S. P. Kähmi

29 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Uutiset

Baskilainen ammattiliitto protestoi Palestiinan kansanmurhaa ja Euroopan uudelleenaseistamista

Baskilainen ammattiliitto LAB järjesti mielenosoituksen Baskimaan yrityskehitysviraston päämajan edessä Bilbaossa solidaarisuuden osoituksena Palestiinaa kohtaan ja tuomitakseen taloudellisen yhteistyön kansanmurhaa suorittavan Israelin kanssa. Liitto ilmaisi myös huolensa viraston väitteestä, jonka mukaan asevarusteluun investoiminen on loistava markkinamahdollisuus.

– Kun Euroopan unioni ja taloudellinen ja poliittinen eliitti puhuvat Euroopan uudelleen aseistamisesta, meidän on tehtävä selväksi, etteivät he edistä vaurauden uudelleenjakoa koskevaa veropolitiikkaa, vaan pyrkivät jatkamaan rajojen militarisointia ja lisäämään resursseja aseteollisuuden muodostaville yrityksille, toteuttamaan sosiaalipolitiikan leikkauksia, heikentämään julkisia palveluita ja tekemään globaalin työväenluokan elin- ja työoloista vieläkin epävakaammat.

LAB:n mukaan uudelleenaseistuspolitiikan asettaminen etusijalle rauhan ja vuoropuhelun kulttuurin sijaan niin sanotun puolustuksen ja turvallisuuden nimissä johtaa sotien ja konfliktien lisääntymiseen, kuten Palestiinassa tällä hetkellä tapahtuu.

– Kolonialistinen ryöstö-, kansanmurha- ja tuhopolitiikka on johtanut yli 50 000 ihmisen murhaan Gazassa, 1,9 miljoonan ihmisen pakkosiirtoon ja Gazan alueen täydelliseen tuhoutumiseen.

LAB tuomitsee Baskimaan ja Euroopan osallisuuden Gazan kansanmurhaan ja suunnitelmiin palestiinalaisväestön karkottamiseksi heidän laillisilta alueiltaan.

– Israel on pakotettava julistamaan tulitauko ja tätä varten on katkaistava kaikki olemassa olevat sopimukset ja yhteydet kansanmurhaan. Samalla kansainvälistä yhteisöä on kehotettava ottamaan käyttöön tarvittavat mekanismit kattavan päätöslauselman aikaansaamiseksi, joka takaa palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden sekä vankien ja pakolaisten kotiinpaluun.

– Tarvitaan pikaisesti kattava paradigman muutos, myös Baskimaan teollisuuspolitiikassa, jotta Euroopassa vallitseva sodanlietsonta voidaan voittaa. On välttämätöntä hylätä ReArm Europe -ohjelma ja edistää Baskimaassa rauhan ja vuoropuhelun kulttuureja poliittisten konfliktien ratkaisumekanismina.

28 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Kirjasto

Päätöslauselmaesitys Bernin kansainväliselle sosialistiselle naisten konferenssille

Bernin kansainvälinen sosialistinen naisten konferenssi pidettiin 26.-28. maaliskuuta 1915 Sveitsissä. Konferenssilla oli suuri merkitys ensimmäisenä aidosti kansainvälisenä kokoontumisena maailmansodan syttymisen jälkeen.

Konferenssi kutsuttiin koolle naisjärjestöjen edustajien aloitteesta. Sitä tuki Clara Zetkin, Kansainvälisen sosialististen naisten toimiston sihteeri, joka vetosi kaikkien maiden naisiin ”taistelussa rauhan puolesta”. Esityslistalla oli kysymys ”sosialististen naisten kansainvälisestä toiminnasta rauhan puolesta”.

Bolševikkien keskuskomitea esitteli konferenssille seuraavan päätöslauselman. Konferenssi omaksui lopulta tätä lausumaa pasifistisemman kannan.

Teksti on julkaistu alunperin Sotsial-Demokrat-lehden numerossa 42, 1. kesäkuuta 1915.

Nykyinen maailmansota – joka on aiheuttanut niin monia onnettomuuksia kaikkialla, missä sitä on käyty, on tuhonnut ja hävittänyt Belgian ja Galician sekä tuhonnut tuhansia ja tuhansia työläisiä – on imperialistinen sota, jonka aiheuttaa useiden maiden hallitsevien luokkien välinen kilpailu siirtokuntien jaosta ja etulyöntiasemasta maailmanmarkkinoilla sekä dynastisten intressien vuoksi. Se on kapitalistiluokan ja kaikkien maiden hallitusten politiikan luonnollista jatkoa, ja siksi kysymys siitä, kuka iski ensimmäisenä, ei kiinnosta sosialistin näkökulmasta yhtään.

Tämä sota ei ainoastaan palvele millään tavalla työläisten etuja, vaan se toimii aseena hallitsevien luokkien käsissä työläisten kansainvälisen solidaarisuuden tuhoamiseksi ja heidän liikkeensä ja luokkataistelun heikentämiseksi kunkin maan sisällä. Samalla tavalla iskulause ”isänmaan puolustaminen”, jonka porvaristo on julistanut ja jota opportunistit ovat kannattaneet, ei ole muuta kuin houkutus, jota porvaristo käyttää taivutellakseen proletariaatin uhraamaan henkensä ja verensä porvariston edun vuoksi.

Kun tämä kaikki otetaan huomioon ylimääräinen kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi, viitaten Stuttgartin päätöslauselmaan, jossa suositellaan sodan aiheuttaman taloudellisen ja poliittisen kriisin hyödyntämistä kansan kiihottamiseksi jotta kapitalistisen järjestyksen kaatuminen nopeutuisi, Kööpenhaminan päätöslauselmaan, jossa todetaan, että sosialististen kansanedustajien velvollisuus on äänestää sotamäärärahoja vastaan ja Baselin päätöslauselmaan, joka julistaa työläisten pitävän rikoksena toistensa ampumista, julistaa täten, että sotaa käyvien maiden sosialististen puolueiden enemmistön edustajat ovat toimineet täysin piittaamatta noista päätöksistä ja ovat antaneet periksi olosuhteiden painostukselle, mikä on todellinen petos sosialismille, jonka tilalle he ovat asettaneet nationalismin. Konferenssi julistaa, että kaikkien maiden proletaareilla ei ole muuta vihollista kuin heidän luokkavihollisensa, joka on kapitalistiluokka.

Tämän sodan aiheuttamat hirvittävät kärsimykset ovat herättäneet kaikissa naisissa ja erityisesti proletaarinaisissa jatkuvasti kasvavaa rauhanhalua. Konferenssi julistaa sodan jokaiselle imperialistiselle sodalle ja toistaa samalla uskonsa, että tämän rauhanhalun muuttamiseksi tietoiseksi poliittiseksi voimaksi on välttämätöntä, että naistyöläiset ymmärtävät selvästi, että omistavat luokat eivät pyri mihinkään muuhun kuin aluevaltauksiin, valloitukseen ja herruuteen, että imperialismin aikakaudella sodat ovat väistämättömiä, ja että imperialismi uhkaa koko maailmaa kokonaisella sotien sarjalla, ellei proletariaatti löydä itsestään tarpeeksi voimaa kapitalistisen järjestyksen lopettamiseksi kapitalismin täydellisellä kaatamisella. Jos työssäkäyvä nainen haluaa lyhentää imperialististen sotien aikakauteen liittyvää kärsimysaikaa, on välttämätöntä, että hänen rauhanhalunsa muuttuu kapinaksi ja taisteluksi sosialismin puolesta. Vain joukkojen vallankumouksellisen liikkeen kautta, sosialistisen taistelun vahvistumisen ja kiihtymisen kautta, työläinen saavuttaa päämääränsä tässä taistelussa. Hänen ensimmäinen velvollisuutensa on siis tukea ammattiliittoja ja sosialistisia järjestöjä ja rikkoa kansalaisrauhaa taistelemalla sotamäärärahoja vastaan, porvarillisiin kabinetteihin osallistumista vastaan, tukemalla ja rohkaisemalla sotilaiden välistä veljeilyä jouksuhaudoissa ja taistelukentällä, perustamalla laittomia järjestöjä kaikkialle, missä hallitus on kumonnut perustuslailliset vapaudet, ja lopulta osallistumalla mielenosoituksiin ja vallankumouksellisiin liikkeisiin.

Kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi vetoaa kaikkien maiden työläisiin aloittamaan välittömästi tämän taistelun, järjestämään sen kansainvälisessä mittakaavassa ja yhdistämään toimintansa tiiviisti niiden sosialistien toimintaan, jotka Liebknechtin tavoin taistelevat kaikissa maissa nationalismia vastaan ja jatkavat vallankumouksellista sosialistista taistelua.

Samalla konferenssi muistuttaa työläisiä, että Euroopan edistyneimmissä maissa objektiiviset olosuhteet sosialistiselle tuotannolle ovat jo kypsyneet, että koko liike on siirtymässä uuteen vaiheeseen, että nykyinen maailmansota asettaa heille uusia ja vakavia velvoitteita, että heidän liikkeensä voi olla edelläkävijä joukkojen yleiselle toiminnalle, joka antaa uuden sysäyksen koko sosialistiselle liikkeelle lähemmäksi täydellistä vapautuksen hetkeä. Ottamalla aloitteen mielenosoitusten ja vallankumouksellisten protestien järjestämisessä, työläisnaiset, jotka marssivat koko proletariaatin rinnalla, voivat aloittaa proletariaatin uuden aikakauden, jonka aikana proletariaatti saavuttaa edistyneemmissä maissa sosialismin ja takapajuisemmissa demokraattisen tasavallan.

Bern, 26.-28. maaliskuuta 1915

23 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Kirjasto

Kansainvälisen sosialistitoimiston viimeinen julkilausuma

Kansainvälisen sosialistisen toimiston viimeinen istunto pidettiin Brysselissä 29. heinäkuuta 1914 ensimmäisen maailmansodan jo käynnistyttyä.

Kokouksessa hyväksyttiin seuraava päätöslauselma:

Kansainvälinen sosialistinen toimisto tänään 29. heinäkuuta pidetyssä kokouksessaan, kuunneltuaan kaikkien maailmansotaan mahdollisesti osallistuvien maiden edustajien raportteja näiden maiden poliittisesta tilanteesta, on päättänyt yksimielisesti, että kaikkien asianomaisten kansojen työläisten velvollisuutena ei ole vain jatkaa, vaan edelleen tehostaa mielenosoituksiaan rauhan, välimiesvallan ja kansainvälisen sovittelun puolesta sotaa vastaan. Saksalaisten ja ranskalaisten työläisten tulee kohdistaa voimakkainta painostusta maittensa hallituksia kohtaan, jotta Saksa hillitsisi Itävallan sodan kiihkoa ja että Ranska saisi Venäjältä puuttumattomuuden konfliktiin. Brittiläisten ja italialaisten työläisten puolestaan tulee tukea näitä pyrkimyksiä kaikin voimin. Ylimääräinen kongressi, joka on kutsuttu kokoontumaan Pariisiin, tulee olemaan voimakas ilmaus kansainvälisen proletariaatin rauhan tahdosta.

Pariisin kokousta ei koskaan järjestetty sodan pyyhkiessä yli Euroopan mantereen. Maailmansota merkitsi toisen internationaalin hajoamista.

21 maaliskuun, 202528 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Uutiset

Tuhannet vastustivat EU:n sotilasmenojen kasvattamista Roomassa

Rooman mielenosoittajat antoivat Italian ja EU:n johtajille yksiselitteisen viestin: sotaan ja aseistukseen ei pidä käyttää euroakaan.

Tuhannet ihmiset lähtivät Rooman kaduille viime lauantaina 15. maaliskuuta protestoimaan EU:n aseistusohjelmaa ja nousevia sotilasmenoja vastaan, jotka ohjaavat resursseja pois sosiaalipalveluista ja hyvinvoinnista. ”Ei euroakaan heidän sotaansa” oli mielenosoittajien iskulause, jotka oli kutsunut koolle radikaalivasemmistolainen Potere al Popolo (”Valta kansalle”) -puolue. Mielenosoituksiin osallistui ruohonjuuritason ammattiyhdistysaktivisteja, opiskelijajärjestöjä ja poliittisia järjestöjä.

Mielenosoitus järjestettiin samanaikaisesti Repubblica-lehden toimittajan Michele Serran EU-myönteisen mielenosoituksen kanssa, joka kehotti yleisöä puolustamaan epäselvää ”eurooppalaisten arvojen” käsitettä. Useat edistykselliset järjestöt ja tiedotusvälineet kritisoivat tapahtumaa implisiittisesti EU:n militarisointiponnistelujen tukemisesta.

Yksi Serran tapahtuman tärkeimmistä kritiikistä, selittää Maurizio Coppola Potere al Popolosta, oli se, että se kokosi monia hyvää tarkoittavia ihmisiä, mutta ei edustanut heidän todellisia huolenaiheitaan. Sen sijaan se käytti heidän läsnäoloaan EU-hankkeen tukena.

Coppola totesi Peoples Dispatch -julkaisussa, että EU:ta kannattava mielenosoitus ei käsitellyt keskeisiä systeemisiä kysymyksiä: siinä jätettiin huomiotta Euroopan meneillään olevat kolonialistiset käytännöt, eikä siinä ollut mitään haastetta viipyvälle ajatukselle valkoisesta, miesten hallitsemasta Euroopasta. ”Mitä eurooppalaisten arvojen vahvistaminen [tästä näkökulmasta] tarkoittaa?” Coppola kysyi. ”Valkoista ylivaltaa? Kolonialismia?”

Toinen suuri kiistakohta oli valtavirran poliittisten toimijoiden hyväksyntä Ursula von der Leyenin lippulaiva-aseprojektille, ReArm Europelle. Ohjelman odotetaan heikentävän julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa entisestään. Vaikka vasemmistovoimat ovat vastustaneet voimakkaasti ReArm Europea, aloite on saanut tukea käytännössä kaikilta muilta poliittisilla ryhmittymiltä.

Huolimatta kasvavasta institutionaalisesta painostuksesta asesuunnitelman puolesta, Potere al Popolo ja muut vasemmistoryhmät ovat vannoneet jatkavansa vastarintaa. Heidän viestinsä Melonin hallitukselle ja EU:n toimielimille on yksinkertainen: selkeä, jyrkkä ei militarisoinnille.

– Kyllä, rahaa julkisiin menoihin tarvitaan, sanoi Potere al Popolon tiedottaja Giuliano Granato mielenosoituksen aikana.

– Mutta se on tarpeen palkkojen nostamiseksi ja terveydenhuollon parantamiseksi. Koska kun joku vierailee huomenna sairaalassa, hänelle sanotaan, että vastaanottoaika on puolitoista vuotta. Se ei tietenkään ole panssarivaunu, joka heidät tältä pelastaa.

18 maaliskuun, 202524 helmikuun, 2026 S. P. Kähmi Tiedotteet

Aloite: Suomen kylät ja kaupungit sodanvastaiseen rintamaan

Vaikka sodan ja rauhan kysymykset mielletään usein valtioiden väliseksi politiikaksi, proletaarinen antimilitarismi luottaa ennen kaikkea ruohonjuuritason toimintaan. Se voi näkyä myös paikallispoliittisina aloitteina.

Tämän kevään vaaleissa Työväen antimilitaristien piirissä toimivat kunta- ja aluevaaliehdokkaat esittävät yhteisen aloitteen, johon toivomme muiden edistysmielisten ehdokkaiden liittyvän mukaan.

1. Kuntien tarjottava resursseja rauhantyöhön

Orpo–Purran äärioikeistohallitus leikkasi kokonaan rauhantyön valtionavustukset kautensa aluksi. Samalla kiihtyvän militarismin aikakaudella rauhantyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kaupungit voivat järjestää itse esimerkiksi rauhankasvatusta ja tarjota sotaa vastustavalle kansalaisyhteiskunnalle tiloja ja resursseja, jotka hallitus on leikkauspolitiikallaan vienyt.

Allekirjoittaneet esittävät kunnassaan/kaupungissaan projektia, joka tarjoaa resursseja asukkaiden omaehtoiselle rauhantyölle.

2. Lisää ydinasevapaita alueita Suomeen

Suomen valtio ei ole allekirjoittanut vuonna 2021 voimaan astunutta YK:n ydinasekieltosopimusta, joka kieltää ydinaseiden valmistuksen, hallussapidon ja käyttämisen. Päinvastoin NATO-jäsenyyden myötä Suomen ilmavoimat ovat osallistuneet ydinsodan harjoitteluun, ja keskustelu ydinaseet kieltävän lain muuttamisesta halutaan avata.

Tähänkin asiaan on mahdollista vaikuttaa myös paikallistasolta. Maailmalla ydinaseiden täyttä lakkauttamista vaativa ICAN-kampanja kerää kaupungeilta vetoomuksia, joissa ne sitoutuvat valtioittensa ohi ydinasekieltoon.

Ydinaseiden vastainen aloite ja sen valvonta on entistä ajankohtaisempi nyt, kun Suomen ilmatilassa ja vesistöissä liikkuu vieraan vallan ydinasekykeneviä lentokoneita ja laivoja. Ydinsodassa maaleiksi haetaan sotilaskohteiden ohella suuria asutuskeskuksia.

Allekirjoittaneet lupaavat esittää omasta kunnastaan/kaupungistaan ydinasevapaata vyöhykettä, toimia alueellaan ydinaseita vastaan sekä parhaansa mukaan estää ydinsotaa valmistelevat harjoitukset.

3. Ei yhteistyölle imperialistien kanssa

Yhdysvallat on imperialistinen suurvalta ja NATO sen ohjaama sotilasliitto, joiden kanssa Suomen valtio on päättänyt liittoutua sotilaallisesti. Nämä tahot ovat vastuussa miljoonista kuolemista ja vammautumisista, sekä miljoonien ihmisten pakolaisuudesta pelkästään 2000-luvulla.

Vaikka yhteistoiminnasta edellämainittujen tahojen kanssa päättää Suomen hallitus, se järjestetään usein yhteistyössä paikallisviranomaisten, myös kunnallisten tahojen kanssa. Paikallinen yhteistoiminta voi tarkoittaa esimerkiksi sotaharjoituksia tai tilojen antamista näiden tahojen käyttöön.

Allekirjoittaneet kieltäytyvät yhteistyöstä sotarikoksiin ja laittomiin hyökkäyssotiin syyllistyneiden tahojen kanssa kuntatasolla.

4. Yhteydet Israelin kanssa boikottiin

Israelin valtio on kuluneen 17 kuukauden aikana syyllistynyt lukemattomiin sotarikoksiin, laittomaan miehitykseen ja kansanmurhan suorittamiseen Palestiinassa.

Tiedossa on, että Suomesta myydään sotilasmateriaalia ja tarvikkeita Israeliin. Näillä yrityksillä on nimet ja osoitteet paikallisesti, joka tekee asiasta myös paikallispoliittisen kysymyksen.

Allekirjoittaneet ilmoittavat tekevänsä kaikkensa, ettei heidän kuntansa/kaupunkinsa alueelta toimita kaupallisessa tai poliittisessa yhteistyössä kansanmurhaan syyllisen valtion kanssa.

Allekirjoittaneet

Työväen antimilitaristit on puolueisiin sitoutumaton järjestö, joka ajaa työväen yhteisrintamaa militarismia vastaan. Rintamaa rakentaessamme yhdistys pyrkii yhteistyöhön kaikkien työväenjärjestöjen, myös puolueiden kanssa.

Esitämme tämän aloitteen kaikille työväenluokkaisille kunta- ja aluevaalien ehdokkaille, jotka vastustavat taantumuksellista sotaa ja imperialismia.

**Heikki Ekman**, Vantaa (Suomen kommunistinen puolue)

17 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Blogit

Sotarikollisen Obaman ei tulisi olla tervetullut Tampereen areenalle – oikea osoite on tuomioistuin

Visual Media -yhtiön tiedotteen mukaan Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on tulossa Tampereelle 13. päivä toukokuuta esiintyäkseen yleisötilaisuudessa Nokia Arenalla. Tapahtuman otsikkona on englanniksi ”Keskustelu Barack Obaman kanssa”.

Yhdysvaltalainen Harvard Political Review -julkaisu kertoo Obaman hyväksyneen presidenttikautensa aikana 563 drone-iskua, jotka tappoivat noin 3 797 ihmistä. Itse asiassa Obama valtuutti 54 drone-iskua yksin Pakistanissa ensimmäisen vuotensa aikana. Yksi ensimmäisistä CIA:n drone-iskuista presidentti Obaman alaisuudessa kohdistui hautajaisiin, jolloin peräti 41 pakistanilaista siviiliä murhattiin. Seuraavana vuonna Obama johti 128 CIA:n drone-iskua Pakistanissa, joissa kuoli ainakin 89 siviiliä.

Drone-operaatiot ulottuivat Somaliaan ja Jemeniin vuosina 2010 ja 2011, mikä johti tuhoisempiin tuloksiin. Presidentti Obaman ensimmäinen isku Jemeniin tappoi 55 ihmistä, joista 21 oli lapsia, joista 10 oli alle viisivuotiaita. Lisäksi tässä iskussa murhattujen joukossa oli myös 12 naista, joista viisi raskaana.

Vielä enemmän siviiliuhreja tuli Afganistanista Barack Obaman virkakauden aikana. Samalla kun Obama ryhtyi poistamaan joukkoja maasta 2014, hän kiihdytti ilmasodankäyntiä rajusti. Hallinto pudotti 1 337 pommia Afganistaniin vuonna 2016. Yhteensä Obaman hallinto pudotti sinä vuonna 26 171 pommia (dronen avulla tai muulla tavoin) seitsemään maahan: Syyriaan, Irakiin, Afganistaniin, Pakistaniin, Somaliaan ja Libyaan. Yhdysvallat tappoi yhteistyössä liittolaistensa, mukaan lukien Afganistanin hallituksen, kanssa keskimäärin 582 siviiliä vuosittain vuosina 2007–2016.

Itse sotia lukuun ottamatta väite, että entinen presidentti Barack Obama on sotarikollinen, liittyy myös ”kaksoisnapautus” (”double tap”) -aloitteeseen. Kaksoisnapautus-drone-iskut ovat jatkoiskuja ensiapuhenkilöstöä vastaan, heidän saapuessaan pommitusalueelle yrittääkseen auttaa selviytyjiä. Vuonna 2012 Shawalin laaksoon tehdyn hyökkäyksen kerrottiin tappaneen jopa 14 ihmistä kaksoisnapautus-drone-iskussa.

Kaikki nämä iskut joissa siviilit ovat saaneet surmansa antavat vahvan syyn Obaman luokittelulle kansainväliseksi sotarikolliseksi. YK:n ratifioimat vuoden 1949 Geneven yleissopimukset tarjoavat nimenomaisesti suojaa haavoittuneiden lisäksi myös lääkintähenkilöille ja kuljetuksille. Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 8. artiklassa todetaan, että ”Hyökkäyksiä tahallisesti kohdentaminen humanitaariseen apuun tai rauhanturvaoperaatioon osallistuvaan henkilöstöön, laitteistoihin, materiaaliin, yksiköihin tai ajoneuvoihin YK:n peruskirjan mukaisesti” luokitellaan sotarikokseksi.

Laissa todetaan myös, että ”tahallinen hyökkäyksen käynnistäminen tietäen, että tällainen hyökkäys aiheuttaa satunnaisia ihmishenkien menetyksiä tai vammoja siviileille” on myös sotarikos syyllisen osapuolen kannalta. Drone-iskuohjelman ja kaksoisnapautushyökkäysten ansiosta on selvää, että entinen presidentti Obama ja hänen hallintonsa ovat rikkoneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta.

Näistä syistä Barack Obaman ei tulisi olla tervetullut Tampereelle toukokuussa. Jos Tampereen kaupungin viranomaiset ja Sisä-Suomen poliisilaitos toimisivat kansainvälisen oikeuden mukaisesti, he puuttuisivat tällaisen tilaisuuden järjestämiseen ja pidättäisivät entisen presidentin epäiltynä lukemattomista siviilien murhista.

Käytännössä näin ei tietenkään tule tapahtumaan, sillä porvarillinen oikeus ei seiso maailman sorretun enemmistön puolella. Suomen valtio on nykyään Yhdysvaltain läheinen liittolainen, ja Yhdysvallat katsoo oikeudekseen kansainvälisen lain rikkomisen. Tämä groteski tapaus alleviivaa sitä kaksinaamaisuutta, jolla Suomessa ja ”lännessä” peräänkuulutetaan ”sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen” sitoutumista. Tosiasiassa säännöistä tingitään johdonmukaisesti, kun niitä loukkaa ”oma” imperialistinen leiri.

”Meidän” sotarikollisemme eivät ole ainoastaan hyväksyttyjä – heitä ihaillaan ja heitä voi mennä katsomaan aitiopaikalta VIP-lipulla.

17 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Kirjasto

Baselin manifesti

Sosialistinen internationaali kutsui Baselissa lyhyellä varoitusajalla koolle 24.-25.11.1912 ylimääräisen yhdeksännen kongressin, jonka aikana keskustelu keskittyi kokonaan ensimmäisen Balkanin sodan laukaisemaan maailmansodan vaaraan.

Tämä oli kansainvälisen työväenliikkeen viimeinen lopullinen yhteinen kokoontuminen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Manifesti painottaa työläisten pitävän rikoksena toistensa ampumista kapitalistien voittojen hyväksi.

Teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa Vorwärts-lehden toimesta Berliinissä 1912.

Stuttgartin ja Kööpenhaminan kongresseissaan Internationaali muotoili kaikkien maiden proletariaatille nämä sodanvastaisen taistelun periaatteet:

Jos sota uhkaa syttyä, on työväenluokkien ja niiden parlamentaaristen edustajien velvollisuus osallistuvissa maissa Kansainvälisen sosialistitoimiston koordinointitoiminnan tukemana tehdä kaikkensa estääkseen sodan puhkeamisen tehokkaimmalla katsomallaan tavalla, jotka luonnollisesti vaihtelevat luokkataistelun kärjistymisen ja yleisen poliittisen tilanteen mukaan.

Jos sota joka tapauksessa syttyy, heidän velvollisuutensa on toimia sen nopean lopettamisen puolesta ja kaikin voimin hyödyntää sodan synnyttämää taloudellista ja poliittista kriisiä kansan kiihottamiseksi ja siten kapitalistisen luokkavallan kaatumisen nopeuttamiseksi.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat enemmän kuin koskaan asettaneet proletariaatin velvollisuudeksi omistaa äärimmäistä voimaa ja energiaa suunniteltuun ja yhteiseen toimintaan. Toisaalta yleinen asehulluus on pahentanut korkeita elinkustannuksia ja siten voimistanut luokkavastakohtia ja luonut työväenluokkaan leppymättömän kapinan hengen; työläiset haluavat lopettaa tämän paniikki- ja tuhlausjärjestelmän. Toisaalta lakkaamatta toistuvalla sodan uhkalla on yhä enemmän kiihottavaa vaikutusta. Euroopan suuret kansat ovat jatkuvasti ajettavana toisiaan vastaan, vaikka nämä yritykset ovatkin ihmisyyttä vastaan, eikä syytä tähän voida perustella pienimmälläkään kansojen edun mukaisuudella.

Jos Balkanin kriisi, joka on jo aiheuttanut tällaisia kauheita katastrofeja, leviäisi edelleen, siitä tulisi kauhistuttavin vaara sivilisaatiolle ja proletariaatille. Samalla se olisi historian suurin raivo, koska katastrofin valtavuuden ja asiaan liittyvien etujen merkityksettömyyden välillä vallitsee huutava ristiriita.

Kongressi toteaa tyytyväisenä sosialistipuolueiden ja kaikkien maiden ammattiliittojen täydellisen yksimielisyyden sodassa sotaa vastaan.

Kaikkien maiden proletaarit ovat nousseet samanaikaisesti taistelussa imperialismia vastaan; jokainen internationaalin osa on vastustanut proletariaatin vastarintaa oman maansa hallitusta kohtaan ja mobilisoinut kansakuntansa yleisen mielipiteen kaikkia sotaisia haluja vastaan. Tästä seurasi kaikkien maiden työläisten suurenmoinen yhteistyö, joka on jo auttanut suuresti pelastamaan uhattua maailmanrauhaa. Hallitsevan luokan pelko proletaarisesta vallankumouksesta maailmansodan seurauksena on osoittautunut olennaiseksi rauhan takuuksi.

Kongressi kehottaa siksi sosialidemokraattisia puolueita jatkamaan toimintaansa kaikin niille sopivin keinoin. Tässä yhteistoiminnassa se antaa kullekin sosialistipuolueelle sen erityisen tehtävän.

Balkanin niemimaan sosialidemokraattisilla puolueilla on vaikea tehtävä. Euroopan suurvallat ovat kaikkien uudistusten systemaattisella estämisellä myötävaikuttaneet sietämättömien taloudellisten, kansallisten ja poliittisten olosuhteiden luomiseen Turkissa, joiden on väistämättä täytynyt johtaa kapinaan ja sotaan. Balkanin sosialidemokraattiset puolueet ovat sankarillisella rohkeudella nostaneet demokraattisen liittovaltion vaatimuksen vastaan näiden olosuhteiden hyväksikäyttöä dynastioiden ja porvarillisten luokkien eduksi. Kongressi kehottaa heitä jatkamaan ihailtavaa asennettaan; se odottaa, että Balkanin sosialidemokratia tekee kaikkensa sodan jälkeen estääkseen Balkanin sodan tällaisten kauhistuttavien uhrausten hinnalla saavutettujen tulosten käyttämistä väärin omiin tarkoituksiinsa dynastioiden, militarismin ja Balkanin valtioiden laajentumisahneen porvariston toimesta. Kongressi kuitenkin kehottaa erityisesti Balkanin sosialisteja vastustamaan paitsi serbien, bulgaarien, romanialaisten ja kreikkalaisten välisten vanhojen vihamielisyyksien uudistamista, myös kaikkia vastakkaiseen leiriin kuuluvia Balkanin kansoja, turkkilaisia ja albaaneja, vastaan kohdistuvia loukkauksia. Balkanin sosialistien velvollisuus on siksi taistella kaikkia näiden ihmisten oikeuksien loukkauksia vastaan ja julistaa kaikkien Balkanin kansojen, mukaan lukien albaanit, turkkilaiset ja romanialaiset, veljeys valloilleen kansallissovinismia vastaan.

Itävallan, Unkarin, Kroatian ja Slavonian sekä Bosnian ja Hertsegovinan sosialidemokraattisten puolueiden velvollisuus on jatkaa kaikin voimin tehokasta toimintaansa Tonavan monarkian hyökkäystä Serbiaa vastaan. Heidän tehtävänsä on jatkaa entiseen tapaan vastustaen suunnitelmaa riistää Serbialta sodan tulokset asevoimin, muuttaa se Itävallan siirtomaaksi ja saada varsinaisen Itävalta-Unkarin kansat ja yhdessä heidän kanssaan kaikki Euroopan kansat suurimpaan vaaraan dynastian etujen vuoksi. Tulevaisuudessa Itävalta-Unkarin sosialidemokraattiset puolueet taistelevat myös sen puolesta, että Habsburgien suvun hallitsemat eteläslaavilaisten osat saisivat oikeuden hallita itseään demokraattisesti varsinaisen Itävalta-Unkarin monarkian rajoissa.

Itävalta-Unkarin sosialidemokraattisten puolueiden sekä Italian sosialistien on kiinnitettävä erityistä huomiota Albanian kysymykseen. Kongressi tunnustaa Albanian kansan oikeuden autonomiaan, mutta se protestoi sitä vastaan, että Albania autonomian tekosyyllä joutuu Itävaltalais-Unkarin ja Italian herruuden uhriksi. Kongressi näkee tässä paitsi Albanialle itselleen vaaran, myös lyhyessä ajassa uhan Itävalta-Unkarin ja Italian väliselle rauhalle. Albania voi elää todella itsenäistä elämää vain demokraattisen Balkanin federaation autonomisena jäsenenä. Sen vuoksi kongressi kehottaa Itävalta-Unkarin ja Italian sosialidemokraatteja taistelemaan hallitustensa jokaista yritystä vastaan sulkea Albania vaikutuspiiriinsä ja jatkamaan ponnistelujaan Itävalta-Unkarin ja Italian välisten rauhanomaisten suhteiden vahvistamiseksi.

Kongressi tervehtii suurella ilolla venäläisten työläisten protestilakkoja takuuna siitä, että Venäjän ja Puolan proletariaatti alkaa toipua tsaarin vastavallankumouksen sille antamista iskuista. Kongressi näkee tässä vahvimman takuun tsaarin rikollisia juonitteluja vastaan, joka oman maansa kansat vereen hukutettuaan, petettyään itse Balkanin kansat lukemattomia kertoja ja luovutettuaan ne vihollisilleen, heilahtelee nyt sodan seurausten pelon ja sen itsensä synnyttämän nationalistisen liikkeen painostuksen pelon välillä. Kuitenkin, kun tsaarismi yrittää nyt esiintyä Balkanin kansojen vapauttajana, se on vain valloittamassa takaisin hegemoniansa Balkanilla verisessä sodassa tällä tekopyhällä verukkeella. Kongressi odottaa, että Venäjän, Suomen ja Puolan kaupunki- ja maaseutuproletariaatti, joka voimistuu, tuhoaa tämän valheiden verkon, vastustaa kaikkia sotilaallisia tsaarismin pyrkimyksiä, taistelee kaikkia tsaarismin suunnitelmia vastaan, oli se sitten Armeniaa tai Konstantinopolia vastaan, ja keskittää koko voimansa vallankumouksellisen taistelun uudistamiseen tsaarismista vapautumiseksi. Sillä tsaarismi on kaikkien Euroopan taantumuksellisten voimien toivo, sen hallitsemien kansojen demokratian kauhein vihollinen; ja sen tuhoamisen saavuttaminen on nähtävä yhtenä koko Internationaalin tärkeimmistä tehtävistä.

Kuitenkin tärkein tehtävä Internationaalin toiminnassa kuuluu Saksan, Ranskan ja Englannin työväenluokalle. Tällä hetkellä näiden maiden työläisten tehtävänä on vaatia hallituksiltaan, että ne kieltäytyisivät antamasta tukea Itävalta-Unkarille tai Venäjälle, pidättyisivät kaikesta puuttumisesta Balkanin ongelmiin ja säilyttäisivät ehdottoman puolueettomuuden. Sota kolmen suuren johtavan sivistyneen kansan välillä serbo-Itävallan kiistan vuoksi sataman takia olisi rikollista hulluutta. Saksan ja Ranskan työläiset eivät voi myöntää, että on olemassa minkäänlaista velvollisuutta puuttua Balkanin konfliktiin salaisten sopimusten vuoksi.

Kuitenkin jatkokehityksessä, jos Turkin sotilaallinen romahdus johtaisi ottomaanien vallan kaatumiseen Vähä-Aasiassa, Englannin, Ranskan ja Saksan sosialistien tehtävänä olisi kaikella voimalla vastustaa Vähä-Aasian valloituspolitiikkaa, joka väistämättä johtaisi suoraan sotaan. Suurimpana vaarana Euroopan rauhalle kongressi pitää Ison-Britannian ja Saksan valtakunnan välistä keinotekoisesti viljeltyä vihamielisyyttä. Siksi kongressi tervehtii molempien maiden työväenluokan ponnisteluja tämän vihamielisyyden kuromiseksi. Se pitää parhaana keinona tähän tarkoitukseen Saksan ja Englannin välisen sopimuksen tekemistä laivaston aseistuksen rajoittamisesta ja laivastosaalisoikeuden lakkauttamisesta. Kongressi kehottaa Englannin ja Saksan sosialisteja jatkamaan agitointiaan tällaisen sopimuksen puolesta.

Saksan ja toisaalta Ranskan ja Englannin välisen vastakkainasettelun voittaminen poistaisi suurimman vaaran maailman rauhalle, horjuttaisi tsaarin valtaa, joka käyttää tätä vastakohtaisuutta hyväkseen, tekisi Itävalta-Unkarin hyökkäyksen Serbiaa vastaan mahdottomaksi ja turvaisi rauhan maailmalle. Siksi kaikki Internationalin ponnistelut on suunnattava tähän päämäärään.

Kongressi toteaa, että koko sosialistinen internationaali on yksimielinen näistä ulkopolitiikan periaatteista. Se kehottaa kaikkien maiden työläisiä asettamaan proletariaatin kansainvälisen solidaarisuuden voiman kapitalistista imperialismia vastaan. Se varoittaa kaikkien valtioiden hallitsevia luokkia olemaan lisäämättä sotatoimilla kapitalistisen tuotantotavan aiheuttamaa massojen kurjuutta. Se vaatii painokkaasti rauhaa. Muistakoon hallitukset, että Euroopan nykyisessä tilanteessa ja työväenluokan tunnelmassa ne eivät voi käynnistää sotaa ilman vaaraa itselleen. Muistakoon he, että Ranskan ja Saksan sotaa seurasi kommuunin vallankumouksellinen puhkeaminen, että Venäjän ja Japanin sota sai liikkeelle Venäjän valtakunnan kansojen vallankumoukselliset energiat, että kilpailu sotilas- ja laivaston aseistuksessa antoi Englannin ja mantereen luokkakonfliktille ennenkuulumattoman terävyyden ja laukaisi valtavan lakkojen aallon. Olisi hulluutta, jos hallitukset eivät ymmärtäisi, että jo ajatus maailmansodan hirveydestä herättäisi väistämättä työväenluokan suuttumuksen ja kapinan. Proletaarit pitävät rikoksena ampua toisiaan kapitalistien voittojen, dynastioiden kunnianhimojen tai salaisten diplomaattisten sopimusten suuremman kunnian vuoksi.

Jos hallitukset katkaisevat kaikki mahdollisuudet normaalille edistykselle ja ajavat siten proletariaatin epätoivoisiin askeliin, niiden on itse kannettava koko vastuu aiheuttamansa kriisin seurauksista.

Internationaali aikoo kaksinkertaistaa ponnistelunsa estääkseen tämän kriisin; se nostaa protestinsa entistä painokkaammin ja tekee propagandastaan entistä energisempää ja kattavampaa. Sen vuoksi kongressi valtuutti Kansainvälisen sosialistisen toimiston seuraamaan tapahtumia paljon tarkemmin ja, tapahtuipa mitä tahansa, ylläpitämään ja vahvistamaan proletaaripuolueita yhdistäviä siteitä.

Proletariaatti on tietoinen olevansa tällä hetkellä koko ihmiskunnan tulevaisuuden kantaja. Proletariaatti tulee käyttämään kaiken energiansa estääkseen kaikkien kansojen kukan tuhoutumisen, jota uhkaavat kaikki joukkomurhien, nälänhädän ja ruton kauhut.

Sen vuoksi kongressi vetoaa teihin, kaikkien maiden proletaarit ja sosialistit, saamaan äänenne kuuluviin tällä ratkaisevalla hetkellä! Julistakaa tahtonne kaikissa muodoissa ja kaikissa paikoissa; nostakaa protestinne parlamenteissa kaikin voimin; yhdistykää suuriin joukkomielenosoituksiin; käyttäkää kaikkia keinoja, jotka proletariaatin organisaatio ja vahvuus antavat käyttöönne! Huolehtikaa siitä, että hallitukset ovat jatkuvasti tietoisia proletariaatin valppaudesta ja intohimoisesta rauhantahdosta! Kapitalistista riistoa ja joukkomurhia vastaan asettakaa tällä tavalla proletaarinen rauhan ja kansojen veljeyden maailma!

16 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Uutiset

Yhdysvaltojen läsnäoloa vastustettiin Norjan Ryggen lentotukikohdalla

150 mielenosoittajaa eri puolilta Itä-Norjaa ilmaisi tyytymättömyytensä Yhdysvaltojen läsnäoloon Ryggen lentotukikohdalla lauantaina.

Lauantaina iltapäivällä Ryggen lentoaseman ulkopuolella järjestettävään mielenosoitukseen saapui paljon ihmisiä, sekä aikuisia että alaikäisiä.

– Olen täällä, koska vastustan Yhdysvaltain tukikohtia Norjassa, oikeastaan kaikkia kahtatoista, sanoi NRK-yleisradioyhtiölle Kristine Mollø-Christensen, yksi mielenosoittajista.

Useat yhdistykset olivat kokoontuneet Ryggen lentotukikohdan ulkopuolelle, mukaan lukien sodanvastainen aloite Antikrigs-Initiativet ja Kansainvälinen naistenliitto rauhan ja vapauden puolesta.

He osoittivat mieltään suljetun siviililentokentän ulkopuolella, vain muutaman sadan metrin päässä puolustusalueista.

Tukikohdat ovat turvallisuusriski

– Uskomme, että nämä tukikohdat ovat turvallisuusriski väestölle paikallisesti, mutta myös koko Etelä-Norjassa, sanoi Mollø-Christensen, joka itse matkusti paikalle Oslosta.

Ryggen lentoasema Østfoldissa on yksi kahdestatoista niin sanotusta ”yhteiskäyttöalueesta”, joita Yhdysvallat voi käyttää sotilaallisesti. Tämä tarkoittaa, että amerikkalaisjoukoilla on esteetön pääsy ja oikeus käyttää aluetta.

Mielenosoittajat useista rauhanjärjestöistä vaativat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien välitöntä poistamista.

– Se ei lisää turvallisuutta. Päinvastoin, se altistaa meidät sodalle, koska meillä on amerikkalainen tukikohta Ryggessä, totesi mielenosoitusta johtavan Lloyd Forbes, joka on myös Fredrikstadin rauhanmarssissa aktiivinen.

Hän haluaa kiinnittää enemmän huomiota Yhdysvaltojen läsnäoloon.

– Se voi tehdä meistä pommituksen kohteen. Emmekä tiedä, sijoitetaanko sinne ydinaseita. Kyseessä on sopimus, joka antaa amerikkalaisille kaikki oikeudet, joten siellä sovelletaan Yhdysvaltain lainkäyttövaltaa. Silloin emme tiedä mitä tapahtuu, ja haluamme ilmaista vastustuksemme sitä vastaan, Forbes sanoi.

Useat poliittiset puolueet olivat myös saapuneet ilmaisemaan mielipiteensä Yhdysvaltain tukikohdasta.

Yhdysvaltalaisjoukkojen oikeudet Norjan maaperällä on määritelty vuonna 2022 voimaan tulleessa Yhdysvaltojen kanssa tehdyssä täydentävässä puolustusyhteistyösopimuksessa (SDCA).

Mielenosoittajat haluavat keskustelua militarisoinnista

Lloyd Forbes uskoo, että Norjan turvallisuustarpeet eivät ole samat kuin Yhdysvaltojen.

– Haluamme, että Yhdysvaltain sotilastukikohdat puretaan välittömästi. Meidän on palattava siihen, mikä on ollut tukikohtapolitiikkamme vuodesta 1949.

– Ja sitten haluamme Norjan allekirjoittavan YK:n ydinasekiellon, mitä valtio ei ole vielä tehnyt. Ja sitten haluamme yleisen keskustelun Norjan militarisoinnista, Forbes linjasi.

15 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Kirjasto

Kööpenhaminan päätöslauselma asevarustelusta ja välimiesmenettelystä

Vuoden 1910 Kööpenhaminan sosialistinen kongressi käsitteli monia asioita, kuten työttömyyden ja osuuskuntien kysymyksiä. Tässä nostamme esille sen suhtautumisen sotaan ja välimiesmenettelyyn, jossa valtiot voisivat ratkaista konfliktinsa rauhanomaisesti.

Kahdeksas toisen internationaalin järjestämä kansainvälinen sosialistinen kongressi pidettiin Skodsborg Spa -hotellissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, Tanskassa 28. elokuuta – 3. syyskuuta 1910.

Tilaisuuteen osallistui 887 delegaattia, jotka edustivat Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Australian maita. Toinen kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi, joka pidettiin ennen kongressin avaamista, asetti kansainväliseksi työläisnaisten päiväksi joka vuosi 8. maaliskuuta.

Kongressin päätöslauselmassa sodanvastaisesta taistelusta vahvistettiin Stuttgartin kongressin 1907 päätöslauselma, jossa vaadittiin kaikkien maiden sosialisteja hyödyntämään sodan aiheuttamaa taloudellista ja poliittista kriisiä porvariston kaatamiseksi. Kööpenhaminan kongressin päätös velvoitti myös sosialistiset puolueet ja niiden edustajat parlamenteissa vaatimaan hallituksillaan aseistuksen vähentämistä sekä kehotti kaikkien maiden työläisiä järjestämään mielenosoituksia sodan uhkaa vastaan.

Seuraava on brittiläisessä Justice-lehdessä 23. heinäkuuta 1910 ilmestynyt raportti Kööpenhaminan kongressista.

Kansainvälinen [sosialistinen] toimisto on julkaissut Kööpenhaminan kansainvälisen kongressin lopullisen asialistan. Työvaliokunnan viimeisimmässä kokouksessa sovitut aiheet on ryhmitelty otsikoiden mukaan: (1) Yhteistyöjärjestöjen ja poliittisten puolueiden väliset suhteet; (2) työttömyys; (3) välimiesmenettely ja aseistariisunta; (4) työlainsäädännön kansainväliset tulokset; (5) kansainvälinen protesti kuolemanrangaistusta vastaan; (6) toimet kongressin päätösten täytäntöönpanon varmistamiseksi; (7) kansainvälisen solidaarisuuden järjestäminen; (8) päätöslauselmat muista kysymyksistä.

Välimiesmenettelystä ja aseistariisunnasta [Iso-Britannian] Itsenäinen työväenpuolue (ILP) lähettää pitkän raportin ja antaa viimeisen konferenssinsa päätöslauselman, joka sisälsi ohjeet sen valtakunnalliselle toimintakomitealle ”kutsumaan koolle kaikkien Ison-Britannian työväen, sosialististen, yhteistyökykyisten ja ystävyysseurojen konferenssi muotoilemaan parhaat keinot tällaisten asemenojen kasvun pysäyttämiseksi ja sodanlietsojien synkän suunnitelman tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi.” Se lisää: ”Tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen on tullut tiedoksi, että [Iso-Britannian] työväenpuolue on päättänyt kutsua koolle aiheesta konferenssin. ILP tulee siksi mukaan ja tekee parhaansa, jotta tällainen konferenssi onnistuisi.”

[Iso-Britannian] sosialidemokraattisen puolueen lähettämä päätöslauselma tästä aiheesta toistaa edellisten kongressien havainnot seuraavasti;

”Että tämä kongressi, joka tunnustaa, että sota on välttämätön seuraus kapitalistiseen, kilpailevaan järjestelmään sisältyvistä vastakkainasetteluista, suhtautuu kuitenkin huolestuneena aseistuksen ja sodan kaltaisten valmistelujen valtavaan ja nopeaan kehitykseen jokaisessa kapitalistisessa maassa ja sen seurauksena kasvavasta uhkasta, jota nämä asevarustelut ja muut olosuhteet aiheuttavat maailman rauhalle.

”Tämä konferenssi siis, samalla kun se vahvistaa aikaisempien kansainvälisten sosialististen kongressien päätökset, jotka koskevat sosialidemokratian toimintaa militarismia, sotaa ja imperialismia vastaan, kehottaa sosialisteja ja yleensä jokaisen maan työväenluokkaa jatkamaan entistä tarmokkaammin kampanjaa aggressiivista imperialismia, militarismia ja aseistusta vastaan.

”Vastaakseen imperialismia ja puolustaakseen jokaisen kansallisuuden autonomiaa kaikkien maiden työläisten tulee kiivaasti agitoida kaikkien ammattiarmeijoiden tukahduttamista ja kansallisten kansalaisjoukkojen perustamista; vastustaa kaikkia aseisiin liittyviä menoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä maanpuolustukselle; vaatia salaisen diplomatian tukahduttamista ja kaikkien olemassa olevien ja suunniteltujen sopimusten julkaisemista ja niiden saattamista kansanäänestykseen; heidän tulisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseen kansainvälistä solidaarisuutta kansojen välillä ja pakottaakseen hallitukset turvautumaan riita-asioissaan rauhanomaiseen välimiesmenettelyyn sodan sijaan.

”Tämä konferenssi kehottaa lisäksi kansainvälistä toimistoa ryhtymään tarvittaviin toimiin konferenssin järjestämiseksi minkä tahansa kahden maan työväenliikkeen edustajien välillä, joiden välillä sota on uhattuna, jotta päästäisiin järjestelyyn, joka on paras keino yhteisesti estää sota tai tehdä tyhjäksi kaikki hyökkäysteot, jotka voidaan käyttää tekosyynä tai verukkeena vihamielisyydelle.”

15 maaliskuun, 202517 maaliskuun, 2025 S. P. Kähmi Kirjasto

Sota ja Venäjän sosialidemokratia

Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue (VSDTP) teki ensimmäisen arvionsa Euroopassa leimahtaneesta ensimmäisestä maailmansodasta syksyllä 1914. Tämä arvio ei kuitenkaan ollut vielä täysin virallinen, koska keskuskomiteaa ei saatu koolle sortotoimenpiteiden johdosta.

Seuraava teksti on VSDTP:n keskuskomitean myöhemmin laatima laajempi virallinen kanta Euroopassa käytävään sotaan. Se on julkaistu ensimmäistä kertaa 1. marraskuuta 1914 Sotsial-Demokrat-lehden 33. numerossa.

Tekstissä nousee esiin syvä pettymys Euroopan sosialistisen liikkeen kansallisliberalismiin, asettumiseen kansainvälisen työväenluokan sijasta ”omien” porvarivaltioiden taakse sotaponnisteluissa. Venäjän sosialidemokraattinen puolue päätti sen sijaan jatkaa luokkakantaisella ja vallankumouksellisella linjalla suhteessa sotaan.

Euroopan sota, jota kaikkien maiden hallitukset ja porvarilliset puolueet olivat kymmenien vuosien ajan valmistelleet, on nyt puhjennut. Aseistuksen kasvu, markkinoista käytävän taistelun äärimmäinen kärjistyminen edistyneimpien maiden kapitalismin uusimman, imperialistisen kehitysvaiheen kaudella ja takapajuisimpien itä-eurooppalaisten monarkiain hallitsijasukujen etupyyteet eivät voineet olla johtamatta tähän sotaan ja ne johtivat siihen. Alueiden valtaus ja vieraiden kansakuntien alistaminen, kilpailevan kansakunnan nujertaminen, sen rikkauksien ryöstäminen, työtätekevien joukkojen huomion kääntäminen pois Venäjän, Saksan, Englannin ja muiden maiden sisäisestä poliittisesta kriisistä, työläisten hajottaminen ja nationalistinen petkuttaminen sekä heidän etujoukkonsa tuhoaminen proletariaatin vallankumouksellisen liikkeen heikentämiseksi — sellainen on nykyisen sodan ainoa todellinen sisältö, merkitys ja tarkoitus.

Sosialidemokraattien velvollisuutena on ennen kaikkea saattaa päivänvaloon tämä sodan todellinen merkitys ja paljastaa armotta ne valheet, sofismit ja ”patrioottiset” fraasit, joita hallitsevat luokat, tilanherrat ja porvaristo sodan puolustukseksi levittävät.

Sotivien kansakuntien toisen ryhmän johdossa on Saksan porvaristo. Se petkuttaa työväenluokkaa ja työtätekeviä joukkoja uskottelemalla, että se käy sotaa synnyinmaan, vapauden ja sivistyksen puolustamiseksi, tsarismin sortamien kansojen vapauttamiseksi, taantumuksellisen tsarismin murskaamiseksi. Mutta tosiasiassa nimenomaan tämä porvaristo, joka nöyristelee preussilaisten junkkerien ja heidän johdossaan olevan Vilhelm II:n edessä, on aina ollut tsarismin mitä uskollisin liittolainen ja Venäjän työläisten ja talonpoikain vallankumouksellisen liikkeen vihollinen. Tosiasiassa tämä porvaristo suuntaa yhdessä junkkerien kanssa kaikki ponnistuksensa, päättyköön sota miten tahansa, tsaristisen monarkian tukemiseen Venäjän vallankumousta vastaan.

Tosiasiassa Saksan porvaristo alkoi ryöstösodan Serbiaa vastaan pyrkien alistamaan sen ja tukahduttamaan eteläslaavien kansallisen vallankumouksen ja lähettäen samanaikaisesti sotavoimiensa perusjoukot vapaampia maita, Belgiaa ja Ranskaa, vastaan ryöstääkseen rikkaamman kilpailijansa. Levitellen satuja, että sota on sen puolelta puolustussotaa, Saksan porvaristo on tosiasiallisesti valinnut omalta kannaltaan sopivimman ajankohdan sotaa varten käyttäen hyväkseen viimeiset keksintönsä sotatekniikan alalla ja ehättäen sen uuden aseistuksen edelle, jonka Venäjä ja Ranska olivat jo suunnitelleet ja hyväksyneet.

Sotivien kansakuntien toisen ryhmän johdossa on Englannin ja Ranskan porvaristo, joka petkuttaa työväenluokkaa ja työtätekeviä joukkoja uskottelemalla, että se käy sotaa synnyinmaan, vapauden ja sivistyksen puolesta Saksan militarismia ja hirmuvaltaa vastaan. Mutta itse asiassa tämä porvaristo on jo aikoja sitten pestannut ja valmentanut miljardeillaan Venäjän tsarismin, Euroopan taantumuksellisimman ja raakalaismaisimman monarkian, sotajoukot hyökkäykseen Saksaa vastaan.

Englannin ja Ranskan porvariston taistelun päämääränä on tosiasiassa Saksan siirtomaiden anastaminen ja sellaisen kilpailevan kansakunnan nujertaminen, jolle on ominaista nopeampi taloudellinen kehitys. Ja tämän jalon päämäärän nimessä ”edistyneimmät”, ”demokraattiset” kansakunnat auttavat raakalaismaista tsarismia yhä lujemmin kuristamaan Puolaa, Ukrainaa j.n.e., yhä lujemmin tukahduttamaan vallankumousta Venäjällä. Ryöstöissä, petomaisuuksissa ja sodan loputtomissa julmuuksissa ei kumpikaan sotivien maiden ryhmä jää vähääkään jälkeen toisestaan, mutta petkuttaakseen proletariaattia ja johtaakseen sen huomion pois ainoasta todellisesta vapautussodasta, nimenomaan kansalaissodasta niin ”oman” maansa kuin myöskin ”vieraiden” maiden porvaristoa vastaan, tämän korkean päämäärän nimessä jokaisen maan porvaristo pyrkii valheellisilla patrioottisilla fraaseilla ylistämään ”oman” kansallisen sotansa merkitystä ja uskottelemaan, että se ei pyri voittamaan vihollistaan ryöstääkseen ja anastaakseen alueita, vaan ”vapauttaakseen” kaikki muut kansat, paitsi omaansa.

Mutta mitä uutterammin kaikkien maiden hallitukset ja porvaristo pyrkivät hajottamaan työläisiä ja yllyttämään heitä toisiaan vastaan, mitä hurjemmin tämän ylevän päämäärän nimessä sovelletaan sotatilan ja sotasensuurin systeemiä (joka vainoaa nykyäänkin, sodan aikana, paljon enemmän ”sisäistä” kuin ulkoista vihollista), — sitä pakottavampi on tietoisen proletariaatin velvollisuus suojata luokkayhtyneisyytensä, internationalisminsa ja sosialistiset vakaumuksensa kaikkien maiden porvariston ”patrioottisen” koplan shovinismin riehunnalta. Tietoisten työläisten kieltäytyminen tästä tehtävästä merkitsisi heidän kieltäytymistään kaikista demokraattisista ja vapautuspyrkimyksistään, sosialistisista puhumattakaan.

Mitä syvimmällä mielipahalla täytyy todeta, että Euroopan tärkeimpien maiden sosialistiset puolueet eivät ole täyttäneet tätä tehtäväänsä, ja näiden puolueiden — erikoisesti Saksan puolueen — johtajien käyttäytyminen hipoo suoranaista sosialismin asian kavaltamista. Maailman historian mitä tärkeimpänä aikana suurin osa nykyisen, toisen (1889—1914) sosialistisen Internationalen johtajista yrittää salavihkaa vaihtaa sosialismin nationalismiin. Heidän käyttäytymisensä vuoksi näiden maiden työväenpuolueet eivät ole nousseet vastustamaan hallitustensa rikollista käyttäytymistä, vaan ovat kehottaneet työväenluokkaa yhdistämään kantansa imperialististen hallitusten kantaan. Internationalen johtajat ovat kavaltaneet sosialismin äänestäessään sotamäärärahojen puolesta, toistaessaan ”oman” maansa porvariston shovinistisia (”patrioottisia”) tunnuksia, kannattaessaan ja puolustaessaan sotaa, mennessään sotivien maiden porvarillisiin ministeristöihin j.n.e. j.n.e. Nykyisen Euroopan vaikutusvaltaisimmat sosialistijohtajat ja vaikutusvaltaisimmat sosialistiset lehdet ovat shovinistis-porvarillisella ja liberaalisella eivätkä suinkaan sosialistisella kannalla. Vastuu tästä sosialismin häpäisemisestä lankeaa ennen kaikkea Saksan sosialidemokraateille, jotka olivat II Internationalen voimakkain ja vaikutusvaltaisin puolue. Mutta syyttömiksi ei voida katsoa ranskalaistakaan sosialisteja, jotka ottavat vastaan ministerinpaikkoja sen saman porvariston hallituksessa, joka petti oman synnyinmaansa ja yhtyi Bismarckiin Kommuunin kukistamiseksi.

Saksalaiset ja itävaltalaiset sosialidemokraatit yrittävät puolustella sodan kannattamistaan sillä, että he siten muka taistelevat Venäjän tsarismia vastaan. Me, Venäjän sosialidemokraatit, ilmoitamme, että katsomme tuollaisen puolustelun pelkäksi sofismiksi. Vallankumouksellinen liike tsarismia vastaan on viime vuosina saavuttanut maassamme jälleen valtavat mittasuhteet. Tämän liikkeen etunenässä on kaiken aikaa kulkenut Venäjän työväenluokka. Viime vuosien miljoonaiset poliittiset lakot käytiin tsarismin kukistamisen ja demokraattisen tasavallan vaatimisen tunnuksella. Vielä sodan kynnyksellä, vieraillessaan Nikolai II luona Ranskan tasavallan presidentti Poincaré sai itse nähdä Pietarin kaduilla Venäjän työläisten rakentamia katusulkuja. Venäjän proletariaatti ei ole pelännyt suurimpiakaan uhreja vapauttaakseen koko ihmiskunnan häpeällisestä tsaristisesta monarkiasta. Mutta meidän on sanottava, että jos mikä voi tietyissä oloissa lykätä tsarismin kukistumista, jos mikä voi auttaa tsarismia taistelussa Venäjän kaikkia kansanjoukkoja vastaan, niin se on juuri nykyinen sota, joka on antanut tsarismin taantumuksellisten päämäärien palvelukseen Englannin, Ranskan ja Venäjän porvariston rahasäkin. Ja jos mikä voi vaikeuttaa Venäjän työväenluokan vallankumouksellista taistelua tsarismia vastaan, niin se on juuri Saksan ja Itävallan sosialidemokratian johtajien käyttäytyminen, jota Venäjän shovinistinen lehdistö lakkaamatta tyrkyttää meille esikuvaksi.

Vaikkapa edellytettäisiin, että voimien puute Saksan sosialidemokratialla oli niin suuri, että se saattoi pakottaa sen kieltäytymään kaikkinaisista vallankumouksellisista toiminnoista, niin siinäkään tapauksessa ei olisi saanut liittyä shovinistiseen leiriin, ei olisi saanut ottaa askeleita, joiden johdosta italialaiset sosialistit aivan oikein sanoivat, että saksalaisten sosialidemokraattien johtajat häpäisevät proletaarisen Internationalen lippua.

Meidän puolueemme, Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue, on jo kantanut ja vielä kantaa hyvin suuria sodan aiheuttamia uhreja. Meidän legaalinen työväen lehdistömme on kokonaan hävitetty. Suurin osa liitoista on lakkautettu, lukuisia tovereitamme on vangittu ja karkotettu. Mutta meidän parlamenttiedustajistomme — Venäjän sosialidemokraattinen työväenryhmä Valtakunnanduumassa — katsoi ehdottomaksi sosialistiseksi velvollisuudekseen olla äänestämättä sotamäärärahojen puolesta ja vieläpä poistua Duuman istuntosalista ilmaistakseen siten vielä päättävämmin vastalauseensa, katsoi velvollisuudekseen leimata Euroopan hallitusten politiikan imperialistiseksi politiikaksi. Ja huolimatta tsaarihallituksen kymmenkertaistetusta sorrosta Venäjän työläissosialidemokraatit julkaisevat jo ensimmäisiä illegaalisia julistuksia sotaa vastaan täyttäen velvollisuuttaan demokratiaa ja Internationalea kohtaan.

Kun vallankumouksellisen sosialidemokratian edustajat Saksan sosialidemokraattien vähemmistön ja puolueettomien maiden parhaiden sosialidemokraattien persoonassa tuntevat polttavaa häpeää tämän II Internationalen vararikon johdosta; kun sosialidemokraattisten puolueiden enemmistön shovinismia vastaan kajahtaa sosialistien ääniä sekä Englannissa että Ranskassa; kun opportunistit, esimerkiksi saksalaisen Sosialistisen Kuukausijulkaisun (”Sozialistische Monatshefte”) opportunistit, jotka jo kauan ovat olleet kansallisliberaalisella kannalla, juhlivat täydellä syyllä voittoaan Euroopan sosialismista — niin huonomman palveluksen proletariaatille tekevät ne opportunismin ja vallankumouksellisen sosialidemokratian välillä horjuvat henkilöt (sentapaiset kuin ”keskusta” Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa), jotka yrittävät vaieta II Internationalen vararikosta tai peitellä sitä diplomaattisilla fraaseilla.

Täytyy päinvastoin avoimesti tunnustaa tämä vararikko ja käsittää sen syyt, jotta voitaisiin rakentaa uusi ja lujempi kaikkien maiden työläisten sosialistinen yhtymä.

Opportunistit rikkoivat Stuttgartin, Kööpenhaminan ja Baselin kongressien päätökset, jotka velvoittivat kaikkien maiden sosialisteja taistelemaan shovinismia vastaan kaikissa ja kaikenlaisissa tilanteissa, velvoittivat sosialisteja vastaamaan jokaiseen porvariston ja hallitusten alkamaan sotaan kansalaissodan ja yhteiskunnallisen vallankumouksen tarmokkaalla propagoinnilla. II Internationalen vararikko on sen opportunismin vararikko, joka kasvoi kuluneen (niin sanotun ”rauhallisen”) historiallisen aikakauden erikoisuuksien maaperällä ja saavutti viime vuosina tosiasiallisen herruuden Internationalessa. Opportunistit olivat jo kauan valmistelleet tätä vararikkoa kieltäessään sosialistisen vallankumouksen ja korvatessaan sen porvarillisella reformismilla; — kieltäessään luokkataistelun ja sen välttämättömän kehittymisen tiettyinä ajankohtina kansalaissodaksi ja propagoidessaan luokkien yhteistoimintaa; — propagoidessaan patriotismin ja isänmaan puolustuksen varjolla porvarillista shovinismia ja hyljätessään tai kieltäessään sosialismin perustotuuden, joka on esitetty jo Kommunistisessa Manifestissa, että työläisillä ei ole isänmaata; — rajoittuessaan militarisminvastaisessa taistelussa sentimentaalisen poroporvarilliseen katsomukseen sen sijaan, että tunnustaisivat välttämättömäksi kaikkien maiden proletaarien vallankumouksellisen sodan kaikkien maiden porvaristoa vastaan; — muuttaessaan porvarillisen parlamentarismin ja porvarillisen legaalisuuden välttämättömän hyväksikäyttämisen tämän legaalisuuden palvonnaksi ja kriisien kausina välttämättömien illegaalisten järjestö- ja agitaatiomuotojen unohtamiseksi. Opportunismin luonnollinen „täydennys” — yhtä porvarillinen ja proletaariselle, s.o. marxilaiselle kannalle vihamielinen — anarko-syndikalistinen virtaus on yhtä häpeällisesti tehnyt itsensä huomatuksi omahyväisellä shovinismin tunnusten toistamisella nykyisen kriisin aikana.

Nykyään ei voida täyttää sosialismin tehtäviä, ei voida toteuttaa todella kansainvälistä työläisten yhteenliittämistä, ellei tehdä päättävää eroa opportunismista ja selitetä joukoille sen fiaskon kiertämättömyyttä.

Jokaisen maan sosialidemokraattien tehtävänä on ensi kädessä taistella kyseisen maan shovinismia vastaan. Venäjällä tämä shovinismi on täydellisesti vallannut porvarilliset liberaalit (”kadetit”) ja osittain narodnikit aina eserriä myöten sekä ”oikeistolaiset” sosialidemokraatit. (Erikoisen välttämätöntä on leimata häpeällä esim. J. Smirnovin, P. Maslovin ja G. Plehanovin shovinistiset esiintymiset, joihin porvarillis-”patrioottinen” lehdistö on hanakasti tarttunut ja käyttänyt laajasti hyväkseen.)

Nykytilanteessa ei kansainvälisen proletariaatin näkökannalta voida määritellä, kummanko sotivien kansakuntien ryhmän tappio olisi sosialismille pienempi paha. Mutta meille, Venäjän sosialidemokraateille, on epäilemätöntä, että Venäjän työväenluokan ja sen kaikkien kansojen työtätekevien joukkojen kannalta pienin paha olisi se, että tappion kärsisi tsaristinen monarkia, kaikkein taantumuksellisin ja raakalaismaisin hallitus, joka sortaa suurinta kansakuntien määrää ja suurinta väestöjoukkoa Euroopassa ja Aasiassa.

Euroopan sosialidemokraattien lähimpänä poliittisena tunnuksena tulee olla tasavaltalaisten Euroopan Yhdysvaltojen muodostaminen, jolloin sosialidemokraatit erotukseksi porvaristosta, joka on valmis ”lupaamaan” mitä hyvänsä, kunhan vain saisi vedetyksi proletariaatin mukaan shovinismin yleiseen virtaan, tulevat selittämään, että ilman Saksan, Itävallan ja Venäjän monarkiain vallankumouksellista kukistamista tämä tunnus on aivan valheellinen ja järjetön.

Sosialidemokraattien tehtävinä Venäjällä, joka ei ole vielä vienyt loppuun porvarillista vallankumoustaan, tulee tämän maan suurimman takapajuisuuden vuoksi olla edelleenkin johdonmukaisen demokraattisen uudistuksen kolme perusehtoa: demokraattinen tasavalta (kaikkien kansakuntien täydellisen tasa-arvoisuuden ja itsemääräämisen vallitessa), tilanherramaiden konfiskointi ja 8-tuntinen työpäivä. Mutta kaikissa eturivin maissa sota asettaa päiväjärjestykseen sosialistisen vallankumouksen tunnuksen, joka käy sitä ajankohtaisemmaksi, mitä enemmän sodan taakka lankeaa proletariaatin hartioille, mitä aktiivisemmaksi tulee proletariaatin osuus Euroopan uudestiluomisessa niiden kauhujen jälkeen, joita on aiheuttanut nykyinen „patrioottinen” raakalaisuus suurkapitalismin jättiläismäisten teknillisten saavutusten oloissa. Se seikka, että porvaristo käyttää sota-ajan lakeja tukkiakseen täydellisesti proletariaatin suun, asettaa proletariaatin välttämättömäksi tehtäväksi illegaalisten agitaatio- ja organisaatiomuotojen luomisen. ”Varjelkoot” opportunistit legaalisia järjestöjä vakaumustensa kavaltamisen hinnalla, — vallankumoukselliset sosialidemokraatit käyttävät työväenluokan organisatorisia tottumuksia ja yhteyksiä luodakseen kriisin ajanjaksoa vastaavia illegaalisia sosialismin puolesta käytävän taistelun muotoja ja yhdistääkseen työläiset ei oman maansa shovinistisen porvariston kanssa, vaan kaikkien maiden työläisten kanssa. Proletaarinen Internationale ei ole tuhoutunut eikä tuhoudu. Kaikista esteistä huolimatta työväen joukot luovat uuden Internationalen. Nykyinen opportunismin riemujuhla ei ole pitkäaikainen. Mitä enemmän tulee olemaan sodan uhreja, sitä selvemmäksi käy työläisjoukoille opportunistien suorittama työväen asian kavallus ja aseiden kääntämisen välttämättömyys kunkin maan hallitusta ja porvaristoa vastaan.

Nykyisen imperialistisen sodan muuttaminen kansalaissodaksi on ainoa oikea proletaarinen tunnus, jonka Kommuunin kokemus on viitoittanut ja Baselin (1912) päätöslauselma hahmotellut ja joka juontuu korkealle kehittyneiden porvarillisten maiden välisen imperialistisen sodan kaikista ehdoista. Miten suurilta näyttänevätkään tällaisen muuttamisen vaikeudet tällä tai toisella hetkellä, niin sosialistit eivät milloinkaan kieltäydy järjestelmällisestä, päättäväisestä ja herkeämättömästä valmistelutyöstä tähän suuntaan, kun sota on tullut kerran tosiasiaksi.

Vain tätä tietä kulkien proletariaatti voi päästä riippumattomaksi shovinistisesta porvaristosta ja muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän nopeasti ottaa päättäväisiä askeleita kansojen todelliseen vapauteen ja sosialismiin johtavalla tiellä.

Eläköön työläisten kansainvälinen veljeys kaikkien maiden porvariston shovinismia ja patriotismia vastaan!

Eläköön opportunismista vapautettu proletaarinen Internationale!

Venäjän Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen Keskuskomitea