”Eleusis on kansojen satama eikä imperialistien tukikohta!” – ”Ei maata eikä vettä kansojen murhaajille!” kuuluivat iskulauseet Kreikan Eleusiksessa. Länsi-Attikan ja Pireuksen ammattiyhdistykset ja järjestöt järjestivät tiistai-iltapäivänä marssin kaupungin keskustakaduilla osana suurta mielenosoitusta, joka oli järjestetty merenkulkuministeriön ilmoittaman sotaharjoituksen johdosta.
”Ei uhrauksia heidän voittojensa ja sotiensa puolesta! Kreikka ulos sodasta nyt! Emme maksa vahinkoja!”, ammattiliitot ja järjestöt julistivat ja antoivat mobilisaatiollaan jälleen yhden massiivisen vastalauseen maan sotaan osallistumiselle samana päivänä, kun harjoitus pidettiin Eleusiksessa.
Mobilisaatioon osallistui voimakkaasti muun muassa merenkulkijoita, metalli-, energia- ja muiden alojen työväkeä. Kuten Yhdysvaltojen ja Israelin Iraniin kohdistuneet hyökkäykset sekä Iranin vastatoimet osoittivat, he ovat ensimmäisiä sotilaallisen konfliktin kohteita, samoin kuin sotilastukikohdat.
Elefsinan alueella on myös sotilaslentokenttä, jossa havaitaan lisääntynyttä liikennettä, kun erilaisia kuljetuskoneita nousee ja laskeutuu päivittäin, mikä herättää vakavia kysymyksiä.
Aiemmin mielenosoittajat saapuivat kokoontumispaikalle busseilla Pireuksen eri alueilta ja yhtyivät Länsi-Attikan työläisten kanssa.
Ammattiliitot ja järjestöt tuomitsivat, että tänään Eleusiksessa järjestetty harjoitus ”ei ole puolueeton ’poliittisen suojelun’ toimenpide, kuten hallitus väittää, eikä se ole mikään epämääräinen skenaario, joka ei koske meitä. Se on harjoitus sotaiskun hallitsemiseksi alueella, jolla asumme ja työskentelemme, valmistautumiseksi maan yhä syvemmän sodankäynnin seurauksiin. Rannikkovartioston, valtion mekanismien ja paikallishallinnon elinten suora osallistuminen osoittaa juuri sen, että puhumme suunnitelmasta, joka on mukautettu sotatalouden ja yritysryhmien tarpeisiin.”
Osana mielenosoitusta puheita ja tervehdyksiä pidettiin aluksi Eleusiksen Sankarien aukiolla pidetyssä kokoontumisessa.
Länsi-Attikan yksityisten työntekijöiden ja kaupallisten työntekijöiden liiton varapuheenjohtaja Chrysoula Tsakiltsidi totesi puheessaan, että osallistumisella sotaharjoituksiin on jo vaikutusta ihmisten elämään, josta esimerkkinä äskettäinen 13-tuntisen työpäivän lakiesitys, ”koska sotavalmistelujen ja sotatalouteen siirtymisen aikana he haluavat varastotyöntekijöitä, joilla on murretut työoikeudet, jotka ovat järjestäytymättömiä, halpoja ja joustavia, jotta meistä voi tulla heidän sotakoneistonsa rattaita”.
Toisaalta Eleusiksen suurten varastojen työnantajat vaalivat narratiivia, jonka mukaan ”sota turvaa työpaikat”. Näiden kehityskulkujen edessä Tsakiltsidi selvensi, että ammattiliitot ovat taistelun linnakkeita ja että vaaleistaan vahvistunut yksityisten työntekijöiden liitto ”seisoo jokaisen kollegan rinnalla riippumatta siitä, mitä esteitä heidän työnantajansa ja valtio asettavat”.
Lopuksi hän teki selväksi, että logistiikkatyöläiset eivät aio käyttää työtään ja käsiään sotatarvikkeiden levittämiseen tappaakseen muita työläisiä muissa maissa.
Ammattiliitto PEMENin puheenjohtaja Apostolis Kypraios puolestaan totesi, että merenkulkuministerin lausunto, jonka mukaan sotalaivat voisivat saapua Eleusiksen satamaan, asetti sävyn sille, mitä seuraavaksi tapahtuu.
– He ovat armottomia! Samaan aikaan kun he puhuvat ’turvallisuudesta’, sadat kreikkalaiset merenkulkijat tuhansien muiden ohella ovat loukussa Hormuzinsalmessa ilman pienintäkään huolenpitoa heidän henkensä ja fyysisen koskemattomuutensa turvaamiseksi, ilman pienintäkään merkittävää väliintuloa hallitukselta, merenkulkuministeriöltä ja laivanvarustajilta heidän turvallisen kotiuttamisensa varmistamiseksi. Merenkulkijoita ajetaan sota-alueille työskentelemään sotamaisessa terroriympäristössä ohjusten, rakettien, miinojen ja kaikenlaisten sotatarvikkeiden vaihdon keskellä sodassa, joka ei ole meidän, jotta laivanvarustajat voivat hyötyä kohonneista rahtimaksuista.
Tämän varmistamiseksi he kiristävät merenkulkijoita allekirjoittamaan ”kuolintodistukset”, joissa todetaan, että heille on kerrottu matkasta näille alueille, että he ymmärtävät edessä olevat mahdolliset vaarat ja että he suostuvat kulkemaan näiden kuoleman käytävien läpi.
Eleusiksen rauhankomitean puheenjohtaja Dimitris Marougkas korosti puolestaan, että ”Eleusis, koko Thriasio, Pireus ja laajempi alue – olemme valtava ruutitynnyri. Tällaisen skenaarion edessä, jolla olisi painajaismaiset seuraukset koko alueen ihmisille, on vain yksi vastaus: kansannousu Kreikan sodankäynnin estämiseksi.”
Työväen antimilitaristit 