Italia astui perjantaina yleislakkoon kolmannen kerran alle kolmen kuukauden sisällä ruohonjuuritason ammattiliiton Unione Sindacale di Basen (USB) kehotuksesta.
Yli 40 kaupungissa järjestettiin mielenosoituksia, lakkoja ja työtaistelutoimia, ja massiivisissa mielenosoituksissa vaadittiin loppua Giorgia Melonin hallituksen muotoilemalle uudelleenaseistussuunnitelmalle ja sotabudjetille.
Perjantaina työläiset korostivat, että heidän mobilisaationsa on sidoksissa sekä kotimaisten materiaalisten olosuhteiden heikkenemiseen että kansainvälisiin tapahtumiin, erityisesti palestiinalaisten kamppailuun – heidän mukaansa heidän kohtalonsa on erottamaton osa Euroopan kasvavaa sotataloutta. Lakkoon osallistuneet toistivat sitoutumisensa liittyä Roomassa lauantaina 29. marraskuuta järjestettävään valtakunnalliseen Palestiina-marssiin.
– Melonin hallituksen uudelleenaseistusbudjetti on linjassa viime vuosina harjoitetun sotaa lietsovan politiikan kanssa, mutta se edustaa myös uutta laadullista harppausta, kun julkiset palvelut uhrataan sotatalouden alttarille samaan aikaan kun inflaatio jatkaa nousuaan ja palkat ovat pysyneet paikoillaan vuosikymmeniä, ammattiliitto USB ja satamatyöläisten kollektiivi CALP kirjoittivat yhdessä lakkokehotuksessa.
– Haluamme vähintään 2 000 euron peruspalkan, eläkkeelle jäämisen viimeistään 62-vuotiaana, alihankinnan lopettamisen, lyhyemmät työajat ilman palkanmenetystä, taatut asunto-oikeudet, uusia julkisen sektorin työpaikkoja ja ilmaisen, yleisen julkisen terveydenhuollon, USB lisäsi.
– Nämä ovat kiireellisiä tarpeita uupuneessa maassa, tarpeita, jotka eivät ole yhteensopivia hallituksen sotaa lietsovan toiminnan kanssa.
Italian sosiaalinen tilanne on ”poliittinen valinta”, työläiset sanovat. Kuten muutkin Euroopan hallitukset, Melonin hallinto on liittoutunut Euroopan unionin asevarusteluohjelman kanssa.
Ammattiliittojen mukaan tämä tarkoittaa miljardeja sotilas- ja siihen liittyville aloille, samalla kun välttämättömät julkiset palvelut murenevat. CALP kuvaili uutta budjettia sellaiseksi, joka jäädyttää palkat, jättää huomiotta inflaation ja asettaa etusijalle pankit ja pääomatulot.
– Samalla kun hinnat nousevat, palkat pysyvät ennallaan ja eläkkeitä leikataan joka vuosi, kollektiivi totesi.
– Työskentelemme enemmän, ansaitsemme vähemmän ja elämme huonommin. Tämä ei ole kriisi: se on poliittinen valinta, ja työntekijät maksavat siitä.
Vaatimuksia hallituksen erottamiseksi kuultiin tämänpäiväisissä toimissa, samoin kuin kieltäytymisiä hyväksymästä siirtymistä kohti militarisointia ja asevelvollisuuden aloittamista. Ryhmät, kuten vasemmistopuolue Potere al Popolo sekä opiskelijakollektiivit CAU ja Cambiare Rotta, marssivat lakkoilevien työläisten kanssa, tukkivat teitä ja järjestivät mielenosoituksia yrityksillä, jotka aikovat hyötyä sotilasbudjeteista, kun taas terveydenhuolto ja koulutus jäävät alirahoitettuiksi.
Galician unionien konfederaatio (CIG) korosti USB:lle lähettämässään kirjeessä lakon merkitystä EU:n ReArm Europe -strategian ja äärioikeiston nousun yhteydessä.
– Hylkäämme EU:n ja sen jäsenvaltioiden edistämän politiikan, joka ruokkii sotaa lietsovaa eskalaatiota ja sitoutuu sotilasbudjettien kasvattamiseen julkisten palvelujen ja sosiaalituen kustannuksella, CIG totesi.
– Ja olemme huolissamme fasistisesta ajautumisesta, johon Eurooppa on menossa, josta Melonin hallitus on selkeä esimerkki.
Toisin kuin lokakuun yleislakossa, jossa valtavirran ay-keskusjärjestö CGIL liittyi USB:n vetoomukseen harvinaisena yhtenäisyyden hetkenä, vetoomus tämänpäiväiseen toimintaan tuli yksinomaan ruohonjuuritason ammattiliitoilta, ja CGIL suunnittelee omaa lakkoaan joulukuun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt USB:n päättäväisyyttä.
– Kolmannen yleislakon järjestäminen hieman yli kahden kuukauden sisällä ei ole päätös, jota pitäisi tehdä kevyesti tai symbolisesti, he kirjoittivat.
Sen sijaan he toistivat, että tämänpäiväisen lakon tarkoituksena oli esittää konkreettisia vaatimuksia ja vaihtoehtoja. USB lisäsi, että lakkoa ei pitäisi nähdä kertaluonteisena protestina, vaan ”tapahtumana, joka edustaa paitsi mobilisaation vaihetta, myös ratkaisevaa poliittista askelta äänen antamiseksi niille, jotka eivät saa rahat riittämään, nälkäpalkalla työskenteleville ja niille, joiden tulevaisuus murskaantuu sotien, eriarvoisuuden ja työläisiä kohtaan vihamielisen hallituksen valintojen vuoksi.
Ammattiliitto USB:n mukaan Melonin hallituksen esittämä budjettilaki on osa uudelleenaseistautumisen logiikkaa ja päätöstä ohjata Italiaa kohti sotataloutta.
– Samalla kun palkat ja eläkkeet menettävät edelleen ostovoimaansa, sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, epävarmat työsuhteet ja alipalkattu työ lisääntyvät ja yhä useammat ihmiset eivät pääse terveydenhuoltoon tai joilta evätään oikeus asuntoon, hallitus lisää dramaattisesti menoja uusien aseiden hankintaan ja tuotantoon ja pitää sotilassektoria ainoana ratkaisuna talouskriisiin.
– Itse asiassa eurooppalaista julkisen alijäämän hillitsemisen rajoitusta, johon liittyy leikkauksia palveluihin ja sosiaalimenoihin, jatketaan juuri sillä tavoitteella, että vapautettaisiin resursseja aseisiin investoimiseen.
– Työllisyysluvut peittelevät edelleen köyhyyden ja nälkäpalkkojen kasvua; henkilökohtaisen tuloveron muutokset teeskentelevät tukevansa keskiluokkaa, vaikka ne hyödyttävät vain rikkaimpia sektoreita; ja pankkien vapaaehtoiset lahjoitukset jättävät yli 100 miljardia euroa ylimääräisiä voittoja, jotka on varastettu maastamme viimeisten kolmen vuoden aikana rahoitusjärjestelmän käsiin.
Ammattiliiton mukaan sotateollisuutta ja siihen liittyviä teollisuudenaloja käytetään pakoon kapitalismin kriisistä.
– Erilaisilla sotatoimialueilla sanat ”rauha” ja ”jälleenrakennus” peittävät suurten italialaisten ja länsimaisten sementti-, energia- ja infrastruktuuriryhmien – kuten WeBuildin, Buzzi Unicemin, Cementirin, Leonardon, Ternan ja Italferrin – edut, jotka ovat valmiita hyötymään sodan tuhoista. Ukrainan ja Gazan jälleenrakennuksesta tulee harvojen asia, kun taas inhimilliset, sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset lankeavat konfliktien runtelemien kansojen maksettaviksi.
Yleislakko osoitti mieltään myös Palestiinan puolesta.
– Palestiinan puolustaminen tarkoittaa tänään sionismin, kapitalismin ja äärioikeiston välisen sopimuksen rikkomista.
USB:n mukaan Trumpin aselepo ei tunnusta palestiinalaisten oikeuksia ja sallii Israelin jatkaa ja laajentaa miehitystään palestiinalaisalueella.
– Myös muut maat, kuten Kongo ja Sudan, kokevat dramaattisia hetkiä, ja on välttämätöntä yhdistää taistelut ja rakentaa todellista intersektionaalisuutta kaikkien sorrettujen kansojen välille, kun Venezuelaa vastaan kohdistuvan hyökkäyksen vaarat kasvavat.
– Kaikki tämä osoittaa, että imperialistinen kilpailu siirtyy yhä enemmän poliittiselta, taloudelliselta ja kaupalliselta alueelta asevoimiin. Melonin hallitus, joka tukee avoimesti NATOn menojen kasvua ja Euroopan unionin uudelleenasennusohjelmia, on aktiivinen osallistuja tässä prosessissa. Koko parlamentaarinen kirjo tukee yhteisen puolustuksen ja yhteisen eurooppalaisen armeijan tarvetta, kun ainoa puolustus sotaa vastaan on aseistariisunta.
Näillä valinnoilla ei ole vain taloudellisia vaikutuksia, vaan ne myös rohkaisevat autoritaariseen siirtymään sekä yhteiskunnallisia kamppailuja vastaan että hyökäten kriittistä ja riippumatonta tietoa vastaan.
&ndsah; Pohjimmiltaan käynnissä on muutosprosessi, jossa aseistumispolitiikan avulla pyritään hallitsemaan ja militarisoimaan koko yhteiskunta, jonka elinolosuhteet ovat vakavasti heikentyneet.
– Siksi meidän on kapinoitava ja asetettava mobilisaatioidemme keskiöön selkeät tavoitteet, jotka yksiselitteisesti vastaavat miljoonien työntekijöiden tarpeita ja rauhan, aseistariisunnan, tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pyrkimyksiä, joita niin monet itlaialaiset jakavat.
Marraskuun 28. päivänä ristimme kätemme ja pysäytämme kaiken yleislakolla ja 29. marraskuuta kansallisella mielenosoituksella Roomassa, seuravavin vaatimuksin:
- Ei sotabudjetille, Palestiinan kansanmurhaan osallisen Melonin hallituksen ero
- Kaikkien diplomaattisten, taloudellisten, akateemisten ja sotilaallisten suhteiden katkaiseminen Israelin kanssa. Vaadimme välitöntä sotilassaartoa ja divestointia kaikilta kansanmurhaan, miehitykseen ja apartheidiin osallistuneilta yrityksiltä.
- Ei NATOn ja Euroopan uudelleenaseistautumiselle: terveydenhuolto- ja koulutusmenojen tulisi olla budjettirajoitusten ulkopuolella. Ei yhteiselle eurooppalaiselle armeijalle ja loppu Ukrainan asekuljetuksille.
- Vaadimme kaikkien palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttamista Israelin vankiloissa, alkaen Marwan Barghouthista ja Ahmad Sa’adatista, sekä Italian vankiloissa olevien palestiinalaisten poliittisten vankien, erityisesti Anan Yaeeshin ja Ahmad Salemin, vapauttamista. Heitä syytetään Israelin miehitystä vastaan suunnatun vastarinnan tukemisesta.
Joitakin muita yleislakon vaatimuksia olivat:
- Italian eroamisen NATOsta puolesta
- Imperialistista aggressiota vastaan kohti Venezuelaa
- Sudanin kansanmurhan ja Kongon verilöylyjen lopettamien puolesta
- 2 000 euron minimipalkka kuukaudessa. Alas aseet, ylös palkat.
- Eläkeikä 62 ikävuoteen
- Strategiset teollisuussektorit kansallistettava
- Kaikki ulkomaalaiset työläiset laillistettava
- Välttämättömien hyödykkeiden arvonlisävero poistettava
- Pankkien voitot verotettava
- Ei turvallisuusasetukselle, ei sosiaalisten kamppailujen tukahduttamiselle
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.