Kutsu: Iranin sodan seuraukset 16.5.2026

Yhdysvallat ja Israel aloittivat laittoman hyökkäyssodan Irania vastaan helmikuussa. Sen jälkeen tuhansia viattomia siviilejä on kuollut ja miljoonat ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Mikä on Iranin nykytilanne ja mitä sodasta on seurannut?

Työväen antimilitaristien avoimessa keskustelutilaisuudessa lauantaina 16.5.2026 klo 14 aiheesta alustaa iranilainen sodanvastustaja ja naisliikkeen aktivisti Marzia Nazari. Tilaisuus järjestetään Helsingissä osoitteessa Kulmavuorenkatu 5.

Alustuksen ja keskustelun jälkeen alkaa yhdistyksen vuosikokous, johon tervetulleita ovat kaikki jäsenet ja toiminnasta kiinnostuneet. Vuosikokouksessa valitaan järjestön johto ja käsitellään muut sääntömääräiset asiat.

Muistathan, että äänioikeutta varten jäsenmaksusi tulee olla maksettuna. Jäsenmaksun voi maksaa myös vuosikokouksen yhteydessä. Lisätietoja jäsenmaksun maksamisesta löydät jäsensivuiltamme.

Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

Raportti: Asevarustelun päästöt jyräävät alleen kaikki ilmastotavoitteet

Maailmanlaajuinen lämpeneminen on matkalla kohti noin kolmen asteen nousua. Ilmastokriisi uhkaa miljardien ihmisten olemassaoloa ja lisää geopoliittisia riskejä.

Keskeinen ilmaston lämpenemisen ajaja, johon on tähän mennessä kiinnitetty vähän huomiota, ovat asevoimat. Ne aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä jatkuvien operaatioidensa, infrastruktuurinsa, aseiden tuotantonsa ja toimitusketjujensa kautta. Samaan aikaan sotilaspäästöjä on kirjattu täysin puutteellisesti ja säännelty tuskin lainkaan tähän mennessä.

Attacin Itävallan osaston laskelmien mukaan maailmanlaajuiset sotilaspäästöt vuonna 2025 olivat noin 4,3 miljardia tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Tämä vastaa noin 8 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä.

Maailmanlaajuiset sotilasmenot kuitenkin kasvavat edelleen nopeasti, mikä tekee ilmastotavoitteista käytännössä saavuttamattomia. Pariisin sopimuksen mukaan maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 – 2 asteeseen. Jos maailmanlaajuinen sotilasmenojen kasvu jatkuu suunnitellusti, maailman asevoimat aiheuttaisivat noin 25 prosenttia suurimmista sallituista kokonaispäästöistä vuonna 2030.

Eurooppalaisten NATO-maiden sotilaspäästöt ovat samaa suuruusluokkaa (26 prosenttia) EU:n ilmastotavoitteisiin verrattuna. Sotilassektorin kasvu mitätöisi jopa merkittävät päästövähennykset teollisuudessa, liikenteessä tai energia-alalla. Jos ilmoitetut aseohjelmat toteutetaan, jopa minimaaliset ilmastotavoitteet tulevat saavuttamattomiksi, raportissa todetaan.

Attac esittää kolme vaatimusta: 1. Sotilaallisten kasvihuonekaasupäästöjen on vihdoin sisällyttävä kansainväliseen ilmastotaseeseen sitovalla tavalla. 2. Kansainvälinen asevarustelukilpa on lopettava ja sotilasmenoja on vähennettävä. 3. Aseteollisuutta on valvottava demokraattisesti ja muutettava vähäpäästöiseksi siviilituotannoksi.

– Asevarustelukilpa heikentää kaikkia mahdollisuuksia lieventää ilmastokriisiä. Se ei tarkoita ainoastaan enemmän päästöjä, vaan myös vähemmän mahdollisuuksia ilmasto-, sosiaali- ja rauhanpolitiikalle. Jokaisen, joka on tosissaan ilmastonsuojelusta, on suunnattava sotilaalliset investoinnit uudelleen esimerkiksi ilmastonsuojeluun – ei päinvastoin, sanoo Max Hollweg Itävallan Attacista.

Yli puolet sotilasmenojen kasvusta NATO-maista

Euroopan unioni haluaa ”ReArm Europe” -ohjelmallaan investoida yli 800 miljardia euroa sotilaallisiin voimavaroihin. Samaan aikaan Nato-maat pyrkivät uusiin puolustusmenojen tavoitteisiin, jotka ovat 3,5 – 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tämä vaatisi satojen miljardien lisäinvestointeja asevoimiin.

Vuonna 2024 maailmanlaajuiset sotilasmenot nousivat lähes 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ennätykselliseen 2,718 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin. Yli puolet tästä (55 %) tuli NATO-maista. Jos maailmanlaajuiset sotilasmenot kasvavat edelleen 10 prosenttia vuodessa, ne nousevat 4 815 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2030.

Lisäksi Saksan hallitus suunnittelee noin 17 miljardin euron lisäinvestointeja osana ”2032+ kehityssuunnitelmaansa”, erityisesti hävittäjiin, panssarivaunuihin ja muihin raskaisiin asejärjestelmiin.

Empiirinen tutkimus osoittaa selkeän korrelaation kasvavien sotilasmenojen ja kasvavien kasvihuonekaasupäästöjen välillä. IPCC:n skenaarioihin perustuvat mallianalyysit osoittavat, että lisääntyvät sotilasmenot ovat systemaattisesti yhteydessä korkeampaan CO₂-intensiteettiin kokonaistaloudessa.

Asevoimat poikkeuksellinen haitta luonnolle

Suurin osa sotilaspäästöistä syntyy operaatioiden aikana. Polttoaine muodostaa säännöllisesti yli kaksi kolmasosaa energiankulutuksesta. Ilmavoimat, laivasto ja raskaat maajärjestelmät ovat erityisen päästöintensiivisiä – sekä operaatioissa että harjoituksissa.

Lisäksi merkittäviä epäsuoria päästöjä syntyy aseiden tuotannosta, globaaleista toimitusketjuista, infrastruktuurihankkeista, kunnossapidosta ja logistiikasta. Näitä päästöjä ei usein kirjata kansallisiin ilmastotaseisiin tai ne kirjataan puutteellisesti, mikä johtaa asevoimien todellisen ilmastovaikutuksen järjestelmälliseen aliarviointiin.

Tieteelliset tutkimukset osoittavat myös, että suuret konfliktit, kuten Irakin sota tai Ukrainan sota, ovat aiheuttaneet paitsi massiivista inhimillistä kärsimystä ja ekologisia vahinkoja, myös jättäneet pitkäaikaisia päästöjä, esimerkiksi infrastruktuurin tuhoutumisen ja energiaintensiivisen jälleenrakennuksen kautta.

Yritykset vähähiiliseen sotilaalliseen toimintaan osana ”vihreää aseistusta” eivät juurikaan muuta näitä rakenteellisia ristiriitoja. Tehokkuuden parannukset tai vaihtoehtoiset polttoaineet voivat vähentää yksittäisiä päästölähteitä, mutta ne eivät muuta energiaintensiivisiin järjestelmiin, globaaleihin toimitusketjuihin ja mahdolliseen tuhoon suuntautuneen sektorin peruslogiikkaa.

Sotilassektori ilmastopoliittisena toimijana

Sotilassektorilla on myös erityinen rooli ilmastopolitiikassa. Historiallisesti Yhdysvaltojen painostuksesta sotilaspäästöjen raportointi jätettiin pois Kioton pöytäkirjasta (1997), ja vuoden 2015 Pariisin sopimuksessa se pysyi vapaaehtoisena.

Tämän seurauksena yksikään hallitus ei ole tällä hetkellä velvollinen raportoimaan sotilaspäästöjään kattavasti YK:n ilmastosopimukselle (UNFCCC). Kaiken kaikkiaan raportointi on paitsi epätäydellistä myös epäjohdonmukaista, mikä luo merkittävän aukon maailmanlaajuisiin ilmastotaseisiin ja ilmastopolitiikkoihin.

Tämä poikkeus heikentää ilmastopolitiikan kokonaisuuden johdonmukaisuutta ja luo sokean pisteen: niin kutsutun ”sotilaallisten päästöjen kuilun”. Vaikka aiheen julkaisujen määrä on kasvanut jyrkästi vuodesta 2023 lähtien, jopa nämä tarjoavat enimmäkseen vain arvioita, koska tarkka polttoaineenkulutus ja vastaavat
tiedot ovat salassapidettäviä.


Koko raportti on luettavissa täältä.

Historiallinen sodanvastainen satamalakko Välimeren maissa – Seuraavana tavoitteena koko logistiikkasektori

Helmikuussa nähtiin yli 20 Välimeren sataman yhteinen kansainvälinen lakko sotaa, militarisointia ja satamien yksityistämistä vastaan. Italialaiset satamatyöläiset asettavat seuraavan tavoitteen koko logistiikkasektoria koskevaan rajat ylittävään lakkoon.

Yli 20 eurooppalaisen sataman työläiset yhdistivät voimansa 6. helmikuuta aloittaessaan historiallisen lakko- ja protestipäivän sotaa ja Euroopan uudelleenaseistautumista vastaan.

Toimenpiteen valmisteluun osallistuneet ay-aktiivit kuvailivat sitä pitkän ja monimutkaisen prosessin tulokseksi, joka perustui satamatyöläisten solidaarisuuteen Palestiinaa kohtaan ja heidän kamppailuunsa ihmisarvoisten työolojen puolesta kotimaassa.

Lakon vaikutukset tuntuivat jo ennen sen täydellistä käynnistymistä 6. helmikuuta, kun raportteja tuli ilmi laivoista – aluksista, jotka säännöllisesti kuljettavat sotilasrahtia Israeliin – jotka muuttivat reittejään toimien vuoksi.

”Satamat ovat hien, eivät veren paikkoja”

Mielenosoitukset alkoivat aamulla Kreikan Pireuksen ja Eleusion satamissa, Turkin Mersinissä sekä Bilbaossa ja Pasaiassa Baskimaassa. Ammattiliitto Liman-İş Sendikası kokosi satoja jäseniään lähettääkseen viestin kansanmurhaa vastaan ​​ja solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinalle, toistaen Baskimaan LAB-ammattiliiton toveriensa samankaltaisia ​​​​viestejä.

Kreikassa satamatyöläiset korostivat ristiriitaa massiivisten eurooppalaisten investointien välillä asevarusteluun samalla kun julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin kohdistetaan säästötoimia, jotka johtavat yhä vaarallisempiin työoloihin.

– Emme hyväksy työtä ilman oikeuksia, sanoi Damianos Voudigaris kreikkalaisesta ENEDEP-ammattiliitosta myöhemmin samana päivänä.

– Kehityksen pitäisi tarkoittaa kotiinpaluuta elävänä. Satamat ovat työpaikkoja, eivät sodan paikkoja. Ne ovat hien, eivät veren paikkoja.

Mielenosoitus Pireuksen satamalakon yhteydessä. Kuva: PAME International

Lakkotoimista raportoitiin myös Fos-sur-Merin satamissa Marseillen lähellä, Saksan Bremenin ja Hampurin solmukohdissa sekä Korsikalla. Marokon demokraattisen työväenjärjestön (ODT) satamatyöläiset, jotka olivat olleet mukana lakon valmistelussa koko prosessin ajan, joutuivat lykkäämään työtaistelutoimiaan äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi, jotka johtivat satamien sulkemiseen.

Jotkut päivän suurimmista mobilisaatioista järjestettiin Italiassa. Lakkoja järjestettiin Anconassa, Barissa, Cagliarissa, Civitavecchiassa, Crotonessa, Genovassa, Livornossa, Palermossa, Ravennassa, Salernossa ja Triestessä, ja niihin osallistui paitsi satamatyöntekijöitä ja muita työläisiä myös opiskelijoita ja yleisöä. Lakkokartta korosti jälleen kerran Italian työväenliikkeen viime vuoden aikana rakentamaa liikettä, mukaan lukien kolme yleislakkoa Palestiinan puolesta – mobilisaatioita, jotka ovat saaneet inspiraationsa joidenkin satamatyöntekijöiden kollektiivien sodanvastaisesta aktivismista.

Ammattiliitto Unione Sindacale di Base (USB) raportoi kaikista lakkoilevista satamista, ja ammattiliittojen edustajat puhuivat kokouksissa, joissa oli näkyvästi esillä Palestiinan ja Kuuban lippuja. Työntekijät korostivat, että Euroopan työväenliikkeen on löydettävä internationalistinen suuntautuminen estääkseen Euroopan unionin ja oikeistohallitusten työläisvastaisen agendan. Tähän joukkoon kuuluu pääministeri Giorgia Melonin hallitus, joka, kuten USB:n aktivistit totesivat suorissa lähetyksissä, oli järkyttynyt työväen osoittamasta päättäväisyydestä vuosien pysähtyneisyyden jälkeen.

Ammattiliittojen aktiivien mukaan tämä paniikki on johtanut uuteen sortotoimiin, joita on kohdistettu muun muassa Palestiina-solidaarisuusliikkeisiin osallistuneisiin ammattiliittojen jäseniiin. USB kuitenkin korosti, että vastustus Melonin politiikkaa kohtaan vain voimistuu.

”Tänään kyse on satamista, huomenna koko logistiikkasektorista”

Samalla kun lakkoilevat työläiset yhdistyivät yhteisten vaatimusten ympärille – satamien militarisoinnin estämiseksi, uudelleenaseistamisen hylkäämiseksi ja sotataloutta vastaan – myös paikallisiin huolenaiheisiin kiinnitettiin huomiota. Triesten satamatyöläiset varoittivat satamien yksityistämisestä. Muualla, kuten Barissa ja Ravennassa, työntekijät ja opiskelijat kuvailivat, kuinka satamainfrastruktuuria käytettiin, joskus salaa, sotilas- ja kaksikäyttömateriaalien kuljettamiseen Israeliin.

Civitavecchiassa, Livornossa ja Anconassa perjantai-iltana järjestetyt mielenosoitukset olivat merkittäviä, ja Anconan lakkolaiset kuvailivat päivää ”ikimuistoiseksi”. Genovassa, kuten on tullut tavaksi, osallistujamäärä oli valtava. CALP-kollektiivin jäsenet – jotka olivat aiemmin vannoneet, ettei ”yksikään naula” lähtisi satamasta, jos Israel hyökkäisi Gazaan matkalla olevaan Global Sumud -laivastoon – johtivat protestia. Puhuessaan medialle ja muille aktivisteille he korostivat, että kansainvälisen lakon onnistuminen osoitti jälleen kerran, että satamatyöläiset pitävät lupauksensa.

– Lupasimme estää kaiken – ja estimme kaiken. Lupasimme yleislakon – ja meillä oli yleislakko. Lupasimme kansainvälisen lakon – ja tässä sitä ollaan, he sanoivat.

Työläiset korostivat, että kansainvälinen satamatyöläisten lakko ei kuitenkaan ole jonkin loppu, vaan uuden alku.

– Tänään lakot ovat satamissa, huomenna koko logistiikka-alalla ja sitten lakossa ovat kaikki työläiset, lakkolaiset Ravennassa päättivät.

Joukkomielenosoitus Roomassa Melonin agendaa ja sotaa vastaan

20 000 ihmistä osallistui Roomassa järjestettyyn mielenosoitukseen vastustaakseen Giorgia Melonin hallituksen suunnittelemia oikeuslaitoksen uudistuksia, joista äänestetään kansanäänestyksessä 22.–23. maaliskuuta.

Mielenosoittajat – mukaan lukien ruohonjuuritason ammattiliitot, opiskelijayhdistykset ja naisten antimilitaristiset verkostot – varoittivat, että uudistus uhkaa heikentää olemassa olevia oikeuslaitoksen riippumattomuutta hallituksesta turvaavia suojatoimia ja pahentaa oikeistolaisen hallinnon ajamaa autoritaarista käännettä, raportoi Peoples Dispatch.

Maaliskuun 14. päivänä mielenosoittajat kokoontuivat myös tuomitsemaan hallituksen militarisointipyrkimykset ja tuen Yhdysvaltojen ja Israelin laittomille hyökkäyksille Iraniin ja Gazan kansanmurhalle. Mobilisaatio lähetti näin ollen jyrkän ein Melonin yleiselle agendalle, vasemmistopuolue Potere al Popolo korosti.

– ’EI’ institutionaalisille taantumisille, alkaen 22.–23. maaliskuuta pidettävästä kansanäänestyksestä, jonka kautta Melonin hallitus hiljaa kiristää autoritaarista otettaan demokratiasta, puolue sanoi pian tapahtuman jälkeen.

– ’EI’ sosiaaliselle sodalle, jota hallitus käy päivittäin työväestöä, kodittomia ja niitä vastaan, jotka eivät saa rahoja riittämään.

– Kolmas ’EI’ kohdistuu sotatalouteen ja militarismiin sekä hallituksen yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa, yhteistyöhön, jota he jatkavat, vaikka uusia sotarintamia avautuu, puolue lisäsi.

– Ei ole sattumaa, että hallitus ajaa uudelleenaseistautumista samalla kun se leikkaa julkisia palveluja: sota on myös väline huomion kääntämiseen, eriarvoisuuden peittämiseen ulkoisen vihollisen retoriikalla.

Opiskelijajärjestöt Cambiare Rotta ja OSA korostivat lauantain mielenosoituksen monimuotoisuutta ja näkivät siinä parhaan vastauksen Italian oikeistolaisiin suuntauksiin.

– Niin monet asiat ajavat tätä marssia, he kirjoittivat mielenosoituksen päivänä, sosialistisen Kuuban tukemisesta… yli 160 imperialismin tappaman iranilaistytön puolesta kampanjointiin, työväenluokan asuinalueilta ja laittomista asumuksista kotoisin olevien nuorten johtamiin ponnisteluihin.

Osa laajempaa autoritaarista agendaa

Hallitus ehdottaa muutoksia perustuslain määräyksiin, jotka sääntelevät oikeusjärjestelmää, mukaan lukien tuomareiden ja syyttäjien urapolut sekä rauhantuomareiden hallinto- ja kurinpitoelinten rakenne.

Uudistuksessa muun muassa korvataan edustajien valinta näihin elimiin arpajaisilla ja parlamentin hyväksymillä listoilla. Vaikka Melonin ministerit väittävät, että uudistuksella pyritään parantamaan tuomioistuinten tehokkuutta, edistykselliset ryhmät väittävät, että muutoksilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, ja asettavat uudistuksen samaan joukkoon äärioikeiston käyttöön ottaman politiikan kanssa, jolla se pyrkii vahvistamaan otettaan yhteiskunnasta.

– Mikään tässä uudistuksessa ei palvele kansan etua, Potere al Popolo varoitti ennen mielenosoitusta.

– Todellinen kysymys ja syy, miksi meidän on mobilisoitava, äänestettävä ja kannustettava muita äänestämään ’ei’, on merkittävä siirtymä kohti jälkidemokraattista järjestelmää – mitä voisimme kutsua ’demokratuuriksi’ – jossa oikeuslaitoksen itsehallinto, jonka perustuslakia säätävä kokous tarkoitti tasapainottamaan toimeenpanovaltaa, katoaa.

Samalla kun Melonin hallitus edistää tätä uudistusta, se ei puutu Italian oikeuslaitosta kuormittaviin todellisiin ongelmiin, Potere al Popolo lisäsi, mukaan lukien krooninen henkilöstöpula ja epävarmat työolot järjestelmän sisällä – mikä antaa entistä enemmän syytä uskoa, että uudistuksen taustalla ei ole hyvä tahto.

Lisäksi pahamaineinen ”turvallisuusasetus” sisältää useita rajoittavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään ihmisten osallistumista mielenosoituksiin tai lannistamaan niitä, mukaan lukien tuntuvat sakot tietyntyyppisten mielenosoitusten järjestäjille.

– Tällä toimenpiteellä on kaksi tarkoitusta: toisaalta heikentää yhä enemmän organisaatio-, yhdistys- ja ammattiliittorakenteita, jotka tehokkaasti mahdollistavat toisinajattelun ja opposition muodostumisen tässä maassa, Potere al Popolo sanoi tästä uudistuksesta.

– Toisaalta se siirtää julkista keskustelua kohti ’turvallisuus’-kysymystä ja kääntää huomion pois kiireellisemmistä asioista, kuten lisääntyneistä sotilasmenoista, jotka heijastavat Melonin hallituksen alistumista Trumpin hallinnolle, samalla kun suurin osa väestöstä näkee aineellisten elinolojensa heikkenevän.

Yhdessä kaikki nämä uudistukset pyrkivät siirtämään suurimman osan vallasta hallituksen käsiin ennen vuoden 2027 vaaleja.

– Enemmän valtaa hallitukselle, vähemmän valtaa parlamentille ja poliittisten etujen uudelleenmäärittelemä oikeuslaitos, Potere al Popolo sanoi asialistasta.

– Yhdessä nämä tekijät loisivat ennennäkemättömän keskittämisen tason tasavallan lähihistoriassa.

Artikkelin kuva: Ammattiliitto USB

”Pysäytimme kuoleman junan” – Asekuljetus pakotettiin kääntymään takaisin Italiassa

Ammattiliittojen ja paikallisten aktivistiliikkeiden yhteistyön ansiosta panssaroituja ajoneuvoja ja aseita kuljettanut juna pysäytettiin Italiassa Pisan asemalla torstaina 12. maaliskuuta.

32 vaunun tavarajuna, joka kuljetti kymmeniä panssaroituja sotilasajoneuvoja ja yhtä monta tarvikekonttia, joutui kääntymään takaisin.

Toimenpide ei ainoastaan ​​osoita työläisten ja aktivistien välisen yhteistoiminnan tärkeyttä, vaan myös sitä, että sotaa ja sen valmisteluja voidaan vastustaa joka päivä.

– Toteutimme rauhanhalumme: kehomme pysäyttivät kuoleman junan. Sen pysäytti yhtenäisyytemme ja tietoisuus siitä, että seisomme historian oikealla puolella: puolella, joka hylkää sodan logiikan hinnalla millä hyvänsä, uudelleenaseistumisen, kaiken siviili-infrastruktuurin käytön sotilaallisiin tarkoituksiin ja maamme tuhoamisen sotatalouden vauhdittamiseksi, kirjoittaa Movimento No Base, kollektiivi, joka taistelee sotilastukikohdan rakentamista vastaan ​​Coltanossa.

– Olemme osoittaneet, että oikealla voimatasapainolla voimme muuttaa mahdottoman välttämättömäksi. Yhdistämällä työläisten, komiteoiden, liikkeiden ja kansalaisten kyvyt voimme pysyä askeleen edellä heitä. Livornosta Pisaan, Collesalvetista Pontederaan, kokonainen alue mobilisoitiin monin eri tavoin pysäyttämään tämä juna.

– Kaikkialla, rohkeudella ja selkeällä päämäärällä, voimme pysäyttää aseet ja estää sodan. Voimme kääntää takaisin panssaroiduilla ajoneuvoilla lastatun junan. Voimme pysäyttää sotilastukikohdan rakentamisen San Rossoren puistossa San Piero a Gradossa ja Pontederassa. Voimme olla hiekkaa sodan rattaissa.

– Tänään enemmän kuin koskaan meidän on otettava kantaa: rauhan puolesta seisominen tarkoittaa puolueellisuutta, maailmansodan vastustamista, osallistumista kaikkialla ja monin tavoin sodan estämiseksi ja sen osoittamista, että ihmiset eivät halua olla osa sitä.

– Rakennetaan rauhaa kamppailun kautta, kollektiivi päättää.

Artikkelin kuva: World Beyond War

Saksalaisen Fordin tehtaan luottamusmiehet vastustavat sotatalouteen siirtymistä

Fordin Kölnin tehtaan IG Metallin ammattiliiton luottamusmiehet ovat laatineet julistuksen ”Ei sotataloudelle – emme anna lapsiamme sotaan!”. Siinä he vastustavat siviiliteollisuuden tuotannon muuttamista aseiden valmistukseen.

24. tammikuuta 2026 hyväksytyssä julkilausumassa he kritisoivat erityisesti sitä, että autoteollisuuden työpaikkojen epävarmuutta käytetään hyväksi asevarustelusuunnitelmien edistämiseksi. Luottamusmiehet varoittavat mahdollisista lakko-oikeuden rajoituksista ja pakkoasevelvollisuudesta.

    – Sodan sattuessa asevelvollisuus vankeusrangaistuksen uhalla koskee ASG-lain mukaan niin kutsuttuja asiantuntijoita kaikista ammattiryhmistä.

    – Maailman juoksuhaudoissa sinun ja minun kaltaiseni ihmiset kuolevat, eivät korkeampien arvojen, vaan suuryritysten etujen puolesta. Aseteollisuus juhlii räjähdysmäisiä voittoja. Asevelvollisuuden elvyttämistä valmistellaan, jotta myös lapsemme voidaan lähettää sotaan tulevaisuudessa.

    Julistuksessa todetaan, että asevarustelu ei turvaa rauhaa, vaan pikemminkin valmistelee maaperää sodalle.

    Ay-aktiivit korostavat:

    – Uudelleenaseistautuminen ja sotatalous ovat kollegojemme ja perheidemme etujen vastaisia ​​ja ristiriidassa ammattiliittomme tavoitteiden kanssa. Vahvistetaan iskulauseemme ”Taistele jokaisesta työpaikasta!” ja työskennellään aktiivisesti tavoitteemme ”Rauha, aseistariisunta ja kansainvälinen yhteisymmärrys” eteen.

    Luottamusmiehet kehottavat myös IG Metallin johtokuntaa ja muita jäseniä vastustamaan siirtymistä sotatalouteen ja puolustamaan rauhaa ja aseistariisuntaa.

    Artikkelin kuva: IGM NRW / YouTube

    Ruotsin ensimmäinen NATO-kokous saa heti vastaansa protestiliikkeen toukokuussa

    Sotilasliitto NATO pitää toukokuussa epävirallisen ulkoministerikokouksensa Ruotsin Helsingborgissa. Kyseessä on ensimmäinen merkittävä NATO-kokous maassa.

    Kokoontumista vastaan maan luokkakantaisen vasemmiston ja rauhanliikkeen piiristä on noussut vastakampanja, joka kulkee nimellä stoppanato.nu. Järjestöjen ja puolueiden liittouman tarkoituksena on pitää NATO-vastainen mielenosoitus lauantaina 16. toukokuuta.

    Stoppanato.nu-verkosto on ottanut päätunnuksikseen seuraavat kolme iskulausetta: Pysäytetään NATO, kieltäydymme militarisoinnistanne! Hyvinvointia, ei aseita! NATO ulos Ruotsista, Ruotsi ulos NATOsta!

    – Ruotsi kanavoi nyt miljardeja verorahojamme tähän sotaliittoon. Rahaa otetaan sosiaaliturvasta, jonka poliitikot ovat ajaneet taloudellisesti näännyksiin.

    – Meidän on nyt pakko katsoa, ​​kuinka lakejamme muutetaan NATOn hyväksi, kuten uudet kirjaukset julkisuus- ja salassapitolakiin, jotka Ruotsin journalistiliiton mukaan vaikeuttavat NATO-yhteistyön tarkastelua.

    Ruotsi ei ole myöskään esittänyt vaatimuksia ydinaseiden kieltämisestä Ruotsin maaperällä.

    – Militarismi ja aseistuminen ovat uhka, joka tuntuu maassamme, ja ympäristö kärsii vakavia vahinkoja tulevina sukupolvina.

    – Me stoppanato.nu-verkostossa kehotamme kaikkia organisaatioita ja yksilöitä, jotka puolustavat imperialismin ja militarismin vastaista toimintaa sekä rauhaa ja vastustavat ydinaseiden käytön välitöntä uhkaa, liittymään tuleviin mielenosoituksiin. Yhdessä osoitamme maailmalle, että seisomme yhtenäisenä rauhan, solidaarisuuden ja kansainvälisen lain puolesta ja että NATO ei ole tervetullut Helsingborgiin ja Ruotsiin.

    Mielenosoitusta tukevat mm. Maan ystävät, Ruotsin rauhanpuolustajat ja kommunistinen puolue.

    Italialaiset teollisuustyöläiset sanovat ei sodalle tehtaiden sisältä

    Italialaisen Leonardo-yhtiön työläiset vastustavat työnantajansa toimintaa tehtaan porttien sisäpuolelta.

    Kun Israel aloitti Gazan pommitukset uudelleen lokakuussa 2023, Italian Palestiina-solidaarisuusaktivistit käynnistivät välittömästi kampanjan kansallista aseyritystä Leonardoa vastaan. Yhtiö on yksi maailman suurimmista asevalmistajista ja sillä on tärkeä rooli Israelin Gazan kansanmurhassa käyttämien F-35-koneiden komponenttien tuotannossa. Se myös työskentelee yhdessä israelilaisten aseyritysten, kuten Elbit Systemsin, kanssa.

    Leonardon tuotantolaitoksiin on kohdistettu mielenosoituksia, jotka ovat häirinneet tuotantoa ja lisänneet tietoisuutta Italian ja sen puolustussektorin roolista jatkuvassa tuhossa. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että vastustus kasvaa myös yrityksen sisällä, kun työläiset puhuvat Israelille suuntautuvaa asemyyntiä vastaan ​​ja taistelevat estääkseen maan eteläosassa sijaitsevan Leonardo-tehtaan muuttamisen sotilastuotantoon, raportoi New Internationalist -julkaisu.

    Lokakuussa ryhmä työläisiä Leonardon tuotantolaitokselta Grottagliessa Etelä-Italiassa julkaisi vetoomuksen, jossa vaadittiin, että yhtiö ja sen tytäryhtiöt lopettavat kaikki sotilastoimitukset Israeliin. Siinä vaadittiin kaikkien kaupallisten sopimusten ja sijoitussuhteiden lopettamista israelilaisten instituutioiden, startup-yritysten, yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa, jotka osallistuvat sotilasoperaatioihin palestiinalaisväestöä vastaan.

    Yli 23 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa luki: ”Italia tuomitsee sodan hyökkäysvälineenä muiden kansojen vapautta vastaan ​​ja keinona ratkaista kansainvälisiä kiistoja.”

    Vaikka Leonardon johtaja Roberto Cingolan totesi syyskuussa, ettei yhtiö ollut myöntänyt lupaa uusiin vientilupiin Israeliin ”konfliktin puhkeamisen jälkeen”, työläisten lausunnossa todettiin, että yhtiöllä oli vankkaa kaupallista ja sotilaallista yhteistyötä Israelin kanssa ja että ennen lokakuuta 2023 hyväksyttyjä vientilupia ei koskaan peruutettu.

    Yksi Grottaglien vetoomuksen esittäjistä, joka pyysi pysyä nimettömänä, sanoo, että tämä julkinen lausunto auttoi avaamaan vuoropuhelun muiden Leonardon tehtaiden työläisten kanssa.

    Muutamaa kuukautta myöhemmin ryhmä Torinon helikopteriosaston työläisiä Pohjois-Italiasta kirjoitti tiedotteen Leonardon osallisuudesta Gazan kansanmurhaan, ja tiedote jaettiin heidän kollegoilleen. Yhtiötä vastaan ​​​​suunnattu mobilisaatio oli innoittanut heitä tutkimaan Leonardon suhteita sen strategisiin kumppaneihin, erityisesti Israeliin. He tutkivat Italian puolustustuotteiden vientiä, tuontia ja kauttakulkua koskevia lakeja.

    – Valtamedian tarjoamat sokerikuorrutetut tai räikeästi vääristellyt raportit Gazan tapahtumista ovat juurtumassa kollegoidemme keskuuteen, yksi Torinon työntekijöistä selittää.

    – He eivät ymmärrä näiden tapahtumien vakavuutta, etenkään työnsä loppukäyttäjien osalta.

    – Israelin osalta meillä ei koskaan ollut mitään tietoa allekirjoitetuista sopimuksista ja niihin liittyvistä kansainvälisistä suhteista.

    He selittävät edelleen, että osittain teollisen luottamuksellisuuden rajoitusten vuoksi työntekijöillä ei ole selkeää käsitystä siitä, kuka heidän tuottamansa laitteet tulee käyttämään; yritys käyttää projekteissa tekaistuja nimiä ja antaa epämääräisiä tietoja siitä, minne laitteet lähetetään.

    Tämä läpinäkyvyyden puute on jättänyt työntekijät täysin valmistautumattomiksi kohdatessaan julkisen vastalauseen yritystä kohtaan, jossa he työskentelevät.

    – Meille on opetettu, että velvollisuutemme on ilmoittaa väärinkäytöksistä, kavalluksista ja eettisten sääntöjen rikkomuksista työpaikallamme. Onko mitään eettisesti moitittavampaa kuin yhteistyö rikollisen hallituksen kanssa, joka rikkoo avoimesti kansainvälistä oikeutta ja jonka rikokset ihmiskuntaa vastaan ​​ovat räikeitä ja tunnettuja?

    Ei sotilaskoneille

    Grottaglien työväellä on myös toinen taistelu käsissään, kun he kampanjoivat estääkseen tehtaansa muuttumisen aktiiviseksi osaksi sotakoneistoa. Tehdas on osa Leonardo-konsernin ilmailuosastoa ja tuottaa Boeing 787 -lentokoneiden runko-osia työllistäen suoraan noin 1 200 ihmistä ja 300 siihen liittyvillä aloilla.

    Vuodesta 2020 lähtien, jolloin Covid-19-pandemia iski voimakkaasti ilmailuteollisuuteen, tuotanto on romahtanut ja tehdas on vaarassa sulkeutua. Heinäkuussa 2024 ammattiliitot onnistuivat välttämään tehtaan tilapäisen sulkemisen, mutta tuotanto on silti hidastunut. Sulkemisen välttämiseksi Leonardo haluaa ohjata tuotannon asevoimille.

    Työläisten kesken jaetussa asiakirjassa, yhdessä Israelin väkivaltaan liittyvien yhteyksiä koskevan vetoomuksen kanssa, työläiset vastustavat tätä prioriteettien muutosta. Vetoomuksen allekirjoittaneiden työläisten mielestä Leonardo tekee poliittisen valinnan.

    – Siviililiiketoiminta on aina ollut vakaampaa ja joustavampaa kuin armeija, jolla on rajoitetumpia tilauksia ja johon geopoliittiset vaihtelut ja hallituksen päätökset vaikuttavat paljon enemmän, selittää yksi nimettömänä pysymistä pyytäneistä vetoomuksen esittäjistä.

    Sekä Torinon että Grottaglien työläisten osalta tavoitteena on ollut edistää vuoropuhelua ja tietoisuuden lisäämistä yritysten osallisuudesta Israelin väkivaltaan, jotta voidaan rakentaa kriittinen massa motivoituneita ja hyvin informoituja työntekijöitä, jotka kykenevät sitoutumaan ja mobilisoitumaan yrityksen muuttamiseksi. He ottivat myös yhteyttä tärkeimpiin ammattiliittoihin saadakseen tukea, mutta saivat laimean vastauksen.

    Torinossa ammattiliitot keskittyvät metallityösopimusten uusimiseen eivätkä kiinnitä huomiota vetoomukseen, kun taas Grottagliessa ammattiliittojen jäsenet kritisoivat avoimesti työläisten vastustusta yritystä kohtaan, koska he ovat huolissaan siitä, että se vaarantaa entisestään tehtaan tulevaisuuden.

    Työläiset ovat kuitenkin järjestäytyneet näiden perinteisten rakenteiden ulkopuolella ja jakaneet vetoomuksiaan muiden Leonardo-tuotantolaitosten kanssa Italiassa. Ja he ovat saaneet myönteistä vastaanottoa. Kampanja on myös saanut vastakaikua laajemmissa Palestiina-solidaarisuus- ja rauhanliikkeissä.

    Oppia menneisyydestä

    1980-luvulla Aermacchin (nykyisin Leonardo) työntekijä Elio Pagani dokumentoi, kuinka yritys oli toimittanut lentokoneita Etelä-Afrikan ilmavoimille tammikuussa 1980 apartheidin aikana rikkoen Italian vuonna 1977 ratifioimaa YK:n kauppasaartoa. Paganin valitus käynnisti ruohonjuuritason liikkeen, joka vuonna 1990 johti siihen, että parlamentti hyväksyi ensimmäisen Italian aseviennin ja -tuonnin valvontaa koskevan lain: lain 185/90.

    1980-luvulla Valsella Meccanotecnica –yritys, joka tunnetaan panssarintorjuntamiinojen myynnistä Irakiin sen sodan aikana Iranin kanssa – joutui 18 kuukautta kestäneiden lakkojen kouriin. Franca Faitan johtama pelkästään naisista koostuva työläisryhmä voitti lopulta: yritys menetti merkittäviä tuotantokumppaneita ja joutui siirtymään siviilituotantoon hallituksen vuonna 1994 asettaman maamiinojen tuotannon kiellon vuoksi. Se asetettiin selvitystilaan ja vuoteen 2005 mennessä se oli fuusioitunut kuorma-autoja valmistavan yrityksen kanssa.

    Oli myös joitakin kontekstuaalisia tekijöitä, jotka tekivät 1980- ja 1990-luvuista hyvin erilaisen kontekstin kapinallisille työläisille. Sodanvastainen mieliala Italian kansalaisyhteiskunnassa oli vahvempi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, ja ammattiliitot olivat myös itsenäisempiä ja vastustivat tällaista politiikkaa.

    – Näitä aloitteita suosivat vahvat aseistariisuntaliikkeet ja tehdasneuvostot, jotka olivat avoimia työntekijöiden sisäiselle keskustelulle ja jotka he valitsivat suoraan, Pagani kertoo.

    – Neuvostojen edustajia kannustettiin kysymään itseltään kysymyksiä sotilaskohteissa tehtävän työn todellisesta merkityksestä ja aseviennin vaikutuksista. Nyt olemme palaamassa yli 30 vuotta kestäneeseen kulttuuriseen aavikoittumiseen, joka on vaikuttanut sekä ihmisiin – tehden heistä yksilöllisempiä – että ammattiliittoihin, joiden toiminta on vaimentanut työläisten intoa.

    – Leonardon työntekijöiden Grottagliessa ja Torinossa on jatkettava ja löydettävä tukea muiden yritysten tuotantoyksiköistä ja muista puolustusalan yrityksistä. Heidän aloitteensa on oltava yhteydessä taisteluun sodanaikaista logistiikkaa vastaan, jota satamatyöläiset, lentokenttätyöntekijät, rautatietyöntekijät ja intermodaaliset kuljetuskeskukset harjoittavat Italiassa.

    Samaan aikaan, kun valtiot jatkavat sotilasmenojen lisäämistä uusien ja tuhoisien sotien keskellä, asetehtaiden työntekijöiden maailmanlaajuisesti voisi olla hyvä seurata Italian taktiikkaa militarisoinnin purkamiseksi sisältäpäin.

    Sodan ollessa lähellä ja valtioiden lisätessä sotilasmenojaan, aseteollisuuden työläisillä voi olla keskeinen rooli, kun maailmanlaajuinen militarisoinnin vastainen liike sanoo: Ei meidän nimissämme.

    Kreikan Pireuksen satamatyöläiset varautuvat estämään uudet sotilastarvikekuljetukset Israeliin

    – Tuomitsemme uuden yrityksen käyttää Pireuksen satamaa sotilastarvikkeiden siirtoon Israeliin, toteaa satamatyöläisiä järjestävä ENEDEP-ammattiliitto.

    17. maaliskuuta aluksen MSC Vega odotetaan telakoituvan Pireuksen satamaan kuljettaen sotilasterästä sisältäviä kontteja, jotka lastataan MSC Adrianna -alukselle. Lopullisena määränpäänä on sotilasyritys Elbitin teollisuustuotanto Israelissa.

    26. maaliskuuta aluksen MSC Danit odotetaan myös telakoituvan kuljettaen sotilasterästä sisältäviä kontteja samaan määränpäähän. Kyseessä on sama alus, joka yritti samanlaista sotatarvikkeiden siirtoa kaksi vuotta sitten. Yritys estettiin Pireuksen sataman työläisten päättäväisen asenteen ansiosta.

    – Tämä on jatkoa 6. helmikuuta alkaneelle lakolle, jolloin Pireuksen satamatyöläiset yhdessä yli 20 sataman työläisten kanssa seitsemässä Euroopan ja Välimeren maassa nostivat yhteisen rintaman sotatarvikkeiden kuljetusta ja satamien muuttumista sotatarvikkeiden toimitusketjun lenkeiksi vastaan.

    – Toteamme selvästi: Satamatyöläiset eivät lastaa sotatarvikkeita. Emme tule rikoskumppaneiksi kansojen teurastuksiin.

    ENEDEP-liiton mukaan Kreikan hallituksella on asiassa valtava vastuu

    – Strategisella valinnallaan, jossa maa osallistuu syvemmälle Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n imperialistisiin suunnitelmiin, se muuttaa satamat, infrastruktuurin ja koko maan sotilastarvikkeiden kuljetus- ja sotatoimien solmukohdiksi.

    – Samaan aikaan kun ihmiset maksavat inflaation, energiaköyhyyden ja sotien seurausten hinnan, merenkulun ja liikenteen suuret yritykset tekevät valtavia voittoja rahtihintojen noususta ja saavuttavat pisteen, jossa uusi laiva lasketaan vesille joka päivä.

    – He haluavat meidän tulevan hiljaisiksi sivustakatsojiksi ja rikoskumppaneiksi kansoja vastaan ​​tehtyihin rikoksiin. Aivan kuten merenkulkijoiden ammattiliitot PEMEN ja Stefenson eivät hyväksyneet sitä, kun merenkulkijat jäivät loukkuun samalla kun niin kutsutut ”isänmaalliset” kreikkalaiset laivanvarustajat lähettivät kuolinilmoituksia kreikkalaisille ja ulkomaalaisille merenkulkijoille mukavasti olohuoneistaan, mekään emme hyväksy sitä.

    – Emme salli satamien muuttumista sotakoneiston lenkkikeskuksiksi, jotka altistavat työläiset ja alueen asukkaat vakaville vaaroille ja tekevät Pireuksesta ja koko maasta potentiaalisia kostotoimien kohteita.

    Pireuksen satamatyöläiset ovat osoittaneet, että kun työntekijät järjestäytyvät ja kamppailevat, he voivat estää tällaiset suunnitelmat.

    – Kehotamme sataman työntekijöitä, ammattiliittoja sekä Pireuksen ja Attikan asukkaita vahvistamaan taistelua seuraavien puolesta: Maamme ei saa osallistua imperialistiseen sotaan. Satamia ja infrastruktuuria ei saa käyttää sotatarvikkeiden kuljetukseen. Vaadimme irtautumista sotasuunnitelmista ja liittoutumista, jotka vuodattavat kansojen verta. Yhdysvaltojen ja NATOn tukikohtia vartioivien fregattien on palattava välittömästi.

    – Todellinen voima on työväenluokan järjestäytymisessä, sodista hyötyvien etujen vastustamisessa ja taistelussa sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa vauraus ja infrastruktuuri palvelevat työläisten tarpeita eivätkä harvojen voittoja ja sotasuunnitelmia.

    ”Ei ydinaseita Suomen maaperälle!” – Hallituksen ydinase-esitystä vastustettiin Helsingissä

    Eduskuntatalolla osoitettiin mieltä perjantaina ydinaseiden Suomeen sijoittamista vastaan. Musiikin ja esitysten lomassa rauhanaktivistit ja poliitikot käyttivät puheenvuoroja.

    – Ydinaseet ovat kauhistuttavia joukkotuhoaseita, jotka eivät erottele sotilaita ja siviilejä. Yksikin ydinase tappaisi asutuskeskuksessa satojatuhansia, ellei miljoonia ihmisiä, järjestäjät muistuttivat.

    – Suomen lainsäädäntö on tähän asti kieltänyt ydinaseet Suomessa. Nyt hallituksen uuden esityksen mukaan kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset poistettaisiin. Vaikka tarkoitus ei ole nyt tuoda ydinaseita Suomeen, sallittaisiin niiden kauttakulku, eikä jatkossa olisi esteitä niiden sijoittamisellekaan. Emme välttämättä edes tietäisi, jos niitä tuotaisiin Yhdysvaltojen tukikohtiin.

    – Ydinenergialain muutosta on valmisteltu pitkään, mutta aivan viime viikkoihin asti esitysluonnoksessa oli pidetty ydinaseiden kielto ennallaan. Nyt hallitus on käsittämättömällä kiireellä tuomassa eduskuntaan esitystä, joka muuttaa dramaattisesti Suomen suhdetta ydinaseisiin.

    Tapahtuman järjestivät PAND – Taiteilijat rauhan puolesta ja ICAN Finland.

    Myös Työväen antimilitaristit käytti tapahtumassa puheenvuoron.

    – Fakta on, että ydinaseet ovat yksi NATOn peruspilareista, ja NATO on ydinaseliittouma. Oli alusta lähtien ilmiselvää, että NATO-jäsenyyden myötä Suomi tulee tekemään ydinaseyhteistyötä, ainoastaan sen määrä ja muoto oli hämärän peitossa. Ainoa tapa varmuudella eristää Suomi ydinaseista on eroaminen tästä imperialistisesta sotilasliitosta, puheenjohtaja Sippo Kähmi linjasi.

    – Mikä jää huomioimatta vertailussa muihin Pohjoismaihin on, että muissa Pohjoismaissa ydinaserajoitukset koskevat rauhan aikaa. Entäs sitten jos sota syttyy? Silloinhan ydinaseet vasta muuttuvat vaaralliseksi ja niitä voidaan käyttää! Muiden Pohjoismaiden kanta tässä kysymyksessä ei siis ole riittävä ydinasevastaisesta näkökulmasta. Näin ollen ei pidä hirttäytyä toisten Pohjoismaiden puutteelliseen ydinasepolitiikkaan vaan on todettava suoraan: Suomen ydinenergialaki on sellaisenaan ydinasekirjauksineen hyvä.

    Artikkelin kuva: Toni Kallioinen