmistautui vallankaappaukseen Turkissa, meillä oli vaikeuksia rauhanyhdistyksenä.
– Emme hyväksyneet syyskuun 12. päivän vallankaappausta, joka teki Turkista NATOn palvelijan. Nousimme työväenluokkana, aloitimme kevään mielenosoituksilla ja olemme marssineet siitä alkaen.
Güler huomautti, että kun hallitseva luokka ja pomot väittävät, että Turkki tarvitsee NATOa, tavalliset ihmiset sanovat juuri päinvastoin, ja korosti järjestäytymisen tärkeyttä.
– Jos sanomme jollekin: ”Meidän tarvitse lähteä NATOta”, heidän silmänsä kirkastuvat ja he alkavat taputtaa. Turkin pomot ja hallitsevat voimat ovat NATOn kannattajia, mutta Turkin massat, miljoonat, tietävät, ettei NATOlta ja imperialisteilta tule mitään hyvää.
– Jos kourallinen NATOn rakastajia hallitsee maailmaa, he saavat voimansa jostain muualta: He ovat järjestäytyneitä. Ihmiset ovat järjestäytymättömiä. Kuljemme kohti organisaation luomista, järjestäytyneen maan luomista.
– Me marssimme kohti Incirlikiä, se on totta, mutta kun olemme Incirlikissä, emme lähesty Incirlikin sotilastukikohdan fyysistä rakennetta, vaan meidän on lähestyttävä kansamme organisaatiota, sitä hetkeä, kun meistä tulee järjestäytynyt maa.
– Onko Turkin mahdollista erota NATOsta? Güler kysyi huomauttaen Anatoliaan liittyvän sodan vaarasta jatkoi sanojaan seuraavasti:
– Tämä on mahdollista vuonna 2024. Katso tulta Mustanmeren pohjoisosassa. Tuo tuli on meidän tulemme, se tuli on Anatolian tuli, se on tuli, josta kipinä voi hypätä milloin tahansa, ja kaikki näkevät sen. NATOn ydinpommit ovat maassamme. Turkin kansa voi erota NATOsta, koska se tietää mitä haluaa ja näkee vaaran.
Güler totesi myös, että ainoa tapa katkaista suhteet Israeliin on erota NATOsta, sillä Israeli saa sotilasliitolta voimaa.
– Jos Israel ei olisi saanut legitimiteettiään NATOlta, se ei voisi julistaa sotaa Libanonille tai jatkaa kansanmurhaa Palestiinassa.
Kokoontuminen Kuğuluparkissa päättyi lauluihin, pillien soittoon ja iskulauseisiin.
Istanbulista alkanut marssi NATOa ja imperialismia vastaan kulkee Ankaran, sitten Konyan, Konya Ereğlin, Niğde Ulukışlan, Mersinin ja Mersin Tarsuksen läpi ja päättyy lopulta Incirlikin sotilastukikohdalle tulevana lauantaina 28. syyskuuta.
YK:n kansainvälisen rauhanpäivän kunniaksi tuhannet ihmiset marssivat Itävallan pääkaupungin Wienin kaduilla vaatien välitöntä ja oikeudenmukaista rauhaa Ukrainaan, Libanoniin ja Palestiinaan. Mielenosoitus painotti Itävallan roolia puolueettomana maana ja vastusti NATO-yhteistyötä.
Suuri yhteenliittymä rauhanjärjestöjä, mukaanlukien Palestiinan solidaarisuusliike Itävallassa, liittyi lauantaina 21. syyskuuta protestiin, jonka oli kutsunut koolle ”Äänet puolueettomuuden puolesta” -ryhmä tunnuksella ”Yhdessä rauhan, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta”. Mielenosoitus tapahtui viikkoa ennen Itävallan parlamenttivaaleja.
– Ukrainan sota ja Lähi-idän vastakkainasettelu on nähtävä uusien blokkien muodostumisen kontekstissa, dynaamisena uuden lännen ja idän välisen konfliktin ja asevarustelun jyrkän lisääntymisen taustalla. Molemmissa konflikteissa on potentiaalia ydinsodaksi eskaloitumiseen, sanoi järjestäjä David StockingerJunge Welt -lehdelle.
Tapahtuman järjestänyt allianssi vaatii militarisoinnin ja NATO-yhteistyön lopettamista. Itävalta ei ole transatlanttisen sotilasliiton jäsen, mutta hallitus tukee sotatoimia Ukrainassa ja Palestiinassa.
– Hallituksen toiminta on vaarallista diletantismia, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Sen sijaan, että käyttäisimme Itävallan roolia Euroopassa älykkäästi esimerkiksi asettumalla välittäjäksi, maana Euroopan sydämessä, jossa vastakkaiset osapuolet voivat tavata rauhanneuvotteluissa neutraalilta pohjalta, valtionpäämiesten lausunnot osoittavat sokeaa tottelevaisuutta EU:lle, NATOlle ja Yhdysvalloille, sanoi Isabella Lichtenegger, yksi mielenosoituksen järjestäjistä.
Mielenosoitus vastusti Itävallan suunnittelemia laajoja aseinvestointeja, kuten ”Sky Shield” -hanketta ja uusien tankkien ostoja. Pelkät lisämenot vuoteen 2027 asti on 16 miljardia euroa, joka vastaa noin kahta kolmasosaa Itävallan vuotuisista koulutusmenoista.
Puolueettomuus on edellisten maailmansotien perua
– Vaikka Itävalta on puolueeton maa kansainvälisen lain ja oman perustuslakinsa perusteella, eikä se siksi voi olla suoraan mukana asetoimituksissa, maamme on vahvasti mukana poliittisesti ja taloudellisesti EU:n kautta. Tämä koskee Itävallan alueen kautta kulkevia asetoimituksia tai NATOn joukkokuljetuksia, jotka – ei vain Ukrainan sodan kärjistymisen jälkeen – toteutetaan Itävallan sotilaallisen infrastruktuurin avulla, David Stockinger jatkaa.
– Poliittisella tasolla itävaltalaiset EU-parlamentin jäsenet kannattavat aseistuksen ja sodankäynnin lisäämistä koskevia päätöslauselmia sen sijaan, että he puhuisivat de-eskaloinnin ja diplomatian puolesta.
– Liittoumamme vastustaa Itävallan lähentymistä edelleen NATOon sekä maamme osallistumista EU:n militarisointiin, joka nyt kiihtyy. Viimeisten 30 vuoden aikana Itävalta on asteittain integroitunut NATOon ja EU:n militarisointiin. NATOn rauhankumppanuuden kautta, osallistumalla EU:n ”strategiseen kompassiin” ja Pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön Pescoon sekä osallistumalla EU:n nopean toiminnan joukkoihin, päätyen Itävallan turvallisuusstrategiaan, jota ei ole vielä hyväksytty ja jossa esitetään ”yhteistyömahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä NATO-kumppanimme kanssa.”
Puolueettomuuspolitiikka Itävallassa on kahden tuhoisan maailmansodan ja natsistisen fasismin seurausta, Stockinger muistuttaa.
– Se on toisen tasavaltamme pilari. Vakavasti harjoitettu puolueettomuus yhdessä aktiivisen rauhanpolitiikan kanssa on paras panos, jonka pieni valtio voi antaa yhteistyökykyiseen tasapainon ja rinnakkaiselon maailmanjärjestykseen. Mutta se tarkoittaa, että puolueettomuutta on elettävä reaalipolitiikassa ja täytyy välttää osallistumista poliittis-sotilaalliseen blokkiajatteluun, jotta se otetaan vakavasti.
– 70–80 prosenttia väestöstä on puolueettomuuden takana, ja suuri enemmistö kannattaa tulitaukoa ja rauhaa.
Rauhanliike elää Itävallassa
Wienin mielenosoituksessa käytettiin paljon puheenvuoroja. Puhujien joukossa oli aktivisteja ja vaaleilla valittuja edustajia esimerkiksi Itävallan kommunistisesta puolueesta. Puhujina oli myös useita vaaliehdokkaita vastaperustetulta Gaza-listalta, joka vaatii välitöntä tulitaukoa Gazaan.
Puhujat arvostelivat Euroopan unionin imperialistista luonnetta. Kaksi päivää sitten Euroopan parlamentti teki päätöksen, jossa vaaditaan Yhdysvaltoja ja Saksaa toimittamaan laajan valikoiman ohjuksia Ukrainaan Venäjälle suuntautuvia suoria hyökkäyksiä vastaan.
Suurin osa vasemmiston GUE/NGL-ryhmän jäsenistä äänesti tätä sotaa kiihdyttävää militaristista päätöslauselmaa vastaan ja pienempi osa äänesti tyhjää. Muutamat GUE/NGL:n edustajat asettuivat kuitenkin sodan puolelle. Heidän joukossaan olivat kaikki Suomen Vasemmistoliiton kolme MEPiä; Andersson, Kyllönen ja Saramo.
Mielenosoituksen keskiössä oli myös Israelin hyökkäys Gazaa ja Libanonia vastaan.
– Olemme täällä tukemassa Palestiinan kansan vuoksi ja protestoimassa heitä vastaan käytyä sotaa. Selvästi miehitysvalta yrittää laajentaa sotaa ja hukuttaa koko alueen isompaan konfliktiin. Siksi olemme todella täällä sanoaksemme, että nyt riittää, sanoi Amir Horr paikallisesta Palestiina-komiteasta.
Järjestäjien mukaan mielenosoitus oli selvä merkki siitä, että sodanvastainen liike elää Itävallaassa. Seuraava mielenosoitus aiotaan pitää 26. lokakuuta, kun Itävallassa vietetään kansallispäivää.
Japanissa opiskelijat ja työläiset ovat viikonlopun aikana osoittaneet mieltä sotaa ja Yokosukan laivastotukikohtaa vastaan, Yhdysvaltain laivaston kerrottua sotasuunnitelmistaan Kiinaa kohtaan.
Lauantaina 21. syyskuuta vallankumouksellinen opiskelijaliike Zengakuren järjesti sodanvastainen mielenosoituksen Oimachissa. Mielenosoittajien kylteissä luki mm. ”Murskataan NATO, ydinaseliittouma.”
Myös Shizuokan kaupungissa järjestettiin lauantaina sodanvastainen mielenosoitus, jota järjestämässä oli Shizuokan prefektuurin taisteleva ammattiliitto.
Sunnuntaina 22. syyskuuta mielenosoitukset jatkuivat Yokosukan kaupungissa Kanagawan prefektuurissa tunnuksella ”Meidän ei koskaan tule sallia Yhdysvaltain-Japanin sotaa Kiinaa vastaan”.
Yhdysvaltain laivasto julkisti aiemmin keskiviikkona 18. syyskuuta uudet suuntaviivansa Sail Plan 2024 -ohjelmassa, jossa todetaan, että laivasto valmistautuu ”sodan mahdollisuuteen” Kiinan kanssa vuoteen 2027 mennessä ja pyrkii parantamaan Yhdysvaltojen ”pitkän aikavälin ylivoimaa”.
Yokosukan aukiolla kokoontuneessa mielenosoituksessa vastustettiin ydinsotaa, Yhdysvaltain Yokosukan laivastotukikohtaa, ydinkäyttöisen lentotukialuksen USS George Washingtonin sijoittamista alueen satamaan sekä Tomahawk-risteilyohjusten sijoittamista MSDF-aluksille. Myös yhdysvaltalaisten sotilaiden käyminen naisten kimppuun Okinawassa sai osakseen kritiikkiä.
Vallankumouksellisen opiskelijaliikkeen Zengakurenin puheenjohtaja Hiro Yajima käytti tapahtumassa puheenvuoron, kuten myös herra Horaguchi sotaa ja perustuslakimuutosta vastustavasta Grand March -liikkeestä sekä Asako Miyamoto Kishidan sotilaallisen lentokentän laajentamista vastustavasta liikkeestä.
Eräs osallistuja oli tuonut mukanaan Palestiinan lipun, josta on tullut vastarinnan ja kamppailun symboli maailmanlaajuisesti.
Yokosukan kokoontumisen jälkeen mielenosoituksen oli määrä jatkua Yhdysvaltain laivastotukikohdan luona. Commander Fleet Activities Yokosuka (CFAY) on Yhdysvaltojen suurin merentakainen laivastotukikohta maailmassa ja sitä pidetään yhtenä strategisesti tärkeimmistä tukikohdista Yhdysvaltain asevoimille.
Kun väki yritti siirtyä kokouspaikalta tukikohdalle, Kanagawan prefektuurin poliisi ryhtyi yhtäkkiä mielivaltaisesti estämään mielenosoittajien liikkeitä jalkakäytävällä.
Mielenosoittajien onnistui murtautua estolinjan läpi Shioirin aseman edessä, ja koko joukko ihmisiä ryntäsi eteenpäin kohti Yhdysvaltain sotilastukikohdan portteja ilmaisemaan vastalauseensa. Useita yhdysvaltalaisia sotilaita kivääreineen ilmestyi portille tukikohtaa vartioimaan.
Yli 15 000 mielenosoittajaa marssi Liverpoolissa työväenpuolueen puoluekokoukselle vaatien pääministeri Keir Starmerilta tekoja Palestiinan kansanmurhaa vastaan, kuten täyttä asevientikieltoa Israeliin.
19. valtakunnallinen marssi Palestiinan puolesta alkoi lauantaina keskipäivällä lähellä Lime Streetin rautatieasemaa ja päättyi lähelle King’s Dockia, jossa pääministeri Starmerin puolue kokoontuu tänä viikonloppuna.
Kyseessä oli ensimmäinen Lontoon ulkopuolella järjestettävä valtakunnallinen pro-Palestiina-marssi Britanniassa.
Palestiinan solidaarisuuskampanjan (PSC) johtaja Ben Jamal kommentoi Guardian-lehdelle, että mielenosoittajat vaativat välitöntä asevientikieltoa. Aiemmin tässä kuussa ilmoitettuja asevientilupien osittaisia keskeyttämisiä hän kuvaili riittämättömiksi.
– Työväenpuolueen hallitus tietää, että Israel tekee rikoksia Gazassa ja Länsirannalla. Mutta sen sijaan, että se noudattaisi kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, se pyrkii edelleen suojelemaan Israelia vastuulta.
PSC:n lisäksi mielenosoituksen järjestäjiin kuuluivat organisaatiot kuten Stop the War, Campaign for Nuclear Disarmament, Muslim Association of Britain, Friends of Al-Aqsa ja Palestinian Forum Iso-Britanniassa.
Jatkuvat marssit alkoivat Lontoossa Israelin hyökättyä Gazaan. Alueen terveysviranomaisten mukaan tähän mennessä on kuollut arviolta 41 000 ihmistä, joista suurin osa on siviilejä. Järjestäjien mukaan aselepopäivän suurimpaan marssiin osallistui jopa 800 000 ihmistä.
PSC-kampanja sanoi, että työväenpuolueen paikallisosastot ja ammattiliitot ovat tukeneet sitä yrityksissä varmistaa Palestiinaa koskevan esityksen tulevan käsittelyyn sunnuntaina alkavassa puoluekokouksessa. Esitykset, joissa vaaditaan kansainvälisen oikeuden noudattamista ja Israelin aseviennin täydellistä lopettamista, ovat konferenssin asialistalla, mutta vielä ei ole päätetty, keskustellaanko niistä.
PSC sanoi olevansa huolissaan ”puolueen johtoon liittyvistä ryhmittymistä, jotka yrittävät työntää esitykset pois esityslistalta välttääkseen hämmennystä hallitukselle ja välttääkseen keskusteluja, jotka arvostelevat Israelin toimia tai vaativat hallitukselta Israelin saattamista vastuuseen”.
Konferenssissa on järjestetty oheistapaamisia, mutta PSC:n mukaan kampanja ei ollut edes saanut käyttää sanoja ”kansanmurha” tai ”apartheid” tapahtumien kuvauksissa puoluekonferenssin virallisessa oppaassa.
– Laajempi työväenliike, kuten TUC:n äskettäisessä kongressissaan yksimielisesti hyväksymä esitys osoittaa, vaatii toimia Israelin saattamiseksi vastuuseen, mukaan lukien täydellinen asevientikielto, Jamal sanoi.
– Mielipidemittaukset osoittavat, että työväenpuolueen jäsenet ja suuri yleisö tukevat näitä vaatimuksia. Tämä on moraalinen testi Keir Starmerille ja työväenpuolueen johtajille. Heidän täytyy puolustaa kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanoa ja asettua rohkeasti niitä vastaan, jotka horjuttavat sitä, olivatpa he keitä tahansa.
Palestiinan yleinen ammattijärjestöjen liitto (PGFTU) on julkaissut uuden lausunnon vastarinnan täyttäessä vuoden Palestiinan kansanmurhaa vastaan.
PGFTU kehottaa globaalia työväenliikettä seisomaan laajassa ja painokkaassa solidaarisuuskampanjassa Gazan kansan kanssa. Keskusjärjestö ilmaisee tukensa satamatyöläisten ammattiliitoille Afrikassa, Euroopassa ja muissa satamissa niiden toimissa pysäyttääkseen asevirran ja katkaistakseen rahoitusverkostot, jotka tukevat Palestiinan kansan pommituksia.
– Pyydämme teitä kieltäytymään käsittelemästä sotilaslähetyksiä Israeliin kaikkien sotilasalusten ja logistiikkayritysten, erityisesti Maerskin ja ZIM:n kautta, PGFTU jatkaa.
Palestiinan nuorisoliike PYM ja kansainvälinen palestiinalaisten diasporajärjestö ovat jo kesäkuussa käynnistäneet kampanjan, joka kohdistuu erityisesti Maerskiin sen keskeisen roolin vuoksi Israeliin suuntautuvassa asevirrassa. Kampanja, jonka nimi on ”Naamio pois Maerskilta” (”Mask off Maersk”), on käynnistänyt toimia ympäri maailmaa.
Julkaisemme tässä Palestiinan yleisen ammattijärjestöjen liiton vetoomuksen kokonaisuudessaan.
PGFTU:n vetoomus maailman ay-liikkeelle
Kirjoitamme teille jälleen kerran Gazasta, kun lähestymme yhden vuoden rajaa tämän kansanmurhasodan alkamisesta – kidutuksen, tuskan ja kärsimyksen vuoden. Vuoden, jolloin kansamme on kohdannut pakkosiirtoa, nälkäsotaa, kuolemanpommeja, jotka satavat siviilien päihin, ja elämän lähes täydellisen tuhon kotien ja niiden asukkaiden, koulujen, sairaaloiden, moskeijoiden ja kirkkojen pommituksissa. Vuoden, jolloin olemme nähneet siviiliinfrastruktuurin tuhoutumisen, kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisen tuhon ja useimpien ammattiliittojen toimistojen ja päämajojen lähes täydellisen tuhoutumisen.
Näistä ankarista olosuhteista huolimatta olemme tehneet kaikkemme auttaaksemme yhteisöjämme rajallisilla resursseillamme. Tämä on julmin etninen puhdistuskampanja, jonka olemme kokeneet viimeisten 76 vuoden aikana; tämä Israelin ennennäkemätön hirviömäinen aggressio on lisännyt palestiinalaisten piinaa Gazan alueella purkamalla koteja heidän asukkaidensa pään päältä ja katkaisemalla sähkön, veden, polttoaineiden, lääkkeiden ja tarvittavien lääkintätarvikkeiden toimitukset kaistaleen tukehduttavan piirityksen vuoksi seitsemäntenätoista peräkkäisenä vuonna.
Israelin tässä tuhoisassa sodassa surmaamien marttyyrien määrä ylittää 40 700 uhria, joista suurin osa on naisia, lapsia ja tuhansia työläisiä ja heidän perheitään, mikä on ennennäkemätöntä nykyhistoriassa, ja joukossa on yli 16 700 lasta ja 11 300 naista. niitä. Yli 94 100 ihmistä on loukkaantunut tai haavoittunut. Yli 12 000 kansalaista on loukussa raunioiden alle, lisäksi on tuhottu satoja sairaaloita ja pakolaisleirejä pommitusten vuoksi siirtymään joutuneille, jolloin lapset ovat alttiita epidemioille, taudeille ja aliravitsemukselle, mukaan lukien polioepidemia.
Tämän traagisen todellisuuden edessä jatkamme rakkaittemme hautaamista samalla kun kohtaamme päivittäisen kansanmurhan, joka on ennennäkemätön nykyhistoriassa, olipa kyse sitten kauhistuttavista rikoksista tai tuho- ja kuolemanaseiden käytöstä.
Kaikesta tästä huolimatta parannamme haavamme ja korotamme äänemme kansainvälisillä foorumeilla ja kehotamme vapaata maailmaa ja globaalia työväenliikettä seisomaan laajassa ja painokkaassa solidaarisuuskampanjassa kansamme kanssa Gazassa.
Me Palestiinan ammattijärjestöjen liitossa kansamme legendaarisen joustavuuden ja pakkosiirtopolitiikan torjumisen keskellä jatkamme elämäämme maassamme sisäisestä pakolaisuudesta huolimatta ja pakenemme väistämätöntä kuolemaa, jossa siirtymään joutuneiden ihmisten prosenttiosuus on ylittänyt 80 % väestöstä. Nämä kansalaiset ovat kestäneet äärimmäisen ankaria olosuhteita liikkuvissa teltoissa useiden kuukausien ajan, kaukana siviilielämästä, erittäin epäinhimillisissä olosuhteissa. Lisäksi Gazan ja pohjoisen alueilla, jotka ovat jo pitkään olleet nälänhädän ja useimpien välttämättömyystarvikkeiden menettämisen kohteena, kansamme ovat valinneet kärsivällisyyden ja kärsineet kotinsa ja alkuperäisen kotimaansa hylkäämisen sijaan.
Gazan sydämestä, meidän, Palestiinan ammattijärjestöjen yleisen liiton ja kaikkien työläisten puolesta, jotka ovat olleet väkisin työttöminä tämän julman ja tuhoisan sodan alkamisen jälkeen, jatkamme kommunikointiamme teidän kanssanne lujittaaksemme päättäväisyyttämme ja ilmaisemme kiitollisuutemme tuestanne meille, painottaen seuraavaa:
Arvostamme solidaarisuuttanne meitä kohtaan kansainvälisenä työläisten päivänä vastauksena edelliseen pyyntöömme. Haluamme myös onnitella Yhdysvaltain seitsemää ammattiliittoa – lentoemäntäliittoa (AFA), postityöläisten liittoa (APWU), kansainvälistä maalarien ammattiliittoa (IUPAT) ja valtakunnallista opetusalan liittoa (NEA), palvelulalan kansainvälistä unionia (SEIU), yhtyneitä autoalan työläisiä (UAW) ja yhtyneitä sähköalan työläisiä (UE) – jotka edustavat yli 6 miljoonaa työntekijää – rohkeasta asenteestaan ja julkisesta kehotuksestaan Bidenin hallinnolle lopettaa kaikki aseapu Israelille välittömästi.
Kehotamme kaikkia ammattiliittoja ottamaan samanlaisen rohkean kannan. Pyrkimyksenne ovat tehneet Palestiinan liikkeestä välttämättömän ja osoittaneet kansainvälisen työväen solidaarisuuden voiman ja merkityksen. Vaatimus tulitauosta on järkevä, tarpeellinen ja rohkea ensimmäinen askel, mutta kaikkien ammattiliittojen ja -kuntien on täydennettävä näitä kehotuksia.
Ymmärrämme, että tuhannet pommit, joita pudotetaan päämme ja lastemme päähän, ovat amerikkalaisten valmistamia. Kehotamme kaikkia ammattiliittoja nostamaan poliittista painostusta, strategioitaan ja taktiikkojaan vaatiakseen Gazan kansanmurhan välitöntä lopettamista. Kehotamme teitä seuraamaan Kansainvälisen maalarien ja liittoutuneiden ammattiliiton (IUPAT) esimerkkiä Yhdysvalloissa hyväksymällä päätöslauselmia, jotka tukevat boikotti-, divestointi- ja sanktiot (BDS) -liikettä ja vaatimalla Bidenin hallintoa lopettamaan kaiken sotilaallisen avun Israelille.
Arvostamme suuresti Afrikan, Euroopan ja muiden satamien satamatyöläisten ammattiliittojen roolia toimissa asevirran pysäyttämiseksi ja kansamme pommituksia rahoittavien finanssiverkostojen häiritsemiseksi. Pyydämme teitä kieltäytymään käsittelemästä sotilaslähetyksiä Israeliin kaikkien sotilasalusten ja logistiikkayritysten, erityisesti Maerskin ja ZIM:n, kautta.
Vahvistamme, että tämän vetoomuksen esittämisen olennainen tavoite on mobilisoida teidän ja kaikkien maailman vapaiden ihmisten ponnistelut miehityksen eristyneisyyden syventämiseksi ja maailmanlaajuisen solidaarisuuden vahvistamiseksi kansamme taistelua kohtaan, erityisesti ammattiliittojen rintamalla maailmassa kokonaisuutena, ei vain Yhdysvalloissa.
Korostamme, että emme lyö lainkaan vetoa miehittäjätyöläisten liiton ”Histadrutin” puolesta aggression lopettamiseksi tai sotarikollisen Netanjahun pakottamiseksi lopettamaan sota. [Histadrut järjesti hetkellisen yleislakon Netanjahua vastaan, toim. huom.] Tämän tulee sisäisten kiistojen kontekstissa ja liiton puolueellisuudesta oppositiohallinnon hyväksi, jonka kädet ovat myös kansamme veren tahrimat ja joka pitää itseään sitoutuneena miehitysvaltion jatkuvuuteen.
Hyvät ammattiliittojen edustajat ja ammattilaiset Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja ympäri maailmaa,
Vetoomuksemme teille ei ole vain sanoja, vaan huuto haavojen ja kivun syvyyksistä, raunioiden alta ja orpojen, menehtyneiden ja nälkäisten lasten kyynelten joukosta. Ohjaamme omantuntonne seisomaan yhdessä tätä miehitystä ja sen lännessä Yhdysvaltojen johtaman sponsorien aiheuttamaa merkittävää humanitaarista katastrofia vastaan, koska uskomme, että maailma ei ole puolueettomuuden paikka epäoikeudenmukaisuuden edessä, vaan pikemminkin areena, jossa testataan inhimillisiä arvoja ja moraalisia periaatteita. Olkoon solidaarisuutenne meille valona ennakkoluulojen pimeydessä ja rohkeiden kantojenne totuuden äänenä valheen edessä. Me, sielullamme ja ruumiillamme, vastustamme edelleen meille määrättyä kuolemaa, ja luotamme siihen, että jatkatte solidaarisuuden lipun kohottamista ja taistelua aggression lopettamiseksi ja ihmisarvoisen elämän puolesta, vapauden puolesta joka ei ole neuvoteltavissa ja oikeudenmukaisuuden puolesta, joka ei kumarra ketään kohtaan.
Eläköön Palestiina ja sen kansa… ja voitto työväenluokalle!
Kunnia työväenluokan marttyyreille ja kaikille Palestiinan, ihmiskunnan ja vapauden marttyyreille.
Palestiinan yleisen ammattijärjestöjen liiton allekirjoittajat:
Basheer Al-Sisi on Gazan kaupungin Palestiinan ammattiliittojen pääsihteeristön jäsen.
Tohtori Salama Abu Zuaiter on Palestiinan yleisen ammattijärjestön liiton pääsihteeristön jäsen Gazan kaupungissa.
Viime perjantaina luokkakantainen USB-ammattiliitto osoitti mieltään Italian Pisassa. Liitto vastustaa sekä uusia sotilastukikohtia alueella että valtakunnallista ”sotataloutta”.
– Melonin hallitus jatkaa sotilaallista eskalaatiota NATOn, USA:n ja EU:n kanssa. Maamme poliittinen ja sotilaallinen osallistuminen erilaisiin sotaskenaarioihin (lähes koko parlamentin hyväksynnällä) ei ainoastaan osoita sodan barbaarista luonnetta, mutta sillä on myös tuhoisia vaikutuksia taloudellisella ja sosiaalisella tasolla.
Ammattiliiton mukaan nykyään enemmän kuin koskaan eri puolilla maailmaa leimahtavat konfliktit ilmenevät myös kotimaan rintaman palkkataisteluissa.
– Yhä suurempien resurssien ohjaaminen kolmansiin maihin kohdistuvien hyökkäysten rahoittamiseen ja siitä johtuva sotilasmenojen nousu petaa tietä todelliselle sotataloudelle, jonka uhreiksi joutuvat työläiset. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla tällä hetkellä avautuva sopimuskierros asetetaan tähän kehykseen ja sodankäynnin asettamiin uusiin vaatimuksiin.
– Olemme sanoneet sen kaikissa mielenosoituksissamme, lakoissamme, työtaisteluissamme Ukrainan sodan alusta lähtien: LASKETAAN ASEET, NOSTETAAN PALKAT!
Ammattiliitto USB vastustaa myös sotilastukikohtia, kuten Coltanossa, Pisassa ja Pontederassa, joiden se katsoo olevan osa Italian ja Euroopan sotilasteollisuusjärjestelmän kehitystä.
– Vuoden 2022 lakiasetus nosti budjetin alkuperäisestä 190 miljoonasta eurosta 520 miljoonaan sotilastukikohdan rakentamiseksi. Jos emme lopeta näitä töitä, Pisan erityisinterventiojoukot sekä Rovezzanoon perustettava NATO-komento vahvistavat entisestään Toscanan ja koko niemimaan sotajärjestelmää.
Tukikohdan rakentamiseksi Pisaan rahat otetaan ammattiliiton mukaan leikkaamalla julkisiin asuntoihin tarkoitetuista menoista ja ottamalla lisävaroja sosiaalisen koheesion ja kehityksen rahastoista.
— Eikä se tarkoita vain sitä: ”rakennustyömaiden eston poistamista” koskevaa lakia suunnitellaan: tämä tarkoittaa vähemmän työpaikan turvallisuusolosuhteiden valvontaa ja urakoitsijayhtiöiden ympäristövaikutusten tarkastuksia töissä.
Kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa talous, teollisuusrakenne, julkinen tutkimussektori ja yksityinen sektori ovat yhä enemmän suuntautuneita sotatalouteen.
– USB jatkaa kamppailuaan tätä sotaa lietsovaa ajattelua vastaan kaikissa mahdollisissa muodoissa yhdistämällä kaikki tahot, jotka taistelevat johdonmukaisesti perustavoitteen puolesta, joka on oikeudenmukainen rauha kansoille – kriisistä kärsineet luokkasektorit sekä heidät, jotka taistelevat sionistista palestiinalaisten kansanmurhaa ja kolonialismia vastaan.
– Rauha ilman oikeuksia ei ole rauhaa, vaan vain aselepo yhden konfliktin ja toisen välillä.
Perjantain 13. syyskuuta mielenosoitus tapahtui yhteistyössä sotilastukikohtien vastaisen No Base -liikkeen kanssa. Seuraavaksi ammattiliitto kutsuu kaikki mukaan lauantaiksi 21. syyskuuta Firenzeen, jossa vastaava mielenosoitus järjestetään Piazza Gino Bartalilla Gavinanassa.
Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7 ottaa kantaa Gazan siviiliväestön puolesta. Julkilausumassaan Teollisuus7 vaatii tulitaukoa, rauhanneuvotteluja ja kaupallisen yhteistyön lopettamista Israelin kanssa.
– Me Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7:n jäsenet emme hyväksy Israelin valtion Gazan alueen siviiliväestöön kohdistuvaa, Israelin suorittamaa, kansanmurhaan vertautuvaa väkivaltaa, Facebookiin toimitetussa julkilausumassa todetaan.
– Arvioiden mukaan Gazan sodassa noin 40 000 ihmistä on tähän mennessä saanut surmansa. Heistä lapsia on noin 14 000.
Ammattiosasto vaatii välitöntä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluja Israelin ja Hamasin välille.
– Suomen hallituksen on ryhdyttävä välittömiin ponnistuksiin edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
– On häpeällistä ja moraalitonta jatkaa kauppaa maan kanssa, joka syyllistyy palestiinalaisalueiden siviiliväestöön kohdistuviin sotarikoksiin. Milloin Suomen ulkopoliittinen johto todella ottaa ohjenuorakseen YK:n ja kansainvälisen oikeuden periaatteet?
Tähän mennessä tehtyjä ulkopoliittisia ponnisteluja Suomen osalta voidaan ammattiosaston mukaan kuvata vaatimattomiksi.
– Vaadimme Suomea lopettamaan kaupallisen yhteistyön Israelin ja sen alueella toimivien yritysten kanssa. Haluamme korostaa, että tämä koskee myös kaikkea asekauppaa Suomen ja Israelin välillä.
Teollisuus7 on Tampereen teollisuusalueen metallialan suurin ja vanhin ammattiosasto.
Belgian poliittisen työväenliikkeen ManiFiesta 2024 -tapahtumassa ammattiliitot olivat keskeisessä roolissa yhdistäen työpaikkataistelut laajempiin keskusteluihin maailmanlaajuisesta aseistariisunnasta ja rauhanrakentamisesta.
Viime viikonloppuna ManiFiesta 2024:n ammattiyhdistysaukio kuhisi toimintaa kahden kokonaisen päivän ajan, raportoi Peoples Dispatch -julkaisu.
Belgialaiset työväenaktivistit, jotka valmistautuvat mielenosoitukseen 16. syyskuuta protestoidakseen työpaikkojen leikkauksia Audin Brysselin tehtaalla, jakoivat tilan ammattiliittojen jäsenten kanssa eri puolilta Eurooppaa – hollantilaiset, italialaiset, saksalaiset ja ranskalaiset aktivistit vaihtoivat strategioita ja kokemuksia kamppailuista.
Telttojen alla Belgian työväenliitto (ABVV-FGTB) ja Kristillisten ammattiliittojen keskusliitto (ACV-CSC) keskustelivat yhdessä Euroopan julkisten palvelujen liiton (EPSU) kanssa kampanjoista työläisten oikeuksien puolustamiseksi.
Kun Euroopan unionia odottavat uudet säästötoimenpiteet ja kasvava elintasokustannuskriisi, ammattiliittojen johtajat tietävät, että heillä on paljon tehtävää. Ammattiliittojen organisaattorien keskuudessa ManiFiestan ilmapiiri oli päättäväinen. Ay-johtajat ja jäsenet pyrkivät vahvistamaan kansainvälisiä suhteita ja asettamaan työväenliikkeen maailmanlaajuisen oikeustaistelun kärkeen.
Euroopan ammattiyhdistysliikkeen avaaminen globaalille etelälle
Tänä vuonna ManiFiestan pääpaino oli Euroopan ammattiyhdistysliikkeen avaaminen globaalin etelän näkökulmille ja Yhdysvaltojen edistyksellisille liikkeille.
Irvin Jim, Etelä-Afrikan metallityöläisten valtakunnallisen liiton (NUMSA) pääsihteeri, puhui liittonsa voitoista työntekijöiden järjestämisessä sekä heidän roolistaan aloitteiden ja kapinoiden edistämisessä. Shawn Fain, Yhtyneiden autoalan työläisten (UAW) presidentti Yhdysvalloissa, kertoi UAW:n menestyksestä mobilisoinnissa kolmea suurta autonvalmistajaa vastaan pian täysin uuden johtoryhmän valitsemisen jälkeen.
Fainin käsite ”avoimesta liitosta” resonoi monien osallistujien keskuudessa. Hän selitti, kuinka sen jälkeen, kun UAW toi uuden johdon, yksi ensimmäisistä muutoksista oli antaa jäsenille enemmän sananvaltaa liiton suunnassa. Tämä lähestymistapa muutti liiton.
Tämä ”avoimen liiton” käsite ei ole ainutlaatuinen UAW:lle – eurooppalaiset ammattiliitot ovat nähneet samanlaisia muutoksia. Antamalla perustalleen sananvaltaa siihen, mihin ammattiliiton tulisi keskittyä, monet liitot ovat laajentaneet toimintaansa työelämän kysymysten ulkopuolelle. Kaikki voi olla ammattiliiton toiminnan aiheena, sanoi Hillal Sor, ABVV-FGTB:n metallityöläisten pääsihteeri.
Sor viittasi yhteen sellaiseen aloitteeseen, joka tuli liiton perustasolta – lakot asetoimituksia vastaan Belgiasta Israeliin – esimerkkinä siitä, kuinka työläiset ovat innokkaita ottamaan osaa laajempiin poliittisiin kysymyksiin huolimatta yrityksistä sivuuttaa ne.
Ammattiliittojen rooli aseistariisuntaliikkeessä
Jeremy Corbyn, brittiläinen parlamentin jäsen ja itse entinen ammattiliittojen järjestäjä, korosti ammattiliittojen osallistumisen tärkeyttä tällaisiin laajempiin taisteluihin, erityisesti asekaupan vastaisten mobilisaatioiden tukemiseen.
Eräässä paneelissa Corbyn korosti, että vaikka tällaiset keskustelut saattavat olla vaikeita, erityisesti puolustukseen liittyvien alojen ammattiliittojen kanssa, nämä keskustelut ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen aseistariisunnan saavuttamiseksi.
Ammattiliittojen on tunnustettava, että ammattiliittojen vastaista politiikkaa ollaan parhaillaan ottamassa käyttöön erilaisten sotien tukemisen varjolla, mukaan lukien Gazassa meneillään oleva kansanmurha, Corbyn varoitti.
Viime aikoina kuljetustyöläisten kieltäytyminen lastaamasta aseita Israeliin on kuitenkin osoittanut mahdollisen muutoksen tässä suhteessa. Kun työläiset kaikkialla Euroopassa kohtaavat enemmän sortoa, tunnustetaan yhä enemmän, että ammattiliittojen on otettava laajempaa roolia maailmanlaajuisen oikeuden rakentamisessa.
Lorenzo Buzzonin lauseet kirjasta Monstrous Anger of the Guns, joka julkaistiin tämän vuoden ManiFiestassa, vangitsevat tämän tunteen:
”Kun säännökset ja lait eivät suojele ihmisoikeuksia, työläisillä on valta astua esiin, rakentaa suurempi liike ja yhdistää työläiset yli rajojen asekauppaa vastaan.”
Kehotus ammattiliitoille tunnustaa voimansa – ei vain työpaikoilla, vaan myös rauhan rakentamisessa maailmanlaajuisesti – kaikui koko ohjelmassa Belgian Oostendessa.
Mutta mikä meidät on johtanut tähän johtopäätökseen? Tässä artikkelissa pyrimme esittelemään syitä ja taustoja tälle kannalle käymällä läpi 75-vuotiaan NATOn historiaa ja nykyisyyttä.
NATOn tausta vasemmiston vastaisuudessa
Vaikka sotilasliitto NATO perustettiin virallisesti vuonna 1949, idea sen synnystä oli valmisteltu jo useita vuosia aikaisemmin.
Symbolisessa puheessaan Fultonissa, Missourissa 5. maaliskuuta 1946, Winston Churchill loi perustan kommunismin vastaisen sotilaallisen ”pyhän liiton” muodostamiselle Neuvostoliittoa ja sosialismia vastaan.
Puhuessaan ”rautaesiripusta, joka lepää eri puolilla Eurooppaa”, Churchill korosti, että ”kommunistiset puolueet ja viidennet kolonnat muodostavat kasvavan haasteen ja vaaran kristilliselle sivilisaatiolle.”
Vuotta myöhemmin, 12. maaliskuuta 1947, Yhdysvaltain kongressin edessä pitämässään puheessa presidentti Truman esitteli kuuluisan Truman-doktriinin Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, joka lupasi ”USA:n tuen demokratioille autoritaarisia uhkia vastaan”.
Tällä tarkoitettiin ei mitä tahansa uhkia, vaan juuri sosialismia ja kommunismia – liikkeitä jotka pyrkivät vapauttamaan työväenluokan kapitalismista.
Time-lehden käsitys kommunismin uhasta.
Kylmä sota: NATO diktatuurien ja kolonialismin tukijana
NATOn varsinainen perustaminen vuonna 1949 tapahtui Yhdysvalloissa, Washington D.C.:ssä. Perustajajäseniä olivat USA:n lisäksi Kanada, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat, Luxemburg, Norja, Tanska, Islanti ja Portugali.
Propagandassaan NATO väittää edelleen tänään olevansa ylevien ideaalien kuten ”demokratian” ja ”vapauden” puolustaja. Tosiasiassa sotilasliitto on koko olemassaolonsa ajan tukenut äärimmäisen taantumuksellisia voimia – äärioikeistoa ja sotilasdiktatuureja.
Heti perustamisestaan lähtien NATO piti riveissään epädemokraattisen diktatuurin, António Salazarin brutaalin Estado Novon Portugalissa. Se pysyi sotilasliiton keskeisenä eurooppalaisena jäsenenä kunnes ns. neilikkavallankumous kaatoi Salazarin hallinnon vuonna 1974.
Presidentti Truman allekirjoittaa NATO-sopimuksen. Portugalin suurlähettiläs seisoo taustalla.
Oman kansansa sortamisen lisäksi Salazarin diktatuuri kävi NATOn aseilla sotia kansallisia vapautusliikkeitä vastaan ympäri Portugalin siirtomaita Afrikassa – Angolassa, Mosambikissa, Guinea-Bissaussa ja Cabo Verdessä. Tänä aikana NATO toimi kuolevan eurooppalaisen kolonialismin suojelijana.
Kreikka liittyi sotilasliittoon vuonna 1952. 15 vuotta myöhemmin maassa kaappasi vallan äärioikeistolainen sotilasjuntta, ”everstien hallinto”, joka ilmoitti toimivansa ”vasemmistokapinan” estämiseksi. Uusfasistinen sotilasdiktatuuri jatkui maassa seitsemän vuoden ajan, mutta epädemokraattisuudestaan ja ihmisoikeusloukkauksistaan huolimatta tämäkin maa pysyi Yhdysvaltain vankalla tuella NATOn tärkeänä jäsenenä.
Tankkeja Kreikan parlamenttitalon edessä.
Tämä siitäkin huolimatta, että useat NATO-maat ilmaisivat huolensa Kreikan kehityksestä, osoittaen Yhdysvaltain johtavan roolin liittoumassa.
Kuten Kreikka, naapuri Turkki liittyi Natoon helmikuussa 1952. Yhdysvalloille ja sen Länsi-Euroopan liittolaisille Turkki oli arvokas liittolainen pääasiassa strategisen sijaintinsa ansiosta Neuvostoliittoa vastaan. Tämä selittää sen, miksi NATO vaikeni Turkin monista autokraattisista halliuksista, mukaan lukien Adnan Menderesin hallitus ja kenraali Kenan Evrenin vuoden 1980 sotilasvallankaappaus.
NATO-jäsenet sekaantuivat Kylmän sodan aikana myös moniin vallanvaihdoksiin kolonialismin kohteiksi joutuneissa maissa, kuten Kongo-Leopoldville (1960-65), Dominikaaninen tasavalta (1961), Brasilia (1964), Indonesia (1965-66), Chile (1973), Angola (1975-91), Itä-Timor (1975- 1999), Argentiina (1976), Tšad (1981), Nicaragua (1981-90), Grenada (1983), Panama (1989-94) jne.
Natsit NATOn komentoketjun huipulla
Fasistisella äärioikeistolla on ollut monipuolinen rooli NATOssa sen olemassaolon ajan. Toisen maailmansodan jälkeen useat natsiupseerit nousivat NATOn komentoketjussa johtaviin asemiin.
Sotarikollinen natsiupseeri Adolf Heusinger toimi vuodesta 1961 NATO:n yleisesikuntakomitean puheenjohtajana. Saksan liittovaltion tiedustelupalvelun vuonna 2014 julkaisemien asiakirjojen mukaan Heusinger saattoi kuulua Schnez-Truppeen, salaiseen armeijaan, jonka Wehrmachtin ja Waffen-SS:n veteraanit pyrkivät perustamaan 1950-luvun alussa.
Monet muutkin merkittävät entiset natsit seurasivat samanlaisia polkuja. Puolan, Ranskan ja Neuvostoliiton hyökkäyksiin osallistuneella kenraali Hans Speidelillä oli keskeinen rooli Saksan asevarustelussa ja integraatiossa NATOon, ja hänestä tuli vuonna 1957 Keski-Euroopan joukkojen komentaja.
Sturmführer tohtori Eberhard Taubert työskenteli Göbbelsin kanssa natsien propagandaministeriössä, jossa hän vastasi keltaisen merkin suunnittelusta juutalaisille. Sodan jälkeen hänestä tuli lopulta entisen natsin Franz Josef Straussin neuvonantaja, Saksan puolustusministeri vuosina 1956–1962, ja Strauss määräsi hänet NATOn ”psykologisen sodankäynnin osastolle”, joka levitti antikommunistista propagandaa aivan kuten Göbbelsin ministeriö oli tehnyt toisen maailmansodan aikana.
Natsi-Saksan amiraali ja sukellusveneen komentaja Friedrich Guggenberger, jonka sukellusvene upotti 17 liittoutuneiden alusta, toimi myöhemmin apulaisesikuntapäällikkönä NATOn pohjoisissa asevoimissa (AFNORTH) 1968-72.
Johann von Kielmansegg, natsi-Saksan maavoimien Wehrmachtin korkean komennon yleisupseeri 1942-44, oli NATOn Keski-Euroopan liittoutuneiden joukkojen komentaja 1967-68. Ernst Ferber, Wehrmachtin majuri, toimi NATOn Keski-Euroopan liittoutuneiden joukkojen komentajana 1973-75.
Äärioikeiston salaisia armeijoita Euroopassa
Schnez-Truppe, äärioikeiston salainen armeija johon Adolf Heusinger mahdollisesti kytkeytyi, ei ole ainoa salainen armeija, johon NATO linkittyy.
Kylmän sodan aikana NATO perusti ympäri Eurooppaa niin sanottuja stay behind -verkostoja, salaisia maanalaisia armeijoita kommunismia vastaan. Näistä vastasi salaisten operaatioiden suunnittelukomitea Clandestine Planning Committee (CPC), jota valvoi NATOn Euroopan joukkojen päämaja (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE). Tänä päivänä ne tunnetaan yleisesti nimellä Operaatio Gladio, Italiaan perustetun maanalaisen armeijan mukaan. Näitä ryhmittymiä toimi NATO-maiden lisäksi myös puolueettomissa maissa.
Salaisten joukkojen koulutuksesta vastasivat pääosin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ja Iso-Britannian MI6. Joukkoihin värvättiin vakaumuksellisia antikommunisteja, kuten uusfasisteja ja natsien yhteistyökumppaneita. Ryhmät toteuttivat useissa Euroopan maissa siviileihin kohdistuvia terrori-iskuja jotka pyrittiin lavastamaan vasemmiston teoiksi. Näin haluttiin kääntää yleinen mielipide Euroopassa nousevaa vasemmistoliikettä vastaan ja vaatimaan valtioilta kovempia otteita.
Fasistinen pommi-isku Italiassa.
Italian salainen Gladio-verkosto paljastui vasta vuonna 1981, kun tuomari Felice Cassoni avasi uudelleen tutkimukset vuonna 1972 tehdystä autopommi-iskusta. Iskusta oli epäilty vasemmistoa, mutta Cassonin tutkimusten myötä siitä tuomittiin lopulta kaksi uusfasistia. Käytetty sotilasluokan räjähde jäljittyi Gladio-verkoston käyttämään asevarastoon.
Myöhemmissä oikeudenkäynneissä paljastui Italian sotilastiedustelu SISMIn, uusfasistien ja Gladio-verkoston osien suunnitelleen ja toteuttaneen lukuisia terrori-iskuja vuosien 1969 ja 1985 välillä. Yhteensä eri Euroopan maissa murhattiin Gladio-ryhmien toimesta satoja siviilejä.
Kylmän sodan jälkeen: NATO maailmanpoliisina
Edelleen tänään NATOn propagandassa on tapana nimittää sotilasliittoa puolustusliitoksi.
Jos Pohjois-Atlantin sopimus todellakin luotiin pelkästään kapitalististen valtioiden vastapainoksi Neuvostoliiton muodostamalle uhkalle, miksei sitä hajotettu Neuvostoliiton hajoamisen ja Varsovan liiton tosiasiallisen purkamisen jälkeen? Mikä oli NATOn olemassaolon tarkoitus vuoden 1990 jälkeen, kun sosialistinen leiri lakkasi olemasta?
Vastaus on yksinkertainen: NATO ei koskaan ollut vain ”puolustusliitto” vaan organisaatio, jonka tavoitteena oli turvata ja laajentaa kapitalististen jäsenmaidensa etuja. Sanalla sanoen se oli euroatlanttisen imperialismin tukiorganisaatio, jolle vastavallankumouksen voitto Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa 1990-luvun alussa antoi mahdollisuuden ottaa uusi, aggressiivisempi rooli maailmassa.
Tämä kehitys alkoi jo vuosina 1992-1994, kun NATO osallistui Bosnian sotaan useilla sotilasoperaatioilla. Helmikuussa 1994 NATO kävi ensimmäisen taisteluoperaationsa, kun sen hävittäjät hyökkäsivät serbien ilmavoimia vastaan ja ampuivat alas neljä hävittäjää. Huhtikuussa 1994 NATO teki historiansa ensimmäiset maapommitukset hyökkäämällä serbialaisiin kohteisiin. Näillä operaatioilla oli vielä takanaan YK:n valtuutus.
Loppuvuonna 1994 NATO jatkoi ilmahyökkäyksiä omatoimisesti ilman YK:n koordinointia. Srebrenican hirmutekojen paljastuttua YK antoi NATOlle valtuutuksen tehdä pommituksia Bosniassa serbien hyökkäyksiä vastaan (Operation Deliberate Force). Pommitusten määrä kasvoi dramaattisesti kunnes rauhansopimus syntyi vuonna 1995.
Osalla NATOn pommituksista oli YK:n mandaatti, osalla taas ei, tehden jälkimmäisistä kansainvälisen lain vastaisia. Tämä avasi oven kansainvälisen lain johdonmukaiselle ohittamiselle ja NATOn toimimiselle yksipuolisena maailmanpoliisina.
1999: NATO pommittaa Jugoslaviassa
NATOn seuraavat pommitukset Jugoslaviassa (NATOn käyttämä koodinimi Operation Allied Force, Yhdysvaltain asevoimien käyttämä koodinimi Operation Noble Anvil) toteutettiin ilman YK:n mandaattia.
Pommitukset alkoivat 24. maaliskuuta 1999 ja päättyivät 10. kesäkuuta 1999 kestettyään 78 päivää. Pommituksissa NATO tuhosi sairaaloita, vanhainkoteja, siviilijunia ja pakenevien pakolaisten saattueen. Myös esimerkiksi Kiinan Belgradin suurlähetystö pommitettiin, vaikka rakennus oli selvästi merkitty karttoihin.
Novi Sadin kaupunki tulessa.
Yhdysvaltalainen Human Rights Watch -järjestö arvioi pommituksissa kuolleen 500 siviiliuhria. HRW arvosteli erityisesti NATOn rypälepommien käyttöä asuttujen alueiden lähellä. Serbian hallituksen mukaan pommituksissa kuoli jopa 1200 – 5000 siviiliä.
Pommitukset aiheuttivat myös mittavia ympäristötuhoja. Öljynjalostamoja sekä petrokemiallisia, kemiallisia ja lääketehtaita pommitettaessa suuri määrä myrkyllisiä aineita joutui ilmakehään, maaperään ja vesistöihin.
NATO käytti myös köyhdytettyä uraania vuonna 1999, joka on radioaktiivista. Osuessaan kohteeseensa köyhdytetty uraani hajoaa vaaralliseksi hiukkaspölyksi, joka voi hengitettynä tai ravintoon joutuessaan johta syöpään, munuaistauteihin, geneettisiin vaurioihin ja muihin vakaviin terveysongelmiin.
Ilman kansainvälisen oikeuden mandaattia toteutetut pommitukset valmistivat tien 2000-luvulle, jossa kansainvälistä oikeutta on toistuvasti rikottu lukuisten valtioiden toimesta.
Pommitusten jälkeen joukko kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita haastoi NATO-maiden johtajia ja NATOn viranomaisia kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Syytteisiin kuului muun muassa tahallinen tappaminen, kaupunkien ja kylien mielivaltainen tuhoaminen sekä laittomat hyökkäykset siviilikohteisiin.
Kun kanne tarkkoine todisteineen esitettiin, sen saaminen käsittelyyn ei kuitenkaan onnistunut. Pitkän viivytyksen jälkeen tuomioistuimen pääsyyttäjä ilmoitti, että syytteet käsitellään. Muutama päivä myöhemmin, NATOn ankaran painostuksen jälkeen, oikeus kuitenkin perui hankkeensa.
Washingtonin huippukokous 1999.
NATOn 50-vuotispäivänä Washingtonin huippukokous, joka pidettiin huhtikuussa 1999, ratifioi allianssin ”strategisen konseptin” tarkistetun version. Silloisen pääsihteerin Javier Solanan esittelemänä Washingtonin huippukokous kaavaili sotilasliiton toimintaa, ”joka ulottuu Vancouverista Vladivostokiin.”
Uusi strateginen konsepti laajensi NATOn toimintaa kauas ”Euroopan turvallisuuden” ulkopuolelle ja teki allianssista virallisemmin imperialismin globaalin sheriffin.
2000-luku: ”Terrorismin vastainen sota” alkaa
Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 toteutetut terroristi-iskut New Yorkissa ja Washington D.C.:ssä järkyttivät maailmaa. Yhdysvaltain geopoliittisille pyrkimyksille ne tarjosivat toisaalta jotain hyvin tarpeellista.
World Trade Centerin eteläinen torni räjähtää.
Vuotta aiemmin yhdysvaltalainen uuskonservatiivinen ajatushautomo Project for the New American Century oli julkaissut 90-sivuisen raportin nimeltä Rebuilding America’s Defenses: Strategies, Forces, and Resources For A New Century, jossa se esitteli ajatuksiaan ”USA:n globaalista johtajuudesta”.
Raportissa mainittiin ”katastrofaalinen ja katalyyttinen tapahtuma – kuten uusi Pearl Harbor”, joka kiihdyttäisi muuten hidasta muutosta USA:n globaalin hallinnan suuntaan. Syyskuun 11. päivän isku osoittautui juuri sellaiseksi tapahtumaksi.
PNAC:lla oli vahvat siteet silloisen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallintoon. Sen jäseninä vaikuttivat esimerkiksi Bushin veli ja Floridan kuvernööri Jeb Bush, varapresidentti Dick Cheney, entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld, USA:n YK-suurlähettiläs John Bolton sekä Maailmanpankin pääjohtaja Paul Wolfowitz.
World Trade Centeriin ja Pentagoniin kohdistuneiden syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tekijäksi todettiin Yhdysvaltain entisen liittolaisen Osama bin Ladenin johtama al-Qaida-järjestö, jonka sanottiin operoivan Afganistanista talibanien tuella.
20. syyskuuta 2001 Yhdysvaltain presidentti Bush julisti: ”Jokaisella kansakunnalla kaikilla alueilla on nyt päätös tehtävänään. Joko olette meidän puolellamme, tai olette terroristien puolella.”
4. lokakuuta 2001 ensimmäistä kertaa NATOn historiassa Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla 5 aktivoitiin Yhdysvaltain pyynnöstä. NATO ilmoitti kahdeksan toimenpiteen paketista Yhdysvaltojen tueksi. Näihin sisältyi esimerkiksi tiedustelutietojen vaihtoa ja liittolaismaiden tukikohtien suojausta.
Bushin hallinto hyökkäsi Afganistaniin muutama päivä myöhemmin, 7. lokakuuta 2001, julistaen ”globaalin terrorismin vastaisen sodan” alkaneen.
YK:n peruskirjan mukaan maa voi käyttää aseellista voimaa toista maata vastaan vain itsepuolustukseen tai turvallisuusneuvoston luvalla. Kumpikaan näistä ehdoista ei täyttynyt kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, sillä maata hallitseva taliban-liike ei hyökännyt Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta. YK:n turvallisuusneuvosto ei myöskään valtuuttanut Yhdysvaltoja tai muita maita käyttämään sotilaallista voimaa Afganistania vastaan.
Yhdysvaltain aloittama sota Afganistanissa oli siis täten kansainvälisen lain perusteella laiton.
Viidennen artiklan nojalla NATO-maat osallistuivat kuitenkin Afganistanin sotaan, ja Eagle Assist -nimisellä operaatiolla NATOn lentokoneet tukivat Yhdysvaltojen ilmatilan valvontaa seitsemän kuukauden ajan 2001–2002. Myös esimerkiksi itäiselle Välimerelle lähetettiin NATO-voimia ”terrorisminvastaiseen operaatioon” Active Endeavouriin.
Yhdysvaltain kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyssodan jo alettua YK valtuutti jälkikäteen ISAF-operaation (International Security Assistance Force) Afganistanissa, joka kesti vuodesta 2001 vuoteen 2014. Operaatio siirtyi NATOn komentoon virallisesti vuonna 2003.
Yhdysvaltalaisjoukkojen murhaama afgaanipoika.
ISAF-operaatio päättyi joulukuussa 2014, kun Afganistanin kansalliset puolustus- ja turvallisuusjoukot ottivat virallisesti ”täyden vastuun turvallisuudesta koko maassa”. Heti sen perään tammikuussa 2015 NATO käynnisti Resolute Support Mission (RSM) -operaation ”kouluttaakseen, neuvomaan ja avustamaan Afganistanin turvallisuusjoukkoja ja instituutioita terrorismin torjunnassa ja maansa turvaamisessa”. Kaikkien RSM-joukkojen vetäytymisen jälkeen elokuussa 2021 operaatio lopetettiin.
Yhdysvallat vetäytyi Afganistanista lopullisesti syyskuussa 2021. Jo elokuussa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden pesi kätensä koko projektista toteamalla, että USA:n tarkoitus ei ”koskaan” ollut rakentaa Afganistanissa uutta valtiota tai yhtenäistä demokratiaa. Syyn läsnäoloon maassa todettiinkin nyt olleen pelkästään Yhdysvaltojen omien turvallisuusintressien ajaminen.
20 vuotta kestäneen sodan lopputuloksena talibanin kontrolli Afganistanissa ainoastaan vahvistui, sillä Ashraf Ghanin vallassa ollut nukkehallitus romahti välittömästi Yhdysvaltain sotajoukkojen poistuttua maasta. Osama bin Laden oli löydetty ja teloitettu jo vuonna 2011 kokonaan toisessa maassa, Pakistanissa.
Brownin yliopiston Costs of War -projektin mukaan Afganistanin sota tappoi 46 319 siviiliä. Kuolonuhrien määrä on kuitenkin mahdollisesti suurempi johtuen ”sairaudesta, ruoan, veden, infrastruktuurin saatavuuden menetyksestä ja/tai muista sodan epäsuorista seurauksista”. Lääkäreiden laatima raportti nimeltä Body Count Social Responsibility, Physicians for Global Survival ja International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW) päätteli, että 106 000 – 170 000 siviiliä kuoli Afganistanin taistelujen seurauksena.
Vuonna 2021 sodan päättyessä 2,6 miljoonaa afgaania oli edelleen pakolaisena, ja 4 miljoonaa maansisäisinä siirtolaisina.
Terrorismin vastainen sota laajenee Irakiin
Yhdysvallat alkoi puhua alkuvuonna 2002 ”pahan akselista”, johon Irak kuului yhtenä ”roistovaltioista”. Heinäkuussa 2002 Irakiin tunkeutui CIA:n erikoisjoukkoja.
Samaan aikaan vuoden 2002 NATOn Prahan huippukokouksessa seitsemän valtiota, mukaan lukien Viro, Latvia ja Liettua, kutsuttiin aloittamaan liittymisneuvottelut, ja liitto loi perustan 20 000 sotilaan nopean toiminnan valmiusjoukkojen (NRF) suunnittelulle, joiden toiminta-aluetta ei rajoitettu millään tavalla.
Seuraavana vuonna 2003 Afganistanin invaasiota seurasi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi maahan jälleen ilman kansainvälisen lain valtuutusta.
Hyökkäyksen virallinen syy olivat Yhdysvaltain viranomaisten esittämät epäilyt, joiden mukaan Irakissa oli käynnissä salainen joukkotuhoaseohjelma, ja että Irakin valtio olisi toiminut yhteydessä syyskuun 11. päivän iskun toteuttamien terroristien kanssa. Näiden väitteiden tueksi ei koskaan löydetty todisteita.
Hadithan siviilien joukkomurha Irakissa.
Tällä kertaa Yhdysvallat ei käyttänyt NATOn 5. artiklaa kerätäkseen ”halukkaiden koalitiotaan” hyökkäystä varten. NATO kuitenkin osallistui Irakin operaatioihin jo seuraavana vuonna sotilasjoukkojen koulutustehtävällä NATO Training Mission-Iraq (NTM-I).
Joukot poistuivat Irakista 31. joulukuuta 2011, kun operaation mandaatti päättyi eikä maassa toimivien NATOn joukkojen oikeudellisesta asemasta päästy sopimukseen. NATO oli siis jälleen tukenut Yhdysvaltoja sen laittomasti aloittamassa sodassa.
Irakin sodassa suoritettiin lukemattomia sotarikoksia ja sen on arvioitu johtaneen sadasta tuhannesta jopa miljoonan ihmisen kuolemaan.
Costs of War -tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain aloittamassa ”globaalissa terrorismin vastaisessa sodassa” on tapettu suoran väkivallan seurauksena 940 000 ihmistä ja noin 3,7 miljoonaa ihmistä epäsuorasti sota-alueilla. Yhteensä siis noin 4,7 miljoonaa ihmistä on kuollut pelkästään tällä vuosituhannella Yhdysvaltain asevoimien aloittamien konfliktien seurauksena – NATOn suuremmalla tai pienemmällä tuella.
Terrorismin vähentymiseen se ei johtanut. Esimerkiksi Irakin ja Syyrian alueella ryhtyi toimimaan uusi äärimmäistä väkivaltaa käyttävä terrorijärjestö ISIS.
NATOn interventio Libyassa
Seuraavat NATOn huippukokoukset, erityisesti Istanbulin (2004), Riian (2006) ja Lissabonin (2010) huippukokoukset, lisäsivät NATOn sotilaallisia valmiuksia kehittämällä ja lopulta hyväksymällä jälleen uuden ”strategisen konseptin”.
19. maaliskuuta 2011 NATO todisti edelleen olevansa jotain muuta kuin jäsenmaittensa puolustusliitto aloittamalla sotilaallisen väliintulon Libyan sisällissodassa Muammar Gaddafin hallintoa vastaan. Näillä operaatioilla oli YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus.
Interventio toteutti niinsanotun lentokieltoalueen Libyan ilmatilassa, eikä käyttänyt maajoukkoja (lukuun ottamatta erikoisjoukkoja, jotka eivät kuuluneet YK:n päätöslauselman piiriin.)
On raportoitu, että NATOn jäsenmaat suorittivat kahdeksan kuukauden aikana 7 000 pommi-iskua Gaddafin joukkoja vastaan. Iskuissa kuoli myös siviilejä, mutta tarkka luku ei ole tiedossa.
Pommitusten jälkiä Libyassa.
Gaddafin syrjäyttäneen sodan päättymisen jälkeen Libyan väkivalta laajentui Libyan toiseksi sisällissodaksi. NATOn tuhoisa sotilaallinen väliintulo johti islamilaisten ääriryhmien nousuun alueella. Libyasta tuli niinsanottu ”epäonnistunut valtio”, valtio jossa hallitus ei enää pysty suorittamaan tehtäviään.
Epävakaasta Libyasta on tullut myös Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten siirtolaisten tärkein pakopaikka. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM raportoi huhtikuussa 2017, että alueelle on muodostunut orjamarkkinoita, joilla siirtolaisia myydään kuin hyödykkeitä.
Aiheuttamansa kriisin helpottamisen sijaan NATO-maat ovat vahvistaneet Euroopan unionin militarisoitua rajavalvontaa Frontexia, joka on kaikin tavoin estänyt siirtolaisten pääsyä pois Libyasta.
NATO tänään: Taantumuksen väsymätön tukija
Tänään NATOn jatkuva laajentuminen itään on johtanut imperialistisen kilpailun nopeaan kärjistymiseen kahden suurvallan, Venäjän ja Kiinan kanssa. Ukrainassa meneillään oleva sota on heijastus tästä kilpailusta, jossa kilpailevat kapitalistiset leirit yrittävät jakaa maailmaa uudelleen. NATO jatkaa sotilasvoimien keskittämistä ja sotilasharjoituksia Itä-Euroopassa, Pohjoismaissa ja Itämerellä.
Vaikka uusnatsistisia armeijoita aikoinaan Euroopassa koonnut Operaatio Gladio on historiaa, NATOlla on edelleen roolinsa myös äärioikeiston voimistamisessa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Tällä hetkellä sotilasliitto jäsenmaineen toimittaa vuosittain valtavat määrät aseita ja muuta sotilaallista tukea Ukrainaan, maahan jossa valtion asevoimien ja turvallisuusjoukkojen osana toimii lukuisa joukko järjestäytyneitä äärioikeistolaisia ryhmiä.
Näiden ryhmien suorittamia sotarikoksia on dokumentoitu vuodesta 2014 lähtien. Aseellisen tuen lisäksi ukrainalaiset äärioikeistoryhmät ovat todistettavasti saaneet koulutusta NATO-mailta, kuten Kanadalta.
Ukrainalaisjoukkoja uusnatsitunnuksen kanssa.
Eniten julkisuutta näistä ryhmistä on saanut osakseen Asovan pataljoona, jonka yhteistyökumppanit ovat linkittyneet uusnatsistiseen toimintaan ja terroristi-iskuihin NATO-maissa (mm. Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat). Tämän ryhmän poliittisen siiven edustaja kävi vuonna 2019 myös Suomessa linkittymässä paikalliseen äärioikeistoon.
Uusfasistinen äärioikeisto ei ole ainoa taantumuksen muoto, jota sotilasliitto tukee tänään. Yksi NATOn tärkeistä jäsenistä on Turkki, jossa islamistinen presidentti Recep Tayyip Erdoğan hallitsee autokraattisin ottein. Tämän päivän Turkki on maa jossa demokraattista oppositiota, kansalaisyhteiskuntaa ja itsenäisiä tiedotusvälineitä poljetaan, ja joka sortaa kurdikansaa sekä rajojensa sisällä että niiden ulkopuolella. Turkki on toistuvasti pommittanut kurdeja Syyriassa ja Irakissa.
Turkin pommitusten jälkiä.
Lisäksi vaikka Israel ei ole NATOn jäsen, NATOn johtavat voimat kantavat myös valtavan vastuun Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuvasta verenvuodatuksesta tukemalla Israelin hallituksen suorittamaa kansanmurhaa Gazassa, joka on johtanut vähintään kymmenien tuhansien, pahimmillaan jopa satojen tuhansien palestiinalaisen kuolemaan lokakuusta 2023 lähtien ja uhkaa eskaloitua laajemmaksi sodaksi Lähi-idässä.
Israel ja NATO ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia vuosikymmeniä ja ovat viime vuosina jatkuvasti tiivistäneet yhteistyötään. Sekä NATO:n jäsenmaat että Israel ovat hyökänneet arabimaihin Syyriasta ja Jemenistä Irakiin ja Libyaan. 12. lokakuuta 2023 NATOn ja Israelin johtajien tavatessa pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi NATOn tuomitsevan palestiinalaisten vastarintaliikkeen jyrkästi ja lisäsi: ”Israel ei ole yksin.”
NATOn laajentumiskohteet: Aasia ja Afrikka
NATOn 75-vuotishuippukokous Washington D.C:ssä esitettiin julkisuudessa laajalti Venäjän kanssa käytävän vastakkainasettelun kontekstissa.
NATO päätti toimittaa jälleen 43 miljardin dollarin edestä (aikaisemman 60 miljardin dollarin lisäksi) aseita Ukrainaan. Houkuttimena Ukrainan uhraukselle toimi lupaus ”peruuttamattomasta polusta” kohti NATO-jäsenyyttä, joka luvattiin jälleen Washingtonissa, aivan kuten se tehtiin vuonna 2008 Bukarestissa ja muissa huippukokouksissa, mutta ei virallistettu, koska NATO yrittää toistaiseksi välttää suoraa sotaa Venäjän kanssa jonka 5. artikla edellyttäisi.
Huippukokous ei kuitenkaan keskittynyt vain Ukrainaan tai edes Eurooppaan. Se julisti virallisesti NATOn ”turvallisuusedut” maailmanlaajuisiksi, huolimatta sen nimestä ja perustamismandaatista transatlanttisena turvallisuusliittona.
Washingtonin 75. vuosipäivän huippukokous esitti välttämättömäksi ”360 asteen lähestymistavan”. Sotilasliiton toimintaa on syytä laajentaa, koska NATOon kohdistuvat uhat ovat ”globaaleja ja toisiinsa yhteydessä”.
Nykyinen NATO ilmoittaa, että se toteuttaa strategisen ulottuvuutensa maailmanlaajuisesti missä tahansa, milloin tahansa.
Vaikka Venäjä nähdään ”merkittävimpänä ja suorimpana uhkana”, NATO on julistanut, että suurimmat ”systeemiset haasteet euroatlanttiselle turvallisuudelle” tulevat Kiinasta, joka mainitaan lukuisia kertoja uhkana ja NATOn laajentumisen pääasiallisena syynä Intian ja Tyynenmeren alueelle.
Aasia on keskeinen turvallisuusalue Yhdysvaltojen verkottuneiden sopimusten kanssa Intian ja Tyynenmeren liittolaisten Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Korean ja Japanin kanssa, jotka kaikki olivat läsnä Washingtonin huippukokouksessa NATOn vieraina.
Kiinan uhka, joka tuli mukaan NATOn asiakirjoihin entisen presidentin Barack Obaman ”käännöksen Aasiaan” (2009) jälkeen, on keskeinen, kun Yhdysvaltojen johdolla NATOn huomio siirtyy Aasiaan.
NATOn suunnitelmana on luoda risteäviä sotilaallisten sopimusten verkostoja, kuten Australian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen AUKUS-sopimus, joka tarjoaa Australialle ydinsukellusveneitä; lisää Yhdysvaltojen tukikohtia ja sotilaallisia järjestelyjä Filippiineillä, jotka tuovat alueelle japanilaisia ja australialaisia joukkoja Filippiinien ja Kiinan välisten suhteiden huonontuessa; ja Etelä-Korea–Japani–USA-kolmio, joka asettaa Etelä-Korean Yhdysvaltojen johtamaan laajennetun pelotteen piiriin, jota kutsutaan ”Korean kolmiakseliseksi järjestelmäksi”. Intian ja Tyynenmeren alue on vaarallisella militarisoitumispolulla.
NATOn esittämä syy Länsi-Aasiaan ja Afrikkaan laajentumiselle on, että alueiden konfliktit ja epävakaus, erityisesti Iranin ”epävakautta aiheuttavat toimet” uhkaavat transatlanttista turvallisuutta. Tällaisten haittojen hoitamiseksi NATOlla on vastedes uusi aluekeskus Kuwaitissa, yhteystoimisto Jordaniassa ja jatkuva operaatio Irakissa.
Viidellätoista NATOn maalla on sotilastukikohtia Afrikassa, ja koska myös Venäjän, Kiinan ja Turkin armeijat toimivat täällä, Länsi-Aasia ja Afrikka tulevat edelleen todistamaan sijaiskonflikteja.
NATO korostaa edelleen myös terrorismin uhkaa. Kansalliset vapautustaistelut, jotka tarjoavat todellisen mahdollisuuden lopettaa puolisiirtomaamaiden työvoiman ja resurssien riisto Yhdysvalloille, on usein leimattu terrorismiksi.
Tämän ”terrorismin vastaisen pilarin” puitteissa NATO avustaa jäsenmaitaan kapinoiden vastaisissa toimissa, kuten kybersodan ja joukkovalvonta-aloitteiden avulla, jotka kohdistuvat vapautensa puolesta taisteleviin ihmisiin.
NATOn ”rauhankumppanuusohjelman” harjoitus, jossa simuloidaan mielenosoituksen hajoittamista.
Laajentuminen Intian ja Tyynenmeren alueelle ja globaaliin etelään on olennainen osa NATOn päätöstä yrittää ylläpitää sotilaallisesti lännen ylivaltaa muuttuvassa geopoliittisessa kansainvälisessä järjestelmässä.
NATOn kiihtyvät sotilasmenot ja ilmastopäästöt
Toinen NATOn viesti Washingtonin huippukokouksesta oli ”hyökkäyksellinen pelote” (offensive deterrence) ja ”eteenpäin suuntautuvat puolustusasennot” (forward defence postures) puolustusmenojen merkittävällä lisäyksellä.
Useiden NATOn jäsenmaiden, kuten Kanadan, puolustusmenojen 18 prosentin lisäystä vuonna 2024 ylistettiin sotilasliiton yhteisessä julistuksessa, kun taas eurooppalaisia jäseniä patistettiin käyttämään vähintään 2 % bruttokansantuotteestaan sotilasbudjettiin, joka on sotilasliiton vaatimus kaikille jäsenmailleen.
NATOn sotilasmenot vuonna 2023 olivat 1,34 biljoonaa dollaria. Tämä tuotti arviolta 233 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, joka on yhtä paljon kuin Kolumbian ja Qatarin valtioiden yhdistetyt päästöt. Washingtonin huippukokouksessa sotilasliitto ehdotti 126 miljardin dollarin lisäystä budjettiinsa. Tämä johtaa arviolta 31 miljoonan tonnin hiilidioksidiekvivalentin lisäpäästöihin, mikä vastaa noin 6,7 miljoonan yhdysvaltalaisen auton liikennepäästöjä.
Jos jokainen jäsenmaa yltäisi NATOn tavoittelemaan 2 % bkt-tavoitteeseen, vuoteen 2028 mennessä sotilasliiton ilmastopäästöt kasvaisivat pelkästään tästä syystä 467 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla.
Jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja IPCC:n suositukset toteutuisivat, se vaatisi vähintään viiden prosentin vähennyksen sotilaallisista päästöistä. NATO kasvatti päästöjään 15 prosentilla pelkästään vuonna 2023, ja aikoo jatkaa samalla tavalla. Myös puhtaasti ilmaston kannalta NATO on siis suora uhka ihmiskunnan jatkuvuudelle.
NATOn jäsenet hyväksyvät Yhdysvaltojen ehdotukset ”taakanjaosta”, kun ne lisäävät puolustusbudjettiaan sosiaali- ja hyvinvointimenojen kustannuksella. Eurooppalaiset valtiot tulevat siis jatkossakin jakamaan Yhdysvaltojen sotien taakan kaikkialla maailmassa ja maksavat Yhdysvaltojen ja NATOn tukikohdista.
Suomi ”läntisen” imperialismin pohjoisena eturintamana
Suomen integroituminen NATO-järjestelmään alkoi jo vuonna 1994, kun Suomi liittyi NATOn ”rauhankumppanuusyhteistyöhön”. Sen jälkeen Suomi on osallistunut kahteen NATO-johtoiseen operaatioon: Kosovo ForceKosovossa ja Resolute SupportAfganistanissa.
Presidentti Sauli Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa ”yhteisymmärryspöytäkirjan” sotilasliitto NATOn kanssa. Pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 4. syyskuuta 2014. Tämä tuli tunnetuksi nimellä ”isäntämaasopimus”.
12. toukokuuta 2022 presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin julkistivat yhteisen lausunnon, jossa kannattivat Suomen NATO-jäsenyyttä. 15. toukokuuta Marinin hallituksen valtioneuvosto hyväksyi selonteon, jossa se esittää, että tasavallan presidentti päättää Suomen hakevan jäsenyyttä eduskuntaa kuultuaan. Suomi liittyi sotilasliitto NATOon 4. huhtikuuta 2023 viimeisen jäsenmaan Turkin hyväksyttyä jäsenyyden.
NATO-jäsenyyden lisäksi Yhdysvallat on sopinut suoraan Suomen valtion kanssa kahdenkeskeisen DCA-sopimuksen, joka sijoittaa yhdysvaltalaisia joukkoja 15 eri sotilaskohteeseen ympäri maata. Lehdistötietojen mukaan Mikkeliin ja Lappiin ollaan sijoittamassa NATOn esikuntia. Yhdessä nämä tekevät Suomesta ”läntisen” imperialismin pohjoisen eturintaman.
Lisäksi Yhdysvallat tuo lisää ydinaseita Eurooppaan ja sijoittaa keskipitkän kantaman ohjuksia Saksaan kohti Venäjää, jotka olivat aiemmin kiellettyjä INF-sopimuksella, josta Yhdysvallat vetäytyi vuonna 2019. Suomen on ilmoitettu osallistuvan ilmavoimillaan NATOn ydinsotaharjoituksiin lokakuussa.
NATOn agenda todetaan selvästi sen 75-vuotisjuhlahuippukokouksessa. Sotilasliitto tekee kaikkensa varmistaakseen lännen globaalin dominanssin, ja se on tunnistanut ”vihollismaat”, jotka estävät tämän tavoitteen. NATOn suunnitelmiin kuuluvat jäsenyyden laajentaminen Euroopassa ja sotilaalliset liitot Intian ja Tyynenmeren alueella ja globaalissa etelässä.
Myös Suomen valtio on NATO-jäsenyyden myötä sitoutunut NATOn ”kumppanuussuhteiden vahvistamiseen” Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa.
NATO on lakkautettava
Kaiken tämän pohjalta on todettava, ettei NATOn kannattaminen voi olla vaihtoehto kenellekään, joka vastustaa ihmisten sortoa, militarismia ja imperialismia.
NATO on edelleen tänään Yhdysvaltojen geopoliittisten tavoitteiden väline, jossa eurooppalainen hallitseva luokka on mukana.
Sotilasliitto ei ole ”rauhaa ja demokratiaa” tuottava voima, vaan maailman rikkaimpien valtioiden, euroatlanttisen monopolikapitalismin aseellinen siipi, joka ajaa militarismia ja taantumusta. NATOn voidaan todeta olevan rikollisin imperialistinen liittoutuma toisen maailmansodan jälkeen.
On tärkeä ymmärtää, ettei NATOn aggressiivinen toiminta johdu vain huonoista johtajista tai väärästä politiikasta, vaan on olennainen osa sen olemusta imperialistista maailmanjärjestystä turvaavana sotavoimana.
Tämä ei sulje pois esimerkiksi Venäjän taantumuksellista roolia kilpailussa euroatlanttisen blokin kanssa. Kapitalistinen Venäjä on myös kansojen etujen vihollinen. Sen vastavoimana ei voi kuitenkaan millään kestävällä perusteella tukea 2000-luvun verisintä imperialistista liittoumaa.
Luokkakantaisina antimilitaristeina meille taistelussa NATOa ja euroatlanttista imperialismia vastaan ei voi olla yleistettyä ja epämääräistä anti-imperialistista kontekstia, joka keskittyy pelkästään ulkopolitiikkaan ja tuon tai tämän porvarivaltion kannatukseen toista leiriä vastaan, vaan imperialisminvastaisuuteemme sisältyy kansainvälinen kapitalismin vastustus ja työväenvallan kannatus. Imperialismia ei voi irrottaa sen taloudellisesta perustasta, globaalin työväenluokan hyväksikäytöstä ja imperiumin ulkopuolisten resurssien riistosta.
Näistä syistä katsomme, että rauhaa ja ihmisten tasa-arvoa kannattavien sekä globaalikapitalistista järjestystä vastustavien ihmisten vaatimuksena on oltava yksiselitteisesti NATOn hävittäminen maailmasta minkäänlaisen yhteistyön tai sotilasliiton tavoitteille antautumisen sijaan.
Vain koko maailman työväen ja köyhälistön, ihmiskunnan suuren enemmistön, järjestäytynyt taistelu kapitalistisen barbarismin kukistamiseksi voi johtaa imperialismin tappioon. Sen osaksi me haluamme täällä Suomessa omalta osaltamme liittyä, kun toimimme NATOa vastaan.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.